Olen tavannut tuhansia ihmisiä eri puolilla Suomea vaalitapahtumissa, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt Mikkelin Prisman kahviossa 95-vuotias hellyttävä rintamaveteraani, joka oli tullut tuntia ennen tilaisuutta taksilla tapaamaan minua ja kertomaan huoliaan. Sodassa saadut vammat olivat iän myötä alkaneet vaivata enemmän, mutta saadakseen nyt sotainvalideille kuuluvia palveluja ja tukea häneltä oli edellytetty sitä, että löytyisi sodanaikaisia todistajia vammojen alkuperästä. Kaverit eivät enää ole edes elossa. Tämän ikämiehen tarina riipaisi sydäntäni. Kunniavelvollisuutemme on hoitaa hyvin se sukupolvi, jonka ansiosta saamme nauttia vapaasta isänmaasta ja hyvinvoinnista. On häpeä, että he joutuvat tulemaan vaalitoreille anelemaan poliitikoilta niitä palveluja, jotka he ovat jo vuosikymmeniä sitten ansainneet.

Vaalitilaisuutemme ovat keränneet paljon väkeä, selvästi enemmän kuin neljä vuotta sitten. Muutoksen toive on vahva. Kolmen suuren puolueen harjoittamaan politiikkaan on kyllästytty. Kristillisdemokraatit tarjoavat näissä vaaleissa vastuullista muutosta kestävien arvojen pohjalta. Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Valtion velkakierre on katkaistava, suomalaista työtä ja yrittäjyyttä on tuettava, tuottavuutta parannettava ja kalliiksi tulevia ongelmia ehkäistävä. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla tai veronkiristyksillä voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä työelämästä.

 

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 14.4.2011

TIEDOTE

julkaisuvapaa klo 13

11.4.2011

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) puhetilaisuudessa Haminassa 11.4.2011 klo 13:

 

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhentumisajoista luovuttava ja rangaistuksia tiukennettava

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen. Vuoden 2006 alusta voimaan tullut laki ei ole tässä suhteessa riittävä. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee nyt aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta. Rikoslain mukaan syyteoikeus vanhentuu 20 vuodessa teosta, jos kyseessä on törkeä raiskaus tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ja 10 vuodessa, jos kyseessä on raiskaus, sukupuoliyhteyteen pakottaminen tai lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Käytännössä pikkulapsiin kohdistuvia törkeitä raiskauksia ei voida enää tutkia uhrien saavutettua keski-iän.

Seksuaalisen hyväksikäytön uhri saattaa sulkea kokemansa väkivallan vuosiksi mielestään. Jos lapsi ei kerro asiasta kenellekään, hän ei ehkä edes ymmärrä olevansa rikoksen uhri. Uhrin kokema syyllisyys ja häpeä tapahtumasta tai siihen liittyvä kiristäminen saattavat myös vaikeuttaa asian esiin ottamista.

Useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on toki vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa tunnustaa useita rikoksia, mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Sekä mahdollisen uhrin että epäillyn oikeusturvan kannalta on tärkeää, että epäilyt voidaan oikeudessa selvittää. Oikeudenmukainen tuomio edistää myös uhrin toipumista kokemastaan.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistussäännöksiä tulee myös tiukentaa. Tällä hetkellä suuri osa tuomituista selviää ehdollisella tuomiolla, mikä uhrin näkökulmasta näyttää siltä kuin tuomiota ei tulisi lainkaan. Tällä vaalikaudella hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta nostettiin 14 päivästä neljään kuukauteen vankeutta ja törkeäksi katsotun hyväksikäytön tunnusmerkkejä lievennettiin. Kuitenkin edelleen minimirangaistukset ovat liian alhaisella tasolla mahdollistaen sen, että törkeästäkin hyväksikäytöstä selviää pelkällä ehdollisella.

Lakialoitteessani esitin, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä minimirangaistus nostettaisiin yhteen vuoteen ja törkeästä tekomuodosta kahteen vuoteen vankeutta, jolloin rangaistus olisi aina ehdoton.

 

Päivi Räsänen

0505113065

TIEDOTE

8.4.2011

Julkaisuvapaa

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd):

Camp Ashrafin pakolaisten turvallisuus on taattava

Puheenjohtaja Päivi Räsänen vetoaa hallitukseen, että se painostaisi EU:n kanssa Irakin hallitusta, että aamuyöstä alkanut hyökkäys Camp Ashrafiin lopetettaisiin enempien ihmisuhrien välttämiseksi.

Irakin armeija on hyökännyt viime yönä leiriin, jonka iranilaiseen oppositioryhmään kuuluvat asukkaat ovat Geneven neljännen yleissopimuksen perusteella kansainvälisen oikeuden mukaista suojelua nauttivia pakolaisia. Irakin hallitus on sitoutunut suojelemaan leirin asukkaita.

Räsänen vetoaa myös ministeri Stubbiin, että hän ottaisi Camp Ashrafin tilanteen esiin tavatessaan Hillary Clintonin. Irakissa olevien iranilaisten pakolaisleirien asukkaiden turvallisuus on taattava.

Ministeri Stubb on aiemmin luvannut, että Suomi ja EU seuraavat aktiivisesti Camp Ashrafin tilannetta, ja ihmisoikeusloukkaukset otetaan esille tapaamisissa Irakin edustajien kanssa. Räsänen kysyy, ottiko ministeri Väyrynen äskettäisellä Irakin vierailullaan esiin myös ihmisoikeusasiat. Kauppasuhteiden luominen on hyvä ja tärkeä asia, mutta ihmisoikeuksien polkemista ei saa hyväksyä.

Lisätietoa:

Päivi Räsänen 050 5113065

Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Perheiden ja kotien tehtävä on kasvattaa se sukupolvi, joka seuraavaksi ottaa vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista. Haasteet ovat suuret. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Lastensuojelun piirissä on yli 70 000 lasta ja kotipalvelua annetaan vuosittain 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on huomaamatta siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin. Kotipalvelun ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden avulla voitaisiin vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta.

Erityistä tukea tarvitsevat yksinhuoltajaperheet, joita on jo viidennes kaikista lapsiperheistä. Yksinhuoltajaperheissä on huomattavasti muita perheitä suurempi riski köyhyyteen, työttömyyteen, terveysongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Lapsi ei itse valitse syntymäkotiaan. Jokaiselle lapselle tulee turvata mahdollisimman tasavertaiset elämän edellytykset. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa.

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Ehdotan osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa murrosikäisen lapsen vanhemmalle silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee.

Joukko sosiaalipolitiikan tutkijoita on syyttänyt kotihoidontukea siitä, että pienten lasten äitien työmarkkina-asema on heikentynyt. Keskustelussa unohtuu kotihoidontuen päätarkoitus, lapsen etu. Kotihoidontuki koskee alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia, siis aivan vauvaikäisiä, yksi- ja kaksivuotiaita. Useimmiten pikkulapsen paras hoitopaikka on oman vanhemman syli. Vauvaikäisten riski saada korvatulehduksia tai muita infektioita on päiväkodissa suurempi kuin kotihoidossa. Alle kolmevuotias ei vielä tarvitse suurta vertaisryhmää henkisen kehityksensä tueksi. Leikki-ikäisetkin lapset ovat yksilöitä. Samassa perheessä toinen lapsi sopeutuu helpommin suureen lapsiryhmään, toinen taas vaatii pidempään kotihoitoa. Yleensä vanhemman kannattaa kuunnella äidin tai isän vaistoaan lapsen hoitopaikan valinnassa. Sen vuoksi ratkaisut lapsen hoitopaikoista pitäisi saada tehdä keittiön pöydän äärellä eikä valtiovallan sanelemana.

On lyhytnäköistä arvioida perhevapaiden vaikutuksia sukupuolten välisten tasa-arvotilastojen tai työllisyys- ja tuottavuus lukujen pohjalta. Lapsen ensivuosien turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Kotihoidon vahvistaminen nostaisi myös kunnallisen päivähoidon laatua lapsiryhmien kokojen pienentyessä.

Perhepolitiikka tulee nähdä myös ylisukupolvisena huolenpitona ikääntyvistä. Vuoden 2007 vaalien kärkiteemaksi nousi vanhustenhoito, jonka parantamista lupasivat kaikki puoluejohtajat. Hallitus on pettänyt lupauksensa. Valviran tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Omaishoidon ja vanhusten kotipalvelujen puutteita ei ole korjattu. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.

 

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

Istuva hallitus on omien sisäisten kiistojensa sekä saamattomuuden vuoksi siirtänyt monta tärkeää, jopa hallitusohjelmaan kirjattua hanketta tulevalle eduskunnalle. Sosiaaliturvan aukkoja paikkaavan ja kannustavuutta lisäävän SATA-komitean työn piti olla tämän vaalikauden tärkein hanke. Siellä ei saatu aikaiseksi edes suojaosuutta työttömyyspäivärahaan, jonka turvin työtön olisi saanut mahdollisuuden ansaita pientä tuloa etuuksiaan menettämättä. Terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämislaki jäi säätämättä, samoin omaishoidontuen siirtäminen Kelaan ja terveydenhuollon yhtenäisen maksukaton laki. Harmaan talouden torjunta jäi mietintöasteelle, viime hetkellä hallitus kaatoi myös esityksen alkoholin mielikuvamainonnan kiellosta, vanhuspalvelulaki jäi toteuttamatta ja sekä verouudistus että työurien pidentämisohjelma jäivät työryhmämietintöjen tasolle.

Vanhuspalvelulain lykkääminen tulevalle vaalikaudelle oli pettymys. Ministeri Risikko esitteli viime tipassa luonnoksen laille, mutta ehdotus ei ennättänyt edes lausuntokierrokselle. Kokoomus käyttää luonnosta vaaliaseenaan, mutta siitä puuttuu vanhuspalvelujen kannalta oleellisin, riittävä henkilöstömitoitus niin laitospalveluissa kuin kotiavussa. Suositusten ja ohjeiden sijaan tarvitaan lakia, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun.

Jokaiselle alle 25-vuotiaalle tulee turvata oikeus työ- opiskelu- tai harjoittelupaikkaan. Nykyinen suosituspohjainen nuorisotakuu ei toimi, lähes 50 000 nuorta on tällä hetkellä tyhjän päällä. Jo muutaman kuukauden työttömyys uhkaa syrjäyttää nuoren pitkäaikaisesti. Syrjäytymisongelmassa ei ole kyse vain nuorista yksilöinä vaan koko maan tulevaisuudesta. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle joka vuosi yli kuuden miljardin euron kustannukset.

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 7.4.2011

Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan yli 48 000 18–29-vuotiasta nuorta on pudonnut yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle.

Samaan aikaan kun pohditaan tarvetta nostaa eläkeikää, jopa 4000 alle 35-vuotiasta jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Yleisin syy löytyy mielenterveyden ongelmista.

Nuoren tilanteeseen tulee puuttua ripeästi, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys uhkaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Suosituspohjainen nuorisotakuu ei valitettavasti ole käytännössä toiminut riittävän tehokkaasti. Takuu edellyttää periaatteessa, että työvoimaviranomaiset etsivät nuorelle nopeasti työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan, jos hän itse ei ole sellaista onnistunut saamaan. Kuormittuneet työ- ja elinkeinokeskukset eivät kuitenkaan ole käytännössä pystyneet nuorten yksilölliseen auttamiseen.

Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Syrjäytymisongelmassa ei ole kyse vain nuorista yksilöinä vaan koko maan tulevaisuudesta. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle joka vuosi yli kuuden miljardin euron kustannukset.

Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Huostaan otetut lapset ovat yliedustettuina pudokkaitten joukossa. Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 31.3.2011