Ajankohtaista

RSS

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä arvioitiin nuorisomyönteisimmäksi

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry julkisti tänään arvionsa nuorisomyönteisistä poliittisista teoista. Se seurasi koko vaalikauden kansanedustajien nuorisomyönteisiä toimia. Pisteitä sai sekä valtiopäivätoimista että julkisista puheenvuoroista ja osallistumisesta nuorten ja nuorisojärjestöjen toimintaan.

Eduskuntaryhmistä nuorisomyönteisimmäksi kokonaispisteiden perusteella arvioitiin kristillisdemokraatit. Pidän arviota luontevana, sillä tavoitteemme painottuvat lasten ja nuorten tasapainoisen kehityksen ja kasvun turvaamiseen. Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa ja perheissä ja yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia ja muita kasvattajia tässä haasteessa.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä on 117 valtakunnallista nuoriso- tai kasvatusalan järjestöä.

Räsänen: Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

KANNANOTTO

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (Kd), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Päivi Räsänen:

Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

Hallituksen sisäisten riitojen vuoksi alkoholin mielikuvamainontaa rajoittavaa lakiesitystä ei tällä vaalikaudella tule lainkaan. Tämä on suuri pettymys. Mielikuvamainonnan kieltäminen on kiireellistä, koska se on yksi keino suojata nuoria alkoholin haitoilta.

Kansanterveyden asiantuntijat sekä eduskunnan enemmistö kannattavat alkoholimainonnan tehokasta rajoittamista. Alkoholimainonnan vapautta on ajanut lähinnä alkoholiteollisuus. Hallituksen vaakakupissa alkoholiteollisuuden intressit näyttävät painavan enemmän kuin kansanterveyden edistäminen. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että alkoholibisnes vie tässä asiassa voiton eduskunnasta.

Alkoholi on merkittävin suomalainen kansanterveysongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain tuhansia ennenaikaisia kuolemantapauksia sekä lähes kuuden miljardin euron kustannukset haittojensa vuoksi. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten alkoholin käytön yleisyys sekä alhainen aloitusikä. Alkoholimainonta lisää nuorten juomista, sillä se lisää jo juovien nuorten juomista sekä alentaa aloittamisikää. Tutkimukset osoittavat että alkoholijuomien hinnan korottaminen sekä saatavuuden ja mielikuvamainonnan rajoittaminen ovat tehokkaimmat keinot vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.

Olen tehnyt alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä lakialoitteen (LA 59/2010 vp), ja aiheesta on eduskunnassa tehty muitakin aloitteita, ml. Inkeri Kerolan lakialoite, jonka allekirjoittajina on yli sata kansanedustajaa. Myös yleinen mielipide puoltaa mainontarajoituksia, sillä yli puolet suomalaisista haluaisi kieltää alkoholin mielikuvamainonnan.

Räsänen Espoossa: Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen on lopetettava

TIEDOTE

julkaisuvapaa 28.2.2011 klo 18.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Espoossa vaalikampanjan avaustilaisuudessa 28.2.2011 klo 18.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

Sijoitetut nuoret tarvitsevat tukea aikuistuttuaan

Nuori tarvitsee vanhempiensa henkistä ja joskus taloudellistakin tukea vielä pitkään aikuistumisensa jälkeen, kotoa pois muutettuaan. Surullista kyllä, ne lapset, joiden tuki on jäänyt lapsuudessa heikoksi jäävät usein vaille tukea aikuistuttuaankin.

Yksityisesti sijoitetuille lapsille on ollut kunnissa käytännössä vaikea saada jälkihuoltoa, vaikka siihen lainsäädännön puitteissa olisikin mahdollisuus. Jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Yksityisesti sijoitetut lapset voivat jäädä ilman tarvitsemaansa tukea, koska heidän kohdallaan kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää jälkihuoltoa, vaan ainoastaan harkinnanvarainen mahdollisuus.

Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tukeminen voi olla esimerkiksi vanhemmille järjestettäviä avohuollon palveluja tai taloudellista tukea.

Yksityisesti sijoitetun lapsen jättäminen sijoituksen päättymisen jälkeen oman onnensa nojaan on lyhytnäköistä ja voi tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin jälkihuollon järjestäminen. Myös yhteiskunnan moraalinen velvollisuus olisi seurata lasten hyvinvoinnin toteutumista vielä varhaisessa aikuisiässä.

Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa

Perheiden tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin, kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on syyttänyt kotihoidontukea siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt. Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse vertaisryhmää kehityksensä tueksi. Toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien pienentyessä.

Perhepolitiikka tulee nähdä myös ylisukupolvisena huolenpitona ikääntyvistä. Vuoden 2007 vaalien kärkiteemaksi nousi vanhustenhoito, jonka parantamista lupasivat kaikki puoluejohtajat. Hallitus on pettänyt lupauksensa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Omaishoidon ja vanhusten kotipalvelujen puutteita ei ole korjattu. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme -lehdessä 25.2.2011

Maahanmuuttajille omat ”Suomi-seuransa”

Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat perustaneet omia Suomi-taloja, suomenkielisiä lehtiä ja seurakuntia. Niissä on vaalittu entisen kotimaan kulttuuria ja kieltä ja yhteyksiä maanmiehiin, vaikka tähtäimenä onkin ollut kotoutuminen uuteen kotimaahan.

Oman kulttuurisen identiteetin säilyminen tukee kotoutumista. Siksi myös Suomeen tulleiden maahanmuuttajien mahdollisuuksia oman kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen on tuettava esimerkiksi kertomalla mahdollisuuksista käyttää julkisia tiloja.

Muuttajien kulttuurista tulee kuitenkin hyväksyä ainoastaan ne osat, jotka ovat sopusoinnussa lainsäädäntömme kanssa. Jo kotouttamisvaiheessa on kerrottava ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi lasten oikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä naisille että miehille.

Paineita kulttuurisiin muutoksiin syntyy maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Pidän ehdottomasti torjuttavana esimerkiksi ajatusta islamilaisen sharia-lain osittaisestakin käyttöönotosta vaikkapa perheoikeudessa. Sharia-laki on kokonaisuus, johon kuuluvat kivitykset, ruoskinnat ja varkaiden kädenkatkaisu. Rinnakkaisten yhteiskuntajärjestysten syntymistä tulee välttää viimeiseen asti.

Suomalaisten on kasvettava muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisessä luopumatta omien perinteiden ja arvojen kunnioittamisesta. Maamme kulttuuri, arvot ja moraali ovat rakentuneet kristilliselle etiikalle ja niistä on pidettävä kiinni alkaen kotien, päiväkotien ja koulujen kasvatustyöstä. Omien juurien tunteminen ja arvostaminen antavat pohjan, jolta voi kohdata ja kunnioittaa muualta muuttaneita ihmisiä. Oma kokemus maahanmuuttajana on aina auttanut ymmärtämään samassa tilanteessa olevia ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina…” (2. Moos. 23:9)

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 24.2.2011

Kotiäitiyttä ei pidä rinnastaa työttömyyteen

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt, sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet paikoilleen ja naisten välinen tasa-arvo heikentynyt. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso (385 euroa kuukaudessa) on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 17.2.2011

Räsänen Lahdessa: Hallituspuolueet ovat unohtaneet vanhustenhoidon vaalilupaukset

TIEDOTE

14.02.11 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Lahdessa Ystävänpäivän kahvitilaisuudessa 14.02.2011 klo 16:

Hallituspuolueet ovat unohtaneet vanhustenhoidon vaalilupaukset

Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti nämä lupaukset on petetty.

Valviran ja aluehallintovirastojen tekemän yli 1000 vanhustenhuollon yksikköön kohdistuvan tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Heikoimmin pärjäsivät julkisen sektorin yksiköt.

Hallituksen tulee vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Omaishoidon tuki tulee myös saattaa lakisääteiseksi oikeudeksi kuntarajoista riippumatta.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus unohdetaan sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Syrjäytymisen edessä ei pidä alistua

”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja aineellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti Keskusta vaaliohjelmassaan 2007. Mutta onko tämän oikean johtoajatuksen mukaan toimittu? Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa ja alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan välillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu.

Sosiaalibarometri 2010 osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Näitä ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Uudeksi ryhmäksi näyttävät muodostuvan työttömät tai kouluttautumattomat nuoret. Vuosittain jopa 3000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Ilman työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18-29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4000 alle 35-vuotiata jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvattomuutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteiskunta, myös hyvin toimeentulevat voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

 

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.2.2011