Julkisten ja yksityisten palveluiden hyvää yhteistyötä tarvitaan edelleen

Julkisten ja yksityisten palveluiden hyvää yhteistyötä tarvitaan edelleen

 

Julkinen, verorahoitteinen järjestelmä muodostaa vahvan perustan sosiaali- ja terveyspalveluille, mutta niiden täydentäjänä tarvitaan edelleen myös yksityisiä ja kolmannen sektorin palvelutuottajia. Tällä hetkellä sotepalveluita tuottaa kaikkiaan 18 000 yritystä, joissa työskentelee 80 000 ihmistä. Monet näistä ovat paikallisia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä potentiaalia ei tule ajaa alas. Uudistettaessa hyvinvointipalveluita ei ole viisasta rikkoa sitä, mikä toimii hyvin.

Yksityisen sairaanhoidon jo entuudestaan supistuneita Kela-korvauksia uhkaa v. 2023 alasajo, sillä hallituksella on tarkoitus rahoittaa sote-uudistuksen raskasta hallintoa leikkaamalla nämä pienet etuudet. Kela-korvauksia käyttää vuodessa noin kaksi miljoonaa suomalaista, mikä kertoo palvelujen tarpeesta. Erityisen tärkeitä ne ovat naisille, ikäihmisille ja pienituloisille. Esimerkiksi gynekologi-, silmälääkäri- ja hammaslääkäripalveluissa yksityiset palvelut ovat käytännössä välttämättömiä.

Suomalaisten suunterveyden hoitovelka kasvoi koronapandemian aikana noin 1,3 miljoonalla potilaskäynnillä. Hammashoidon resurssien puute näkyy potilaiden vaikeutena päästä hoitoon. Julkista suun terveydenhuoltoa ei alun perinkään ole mitoitettu kaikkien suomalaisten hoitoon. Aikuisväestöstä noin puolet saa hoitoa yksityisvastaanotoilla.

Korvaukset ovat hyvä kannustin käyttää myös omia varoja terveydenhuollon rahoittamiseen. Yhteiskunnan kannalta Kela-korvattu lääkärikäynti tulee edullisemmaksi kuin julkisen terveydenhuollon lääkärikäynti. Lakkauttamisen sijaan tätä joustavaa järjestelmää tulisi kehittää. Hoitojonot ovat pandemian jäljiltä ennennäkemättömän pitkiä ja hoitajat kaikkoavat alalta liiallisen työkuorman vuoksi. Nyt ei tarvita ideologisia toimia, jotka hankaloittavat kansalaisten hoitoon pääsyä entisestään. Hoitojonojen purkamiseksi tulee hyödyntää kaikkia keinoja, Kela-korvaukset ja palvelusetelit mukaan lukien.

Mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut ja saatavuus heikentynyt. Ajoissa saatu apu mielenterveyden häiriöihin säästää inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian rinnalle tarvitaan terveyskeskuksiin mahdollisuus varhaiseen lyhytpsykoterapiaan.

Palvelut ovat tällä hetkellä pirstaleiset, hoitoon pääsyä joutuu odottamaan pitkään ja pätevistä psykoterapeuteista on pulaa. Ilman kuntoutustukea terapia on kallista jättäen pienituloiset sen ulkopuolelle. Terapiatakuun avulla voitaisiin kuntouttaa nopeasti takaisin työelämään tuhansia kansalaisia ja saavutettaisiin mittavat kustannussäästöt etuuksien käytön vähenemisen ja ansiotuloverojen nousun myötä.

Saattohoitoa ja sen saatavuutta on viime vuosien aikana parannettu lisäämällä hoitopaikkoja, perustamalla uusia saattohoitoyksiköitä, kehittämällä hoitoketjuja, panostamalla koulutukseen sekä lisäämällä henkilöstön osaamista. STM:n ohjeista huolimatta osaavan saattohoidon saatavuus on Suomessa edelleen sattumanvaraista, eikä oikeutta laadukkaaseen saattohoitoon pystytä takaamaan. Saattohoitokotien toiminta tulee turvata. Lisäksi saattohoidon yhdenvertainen toteutuminen edellyttää, että se on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla riippumatta asuinpaikasta tai sairaudesta.

Saattohoitoon tarvitaan laki ja resursseja. Se on myös vastaus vaatimuksiin eutanasian laillistamisesta, sillä ihmisen elämän lopettaminen on ristiriidassa lääketieteen etiikan kanssa eikä kuulu ihmisarvoiseen hoitoon. Tarvitsemme lain, joka takaa kaikille kuolemaa lähestyville ihmisille hyvän oirehoidon, tarvittavan tuen sekä mahdollisuuden rauhalliseen ja kärsimyksettömään kuolemaan.

Päivi Räsänen

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, lääkäri-kansanedustaja (kd)

Kolumni on julkaistu Hämeen Sanomissa.