Kristillisdemokraatit lähtevät vaaleihin tunnuksella ”Koti, uskonto ja isänmaan”. Vihreät turvautuvat Suomen leijonaan ja Uusi Suomi-tunnukseen. Molempien on tulkittu käyneen varkaissa Kokoomuksen tontilla. Näissä on kuitenkin suuri ero. Vihreät turvautuvat antikampanjointiin. Puolue käyttää porvarillista ja kansallis-isänmaallista symboliikkaa, jota eivät sen enemmän kannattajat kuin vastustajat yhdistäisi vihreiden ideologiaan. Puolueen mainos on tarkoitettu huomion herättäjäksi ja vitsiksi. Arvokolmikko ”Koti, uskonto, isänmaa” menee sen sijaan rehellisesti kristillisdemokraattisen puolueen aatteen ytimeen. Puolueemme on koko historiansa ajan tehnyt työtä näiden arvojen vahvistamiseksi. Varkaissa emme ole käyneet, sillä Kokoomus tai mikään muukaan puolue ei ole koskaan aiemmin käyttänyt tätä arvokolmikkoa vaalitunnuksenaan. Vaikka nämä arvot on aiemmin historiassa liitetty Kokoomukseen, se on selkeästi irrottautunut kodin, uskonnon ja isänmaan arvoista ja ajautunut liberaalipuolueeksi. Tämän vuoden irtiottoja ovat olleet puoluekokouspäätökset avioliiton alasajosta sukupuolineutraaliksi ja oman uskonnonopetuksen lopettaminen. EU:n syvenevä integraatio ohittaa itsenäisen isänmaan aseman.

Nostin tänään eduskunnan kyselytunnilla esiin koulujen joulujuhlaperinteet. Opettajilta ja vanhemmilta tulee huolestuneita yhteydenottoja siitä, että omassa koulussa on luovuttu tai ollaan luopumassa sellaisista jouluperinteistä kuin Enkeli-taivaan virsi, joulukuvaelma tai jouluevankeliumi. Kouluissa on painotettu kaikille lapsille yhteisen joulujuhlan merkitystä. Joulun kristilliseen sanomaan liittyvät perinteet on varmuuden vuoksi korvattu tontuilla ja sketseillä, jotta kukaan ei joutuisi harjoittamaan vakaumuksensa vastaista uskoa. Tulkinta perustuu lain väärinymmärrykseen, mutta valitettavasti ministeriön taholta sitä ei ole riittävän selkeästi ohjeistettu. Vastauksessaan ministeri Virkkunenkin sekoitti käsitteitä.

Traditioista luopumista on perusteltu vuoden 2003 uskonnonvapauslailla, vaikka lakiesityksen perusteluissa painotettiin, että lain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi virsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Kristillistä perinnettä sisältävästä juhlasta ei tarvitse siis erikseen informoida vanhempia eikä kysyä kodeista lupaa. ”Enkeli taivaan” -virsi ei tee joulujuhlasta lain tarkoittamaa uskonnollista tilaisuutta.

Perinteistä luopumista perustellaan usein maahanmuuttajalasten tilanteella, mutta heidän integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme.

Käsittelemme parhaillaan eduskunnassa valtion ensi vuoden budjettia, joka kasvattaa valtionvelkaa kahdeksalla miljardilla eurolla. Suomen valtiolla on nyt enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja ilman merkittäviä toimenpiteitä velan arvioidaan nousevan vuonna 2015 peräti 115 miljardia euroon. Ylen uutiset kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta keinoja saada julkinen talous tasapainoon. Suuret puolueet eivät ratkaisuja antaneet.

Vaihtoehtobudjetissamme ehdotimme luopumista ensi vuodelle tarkoitetuista 400 miljoonan euron tuloverokevennyksistä. Niiden suurin hyöty kohdistuu hyvätuloisille veronmaksajille. Tänään äänestyksessä emme saaneet tukea yhdeltäkään hallituspuolueelta emmekä vasemmistolta. Ainoastaan perussuomalaiset tukivat tätä esitystä, joka olisi tuonut valtion kassaan 400 miljoonaa euroa lisää. Ovatko kaikki muut puolueet populisteja?

Tänään täysistunnossa keskustelimme toimeentulotukea koskevasta hallituksen esityksestä, jonka mukaan alle 25-vuotiaan saamaa tukea voidaan leikata 20 tai jopa 40 %:lla, jos hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt siitä. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat tyrmänneet ehdotuksen.

Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen – mutta lakiehdotuksessa esitetty keino epäonnis-tunut ja toimii päämääränsä vastaisesti. Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuo-ren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole resursseja. Sosiaalityön resurssit ovat kunnissa heikot. Palvelujärjestelmämme ei pysty turvaamaan apua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori jää yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää toisenlaisia keinoja kuin mitä esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä, kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulukseen ja sitä kautta työelämään.

Huomenna laista äänestetään.

Siniristilippu on nostettu salkoon. Tähän päivääni sisältyvät kahdet juhlat. Tulin juuri Heikki Hurstin järjestämiltä Köyhien itsenäisyysjuhlilta Hakaniemen torilta. Siellä sadat ihmisten tuiskussa ja pakkasessa jonottivat kuumaa keittoa ja tunnelma oli mukava. Tasavallan presidentin järjestämään juhlaan olen varannut isänmaallisen juhlapuvun, sinivalkoisissa tunnelmissa.

Isänmaa on kaikille yhteinen. Me kaikki suomalaiset voimme iloita tänään vapaasta ja itsenäisestä kotimaastamme. Itsenäisyyttä on puolustettu yhteisvastuun hengessä. Kaveria ei jätetty. Tämä sama lähimmäisen rakkauden ja heikoista huolehtimisen henki on kestävin pohja yhteiskunnalle tänäänkin.

Kirjailija Pentti Haanpää kuvaili osuvasti talvisodan hengen syntymistä kirjassaan ”Korpisota”: ”Kuopassaan kyyhöttävä sotilas oli ehkä köyhä mies. Hän ei ehkä omistanut palaakaan tuollaista peltoa, jota pommit nyt repivät, ei huoneita, jotka nyt pirstoutuivat ja paloivat poroksi, eikä metsääkään, josta vihollisen tykkien suutulet nyt pursuilivat. Ja kuitenkin tämä oli hänen maansa. Täällä hän oli kasvanut, täällä taistellut leipäpalastaan. Hänelle paahtoi kesän aurinko ja loisti talven lumi, hänelle viheriöitsi maa ja humisi metsä tuulessa. Hänen maansa. Täällä kuului suomalainen sana, sattuva suomalainen sana, joka iskee suoraan sydämeen. Kaikki he olivat täällä, koko kansa, ja kantoivat suomalaisen rodun kuormaa.

Isänmaa – se oli liian korea sana, jota hän ei ollut koskaan käyttänyt eikä sitä nytkään kuullut hänen huuliltaan. Mutta syvällä hänessä asui tunne, että hän on tämän maan rintaperillisiä. Olisiko hän muuten kestänytkään pakkasta ja tykkitulen paahdetta, kyyröttänyt sitkeästi kuopassaan silmät valvomisesta punaisina! ”

Sanoman maakuntalehtien haastattelussa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sitoutuu 50 000 euron vaalirahakattoon ja haastaa muita puoluejohtajia samaan. Olen itse sitoutunut Hämeen vaalipiirissä ehdotettuun 30 000 euron vaalirahakattoon ja haastan kaikkia Hämeen vaalipiirin ehdokkaita samaan sitoumukseen.

Vaalikampanjoiden kustannukset ovat vuosi vuodelta nousseet. Korkeista kustannuksista on tullut este monelle ehdokkuutta miettivälle. Jos puolueiden ja ehdokkaitten kampanjakustannukset saadaan laskemaan, useammilla on mahdollisuus osallistua vaaleihin. Vaalirahoituksen valvonnan uudistamista valmistellut Tarastin työryhmä ehdotti kampanjakattosummia sekä puolueille että yksittäisille ehdokkaille, mutta hallituspuolueet irrottautuivat tästä. Kampanjakohtainen katto puolueiden ja ehdokkaitten vaalimainonnassa olisi ollut tehokkain tapa rajoittaa rahan valtaa vaalikampanjoissa. Läntisistä demokratioista suurin osa lainsäädännössään rajoittaa vaalityöhön käytettävien varojen määrää. Yli puolet näistä maista myös määrittelevät katot ehdokkaitten tai puolueitten vastaanottamille vaalilahjoituksille. Esimerkiksi Britanniassa on katot niin ehdokkaitten kuin puolueen vaalikampanjoille. Saksassa yksittäiset ehdokkaat eivät saa ottaa lainkaan vastaan lahjoituksia. Ranskassa yksityishenkilöiden antamille lahjoituksille on käytössä katot ja yritysten vaalituki on tyystin kielletty. Kampanjabudjeteillekin on siellä asetettu katot.

Perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja Kimmo Sasi ehdottaa Kotimaan haastattelussa islamilaisen sharia-lain osittaista käyttöönottoa Suomessa muslimien välisten siviiliriitojen sovittelussa. Sasi perustelee sitä islamilaisten maahanmuuttajien sitoutumisen helpottamisella ja yhteiskunnallisen sovinnollisuuden edistämisenä. Sasi ehdottaa sharia-sovittelun kustannuksia katettavaksi oikeusministeriön tuella, mikä osoittaisi yhteiskunnan hyväksynnän toiminnalle. Lisäksi hän väläyttää mahdollisia lainsäädäntömuutoksia, jos tulee ”laajentumistarvetta”.

Vaikka Sasi esittää sharia-lakia käytettäväksi vain siltä osin, kun se ei ole ristiriidassa Suomen lakien kanssa, pidän sitä vaarallisena päänavauksena. Sharia-laki on kokonaisuus, johon kuuluvat kivitykset, ruoskinnat ja varkaiden kädenkatkaisu. Oikeudessa sharian mukaan kahden naisen todistus vastaa yhtä miehen todistusta. Nainen saa perijänä vain puolet miehen osuudesta. Avioeron mies saa ilmoittamalla, nainen tarvitsee eroon miehensä ja imaamin suostumuksen. Lasten huoltajuus tietyn iän jälkeen kuuluu isälle. Sharia-laki kieltää musliminaista avioitumasta ei-muslimin kanssa. Mikä näistä edistäisi ”yhteiskunnallista sovinnollisuutta”? Rinnakkaisen islamilaisen yhteiskuntajärjestyksen syntymistä tulee välttää viimeiseen asti.

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä on ollut voimassa vuoden 2004 alusta. Kymmenen vuoden siirtymäajalla voimaan tullut asetus pakottaa rakentamaan maaseudun vakituisiin asuntoihin ja vapaa-ajan asuntoihin kalliit jätevesien puhdistusjärjestelmät. Vaikka asetus on ollut voimassa kohta seitsemän vuotta, vieläkään sen määräyksistä ja soveltamisesta ei ole varmistettua tietoa eikä yksimielisyyttä, ja toimeenpanoon liittyviä ehtoja muokataan edelleen.

Käytännössä jätevesiasetuksen lähtökohta on ongelmallinen siksi, että vaadittujen toimien arvioidaan vaikuttavan vesien tilaan varsin vähän. Asetuksen tavoitteena on haja-asutusalueiden talousjätevesien aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentäminen, kun sen olisi pitänyt lähteä vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisestä. Haja-asutusalueiden jätevesien ravinnepäästöt tulisi nimenomaan sitouttaa maaperään, ja pitää päästöt sitä kautta pois vesistöistä. Vesistöjen kuormituksen vähentäminen olisi riittänyt toteuttamaan valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet järkevämmällä tavalla, ja se olisi ollut selkeästi edullisempi toteuttaa. Jätevesien tiukat käsittelyvaatimukset ovat perusteltuja vesistöjen läheisyydessä ja tärkeimmillä pohjavesialueilla, jossa maaperään sitouttamista ei voida vesistöjä ja pohjavesiä rasittamatta toteuttaa.

Asetus ei ole laajassa ja harvaanasutussa maassa kohtuullinen, koska se pakottaa siirtoviemärin ulkopuolella asuvat ympäristönsuojelun kannalta merkitykseltään vähäisiin, mutta kalliisiin investointeihin. Noin miljoonaa suomalaista asuu viemäriverkostojen ulkopuolella. Heikkotehoisten, kalliiden ja jatkuvaa huoltoa vaativien pienpuhdistamojen myynti erityisesti maaseudun ikääntyville ihmisille on mahdollista epäselvän asetuksen vuoksi. Pienpuhdistamoiden tekniikka ja toimivuus ovat vielä kehitysasteella, ja niiden aiheuttama työmäärä on monelle kohtuuton.

Asetuksen kustannus-hyöty – suhde on jäämässä hyvin pieneksi. Vesien kuormituksen rajoittaminen tulee haja-asutusalueella kalliimmaksi, kuin jätevesien puhdistaminen taajamissa. Asetus aiheuttaa arvion mukaan jopa 2,5 miljardin euron kustannukset maaseudun asukkaille. Koko Itämeren tilan elvyttäminen hyväksi maksaisi Itämeren suojelukomissio Helcomin mukaan saman verran.

Haja-asutusalueita säätelevä jätevesilainsäädäntö koskee niin suurta osaa suomalaisia ja on taloudellisilta vaikutuksiltaan niin mittava, että se tulee säätää lain tasoisesti. Nyt voimassa oleva jätevesiasetus tulee kumota ja luoda uusi lainsäädäntötasoinen säännöstö jätevesien käsittelystä. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Ruotsin toteuttamasta kaksiportaisesta järjestelmästä, jossa tiukempaa suojelua tarvitaan vain vesistöihin rajoittuvilla kiinteistöillä.

Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?