Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Brittiläinen talousasiantuntija David Marsh ennustaa, että euroa hajoaa kohta kahtia. Hän uskoo, että joidenkin maiden velkakriisin vuoksi yhteinen valuutta ei kestä enää kauan paineita. Rahaliitto voi hajota kahteen erilliseen leiriin, lähinnä Etelä-Euroopan maiden käyttämään halvempaan euroon ja kalliimpaan euroon, jota käyttävät Saksan ja Suomen kaltaiset, alhaisen inflaation maat.

Viikko sitten puoluehallituksemme vaatii Suomen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, voidaanko euroalue hallitusti purkaa kahteen osaan. Nämä voisivat olla pohjoinen euro ja eteläinen euro. Näin voitaisiin estää heikkojen euromaiden koko yhteisvaluutalle aiheuttama epävarmuus. Kun heikot maat saattavat itse taloutensa kuntoon, voidaan harkita paluuta yhtenäiseen alueeseen.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 25.11.2010