Uutiset

RSS

Räsänen ja Kankaanniemi: Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen lopetettava

TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) ja kansanedustaja Toimi Kankaanniemi Riihimäellä 8.3.2011 klo 19.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

Räsänen: Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

TIEDOTE

julkaisuvapaa 5.3.2010 13.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Orimattilassa Hämeen piirin kevätkokouksessa 5.3.2011 klo 13.00

Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille.

Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Suurin lisäys tapahtui nuorten 13-17-vuotiaiden tyttöjen kohdalla, jossa kasvu oli lähes kolminkertainen. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, ja erityinen kasvu on tapahtunut juuri murrosikäisten kohdalla.

Osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa tulisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia.

Kouluterveydenhuolto on saatettava suositusten edellyttämälle tasolle. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi. Esimerkiksi hoito perhekodissa tai laitoksessa maksaa noin 150-250 euroa vuorokaudessa ja vaativassa erityishoidossa maksu on jopa kolminkertainen.

Päivi Räsänen

Kotiäitiyttä ei pidä rinnastaa työttömyyteen

Kodeissa rakennetaan Suomen tulevaisuus

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt ja sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuuslukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Perheiden ja kotien tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vaatii hiljattain selvitystä peruskoulujen oppilashuollon puutteista. Laatusuositukset täyttävä määrä terveydenhoitajia on vain kolmasosassa ja lääkäreitä vain neljässä prosentissa peruskouluista. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden sekä toimivan kouluterveydenhuollon avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Lasten ja nuorten pahoinvointia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämä. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole herännyt.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on huomattavasti muita perheitä suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Lapsi ei itse valitse syntymäkotiaan. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä. Hallituksen ministeritehtävät nimetään sillä perusteella, mitä tehtäviä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. On aika nostaa perhe hyvinvoinnin tuottajana politiikan keskiöön.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 4.3.2011

Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen on lopetettava

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa kuin Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 3.3.2011

Räsänen: Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

KANNANOTTO

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (Kd), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Päivi Räsänen:

Hallituksen sisäinen riita esti järkevän alkoholipolitiikan

Hallituksen sisäisten riitojen vuoksi alkoholin mielikuvamainontaa rajoittavaa lakiesitystä ei tällä vaalikaudella tule lainkaan. Tämä on suuri pettymys. Mielikuvamainonnan kieltäminen on kiireellistä, koska se on yksi keino suojata nuoria alkoholin haitoilta.

Kansanterveyden asiantuntijat sekä eduskunnan enemmistö kannattavat alkoholimainonnan tehokasta rajoittamista. Alkoholimainonnan vapautta on ajanut lähinnä alkoholiteollisuus. Hallituksen vaakakupissa alkoholiteollisuuden intressit näyttävät painavan enemmän kuin kansanterveyden edistäminen. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että alkoholibisnes vie tässä asiassa voiton eduskunnasta.

Alkoholi on merkittävin suomalainen kansanterveysongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain tuhansia ennenaikaisia kuolemantapauksia sekä lähes kuuden miljardin euron kustannukset haittojensa vuoksi. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten alkoholin käytön yleisyys sekä alhainen aloitusikä. Alkoholimainonta lisää nuorten juomista, sillä se lisää jo juovien nuorten juomista sekä alentaa aloittamisikää. Tutkimukset osoittavat että alkoholijuomien hinnan korottaminen sekä saatavuuden ja mielikuvamainonnan rajoittaminen ovat tehokkaimmat keinot vähentää alkoholin kokonaiskulutusta.

Olen tehnyt alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä lakialoitteen (LA 59/2010 vp), ja aiheesta on eduskunnassa tehty muitakin aloitteita, ml. Inkeri Kerolan lakialoite, jonka allekirjoittajina on yli sata kansanedustajaa. Myös yleinen mielipide puoltaa mainontarajoituksia, sillä yli puolet suomalaisista haluaisi kieltää alkoholin mielikuvamainonnan.

Räsänen Espoossa: Suomen sitoumukset ylivelkaisten maiden tukemiseen on lopetettava

TIEDOTE

julkaisuvapaa 28.2.2011 klo 18.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Espoossa vaalikampanjan avaustilaisuudessa 28.2.2011 klo 18.00

SUOMEN SITOUMUKSET YLIVELKAISTEN MAIDEN TUKEMISEEN ON LOPETETTAVA

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa.

On tunnustettava, että aiemmatkin sitoumukset olivat virhe. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille tähän mennessä huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Tähän mennessä annettujen sitoumusten yhteissumma on samaa luokkaa Suomen julkisen talouden 10,5 miljardin euron kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu. Kristillisdemokraatit torjuvat myös ehdotukset EU-verosta.

Kotiäitiyttä ei pidä rinnastaa työttömyyteen

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on saanut vaalien alla julkisuutta hyökkäämällä kotihoidontukea vastaan. Kotihoidontukea on syytetty siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt, sukupuolten välisen työnjaon vanhakantaiset mallit jämähtäneet paikoilleen ja naisten välinen tasa-arvo heikentynyt. Tutkija Tuomas Kososen väitöskirjan mukaan yhteiskunnan kannalta olisi järkevää leikata kotihoidon tukea, koska se vähentää pienten lasten äitien työssäkäyntiä. Kotihoidontukea moititaan ansaksi naisille.

Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidontuki ei ole ongelma, sen sijaan sen matala taso (385 euroa kuukaudessa) on. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 17.2.2011

Räsänen Lahdessa: Hallituspuolueet ovat unohtaneet vanhustenhoidon vaalilupaukset

TIEDOTE

14.02.11 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Lahdessa Ystävänpäivän kahvitilaisuudessa 14.02.2011 klo 16:

Hallituspuolueet ovat unohtaneet vanhustenhoidon vaalilupaukset

Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti nämä lupaukset on petetty.

Valviran ja aluehallintovirastojen tekemän yli 1000 vanhustenhuollon yksikköön kohdistuvan tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Heikoimmin pärjäsivät julkisen sektorin yksiköt.

Hallituksen tulee vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Omaishoidon tuki tulee myös saattaa lakisääteiseksi oikeudeksi kuntarajoista riippumatta.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus unohdetaan sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Syrjäytymisen edessä ei pidä alistua

”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja aineellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti Keskusta vaaliohjelmassaan 2007. Mutta onko tämän oikean johtoajatuksen mukaan toimittu? Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa ja alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan välillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu.

Sosiaalibarometri 2010 osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Näitä ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Uudeksi ryhmäksi näyttävät muodostuvan työttömät tai kouluttautumattomat nuoret. Vuosittain jopa 3000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Ilman työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18-29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4000 alle 35-vuotiata jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvattomuutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteiskunta, myös hyvin toimeentulevat voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

 

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.2.2011

Räsänen: Hallituspuolueet epäonnistuneet tuloerojen kaventamisessa

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen toi tuloeroja ja verotusta koskevan välikysymyksen ryhmäpuheessa 8.2.2011 esille hallituspuolueiden epäonnistumisia puolueidensa tavoitteissa:

Arvoisa herra puhemies! ”Suomalaisten enemmistö voi nauttia vauraudesta, menestyksestä ja ai­neellisesta hyvinvoinnista. Yhteiskunnassa elää kuitenkin liian paljon ihmisiä, joiden osana on köyhyys, syrjäytyminen, yksinäisyys ja tur­vattomuus. Ongelmien edessä ei pidä alistua, vaan niiden lievittäminen ja poistaminen on yhteinen tehtävä.” Näin julisti keskusta vaaliohjel­massaan vuonna 2007. Onko tämän, ihan oikean, johtoajatuksen mu­kaan toimittu?

Tällä vaalikaudella on kyllä eräiltä osin parannettu sosiaaliturvaa, on alennettu elintarvikkeiden arvonlisäveroa, mutta samaan aikaan vä­lillisiä veroja, kunnallisveroa ja kiinteistöveroa on kiristetty, asuminen ja liikkuminen ovat kallistuneet ja asiakasmaksuja on korotettu. Etuuk­sien sitominen indeksiin on tervetullut ja toivottu uudistus, mutta mik­si opintotuki jätettiin sen ulkopuolelle? Kristillisdemokraattien ehdot­tamaa opintotuen huoltajakorotusta ei sitäkään ole toteutettu, vaikka juuri opiskelijat, etenkin perheelliset, muodostavat merkittävän köy­hyysryhmän.

 Vielä tälle vuodelle hallitus päätti keventää tuloveroa 450 miljoo­nalla eurolla, vaikka samaan aikaan otetaan uutta velkaa 9 miljardia euroa ja puolueet joutuvat miettimään ensi vaalikaudelle keinoja tasa­painottaa taloutta. Otettu velka on lainaa lapsiltamme ja lapsenlapsil­tamme. Tämä tuloveron alennus merkitsee sitä, että pienituloisella jää kuukaudessa 5—6 euroa, keskituloisella noin 15 euroa ja suurituloisel­la noin 22 euroa enemmän rahaa käytettäväksi. Siis veronkevennykset euromääräisesti hyödyttävät suurituloisimpia ja heidänkin osaltaan niin vähän, että uskon kansalaisten mieluummin valitsevan säästeliäämmän velanoton kuin velkarahalla veronkevennykset.

Se on tunnustettava, että oppositiopuolueilla on myös keskenään, aivan niin kuin hallituspuolueillakin, erilaisia linjauksia verotuksen kokonaisuudesta. Sosialidemokraatithan äänestivät tämän tuloveron kevennyksen puolesta.

Pidän vaalipopulismina sitä, että kokoomus tässä tilanteessa lu­pailee edelleen ensi vaalikaudelle tuloveron kevennyksiä. Jos kokoo­mus ottaa vakavasti valtion velkaantumisen pysäyttämisen, niin kyllä sen vero-ohjelma tarkoittaa sitä, että samaan aikaan jouduttaisiin rajui­hin menoleikkauksiin.

Kyllä edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikka­ukset kohdennettiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaali­turvaan ja peruspalveluihin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivära­hojen leikkaus. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäivärahat poistet­tiin sateenkaarihallituksen toimesta ja hanketta puolustettiin sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, niin ei hän niitä tarvitse sairaana­kaan. Aivan näillä sanoilla tässä salissa todettiin. Käytännössä leikat­tiin myös rajusti ennalta ehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eri­arvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Olemme esittäneet pörssiveroa, lyhytaikaisen omistuksen myynti­voittoveroa, sen kiristämistä, sekä pankki- ja luottolaitosten veroa. Tu­levalla vaalikaudella verostusta tulee kehittää myös yrittäjyyttä kan­nustavaksi ja siten kansantalouden kasvun edellytyksiä turvaavaksi. Pääomatuloveron korotusta myös kannatamme. Se olisi jo tällä vaali­kaudella voitu toteuttaa. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa ei pidä ryhtyä korottamaan. Oikeus jokapäiväiseen leipään on turvattava kaikille. Kris­tillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää oikeudenmukaisena, että eläkeläisten verotusta ei kiristetä suhteessa palkansaajiin, ja omaishoi­dontuen vastaavaa palkkatuloa kireämpi verotus on häpeällistä, se tu­lee korjata.

Hallituksen veronkevennykset ovat kaventaneet talouden liikku­mavaraa niin, että jopa hallitusohjelmakirjaukset ovat jääneet toteutta­matta. Vaalikausi on pian ohi, ja esimerkiksi lupaus sosiaali- ja terve­ydenhuollon yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi on edelleen täyttämättä.

Sen sijaanhan tällä vaalikaudella terveydenhuollon asiakasmaksu­ja korotettiin 17 prosentilla, mikä tuntui erityisesti sairaalapäivä- ja poliklinikkamaksuissa, joissa ei ole samanlaista kolmen käyntikerran puskuria kuin terveyskeskusmaksuissa. Ja kaikkein rajuin korotus oli suun terveydenhuollon maksuihin: 30 prosenttia. Asiakasmaksut ulo­tettiin hallituksen toimesta myös sairaanhoitajan vastaanotolle.

Ministeri Katainen taisi poistua kesken istunnon. Olisin kysynyt häneltä, muistaako hän, mikä teema nousi vuoden 2007 vaalien edellä kansalaisten toivelistan kärkeen ja mistä me kaikki puoluejohtajat pa­neeleissa ilta illan perään annoimme lupauksia. Kyllä se oli vanhusten­hoito. Kotona asuva Elli Eläkeläinen on yhä neljän vuoden jälkeenkin ”ystäviltään kuullut, että toisissa kunnissa on ikäihmisille järjestetty kunnon kotipalvelua — toisissa ei.” Sanatarkasti näin todettiin kokoo­muksen vaaliohjelmassa, jossa myös luvattiin omaishoitajille neljäs vapaapäivä kuukaudessa. Näitä vaalilupauksia kokoomus voi nyt käyt­tämättöminä kierrättää seuraaviin vaaleihin.

 Vanhustenhoidon taso on edelleen paikoin perustuslain vastaises­sa tilassa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhus­tenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. ”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti asiantuntija va­liokunnassa kotipalvelujen tilaa. Kyllä vanhuspalveluiden parantami­nen maksaa, mutta sen huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Us­kon, että suomalaiset ovat valmiit maksamaan veroja, jotta vanhus- ja terveyspalvelut toimivat ja samalla voimme turvata myös oman van­huutemme.

Kotitalouksien velkaantumisaste on ollut viimeiset 7 vuotta rajua. Kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin oli 73 pro­senttia vuonna 2003, ja nyt se on 120 prosenttia. Lapsiperheiden köy­hyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Perheen köyhyys uhkaa vanhempien jaksamista, elämänhallintaa ja parisuhdet­ta. Mainitsen myös yksinelävät, jotka ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köy­hyysaste on 28 prosenttia, kun se muussa väestössä on 9 prosenttia.

Ehdotimme vaihtoehtobudjetissamme korotusta elatustukeen, joka kohdistuu niille yksihuoltajatalouksille, joissa toinen vanhemmista ei lainkaan osallistu lapsen elättämiseen. Ehdotimme myös toimeentulo­tuen ansiotyön tulorajan korottamista, joka olisi suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta ja mahdollisuutta hakeutua työelämään. Ehdotimme myös korotusta 20 vuotta samalla tasolla olleeseen toimeentulotukeen. Hallitus äänesti kaikkia näitä ehdotuksiamme vastaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaalibarometri viime vuodelta osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi näyttää jäävän pysyvästi muita heikommaksi: pitkäaikaistyöttömät, päihde- ja mielenterveyson­gelmista kärsivät ja työttömät tai kouluttamattomat nuoret. Vuosittain jopa 3 000 nuorta jää vaille opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Il­man työtä tai opiskelupaikkaa jääneiden 18—29-vuotiaiden osuus on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Tilanne on huolestuttava, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys saattaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Vuosittain lähes 4 000 alle 35-vuotiasta jää työ­kyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Alle 25-vuotiaana työelä­mästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustan­nukset. On siis kannattavaa panostaa tähän ryhmään.

Suuret erot hyvinvoinnissa ja toimeentulossa aiheuttavat turvatto­muutta koko yhteiskuntaan. Koko yhteisömme, myös hyvin toimeentu­levat, voivat paremmin, kun kaikista pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen ehdotusta perustel­lun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.