Ajankohtaista

RSS

Ikäihmisillä oltava mahdollisuus huolehtia omista raha-asioistaan

Tiedote 9.11.2018
Julkaisuvapaa

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on tänään jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän pyytää vastausta siihen, kuinka hallitus aikoo taata peruspankkipalvelut niille ihmisille, jotka eivät käytä internetiä. Lisäksi hän vaatii kysymyksessä tehokkaampaa digisyrjäytymisen ehkäisemistä.

Pankkien perinteisten kassapalveluiden tarjonta on supistunut viime vuosina voimakkaasti. Konttoreiden määrä vähenee jatkuvasti. Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaista säännöllisiä internetin käyttäjiä on 75 prosenttia ja yli 75-vuotiaista vain 37 prosenttia.

– Konttoriasiointiin ovat tottuneet erityisesti ikäihmiset, jotka nyt tuntevat itsensä asiakasryhmänä unohdetuksi ja jäävänsä ilman tarvitsemiaan palveluita. Syrjäseuduilla asuva, heikkojen joukkoliikenneyhteyksien päässä elävä vanhus ei välttämättä pääse kuntansa keskustaan nostamaan rahaa juuri sen parin tunnin aikana, kun kassapalvelut ovat auki jonain päivänä auki, jos edes ovat, Päivi Räsänen sanoo.

Tällä hetkellä eri pankkien palveluverkot ovat erilaisia ja monilla paikkakunnilla tietyt pankit ovat lopettaneet kassapalvelujen tarjoamisen ja käteisen rahan käsittelyn kokonaan. Jäljelle jääneiden konttoreiden tiskeillä pankkipalveluita tarjotaan ikäihmisille usein korkeita palvelumaksuja vastaan, eivätkä kaikki konttorit tarjoa kassapalveluita.

– On väärin, että ikäihmiset unohdetaan. Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä rahaa matkustaa pääkaupunkiin pankkien kassapalvelujen perässä. Myös pienituloiset, vähän koulutetut ja vammaiset ovat digisyrjäytymisen riskiryhmässä. Tutkimukset osoittavat vahvasti, että peruspankkipalvelut ovat ikäihmisille tärkeitä. Asioinnin siirtyminen verkkoon ja kassapalveluiden supistaminen vaikeuttavat merkittävästi ikäihmisten raha-asioiden hoitoa ja yleistä turvallisuuden tunnetta, Räsänen toteaa.

– Peruspankkipalveluiden saatavuus on taattava niille ihmisille, jotka eivät käytä internetiä. Nykyiset pankkipalvelut eivät vastaa ikäihmisten tarpeisiin. Hallituksella on oltava tehokkaammat keinot ehkäistä digisyrjäytymistä, Räsänen vaatii.

Vanhuspalveluihin tarvitaan 1000 hoitajan lisäys

Vanhustenhoidossa on tällä hetkellä pahoja puutteita niin laitoksissa kuin kotihoidossa erityisesti hoitohenkilökunnan liian pienestä määrästä johtuen. Ikäihmisten laitospaikkojen määrää vähennettäessä tulisi avohuollon palveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoidon tukea, kehittää ja saatavuutta lisätä, mutta omaishoitajat ja kotihoito ovat nyt monin paikoin ylikuormitettuja.

SuPerin teettämän selvityksen mukaan 90 prosenttia kotihoidon työntekijöistä kokee työmääränsä ja työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen kolmen viime vuoden aikana. Intensiivisen kotihoidon asiakkaiden osuus on THL:n mukaan noussut koko maassa yli 8 prosenttiyksiköllä. Kuitenkin yli puolessa maakunnista kotihoidon henkilöstön kokonaismäärä on laskenut. Kotihoidon työntekijät kokevat myös itse huolta oman työnsä laadusta. Jopa 75 prosenttia kertoo harkitsevansa alan vaihtoa.

Vanhukset ovat muita useammin yksinäisiä. Järjestöt ja seurakunnat tekevät paljon arvokasta työtä ikääntyneiden yksinäisyyden vähentämiseksi. Vastuu on meillä kaikilla. Jokaisella on iäkäs, hoivaa tarvitseva sukulainen tai tuttava. Jokainen meistä vanhenee.
Vanhustenhoidon palveluiden ja laadun valvonnan lisäämiseksi tarvitaan rohkeita toimia. Tarvitsemme nopealla aikataululla 1000 hoitajaa lisää vanhuspalveluihin. Rahoitus tähän on varattava vuoden 2019 budjettiin.

Vanhusten hyvinvoinnin tulee olla kaikkien suomalaisten ja päättäjien yhteinen asia. Jos meillä on tahtoa, hyvä elämä ja ihmisarvoinen hoiva on mahdollista tarjota ikäihmisille loppuun saakka.

 

Tiedote: Kolmannen raiteen rakentaminen pääradalla välillä Riihimäki – Tampere aloitettava viipymättä

18.10.2018
Kolmannen raiteen rakentaminen pääradalla välillä Riihimäki – Tampere aloitettava viipymättä

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on tänään jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen siitä, että kuinka pian kolmannen raiteen rakentamisessa Riihimäki – Tampere välillä päästään etenemään. Kyseessä on pääradan tukkoisin väli.

Päärata on maan ylivoimaisesti vilkkaimmin liikennöity raideosuus henkilöliikenteessä, mutta päärata ei enää kykene tarjoamaan tarvittavia junapalveluja. Raidekapasiteettivaje muodostaa pullonkaulan sekä nopean henkilöjunaliikenteen, taajamajunaliikenteen että tavarajunaliikenteen kehittämiselle.

– Riihimäki – Tampere väli on tällä hetkellä niin tukossa, että vuorojen lisäämistä ilman kolmatta raidetta pidetään mahdottomana. Kyseisen välin lisäraiteiden yleissuunnitelman laatiminen ja kolmannen raiteen rakentaminen tulisi aloittaa viipymättä junaliikenteen parantamiseksi kysyntää vastaavaksi, Päivi Räsänen vaatii.

Pääradan vaikutusalue on Suomen kasvavinta ja potentiaalisinta kasvuvyöhykettä niin elinkeinoelämän kuin asumisen ja työssäkäynnin osalta. Noin 60 prosenttia Suomen väestöstä sekä noin 60 prosenttia työpaikoista ja työvoimasta, samoin kuin 60 prosenttia yritysten liikevaihdosta ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta sijoittuu pääradan vaikutusalueelle eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Rataosan kapasiteetti on tällä hetkellä hyvin häiriöherkkä.

– Ihmettelen, että onko hallituksessa ymmärretty pääradan riittävän kapasiteetin valtakunnallinen vaikutus? Muut rataosuudet Tampereelta pohjoiseen ja sivuille kytkeytyvät päärataan ja myös näiden yhteysvälien rataliikenteen parantaminen on riippuvainen pääradan eteläisen osan raideliikenteen sujuvuudesta, Päivi Räsänen muistuttaa.

– On ikävää, että muut hankkeet ajavat jatkuvasti pääradan kehittämisen ohi. Pääradan kehittämiseksi myönnetty suunnittelumiljoona on yksi askel oikeaan suuntaan, mutta nyt tarvitaan ripeästi jatkotoimenpiteitä. Raideinfraan panostamisella on vaikutuksia myös ilmastopolitiikkaan ja päästöjen vähentämisessä, Räsänen toteaa.

Lisätiedot:

Päivi Räsäsen talousarvioaloitteiden painopisteinä vanhustenhoito, lapsilisän tason korottaminen ja diabeteslääkkeiden korvausluokan korotukset

TIEDOTE 28.9.2018
Vapaa julkaistavaksi

Päivi Räsäsen talousarvioaloitteiden painopisteinä vanhustenhoito, lapsilisän tason korottaminen ja diabeteslääkkeiden korvausluokan korotukset

Kansanedustaja Päivi Räsänen on jättänyt 8 talousarvioaloitetta, jotka sisältyvät KD:n vaihtoehtobudjettiin. Räsäsen aloitteiden painopisteinä ovat vanhustenhoito ja saattohoidon kehittäminen, diabeteslääkkeiden korvausluokan korotus ja lapsilisän tason korottaminen. Aloitteiden suurimmat määrärahojen lisäysesitykset koskevat vanhustenhoidon tason parantamista ja saattohoidon kehittämistä (yht. 70 milj. €) ja lapsilisän tason korottamista (30 milj. €).

Vanhustenhoidon tilanne on viime vuosina heikentynyt merkittävästi. Tässä tilanteessa on hälyttävää, että hallitus jättää talousarvioesityksessään vanhustenhoidon vaille minkäänlaista huomiota. Annetuista ohjeista huolimatta oikeutta laadukkaaseen saattohoitoon ei vielä pystytä kaikille takaamaan. Kuntien välillä on liian isoja eroja saattohoidon saatavuudessa ja laadussa, eikä yhdenvertaisuus saattohoidossa toteudu. Määrärahojen lisäysesityksillä tavoitellaan sitä, että vanhustenhoitoon saadaan jo ensi vuonna 1.000 hoitajaa lisää.

Vuonna 2017 voimaan tulleen diabeteslääkkeiden Kela-korvauksia koskevan lakimuutoksen myötä monet ovat joutuneet jättämään diabetes-lääkkeensä ostamatta korkeasta hinnasta johtuen. On tarpeen esittää diabeteslääkkeiden korvausluokan korottamista.

Muut edustaja Räsäsen aloitteet koskevat muun muassa poliisin toimintamenoja poliisimäärän lisäämiseksi (5 milj. €) ja harmaan talouden torjunnan tehostamista (5 milj. €).

Kokonaisuudessaan KD:n vaihtoehtobudjetti tulee jälleen olemaan tasapainotettu eli se sisältää vastaavat lisäykset myös tulopuolella.

Hämeen vaalipiirin kansanedustajilta yhteisiä talousarvioaloitteita

Päivi Räsänen on lisäksi tehnyt yhdessä muiden hämäläisten kansanedustajien kanssa 15 yhteistä alueellista talousarvioaloitetta. Aloitteet koskevat esimerkiksi määrärahan lisäämistä LUT – Lahden AMK – Saimaan AMK -hankkeen tukemiseen (5 milj. €), määrärahan lisäämistä lisäraiteiden yleissuunnitelman laatimiseksi pääradalla välillä Riihimäki-Hämeenlinna-Tampere (8 milj. €) ja määrärahan lisäämistä valtatien 10 parantamiseen välillä Hämeenlinna – Lahti (5milj. €).

Valtion ensi vuoden budjettiehdotukseen tehtävien talousarvioaloitteiden viimeinen jättöpäivä oli tänään.

Lisätietoja:
Päivi Räsänen
050 511 3065

Elämää tulee puolustaa entistä äänekkäämmin

Tänään istunnossa on käyty keskustelua ulkoministeri Soinin aborttikannasta. Äänestän ilman muuta luottamusta Soinille tässä asiassa. Ministerillä on vapaus ilmaista oma vakaumuksensa, aivan kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Lisäksi Suomen ulkopoliittista linjaa tulkitaan mielestäni väärin, jos sen katsotaan edellyttävän vapaan aborttioikeuden edistämistä kaikkialla. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa puhutaan tyttöjen ja naisten oikeuksien parantamisesta sekä lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien edistämisestä. Aborttia ei mainita sanallakaan. Aborttia ei mainita myöskään siinä budjettikirjan ulkoministeriön osiossa, jonka yhteydessä epäluottamusta Soinille esitetään. Aborttikeskustelussa oleellinen kysymys on se, mistä ihmisyksilön elämä alkaa, ja siihen ei ulkopolitiikka anna vastausta. Tyttöjen ja naisten oikeudet eivät ole ristiriidassa elämän suojelemisen kanssa. Pienten tyttöjen ja poikien oikeuksia tulee puolustaa alusta lähtien. Tämä arvoton ajojahti vahvistaa Soinin asemaa. Toivon, että hän jatkossakin ottaa kantaa elämän puolesta.

 

Jumalan vilja ei kuulu roskikseen

Alkaneella viikolla (10.-16.9) kampanjoidaan ruokahävikin vähentämiseksi. Aihe menee minulla, ehkä monella muullakin omasta ikäpolvestani tunteisiin. Olen imenyt kotikasvatuksesta periaatteen, että Jumalan viljaa ei saa heittää pois. Lautanen syötiin tyhjäksi. Ruokaa ei heitetty roskiin. Muistutettiin, että Afrikassa lapsia kuolee nälkään.

Siksi nytkin tuntuu pahalta nähdä, kun aivan syömiskelpoista ruokaa joutuu jätteiksi. Iloitsen siitä, että sama tavoite on noussut uudesta, ekologisesta näkökulmasta esiin. Ruokahävikin vähentämisellä on globaali ulottuvuus. Kun pohdimme sitä, miten ilmaston lämmetessä kykenemme tuottamaan ruokaa koko maailman väestölle, ruokahävikin vähentämistä ei tule vähätellä.

Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1.3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Arvioiden mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa pois. Tämä on noin kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten huonosta suunnittelusta. Kotikaappeihin kannattaa laittaa ruuat päiväysjärjestyksessä ja suunnitella aterioiden valmistus niin, että vanhenevat elintarvikkeet käytetään ensin. Pienellä vaivannäöllä tähteille löytyy herkullista uusiokäyttöä. Perheessämme syödään usein hävikkirieskoja, joiden valmistus on helppoa ja nopeaa. Puurontähteet, vanhenevat maitotuotteet (jugurtit, viilit, juustot, rahkat), kypsennetyt perunat, porkkanat ja muut juurekset erimuodoissaan (esim muusit, laatikot, raasteet) sekoitetaan sauvasekoittimella. Siihen lisätään tarvittaessa vettä, hiukan suolaa ja ruokaöljyä ja taikinan määrästä riippuen 1-3 kananmunaa ja siteeksi vehnäjauhoja. Löysä alustettu taikina taputellaan jauhojen avulla litteiksi rieskoiksi leivinpaperille ja paistetaan uunissa n. 250 asteessa niin että rieskoihin ilmaantuu pieniä ruskehtavia laikkuja.

Mielipiteistä voidaan neuvotella, mutta vakaumus ei ole kaupan

Mielipiteistä voidaan neuvotella, mutta vakaumus ei ole kaupan

Sosialidemokraattien välikysymysaikeet ulkoministeri Soinin aborttinäkemyksistä osoittavat huonoa harkintaa ja vakaumuksen vähättelyä. Toivon, että tästä arvottomasta näytelmästä ymmärrettäisiin ajoissa perääntyä. Ymmärrän sen, että raskaudenkeskeytyksestä on erilaisista vakaumuksista nousevia näkemyksiä. Olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa aiheen eettinen herkkyys. Eduskunnassa on perinteisesti ymmärretty aborttikysymyksen kuuluvan omantunnon vapauden alueelle. Aborttikeskustelussa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ihmisen arvosta ja elämän pyhyydestä. On surullista, jos näitä arvoja käytetään poliittisina pelivälineinä.

Nostan oppositiotovereille esikuvan viime vaalikaudelta. Opin tuntemaan pääministerinä toimineen Jyrki Kataisen aidosti suvaitsevaisena ja vakaumusta kunnioittavana poliitikkona. Hän oli monessa syvässä arvokysymyksessä täysin eri linjoilla kanssani, mutta osoitti arvostusta vakaumukselleni. Mieleeni on jäänyt keskustelu, jossa hän totesi ymmärtävänsä sen, että mielipiteistä voidaan tehdä kompromisseja mutta vakaumus ei ole kaupan. Hän ei yrittänyt painostaa minua toimimaan vastoin vakaumustani. Ei se toki olisi onnistunutkaan.

Aborttikritiikki torjutaan syyllisyyden vuoksi

Ulkoministeri Timo Soini on joutunut ministerien ja oppositioedustajien ryöpytyksen kohteeksi ilmaistessaan blogissaan varovasti jo aiemmin tiedossa olevan kantansa raskaudenkeskeytyksen etiikkaan. Mistä vimma tuomita Soinin vakaumus toistuvasti nousee? Huutokuoro leimaa kohtulapsen elämän puolustamisen Suomen linjan vastaiseksi, mutta rohkeneeko kukaan keskustella itse asiasta? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, sillä ne ovat todellakin ihmisoikeuksia. Mutta mistä ihmisen – miehen tai naisen – elämä alkaa? Kenen elämällä on arvoa?

Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä. Onko abortin puolustajien vai elämän puolustajien ihmiskuva lähempänä tieteen kuvaamaa todellisuutta?

Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Sen jälkeen kehityksessä ei ole mitään käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä sosiaalisin perustein lääkärin luvalla 12. raskausviikkoon asti, Valviran luvalla 20. raskausviikkoon asti ja sikiön sairauden (esimerkiksi Downin syndrooma) perusteella peräti 24. raskausviikkoon asti. Myöhäisimmät abortit tehdään saman ikäisille lapsille, joita hoidetaan pieninä keskosina.

Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset. On eettisesti kestämätöntä kytkeä ihmisarvo ihmisen kykyihin tai ominaisuuksiin.

Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain yli 9000. Useille naisille prosessi on henkisesti raskas. Jotkut kamppailevat vuosikausia syyllisyyden tunteiden kanssa ja ikävöivät menettämäänsä lasta. Aborttia perustellaan usein kauniisti jokaisen lapsen oikeudella syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta toivottuna vastaan, avoimia sylejä löytyy jokaiselle lapselle.

Yli 90 % kaikista aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Onko oikein, että sosiaalisia ongelmia ratkotaan elämän lopettamisella? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei kaikkein pienimpien elämän kustannuksella.

Jos ministerin vakaumuksen mukaan abortti on pienen ihmisen elämän lopettamista, miksi tätä ei saisi ilmaista? Väitän, että syy siihen johtuu aborttiin liittyvästä kollektiivisesta syyllisyydestä. Aihe on liian kipeä, jotta siitä uskallettaisiin ja annettaisiin keskustella.

 

Pride-tapahtuman ympärillä suuri harha

Pridetapahtumasta on kehittynyt merkillinen moraalinen linjanjakaja. Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. Jos joku asettuu poikkiteloin, Setan joukot painostavat nopeasti polvilleen, perumaan puheet ja pyytelemään anteeksi.

Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha. Todellisuudessa sateenkaaripolitiikka pyrkii askel askeleelta vaientamaan biologiseen todellisuuteen perustuvan näkemyksen naisena ja miehenä elämisestä. Se tavoittelee tilannetta, jossa sukupuoliperusteiseen avioliittoon pohjaavat näkemykset leimataan poliittisesti epäkorrekteiksi ja syrjiviksi. Tästä leimasta on kieltäydyttävä!

On erityisen surullista ja samalla säälittävää, että myös eräät kirkolliset tahot tavoittelevat hyväksyntää marssimalla sellaisten arvojen puolesta, jotka ovat luterilaisen kirkkomme virallisen opetuksen, kristillisen ihmiskuvan ja Raamatun seksuaalietiikan vastaisia. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvaksi luotuna. Kaikilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet. Avioliitto rajautuu kuitenkin juuri miehen ja naisen väliseksi – siitä todistaa sekä ihmisen biologia että Raamatun selkeät opetukset.

Kirkollisessa keskustelussa välillä avioliittokäsityksen muuttamiseksi vedotaan Lutheriin, joka näki avioliiton maallisena säätynä. Siksi on hyvä antaa Lutherin puhua Pridepäivän aattona (kirjassaan Avioelämästä):

“Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”

 

Valiokuntatyöskentelyä tunnollisesti

 

Helsingin Sanomat uutisoi 25.6.2018 kansanedustajien poissaoloista eduskunnan valiokunnista. Oma sijoitukseni tässä oli hyvä, mutta tosiasiallisesti se olisi vielä parempi. Jutussa oli kohdallani tieto, että olisin ollut ”muun syyn” vuoksi pois valiokunnasta jonkun kerran. Tämä jäi vaivaamaan ja selvitin asian valiokunnan tilastoista. Olen ollut koko eduskuntaurani ajan hyvin tarkka siitä, että en ole pois valiokunnan kokouksista muutoin kuin eduskuntatyöstä johtuvien työtehtävien vuoksi. En ole siis ollut kokouksista pois ”muun syyn” perusteella. Olen ollut kerran sairausloman vuoksi pois ja muut poissaolot ovat eduskuntatyöhön liittyviä tehtäviä. Epäselvyys oli poissaolossa 22.3, johon sijoittui myös eduskuntatyötä – olin työmatkalla puhemiehen valtuuskunnassa Japanissa. Oma sijoitukseni olisi siis tällä korjauksella ymmärtääkseni aivan kärkijoukoissa.