Ajankohtaista

RSS

Tukea vainotuille kristityille

Olen menossa tänään Pakistanilais -suomalaisten kristittyjen yhdistyksen järjestämään mielenosoitukseen eduskuntatalon eteen klo 13 tällä viikolla surmatun ministeri Bhattin muistoa. Samalla vetoamme Pakistanin kristityn vähemmistön ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden puolesta.

On tärkeää, että Suomen hallitus ja Euroopan Unioni voimakkaasti puolustavat ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta kaikkialla, myös Pakistanissa. Siksi ministeri Bhattin surma tulee selkeästi tuomita, huolellisesti tutkia ja saattaa syylliset myös vastuuseen rikoksesta.

Myös kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen on tärkeää osoittaa tukea sanoin ja teoin sekä rukoilla vainottujen ja ahdistettujen sisarten ja veljien puolesta. Suomessa antamassaan haastattelussa ministeri Bhatti muistutti siitä yhteydestä, joka meillä kristityillä on Kristuksen ruumiin jäseninä. Jos yksi jäsen kärsii, koko ruumis tuntee kipua. Kun Pakistanin kristityt ovat ahdingossa, me haluamme tukea ja muistaa heitä. Ministeri Bhattilta kysyttiin, mitä hän silloin tekee, kun hän kokee suurten ongelmien edessä avuttomuutta. Hän kertoi rukoilevansa viisautta ja apua Jumalalta, joka varmasti vastaa rukouksiin. Minua kosketti se, miten vahvan vetoomuksen hän tuossa haastattelussa lähetti meille suomalaisille: pysykää kiinni Jeesuksessa ja Jumalan sanassa, seuratkaa häntä.

Hän sanoin lehtihaastattelussa: ”Voi olla, että minulle tapahtuu jotakin. Mutta olen valmis antamaan vaikka henkeni Pakistanin kristittyjen ja heidän oikeuksiensa toteutumisen tähden Koska Kristus kärsi minun tähteni, minäkin haluan hänen esimerkkinsä mukaan olla valmis kärsimään hänen tähtensä.”

Sain eilen myöhään viestin toisesta ahdingosta. Etiopiassa Jimman alueella äärimuslimit ovat polttaneet torstaina 3.3.alkaneissa hyökkäyksissä raamattukoulun, 24 kirkkoa, joista 7 on Mekane Yesus seurakuntien kirkkoja. 17 kristittyjen kotia on poltettu ja yksi kristitty tapettu. Tuhotöitä on tapahtunut Jimmasta noin 50 km ja 60 km Addikseen päin johtavan tien varrella olevissa kaupungeissa sekä muualla Jimman alueen kaupungeissa.

Tilanne on kärjistynyt uhkaavaksi. Valtiota on pyydetty turvaamaan ihmisiä poliisivoimin. Nyt pitäisi kansainvälsiten yhteisöjen ja valtioiden hallitusten vedota Etiopian valtioon (Embassy Tukholmassa), että se turvaisi kansalaistensa elämää ja heidän omaisuuttaan ja pyrkisi nopeasti lopettamaan vihollisuudet.

Räsänen: Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

TIEDOTE

julkaisuvapaa 5.3.2010 13.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Orimattilassa Hämeen piirin kevätkokouksessa 5.3.2011 klo 13.00

Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille.

Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Suurin lisäys tapahtui nuorten 13-17-vuotiaiden tyttöjen kohdalla, jossa kasvu oli lähes kolminkertainen. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, ja erityinen kasvu on tapahtunut juuri murrosikäisten kohdalla.

Osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa tulisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia.

Kouluterveydenhuolto on saatettava suositusten edellyttämälle tasolle. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi. Esimerkiksi hoito perhekodissa tai laitoksessa maksaa noin 150-250 euroa vuorokaudessa ja vaativassa erityishoidossa maksu on jopa kolminkertainen.

Päivi Räsänen

Kotiäitiyttä ei pidä rinnastaa työttömyyteen

Kodeissa rakennetaan Suomen tulevaisuus

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt ja sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuuslukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Perheiden ja kotien tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vaatii hiljattain selvitystä peruskoulujen oppilashuollon puutteista. Laatusuositukset täyttävä määrä terveydenhoitajia on vain kolmasosassa ja lääkäreitä vain neljässä prosentissa peruskouluista. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden sekä toimivan kouluterveydenhuollon avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Lasten ja nuorten pahoinvointia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämä. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole herännyt.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on huomattavasti muita perheitä suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Lapsi ei itse valitse syntymäkotiaan. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä. Hallituksen ministeritehtävät nimetään sillä perusteella, mitä tehtäviä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. On aika nostaa perhe hyvinvoinnin tuottajana politiikan keskiöön.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 4.3.2011

Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen on lopetettava

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa kuin Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 3.3.2011

Pakistanin surmattu vähemmistöministeri vieraili Suomessa

Pakistanin uskonnonvapauden tilanne on surkea. Maan vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti surmattiin kolmen miehen hyökkäyksessä. Bhatti oli hallituksen ainoa kristitty ministeri. Hän oli vaatinut muutoksia Pakistanin kiisteltyyn jumalanpilkkalakiin.

Lain mukaan islamin tai profeetta Muhammadin pilkkaamisesta voidaan tuomita jopa kuolemaan. Bhatti on kertonut kokeneensa uhkailua lakia koskevien mielipiteidensä vuoksi. Tammikuussa lakia arvostellut Punjabin maakunnan kuvernööri kuoli oman henkivartijansa luotiin. Laki on huolestuttanut erityisesti Pakistanin kristittyä vähemmistöä. Voi kuvitella, millaiset tunnelmat kristillisen vähemmistön keskuudessa Bhattin murhan jälkeen vallitsevat. Pakistanin kristilliset seurakunnat tarvitsevat nyt vahvaa tukea kansainvälistä tukea, niin valtioiden, järjestöjen kuin kristillisten kirkkojen taholta . Ministerin murha tulee tuomita selkeästi.

 

Bhatti vieraili Suomessa reilu vuosi sitten ja häntä haastateltiin Cafe Raamattu-ohjelmaan. Bhattin haastattelu löytyy TV 7 – Cafe raamattu arkistosta: Café Raamattu – Pakistanin vähemmistöasioiden ministeri Shahbaz Bhatti osoitteesta:

http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=7633

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä arvioitiin nuorisomyönteisimmäksi

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry julkisti tänään arvionsa nuorisomyönteisistä poliittisista teoista. Se seurasi koko vaalikauden kansanedustajien nuorisomyönteisiä toimia. Pisteitä sai sekä valtiopäivätoimista että julkisista puheenvuoroista ja osallistumisesta nuorten ja nuorisojärjestöjen toimintaan.

Eduskuntaryhmistä nuorisomyönteisimmäksi kokonaispisteiden perusteella arvioitiin kristillisdemokraatit. Pidän arviota luontevana, sillä tavoitteemme painottuvat lasten ja nuorten tasapainoisen kehityksen ja kasvun turvaamiseen. Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa ja perheissä ja yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia ja muita kasvattajia tässä haasteessa.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä on 117 valtakunnallista nuoriso- tai kasvatusalan järjestöä.

Räsänen: Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

KANNANOTTO

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (Kd), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Päivi Räsänen:

Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

Hallituksen sisäisten riitojen vuoksi alkoholin mielikuvamainontaa rajoittavaa lakiesitystä ei tällä vaalikaudella tule lainkaan. Tämä on suuri pettymys. Mielikuvamainonnan kieltäminen on kiireellistä, koska se on yksi keino suojata nuoria alkoholin haitoilta.

Kansanterveyden asiantuntijat sekä eduskunnan enemmistö kannattavat alkoholimainonnan tehokasta rajoittamista. Alkoholimainonnan vapautta on ajanut lähinnä alkoholiteollisuus. Hallituksen vaakakupissa alkoholiteollisuuden intressit näyttävät painavan enemmän kuin kansanterveyden edistäminen. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että alkoholibisnes vie tässä asiassa voiton eduskunnasta.

Alkoholi on merkittävin suomalainen kansanterveysongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain tuhansia ennenaikaisia kuolemantapauksia sekä lähes kuuden miljardin euron kustannukset haittojensa vuoksi. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten alkoholin käytön yleisyys sekä alhainen aloitusikä. Alkoholimainonta lisää nuorten juomista, sillä se lisää jo juovien nuorten juomista sekä alentaa aloittamisikää. Tutkimukset osoittavat että alkoholijuomien hinnan korottaminen sekä saatavuuden ja mielikuvamainonnan rajoittaminen ovat tehokkaimmat keinot vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.

Olen tehnyt alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä lakialoitteen (LA 59/2010 vp), ja aiheesta on eduskunnassa tehty muitakin aloitteita, ml. Inkeri Kerolan lakialoite, jonka allekirjoittajina on yli sata kansanedustajaa. Myös yleinen mielipide puoltaa mainontarajoituksia, sillä yli puolet suomalaisista haluaisi kieltää alkoholin mielikuvamainonnan.

Räsänen Espoossa: Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen on lopetettava

TIEDOTE

julkaisuvapaa 28.2.2011 klo 18.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Espoossa vaalikampanjan avaustilaisuudessa 28.2.2011 klo 18.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

Sijoitetut nuoret tarvitsevat tukea aikuistuttuaan

Nuori tarvitsee vanhempiensa henkistä ja joskus taloudellistakin tukea vielä pitkään aikuistumisensa jälkeen, kotoa pois muutettuaan. Surullista kyllä, ne lapset, joiden tuki on jäänyt lapsuudessa heikoksi jäävät usein vaille tukea aikuistuttuaankin.

Yksityisesti sijoitetuille lapsille on ollut kunnissa käytännössä vaikea saada jälkihuoltoa, vaikka siihen lainsäädännön puitteissa olisikin mahdollisuus. Jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Yksityisesti sijoitetut lapset voivat jäädä ilman tarvitsemaansa tukea, koska heidän kohdallaan kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää jälkihuoltoa, vaan ainoastaan harkinnanvarainen mahdollisuus.

Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tukeminen voi olla esimerkiksi vanhemmille järjestettäviä avohuollon palveluja tai taloudellista tukea.

Yksityisesti sijoitetun lapsen jättäminen sijoituksen päättymisen jälkeen oman onnensa nojaan on lyhytnäköistä ja voi tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin jälkihuollon järjestäminen. Myös yhteiskunnan moraalinen velvollisuus olisi seurata lasten hyvinvoinnin toteutumista vielä varhaisessa aikuisiässä.

Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa

Perheiden tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin, kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on syyttänyt kotihoidontukea siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt. Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse vertaisryhmää kehityksensä tueksi. Toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien pienentyessä.

Perhepolitiikka tulee nähdä myös ylisukupolvisena huolenpitona ikääntyvistä. Vuoden 2007 vaalien kärkiteemaksi nousi vanhustenhoito, jonka parantamista lupasivat kaikki puoluejohtajat. Hallitus on pettänyt lupauksensa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Omaishoidon ja vanhusten kotipalvelujen puutteita ei ole korjattu. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme -lehdessä 25.2.2011