Kolumnit

RSS

Turvallinen Suomi

Puolueellemme uskottiin vahva ja raskas salkku sisäministeriöstä. Edellisen sisäministerin tehtävien lisäksi kokonaisuuteen yhdistettiin maahanmuuton kysymykset ja opetusministeriössä kirkolliset asiat. Nämä aihealueet sopivat erinomaisesti vaaliteemamme Koti uskonto ja isänmaa.

Sisäasiainministeriöllä on vastuu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2015 Euroopan turvallisin maa.

Turvallista arkea tukee erityisesti hallituksen tavoite vähentää köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Kyseessä ei ole vain riittävän toimeentulon turvaaminen, syrjäytymisen ja yhteiskunnallisen jakautumisen ehkäisy vaan samalla myös periaatteellinen kysymys monenlaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot kuin niissä, joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Turvattomuus ja sosiaalinen rauhattomuus kasvavat tuloerojen kasvaessa.

Hyvä valtion taloudenhoito on välttämätön edellytys sille, että monipuoliset arkea turvaavat palvelut voidaan säilyttää myös tuleville sukupolville. Erityiseksi haasteeksi nousee leikkauksia vaativassa taloustilanteessa tavoite turvata riittävät poliisipalvelut koko maassa. Tarvitsemme samalla lisää esimerkiksi harmaan talouden torjuntaan erikoistuneita poliiseja, jotta onnistumme ehkäisemään järjestäytynyttä ja kansainvälistyvää rikollisuutta. Rajavartiolaitoksen käyttöön tullaan hankkimaan monitoimialus, jolla on valmius sekä merirajavalvontaan että öljyntorjuntaan. Alus tulee parantamaan rajaturvallisuutta, meripelastusvalmiutta ja Itämeren ympäristövahinkojen torjuntavalmiutta.

Suomessa tapahtuu vuosittain noin tuhat alkoholiin liittyvää tapaturma- ja väkivaltakuolemaa. Pahoinpitelyrikoksista reilusti yli puolet tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena, tehohoidosta ja päivystyspotilaista neljännes on alkoholin aiheuttamia sairauksia ja tapaturmia. Juomakulttuurimme vaikutus turvallisuuteen näkyy myös liikenteessä, sillä loukkaantumiseen johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa joka kymmenes ja kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa lähes joka kolmas kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alainen.

Jos suomalaisten humalahakuiseen juomiseen saataisiin muutos, taloudelliset säästöt olisivat suuria ja inhimillinen kärsimys merkittävästi vähäisempää. Ennaltaehkäisevää päihdetyötä tarvitaan jo nuorisolle, jota on samalla ohjattava raittiuteen kieltämällä alkoholin mielikuvamainonta.

Turvallisuudentunteen kannalta on keskeistä luottamus siihen, että mikään ei akuutisti uhkaa omaa tai läheisten henkeä ja terveyttä ja siihen, että apua saa, jos uhka todellistuu. Vanhenemisen mukanaan tuoma voimien heikkeneminen, terveysongelmat sekä yksinäisyys luovat turvattomuutta, johon ei liity aina todellista uhkaa. Yksilön kokema uhka heikentää kuitenkin hyvinvointia.

Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on laaja ja monimuotoinen ilmiö. Muistisairaat, fyysisesti heikot ja yksin asuvat ikääntyneet ovat erityisessä riskissä joutua kaltoinkohdelluiksi. Naiset ovat useammin väkivallan kohteena verrattuna ikääntyneisiin miehiin. Kaltoinkohtelu ja väkivalta tapahtuu usein vanhuksen kotona, ja tekijänä on läheinen tai lähipiiriin kuuluva ihminen. Väkivalta saattaa jatkua pitkään, sillä ikääntynyt itse ei halua tai pysty tekemään siitä ilmoitusta viranomaiselle.

Hallitusohjelmassa on päätetty turvata lailla iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Vanhuspalvelulaissa tulisi säätää viranomaisten lakisääteisestä velvollisuudesta puuttua ikäihmisten kaltoinkohteluun ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vanhusten asema turvattaisiin vastaavalla ilmoitusvelvollisuudella joka sisältyy lastensuojelulakiin. Lastensuojeluilmoitus on parantanut merkittävästi lasten asemaa ja turvallisuutta, ja tämä kannustaa laajentamaan järjestelmää myös muihin erityistä turvaa tarvitseviin ryhmiin.

 

Päivi Räsänen

sisäasiainministeri, puolueen puheenjohtaja (kd)

Kolumni on julkaistu Hämeen Sanomissa 1.7.2011 

Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa

Perheiden tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin, kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on syyttänyt kotihoidontukea siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt. Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse vertaisryhmää kehityksensä tueksi. Toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella vaistoaan hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien pienentyessä.

Perhepolitiikka tulee nähdä myös ylisukupolvisena huolenpitona ikääntyvistä. Vuoden 2007 vaalien kärkiteemaksi nousi vanhustenhoito, jonka parantamista lupasivat kaikki puoluejohtajat. Hallitus on pettänyt lupauksensa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Omaishoidon ja vanhusten kotipalvelujen puutteita ei ole korjattu. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme -lehdessä 25.2.2011

Maahanmuuttajille omat ”Suomi-seuransa”

Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat perustaneet omia Suomi-taloja, suomenkielisiä lehtiä ja seurakuntia. Niissä on vaalittu entisen kotimaan kulttuuria ja kieltä ja yhteyksiä maanmiehiin, vaikka tähtäimenä onkin ollut kotoutuminen uuteen kotimaahan.

Oman kulttuurisen identiteetin säilyminen tukee kotoutumista. Siksi myös Suomeen tulleiden maahanmuuttajien mahdollisuuksia oman kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen on tuettava esimerkiksi kertomalla mahdollisuuksista käyttää julkisia tiloja.

Muuttajien kulttuurista tulee kuitenkin hyväksyä ainoastaan ne osat, jotka ovat sopusoinnussa lainsäädäntömme kanssa. Jo kotouttamisvaiheessa on kerrottava ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi lasten oikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä naisille että miehille.

Paineita kulttuurisiin muutoksiin syntyy maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Pidän ehdottomasti torjuttavana esimerkiksi ajatusta islamilaisen sharia-lain osittaisestakin käyttöönotosta vaikkapa perheoikeudessa. Sharia-laki on kokonaisuus, johon kuuluvat kivitykset, ruoskinnat ja varkaiden kädenkatkaisu. Rinnakkaisten yhteiskuntajärjestysten syntymistä tulee välttää viimeiseen asti.

Suomalaisten on kasvettava muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisessä luopumatta omien perinteiden ja arvojen kunnioittamisesta. Maamme kulttuuri, arvot ja moraali ovat rakentuneet kristilliselle etiikalle ja niistä on pidettävä kiinni alkaen kotien, päiväkotien ja koulujen kasvatustyöstä. Omien juurien tunteminen ja arvostaminen antavat pohjan, jolta voi kohdata ja kunnioittaa muualta muuttaneita ihmisiä. Oma kokemus maahanmuuttajana on aina auttanut ymmärtämään samassa tilanteessa olevia ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina…” (2. Moos. 23:9)

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 24.2.2011

EU:n mielistelypolitiikka epäonnistui

”Se, että jos sitten teidän puolueenne ei ole saanut rekisteröimisoikeutta, niin tarkoittaako tämä sitä, että aloitetaan sanktiopolitiikka uudelleen? En ehkä uskoisi näin.” Ulkoasiainministeri Alexander Stubb vastasi ylimieliseen sävyyn kysymykseeni Valko-Venäjän poliittisista oikeuksista 16.4.2009 käydyssä keskustelussa eduskunnan täysistunnossa hallituksen antaessa selonteon EU-politiikasta.

Euroopan unionin ulkoministerit, Stubb mukaan lukien olivat päättäneet poistaa Valko-Venäjän yksinvaltaiseen hallintoon kohdistuneet matkustamispakotteet syksyllä 2008 ja keskustelun aikoihin ”yhteistyön linjaa” päätettiin vielä yhdeksällä kuukaudella jatkaa. Kuitenkin samana keväänä Valko-Venäjän oikeusministeri oli hylännyt kristillisdemokraattisen puolueen rekisteröitymisen, vaikka puolue oli kerännyt kannattajakortteja runsaasti yli vaaditun määrän. Tämä hylkääminen ei aiheuttanut EU:n taholta mitään toimenpiteitä.

Osallistuin helmikuussa v. 2009 Minskissä Valko-Venäjän Kristillisdemokraattisen puolueen perustamiskokoukseen. Tapasin silloin myös nyt joulun alla sairaalakuntoon pahoinpidellyn ja vangitun kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaan Vital Rymasheuskin, joka toimi tuolloin puolueen varapuheenjohtajana.

Valko-Venäjän itsevaltainen presidentti Aleksandr Lukashenko on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen EU:n hyväuskoista mielistelypolitiikkaa. Valitettavasti myös Suomen ulkopoliittinen johto on tätä tukenut. Joulukuun presidentinvaaleja hehkutettiin demokratian edistysaskeleeksi, mutta heti seuraavana päivänä opposition presidenttiehdokkaat pidätettiin ja osa heistä pahoinpideltiin. Valko-Venäjän vankiloissa viruu edelleen suuri joukko mielipidevankeja. Valko-Venäjän presidentin vaalien tulosta ei pidä tunnustaa ja pakotteita tulee ryhtyä uudestaan asettamaan.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 13.1.2011

Talous tasapainoon heikoista huolehtien

Pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon.

Jokaisen kansakunnan tehtävä on huolehtia omien asukkaittensa hyvinvoinnista ja siitä käsin auttaa maailman hätääkärsiviä. Tulevaisuudelle on ratkaisevaa, miten saamme velkaantumiskierteen taittumaan. Ei ole isänmaallista syödä lasten pöydästä, elää yli varojen ja jättää velat tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Irlannin tilanne on nostanut huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä toisilleen katastrofin estämiseksi. Suomi lainasi vuonna 2010 Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otimme itse lähes 12 miljardia lisää velkaa.

 

Ristiriitainen yhteisvastuu

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen ykköshallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa nyt nähtyjä ongelmia esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla? Yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille.

Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen.

Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi.

Väestön ikärakenteen muutos tekee talouden tasapainottamisen haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Tarvitaan menokuria, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn ja yrittäjyyden vahvistamista. Mitä paremmin yritykset voivat, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään.

 

Nollatoleranssi rötöstelylle

On sietämätöntä, että harmaa talous nielee satoihin miljooniin euroihin kasvaneen osan verotuloista. Lisäksi harmaa talous rapauttaa yleistä lainkuuliaisuutta ja luo kasvupohjaa muullekin rikollisuudelle. Hallitusohjelmaan pitää ottaa kunnianhimoinen tavoite: nollatoleranssi harmaalle taloudelle ja talousrikollisuudelle.

Omantunnon ääntä on kuunneltava erityisen herkästi silloin, kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä työelämästä.

 

Sairasta säästöä terveydestä

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Lähes 4 000 alle 35-vuotiasta nuorta jäi toissa vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle, ja kolmessa vuodessa nuorten työkyvyttömyys oli lisääntynyt yli 30 prosentilla. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi vuodessa 6,6 miljardia euroa. On sairasta säästää terveydestä.

Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti korjausta ei ole tullut.

Valviran tuoreen tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti. Näin luonnehti valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori vanhusten kotipalvelujen tilaa.

 

Suositukset eivät riitä

Hallituksen pitää vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi lakia, jolla turvataan vanhukselle hänen tarvitsemansa palvelut. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin demarijohtoisen sateenkaarihallituksen voimin.

Hanketta puolustettiin erityisesti kokoomuksen taholta sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

 

Päivi Räsänen

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Riihimäki

 

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomien Vierailija-palstalla 30.12.2010

Porsaita ja enkeleitä

”Porsaita äidin oomme kaikki!” Muslimitaustaiset maahanmuuttajalapset yhdessä muiden kanssa lauloivat piirissä koulun joulujuhlassa, joka yritettiin järjestää uskontoneutraalisti. Opettajalta taisi jäädä huomaamatta, että saastaisena pidetty sika on pahempi loukkaus muslimille kuin Jeesus-lapsen syntymä. Koraani toistaa Raamatun opetuksen Jeesuksen syntymisestä neitsyt Mariasta enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaan.

Muslimeja käytetään usein keppihevosena, kun fundamentalistiset ateistit vaativat kaiken kristillisen perinnön poistamista koulun juhlista. Jos kristityt suhtautuisivat yhtä tosikkomaisesti jouluperinteisiin, vaatisimme pakanallista alkuperää olevien tonttuleikkien, pukkisatujen ja joulukuusen poistamista yhteisestä juhlasta. Mutta miksi emme kaikki yhdessä voisi suhtautua kansallisiin jouluperinteisiin hyväntahtoisesti? Enkeli taivaan- virttä veisatessaan ateisti voisi muistella kaunista joulun tarinaa, muslimi profeetta Jeesuksen syntymää ja kristitty ylistää Jumalaa, joka tuli ihmiseksi pelastamaan meidät synneistämme.

Koulukentässä on esiintynyt käsityksiä, että vuonna 2003 voimaan tullut uskonnonvapauslaki rajoittaisi koulujen mahdollisuutta järjestää kristillisen kulttuuriperinnön mukaisia joulu- tai kevätjuhlia kaikille oppilaille. Lain tarkoituksena ei kuitenkaan ollut perustelujensa mukaan muuttaa koulujen käytäntöjä.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin kristillisten juhlatraditioiden, esimerkiksi virren, olevan osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Jeesuksen syntymästä kertova joulukuvaelma, jouluevankeliumin lukeminen tai ”Enkeli taivaan”- virsi ovat osa suomalaista jouluperinnettä, eikä niiden sisällyttäminen koulun joulujuhlaan edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 23.12.2010

Velaksi elämällä siirrämme laskut lapsillemme

Tällä viikolla eduskunta hyväksyy valtion ensi vuoden budjetin, joka kasvattaa valtionvelkaa kahdeksalla miljardilla eurolla. Suomen valtiolla on nyt enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja ilman merkittäviä toimenpiteitä velan arvioidaan nousevan vuonna 2015 peräti 115 miljardia euroon. Ylen uutiset kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta keinoja saada julkinen talous tasapainoon. Suuret puolueet eivät ratkaisuja antaneet.

Vaihtoehtobudjetissamme ehdotimme luopumista ensi vuodelle tarkoitetuista 400 miljoonan euron tuloverokevennyksistä. Niiden suurin hyöty kohdistuu hyvätuloisille veronmaksajille. Äänestyksessä emme saaneet tukea yhdeltäkään hallituspuolueelta emmekä vasemmistolta.

Väestön ikärakenteen muutos tekee talouden tasapainottamisen haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Tarvitaan menokuria, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn ja yrittäjyyden vahvistamista. Mitä enemmän yritysten ja sitä kautta koko talouden kasvupotentiaalista saadaan lähitulevaisuudessa irti, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään. Yritysten verotuksellisen toimintaympäristön on pysyttävä kilpailukykyisenä.

Työurien vahvistamisen pahin ongelma on työkyvyttömyyseläkeläisten suuri määrä. Vain puolet suomalaisista jää normaalille vanhuuseläkkeelle, työkyvyttömyyseläkkeelle lähtee 30 prosenttia.

Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään syrjäytymistä työelämästä.

 

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 16.12.2010

Reuman hoidon tilanteesta tehtävä selvitys tällä vaalikaudella

Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty. On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 9.12.2010