Terveys nousee kyselytutkimuksissa kansalaisten tärkeimmäksi arvoksi. Aikakauslehti Newsweek arvioi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi. Listaus perustui viiteen mittariin: koulutukseen, terveyteen, elämänlaatuun, talouden dynaamisuuteen ja poliittiseen ympäristöön. Suomi menestyi arvioinnissa erinomaisesti, mutta terveyden mittareilla arvioituna Suomi jäi sijalle 17. Ei sekään ole huono sijoitus sadan maan joukossa, mutta silti itsetutkistelun paikka.

Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Työterveyshuoltomme on maailman huipputasoa, eikä sitä ole syytä millään tavoin romuttaa. Sen sijaan tulee ponnistella, että työterveyshuollon tasoiset palvelut ulotettaisiin kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Vaikka koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon säädöksiä on vahvistettu, valitettavasti säännönmukaiset, laajat terveystarkastukset eivät toteudu kaikkialla suositusten mukaan.

Terveydenhuolto nähdään liian usein parjattuna jakopolitiikkana kalliiden kustannusten kautta, kun se tulisi ymmärtää investointina kansalaisten toiminta- ja työkykyyn ja siten panostuksena talouskasvuun. Terveyspolitiikalle on aika antaa sen ansaitsema raskaan politiikan sektorin painoarvo.

 

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Erikoislääkäri-lehdessä 4.3.2011 

Neljäkymmentä vuotta sitten, vuonna 1971 suomalaiset joivat puhdasta alkoholia keskimäärin neljä litraa vuodessa. Tänään luku on jo yli kymmenen litraa. Valtava alkoholinkulutuksen kasvu on lisännyt entisestään päihdehoidon tarvetta. Lieneekö suomalaista perhettä, jonka elämää ei päihdeongelma jollain tavoin sivuaisi?

Kuntien talousvaikeuksissa päihdepalvelut ovat kohde, josta helpoimmin karsitaan ja yritetään säästää kustannuksia. Päihteidenkäytön katkaiseminen ja päihteenkäyttäjän kuntouttaminen on erittäin kustannustehokasta. Päihteet aiheuttavat yhteiskunnalle suuria kustannuksia, joita voidaan vähentää varhaisella puuttumisella. Päihteenkäyttäjän palauttaminen työelämään tai päihdeäidin syntymättömän lapsen elinikäisten vammojen ehkäiseminen on niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta arvokasta. Olisi kohtuullista, että kuntien veropohjaa ja mahdollisuuksia taata riittävät päihdepalvelut vahvistettaisiin esimerkiksi siirtämällä puolet alkoholi- ja tupakkaveron tuotosta kunnille.

Päihdepalveluja järjestetään pääosin laatusuositusten pohjalta. Kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa palvelujen saannin suhteen riippuen siitä, miten kunta noudattaa suosituksia. Päihdepalveluihin tarvitaan selkeämpää lakisääteistä perustaa. Päihdepalveluissa tulee hyödyntää kolmannen sektorin osaamista. Kristillisessä päihdetyössä erityistä lisäarvoa tuo ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, jossa huomioidaan myös hänen hengelliset tarpeensa.

Monen päihderiippuvaisen arkea ovat olleet vaikeudet ihmissuhteissa ja kielteinen minäkuva lapsuudesta asti. Ihminen, joka oppii tuntemaan Jumalan armon ja anteeksiantamuksen, voi oppia hyväksymään itsensä sekä kyetä ottamaan vastuun teoistaan ja niiden seurauksista. Sosiaalialan, poliisin ja oikeuden ammattilaisten suusta voi kuulla ajatuksen, että tiettyä ihmistä ei voi muuttaa mikään muu kuin uskoon tuleminen. Käskyt ja kiellot eivät vakavasti päihderiippuvaa ihmistä usein auta, sen sijaan sanoma syntien sovituksesta ja täydestä armosta voi vapauttaa huonon omantunnon ja syyllisyyden kahleista. Evankeliumi on Jumalan voima. Tuhoavan elämäntavan vaurioittama henkilö tiivisti koskettavasti sen, miten hän ei lopulta vapautunut riippuvuudestaan ”Mooseksen lain vaan vasta Jeesuksen veren avulla.” Kristillisen päihdetyön tuloksellisuus on tunnustettu monella taholla. Huolestuttavaa on, kuinka työhön tulee vaikuttamaan Suomen tiukentuva arvoympäristö, jossa kristillisyyteen suhtaudutaan yhä kielteisemmin.

KAN ry:n toimijat edustavat sitä välittämistä ja inhimillisyyttä, jota tämän ajan kovien ja itsekkäiden arvojen tilalle tarvitaan. Lämmin kiitos siitä lähimmäisyydestä, jota työssänne osoitatte! Suomi tarvitsee kipeästi teitä, jotka autatte kristillisen elämänkatsomuksen pohjalta päihteiden käyttäjiä ja vankeusrangaistuksen suorittaneita raittiuteen ja rikoksista vapaaseen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

Kolumni julkaistu Lähimmäinen-lehden 40-vuotisjuhlanumerossa

Eduskunnassa käsitellään tällä viikolla työttömyysturvalain muutosta. Työttömyysetuuden sovittelussa otettaisiin käyttöön suojaosa, jonka avulla sopimuspalokunnan jäsen voisi ansaita pelastustoimeen osallistumisesta enintään 300 euroa sovittelujakson aikana ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden määrään. Muutoksen tavoitteena on edistää vapaaehtoiseen pelastustoimintaan osallistumista.

Esitys on kannatettava, mutta herättää kysymyksen, miksi samaa kannustetta ei käytetä työttömien lisätienestiin muissa tehtävissä? Työn tarvetta löytyy monelta muultakin alalta.

Sovitellun työttömyysetuuden laskentatapa on tiukka, ja pienikin lisätulo johtaa työttömyys-päivärahan pienentymiseen ja sen uudelleen määrittelemiseen. Päivärahan määrittely uudelleen tuottaa paljon hallinnollista työtä ja usein myös viivyttää kohtuuttomasti päivärahan maksamista työttömälle. Nykykäytäntö ei ole työntekoon kannustava vaan vaikuttaa siten, ettei työttömän kannata ottaa vastaan lyhytkestoista työtä siitäkään huolimatta, että olisi mahdollisuus soviteltuun päivärahaan. Työttömän työllistymisen kannalta on parempi, että pienenkin työn vastaanottaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Eduskuntaryhmämme on jo vaalikauden alussa tehnyt aloitteen, jonka mukaan työttömän soviteltuun päivärahaan tulisi 200 euron suojaosuus, jota pienempiä kuukausittaisia lisätuloja ei oteta työttömyyspäivärahassa huomioon. Tämä aiheuttaisi arviolta 30 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Mielestäni panostus olisi kannattava, sillä sen avulla voitaisiin kaikkia työttömiä kannustaa ottamaan työtä vastaan. Ohutkin side työelämään voi estää syrjäytymistä ja avata polkuja täysipäiväiseen työhön.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 10.3.2011

TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) ja kansanedustaja Toimi Kankaanniemi Riihimäellä 8.3.2011 klo 19.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

TIEDOTE

julkaisuvapaa 5.3.2010 13.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Orimattilassa Hämeen piirin kevätkokouksessa 5.3.2011 klo 13.00

Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille.

Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Suurin lisäys tapahtui nuorten 13-17-vuotiaiden tyttöjen kohdalla, jossa kasvu oli lähes kolminkertainen. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, ja erityinen kasvu on tapahtunut juuri murrosikäisten kohdalla.

Osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa tulisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia.

Kouluterveydenhuolto on saatettava suositusten edellyttämälle tasolle. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi. Esimerkiksi hoito perhekodissa tai laitoksessa maksaa noin 150-250 euroa vuorokaudessa ja vaativassa erityishoidossa maksu on jopa kolminkertainen.

Päivi Räsänen

Kodeissa rakennetaan Suomen tulevaisuus

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt ja sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuuslukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Perheiden ja kotien tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vaatii hiljattain selvitystä peruskoulujen oppilashuollon puutteista. Laatusuositukset täyttävä määrä terveydenhoitajia on vain kolmasosassa ja lääkäreitä vain neljässä prosentissa peruskouluista. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden sekä toimivan kouluterveydenhuollon avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Lasten ja nuorten pahoinvointia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämä. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole herännyt.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on huomattavasti muita perheitä suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Lapsi ei itse valitse syntymäkotiaan. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä. Hallituksen ministeritehtävät nimetään sillä perusteella, mitä tehtäviä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. On aika nostaa perhe hyvinvoinnin tuottajana politiikan keskiöön.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 4.3.2011

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa kuin Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 3.3.2011

KANNANOTTO

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (Kd), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Päivi Räsänen:

Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

Hallituksen sisäisten riitojen vuoksi alkoholin mielikuvamainontaa rajoittavaa lakiesitystä ei tällä vaalikaudella tule lainkaan. Tämä on suuri pettymys. Mielikuvamainonnan kieltäminen on kiireellistä, koska se on yksi keino suojata nuoria alkoholin haitoilta.

Kansanterveyden asiantuntijat sekä eduskunnan enemmistö kannattavat alkoholimainonnan tehokasta rajoittamista. Alkoholimainonnan vapautta on ajanut lähinnä alkoholiteollisuus. Hallituksen vaakakupissa alkoholiteollisuuden intressit näyttävät painavan enemmän kuin kansanterveyden edistäminen. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että alkoholibisnes vie tässä asiassa voiton eduskunnasta.

Alkoholi on merkittävin suomalainen kansanterveysongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain tuhansia ennenaikaisia kuolemantapauksia sekä lähes kuuden miljardin euron kustannukset haittojensa vuoksi. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten alkoholin käytön yleisyys sekä alhainen aloitusikä. Alkoholimainonta lisää nuorten juomista, sillä se lisää jo juovien nuorten juomista sekä alentaa aloittamisikää. Tutkimukset osoittavat että alkoholijuomien hinnan korottaminen sekä saatavuuden ja mielikuvamainonnan rajoittaminen ovat tehokkaimmat keinot vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.

Olen tehnyt alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä lakialoitteen (LA 59/2010 vp), ja aiheesta on eduskunnassa tehty muitakin aloitteita, ml. Inkeri Kerolan lakialoite, jonka allekirjoittajina on yli sata kansanedustajaa. Myös yleinen mielipide puoltaa mainontarajoituksia, sillä yli puolet suomalaisista haluaisi kieltää alkoholin mielikuvamainonnan.

TIEDOTE

julkaisuvapaa 28.2.2011 klo 18.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Espoossa vaalikampanjan avaustilaisuudessa 28.2.2011 klo 18.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt, sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet paikoilleen ja naisten välinen tasa-arvo heikentynyt. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso (385 euroa kuukaudessa) on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 17.2.2011