VASTALAUSE

 

Perustelut

Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen – mutta lakiehdotuksessa esitetty keino epäonnistunut ja toimii päämääränsä vastaisesti. Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole resursseja.

Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme ei pysty turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori jää yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää toisenlaisia keinoja kuin mitä esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä, kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulukseen ja sitä kautta työelämään.

Toimeentulotuen etuoikeutetun ansiotulon tarkoituksena on edistää henkilön mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan pienillä omilla ansioilla ja sijoittumista työelämään pysyvämmin. Määräaikaisesti voimassa olleen säännöksen on huomattu johtaneen toimeentulotukiasiakkaiden aikaisempaa oikeudenmukaisempaan kohteluun, työssäkäyvien asiakkaiden toimeentulotuen kohtuullisempaan tasoon ja kannustavuuden lisääntymiseen.

Tuensaajataloudella tarkoitetaan yhden henkilön taloutta tai toimeentulotukilain 3 §:n mukaista perhettä. Etuoikeutetun tulon maksimimäärä on kotitalouskohtainen. Esimerkiksi kahden henkilön taloudessa voi tuloja olla molemmilla, mutta puolisoiden yhteenlaskettu etuoikeutettu tulo voi olla korkeintaan 150 euroa kuukaudessa. Etuoikeutetun tulon enimmäismäärä on siten sama riippumatta siitä, onko samassa taloudessa tulonsaajia yksi vai useampia. Ehdotan, että etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi.

Toimeentulotuen saajista 71 % on yksin asuvia ja yksinhuoltajaperheitä on noin 12 %. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Stakesin selvityksen mukaan etuoikeutetun tulon käyttöönotto on hyödyttänyt erityisesti yksinhuoltajanaisia eli kannustanut heitä hankkimaan ansiotuloja. Näiden taloudellisesti haavoittuvien talouksien tukemiseksi on perusteltua korottaa etuoikeutetun tulon rajaa nykyisestä. Myös työttömiä kahden henkilön talouksia ajatellen nykyinen etuoikeutetun tulon määrä on riittämätön toteuttamaan aiotut vaikutukset. Jotta työelämän ulkopuolella olevat toimeentulotukea saavat henkilöt ottaisivat vastaan tilapäistä tai hyvin pienen tuntimäärän tarjoavaa osa-aikaista työtä, on etuoikeutetun tulon määrää nostettava kannustavammaksi. Jos etuoikeutetun tulon rajaa korotetaan siten, että huomioon ei oteta vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista maksimimäärän ollessa 175 euroa, tarvitaan valtion budjettiin noin 15 miljoonan euron panostus. Esitän, että säännös muutetaan pysyväksi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset)

ja että hyväksytään lausumaehdotus (Vastalauseen lausumaehdotus)

 

Vastalauseen muutosehdotukset

 

1.

Laki

toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

10 §

Alennettu perusosa

Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että:

1) henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota (poist.);

11 §

Huomioon otettavat tulot

— — — — — — — — — — — — — —

 

Tuloina ei 2 momentissa säädetyn lisäksi oteta huomioon vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista, kuitenkin enintään 175:tä euroa kuukaudessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. (poist.)

Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen, jolla toimeentulotuen etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi.

 

 

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Päivi Räsänen /kd

VASTALAUSE

 

Perustelut

Terveydenhuoltolain keskeisiä tavoitteita ovat potilaiden valinnanvapauden lisääminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta on tärkeää vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja. Lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset perusterveydenhuollon pulmiin jäävät kuitenkin epävarmoiksi. Lakiesityksessä velvoitetaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvia kuntia laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman. Kuntien uusi yhteistyöelin merkitsee hallinnollisen työskentelyn ja mahdollisesti uusien hallintorakenteiden lisääntymistä. Järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien sopimisprosessista ja sopimuksen toimeenpanosta. Suunnitelma hyväksytään erikoissairaanhoitoa edustavan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Uuden hallinnollisen järjestelmän vaikutus perusterveydenhuollon resurssien lisäämiseen jää epäselväksi. Perusterveydenhuollon asemaa vahvistaisi parhaiten siihen osoitettujen resurssien lisääminen sekä hoitotakuun vahvistaminen.

Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin.

Työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut tulee ulottaa kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut. Tätä koskevaa pykäläehdotusta on syytä tarkentaa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suuri kansanterveysongelma, jonka torjuminen on terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita. Kansainvälisesti on arvioitu, että ihmisten psyykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys.

Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaanhoidossa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lasten ja nuorten mielenterveystyössä tarvitaan riittävää panostusta sekä ongelmien korjaamiseen että ennaltaehkäisyyn. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialtein ryhmä. Sairaanhoitopiirien ylilääkäreiden suositus, että alle 23-vuotiaiden tulisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa riippumatta asuinpaikastaan, ollaan toteuttamassa hallituksen esittämässä terveydenhuoltolaissa. Vastaava nopea hoitoon pääsy tulee toteuttaa kaikkien ikäryhmien kohdalla.

Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lyhyessä ajassa alle 30-vuotiailla naisilla lähes kaksinkertaistunut ja miehillä kasvanut 40 prosenttia. Kolme neljästä alle 30-vuotiaana eläköityneestä jäi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden takia. Samaan aikaan kun pohditaan työurien pidentämistä, kasvava osa nuorista jää hoidon puuttuessa mielenterveyden häiriön vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on sekä yksilön elämän inhimillinen tragedia että merkittävä kansantaloudellinen uhkatekijä. Työterveyslaitoksen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16–34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio, kun vertailukohtana käytetään 65 ikävuoteen asti kestävää työuraa.

THL:n tutkimuksessa havaittiin, että itsemurhariski oli masennuksen vakavimmassa vaiheessa yli kaksikymmenkertainen verrattuna siihen, että sairaus oli oireeton. Masennuksen tehokas hoito pienentää potilaan itsemurhayritysten ja itsemurhien määrän murto-osaan. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta.

 

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2., 3. ja 4. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 20§ , 51 § ja 52 § muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset).

 

Vastalauseen muutosehdotukset

1.

20 §

Iäkkäiden neuvontapalvelut

Kunnan on järjestettävä alueellaan asuville vanhuuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja.

Neuvontapalveluihin sisältyvät:

1) terveellisten elintapojen edistämiseen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä neuvonta;

2) iäkkään kuntalaisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki;

3) sairaanhoitoa ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus.

Kunnan tulee (muut.) lisäksi järjestää iäkkäille asukkailleen terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä kunnassa erikseen sovitulla tavalla. Kunnan perusterveydenhuollon on järjestäessään iäkkäiden neuvontapalveluja ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä toimittava yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.

 

51 §

Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy 

1 ja 2 mom kuten StVM

—————————–

 

53 §

Hoitoon pääsy (poist.) mielenterveyspalveluissa

(poist.)Mielenterveyspalveluissa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön taikka perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavaan erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kuuden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.

Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä (poist.) hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu, jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.

 

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Päivi Räsänen /kd

Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Brittiläinen talousasiantuntija David Marsh ennustaa, että euroa hajoaa kohta kahtia. Hän uskoo, että joidenkin maiden velkakriisin vuoksi yhteinen valuutta ei kestä enää kauan paineita. Rahaliitto voi hajota kahteen erilliseen leiriin, lähinnä Etelä-Euroopan maiden käyttämään halvempaan euroon ja kalliimpaan euroon, jota käyttävät Saksan ja Suomen kaltaiset, alhaisen inflaation maat.

Viikko sitten puoluehallituksemme vaatii Suomen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, voidaanko euroalue hallitusti purkaa kahteen osaan. Nämä voisivat olla pohjoinen euro ja eteläinen euro. Näin voitaisiin estää heikkojen euromaiden koko yhteisvaluutalle aiheuttama epävarmuus. Kun heikot maat saattavat itse taloutensa kuntoon, voidaan harkita paluuta yhtenäiseen alueeseen.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 25.11.2010

TIEDOTE

julkaisuvapaa 25.11.2010 klo 19

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) puheessa Hausjärven paikallisosaston järjestämässä terveyspoliittisessa tapahtumassa 25.11 klo 19:

Reuman hoidon tilanteesta tehtävä selvitys tällä vaalikaudella

Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty.  On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.

20.11.2010

Homoillasta syntyneen kohun jälkeen Kristillisdemokraatit ovat saaneet 1350 uutta jäsentä, joista nuorisojärjestön jäseniä on 140. Puolueen vaalikampanjan avajaisia kohtaan on ollut ennätyskiinnostusta. Eduskunnan tilat uhkaavat loppua.

– Kiinnostus on ollut ennennäkemätöntä. Vaaliavajaisten paikan vaihtaminen on käynyt mielessä, kertoo puoluesihteeri Östman.
– Puheenjohtaja Päivi Räsänen linjaa kampanjan avauksessa mistä on vaaleissa kysymys.
– Kampanjamme ei jätä ketään kylmäksi, olemme liikkeellä lämminhenkisillä asioilla, lupaa Östman.

Vaaliavajaispaikalle on tulossa arviolta 250 henkilöä kuudella bussilla ympäri Suomea. Eduskunnan lisärakennuksen suurimpaan auditorioon mahtuu vain 240 henkilöä.

Medialle tervetuloa lauantaina 27.11. klo 13.00 .
Ennakkoilmoittautuminen suotavaa, tiedämme varata ruokaa ja kahvia oikean
määrän.

Lisätietoja:
Peter Östman
Puoluesihteeri

puh: +358 (0) 400 660 325
s-posti: peter.ostman(at)kd.fi

Suomessa on merkittävästi vähemmän poliiseja suhteessa asukaslukuun kuin useimmissa muissa Suomen kaltaisissa Euroopan maissa. Suomen poliisien määrä on viime vuosina vähentynyt toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa se on päinvastoin lisääntynyt. Ruotsissa ja Tanskassa on kaksi poliisia 1000 asukasta kohti. Norjalla on vastaava tavoite vuoteen 2020 mennessä. Jos Suomi ottaisi saman tavoitteen, pitäisi maassamme olla 10 600 poliisia. Nyt heitä on noin 7800, mutta määrärahan mukainen leikkaustarve ensi vuonna on vähän alle 7600:een.

Poliisin tehtävät ovat maassamme viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lisääntyneet 1 500 – 2 000 henkilötyövuoden verran. Hälytystehtävien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut 32 prosenttia ja kotihälytystehtävien määrä kaksinkertaistunut. Palvelutaso on pystytty pitämään lähes ennallaan. Tehtävien määrän kasvusta huolimatta henkilöstön määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt.

Poliisin pitkän aikavälin henkilöstötarpeita selvittäneen työryhmän mukaan poliisihenkilöstön lisäystarve vuoteen 2020 mennessä on 820 henkilötyövuotta. Lisäyksellä pystyttäisiin säilyttämään nykyinen turvallisuustaso vuoteen 2020 saakka ja jopa parantamaan sitä, vaikka poliisin toimintaympäristö muuttuu edelleen yhä haastavammaksi.

Poliisien määrän lisääminen edellyttää lisää rahaa poliisin budjettiin. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2011 talousarvioon 5 miljoonaa euroa poliisitoimen toimintamenoihin. Poliisin nykyiset resurssit eivät riitä kasvaneen työmäärän hoitamiseen. Poliisin toimintaa ollaan myös suuntaamassa yhä enemmän ennaltaehkäisyyn, johon tarvitaan lisäresursseja. Mitä aikaisemmin rikoksia pystytään selvittämään tai jopa ehkäisemään, sitä enemmän valtion varoja myös säästyy.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 18.11.2010

Suomessa on keskimääräistä enemmän yksineläviä kuin muualla Euroopassa. Yksin asuu jo yli miljoona, ja määrä kohoaa vuosi vuodelta. Kun vuonna 1980 yksinasujia oli 27 prosenttia asuntokunnista, on vastaava luku nykyisin yli 40 prosenttia. Kaupungeissa luku on vielä tätäkin suurempi, Helsingissä sinkkutalouksia on 60 prosenttia.

Yksinasuvan talous on muita alttiimpi kriiseille, sillä taloudellinen joustovara on monessa tapauksessa olematon. Työttömyys, korkojen nousu tai muu taloudellinen kriisi iskee yksineläjään sataprosenttisesti, kun taas puolisoilla vaikutus jakautuu tasaisemmin.

Yksinasuvat maksavat elämisestään arvioiden mukaan puolitoistakertaisesti sen, mitä kahden työssäkäyvän perheet. Yksiön vuokra Helsingissä voi olla 600–700 euroa, mutta kaksioita saa jo alle tonnilla.

Kotivakuutus, tv-lupamaksu, nettiliittymä ja menevät yhden ihmisen tuloista. Kodinkoneisiin menee helposti 2000 euroa, ja huollotkin pitää maksaa yksin. Sähköä voi kulua yhtä paljon kuin pariskunnan kodissa.

Korkeiden yksinelämislukujen taustalla on monia syitä, ja yksineläjiäkin montaa sorttia – nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia, köyhiä ja rikkaita. Suuri joukko yksin asuvista elää kuitenkin pienillä tuloilla. Kaikista toimeentulotukea saavista kotitalouksista 70 prosenttia on yksineläjiä. Työssäkäyvistä yksineläjistä kolmasosa on matalapalkkaisia, ja heissä on muita enemmän vuokralla asuvia ja autottomia.

Yhteiskunta ei ole vielä havahtunut siihen, että Suomen väestörakenne on radikaalisti muuttumassa. Suomella ei ole varaa jättää yksinasuvia huomiotta. Palvelurakenteen pitää muuttua väestön mukana. Miljoona riskialtista kotitaloutta on riski myös kansantaloudelle.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 11.11.2010

TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä Tampereella 6.11.2010 klo 13.30:

 

Eduskunta on viime vuosina useita kertoja ilmaissut huolensa kriminaalipolitiikan ahdingosta. Valtion tuottavuusohjelma uhkaa vähentää vankilan henkilöstön määrää entisestään, mikä on ongelmallista uusintarikollisuuden torjumisen ja vankiloiden turvallisuuden kannalta. Suomen vangit ovat psyykkisesti ja fyysisesti sairaita. Mielenterveyden häiriöt ja erityisesti päihderiippuvuus ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tuoreessa tutkimuksessa elinaikainen päihderiippuvuus todettiin neljällä viidesosalla, alkoholiriippuvuus kahdella kolmasosalla ja amfetamiiniriippuvuus kahdella viidesosalla kaikista vangeista. Persoonallisuushäiriödiagnoosin sai kaksi kolmesta tutkittavasta. Erilaisia ruumiillisia sairauksia oli runsaasti, vaikka tutkittavien keski-ikä oli alle 40 vuotta. Vain puolet oli täysin työkykyisiä.

Vapautuvien vankien tukiverkostot ovat häpeällisen huonot. Puolet vangeista vapautuu kadulle muovikassi kädessä ja muutama kymppi rahaa taskussa, asunnottomana ja työttömänä. Tällä hetkellä tukijärjestelmät ovat pääasiassa pienten ja koordinoimattomien kansalaisjärjestöjen sinänsä arvokkaan toiminnan varassa. Kuntien kuormitetusta sosiaalitoimesta harvoin löytyy resursseja vapautuneen vangin riittävään tukemiseen.

Vankeusajan terveydenhoidosta vastaa valtio, vapautumisen jälkeen kotikunta. Vankilaterveydenhuollon ja kuntien terveyspalvelujen tulisi kyetä saumattomaan yhteistyöhön. Vankilassa aloitettu sairauksien ja päihdeongelmien hoito sekä kuntoutus usein katkeavat. Vankeinhoitoon suunnatusta kamreerimaisesta tuottavuusohjelmasta tulee luopua ja sen sijaan ryhtyä lisäämään kriminaalihuollon tuottavuutta uusintarikollisuuden vähentämisen ja vapautuvien vankien yhteiskuntaa sopeutumisen kannalta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien panosta. Kriminaalipolitiikassa tulee myös tunnustaa vankeinhoidon hengellisen työn suuri yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys.

Jokainen rikoskierteeseen juuttunut ihminen tuottaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia ja turvattomuutta. Panostukset kriminaalipolitiikkaan maksavat itsensä takaisin.

Sisäasiainministeriön tuoreessa tutkimuksessa todetaan: ”Kokemukset Euroopasta osoittavat, ettei kulttuurisesti hyvin erilaiset lähtökohdat omaava siirtolaisväestö integroidu helposti kantaväestöön. Syntyy etnisiä keskittymiä – jopa kaupunginosia – joissa eletään erilaisin pelisäännöin kuin toisaalla samassa valtiossa.”

Kiintiöpakolaisten valikoinnissa tulee painottaa edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen nostanut vainon kohteeksi joutuneet kristityt esimerkiksi ryhmistä, joiden integroituminen on usein ollut onnistunutta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En ole vaatinut, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Pakolaisleireillä asuvista jokainen on suojeluntarpeen alainen. Jokaista vainottua tulee auttaa. Kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia emme voi ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa.

Suojelutarpeen lisäksi kansallisesti käytetään erilaisia perusteita, joiden avulla kiintiöpakolaisia valitaan. Suomi valitsee kohdemaat, ja YK:n pakolaisjärjestön ehdottamat perheet haastatellaan leireissä ennen päätöstä. Valintaprosessissa maiden tulisi tehdä nykyistä parempaa työnjakoa, että sopeutumismahdollisuus myös kulttuurinäkökohdista huomioitaisiin.

Keskustelussa on sekoitettu maahanmuutto ja pakolaisuus. Valikointi koskee vain kiintiöpakolaisia. Maahanmuuttoa tapahtuu pääosin aivan muilla perusteilla, mm. työperäisillä ja perhesuhteilla. Valikointi ei koske Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Heidän turvapaikkansa ratkaistaan suojelutarpeen ja lähtömaan turvallisuuden perusteella.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 4.11.2010

TIEDOTE

julkaisuvapaa

3.11.2010 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Forssassa 3.11.2010 klo 16:

 

Vaalien jälkeisen hallituksen tulee asettaa tavoitteeksi nykyisen työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut kaikille. Askeleena tätä kohti olisivat terveyskeskusten aikuisneuvolat, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotiäideille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavat työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupisteitä ovat suuret terveyserot väestöryhmien kesken, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja korkeat omakustannusosuudet lääke- ja palvelukustannuksista. Hallituksen tällä vaalikaudella runnomat terveydenhuollon maksukorotukset lisäsivät entisestään epäoikeudenmukaisuutta. Ehdotamme terveydenhuollon yhtenäistä maksukattoa, mikä auttaisi etenkin paljon sairastavia.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt kolmessa vuodessa lähes kolmanneksella. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Valtionosuuslainsäädäntöä tulee uudistaa edistämään terveyttä. Kuntien saamaa terveydenhuollon valtionosuutta säätelevä sairastavuuskerroin lasketaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Sairastavuuskerroin ei kannusta vähentämään työkyvyttömien määrää. Päinvastoin – mitä nuorempana kuntalaiset siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä enemmän kunta saa rahaa.