Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat perustaneet omia Suomi-taloja, suomenkielisiä lehtiä ja seurakuntia. Niissä on vaalittu entisen kotimaan kulttuuria ja kieltä ja yhteyksiä maanmiehiin, vaikka tähtäimenä onkin ollut kotoutuminen uuteen kotimaahan.

Oman kulttuurisen identiteetin säilyminen tukee kotoutumista. Siksi myös Suomeen tulleiden maahanmuuttajien mahdollisuuksia oman kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen on tuettava esimerkiksi kertomalla mahdollisuuksista käyttää julkisia tiloja.

Muuttajien kulttuurista tulee kuitenkin hyväksyä ainoastaan ne osat, jotka ovat sopusoinnussa lainsäädäntömme kanssa. Jo kotouttamisvaiheessa on kerrottava ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi lasten oikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä naisille että miehille.

Paineita kulttuurisiin muutoksiin syntyy maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Pidän ehdottomasti torjuttavana esimerkiksi ajatusta islamilaisen sharia-lain osittaisestakin käyttöönotosta vaikkapa perheoikeudessa. Sharia-laki on kokonaisuus, johon kuuluvat kivitykset, ruoskinnat ja varkaiden kädenkatkaisu. Rinnakkaisten yhteiskuntajärjestysten syntymistä tulee välttää viimeiseen asti.

Suomalaisten on kasvettava muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisessä luopumatta omien perinteiden ja arvojen kunnioittamisesta. Maamme kulttuuri, arvot ja moraali ovat rakentuneet kristilliselle etiikalle ja niistä on pidettävä kiinni alkaen kotien, päiväkotien ja koulujen kasvatustyöstä. Omien juurien tunteminen ja arvostaminen antavat pohjan, jolta voi kohdata ja kunnioittaa muualta muuttaneita ihmisiä. Oma kokemus maahanmuuttajana on aina auttanut ymmärtämään samassa tilanteessa olevia ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina…” (2. Moos. 23:9)

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 24.2.2011