Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty. On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 9.12.2010