Terveyspolitiikka painopisteeksi

Terveys nousee kyselytutkimuksissa kansalaisten tärkeimmäksi arvoksi. Aikakauslehti Newsweek arvioi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi. Listaus perustui viiteen mittariin: koulutukseen, terveyteen, elämänlaatuun, talouden dynaamisuuteen ja poliittiseen ympäristöön. Suomi menestyi arvioinnissa erinomaisesti, mutta terveyden mittareilla arvioituna Suomi jäi sijalle 17. Ei sekään ole huono sijoitus sadan maan joukossa, mutta silti itsetutkistelun paikka.

Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Työterveyshuoltomme on maailman huipputasoa, eikä sitä ole syytä millään tavoin romuttaa. Sen sijaan tulee ponnistella, että työterveyshuollon tasoiset palvelut ulotettaisiin kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Vaikka koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon säädöksiä on vahvistettu, valitettavasti säännönmukaiset, laajat terveystarkastukset eivät toteudu kaikkialla suositusten mukaan.

Terveydenhuolto nähdään liian usein parjattuna jakopolitiikkana kalliiden kustannusten kautta, kun se tulisi ymmärtää investointina kansalaisten toiminta- ja työkykyyn ja siten panostuksena talouskasvuun. Terveyspolitiikalle on aika antaa sen ansaitsema raskaan politiikan sektorin painoarvo.

 

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Erikoislääkäri-lehdessä 4.3.2011