Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen toi tuloeroja ja verotusta koskevan välikysymyksen ryhmäpuheessa 8.2.2011 esille hallituspuolueiden epäonnistumisia puolueidensa tavoitteissa:
Arvoisa herra puhemies! ”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja aineellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti keskusta vaaliohjelmassaan vuonna 2007. Onko tämän, ihan oikean, johtoajatuksen mukaan toimittu?
Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa, on alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan välillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu. Etuuksien sitominen indeksiin on tervetullut ja toivottu uudistus, mutta miksi opintotuki jätettiin sen ulkopuolelle? Kristillisdemokraattien ehdottamaa opintotuen huoltajakorotusta ei sitäkään ole toteutettu, vaikka juuri opiskelijat, etenkin perheelliset, muodostavat merkittävän köyhyysryhmän.
Vielä tälle vuodelle hallitus päätti keventää tuloveroa 450 miljoonalla eurolla, vaikka samaan aikaan otetaan uutta velkaa 9 miljardia euroa ja puolueet joutuvat miettimään ensi vaalikaudelle keinoja tasapainottaa taloutta. Otettu velka on lainaa lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme. Tämä tuloveron alennus merkitsee sitä, että pienituloisella jää kuukaudessa 5—6 euroa, keskituloisella noin 15 euroa ja suurituloisella noin 22 euroa enemmän rahaa käytettäväksi. Siis veronkevennykset euromääräisesti hyödyttävät suurituloisimpia ja heidänkin osaltaan niin vähän, että uskon kansalaisten mieluummin valitsevan säästeliäämmän velanoton kuin velkarahalla veronkevennykset.
Se on tunnustettava, että oppositiopuolueilla on myös keskenään, aivan niin kuin hallituspuolueillakin, erilaisia linjauksia verotuksen kokonaisuudesta. Sosialidemokraatithan äänestivät tämän tuloveron kevennyksen puolesta.
Pidän vaalipopulismina sitä, että kokoomus tässä tilanteessa lupailee edelleen ensi vaalikaudelle tuloveron kevennyksiä. Jos kokoomus ottaa vakavasti valtion velkaantumisen pysäyttämisen, niin kyllä sen vero-ohjelma tarkoittaa sitä, että samaan aikaan jouduttaisiin rajuihin menoleikkauksiin.
Kyllä edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdennettiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliturvaan ja peruspalveluihin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahojen leikkaus. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäivärahat poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta ja hanketta puolustettiin sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, niin ei hän niitä tarvitse sairaanakaan. Aivan näillä sanoilla tässä salissa todettiin. Käytännössä leikattiin myös rajusti ennalta ehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.
Olemme esittäneet pörssiveroa, lyhytaikaisen omistuksen myyntivoittoveroa, sen kiristämistä, sekä pankki- ja luottolaitosten veroa. Tulevalla vaalikaudella verostusta tulee kehittää myös yrittäjyyttä kannustavaksi ja siten kansantalouden kasvun edellytyksiä turvaavaksi. Pääomatuloveron korotusta myös kannatamme. Se olisi jo tällä vaalikaudella voitu toteuttaa. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei pidä ryhtyä korottamaan. Oikeus jokapäiväiseen leipään on turvattava kaikille. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää oikeudenmukaisena, että eläkeläisten verotusta ei kiristetä suhteessa palkansaajiin, ja omaishoidontuen vastaavaa palkkatuloa kireämpi verotus on häpeällistä, se tulee korjata.
Hallituksen veronkevennykset ovat kaventaneet talouden liikkumavaraa niin, että jopa hallitusohjelmakirjaukset ovat jääneet toteuttamatta. Vaalikausi on pian ohi, ja esimerkiksi lupaus sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi on edelleen täyttämättä.
Sen sijaanhan tällä vaalikaudella terveydenhuollon asiakasmaksuja korotettiin 17 prosentilla, mikä tuntui erityisesti sairaalapäivä- ja poliklinikkamaksuissa, joissa ei ole samanlaista kolmen käyntikerran puskuria kuin terveyskeskusmaksuissa. Ja kaikkein rajuin korotus oli suun terveydenhuollon maksuihin: 30 prosenttia. Asiakasmaksut ulotettiin hallituksen toimesta myös sairaanhoitajan vastaanotolle.
Ministeri Katainen taisi poistua kesken istunnon. Olisin kysynyt häneltä, muistaako hän, mikä teema nousi vuoden 2007 vaalien edellä kansalaisten toivelistan kärkeen ja mistä me kaikki puoluejohtajat paneeleissa ilta illan perään annoimme lupauksia. Kyllä se oli vanhustenhoito. Kotona asuva Elli Eläkeläinen on yhä neljän vuoden jälkeenkin ”ystäviltään kuullut, että toisissa kunnissa on ikäihmisille järjestetty kunnon kotipalvelua — toisissa ei.” Sanatarkasti näin todettiin kokoomuksen vaaliohjelmassa, jossa myös luvattiin omaishoitajille neljäs vapaapäivä kuukaudessa. Näitä vaalilupauksia kokoomus voi nyt käyttämättöminä kierrättää seuraaviin vaaleihin.
Vanhustenhoidon taso on edelleen paikoin perustuslain vastaisessa tilassa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. ”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti asiantuntija valiokunnassa kotipalvelujen tilaa. Kyllä vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta sen huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Uskon, että suomalaiset ovat valmiit maksamaan veroja, jotta vanhus- ja terveyspalvelut toimivat ja samalla voimme turvata myös oman vanhuutemme.
Kotitalouksien velkaantumisaste on ollut viimeiset 7 vuotta rajua. Kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin oli 73 prosenttia vuonna 2003, ja nyt se on 120 prosenttia. Lapsiperheiden köyhyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Perheen köyhyys uhkaa vanhempien jaksamista, elämänhallintaa ja parisuhdetta. Mainitsen myös yksinelävät, jotka ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köyhyysaste on 28 prosenttia, kun se muussa väestössä on 9 prosenttia.
Ehdotimme vaihtoehtobudjetissamme korotusta elatustukeen, joka kohdistuu niille yksihuoltajatalouksille, joissa toinen vanhemmista ei lainkaan osallistu lapsen elättämiseen. Ehdotimme myös toimeentulotuen ansiotyön tulorajan korottamista, joka olisi suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta ja mahdollisuutta hakeutua työelämään. Ehdotimme myös korotusta 20 vuotta samalla tasolla olleeseen toimeentulotukeen. Hallitus äänesti kaikkia näitä ehdotuksiamme vastaan.
Arvoisa puhemies! Sosiaalibarometri viime vuodelta osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi näyttää jäävän pysyvästi muita heikommaksi: pitkäaikaistyöttömät, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät ja työttömät tai kouluttamattomat nuoret. Vuosittain jopa 3 000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Ilman työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18—29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4 000 alle 35-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset. On siis kannattavaa panostaa tähän ryhmään.
Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvattomuutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteisömme, myös hyvin toimeentulevat, voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.