”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja aineellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti Keskusta vaaliohjelmassaan 2007. Mutta onko tämän oikean johtoajatuksen mukaan toimittu? Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa ja alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan välillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu.

Sosiaalibarometri 2010 osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Näitä ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Uudeksi ryhmäksi näyttävät muodostuvan työttömät tai kouluttautumattomat nuoret. Vuosittain jopa 3000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Ilman työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18-29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4000 alle 35-vuotiata jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvattomuutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteiskunta, myös hyvin toimeentulevat voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.2.2011