Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen toi tuloeroja ja verotusta koskevan välikysymyksen ryhmäpuheessa 8.2.2011 esille hallituspuolueiden epäonnistumisia puolueidensa tavoitteissa:

Arvoisa herra puhemies! ”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja ai­neellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja tur­vattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti keskusta vaaliohjel­massaan vuonna 2007. Onko tämän, ihan oikean, johtoajatuksen mu­kaan toimittu?

Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa, on alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan vä­lillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu. Etuuk­sien sitominen indeksiin on tervetullut ja toivottu uudistus, mutta mik­si opintotuki jätettiin sen ulkopuolelle? Kristillisdemokraattien ehdot­tamaa opintotuen huoltajakorotusta ei sitäkään ole toteutettu, vaikka juuri opiskelijat, etenkin perheelliset, muodostavat merkittävän köy­hyysryhmän.

 Vielä tälle vuodelle hallitus päätti keventää tuloveroa 450 miljoo­nalla eurolla, vaikka samaan aikaan otetaan uutta velkaa 9 miljardia euroa ja puolueet joutuvat miettimään ensi vaalikaudelle keinoja tasa­painottaa taloutta. Otettu velka on lainaa lapsiltamme ja lapsenlapsil­tamme. Tämä tuloveron alennus merkitsee sitä, että pienituloisella jää kuukaudessa 5—6 euroa, keskituloisella noin 15 euroa ja suurituloisel­la noin 22 euroa enemmän rahaa käytettäväksi. Siis veronkevennykset euromääräisesti hyödyttävät suurituloisimpia ja heidänkin osaltaan niin vähän, että uskon kansalaisten mieluummin valitsevan säästeliäämmän velanoton kuin velkarahalla veronkevennykset.

Se on tunnustettava, että oppositiopuolueilla on myös keskenään, aivan niin kuin hallituspuolueillakin, erilaisia linjauksia verotuksen kokonaisuudesta. Sosialidemokraatithan äänestivät tämän tuloveron kevennyksen puolesta.

Pidän vaalipopulismina sitä, että kokoomus tässä tilanteessa lu­pailee edelleen ensi vaalikaudelle tuloveron kevennyksiä. Jos kokoo­mus ottaa vakavasti valtion velkaantumisen pysäyttämisen, niin kyllä sen vero-ohjelma tarkoittaa sitä, että samaan aikaan jouduttaisiin rajui­hin menoleikkauksiin.

Kyllä edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikka­ukset kohdennettiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaali­turvaan ja peruspalveluihin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivära­hojen leikkaus. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäivärahat poistet­tiin sateenkaarihallituksen toimesta ja hanketta puolustettiin sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, niin ei hän niitä tarvitse sairaana­kaan. Aivan näillä sanoilla tässä salissa todettiin. Käytännössä leikat­tiin myös rajusti ennalta ehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eri­arvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Olemme esittäneet pörssiveroa, lyhytaikaisen omistuksen myynti­voittoveroa, sen kiristämistä, sekä pankki- ja luottolaitosten veroa. Tu­levalla vaalikaudella verostusta tulee kehittää myös yrittäjyyttä kan­nustavaksi ja siten kansantalouden kasvun edellytyksiä turvaavaksi. Pääomatuloveron korotusta myös kannatamme. Se olisi jo tällä vaali­kaudella voitu toteuttaa. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei pidä ryhtyä korottamaan. Oikeus jokapäiväiseen leipään on turvattava kaikille. Kris­tillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää oikeudenmukaisena, että eläkeläisten verotusta ei kiristetä suhteessa palkansaajiin, ja omaishoi­dontuen vastaavaa palkkatuloa kireämpi verotus on häpeällistä, se tu­lee korjata.

Hallituksen veronkevennykset ovat kaventaneet talouden liikku­mavaraa niin, että jopa hallitusohjelmakirjaukset ovat jääneet toteutta­matta. Vaalikausi on pian ohi, ja esimerkiksi lupaus sosiaali- ja terve­ydenhuollon yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi on edelleen täyttämättä.

Sen sijaanhan tällä vaalikaudella terveydenhuollon asiakasmaksu­ja korotettiin 17 prosentilla, mikä tuntui erityisesti sairaalapäivä- ja poliklinikkamaksuissa, joissa ei ole samanlaista kolmen käyntikerran puskuria kuin terveyskeskusmaksuissa. Ja kaikkein rajuin korotus oli suun terveydenhuollon maksuihin: 30 prosenttia. Asiakasmaksut ulo­tettiin hallituksen toimesta myös sairaanhoitajan vastaanotolle.

Ministeri Katainen taisi poistua kesken istunnon. Olisin kysynyt häneltä, muistaako hän, mikä teema nousi vuoden 2007 vaalien edellä kansalaisten toivelistan kärkeen ja mistä me kaikki puoluejohtajat pa­neeleissa ilta illan perään annoimme lupauksia. Kyllä se oli vanhusten­hoito. Kotona asuva Elli Eläkeläinen on yhä neljän vuoden jälkeenkin ”ystäviltään kuullut, että toisissa kunnissa on ikäihmisille järjestetty kunnon kotipalvelua — toisissa ei.” Sanatarkasti näin todettiin kokoo­muksen vaaliohjelmassa, jossa myös luvattiin omaishoitajille neljäs vapaapäivä kuukaudessa. Näitä vaalilupauksia kokoomus voi nyt käyt­tämättöminä kierrättää seuraaviin vaaleihin.

 Vanhustenhoidon taso on edelleen paikoin perustuslain vastaises­sa tilassa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhus­tenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. ”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti asiantuntija va­liokunnassa kotipalvelujen tilaa. Kyllä vanhuspalveluiden parantami­nen maksaa, mutta sen huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Us­kon, että suomalaiset ovat valmiit maksamaan veroja, jotta vanhus- ja terveyspalvelut toimivat ja samalla voimme turvata myös oman van­huutemme.

Kotitalouksien velkaantumisaste on ollut viimeiset 7 vuotta rajua. Kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin oli 73 pro­senttia vuonna 2003, ja nyt se on 120 prosenttia. Lapsiperheiden köy­hyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Perheen köyhyys uhkaa vanhempien jaksamista, elämänhallintaa ja parisuhdet­ta. Mainitsen myös yksinelävät, jotka ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köy­hyysaste on 28 prosenttia, kun se muussa väestössä on 9 prosenttia.

Ehdotimme vaihtoehtobudjetissamme korotusta elatustukeen, joka kohdistuu niille yksihuoltajatalouksille, joissa toinen vanhemmista ei lainkaan osallistu lapsen elättämiseen. Ehdotimme myös toimeentulo­tuen ansiotyön tulorajan korottamista, joka olisi suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta ja mahdollisuutta hakeutua työelämään. Ehdotimme myös korotusta 20 vuotta samalla tasolla olleeseen toimeentulotukeen. Hallitus äänesti kaikkia näitä ehdotuksiamme vastaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaalibarometri viime vuodelta osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi näyttää jäävän pysyvästi muita heikommaksi: pitkäaikaistyöttömät, päihde- ja mielenterveyson­gelmista kärsivät ja työttömät tai kouluttamattomat nuoret. Vuosittain jopa 3 000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Il­man työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18—29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4 000 alle 35-vuotiasta jää työ­kyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelä­mästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustan­nukset. On siis kannattavaa panostaa tähän ryhmään.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvatto­muutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteisömme, myös hyvin toimeentu­levat, voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen ehdotusta perustel­lun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.