Ajankohtaista

RSS

Kirjallinen kysymys: Vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämisen kehittäminen

 

Eduskunnan puhemiehelle

Vajaakuntoisten ja vammaisten työllistäminen on kannattavaa. Heidän työpanoksestaan hyötyvät niin työntekijä, työnantaja kuin koko yhteiskunta. Vammaisten ja vajaakuntoisten yhdenvertainen ja laaja-alainen osallisuus työhön ja tuloihin ei kuitenkaan riittävällä tavalla tällä hetkellä toteudu. Erityisen vaikea tilanne on niillä, joilla terveydentilan vajavuudet yhdistyvät koulutustason alhaisuuteen tai koulutuksen puutteeseen. Erityisesti ensimmäisen työpaikan saaminen on vajaakuntoiselle erittäin vaikeaa.

Suomessa on noin 65 000 täysin työkykyistä vammaista henkilöä, joista vain noin 60 prosentilla on työpaikka. Vammaiset ihmiset ovat Suomessa harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa. Vammaisten henkilöiden tulotaso on myös matalampi kuin väestöllä keskimäärin. Vajaakuntoisten osuus työttömistä työnhakijoista on pysynyt ennallaan, vaikka sairaiden ja vammaisten auttaminen työmarkkinoille on ollut yksi istuvan hallituksen kärkihankkeista. Jopa viidesosa työttömistä työnhakijoista voi olla pitkäaikaissairaita tai vammaisia. Valtaosa vajaakuntoisista ei pysty löytämään töitä avoimilta työmarkkinoilta, vaikka heillä olisi työhaluja. Osatyökykyisissä henkilöissä on merkittävä hyödyntämätön potentiaali työmarkkinoille. Osatyökykyisten heikosta työllistymisestä aiheutuvan toteutumattoman työpanoksen arvioidaan Ilmarisen tekemän laskelman mukaan olevan 1,3 miljardia euroa vuodessa.

Työterveyslaitoksen ja Kelan tutkimusten perusteella vammaisten työnteon esteitä voidaan poistaa töiden ja työolojen mukauttamisella. Monet vammaiset henkilöt kykenisivät heille mukautetuissa olosuhteissa työhön. Työtä vailla olevien työkuntoisten vammaisten henkilöiden ohella maassamme on suuri joukko työkyvyttömyyseläkkeen tai pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä vammaisia henkilöitä. Perustoimeentulo on silloin niukka, mikä ilmenee esimerkiksi liikuntavammaisten ja näkövammaisten henkilöiden pienituloisuudessa. Perustulojen varassa pitkään elävät vammaiset henkilöt ovat ryhmä, jonka kohdalla köyhyysriski on selvästi suurentunut. Työelämän joustavuutta sekä osatyökykyisten ja vammaisten mahdollisuuksia työntekoon tulee voimakkaasti ja pitkäjänteisesti kehittää. Vajaakuntoisille on luotava pysyviä tapoja olla osallisena työelämässä. Työaikajärjestelyt, työn organisointi tai työpisteen mukautukset ovat keinoja tukea työelämässä pärjäämistä. Tärkeitä toimia ovat työllistäminen palkkatuki, työkokeilut, ammatillinen kuntoutus, siirtymätyön mahdollistaminen ja yksilöllinen työhönvalmennus. Henkilöille, jotka saavat työkyvyttömyyseläkettä, on tärkeää se, ettei työn vastaanottaminen johda kokonaistulojen vähentymiseen.

Suomessa tarvitaan enemmän vammaistutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa tietoa vajaakuntoisten työllistämisen kehittämisen keinoista. Tieto vammaisten ihmisten asemasta ja olosuhteista on vielä liian pirstaleista. Vajaakuntoisen kyvyille on oltava sijaa työelämässä. Mielekäs työ parantaa elämänlaatua ja vähentää samalla tarvetta käyttää terveyspalveluja ja sosiaalietuja. Vaikka vammaisella henkilöllä olisi parhaat ammatilliset edellytykset työstä suoriutumiseksi, ne saatetaan sivuuttaa hänen vammansa vuoksi. Vammaisten ja vajaakuntoisten oikeuksista täysipainoiseen ja yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa on huolehdittava.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä toimenpiteillä hallitus kehittää vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edellytyksiä ja kuinka tärkeäksi prioriteetiksi hallitus katsoo työkykyisten osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen?

Helsingissä 14.2.2019

Päivi Räsänen [kd]

Räsänen kysyy hallitukselta junaliikenteen talviongelmista

julkaisuvapaa 7.2.2019

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on tänään jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän pyytää vastausta siihen, mitä nopeasti toteutettavia toimenpiteitä hallitus aikoo käynnistää, jotta junaliikenteen aikatauluongelmat talviolosuhteissa saadaan korjattua.

Viime päivinä VR on perunut useita lähi- ja kaukoliikenteen junavuoroja sääolosuhteiden takia ja junat ovat myöhästelleet jopa useita tunteja. Välillä junassa olevat matkustajat ovat joutuneet odottamaan pitkään vaurioituneessa junassa. Tällä viikolla paikoin vain joka neljäs kaukojuna oli aikataulussa. On erikoista, että lumeen ja jäähän ei osata ratatöissä ja junaliikenteessä varautua nykyistä paremmin. Samat junaliikenteen ongelmat toistuvat joka vuosi ja aiheuttavat matkustajille ymmärrettävästi turhautumista ja arkielämän vaikeutumista. Ihmisten työmatkaliikenne häiriintyy ja nuoret myöhästyvät koulusta. Junat ovat myöhästelleet pahasti pääradalla Helsingin ja Tampereen välillä, mutta ympäri Suomen on ollut vaihdevikoja. Vaihdeviat liittyvät talviolosuhteisiin, kun lumi pakkautuu vaihteiden väliin ja estää niiden kääntymisen.

Maan raideliikennettä ei saada kehittymään ennen pääradan ruuhkaisuuden purkamista. Riihimäki – Tampere väli on tällä hetkellä niin tukossa, että vuorojen lisäämistä ilman kolmatta raidetta pidetään mahdottomana. Junaliikenteen sujuvoittamiseksi tarvitaan kolmas raide Riihimäeltä Tampereelle. Kun ottaa huomioon junaliikenteen toistuvat haasteet Suomen talviolosuhteissa, on vastuutonta pidättäytyä kehittämästä päärataa palvelemaan paremmin matkustajia.

Matkustajajunaliikenteestä vastaavat VR ja Väylävirasto. VR hoitaa junien liikennöinnin ja vastaa junista, kun taas Väyläviraston tehtävänä on pitää rataverkko kunnossa ja ohjata liikennettä. Ratoja puhdistavat harjamiehet käsivoimin, mutta vaikuttaa ilmeiseltä, että kyseistä tehtävää hoitamaan tarvittaisiin nykyistä enemmän työntekijöitä. Tarvitaan toimivampia väliaikaisratkaisuja junaliikenteen aikatauluongelmien korjaamiseksi ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä, joiden avulla junaliikenteen alttius häiriintyä pahasti talviolosuhteissa saadaan korjattua. On kestämätöntä, että painimme samojen junaliikenteen aikatauluongelmien kanssa joka talvi.

 

Perhepolitiikkaa uudistettava tukemaan syntyvyyttä

Syntyvyys on sukeltanut Suomessa pohjalukemiin, ja uusin tilasto tammikuulta osoittautui aiempaakin synkemmäksi. Kuolleisuus on jo parin vuoden ajan ollut syntyvyyttä suurempaa ja väkilukumme hienoinen kasvu on pelkästään nettomaahanmuuton varassa. Tällä on merkittävät vaikutukset talouteen, eläkejärjestelmään ja asuntomarkkinoihin. Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen.
Perhepolitiikkaan tarvitaan uudistamista, jotta perheet rohkenisivat hankkia sellaisen määrän lapsia, joista he unelmoivat. Suomalaiset haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat. Jos he saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa.

Naapurimaassamme Virossa on hämmästelty, miten voimakkaasti aiemmin alhaista syntyvyyttä ovat lisänneet lapsilisien merkittävät korotukset. Virossa kolmesta lapsesta maksetaan nykyisin lapsilisää yhteensä 510 euroa, Suomessa n. 330 euroa. Ero on huomattava, kun otetaan huomioon Viron Suomeen verrattuna matala keskibruttopalkka 1300 euroa kuukaudessa. Perhepolitiikalla voidaan siis vaikuttaa syntyvyyteen, vaikka sitä usein vähätellään.

Perhevapaita uudistettaessa on tärkeää puolustaa lapsen etua ja perheiden oikeutta valita oman lapsensa parhaaksi sopiva hoitopaikka. Suomalaiset ovat tässä asiassa sillä linjalla, jota kristillisdemokraatit ovat aina ja johdonmukaisesti edustaneet. Marraskuussa 2018 julkaistussa Väestöliiton perhebarometrissa kävi ilmi, että suomalaiset perheet haluavat itse päättää perhevapaiden käytöstä.

Äänestäjien on syytä huomata, että lähes kaikki eduskuntapuolueet haluaisivat rajoittaa oikeutta kotihoidontukeen ja pakkokiintiöitä äidin ja isän kesken perhevapaille. Viime vaalikaudella kuuden puoleen hallituksessa ainoana kristillisdemokraattien ministerinä sain täysin yksin puolustaa perheiden oikeutta kotihoidontukeen lukuisilta romutusyrityksiltä. Ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit johtaisivat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin.

Päivi Räsänen
kansanedustaja, lääkäri

Tiedote: Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle kasvurauha

23.1.2018
Julkaisuvapaa klo 17.00

Räsänen: Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle kasvurauha

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen on huolissaan koulujen seksuaali- ja sukupuolikasvatuksesta. Koulukentässä ovat herättäneet hämmennystä ohjeistukset, joita on tulkittu kielloksi tukea lasten kasvua ja kehittymistä oman biologisen sukupuolensa mukaiseen identiteettiin. Tyttöjen ja poikien lisäksi on keskusteltu muista sukupuolista tai sukupuolten saumattomasta jatkumosta.
– Vanhemmat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että sukupuolineutraaliin gender-ideologiaan pohjautuvia arvoja on jopa päiväkodista lähtien sisällytetty opetukseen, vastoin kodin omaa arvopohjaa. On puhuttu oppilaan oikeudesta määritellä itse sukupuolensa ja siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.
– Ihmetystä on myös herättänyt se, että Opettajien ammattijärjestö OAJ ei uskaltanut sallia messutapahtumaan Aito avioliittoyhdistystä esittelemään toimintaansa, vaikka siellä on ideologista järjestökenttää laajasti Animaliasta ja Setasta lähtien.

Räsänen muistuttaa, ettei Suomen lainsäädäntö tunne kolmatta sukupuolta.
– Sukupuolen moninaisuus on lainsäädännössä määrittelemätön käsite, jota on alettu tulkita niin, että muunsukupuolisuus tuodaan kahden biologisen sukupuolen rinnalle.
– Sukupuolia on kaksi, mutta tytöillä ja pojilla tulee olla tilaa yksilöllisyydelle ja erilaisuudelle. Mitään tiettyä ominaisuutta tai lahjakkuutta ei pitäisi leimata sukupuolen mukaan. Tyttöjä ja poikia tulee tukea löytämään omat vahvuutensa, hän korostaa.

Gender-ideologian ytimessä on ajatus siitä, että sosiaalisilla tai kulttuurillisilla perusteilla voitaisiin määritellä oma sukupuoli joksikin toiseksi, kuin mitä se biologisesti on.
– Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle on sallittava kasvurauha. Nuorten kehitystä oman sukupuolensa identiteettiin ei tule vaarantaa, Räsänen vaatii.
– YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimusten mukaan vanhemmilla on oikeus antaa vakaumuksensa mukaista kasvatusta lapsilleen. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus arvioida opetussuunnitelmasta poikkeavia ideologisia kouluvierailuja ja opetussisältöjä sekä lastensa osallistumista niihin.

Lapsen raiskauksen seuraukset eivät vanhene

Oulun lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat järkyttäneet suomalaisia. Tekijöiksi epäillään Suomesta turvaa hakeneita maahanmuuttajia. Syyttömiä ei pidä leimata samaa kansallisuutta edustavien rikoksentekijöiden vuoksi, mutta samalla on vakavasti ja avoimesti selvitettävä syyt seksuaalirikosten suureen esiintyvyyteen tiettyjen ryhmien keskuudessa.
Eduskunta käsittelee esitystä, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden voisi menettää henkilö, joka syyllistyy vakavaan terrorismirikokseen tai maanpetokseen. Lapsen törkeä raiskaus ei sisälly lakiesitykseen. Olen esittänyt, että myös vakavat seksuaalirikokset voisivat johtaa kansalaisuuden menettämiseen.
Lapsen hyväksikäyttö on aina vakava rikos, onpa syyllinen kuka tahansa. Niiden rangaistussäännöksiä tulee tiukentaa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee nyt 10 vuodessa ja törkeissä teoissa 20 vuodessa, kuitenkin aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta. Käytännössä pikkulapsiin kohdistuvia törkeitä raiskauksia ei voida enää tutkia uhrien saavutettua keski-iän.
Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää uhrille kuitenkin pysyviä ja vaikeita traumoja. Hyväksikäytön vaikutukset eivät vanhene. Lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa on tyypillistä, että uhri tuntee häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta, kun taas todellinen syyllinen, rikoksen tekijä saattaa selittää asiat itselleen suotuisasti. Tästä syystä rikokset saattavat nousta pintaan vasta uhrin myöhemmissä elämänvaiheissa, esimerkiksi oman vanhemmuuden kautta, ja herää voimakas tarve asian selvittämiselle.
Useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on toki vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa tunnustaa useita rikoksia, mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Sekä mahdollisen uhrin että epäillyn oikeusturvan kannalta on tärkeää, että epäilyt voidaan oikeudessa selvittää. Oikeudenmukainen tuomio edistää myös uhrin toipumista kokemastaan.

Päivi Räsänen
lääkäri, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Tiedote: Koulujen seksuaalikasvatuksessa tulee painottaa enemmän perhe-elämää

28.1.2017
julkaisuvapaa klo 18.30
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Kokkolassa puhetilaisuudessa 28.1.2019 klo 18.30:

Koulujen seksuaalikasvatuksessa tulee painottaa enemmän perhe-elämää

Kokkolassa yritettiin edistää suvaitsevaisuutta näyttämällä lukiolaisille eroottinen elokuva, joka keskittyi aikuisen miehen ja alaikäisen pojan suhteeseen. Osa oppilaista koki elokuvan vakaumustaan loukkaavana. Sukupuolineutraalia ideologiaa edustavat järjestöt Seta ja Sexpo ovat saaneet liian suuren jalansijan koulujen elämään niin kouluvierailuiden kuin oppimateriaalin kautta, jopa terveystiedon oppikirjoissa.
Niiden edustaman gender-ideologian ytimessä on ajatus siitä, että sosiaalisilla tai kulttuurillisilla perusteilla voitaisiin määritellä oma sukupuoli joksikin toiseksi, kuin mitä se biologisesti on. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Lasten ja nuorten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymiselle on sallittava kasvurauha.
Koulujen seksuaalikasvatuksessa sitoutumisen, uskollisuuden ja perhe-elämän näkökulma on jäänyt liian ohueksi. Nuoren tulevaisuuden kannalta avioliittoon ja perhe-elämään valmistautuminen on paljon oleellisempaa kuin erilaisiin poikkeavuuksiin ja teknisiin suorituksiin tutustuminen.
Kokkolan tapaus osoittaa myös, että valittu keino yhdenvertaisuuden edistämiseksi ei ollut onnistunut. Terveystietoa tuleekin kehittää myös erilaisten maailmankatsomusten ja uskonnollisten näkemysten kannalta kaikille sopivaksi. Omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee kaikkea kouluopetusta, ei pelkästään katsomusaineita kuten uskonnonopetusta.
Vaikka eduskunnan enemmistö hyväksyi lain samaa sukupuolta olevien avioliitosta, monelle suomalaiselle avioliitto edelleen merkitsee naisen ja miehen välistä liittoa. Suomessa ei yksikään kirkkokunta vihi samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous on vahvistanut, että kristillisen opetuksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Eduskunnan keskusteluissa ja mietinnöissä on korostettu sitä, että kirkkojen uskonnollisiin näkemyksiin avioliitosta ei lainsäädännöllä puututa.
Koululaisilla ja vanhemmilla tulee olla mahdollisuus arvioida opetussuunnitelmasta poikkeavia ideologisia kouluvierailuja ja opetussisältöjä sekä osallistumista niihin.
Lisätietoja:
Päivi Räsänen
0505113065

Tiedote: Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus tarvitsevat vahvempaa strategista ohjausta – Nuorten syrjäytymistä ei ratkaista laastariprojekteilla

Tiedote 27.10.2018
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Hämeen piirin syyskokouksessa Riihimäellä
Julkaisuvapaa

Suomen menestyminen ja kilpailukyky riippuvat paljolti suomalaisten hyvinvoinnista, mielenterveydestä ja kyvystä tehdä työtä. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen ja työkyvyttömyyteen johtava tekijä. Masennustila on sekä kansanterveydellisesti että kansantaloudellisesti ongelma.

– Mielenterveysongelmat ovat nuorten keskuudessa jo kansantauti ja nuoren työkyvyttömyyden taustalta löytyy usein masennusta tai ahdistuneisuutta. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia ja osuus on kasvamassa. Nuorten työkyvyttömyyden taustalla vaikuttaa usein vanhempien mielenterveydenhäiriöt, Päivi Räsänen toteaa.

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin kuusi miljardia vuodessa. Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähenisi 10–15 prosenttia, bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosentilla. Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus terveydenhuoltomenoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Mielenterveyshäiriöistä kärsivät lapset eivät tällä hetkellä saa riittäviä palveluja perusterveydenhuollosta, vaan heidät ohjataan yhä useammin erikoissairaanhoitoon.

– Peruspalveluissa pitäisi olla paremmat mahdollisuudet hoitaa lasten mielenterveyshäiriöitä. Varhaisen avun puuttuessa ihmisten ongelmat monimutkaistuvat. Tukea on kohdistettava varhaisessa vaiheessa erityisesti sellaisiin lapsiperheisiin, joissa vanhemmalla on todettu mielenterveyden häiriöitä. Muuten on uhkana, että menetämme nämä lapset ja nuoret syrjäytymiskierteeseen, lääkäri-kansanedustaja Räsänen huomauttaa.

– Mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuus tarvitsevat nykyistä vahvempaa strategista ohjausta. Jotta lasten mielenterveysongelmien hoitoa voitaisiin toteuttaa paremmin jo perustasolla, tulisi terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen kuulua riittävä määrä lasten mielenterveyshäiriöihin liittyvää opetusta. Nuorten syrjäytymistä ei ratkaista laastariprojekteilla, vaan ongelmiin pitää tarttua peruspalveluita parantamalla, Päivi Räsänen vaatii.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutuminen tulee varmistaa uusintahakemuksia koskevan lakimuutoksen valmistelussa

TIEDOTE
31.10.2018
Sisäministeriö on esittämässä lakimuutosta, jolla on tarkoitus muuttaa turvapaikanhaun uusintahakemuksiin liittyvää lainsäädäntöä. Pyrkimyksenä on tiukentaa edellytyksiä, joiden perusteella uusintahakemus tutkitaan ja näin vähentää kansainvälistä suojelua koskevien uusintahakemusten määrää. Kansanedustaja, entinen sisäministeri (2011-2015) Päivi Räsänen (kd) on huolissaan muutoksen mahdollisista vaikutuksista erityisesti kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden oikeusturvan kannalta.

– Ymmärrän kyllä sisäministeriön tavoitteen varmistaa, että turvapaikan perusteet tulisi kattavasti esitettyä ensimmäisessä hakemuksessa, eikä uusintahakemusten määrä turhaan kasvaisi. Mielestäni lakimuutosesityksen jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin varmistaa, ettei tavoitteiden saavuttaminen vaaranna hakijoiden oikeusturvaa, Räsänen painottaa.

Esityksen muukaan uusintahakemus voitaisiin tutkia, jos hakemus sisältää tai asiassa on ilmennyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa tulisi pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Lisäksi hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksensa tueksi esittämiään perusteita jo aikaisemman hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

– Suomessa on useita turvapaikanhakijoita, jotka ovat joko jo ennen hakemuksen jättämistä tai turvapaikkaprosessin aikana kääntyneet kristityiksi. Välttämättä kaikki eivät kuitenkaan uskalla tai ymmärrä ensimmäisen turvapaikkahakemuksen käsittelyssä tuoda esille, että kääntyminen kristinuskoon antaa heille perustellun aiheen pelätä lähtömaassaan vainotuksi joutumista, ja että kääntyminen voi aiheuttaa jopa hengen vaaran, Räsänen toteaa.

– Tällöin heillä tulee säilyttää mahdollisuus vedota näihin seikkoihin uusintahakemuksen yhteydessä, vaikka perusteet olisivat olleet olemassa jo ensimmäisen hakemuksen jättämisen yhteydessä. Tämän mahdollisuuden toteutuminen tulee varmistaa vielä esityksen valmistelussa, Räsänen jatkaa.

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti sekä Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisivat viime keväänä tutkimuksen, jossa oli selvitetty Maahanmuuttoviraston kansainvälistä suojelua koskevia myönteisiä ja kielteisiä päätöksiä. Tutkimus kertoi, että ratkaisuissa on tapahtunut linjan muutos vuosien 2015 ja 2017 välillä.

– Kansainvälistä suojelua Suomesta hakevien oikeudellinen asema näyttää heikentyneen merkittävästi. Erityisen suuri muutos näyttää olevan juuri uskonnon perusteella arvioitavassa kansainvälisen suojelun tarpeessa. Vaikuttaa siltä, että uskonnon merkitys on aliarvioitu tai ohikatsottu, Päivi Räsänen toteaa.

Myös apulaisoikeuskansleri on esittänyt kritiikkiä esitysluonnoksen osalta 29.10.2018 antamassaan lausunnossaan.

Tiedote: Abortissa on kyse myös lapsen oikeuksista

julkaisuvapaa 6.11. klo 12.45

Kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen 6.11.2018 klo 12.45 kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä eduskunnassa:
Abortissa on kyse myös lapsen oikeuksista

Kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen on julkaissut uuden kirjan ”Mistä on kysymys – Abortti”.

Kysymys raskaudenkeskeytyksestä nousi tänä syksynä vahvasti julkiseen keskusteluun. Oikeus vapaaseen aborttiin nähdään naisen oikeutena päättää omasta kehostaan sekä keinona parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. Aborttikeskustelussa oleellinen kysymys onkin, loukkaako naisen vapaa aborttioikeus jonkun muun oikeutta omaan kehoonsa? Onko abortissa kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vai myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon?

– Aborttikeskustelussa on todella kyse ihmisoikeuksista, mutta siinä tulee huomioida myös kohdussa kehittyvän lapsen elämä. On kapeaa kohdistaa huomio pelkästään sukupuolten tasa-arvoon. Naisten ja tyttöjen oikeuksia tulee edistää, mutta ei puolustuskyvyttömien ihmisten elämän kustannuksella. Naisasialiikkeen on vaikeaa uskottavasti vaatia heikommassa asemassa olevien ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutumista, jos sen kärkiteemaksi nousee kaikkein avuttomimpien vähimmäisoikeuden riistäminen, toteaa Päivi Räsänen.

Abortti on herkkä ja kipeä aihe. Se koskettaa paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Keskuudessamme on satojatuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran menetettyjen vauvojen isiä ja kymmeniä tuhansia abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Yli puoli miljoonaa koettua laillista aborttia lähes 50 vuoden aikana merkitsee syyllisyyden, torjumisen ja vaikenemisen taakkaa, jossa on vaikeaa rehellisesti kohdata tosiasiat.

– Juuri nyt on aika keskustella abortista. Nyt on aika keskustella sekä äidin että lapsen ihmisoikeuksista. Perustavin oikeus jokaiselle ihmiselle on oikeus omaan henkeensä. Siksi tarvitsemme vastauksen kysymykseen, mistä ihmisen elämä alkaa. Sekä biologia että kristillinen ihmiskuva todistavat kohdussa elävän lapsen ihmisyyden puolesta. Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan armon ja anteeksiantamuksen sanomaa.

Kirja on lääkäri, kansanedustaja Päivi Räsäsen puheenvuoro ajankohtaiseen keskusteluun abortista. Kirjaa voi tilata osoitteesta: [email protected] Kirjan sähköisen version voi tilata Sanna Mylläriseltä sähköpostilla ([email protected]) tai WhatsApp-viestillä numerosta 041 546 3046.

Lisätiedot:

Kansanedustaja Päivi Räsänen, 050 511 3065, [email protected]
Kansanedustajan avustaja Evamaria Kyllästinen 050 574 1675, [email protected]
Yhteyspäällikkö Sanna Myllärinen, 041 546 3046, [email protected]

Ikäihmisillä oltava mahdollisuus huolehtia omista raha-asioistaan

Tiedote 9.11.2018
Julkaisuvapaa

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on tänään jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän pyytää vastausta siihen, kuinka hallitus aikoo taata peruspankkipalvelut niille ihmisille, jotka eivät käytä internetiä. Lisäksi hän vaatii kysymyksessä tehokkaampaa digisyrjäytymisen ehkäisemistä.

Pankkien perinteisten kassapalveluiden tarjonta on supistunut viime vuosina voimakkaasti. Konttoreiden määrä vähenee jatkuvasti. Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaista säännöllisiä internetin käyttäjiä on 75 prosenttia ja yli 75-vuotiaista vain 37 prosenttia.

– Konttoriasiointiin ovat tottuneet erityisesti ikäihmiset, jotka nyt tuntevat itsensä asiakasryhmänä unohdetuksi ja jäävänsä ilman tarvitsemiaan palveluita. Syrjäseuduilla asuva, heikkojen joukkoliikenneyhteyksien päässä elävä vanhus ei välttämättä pääse kuntansa keskustaan nostamaan rahaa juuri sen parin tunnin aikana, kun kassapalvelut ovat auki jonain päivänä auki, jos edes ovat, Päivi Räsänen sanoo.

Tällä hetkellä eri pankkien palveluverkot ovat erilaisia ja monilla paikkakunnilla tietyt pankit ovat lopettaneet kassapalvelujen tarjoamisen ja käteisen rahan käsittelyn kokonaan. Jäljelle jääneiden konttoreiden tiskeillä pankkipalveluita tarjotaan ikäihmisille usein korkeita palvelumaksuja vastaan, eivätkä kaikki konttorit tarjoa kassapalveluita.

– On väärin, että ikäihmiset unohdetaan. Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä rahaa matkustaa pääkaupunkiin pankkien kassapalvelujen perässä. Myös pienituloiset, vähän koulutetut ja vammaiset ovat digisyrjäytymisen riskiryhmässä. Tutkimukset osoittavat vahvasti, että peruspankkipalvelut ovat ikäihmisille tärkeitä. Asioinnin siirtyminen verkkoon ja kassapalveluiden supistaminen vaikeuttavat merkittävästi ikäihmisten raha-asioiden hoitoa ja yleistä turvallisuuden tunnetta, Räsänen toteaa.

– Peruspankkipalveluiden saatavuus on taattava niille ihmisille, jotka eivät käytä internetiä. Nykyiset pankkipalvelut eivät vastaa ikäihmisten tarpeisiin. Hallituksella on oltava tehokkaammat keinot ehkäistä digisyrjäytymistä, Räsänen vaatii.