Ajankohtaista

RSS

Ministeri Räsänen Poliisibarometrin 2014 julkistustilaisuudessa

Kirjoitettu kirjoittajana

Hyvät kuulijat,

Haluan kiittää tutkimuksen tekijöitä mielenkiintoisesta esityksestä.

Poliisibarometri kuvaa ennen kaikkea sitä, miten kansalaiset näkevät poliisitoiminnan, ja siten se on tärkeä indikaattori poliisin toiminnan onnistumisen arvioinnissa ja kehittämisessä. Toinen puoli poliisin toiminnan arvioimista ja kehittämistä nähdään, kun katsotaan toiminnallisia tuloksia. Ne kertovat, miten poliisin toiminta todellisuudessa on onnistuttu organisoimaan. Niitä ei barometrissa analysoida.

Kansalaisten kokema turvallisuuden tunne ja luottamus poliisiin ovat keskeisiä poliisitoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden onnistumiskriteereitä. Kansalaisten luottamus on viranomaisten menestyksekkään työn edellytys, ja siksi olen tyytyväinen, että tulosten mukaan kansalaiset edelleen luottavat poliisiin. Myös turvallisuuden tunne näyttää barometrin mukaan vahvistuneen lähiympäristön rikollisuusongelman vakavuudella mitattuna.

Poliisin käyttäytyminen konkreettisissa asiakastilanteissa on poliisitoiminnan laadun herkkä mittari. Poliisin odotetaan aivan oikein olevan puolueeton eri osapuolia kohtaan ja suhtautuvan asioihin yksilöä arvostavalla tavalla. Vaikka parantamisen varaa asiakkaan arvostamisessa koetaan olevan, pitävät kansalaiset uusimmankin poliisibarometrin mukaan poliisin käyttäytymistä korkeatasoisena.

Barometrista nousee selvästi esiin kansalaisten käsitys poliisin toiminnan eettisyydestä ja korruption mahdollisuudesta. Aiempaa useampi suomalainen pitää mahdollisena, että poliisitoimintaan liittyy jollakin tavalla korruptiota tai epäeettistä toimintaa. Tähän vaikuttavat varmasti myös meneillään olevat poliisin toimintaan liittyvät oikeudenkäynnit. Epäilykset rikoksista ja väärinkäytöksistä poliisin sisällä voivat ymmärrettävästi nakertaa kansalaisten luottamusta. Tässä vaiheessa oikeudenkäynteihin on mahdotonta ottaa kantaa, mutta on syytä todeta, että nämä meneillään olevat oikeudenkäynnit osoittavat, että poliisin toimintaan kohdistuvat epäilyt rikoksista tai väärinkäytöksistä otetaan vakavasti ja ne selvitetään.

Poliisin tulokset ovat hyviä, mutta barometrin mukaan poliisipalvelujen tulevaisuus huolettaa kansalaisia. Poliisin resursseista on käyty paljon keskustelua julkisuudessa. On saattanut syntyä myös väärä kuva siitä, että poliisilta olisi leikattu merkittäviä summia. Näinhän ei toistaiseksi ole. Tähän mennessä resurssit on pystytty turvaamaan, mutta se on edellyttänyt määrätietoista työtä jokaisella budjettineuvottelukierroksella. Tällainen menettely ei kuitenkaan ole hyvä poliisitoiminnan pitkäjänteisen kehittämisen kannalta. Kehystaso tulee saada sellaiseksi, että poliisi pystyy suunnittelemaan toimintaansa ennakkoon ilman epätietoisuutta seuraavan vuoden määrärahan tasosta. Parhaillaan työtä tekee yhdessä oikeusministerin kanssa asettamamme parlamentaarinen työryhmä, jonka tarkoitus on löytää yhteinen poliittinen näkemys sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssien tarpeesta ja tasosta.

Sisäministeriössä tehdyn selvityksen mukaan poliisitoiminnan nykyisen tason turvaamiseksi ja poliisimiesten määrän pitämiseksi tämän vuoden tasolla eli 7500 poliisimiehessä tarvitaan edelliseen kehyspäätökseen verrattuna 2016 alkaen poliisin määrärahoihin tasokorotusta, joka kasvaa vuoteen 2019 mennessä yli 67 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä lisäys on mielestäni välttämätön.

Tällä kaudella resurssipainetta on hoidettu hallituksen tekemien panostusten lisäksi poliisin hallintorakenneuudistuksella. Sen avulla resursseja on siirretty hallinnosta operatiiviseen toimintaan. Tulevalla hallituskaudella vastaavaa mahdollisuutta ei samalla tavalla ole käytettävissä. Loputtomiin ei voida kiristää poliisin organisaatiosta. Myös henkilöstön jaksaminen tulee jossakin vaiheessa vastaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että poliisikuntamme on ammattitaitoista ja pystynyt säilyttämään hyvät tulokset suuren organisaatiouudistuksen keskellä. Se ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Tanskassa poliisin toiminnalliset tulokset notkahtivat heti poliisiuudistuksen jälkeen.

Yhteenvetona totean, että Suomessa on asiantunteva ja ammattitaitoinen poliisi, johon kansalaiset luottavat. Meidän poliitikkojen tehtävä on pitää huolta sen riittävästä resursoinnista. Tähän työhön toivon kaikkien puolueiden tulevalla hallituskaudella sitoutuvan.

Ministeri Räsänen Migrin 20-vuotisjuhlaseminaarissa

Kirjoitettu kirjoittajana

Hyvät juhlaseminaarin osanottajat,

Maahanmuuttoviraston perustamisesta on tänä keväänä maaliskuun alussa kulunut 20 vuotta. Sisäministeriön osastona toiminut ulkomaalaiskeskus jaettiin ministeriön ulkomaalaisosastoon ja keskusvirastoksi muodostettuun Ulkomaalaisvirastoon. Yksittäisiä henkilöitä koskeva päätöksenteko oleskelulupa-, turvapaikka- ja kansalaisuusasioissa siirrettiin uudelle virastolle. Ministeriöön jäi säädösvalmistelu ja ulkomaalaisasioiden kansainvälinen yhteistyö. Nimi muutettiin Maahanmuuttovirastoksi vuoden 2008 alussa.

Maahanmuutto alkoi lisääntyä Suomessa varsin myöhään verrattuna useimpiin eurooppalaisiin maihin. Suomesta tuli varsinaisesti maahanmuuton kohdemaa vasta 1990-luvun ensimmäisinä vuosina. Suurimmat muuttajaryhmät olivat entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet, paluumuuttajiksi määritellyt inkerinsuomalaiset. Samoihin aikoihin Somalian ja entisen Jugoslavian kriisit kasvattivat turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määriä.

Viime vuoden lopussa maassa asui noin 221 000 ulkomaan kansalaista, kun Migrin perustamisvuonna luku oli 68 500. Määrä on 20 vuodessa yli kolminkertaistunut. Muuttoliike jatkaa edelleen kasvuaan, sillä viime vuonna ulkomailta muuttajia oli lähes 32 000. Ulkomaalaisten osuus oli 23 200. Väkiluvun kasvusta 76 prosenttia koostui nettomaahanmuutosta.

Aiemmin Suomeen muutettiin pääasiassa humanitaarisista syistä, nykyisin enenevässä määrin perhesiteen, työn ja opiskelun perusteella. Useissa Euroopan maissa työ on ollut maahantulon pääperuste.

Vuosien varrella perinteinen hallintovirastokulttuuri on muuttunut nykyaikaiseksi palveluvirastoksi. Työnjakoa on muutettu myös ministeriöiden kesken. Vuoden 2012 alusta kotoutumisasiat siirrettiin sisäministeriöstä takaisin työ- ja elinkeinoministeriöön. Pitkällä aikavälillä on löytynyt kohtuullinen kansallinen yksituumaisuus suurista linjoista, jota on siivittänyt myös virkamieskunnan sisällä vallinnut oikeudenmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden pitkä perinne. Hankalissa tilanteissa hyödyksi on ollut virkamiesten pitkä kokemus.

Tämän vaalikauden yksi keskeinen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa ohjaava toimi oli valtioneuvoston hyväksymä periaatepäätös Suomen maahanmuuttostrategiasta. Strategiaa valmisteltiin yli 40 maahanmuuttotoimijan työryhmässä. ”Maahanmuuton tulevaisuus 2020” -strategia määrittää pitkäjänteisiä linjauksia ja viitoittaa tietä aktiivisemmalle ja ennakoivammalle maahanmuuttopolitiikalle. Maahanmuuttoon liittyvien arvojen kirjaamista kansallisella tasolla pidettiin myös tärkeänä.

Keskeinen sanoma on, että muuttajat tarvitaan mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta. Heidät tulee nähdä osallisina ja aktiivisina toimijoina, ei vain palvelujen ja toimenpiteiden kohteena. Samalla kun liikkuvuutta sujuvoitetaan, tavoitteena on pitää maahanmuutto hallittuna. On otettava huomioon myös ongelmat, kuten kansainvälinen rikollisuus ja ihmiskauppa. Kansainvälisen suojelun velvoitteita on noudatettava.

Strategiaa tukemaan laadittiin konkreettinen toimenpideohjelma, joka antaa kokonaiskuvan siitä, mitä maahanmuuttohallinnossa aiotaan tulevina vuosina tehdä, miten toimenpiteet rahoitetaan, mitkä tahot kantavat vastuun ja miten seuranta toteutetaan. Yhtenä tavoitteena on lupamenettelyjen selkeys ja joustavuus. Kaikki hakemukset tulee käsitellä viivytyksettä ja kohtuullisessa ajassa. Tavoitteena on määritellä erilaisten oleskelulupaprosessien laadun kriteerit yhdessä eri hallinnonalojen kanssa. Nopeuden ja määräaikojen noudattamisen ohella turvapaikkatutkinnan korkea laatu, perusteellisuus ja yhtenäisyys pyritään turvaamaan. Menettelyn keskeisin tarkoitus on kansainvälisen suojelun antaminen sitä tarvitsevalle.

Sisäministeriössä käynnistyi helmikuussa yhdistetty selvitys- ja säädöshanke, jossa arvioidaan ja valmistellaan ulkomaalaislupa-asioiden ja tiettyjen turvapaikkamenettelyyn kuuluvien tehtävien siirtoa poliisilta ja Rajavartiolaitokselta Maahanmuuttovirastolle. Poliisi hoitaa nyt esimerkiksi jatko-oleskelulupien ja pysyvien lupien myöntämisen sekä EU-kansalaisten rekisteröinnin. Lisäksi virastolle siirtyisivät todennäköisesti muun muassa kansalaisuushakemuksien vastaanotto sekä muukalaispassien ja pakolaisen matkustusasiakirjojen myöntäminen.

Eduskunta edellytti vuonna 2010, että hallitus antaa vaalikausittain selonteon ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta. Eduskunta ilmoitti, ettei se ehdi käsitellä valmisteltua selontekoa vaalikauden lopun työkiireiden vuoksi. Sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö julkaisivat kootun aineiston viime kuussa raporttina vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta. Raportissa ”Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta” pyritään ennakoimaan tulevaa kehitystä ja tarpeita. Valmisteluvaiheen kuulemistilaisuuteen viime marraskuussa osallistui lähes sata valtion, kuntien ja kolmannen sektorin edustajaa, jotka antoivat arvokkaan panoksensa raportin valmisteluun.

Yhtenä keskeisenä painopisteenä koko Sisäministeriössä on ollut hallinnon tuloksellisuuden parantaminen. Maahanmuuton lupamenettelyjä on tehostettu ja hakemusten käsittelyaikoja on onnistuttu lyhentämään panostamalla muun muassa sähköiseen asiointiin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa kehittämällä on myös saavutettu kustannussäästöjä, muun muassa siirtymällä laitospohjaisesta asuntopohjaiseen järjestelmään.

Maahanmuuttoviraston täyttäessä 20 vuotta sama aika on kulunut myös Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi. EU:lla on ollut suuri vaikutus maahanmuuttopolitiikkaamme. Erityisesti kansallista lainsäädäntöä on yhdenmukaistettu EU-säädösten kanssa.

Suomeen ei ole saapunut suuria määriä turvapaikanhakijoita, ja laiton maahanmuuttokin on eurooppalaisittain pientä. Olemme silti osallistuneet aktiivisesti muun muassa EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin operaatioihin sekä Euroopan turvapaikkaviraston EASO:n toimintaan. Jäsenmaiden tehokas yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme yhdessä ratkoa nykyisen maailmantilanteen luomia ongelmia. Uusi EU:n komissio valmistelee Euroopan muuttoliikestrategiaa, jossa maahanmuuttoa visioidaan ainakin tuleville 20 vuodelle. Tavoitteena on vetovoimainen Eurooppa, joka houkuttelee lahjakkaita ja ammattitaitoisia muuttajia ja joka kotouttaa ja tarjoaa suojelua niille, jotka todella ovat sen tarpeessa. On varmistettava, että henkilöt, jotka tulevat Eurooppaan jäädäkseen, pääsevät täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa on tavoitteen saavuttamiseksi keskeistä.

Uusi komissaari Dimitris Avramopoulos korosti ensimmäisessä Euroopan Maahanmuuttofoorumin (European Migration Forum) puheessaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja pakolaisten uudelleensijoittamisohjelman tärkeyttä. Tähän mennessä jäsenmaat ovat tarjonneet syyrialaisille pakolaisille kaikkiaan 36 000 sijoituspaikkaa, joka on suurin määrä, mitä EU:n historiassa on koskaan saatu tällä rintamalla aikaan.

Hyvät kuulijat,

Tilastokeskus on arvioinut ulkomaan kansalaisten määrän kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin puoleen miljoonaan. Maahanmuutolla on merkitystä – erityisesti työvoiman tarjonnan ja tulevien vuosikymmenien huoltosuhteen kannalta. Suuret ikäluokat ovat poistumassa työmarkkinoilta ja tarvitsemme aktiivista, suunnitelmallista ja kohdennettua työperusteista maahanmuuttoa tukemaan työmarkkinoiden toimivuutta ja talouden kasvua.

Maahanmuuttajat tuovat tullessaan uudenlaisia toimintatapoja ja kansainvälisiä osaamisverkostoja. On tärkeää huolehtia, että Suomessa jo asuvat voivat hyödyntää osaamistaan yhteiskunnan rakentamisessa. Etenkin nuorten maahanmuuttajien työllisyys on merkittävä tulevaisuuden kysymys.

Maahanmuuttoasioiden toimintaympäristö on haastava ja mielenkiintoinen. Toimintaan heijastuvat monet ennalta arvaamattomat asiat, muutokset naapurimaissa ja EU-tasolla, kansainväliset konfliktit. Maahanmuuttopolitiikalla tavoitellaan varautumista muutoksiin, maahanmuuton hallittavuutta ja ennakointia, tehokkaita menettelyjä ja parempaa oikeusturvaa.

Maahanmuuttohallinnolle asetettujen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden mukaisesti maahanmuuttopolitiikalla edistetään kansainvälistä kilpailukykyämme sekä tuetaan suvaitsevan, turvallisen ja monimuotoisen Suomen rakentamista. Kun maahanmuutto pysyy hallittuna ja maahanmuuttajille annetaan riittävät madollisuudet kotoutua, edesautetaan myös sitä, että suurin osa suomalaisista hyväksyy maahanmuuton.

Hyvät ’migriläiset’ – tahdon onnitella virastoa ja sen nykyisiä ja jo eläkkeelle jääneitä työntekijöitä. Teidän ansiostanne Maahanmuuttovirasto on luotettu asiantuntija ja yhteistyökumppani, joka toteuttaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa maahanmuutosta kansalaisuuteen. Lisäksi se on – Migrin strategian sanoja mukaillen – osaava ja tehokas palveluosaaja, joka tarjoaa asiantuntevaa ja asiakaslähtöistä palvelua asiakkaille – niin hakijoille, viranomaisille, yhteistyökumppaneille, medialle kuin sisäisillekin asiakkaille.

Maahanmuutosta tarvitaan kokonaisvaltaista keskustelua. Medialla on tärkeä rooli keskustelussa ja objektiivisen tiedon levittämisessä. Julkinen keskustelu tarvitsee tuekseen ajankohtaista, tutkittua, erilaisista näkökulmista ilmiöitä tarkastelevaa tietoa. Seuraavissa median ja tutkijoiden edustajien puheenvuoroissa kuulemme erilaisia näkökulmia maahanmuuttoon.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille oikein hyvää ja antoisaa juhlaseminaaria.

Taloudessa tärkeintä on suunta

Kirjoitettu kirjoittajana

 

 

Suomen talous on viimeiset kuusi vuotta kituutellut taantumassa. Työttömyys kasvaa vuosi vuodelta, investoinnit ovat jäässä ja ostovoima heikkenee. Yritykset eivät huonojen näkymien vuoksi uskalla investoida ja palkata uusia työntekijöitä. Kansalaiset jättävät suurimmat hankinnat kauppoihin ja pienentävät päivittäishankintojaan. Olemme keskellä negatiivista kierrettä.

Pitkäjaksoinen julkisen talouden alijäämä ja kestävyysvaje eivät enää mahdollista lisää velkaelvytystä. Seuraavalla vaalikaudella meidän tulee kaikin keinoin tasapainottaa talouttamme. Samalla on pidettävä kiinni erittäin maltillisista palkkaratkaisuista, jotta saamme parannettua kilpailukykyämme. Julkisen talouden säästöpaineet tulevat omalta osaltaan yhä syventämään kansantalouden negatiivista kehitystä. Siitä huolimatta sopeutus on välttämätöntä.

On kuitenkin keinoja, joilla pystytään tasapainottamaan taloutta, lisäämään tuottavuutta ja luomaan positiivista virettä talouteen. Julkiset menosopeutukset tulee tehdä ensisijaisesti rakenteellisten uudistusten kautta. Palveluiden tuottamista tulee tehostaa, turhia hallinnollisia rakenteita tulee purkaa ja haitallista sääntelyä vähentää. Samalla on helpotettava yrittäjyyttä ja parannettava työttömien mahdollisuuksia ottaa vastaan lyhyitäkin työpätkiä.

Julkisen talouden tasapainottamisessa avainasemassa on sosiaali- ja terveyspalvelut. Tällä vaalikaudella epäonnistunut sote-uudistus pitää saattaa maaliin alkavan vaalikauden alkutaipaleella. Tärkeintä on, että painopistettä saadaan siirrettyä kalliista erityissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Näin saadaan hoitojonot ja ihmisten sairausajat lyhyemmiksi. 

Samalla periaatteella tulee uudistaa kaikkia julkisia palveluita, keventää hallintoa, lisätä suorittavan tason henkilöstöä ja nopeuttaa käsittelyaikoja. Ilman tehokkaita uudistuksia olemme vaarassa jumittua negatiiviseen kierteeseen. Oikeilla ratkaisuilla pystymme katkaisemaan kierteen ja luomaan pohjaa uudelle nousulle.

 

Päivi Räsänen

sisäministeri

 

Juustohöylää vai rakenneuudistuksia?

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomen talous täytyy saada tasapainoon. Tästä kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä, mutta keinojen suhteen mielipide-erot tulevat näkyviin. Kevään eduskuntavaaleissa kansalaiset valitsevat, millä ratkaisuilla seuraava hallitus tasapainottaa taloutta.

Juustohöylätekniikka on tullut tiensä päähän, koska siinä raja tulee hyvin nopeasti vastaan. Höylätyt kulut hiipivät vaivihkaa takaisin budjetteihin, eikä kestäviä säästöjä synny. Vaadittavien sopeutustoimien mittaluokka on nyt niin suuri, että ne voidaan saavuttaa vain rakenteellisten uudistusten kautta.

Rakenneuudistukset ovat talouden tasapainottamisen olennaisin osa, jotta säästöt saavutetaan palveluita huonontamatta. Meillä on näyttöä sisäministeriöstä siitä, että hankalat mutta tarpeelliset uudistukset voidaan viedä läpi. Hallintoa karsimalla olemme voineet turvata resurssit varsinaisessa suorittavassa työssä niin poliisissa kuin hätäkeskuksessa.

Hallitusta on moitittu saamattomuudesta, kun muun muassa kunta- ja sote-uudistus eivät edenneet suunnitellulla tavalla. Sen sijaan kaikki sisäministeriön suunnitellut lainsäädäntöhankkeet saatiin ajoissa valmiiksi ja läpi eduskunnasta. Toteutimme vaikeat rakenneuudistukset koko hallinnonalalla hyvissä ajoin. Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta uudistuksesta voin mainita maahanmuuttohallinnon lupakäsittelyn nopeuttamisen, jonka myötä turvapaikanhakijoiden vastaanottomenot vähenivät peräti 20%. Turvapaikkahakemusten käsittelyaika on lyhentynyt 93 vuorokaudella eli 35 %. Saimme aikaan sekä säästöjä että parempaa palvelua, kun odotusajat lyhenivät.

Näyttääkin siltä, että nimenomaan hallituksen pienimmät puolueet ovat tällä kaudella saaneet eniten aikaan. Pienempiä puolueita tarvitaan etenkin vaikeiden päätösten tekemisessä, koska niillä on vähemmän sidoksia, jotka vaikeuttavat uudistusten tekemistä tai jopa estävät ne. Tulevassa hallituksessa KD voisi hyvin ottaa vetovastuulleen sote-uudistuksen läpiviemisen, jotta se saataisiin tehtyä.

Kampanjarauha suojelee demokratiaa

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Vaaleihin on reilu viikko, ja meneillään on ehdokkaiden aktiivisin kampanja-aika. Viime päivien aikana useiden ehdokkaiden tienvarsimainokset ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Kyse ei ole vain pienestä ohimennen tehdystä ilkivallasta ja töhrimisestä, vaan isojakin tienvarsimainoksia on käyty rikkomassa ja kaatamassa. Tällaista varten on nähtävä vaivaa ja käytettävä voimaa. Tienvarsimainosten rikkominen aiheuttaa ehdokkaalle taloudellista vahinkoa ja ylimääräistä työtä. Sitäkin enemmän olen kuitenkin huolissani siitä, mitä tällainen ilmiö kertoo yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Tienvarsimainosten laittaminen on lain mukaan sallittua aikaisintaan kuukausi ennen vaaleja. Mainosten asettamisessa noudatetaan Liikenneviraston ohjeita. Kaupunkien ja kuntien tulee toteuttaa yhdenvertaisuutta päättäessään mainonnan sallimisesta maillaan. Ehdokkaan kannalta tienvarsimainonta on hyvä tapa saada näkyvyyttä ja kiinnittää äänestäjien huomio.

Vapaat vaalit kuuluvat toimivaan demokratiaan. Se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä äänioikeutta ja esteetöntä pääsyä vaaliuurnille, vaan myös poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden vapautta ilmaista näkemyksensä vaaleja edeltävän kampanjan aikana. Tämä on yksi asioista, johon esimerkiksi EU:n vaalitarkkailijat maailmalla kiinnittävät huomiota arvioidessaan vaalien demokraattisuutta.

Vaikka puolueita ja poliitikkoja usein syytetään liian samankaltaisista vaalimainoksista, ovat kampanjointi ja vaalimainokset tärkeä osa vaaleja. Ne ovat myös kansalaisten etu. Kampanjoinnin kautta puolueiden ja ehdokkaiden näkemykset ja näkemyserot tulevat julki.

Vaalimainosten rikkominen ja sotkeminen ei ole hyväksyttävää, eikä siihen tule suhtautua vaaleihin automaattisesti kuuluvana ilmiönä. Riippumatta puolueesta, on jokaisella ehdokkaalla oikeus avoimeen kampanjointiin, ja demokratian toteutumisen varmistamiseksi siitä on pidettävä kiinni.

Lapsilla on oikeus uskoa

Kirjoitettu kirjoittajana

Nykyisin voimassa oleva laki lasten päivähoidosta on vuodelta 1973. Yhteiskunta on muuttunut huomattavasti viimeisten 40 vuoden aikana, ja paineet lain uudistamiseen ovat ajan myötä kasvaneet. Tällä hallituskaudella lain uudistaminen päätettiin viimein aloittaa. Merkittävä osa uutta lakia ovat varhaiskasvatuksen tavoitteet. Lain perusteella Opetushallitus laatii varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Vaikka uusi laki ei ole yhtä suoraviivainen uskontokasvatuksen osalta kuin nykyinen, ei se poista uskontokasvatuksen mahdollisuutta päiväkodeista. Uskontokasvatuksen roolista keskusteltiin erityisesti neuvoteltaessa varhaiskasvatuksen tavoitteista. Tavoitteisiin kirjattiin, että varhaiskasvatuksen tulee ”antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.” Maininta yleisen kulttuuriperinteen ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta lisättiin tavoitteisiin neuvottelujen edetessä, ja näen sen erittäin tärkeänä. Kristinusko on erottamaton osa maamme yhteiskunnallista perintöä, ja monet perinteemme juontavat juurensa kristillisyyteen. Lapsilla – riippumatta heidän kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan – on oikeus tutustua suomalaiseen kulttuuriperinteeseen, kristillisyys mukaan lukien.

Uutta ja vanhaa lakia verrattaessa nähdään selvästi vuosikymmenten aikana tapahtunut maallistuminen sekä arvojen muutos. Nykyisin elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uskonto olisi jollain tavalla yksityisempi asia kuin ennen – päinvastoin, erilaisten maailmankatsomusten eläminen sovussa vaatii meiltä yhä enemmän valmiuksia käydä keskustelua ja ymmärtää toisillemme pyhiä asioita ja elämänarvoja. Siksi uskontotaidot ovat tänä päivänä entistäkin tärkeämpiä, ja on lyhytnäköistä politiikkaa heikentää uskontokasvatuksen roolia. Avain muiden maailmankatsomusten ymmärtämiseen on omien juurien, taustan ja uskon löytämisessä ja tuntemisessa. Jotta tämä näkökulma näkyisi myös tulevaisuuden varhaiskasvatuksessa, on tärkeää, että Opetushallituksen laatiessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteita eri tahot osallistuvat sen kommentointiin aktiivisesti.

Kristillisdemokraatit pitivät neuvotteluissa kiinni myös siitä, että maailmankatsomukselliset päiväkodit saavat jatkossakin toimia nykyjärjestelmää vastaavasti, koska ne ovat merkittävä osa suomalaisen varhaiskasvatuksen kenttää ja tarjoavat perheille vaihtoehdon.

Pidän tärkeänä, että uudessa laissa myös korostetaan vanhempien roolia lastensa kasvattajina. Lakiin on kirjattu, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on ”toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.” Vanhemmilla on paitsi ensisijainen vastuu kasvatuksesta, myös oikeus päättää lastensa kasvatukseen liittyvistä asioista.

Kirjoitus on julkaistu tänään Hanna ja Simeon -verkkolehdessä.

Pienet puolueet hallituksen onnistujia

Kirjoitettu kirjoittajana

Juha Akkanen esittää Helsingin Sanomien kolumnissaan (25.3.) kysymyksen, olisiko minun syyni, ettei nykyinen hallitus ole saanut oikein mitään aikaan. Vaikka kysymys olikin ehkä tarkoitettu huumoriksi, siihen on aiheellista vastata, koska kaikki eivät ehkä ymmärtäneet sitä huumoriksi. 

Vaikeat ajat tuovat myös puolueiden väliset erot selkeämmin näkyviin. Hallituksen suurimmat puolueet Kokoomus ja SDP ovat tuskin koskaan olleet näin kaukana toisistaan ja tämä on näkynyt myös käytännössä.  Runsauden jakamisesta on helpompaa olla yksimielinen kuin niukkuuden. 

Näyttäisi siltä, että tässä hallituksessa nimenomaan pienet puolueet ovat onnistuneet hoitamaan tehtävänsä. Pienempiä puolueita tarvitaan etenkin vaikeiden päätösten tekemisessä, koska niillä on vähemmän sidoksia, jotka vaikeuttavat uudistusten tekemistä tai jopa estävät ne.

Sisäministerisalkun hoitamista on helppo arvioida tulosten pohjalta. Kaikki sisäministeriön tälle hallituskaudelle suunnitellut lainsäädäntöhankkeet saatiin valmiiksi ja läpi eduskunnasta. Myös vaikeat rakenneuudistukset poliisissa, hätäkeskuksessa ja maahanmuutossa saatiin valmiiksi hyvissä ajoin. Maahanmuuton kustannuksia saatiin karsittua 20%. Poliisin ja hätäkeskuksen uudistuksissa pystyttiin turvaamaan ruohonjuuritason työpanos karsimalla hallinnosta. Myös RKP:tä voi kiittää rakenneuudistuksen toteuttamisesta puolustusvoimissa. Rakenneuudistukset ovat talouden tasapainottamisen olennaisin osa, jotta säästöt saavutetaan palveluita huonontamatta.

Olisiko aika tarjota sosiaali- ja terveysministerin salkkua tulevassa hallituksessa kristillisdemokraateille, mikäli Sote-uudistus halutaan saada aikaan?

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 28.3.2015.

Työnantajamaksut kurittavat naisvaltaisia aloja

Kirjoitettu kirjoittajana

Naisten ja miesten tasa-arvoinen kohtelu työelämässä on tärkeä tavoite, mutta liian usein sitä tavoitellaan keinoin, jotka käytännössä asettavat tasa-arvon ja perhearvot vastakkain. Yritys kotihoidon tuen kiintiöittämisestä, jota kokoomus ja SDP ajoivat, oli tästä ajattelusta oiva esimerkki. Nyt kokoomus ajaa myös kotihoidon tukiajan lyhentämistä. Perheiden saattaminen ahdinkoon ei kuitenkaan edistä tasa-arvoa. On etsittävä ratkaisuja, joissa lisätään tasa-arvoa ilman, että huononnetaan lapsiperheiden ja ennen kaikkea lasten asemaa.

Kristillisdemokraatit ovat jo pitkään pitäneet esillä vanhempainvapaiden kustannusten korvaamista työnantajille, jotta naisten asema työmarkkinoilla sen myötä parantuisi. Yrittäjänaisten mukaan vanhempainvapaiden kustannukset työnantajalle saattavat olla yhdestä lapsesta jopa yli 14 000€. On selvää, että näin suuren lisäkustannuksen riski vaikuttaa johonkin. Ennen kaikkea se näkyy naisten pätkätyöläisyytenä ja todennäköisesti myös palkkauksessa. Näillä ehdoilla naisen palkkaaminen vakituiseen työsuhteeseen on liian suuri riski.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

Vanhempainvapaista työnantajalle koituvien kulujen siirtäminen yhteisvastuulliseksi tulisi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan. Tähän asti yhteinen tahtotila on puuttunut, mutta Kokoomuksen ja Keskustan ulostulot tästä aiheesta voivat olla merkki paremmasta. Kokoomus ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ovat ehdottaneet äidin työnantajalle maksettavaa kertakorvausta, jos tämä palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Ehdotus on oikean suuntainen, mutta pitäisin parempana kustannusten korvaamista laskemalla äidin työnantajan sairausvakuutusmaksua vanhempainvapailta palaamisen jälkeen, tai jopa sen poistamista määräajaksi. Näin korvaus olisi suhteessa todellisiin kustannuksiin, jotka vaihtelevat riippuen vanhempainvapailla olevan ansiotasosta. Tämä kulu voitaisiin kattaa yhteisvastuullisesti korottamalla sairausvakuutusmaksuja vastaavalla summalla. Näin kulu jakautuisi tasaisesti kaikkien työnantajien kesken, eikä kurittaisi naisvaltaisia aloja epäoikeudenmukaisesti.

Tällä muutoksella voisi olla myös laajemmat väestöpoliittiset vaikutukset, jos naisten vakituinen työllistyminen helpottuisi. Kestävyysvaje ei ole helpottanut, koska emme ole edelleenkään huomioineet riittävästi perhe- ja väestöpoliittista näkökulmaa sen ratkaisemiseen. Kestävyysvaje on seurausta siitä, että syntyneet ikäluokat ovat olleet maassamme jo pitkään liian pieniä.

Tilanne on erityisen surullinen siksi, että kyse on myös siitä, että yhä useamman kohdalla omat unelmat perheestä ovat jääneet ja jäävät toteutumatta. Tällä hetkellä jo joka viides naisista ja joka kolmas miehistä on jäänyt lapsettomaksi, vaikka Väestöliiton mukaan omasta halustaan lapsettomia on vain noin 6%. Useimmat toivovat perheen lapsiluvuksi kahdesta kolmeen lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku on 1,7.

Tarvitsemme määrätietoista perhepolitiikkaa syntyvyyden kasvattamiseksi, jotta jokaisella olisi taloudelliset edellytykset ottaa vastaan haaveilemansa määrän lapsia. On myös kasvettava irti tasa-arvon ja perhearvojen vastakkainasettelusta, jotta naisilla olisi oikeus iloita naiseudestaan niin äiteinä kuin työntekijöinäkin.

Aseturvallisuus ja harrastusmahdollisuudet aselakiuudistuksen keskiössä

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Eduskunta hyväksyi taannoin uuden ampumaratalain sekä muutamia muita ampuma-aseiden käyttöön ja säilytykseen liittyviä lakeja. Lakimuutokset tuovat parannuksia niin aseturvallisuuteen kuin aseharrastajien harjoittelupaikkoihin. Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijoita on Suomessa yli 600 000, ja siksi aseisiin liittyvän sääntelyn on oltava mahdollisimman ajantasaista ja selkeää.

On tärkeää, että ampuma-aseita säilytetään oikein, jotta ne eivät joudu vääriin käsiin. Siksi ampuma-aselakia tiukennetaan joidenkin säilytyssäädösten osalta. Tähän saakka aseita on voinut säilyttää purettuna osiin ja kätkettynä niin, että ne eivät ole helposti anastettavissa. Uudessa laissa kätkettynä säilyttäminen on edelleen mahdollista, mutta jonkin aseen toimintaan vaikuttavista osista tulee olla lukitussa paikassa. Jos säilytettävänä on enemmän kuin viisi asetta, tulee aseet säilyttää standardinmukaisessa turvakaapissa. Monella harrastajalla aseet ovat jo nyt turvakaapissa, mutta osalle harrastajia uusi laki tarkoittaa kaappikaupoille lähtöä. Kaappien hankintavelvoitteessa on viiden vuoden siirtymäaika, joten kysyntä ja tarjonta ehtivät tasoittua ja hintatasokin muodostua kohtuulliseksi.

Lakiin säädös tilapäisestä säilyttämisestä

Keskustelua on herättänyt uusi tilapäisen säilyttämisen säädös. Säädöksellä on tarkoitus korjata aiemman lain tulkinnanvaraisuus aseiden säilyttämisessä metsästys- ja kilpailumatkojen aikana. Aiemmin tästä ei ole ollut selkeää säädöstä, ja tiukasti tulkittuna aseet olisi pitänyt aina, myös kuljetuksen aikana, säilyttää samalla tavalla kuin kotona: lukitussa paikassa, muuten lukittuna tai purettuna osiin. Uusi säädös mahdollistaa lainmukaisen säilyttämisen kulkuneuvossa silloin kun säilyttäminen liittyy kuljetustapahtumaan. Näin matkan aikana on mahdollista jättää aseet laillisesti kulkuneuvoon esimerkiksi kahvitauon ajaksi. Aseet on pidettävä lukitussa tilassa ja siten sijoitettuna tai peiteltynä, ettei ulkoapäin ole mahdollista päätellä kulkuneuvossa säilytettävän aseita. Metsästäjä voi näin jättää osan aseista autoonsa tai veneeseensä ja ottaa mukaansa sillä hetkellä käyttökelpoisimman aseen.

Ampumaratojen perustamista pyritään helpottamaan

Metsästäminen, urheiluammunta ja reserviläistoiminta edellyttävät asianmukaisia harjoittelupaikkoja. Syrjäseuduilla kärsitään jo ampumaratojen puutteesta, puhumattakaan pääkaupunkiseudusta, jonka harvojen ratojen käyttöpaine on kova ja harrastajat joutuvat ajamaan pitkiä matkoja päästäkseen harrastuspaikoille.

Myös tähän uudella lainsäädännöllä pyritään tuomaan parannuksia. Ampumaradat luokitellaan kolmeen kategoriaan: vähäisiin ampumaratoihin, ampumaratoihin ja ampumaurheilukeskuksiin. Vähäisen ampumaradan perustaminen ei jatkossa vaadi poliisin lupaa, vaan siihen riittää ilmoitus Poliisihallitukselle. Poliisi kuitenkin arvioi edelleen radan ylläpitäjien soveltuvuutta tehtäväänsä, joten pelkällä ilmoituksella ei kuka tahansa voi rataa perustaa.

Vähäinen ampumarata on rata, jolla ammutaan enintään 10 000 laukausta vuodessa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi metsästysseurojen ampumakokeita, ammunnan harjoittelua ja aseen kohdistamista varten ylläpidetyt ampumaradat. Jos laukausmäärä on merkittävästi suurempi, toiminta vaatii ampumarataluvan. 10 000 laukauksen raja voi tuntua pieneltä, mutta harrastajajärjestöjen selvitysten mukaan jopa puolet Suomen radoista kuuluu tähän luokkaan. Raja noudattelee ympäristöviranomaisten kantaa laukausmäärästä, jolla ei olisi vielä niin suuria ympäristövaikutuksia, että luvan saaminen edellyttäisi ympäristölupaa. Toistaiseksi lupa vielä vaaditaan, mutta tavoitteena on, että vähäisen ampumaradan perustamista helpotettaisiin myös ympäristölainsäädännön asettamia vaatimuksia lieventämällä.

Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta tarkennetaan

Lääkärikunnassa on pidetty aikaisempaa lääkärin tiukkaa ilmoitusvelvollisuutta ongelmallisena. Uuden lain mukaan lääkärillä on jatkossa ilmoitusvelvollisuus kahdessa tilanteessa; silloin, kun henkilö on oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa todettu itselleen tai toiselle vaaralliseksi sekä silloin, kun henkilö on otettu tahdosta riippumattoman hoitoon. Jälkimmäisessä tilanteessa ilmoituksen tekemisen lisäedellytyksenä on, että lääkäri tahdosta riippumattoman hoidon aikana tehdyn arvion perusteella katsoo henkilön sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.

Muutoin lääkärillä on uuden lain mukaan oikeus ilmoittaa poliisille sellaisesta henkilöstä, jota tämä pitää sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-aseita. Tällöin poliisi vertaa lääkäriltä saamaansa arviota aserekisteriin ja käsittelyssä oleviin hakemuksiin ja käynnistää tarvittaessa tarkemmat selvitykset henkilön soveltuvuuden arvioimiseksi. Uusi laki mahdollistaa ilmoitusten säilyttämisen poliisin hallintoasiain tietojärjestelmässä kolmen vuoden ajan, mikä on huomattava parannus aiempaan käytäntöön. Tietoja saa käsitellä vain aselupatietoa käsiteltäessä.

Lupaprosessia tarkasteltava tulevaisuudessa

Ampumaharrastus on tärkeä osa suomalaista harrastuskenttää, ja sillä on merkittävä rooli sekä metsästyksessä ja riistanhoidossa että maanpuolustusvalmiuksien ylläpitämisessä. Lainsäädäntöä kehitettäessä on siksi sovitettava yhteen sekä turvallisuusnäkökulmat että harrastajien tarpeet.

Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella lupaprosessin periaatteita. Tässä tulee ottaa huomioon Poliisin lupahallinnon tehostaminen ja sähköisen asioinnin mahdollisuudet, sekä harrastajien tarpeet. On arvioitava, voidaanko nykyistä lupaprosessia keventää aseturvallisuutta vaarantamatta. Yhtenä vaihtoehtona näen siirtymisen kohti asepassityyppistä lainsäädäntöä, mutta ennen johtopäätösten vetämistä on tarpeen tehdä kansainvälistä vertailua ja kuunnella eri toimijoiden näkökulmia.

Rahapelihaittojen torjunta tehostuu yhden yhtiön mallissa

Kirjoitettu kirjoittajana
 
 
Suomalaiseen rahapelijärjestelmään esitetään historiallisia muutoksia. Käytännössä samat peliyhteisöt ovat toimeenpanneet pelejä yksinoikeudella jo yli 70 vuotta. Asettamani virkamiestyöryhmän esitys on, että Veikkaus Oy:n, Raha-automaattiyhdistyksen ja Fintoto Oy:n rahapelitoiminta yhdistetään. Eduskuntapuolueista koostunut parlamentaarinen ryhmä oli samaa mieltä ja esitti linjauksen ottamista seuraavaan hallitusohjelmaan.
Suomalaisen rahapelipolitiikan pääasiallinen tavoite on pelihaittojen ehkäisy. Pelitoiminnan valvonnan tavoite on taata pelaajien oikeusturva, estää peleihin liittyvät väärinkäytökset ja rikokset sekä vähentää sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.
 
Pelaamisessa on tapahtunut voimakas muutos sitten pajatson ja kioskipelien. Internet- ja mobiiliympäristön kehittyminen voi johtaa tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa suomalaiset pelit alkavat muistuttaa liikaa toisiaan. Tämä on haaste, sillä kolmen peliyhteisön monopolissa pelien tulee erottua toisistaan, eivätkä ne saa EU-oikeuden mukaan kilpailla keskenään.
 
Peliriippuvuus on vakava ongelma, jonka ehkäiseminen ei onnistu kieltämällä pelaaminen Suomessa. Tavoitteenamme on ohjata kiellettyjä pelejä pelaavia luvallisen ja säännellyn toiminnan piiriin. Siksi monopolin säilyminen on meille tärkeää. Jotta luvan saaneet toimijat voivat muodostaa vaihtoehdon esimerkiksi internetin tarjoamalle kielletylle toiminnalle, jota esimerkiksi internet tarjoaa runsaasti, rahapelijärjestelmän on voitava uudistua ja pysyä kiinnostavana digitalisoituvassa toimintaympäristössä.
 
Yhden yhtiön mallilla vastaamme parhaiten muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin ja kykenemme vastuullisen rahapelitoiminnan kehittämiseen.  Johdonmukainen ja järjestelmällinen pelihaittojen ehkäisy tehostuu yhdistämällä peliyhteisöt.
 
Rahapelien tuotto tulee jatkossakin käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja muutokset tulee toteuttaa turvaten edunsaajien nykyisen aseman.