Perheen perustamiseen, toiseen ihmiseen sitoutumiseen ja vastuun ottamiseen syntyvistä lapsista tarvitaan rohkeutta. Valtion tulee ja kannatta tukea tällaista rohkeutta, koska perheissä kasvaa yhteiskunnan tulevaisuus.

Syntyvien ikäluokkien pienuus pitkällä aikavälillä on osaltaan johtanut kestävyysvajeeseen. Yhteiskuntamme on muututtava perheystävällisemmäksi, jotta saamme työssäkäyvien osuuden tulevaisuudessa nousuun. Syntyvyyden kasvu edellyttää panostamista perheiden arjen tukemiseen sekä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista. Perheiden hyvin- tai pahoinvoinnin seuraukset näkyvät yhteiskunnassa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Lapsiperheiden tilannetta tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti huomioiden todelliset palvelutarpeet.

Kuluneen hallituskauden keskeisiä saavutuksia perheiden näkökulmasta ovat lapsiperheiden oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta sekä valinnanvapauden säilyminen kotihoidontuen käytössä. Vaikka vuoden alussa voimaan tullut verotuksen lapsivähennys on jo hyvä askel kohti perheverotusta, kehitettävää perheiden verotuksessa riittää vielä seuraavallekin hallituskaudelle.

Taloudellisen tuen lisäksi perheet tarvitsevat myös henkistä tukea. Arvoympäristömme ei enää tue ihmissuhteiden pysyvyyttä. Pysyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin lasten hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Perheen merkityksestä tarvittaisiin laajaa kansalaiskeskustelua, joka voisi vähitellen muuttaa arvoympäristöämme.

Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, jonka se tosiasiallisesti ansaitsee. Siksi seuraavaan hallitukseen tarvitaan perheministeri sekä perheasioille oma ministerityöryhmänsä.

 

 

 

Vastaanotin perjantaina yhdessä oikeusministerin kanssa sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon tulevaisuutta pohtineen parlamentaarisen työryhmän raportin. Työryhmän ilmaisema eduskuntapuolueiden yhteisymmärrys resurssitarpeista on sisäisen turvallisuuden toimijoiden ja Tullin tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta erittäin tärkeä.

Sisäisen turvallisuuden resurssit ja toiminnan taso on kyetty turvaamaan tämän hallituskauden aikana ja tälle vuodelle.  Se on edellyttänyt rakenneuudistuksia ja budjetti- ja kehysriihissä taisteltuja määrärahalisäyksiä.  Valtionhallinnon säästötoimenpiteet ja yleinen kustannustason nousu kiristävät kaikkien sisäministeriön hallinnonalojen taloustilannetta merkittävästi tulevina vuosina. Oma käsitykseni on, että pelkkä jo tehtyjen kehyssäästöjen purku ei riitä säilyttämään nykyistä toiminnallista tasoa. Toiminnallisen tason säilyttämiseksi on välttämätöntä, että resurssit turvataan.

Esimerkiksi poliisin pitkän aikavälin resursseja koskevan selvityksen mukaan poliisien määrän pitäminen tämän vuoden 7 500 henkilössä edellyttää nykyiseen kehyspäätökseen verrattuna ensi vuodesta alkaen määrärahoihin tasokorotusta, joka kasvaa vuoteen 2019 mennessä yli 67 miljoonaan euroon vuodessa.

Rajavalvonnan osalta on tärkeä huomata, että uskottava ja itsenäinen rajavalvonta on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintavapauden perusedellytys samalla tavalla kuin uskottava ja itsenäinen maanpuolustuskyky. Suomi on Venäjän EU-rajamaista ainoa, jossa rajavartiolaitoksen resurssit ovat laskussa.

Rahoituksen kannalta merkittäväksi muodostuu se, millainen tulkinta annetaan raportin lausumalle, jonka mukaan ”tulee palauttaa vähintään ne määrärahat, jotka vastaavat kehyspäätöksen 2015–2018 yhteydessä tehtyjä kumulatiivisia toimintamenosäästöjä vuosille 2016–2019.” Kaikkien sisäisen turvallisuuden viranomaisten kannalta on erittäin tärkeää, että työryhmä mainitsee erikseen ICT-tarpeet ja investointien rahoituksen. Valitettavasti sittenkään taso ei tule riittämään toiminnan kehittämiseen ilman selkeää määrärahatason korjausta.

Poliisia uhannut 70 miljoonan euron alijäämä johti 2012 kolmen elementin kokonaisratkaisuun. Toimintaa on tehostettu, PORA III -hanke on toteutumassa, mutta poliisin määrärahoihin tehty asteittainen 30 miljoonaan tasokorotus on leikattu pois lähes kokonaan uusilla päätöksillä. Tämä kertoo jo tehtyjen leikkausten palautuksen merkityksestä. Poliisin kustannusrakenteesta ei ole enää saavutettavissa sellaisia säästöjä, että tulevan kehyskauden yli 28 milj. euron vähennys olisi katettavissa muista kuin henkilöstöstä säästämällä.

Raportissa on hyvää pohdintaa esimerkiksi tullin organisaatiosta. Tullista vastaavan ministerin kokemukseni pohjalta kannatan sen selvittämistä, että tulli siirrettäisiin sisäministeriön alaisuuteen. Tullin henkilöstö on suurelta osin valvonta- ja rikoksentorjuntatehtävissä eikä verotuksessa. Sama ministeriö tehostaisi poliisin, tullin ja rajavartioston ns. PTR-yhteistyötä ja siten esimerkiksi huumerikosten selvittämistä.

Sisäministeriön hallinnonala on tehostanut toimintaansa tällä hallituskaudella. Rakenteita on usean peräkkäisen uudistuksen jälkeen uudistettu jälleen linjakkaammiksi ja kevyemmiksi. Saman mittaluokan rakenneuudistuksia ei ole enää mahdollista löytää. Emme voi kuitenkaan todeta, että olemme nyt valmiita. Muutosten tahti on ollut niin tiheä, että ennen uusiin rakenneuudistuksiin ryhtymistä tulee arvioida jo toteutettujen toimien vaikutuksia erityisesti henkilöstön työoloihin ja jaksamiseen.

Keskeinen jatkokysymys on, riittääkö Suomessa sisäisen turvallisuuden tasoksi muuttuneessa turvallisuustilanteessa nykytason turvaaminen.

 

Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari totesi viime perjantaina Pressiklubi-ohjelmassa, ettei tiedä löytyykö Suomen poliittisesta historiasta muuta puoluetta kuin Kristillisdemokraatit, joka olisi saanut yhtä paljon aikaiseksi kuudella kansanedustajalla.

Vaalien kynnyksellä on hyvä tehdä poliittista tilinpäätöstä ja miettiä, mitä on saatu aikaan ja mitä jäänyt tavoitteista vajaaksi. Esikunnassani koottiin listaa asioista, joita olemme saavuttaneet hallituksessa. Listattavaa syntyi kaksikymmentä sivua tiivistä tekstiä asioista, joista tässä mainitsen vain joitakin.

Olemme puolustaneet perheitä. Perheille tuli oikeus matalan kynnyksen tukeen, kotiapua saa ilman lastensuojelun asiakkuutta. Monilapsiset ja yksinhuoltajaperheet huomioiva lapsilisä säilyi. Saimme verotukseen lapsen huoltajalle 50 euron vähennyksen aina neljään lapseen ja täysimääräisenä 36 000 € vuosituloon saakka. Uusi joustava hoitoraha alkoi vuoden 2014 alusta. Turvakotipalvelut valtion kustannettaviksi ja toimenpiteet perhesurmien ehkäisemiseksi. Saimme lapsivaikutusten arvioinnin osaksi lainsäädäntöprosessia. Säilytimme kotihoidon tuen sekä määrältään, kestoltaan että rakenteeltaan.

Olemme vahvistaneet muun muassa yrittäjän sosiaaliturvaa, keventäneet yritysverotusta, ja helpottaneet yritysten sukupolvenvaihdoksia. Vahvistimme myös osatyökykyisten asemaa ja saimme työttömyysturvaan työntekoon kannustavan 300 €/kk suojaosuuden. Saimme aikaan vanhuspalvelulain ja nuorisotakuun.

Sisäministeriössä turvasimme kenttätyötä tekevien poliisien määrän. Kehitimme terrorismin ja väkivaltaisen ekstremismin torjuntaa. Vahvistimme Rajavartiolaitoksen toimintakykyä, uudistimme kalustoa ja varusteita ja investoimme rajanylityspaikkoihin. Harjoitimme hallittua mutta inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Olemme vaalineet uskonnonopetusta ja kristillistä kulttuuriperintöä. Uudistimme Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoituksen vakaammaksi. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien rakennus- ja korjausavustuksiin saimme on vuosittain 150 000 – 200 000 euroa. Juutalaisen seurakunnan turvallisuusjärjestelyihin neuvottelimme 100 000 euroa. Vakaumuksen suojan piiriin ulotettiin myös yhdistysmuotoinen uskonnollinen toiminta. Kristillisten koulujen rahoitus nostettiin samalle tasolle muiden yksityisten koulujen rahoituksen kanssa.

Torjuimme ajatuksen sukupuolen moninaisuudesta muun muassa tasa-arvolaista. Torjuimme myös äitiyslain ja translain vastaavat muutokset. Nostimme Euroopan romanien ongelmat, vammaisten aseman ja uskonnonvapauden esille ihmisoikeusselonteossa. Tässä vain joitakin esimerkkejä.

Hallituksen urakka on ollut mittava myös kokonaisuudessaan, ja se on verottanut sekä hallituspuolueiden määrää että kannatusta. Olemme tehneet talouden sopeutustoimia noin seitsemän miljardin edestä. Hallituskauden alussa parhaat talousasiantuntijat arvioivat sopeutustarpeeksi vain kahdesta kolmeen miljardia euroa, mutta toisin kävi. Siitä huolimatta Suomi on pidetty jaloillaan.

Olemme eduskunnan ja hallituksen pienin puolue kuudella kansanedustajalla. Silti väitän, että vastine, mitä äänestäjä on omalle äänelleen saanut, on ollut kaikkein suurin, kun se on annettu kristillisdemokraateille. KD:n äänestäjällä on ollut vahvin kuluttajansuoja. Tämä viesti on tärkeää kertoa äänestäjille nyt vaalien alla, että tulevassa eduskunnassa meitä olisi nykyistä suurempi joukko.

 

Päivi Räsänen

puheenjohtaja, sisäministeri

 

 

Työllisyyden kasvattaminen on kiistatta seuraavan vaalikauden tärkeimpiä tavoitteita. Avainasemassa tämän tavoitteen toteutumiseen ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Yrittäjiksi tarvitaan sekä naisia että miehiä.

Vaikka Suomessa naisyrittäjyys on yleisempää kuin Euroopassa keskimäärin, naisten yrittäjyys on täälläkin selvästi miesyrittäjyyttä harvinaisempaa. Noin kolmannes kaikista yrittäjistä on naisia. Naisyrittäjien osuus työllisistä eli yrittäjäaktiivisuus on 7,0 prosenttia ja miesten 13,4 prosenttia. Naisten yritykset ovat myös miesten yrityksiä pienempiä. Kolme neljäsosaa niistä on toiminimimuotoisia. Kaksi kolmasosaa naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä.

Tilannetta voi pitää synkkänä, mutta yhtä lailla siinä voi nähdä myös kasvumahdollisuuksia. Tulisi tiedostaa, mitä esteitä naisten yrittäjyydelle on ja erityisesti, millaisia esteitä on naisten yritysten kasvulle suuremmiksi ja työllistäviksi yrityksiksi. Puuttumalla näihin esteisiin voidaan naisyrittäjyyden kasvu- ja työllistämispotentiaali saada esiin. Naisyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla ja on toivottavaa, että tämä kasvu vauhdittuisi edelleen.

Naisyrittäjiä on tyypillisesti enemmän naisvaltaisilla aloilla, joille vanhempainvapaiden kustannukset kohdistuvat kaikkein eniten ja joilla työllistämiskynnys on siksi korkeampi. Taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan naisyrittäjyyden merkittävimpiä vaikeuksia ovat sosiaaliturvakustannusten korkeus, sijaisen saantivaikeudet, varovaisuus ja riskinottohaluttomuus.

Näihin esteisiin olisi mahdollista puuttua helpottamalla vanhempainvapaisiin liittyviä työantajavastuita. Työllistämisestä aiheutuvat sosiaali- ja sivukulut tulisi kattaa yhteisvastuullisesti niin, etteivät naisvaltaiset alat kärsi.

 

 

 

 

Vierailin pari viikkoa sitten Montenegrossa ja Serbiassa keskustellakseni kollegojeni kanssa oikeus- ja sisäasioiden tilanteesta sekä maidemme välisestä yhteistyöstä. Molemmat maat ovat aloittaneet EU-jäsenyysneuvottelut, joiden aikana maat muuttavat lainsäädäntöään vastaamaan EU-lainsäädäntöä. Neuvottelut on jaettu 35 eri neuvottelulukuun, joiden avulla lainsäädännön eri osa-alueita käsitellään.

Serbian ja Montenegron EU-jäsenyys on vielä pitkän matkan päässä. Euroopan unioni on viisastunut aiemmista kokemuksistaan muun muassa Romanian ja Bulgarian kanssa, mistä johtuen neuvotteluja uusien hakijamaiden kanssa käydään entistä tiukemmalla otteella. Siksi myös oikeudenhoitoa ja sisäasioita koskevat neuvotteluluvut ovat neuvotteluissa entistä keskeisemmässä roolissa. Edellytys luottamukselle ja onnistuneelle yhteistyölle unionissa on, että hallinto jäsenmaissa on läpinäkyvää ja oikeusvaltioperiaatteiden mukaista.

Montenegrossa tapasin myös kansalaisjärjestöjen edustajia. He korostivat, miten tärkeä rooli EU-jäsenyysneuvotteluilla on korruption kitkemisen kannalta. Komission asettamat ehdot luovat poliittiselle johdolle ja hallinnolle painetta tarttua sellaisiinkin asioihin, joihin muuten ei välttämättä tartuttaisi. Montenegrossa on juuri säädetty uusi korruptionvastainen laki. Kansalaisyhteiskunta odottaa kuitenkin vielä sen toimeenpanoa käytännössä.

Serbiassa keskustelimme kollegani Nebojša Stefanovićin kanssa muun muassa rajaturvallisuudesta ja poliisitoiminnan tehokkuudesta. Molemmissa asioissa suomalaiselle osaamiselle on kysyntää. Monet uhista ovat meille yhteisiä. Järjestäytynyt rikollisuus, huumekauppa sekä kyberrikollisuus ovat ilmiöitä, jotka edellyttävät rajat ylittävää yhteistyötä.

Korruptiota ja rikollisuutta ei kitketä vain säätämällä lakeja. Niin kansalaisten kuin päättäjien keskuudessa tarvitaan laajaa sitoutumista toista ihmistä ja oikeudenmukaisuutta kunnioittavaan moraaliin. Koulutuksella on siinä merkittävä rooli.

Serbian ja Montenegron vahvistuminen oikeusvaltioina on tärkeää paitsi maiden asukkaille, myös Suomelle, erityisesti Euroopan sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Mitä vakaampi ja oikeusvaltioperiaatteisiin sitoutuneempi yhteiskunta unionin reuna-alueilla on, sitä paremmin pystymme yhdessä torjumaan rikollisuutta ja turvallisuusuhkia, ja toisaalta myös rakentamaan yhteistyötä ja kauppaa.

 

Sisäministeri Päivi Räsänen ja Serbian sisäministeri Nebojša Stefanović allekirjoittivat 22. tammikuuta sopimuksen poliisiyhteistyöstä rikosten torjunnassa.(Kuva: Government of Serbia).

 

 

Puolustusministeriössä on valmistunut raportti, jossa esitetään useita toimenpiteitä uskonnonvapauden varmistamiseksi puolustusvoimissa.

Suomella on olemassa valtioneuvoston hyväksymä yhteiskunnan turvallisuusstrategia, jossa kuvataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot.  Näihin toimintoihin kuuluu henkinen kriisinkestävyys, josta huolehtimalla vähennetään kriiseistä aiheutuvia henkisiä paineita ja helpotetaan niistä selviytymistä. Yksi osa henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämistä on hengellisten palveluiden turvaaminen myös kaikenlaisten poikkeusolojen aikana.

Puolustusvoimien kirkollisen työn tarkoituksena on tukea hengellisesti ja henkisesti puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevia sekä ylläpitää heidän eettistä toimintakykyään kaikissa olosuhteissa. Varusmiespalvelusta suorittavat joutuvat palvelusaikanaan miettimään kriisitilanteisiin liittyviä vaikeita eettisiä kysymyksiä. Erityistä tukea tarvitsevat sotilaat, jos yhteiskunnan rauha horjuu.

Pidän erittäin tärkeänä sitä työtä, jota sotilaspapit tekevät kaikkien varusmiehien ja henkilökuntaan kuuluvien tukena uskontokunnasta tai vakaumuksesta riippumatta. On huolehdittava siitä, että uskonnonvapauden turvaaminen ei johda vain negatiivisen uskonnonvapauden toteutumiseen ja sotilaspappien merkityksen unohtumiseen. Varusmiehen kynnystä kääntyä elämän vaikeissa kysymyksissä niiden kohtaamiseen koulutetun papin puoleen ei saa nostaa ylivoimaisen korkealle. Uudistukset on tehtävä pitäen mielessä se, että samalla ei heitetä hukkaan sellaista, mikä on yhdessä todettu sekä toimivaksi että elintärkeäksi.