Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kynnystä madallettava

Joka viides nuori kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja 25 % lapsista asuu perheissä, joissa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- ja/tai päihdeongelma. V. 2018 työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä oli kaksi kertaa enemmän alle 30-vuotiaita kuin vuosituhannen alussa. Masennuslääkkeitä käyttäviä nuoria ja lapsia on Suomessa jo jopa 16 000. Turvallisempana pidetyn fluoksetiinin lisäksi lapsille ja nuorille määrätään yhä enemmän myös aikuisten mielialalääkkeitä. Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikalle on kerrottu hakeutuvan jopa alle kouluikäisiä lapsia, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti ja alakouluikäisiä, jotka viiltelevät itseään.

Olen jo pitkään puhunut sen puolesta, että mielenterveyspalvelujen kynnyksen on oltava matalampi. Mielenterveyshäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret eivät tällä hetkellä saa riittäviä palveluja perusterveydenhuollosta, vaan heidät ohjataan yhä useammin vakavasti ruuhkautuneeseen erikoissairaanhoitoon. Monet jäävät kokonaan ilman tarvitsemiaan mielenterveyspalveluja. Tilanteen korjaamiseksi tulisi perustaa perustason nuorisopsykiatrisia walk in-poliklinikoita. Varhaisen avun puuttuessa ongelmat monimutkaistuvat, inhimilliset kärsimykset kasvavat ja kustannukset kohoavat.

Vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmat ennustavat vahvimmin lapsen omaa mielenterveys- ja päihdeongelmaa. Tukea onkin kohdistettava erityisesti perheisiin. Muuten on uhkana, että menetämme lapset ja nuoret syrjäytymiskierteeseen. Tärkeää on yhteistyö lastensuojelun, sosiaalityön, ja ammatinvalinnanohjauksen kanssa. Oppilashuollon työntekijöiden, terveydenhoitajien, psykologien, kuraattoreiden, ja koulu/nuorisolääkäreiden yhteistyö on tärkeää. Henkilöstöresurssit on saatava suositusten mukaiselle tasolle. Ilman ehkäiseviä toimia masentuneiden vanhempien lapsista arviolta 60 prosenttia sairastuu masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön ennen kuin täyttävät 25 vuotta.

Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen ja työkyvyttömyyteen johtava tekijä. Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat n. kuusi miljardia vuodessa. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähenisi 10–15 prosenttia, bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosentilla. OECD arvioi v. 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat jopa 11 miljardia euroa eli 5,5 % bruttokansantuotteesta. Mielenterveysongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus terveydenhuoltomenoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin.

Erikoissairaanhoitoon ohjautumisessa on merkittäviä alueellisia eroja, eivätkä lapsiperheiden mielenterveyspalvelut toteudu yhdenvertaisesti. Lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon yksiköiden taloudellisissa ja henkilöstöresursseissa on vaihtelua. Vaihtelua on myös hoito- ja kuntoutusmenetelmissä, eikä tehokkaiksi tiedettyjä hoitomenetelmiä ole riittävän yhdenvertaisesti saatavilla. Psykoterapiaan tulisi päästä jo perusterveydenhuollon tasolla, mikä helpottaisi hoitoon hakemista ja lyhentäisi palveluketjuja.  Alueellisten erojen pienentäminen vaatii parempaa kansallista koordinointia.

Jotta lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoitoa ja työkyvyttömyyden ehkäisemistä voitaisiin toteuttaa paremmin jo perustasolla, tulisi terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen kuulua riittävä määrä lasten mielenterveyshäiriöihin liittyvää opetusta. Painopisteen on oltava mielenterveyspalvelujen kynnyksen madaltamisessa.

Päivi Räsänen

lääkäri, kansanedustaja (kd)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.