Perheiden tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.
Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset.
Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin, kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.
Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on syyttänyt kotihoidontukea siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt. Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse vertaisryhmää kehityksensä tueksi. Toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.
On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien pienentyessä.
Perhepolitiikka tulee nähdä myös ylisukupolvisena huolenpitona ikääntyvistä. Vuoden 2007 vaalien kärkiteemaksi nousi vanhustenhoito, jonka parantamista lupasivat kaikki puoluejohtajat. Hallitus on pettänyt lupauksensa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Omaishoidon ja vanhusten kotipalvelujen puutteita ei ole korjattu. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.
Päivi Räsänen
puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)
Kolumni julkaistu Itä-Häme -lehdessä 25.2.2011