Juha Akkanen esittää Helsingin Sanomien kolumnissaan (25.3.) kysymyksen, olisiko minun syyni, ettei nykyinen hallitus ole saanut oikein mitään aikaan. Vaikka kysymys olikin ehkä tarkoitettu huumoriksi, siihen on aiheellista vastata, koska kaikki eivät ehkä ymmärtäneet sitä huumoriksi. 

Vaikeat ajat tuovat myös puolueiden väliset erot selkeämmin näkyviin. Hallituksen suurimmat puolueet Kokoomus ja SDP ovat tuskin koskaan olleet näin kaukana toisistaan ja tämä on näkynyt myös käytännössä.  Runsauden jakamisesta on helpompaa olla yksimielinen kuin niukkuuden. 

Näyttäisi siltä, että tässä hallituksessa nimenomaan pienet puolueet ovat onnistuneet hoitamaan tehtävänsä. Pienempiä puolueita tarvitaan etenkin vaikeiden päätösten tekemisessä, koska niillä on vähemmän sidoksia, jotka vaikeuttavat uudistusten tekemistä tai jopa estävät ne.

Sisäministerisalkun hoitamista on helppo arvioida tulosten pohjalta. Kaikki sisäministeriön tälle hallituskaudelle suunnitellut lainsäädäntöhankkeet saatiin valmiiksi ja läpi eduskunnasta. Myös vaikeat rakenneuudistukset poliisissa, hätäkeskuksessa ja maahanmuutossa saatiin valmiiksi hyvissä ajoin. Maahanmuuton kustannuksia saatiin karsittua 20%. Poliisin ja hätäkeskuksen uudistuksissa pystyttiin turvaamaan ruohonjuuritason työpanos karsimalla hallinnosta. Myös RKP:tä voi kiittää rakenneuudistuksen toteuttamisesta puolustusvoimissa. Rakenneuudistukset ovat talouden tasapainottamisen olennaisin osa, jotta säästöt saavutetaan palveluita huonontamatta.

Olisiko aika tarjota sosiaali- ja terveysministerin salkkua tulevassa hallituksessa kristillisdemokraateille, mikäli Sote-uudistus halutaan saada aikaan?

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 28.3.2015.

Naisten ja miesten tasa-arvoinen kohtelu työelämässä on tärkeä tavoite, mutta liian usein sitä tavoitellaan keinoin, jotka käytännössä asettavat tasa-arvon ja perhearvot vastakkain. Yritys kotihoidon tuen kiintiöittämisestä, jota kokoomus ja SDP ajoivat, oli tästä ajattelusta oiva esimerkki. Nyt kokoomus ajaa myös kotihoidon tukiajan lyhentämistä. Perheiden saattaminen ahdinkoon ei kuitenkaan edistä tasa-arvoa. On etsittävä ratkaisuja, joissa lisätään tasa-arvoa ilman, että huononnetaan lapsiperheiden ja ennen kaikkea lasten asemaa.

Kristillisdemokraatit ovat jo pitkään pitäneet esillä vanhempainvapaiden kustannusten korvaamista työnantajille, jotta naisten asema työmarkkinoilla sen myötä parantuisi. Yrittäjänaisten mukaan vanhempainvapaiden kustannukset työnantajalle saattavat olla yhdestä lapsesta jopa yli 14 000€. On selvää, että näin suuren lisäkustannuksen riski vaikuttaa johonkin. Ennen kaikkea se näkyy naisten pätkätyöläisyytenä ja todennäköisesti myös palkkauksessa. Näillä ehdoilla naisen palkkaaminen vakituiseen työsuhteeseen on liian suuri riski.

Nykytilanne kurittaa erityisesti naisvaltaisten alojen yrityksiä ja estää naisvaltaisten pienyritysten kasvua, koska työllistämiskynnys on miesvaltaisiin yrityksiin nähden korkeampi. Naisten yrittäjyys onkin Suomessa miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Vain kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Naisyrittäjien kasvumahdollisuuksien esteitä poistamalla voidaan naisvaltaisten yritysten kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin.

Vanhempainvapaista työnantajalle koituvien kulujen siirtäminen yhteisvastuulliseksi tulisi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan. Tähän asti yhteinen tahtotila on puuttunut, mutta Kokoomuksen ja Keskustan ulostulot tästä aiheesta voivat olla merkki paremmasta. Kokoomus ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ovat ehdottaneet äidin työnantajalle maksettavaa kertakorvausta, jos tämä palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Ehdotus on oikean suuntainen, mutta pitäisin parempana kustannusten korvaamista laskemalla äidin työnantajan sairausvakuutusmaksua vanhempainvapailta palaamisen jälkeen, tai jopa sen poistamista määräajaksi. Näin korvaus olisi suhteessa todellisiin kustannuksiin, jotka vaihtelevat riippuen vanhempainvapailla olevan ansiotasosta. Tämä kulu voitaisiin kattaa yhteisvastuullisesti korottamalla sairausvakuutusmaksuja vastaavalla summalla. Näin kulu jakautuisi tasaisesti kaikkien työnantajien kesken, eikä kurittaisi naisvaltaisia aloja epäoikeudenmukaisesti.

Tällä muutoksella voisi olla myös laajemmat väestöpoliittiset vaikutukset, jos naisten vakituinen työllistyminen helpottuisi. Kestävyysvaje ei ole helpottanut, koska emme ole edelleenkään huomioineet riittävästi perhe- ja väestöpoliittista näkökulmaa sen ratkaisemiseen. Kestävyysvaje on seurausta siitä, että syntyneet ikäluokat ovat olleet maassamme jo pitkään liian pieniä.

Tilanne on erityisen surullinen siksi, että kyse on myös siitä, että yhä useamman kohdalla omat unelmat perheestä ovat jääneet ja jäävät toteutumatta. Tällä hetkellä jo joka viides naisista ja joka kolmas miehistä on jäänyt lapsettomaksi, vaikka Väestöliiton mukaan omasta halustaan lapsettomia on vain noin 6%. Useimmat toivovat perheen lapsiluvuksi kahdesta kolmeen lasta, mutta keskimääräinen lapsiluku on 1,7.

Tarvitsemme määrätietoista perhepolitiikkaa syntyvyyden kasvattamiseksi, jotta jokaisella olisi taloudelliset edellytykset ottaa vastaan haaveilemansa määrän lapsia. On myös kasvettava irti tasa-arvon ja perhearvojen vastakkainasettelusta, jotta naisilla olisi oikeus iloita naiseudestaan niin äiteinä kuin työntekijöinäkin.

 

Eduskunta hyväksyi taannoin uuden ampumaratalain sekä muutamia muita ampuma-aseiden käyttöön ja säilytykseen liittyviä lakeja. Lakimuutokset tuovat parannuksia niin aseturvallisuuteen kuin aseharrastajien harjoittelupaikkoihin. Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan haltijoita on Suomessa yli 600 000, ja siksi aseisiin liittyvän sääntelyn on oltava mahdollisimman ajantasaista ja selkeää.

On tärkeää, että ampuma-aseita säilytetään oikein, jotta ne eivät joudu vääriin käsiin. Siksi ampuma-aselakia tiukennetaan joidenkin säilytyssäädösten osalta. Tähän saakka aseita on voinut säilyttää purettuna osiin ja kätkettynä niin, että ne eivät ole helposti anastettavissa. Uudessa laissa kätkettynä säilyttäminen on edelleen mahdollista, mutta jonkin aseen toimintaan vaikuttavista osista tulee olla lukitussa paikassa. Jos säilytettävänä on enemmän kuin viisi asetta, tulee aseet säilyttää standardinmukaisessa turvakaapissa. Monella harrastajalla aseet ovat jo nyt turvakaapissa, mutta osalle harrastajia uusi laki tarkoittaa kaappikaupoille lähtöä. Kaappien hankintavelvoitteessa on viiden vuoden siirtymäaika, joten kysyntä ja tarjonta ehtivät tasoittua ja hintatasokin muodostua kohtuulliseksi.

Lakiin säädös tilapäisestä säilyttämisestä

Keskustelua on herättänyt uusi tilapäisen säilyttämisen säädös. Säädöksellä on tarkoitus korjata aiemman lain tulkinnanvaraisuus aseiden säilyttämisessä metsästys- ja kilpailumatkojen aikana. Aiemmin tästä ei ole ollut selkeää säädöstä, ja tiukasti tulkittuna aseet olisi pitänyt aina, myös kuljetuksen aikana, säilyttää samalla tavalla kuin kotona: lukitussa paikassa, muuten lukittuna tai purettuna osiin. Uusi säädös mahdollistaa lainmukaisen säilyttämisen kulkuneuvossa silloin kun säilyttäminen liittyy kuljetustapahtumaan. Näin matkan aikana on mahdollista jättää aseet laillisesti kulkuneuvoon esimerkiksi kahvitauon ajaksi. Aseet on pidettävä lukitussa tilassa ja siten sijoitettuna tai peiteltynä, ettei ulkoapäin ole mahdollista päätellä kulkuneuvossa säilytettävän aseita. Metsästäjä voi näin jättää osan aseista autoonsa tai veneeseensä ja ottaa mukaansa sillä hetkellä käyttökelpoisimman aseen.

Ampumaratojen perustamista pyritään helpottamaan

Metsästäminen, urheiluammunta ja reserviläistoiminta edellyttävät asianmukaisia harjoittelupaikkoja. Syrjäseuduilla kärsitään jo ampumaratojen puutteesta, puhumattakaan pääkaupunkiseudusta, jonka harvojen ratojen käyttöpaine on kova ja harrastajat joutuvat ajamaan pitkiä matkoja päästäkseen harrastuspaikoille.

Myös tähän uudella lainsäädännöllä pyritään tuomaan parannuksia. Ampumaradat luokitellaan kolmeen kategoriaan: vähäisiin ampumaratoihin, ampumaratoihin ja ampumaurheilukeskuksiin. Vähäisen ampumaradan perustaminen ei jatkossa vaadi poliisin lupaa, vaan siihen riittää ilmoitus Poliisihallitukselle. Poliisi kuitenkin arvioi edelleen radan ylläpitäjien soveltuvuutta tehtäväänsä, joten pelkällä ilmoituksella ei kuka tahansa voi rataa perustaa.

Vähäinen ampumarata on rata, jolla ammutaan enintään 10 000 laukausta vuodessa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi metsästysseurojen ampumakokeita, ammunnan harjoittelua ja aseen kohdistamista varten ylläpidetyt ampumaradat. Jos laukausmäärä on merkittävästi suurempi, toiminta vaatii ampumarataluvan. 10 000 laukauksen raja voi tuntua pieneltä, mutta harrastajajärjestöjen selvitysten mukaan jopa puolet Suomen radoista kuuluu tähän luokkaan. Raja noudattelee ympäristöviranomaisten kantaa laukausmäärästä, jolla ei olisi vielä niin suuria ympäristövaikutuksia, että luvan saaminen edellyttäisi ympäristölupaa. Toistaiseksi lupa vielä vaaditaan, mutta tavoitteena on, että vähäisen ampumaradan perustamista helpotettaisiin myös ympäristölainsäädännön asettamia vaatimuksia lieventämällä.

Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta tarkennetaan

Lääkärikunnassa on pidetty aikaisempaa lääkärin tiukkaa ilmoitusvelvollisuutta ongelmallisena. Uuden lain mukaan lääkärillä on jatkossa ilmoitusvelvollisuus kahdessa tilanteessa; silloin, kun henkilö on oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa todettu itselleen tai toiselle vaaralliseksi sekä silloin, kun henkilö on otettu tahdosta riippumattoman hoitoon. Jälkimmäisessä tilanteessa ilmoituksen tekemisen lisäedellytyksenä on, että lääkäri tahdosta riippumattoman hoidon aikana tehdyn arvion perusteella katsoo henkilön sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.

Muutoin lääkärillä on uuden lain mukaan oikeus ilmoittaa poliisille sellaisesta henkilöstä, jota tämä pitää sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-aseita. Tällöin poliisi vertaa lääkäriltä saamaansa arviota aserekisteriin ja käsittelyssä oleviin hakemuksiin ja käynnistää tarvittaessa tarkemmat selvitykset henkilön soveltuvuuden arvioimiseksi. Uusi laki mahdollistaa ilmoitusten säilyttämisen poliisin hallintoasiain tietojärjestelmässä kolmen vuoden ajan, mikä on huomattava parannus aiempaan käytäntöön. Tietoja saa käsitellä vain aselupatietoa käsiteltäessä.

Lupaprosessia tarkasteltava tulevaisuudessa

Ampumaharrastus on tärkeä osa suomalaista harrastuskenttää, ja sillä on merkittävä rooli sekä metsästyksessä ja riistanhoidossa että maanpuolustusvalmiuksien ylläpitämisessä. Lainsäädäntöä kehitettäessä on siksi sovitettava yhteen sekä turvallisuusnäkökulmat että harrastajien tarpeet.

Tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella lupaprosessin periaatteita. Tässä tulee ottaa huomioon Poliisin lupahallinnon tehostaminen ja sähköisen asioinnin mahdollisuudet, sekä harrastajien tarpeet. On arvioitava, voidaanko nykyistä lupaprosessia keventää aseturvallisuutta vaarantamatta. Yhtenä vaihtoehtona näen siirtymisen kohti asepassityyppistä lainsäädäntöä, mutta ennen johtopäätösten vetämistä on tarpeen tehdä kansainvälistä vertailua ja kuunnella eri toimijoiden näkökulmia.

 

Perheen perustamiseen, toiseen ihmiseen sitoutumiseen ja vastuun ottamiseen syntyvistä lapsista tarvitaan rohkeutta. Valtion tulee ja kannatta tukea tällaista rohkeutta, koska perheissä kasvaa yhteiskunnan tulevaisuus.

Syntyvien ikäluokkien pienuus pitkällä aikavälillä on osaltaan johtanut kestävyysvajeeseen. Yhteiskuntamme on muututtava perheystävällisemmäksi, jotta saamme työssäkäyvien osuuden tulevaisuudessa nousuun. Syntyvyyden kasvu edellyttää panostamista perheiden arjen tukemiseen sekä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista. Perheiden hyvin- tai pahoinvoinnin seuraukset näkyvät yhteiskunnassa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Lapsiperheiden tilannetta tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti huomioiden todelliset palvelutarpeet.

Kuluneen hallituskauden keskeisiä saavutuksia perheiden näkökulmasta ovat lapsiperheiden oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta sekä valinnanvapauden säilyminen kotihoidontuen käytössä. Vaikka vuoden alussa voimaan tullut verotuksen lapsivähennys on jo hyvä askel kohti perheverotusta, kehitettävää perheiden verotuksessa riittää vielä seuraavallekin hallituskaudelle.

Taloudellisen tuen lisäksi perheet tarvitsevat myös henkistä tukea. Arvoympäristömme ei enää tue ihmissuhteiden pysyvyyttä. Pysyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin lasten hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Perheen merkityksestä tarvittaisiin laajaa kansalaiskeskustelua, joka voisi vähitellen muuttaa arvoympäristöämme.

Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, jonka se tosiasiallisesti ansaitsee. Siksi seuraavaan hallitukseen tarvitaan perheministeri sekä perheasioille oma ministerityöryhmänsä.

 

 

 

Vastaanotin perjantaina yhdessä oikeusministerin kanssa sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon tulevaisuutta pohtineen parlamentaarisen työryhmän raportin. Työryhmän ilmaisema eduskuntapuolueiden yhteisymmärrys resurssitarpeista on sisäisen turvallisuuden toimijoiden ja Tullin tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta erittäin tärkeä.

Sisäisen turvallisuuden resurssit ja toiminnan taso on kyetty turvaamaan tämän hallituskauden aikana ja tälle vuodelle.  Se on edellyttänyt rakenneuudistuksia ja budjetti- ja kehysriihissä taisteltuja määrärahalisäyksiä.  Valtionhallinnon säästötoimenpiteet ja yleinen kustannustason nousu kiristävät kaikkien sisäministeriön hallinnonalojen taloustilannetta merkittävästi tulevina vuosina. Oma käsitykseni on, että pelkkä jo tehtyjen kehyssäästöjen purku ei riitä säilyttämään nykyistä toiminnallista tasoa. Toiminnallisen tason säilyttämiseksi on välttämätöntä, että resurssit turvataan.

Esimerkiksi poliisin pitkän aikavälin resursseja koskevan selvityksen mukaan poliisien määrän pitäminen tämän vuoden 7 500 henkilössä edellyttää nykyiseen kehyspäätökseen verrattuna ensi vuodesta alkaen määrärahoihin tasokorotusta, joka kasvaa vuoteen 2019 mennessä yli 67 miljoonaan euroon vuodessa.

Rajavalvonnan osalta on tärkeä huomata, että uskottava ja itsenäinen rajavalvonta on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintavapauden perusedellytys samalla tavalla kuin uskottava ja itsenäinen maanpuolustuskyky. Suomi on Venäjän EU-rajamaista ainoa, jossa rajavartiolaitoksen resurssit ovat laskussa.

Rahoituksen kannalta merkittäväksi muodostuu se, millainen tulkinta annetaan raportin lausumalle, jonka mukaan ”tulee palauttaa vähintään ne määrärahat, jotka vastaavat kehyspäätöksen 2015–2018 yhteydessä tehtyjä kumulatiivisia toimintamenosäästöjä vuosille 2016–2019.” Kaikkien sisäisen turvallisuuden viranomaisten kannalta on erittäin tärkeää, että työryhmä mainitsee erikseen ICT-tarpeet ja investointien rahoituksen. Valitettavasti sittenkään taso ei tule riittämään toiminnan kehittämiseen ilman selkeää määrärahatason korjausta.

Poliisia uhannut 70 miljoonan euron alijäämä johti 2012 kolmen elementin kokonaisratkaisuun. Toimintaa on tehostettu, PORA III -hanke on toteutumassa, mutta poliisin määrärahoihin tehty asteittainen 30 miljoonaan tasokorotus on leikattu pois lähes kokonaan uusilla päätöksillä. Tämä kertoo jo tehtyjen leikkausten palautuksen merkityksestä. Poliisin kustannusrakenteesta ei ole enää saavutettavissa sellaisia säästöjä, että tulevan kehyskauden yli 28 milj. euron vähennys olisi katettavissa muista kuin henkilöstöstä säästämällä.

Raportissa on hyvää pohdintaa esimerkiksi tullin organisaatiosta. Tullista vastaavan ministerin kokemukseni pohjalta kannatan sen selvittämistä, että tulli siirrettäisiin sisäministeriön alaisuuteen. Tullin henkilöstö on suurelta osin valvonta- ja rikoksentorjuntatehtävissä eikä verotuksessa. Sama ministeriö tehostaisi poliisin, tullin ja rajavartioston ns. PTR-yhteistyötä ja siten esimerkiksi huumerikosten selvittämistä.

Sisäministeriön hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Keskeinen jatkokysymys on, riittääkö Suomessa sisäisen turvallisuuden tasoksi muuttuneessa turvallisuustilanteessa nykytason turvaaminen.

 

Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari totesi viime perjantaina Pressiklubi-ohjelmassa, ettei tiedä löytyykö Suomen poliittisesta historiasta muuta puoluetta kuin Kristillisdemokraatit, joka olisi saanut yhtä paljon aikaiseksi kuudella kansanedustajalla.

Vaalien kynnyksellä on hyvä tehdä poliittista tilinpäätöstä ja miettiä, mitä on saatu aikaan ja mitä jäänyt tavoitteista vajaaksi. Esikunnassani koottiin listaa asioista, joita olemme saavuttaneet hallituksessa. Listattavaa syntyi kaksikymmentä sivua tiivistä tekstiä asioista, joista tässä mainitsen vain joitakin.

Olemme puolustaneet perheitä. Perheille tuli oikeus matalan kynnyksen tukeen, kotiapua saa ilman lastensuojelun asiakkuutta. Monilapsiset ja yksinhuoltajaperheet huomioiva lapsilisä säilyi. Saimme verotukseen lapsen huoltajalle 50 euron vähennyksen aina neljään lapseen ja täysimääräisenä 36 000 € vuosituloon saakka. Uusi joustava hoitoraha alkoi vuoden 2014 alusta. Turvakotipalvelut valtion kustannettaviksi ja toimenpiteet perhesurmien ehkäisemiseksi. Saimme lapsivaikutusten arvioinnin osaksi lainsäädäntöprosessia. Säilytimme kotihoidon tuen sekä määrältään, kestoltaan että rakenteeltaan.

Olemme vahvistaneet muun muassa yrittäjän sosiaaliturvaa, keventäneet yritysverotusta, ja helpottaneet yritysten sukupolvenvaihdoksia. Vahvistimme myös osatyökykyisten asemaa ja saimme työttömyysturvaan työntekoon kannustavan 300 €/kk suojaosuuden. Saimme aikaan vanhuspalvelulain ja nuorisotakuun.

Sisäministeriössä turvasimme kenttätyötä tekevien poliisien määrän. Kehitimme terrorismin ja väkivaltaisen ekstremismin torjuntaa. Vahvistimme Rajavartiolaitoksen toimintakykyä, uudistimme kalustoa ja varusteita ja investoimme rajanylityspaikkoihin. Harjoitimme hallittua mutta inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Olemme vaalineet uskonnonopetusta ja kristillistä kulttuuriperintöä. Uudistimme Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoituksen vakaammaksi. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien rakennus- ja korjausavustuksiin saimme on vuosittain 150 000 – 200 000 euroa. Juutalaisen seurakunnan turvallisuusjärjestelyihin neuvottelimme 100 000 euroa. Vakaumuksen suojan piiriin ulotettiin myös yhdistysmuotoinen uskonnollinen toiminta. Kristillisten koulujen rahoitus nostettiin samalle tasolle muiden yksityisten koulujen rahoituksen kanssa.

Torjuimme ajatuksen sukupuolen moninaisuudesta muun muassa tasa-arvolaista. Torjuimme myös äitiyslain ja translain vastaavat muutokset. Nostimme Euroopan romanien ongelmat, vammaisten aseman ja uskonnonvapauden esille ihmisoikeusselonteossa. Tässä vain joitakin esimerkkejä.

Hallituksen urakka on ollut mittava myös kokonaisuudessaan, ja se on verottanut sekä hallituspuolueiden määrää että kannatusta. Olemme tehneet talouden sopeutustoimia noin seitsemän miljardin edestä. Hallituskauden alussa parhaat talousasiantuntijat arvioivat sopeutustarpeeksi vain kahdesta kolmeen miljardia euroa, mutta toisin kävi. Siitä huolimatta Suomi on pidetty jaloillaan.

Olemme eduskunnan ja hallituksen pienin puolue kuudella kansanedustajalla. Silti väitän, että vastine, mitä äänestäjä on omalle äänelleen saanut, on ollut kaikkein suurin, kun se on annettu kristillisdemokraateille. KD:n äänestäjällä on ollut vahvin kuluttajansuoja. Tämä viesti on tärkeää kertoa äänestäjille nyt vaalien alla, että tulevassa eduskunnassa meitä olisi nykyistä suurempi joukko.

 

Päivi Räsänen

puheenjohtaja, sisäministeri

 

 

Työllisyyden kasvattaminen on kiistatta seuraavan vaalikauden tärkeimpiä tavoitteita. Avainasemassa tämän tavoitteen toteutumiseen ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Yrittäjiksi tarvitaan sekä naisia että miehiä.

Vaikka Suomessa naisyrittäjyys on yleisempää kuin Euroopassa keskimäärin, naisten yrittäjyys on täälläkin selvästi miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Noin kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisyrittäjien osuus työllisistä eli yrittäjäaktiivisuus on 7,0 prosenttia ja miesten 13,4 prosenttia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä.

Tilannetta voi pitää synkkänä, mutta yhtä lailla siinä voi nähdä myös kasvumahdollisuuksia. Tulisi tiedostaa, mitä esteitä naisten yrittäjyydelle on ja erityisesti, millaisia esteitä on naisten yritysten kasvulle suuremmiksi ja työllistäviksi yrityksiksi. Puuttumalla näihin esteisiin voidaan naisyrittäjyyden kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin. Naisyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla ja on toivottavaa, että tämä kasvu vauhdittuisi edelleen.

Naisyrittäjiä on tyypillisesti enemmän naisvaltaisilla aloilla, joille vanhempainvapaiden kustannukset kohdistuvat kaikkein eniten ja joilla työllistämiskynnys on siksi korkeampi. Taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan naisyrittäjyyden merkittävimpiä vaikeuksia ovat sosiaaliturvakustannusten korkeus, sijaisen saantivaikeudet, varovaisuus ja riskinottohaluttomuus.

Näihin esteisiin olisi mahdollista puuttua helpottamalla vanhempainvapaisiin liittyviä työantajavastuita. Työllistämisestä aiheutuvat sosiaali- ja sivukulut tulisi kattaa yhteisvastuullisesti niin, etteivät naisvaltaiset alat kärsi.

 

 

 

 

Vierailin pari viikkoa sitten Montenegrossa ja Serbiassa keskustellakseni kollegojeni kanssa oikeus- ja sisäasioiden tilanteesta sekä maidemme välisestä yhteistyöstä. Molemmat maat ovat aloittaneet EU-jäsenyysneuvottelut, joiden aikana maat muuttavat lainsäädäntöään vastaamaan EU-lainsäädäntöä. Neuvottelut on jaettu 35 eri neuvottelulukuun, joiden avulla lainsäädännön eri osa-alueita käsitellään.

Serbian ja Montenegron EU-jäsenyys on vielä pitkän matkan päässä. Euroopan unioni on viisastunut aiemmista kokemuksistaan muun muassa Romanian ja Bulgarian kanssa, mistä johtuen neuvotteluja uusien hakijamaiden kanssa käydään entistä tiukemmalla otteella. Siksi myös oikeudenhoitoa ja sisäasioita koskevat neuvotteluluvut ovat neuvotteluissa entistä keskeisemmässä roolissa. Edellytys luottamukselle ja onnistuneelle yhteistyölle unionissa on, että hallinto jäsenmaissa on läpinäkyvää ja oikeusvaltioperiaatteiden mukaista.

Montenegrossa tapasin myös kansalaisjärjestöjen edustajia. He korostivat, miten tärkeä rooli EU-jäsenyysneuvotteluilla on korruption kitkemisen kannalta. Komission asettamat ehdot luovat poliittiselle johdolle ja hallinnolle painetta tarttua sellaisiinkin asioihin, joihin muuten ei välttämättä tartuttaisi. Montenegrossa on juuri säädetty uusi korruptionvastainen laki. Kansalaisyhteiskunta odottaa kuitenkin vielä sen toimeenpanoa käytännössä.

Serbiassa keskustelimme kollegani Nebojša Stefanovićin kanssa muun muassa rajaturvallisuudesta ja poliisitoiminnan tehokkuudesta. Molemmissa asioissa suomalaiselle osaamiselle on kysyntää. Monet uhista ovat meille yhteisiä. Järjestäytynyt rikollisuus, huumekauppa sekä kyberrikollisuus ovat ilmiöitä, jotka edellyttävät rajat ylittävää yhteistyötä.

Korruptiota ja rikollisuutta ei kitketä vain säätämällä lakeja. Niin kansalaisten kuin päättäjien keskuudessa tarvitaan laajaa sitoutumista toista ihmistä ja oikeudenmukaisuutta kunnioittavaan moraaliin. Koulutuksella on siinä merkittävä rooli.

Serbian ja Montenegron vahvistuminen oikeusvaltioina on tärkeää paitsi maiden asukkaille, myös Suomelle, erityisesti Euroopan sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Mitä vakaampi ja oikeusvaltioperiaatteisiin sitoutuneempi yhteiskunta unionin reuna-alueilla on, sitä paremmin pystymme yhdessä torjumaan rikollisuutta ja turvallisuusuhkia, ja toisaalta myös rakentamaan yhteistyötä ja kauppaa.

 

Sisäministeri Päivi Räsänen ja Serbian sisäministeri Nebojša Stefanović allekirjoittivat 22. tammikuuta sopimuksen poliisiyhteistyöstä rikosten torjunnassa.(Kuva: Government of Serbia).