Puolustusvoimien uudistus merkitsee ikäviä seurauksia monelle varuskuntapaikkakunnalle sekä tuhansille työntekijöille joko työpaikan vaihtoa tai irtisanomisuhkaa. Uudistus on kuitenkin tässä tilanteessa välttämätön. Puolustusvoimien uudistustarve on tunnistettu jo vuosia sitten. Ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa sen, että tuhannet punkat ovat jäämässä tyhjiksi. Vuonna 2018 palvelukseen astuu liki 20% vähemmän varusmiehiä kuin vuonna 2010.

Toisaalta yleinen taloustilanne pakottaa etsimään säästökohteita kaikilta hallinnonaloilta. Kun taloutta joudutaan tasapainottamaan, puolustusmenot ovat samalla viivalla vaikkapa lääkekorvausten tai koulutusmenojen kanssa.

Varuskunnan lakkauttaminen paikkakunnalla ei tarkoita maanpuolustuksellista aukkoa alueelle. Alueita ei puolusteta kasarmeista käsin, vaan varuskunnat toimivat ennen muuta koulutusyksikköinä.

Leikkauskohteiden valinnassa ei käytetty puolue- tai aluepoliittista harkintaa. Hallituksen piirissä oli jo etukäteen sovittu siitä linjauksesta, että puolustusvoimat laativat uudistus- ja säästösuunnitelmansa puhtaasti puolustuksellisin perustein. Aluepoliittiseen huutokauppaan ei ryhdytty.

Erityisen tärkeää on nyt, että valtio osoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöstöä kohtaan. Erityistoimia tarvitaan niillä paikkakunnilla, joihin kohdistuvat raskaimmat henkilöstövaikutukset.

Puolustuksemme peruslinjaukset säilyvät ennallaan. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Lisäksi on tarvittaessa kyettävä puolustusvoimien kahteen muuhun perustehtävään eli viranomaisavun antamiseen ja kansainväliseen kriisinhallintaan.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 23.2.2012.