VASTALAUSE
Perustelut
Terveydenhuoltolain keskeisiä tavoitteita ovat potilaiden valinnanvapauden lisääminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta on tärkeää vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja. Lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset perusterveydenhuollon pulmiin jäävät kuitenkin epävarmoiksi. Lakiesityksessä velvoitetaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvia kuntia laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman. Kuntien uusi yhteistyöelin merkitsee hallinnollisen työskentelyn ja mahdollisesti uusien hallintorakenteiden lisääntymistä. Järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien sopimisprosessista ja sopimuksen toimeenpanosta. Suunnitelma hyväksytään erikoissairaanhoitoa edustavan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Uuden hallinnollisen järjestelmän vaikutus perusterveydenhuollon resurssien lisäämiseen jää epäselväksi. Perusterveydenhuollon asemaa vahvistaisi parhaiten siihen osoitettujen resurssien lisääminen sekä hoitotakuun vahvistaminen.
Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin.
Työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut tulee ulottaa kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut. Tätä koskevaa pykäläehdotusta on syytä tarkentaa.
Mielenterveyden häiriöt ovat suuri kansanterveysongelma, jonka torjuminen on terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita. Kansainvälisesti on arvioitu, että ihmisten psyykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys.
Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaanhoidossa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lasten ja nuorten mielenterveystyössä tarvitaan riittävää panostusta sekä ongelmien korjaamiseen että ennaltaehkäisyyn. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialtein ryhmä. Sairaanhoitopiirien ylilääkäreiden suositus, että alle 23-vuotiaiden tulisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa riippumatta asuinpaikastaan, ollaan toteuttamassa hallituksen esittämässä terveydenhuoltolaissa. Vastaava nopea hoitoon pääsy tulee toteuttaa kaikkien ikäryhmien kohdalla.
Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lyhyessä ajassa alle 30-vuotiailla naisilla lähes kaksinkertaistunut ja miehillä kasvanut 40 prosenttia. Kolme neljästä alle 30-vuotiaana eläköityneestä jäi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden takia. Samaan aikaan kun pohditaan työurien pidentämistä, kasvava osa nuorista jää hoidon puuttuessa mielenterveyden häiriön vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on sekä yksilön elämän inhimillinen tragedia että merkittävä kansantaloudellinen uhkatekijä. Työterveyslaitoksen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16–34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio, kun vertailukohtana käytetään 65 ikävuoteen asti kestävää työuraa.
THL:n tutkimuksessa havaittiin, että itsemurhariski oli masennuksen vakavimmassa vaiheessa yli kaksikymmenkertainen verrattuna siihen, että sairaus oli oireeton. Masennuksen tehokas hoito pienentää potilaan itsemurhayritysten ja itsemurhien määrän murto-osaan. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että 2., 3. ja 4. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena ja
että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 20§ , 51 § ja 52 § muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset).
Vastalauseen muutosehdotukset
1.
20 §
Iäkkäiden neuvontapalvelut
Kunnan on järjestettävä alueellaan asuville vanhuuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja.
Neuvontapalveluihin sisältyvät:
1) terveellisten elintapojen edistämiseen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä neuvonta;
2) iäkkään kuntalaisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki;
3) sairaanhoitoa ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus.
Kunnan tulee (muut.) lisäksi järjestää iäkkäille asukkailleen terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä kunnassa erikseen sovitulla tavalla. Kunnan perusterveydenhuollon on järjestäessään iäkkäiden neuvontapalveluja ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä toimittava yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.
51 §
Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy
1 ja 2 mom kuten StVM
—————————–
Kunnan on järjestettävä perusterveydenhuollon mielenterveyspalvelut niin, että potilaalla on mahdollisuus päästä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun hän on ottanut terveyskeskukseen yhteyttä. (uusi)
53 §
Hoitoon pääsy (poist.) mielenterveyspalveluissa
(poist.)Mielenterveyspalveluissa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön taikka perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavaan erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kuuden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.
Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä (poist.) hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu, jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.
Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010
Päivi Räsänen /kd