Kodeissa rakennetaan Suomen tulevaisuus

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt ja sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuuslukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Perheiden ja kotien tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vaatii hiljattain selvitystä peruskoulujen oppilashuollon puutteista. Laatusuositukset täyttävä määrä terveydenhoitajia on vain kolmasosassa ja lääkäreitä vain neljässä prosentissa peruskouluista. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden sekä toimivan kouluterveydenhuollon avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Lasten ja nuorten pahoinvointia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämä. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole herännyt.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on huomattavasti muita perheitä suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Lapsi ei itse valitse syntymäkotiaan. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä. Hallituksen ministeritehtävät nimetään sillä perusteella, mitä tehtäviä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. On aika nostaa perhe hyvinvoinnin tuottajana politiikan keskiöön.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 4.3.2011