Puheet

RSS

Ministeri Räsäsen tervehdys Vaalimaan tavaraliikennekeskuksen avajaisiin 2.12.2014

 

Kiitän lämpimästi Tullin pääjohtaja Leo Nissistä kutsusta Vaalimaan tulli- ja raja-aseman tavaraliikennekeskuksen avajaistilaisuuteen ja pahoittelen syvästi, että jouduin perumaan tuloni valtioneuvoston tärkeän kokouksen vuoksi. Olisi ollut hienoa jakaa kanssanne tämä juhlahetki.

Uudistettu tulli- ja raja-asema on osoitus siitä, että hallituksella on ollut tahto ja valmius panostaa Suomen ulkomaankaupan ja kansalaisten liikkumisen kannalta keskeisiin rajahankkeisiin taloudellisesti niukoista ajoista huolimatta. Se antaa myös aihetta iloon monella eri tavalla: Ensiksikin se on hyvä uutinen Suomen taloudelle, toiseksi se on osoitus eri viranomaisten välisestä toimivasta yhteistyöstä, joka on noteerattu jopa kansainvälisesti. Kolmanneksi Vaalimaalla on kehitetty uusi innovatiivinen tapa hoitaa rajanylitykset entistä asiakasystävällisemmin ja sujuvammin.

 

Maamme taloustilanne on tällä hetkellä hyvin vaikea ja siksi tarvitsemme kipeästi hyviä talousuutisia. Pelkät leikkauslistat eivät saa talouttamme kohenemaan, vaikka myös niitä tarvitaan. Niiden lisäksi tarvitsemme rohkeita aloitteita ja uudistuksia, joiden kautta vientimme saadaan jälleen vetämään. Tällä vaalikaudella hallitus on tehnyt merkittäviä investointipäätöksiä ja lisäresursointeja rajanylityspaikkojen kehittämiseen. Vaalimaan rajanylityspaikan kehittämisen kokonaiskustannukset, joihin sisältyvät investoinnit tiestöön, rakennuksiin ja laitteisiin, ovat noin 18 miljoonaa euroa. Vaalimaan lisäksi myös Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikkoja laajennetaan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkaa uudistetaan. Viime vuoden kehyspäätöksessä hallitus myönsi Rajavartiolaitokselle noin 13 miljoonan euron pysyvän lisäyksen henkilöstöresursseihin kaakkoisrajalla ja pääkaupunkiseudulla vastaamaan kasvavan rajaliikenteen tarpeita.

Hallitus on myös tiedostanut, etteivät rajanylityspaikkojen kehittämistarpeet pääty näihin hankkeisiin. Meneillään on laajempi tarveselvitys rajanylityspaikkojen kehittämis- ja resurssitarpeista tulevaisuudessa. Marraskuussa Venäjä-asioiden ministerityöryhmä päätti laajentaa selvityksen koskemaan myös Parikkala-Syväoron tilapäisen rajanylityspaikan kansainvälistämistä. Selvityksen on määrä valmistua ensi helmikuussa.

Ennen Parikkala–Syväoron kehittämistä on varmistettava resurssit itärajan liikenteen sujuvuuden kannalta nykyisten suurten rajanylityspaikkojen jatkokehittämiselle. Poliittinen päätös kansainvälistämisestä on mahdollista tehdä Suomessa siinä vaiheessa, kun nyt käynnissä olevien suurten kansainvälisten rajanylityspaikkojen kehittämishankkeet ovat valmiit, ja on varmuus Venäjän valmiudesta toteuttaa vaadittavat investoinnit sen puolella.

 

Vaalimaan rajanylityspaikan kehittäminen on keskeinen osa hallituksen laajempaa itäliikkuvuuden kehittämisen strategiaa. Vaalimaa on Suomen vilkkain Venäjän rajan ja EU:n ulkorajan rajanylityspaikka. Vaalimaan kautta kulkee rajan yli tänä vuonna noin 300 000 rekkaa. Tämä tarkoittaa yhteensä 830 rekkaa vuoden jokaisena päivänä ja kaikkina vuorokauden aikoina.  Henkilöautoja kulkee vuodessa noin 1 200 000 eli 3500 autoa päivässä. Pitkällä tähtäimellä liikenteen arvioidaan kasvavan vielä tästäkin merkittävästi.

Nyt tehtyjen muutosten jälkeen Vaalimaan rajanylityspaikan kapasiteetti nousee 500 000 rekkaan ja 2 000 000 henkilöautoon vuodessa. Kapasiteettia lisää tavaraliikenteen eriyttäminen omaan selvitysrakennukseen sekä henkilöautoille valmistuneet uudet kaistat. Näiden uudistusten myötä Vaalimaan tulli- ja raja-asema on valmiina ottamaan vastaan Helsinki-Pietari-moottoritien valmistumisen myötä lisääntyvään liikenteen.

Ukrainan tilanne ja sitä seuranneet pakotteet yhdessä Venäjän taloustilanteen heikentymisen kanssa ovat näkyneet myös rajaliikenteen vähenemisenä. Vaikka itäliikkuvuus on kääntynyt odotetusta 10 % kasvusta -20 % laskuun, pitkäjänteistä kehittämis- ja selvitystyötä on tärkeää jatkaa. Tässä tilanteessa rajaliikenteen sujuminen on erityisen tärkeää, jotta aiempaa pienemmästä joukosta venäläisiä loma- ja ostosmatkailijoita yhä useampi valitsisi Suomen matkakohteekseen. Suomen läheisyys, hyvät palvelut ja rajanylityksen sujuvuus lisäävät maamme houkuttelevuutta matkakohteena. Erityisesti Itä-Suomen elinkeinoelämän kannalta tämä on elintärkeää. Sujuva rajaliikenne auttaa myös Venäjälle suuntautuvaa ja sieltä tulevaa tavaraliikennettä ja on tuomassa sen myötä taloudellista toimeliaisuutta rajan molemmin puolin. Näistä syistä Vaalimaan tavaraliikennekeskuksen valmistuminen on hyvä uutinen maamme taloudelle.

 

Toiseksi Vaalimaan rajanylityspaikan kehittäminen on esimerkki monipuolisesta ja toimivasta viranomaisyhteistyöstä. Täällä on syksyn aikana valmistauduttu uusien liikennejärjestelyjen myötä Tullin ja Rajavartiolaitoksen NUIJA-yhteistyömallin käyttöönottoon. Tulli tekee jatkossa tavaraliikennekeskuksessa passintarkastuksen tulliselvityksen yhteydessä. Rajavartiolaitos puolestaan hoitaa tax free- ja kauppalaskuleimauksia Tullin ohella ja lukuun henkilöautoliikenteessä passintarkastuksen yhteydessä. Tämä työskentelymalli on jo käytössä Nuijamaalla, ja se tehostaa molempien virkakuntien resurssien käyttöä ja edistää liikenteen sujuvuutta mahdollistamalla viranomaistoiminnat yhdellä pysähdyksellä. Tämä yhteistyömalli on saanut myös kansainvälistä tunnustusta.

Rajanylityspaikkojen kehityshankkeet edellyttävät viranomaisten saumatonta ja pitkäjänteistä yhteistyötä sekä suomalaisten viranomaistahojen kesken että Venäjän viranomaisten kanssa. Hankkeet toteutetaan valtakunnanrajan molemmin puolin tasapainoisesti ja samantahtisesti. Suomessa Rajavartiolaitos, Tulli ja Liikennevirasto ovat valmistelleet yhteisen rajanylityspaikkojen kehitysohjelman, jota on käsitelty yhdessä Venäjän vastaavien viranomaisten kanssa. Suomen ja Venäjän Tullien yhteistyö on kiinteätä ja toimivaa, mikä on edellytyksenä rajanylityspaikkojen kehittämisen sujuvuudelle.

 

Kolmanneksi ilonaiheeksi mainitsin Vaalimaalla kehitetyn uuden asiakasystävällisemmän rajanylitysmenetelmän. Parin viikon päästä Vaalimaalla otetaan käyttöön rajaliikenteen ennakkovarauspalvelun kokeiluversio. Ennakkovarauspalvelussa voi varata internetin kautta, asiointipisteessä tai puhelimitse sopivan ajankohdan rajatarkastukseen ja välttää siten jonotuksen. Myös ennakkovarauspalvelu on toteutettu monen eri tahon yhteistyöllä. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on tilaaja, mutta tietokannan omistaa Liikennevirasto. Palvelun tarjoajana toimii GoSwift. Näiden lisäksi hankkeessa ovat mukana Tulli, rajavartiolaitos sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

 

Maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaavana ministerinä korostan vielä rajanylityspaikkojen merkittävää roolia sekä toivotun liikenteen sujuvoittajina että ei-toivotun ja yhteiskunnalle vahingollisen liikenteen estäjänä. Myös Tullin rooli on monitahoinen. Liikenteen sujuvuuden lisäksi sen tulee valvoa tavaraliikenteen laillisuutta sekä huolehtia valmisteverojen ja tullimaksujen keräämisestä. Suomen Tulli on sijoittunut jo useiden vuosien ajan kärkisijoille maailmanlaajuisissa vertailuissa, joissa on tarkasteltu tullien kykyä edistää ulkomaankauppaa. Tämä on hieno saavutus.

Tullitoiminta on olennainen ja erottamaton osa kansainvälistä kauppaa ja tavarankuljetusketjuja, jonka toimivuus vaikuttaa aina maailmantalouden kehittymiseen asti. Tullin rooli on merkittävä myös turvallisuuden ja rikostorjunnan kannalta. Se hoitaa sekä tulliselvitys- että valvontatehtävät yhtenä prosessina ja yhdellä monitaitoisella henkilökunnalla.

Kansainvälinen ja viranomaistahojen välinen yhteistyö on tärkeää myös rikostorjunnassa. Tulli valvoo tavaravirtojen laillisuutta ja oikeellisuutta perustaen riskianalyysinsa asiakkaiden sähköisiin ilmoituksiin ja muuhun tietoon. Tietoa riskeistä vaihdetaan EU-maiden Tullien välillä ja tehtyjen sopimusten puitteissa myös Suomen ja Venäjän Tullien välillä. Tuonnin ja viennin yhteydessä annettavan ennakkoilmoituksen tietojen perusteella Tulli analysoi tavaroiden tuontiin tai vientiin liittyvän turvallisuusriskin.

Rajanylityspaikalla Tulli tarvitsee riittävän ja nykyaikaisen teknologisen välineistön kattavaan valvontaan. Myös henkilöautoliikenteessä kuljetetaan tavaraa, johon kohdistuu sekä verotuksellisia että valvonnallisia intressejä. Tehokkaalla ja monipuolisella valvonnalla voidaan alkoholin, tupakan, huumausaineiden tai muiden rajoitusten alaisten tavaroiden salakuljetus paljastaa jo rajalla ja estää niiden pääsy maahamme.

Tullin rooli harmaan talouden torjujana ulkomaankaupan yhteydessä on myös ratkaiseva. Varmistamalla verojen täysimääräinen kantaminen estetään niiden yritysten pääsy markkinoille, jotka pyrkivät saamaan kilpailuetua kiertämällä veroja. Näin myös saadaan kerättyä tasapuolisesti valtion kassaan ne varat, jotka sinne kuuluvat.

 

Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta raja-asiat eivät ole kehällisiä asioita. Kannan huolta siitä, etteivät valtiomme niukkenevat taloudelliset resurssit johda valtakunnan rajoilla tapahtuvan valvonnan ja sen myötä sisäisen turvallisuutemme heikkenemiseen. Pidän tärkeänä, että kaikki eduskuntapuolueet sitoutetaan sisäisen turvallisuutemme resurssien turvaamiseen yli vaalikausien. Tästä johtuen olen asettanut yhdessä oikeusministerin kanssa parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on löytää yhteinen poliittinen sitoumus tulevalle hallituskaudelle sisäisen turvallisuuden tason säilyttämisestä. Toivon, että työryhmän työtä voidaan käyttää pohjana päätöksenteolle niin Tullin ja Rajavartiolaitoksen kuin muidenkin sisäisen turvallisuuden viranomaisten resursseista seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on jokaisen valtion ydintehtävä, ja siinä rajaturvallisuudella niin henkilöiden kuin tavaroidenkin osalta on merkittävä rooli. Taloudellisesti vaikeanakin aikana sisäisestä turvallisuudesta on huolehdittava, sillä se on kaiken muun yhteiskunnallisen kehityksen perusta.

 

Näillä sanoilla toivotan Vaalimaan Tullille ja samalla koko tullilaitokselle menestystä tärkeässä työssänne, sekä kiitän läsnä olevia viranomaisten ja yhteistyötahojen edustajia molemmin puolin rajaa panoksestanne rajanylitysliikenteen sujuvoittamiseen ja maamme sisäisen turvallisuuden takaamiseen omalta osaltanne.

 

Päivi Räsänen

sisäministeri

Kirkolliskokouspuhe

Sisäministeri Päivi Räsänen

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous

ti 4.11.2014 klo 14

Turun kristillinen opisto

 

Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat, hyvät kuulijat

Ärade ärkebiskop, bästa medlemmar i kyrkomötet, bästa åhörare

 

Tuon aluksi teille terveiset kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusta koskevan uudistuksen etenemisestä. Seurakuntien yhteisövero-osuuden tilalle tulee valtion budjetista maksettava lakisääteinen rahoitus. Kirkolliskokouksen keväisessä lausunnossa uudistukseen suhtauduttiin lähtökohtaisesti myönteisesti. Kirkolliskokous katsoi kuitenkin, ettei rahoitukseen tulisi soveltaa valtionavustuslain säännöksiä, koska valtion rahoituksen määrä määriteltäisiin suoraan laissa. Huomio oli aiheellinen ja jatkovalmistelussa esitystä onkin muutettu siten, että rahoitus ei olisi luonteeltaan valtionavustusta, vaan siitä käytetään nimikettä ”valtion rahoitus evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin”. Kirkkohallitus ja valtiovarainministeriö ovat antaneet muutetusta esityksestä myönteiset lausunnot ja kirkollisista asioista vastaavana ministerinä aion antaa esityksen eduskunnalle lähiaikoina.

 

Hyvät kuulijat,

Viime viikkoina maatamme on järkyttänyt perhesurmaksi epäilty Rautavaaran kuolonkolari. Tragedia on jälleen nostanut pintaan parin vuoden takaisen pohdinnan perhesurmien syistä. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti huhtikuussa toimista, joilla pyritään ehkäisemään perhe- ja lapsisurmia. Vireillä on useita lainsäädännön muutoshankkeita, joilla parannetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Sosiaalihuoltolakiin on tulossa viranomaisille ja heihin rinnastettaville palvelutuottajille mahdollisuus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille epäilystä tai huolesta koskien asiakasta tai läheisensä turvallisuutta. Lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen havainneelle säädetään velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille. Perheen sisäisiin vakaviin ongelmiin puuttuminen on vaikeaa, mutta yhteiskunnan velvollisuus on tehdä voitavansa, jotta erityisesti lapsia voitaisiin suojella väkivallalta.

 

Kirkolla on oma merkittävä roolinsa tässä työssä. Nostan esiin kolme näkökulmaa. Ensinnäkin kirkon tekemä laaja lapsi- ja perhetyö tukee perheiden jaksamista. Erilaiset kerhot tukevat perheiden kasvatustehtävää ja antavat paikan luoda yhteyksiä ja kohdata muita samassa elämäntilanteessa olevia. Erityisen kiitoksen annan kirkon perheneuvontatyölle, uskomattoman hienolle innovaatiolle, joka on antanut ratkaisevan avun monelle perheelle parisuhteen solmutilanteissa.

 

Toinen näkökulma on kirkon arvot ja usko. Lapsityöhön panostava kirkko antaa viestin lapsen arvosta Jumalan kuvaksi luotuna, ainutlaatuisena ihmisyksilönä. Kannustan kirkkoa yhä enemmän korottamaan ääntään puolustuskyvyttömien lasten puolesta.

 

Viikonloppuna vietimme pyhäinpäivää, jonka sanomana on, että elämä ei pääty kuolemaan. Kirkkoa tarvitaan juuri siksi, että täällä kuollaan. Kuolemamme jälkeen kohtaamme kasvoista kasvoihin Jumalan, jolle olemme teoistamme vastuussa. Ja tähän kohtaamiseen tarvitaan kirkon ydinsanomaa, Jeesuksen ristillä valmistamaa sovitustyötä.

 

Kolmas näkökulma liittyy kirkon tehtävään vastata yhteiskuntamme hengellisestä hyvinvoinnista ja henkisestä kriisinkestävyydestä. Synkkien uutisten keskellä on ilo huomata, että suomalaisille on yhä luontevaa kokoontua kirkkoon hakemaan lohdutusta. Kun koko kansa suree, kirkon rooli tulee näkyvällä tavalla esiin, mutta sama koskee myös ihmisten henkilökohtaisia tragedioita: onnettomuuksia, perheiden rikkoutumista, terveyden, työn tai läheisen menetystä. Näissä hetkissä kirkon tehtävänä on olla rukouksessa läsnä ja välittää sekä tuoda toivon näkökulmaa särkyneelle.

 

Bästä kyrkomötesdelegater!

Att förutse framtiden är aldrig enkelt och det innebär alltid stora osäkerhetsfaktorer. Det är ändå viktigt att försöka observera de trenderna som nu är synliga. Lika viktigt är det att kunna beakta framtidens utmaningar i beslutsfattandet i dag. Detta förutsätter ibland svåra och smärtsamma beslut. Det kan då uppstå en frestelse att blunda för problemen och skjuta upp de svåraste besluten.

 

Te käsittelette tällä viikolla Kirkon tulevaisuusselontekoa. Tulevaisuutta on hyvä hahmottaa, mutta kokemuksesta tiedämme, että mielikuvituksemme ei yllä niihin yllätyksiin, joita tulevaisuus tuo tullessaan. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden! Tämän olemme saaneet myös maan hallituksessa havaita. Kun hallitusta muodostettiin 3,5 v sitten, kukaan ei pystynyt arvioimaan, millaisessa talouden ja kansainvälisen politiikan tilanteessa olemme tänään. Taloutemme on huomattavasti ennakoitua heikommassa tilanteessa. Krimiltä alkanut Ukrainan kriisi on johtanut vakavimpaan vastakkainasetteluun Venäjän ja länsimaiden välillä sitten kylmän sodan. Syyrian sota sekä sodan laajeneminen Lähi-idässä ovat aiheuttaneet mittavan humanitaarisen kriisin, ulkomaalaisten taistelijoiden ilmiön ja terrorismin uhan myös lähellämme.

 

Ebolaepidemia on kylvänyt pelkoa ympäri maailman. Ebolasta on kehittynyt aikamme spitaali – epidemia-alueen asukkaat ja heidän auttajansa ja jopa näiden perheenjäsenet kokevat syrjintää ja torjuntaa. Ebolan voittaminen ja sen leviämisen estäminen on mahdollista ainoastaan, mikäli köyhien Länsi-Afrikan valtioiden rakenteet, koulutus ja terveydenhuolto saadaan nostettua riittävälle tasolle. Ebolan leviäminen vaikkapa Suomeen voidaan torjua parhaiten panostamalla taudin torjuntaan epidemia-alueella. Kehitysyhteistyötä vastustetaan usein sillä verukkeella, että ensin tulee saada kaikki Suomen asiat kuntoon. Kaukana ja lähellä olevien lähimmäisten hätää ei pidä eikä voi asettaa vastakkain. Auttaessamme kehitysmaiden köyhiä, samalla vähennämme omiin kansalaisiimme kohdistuvia turvallisuusuhkia, esimerkiksi kulkutauteja, huumekauppaa tai terrorismia.

 

Kaukana olevien lähimmäisten auttamisella on myös itseisarvonsa jokaisen ihmisen ainutkertaisen arvon vuoksi. Jeesuksen opetus laupiaasta samarialaisesta lavensi lähimmäisyyden käsitteen ohi kulttuuristen ja kansallisten rajojen ja mursi myös vastavuoroisen avun odottamisen periaatteen. Lähimmäinen on jokainen Jumalan luoma, apua tarvitseva ihminen.

 

Yksi pysäyttävimmistä kokemuksista työurallani ministerinä oli kun valtioneuvoston puolesta olin ottamassa vastaan kahta karua ruumislaatikkoa Helsinki-Vantaan lentokentällä viime kesänä. Seija Järvenpään ja Kaija Martinin elämäntyön arvo lähetysjärjestön lähettäminä avustustyöntekijöinä tuli traagisella tavalla laajasti tunnetuksi

ja tunnustetuksi heidän väkivaltaisen kuolemansa jälkeen ja johdosta. Vaikka he työskentelivät maassa, jossa uskonnonvapaus on hyvin rajoitettu, he tekivät sitä Jeesuksen lähetyskäskyn ja evankeliumin tähden. Tunnustuksensa naisten, lasten ja muiden heikossa asemassa olevien lähimmäisten auttamisesta vaarallisissa oloissa antoivat niin Heratin kuvernööri, Suomen afgaanijärjestö, Tasavallan presidentti, kehitysyhteistyöministeri kuin laajasti suomalainen media. Viesti oli että tämän työn täytyy saada jatkua.

 

Suomalaisten tekemä lähetystyö maailmalla perustuu järjestöjen toimintaan. Ne ovat kansanliikkeitä, jotka ilmentävät tavallisten seurakuntalaisten jakamaa lähetysnäkyä. Lähetysjärjestöt syntyivät aikanaan lähetysherätyksen kautta, jotka kirkko otti myöhemmin hoiviinsa.

Toivon, että myös tulevaisuuden kirkossa säilyy vahvana tämä lähetystyön perusta, kansalaisyhteiskunnasta nouseva seurakuntalaisten sydämen sitoutuminen lähtemiseen ja lähettämiseen, esirukoukseen ja omasta antamiseen suuren lähetysnäyn toteuttamiseksi.

Kirkon tulevaisuusselonteko nostaa esiin pienten yhteisöjen vahvuuden. Selonteon mukaan pienten seurakuntien vahvuutena on vireys ja vahva osallisuus. Suurten seurakuntien etuna nähdään puolestaan taloudellinen vakaus. Kirkkohallituksen esityksessä kirkon paikallistason rakenteiden uudistamisesta on pyritty yhdistämään nämä vahvuudet, kuten kirkolliskokous on aiemmin linjannut. Taloutta ja hallintoa hoidettaisiin suuremmissa yksiköissä. Kirkon elämän ja toiminnan perusyhteisöjä olisivat seurakunnat, jotka voisivat olla kooltaan niin pieniä, että seurakunnan läheisyydellä ja yhteisöllisyydellä olisi hyvät mahdollisuudet toteutua.

Kirkon sisällä vaikuttavat järjestöt ja yhteisöt edustavat suomalaista kristillistä kansalaisyhteiskuntaa. Paikallisseurakunnat voivat rikastuttaa ja kehittää toimintaansa yhteistyössä näiden yhteisöjen kanssa.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Kirkon seurakuntavaalikampanjassa on viime päivinä kyselty, uskotko hyvän tekemiseen. Tämä on tärkeää, mutta olisi ehkä ylimielistä ajatella sitä kirkon yksinoikeutena. Kehotus hyvän tekemiseen kuuluu kaikille ihmisille, monissa yhteisöissä tehdään hyvää ja pyritään hyvään.

Kirkon ainutlaatuinen missio on pitää esillä sanomaa siitä, että hyvän tekemisessä epäonnistuneet ja pahantekijät saavat syntinsä anteeksi. On mahdollisuus saada anteeksi ja antaa anteeksi. Tässä on perusta myös sovinnolle, rauhalle ja yhteydelle ihmisten ja kansojen kesken, puhutaanpa sitten suomalaisten perheiden kriiseistä tai kaukaisten maiden konflikteista.

Jaan lopuksi kanssanne muiston, joka on puhunut minulle armosta ja sovinnosta. Lapsuuden kodissani oli puinen, lasiovinen vitriini, joka sisälsi vanhempieni häälahjaksi saadun kahvikaluston. Äitini oli kieltänyt kapeiden jalkojen päällä seisovan vitriinin keikuttelemisen. Pienenä koululaisena uhmasin kieltoa ja kiipesin vitriinin päälle, jolloin tapahtui juuri se, mistä oli varoitettu. Vitriini kaatui, lasiovet halkesivat ja astiat menivät pirstaleiksi. Vain yksi posliinikermakko jäi ehjäksi. Tilanne oli kaamea, äiti konttasi lattialla itkien ja sirpaleita keräten. Tajusin, etten pysty millään tavoin korvaamaan tai korjaamaan tekoani, en tohtinut edes pyytää anteeksi. Hetken ulkona pakoiltuani äiti huuteli minut luokseen, pyysin anteeksi ja sain anteeksi. Olen ihmetellyt, ettei hän ole koskaan muistuttanut tuosta teosta. Posliinikermakko äitini kirjahyllyssä minua tästä muistuttaa.

Jokaisen elämästä löytyy asioita, jotka ovat käsissämme särkyneet eikä meillä ole enää keinoja tehdä sirpaleista uutta. Elämme maailmassa, jossa Jumalan luomaa kaunista ja arvokasta on rikottu ja tuhottu. Mutta se, mihin aiheuttamamme tuhon keskellä voimme tarttua, on sovitus, anteeksi pyytäminen ja anteeksiantaminen. Jos vanhemmat voivat armahtaa omia lapsiaan, vielä enemmän Taivaallisen isämme armo on täydellinen. Profeetta Jesajan sanoin: ”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.”

Jokaisen ihmisen sisin janoaa sovintoa syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välillä mutta myös sovintoa ja anteeksiantamista ihmisten kesken. Tässä vanhassa sanomassa on edelleen kirkon tulevaisuus.

 

Hyvät kuulijat,

näillä sanoilla tuon kirkolliskokoukselle valtioneuvoston tervehdyksen ja toivotan Teille viisautta, voimia ja siunausta tehtävässänne.

Bästa publik,

Med dessa ord framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och välsignelse i ert uppdrag.

Why prevent? Finnish national seminar on violent extremism

Why prevent? Finnish national seminar on violent extremism

Säätytalo 25.9.2014

Päivi Räsänen, Minister of the Interior

 

Honorable guests, dear participants,

Our society used to be simpler. ”Falling out” was easier to identifiy. Alcohol, drugs, economical problems and crime were linked to people who had fallen out of society. Our interventions were clear. The police and the courts answered to crime. Health care and social services dealt with poverty and substance abuse. Now people fall out in so many ways that authorities and society have a hard time keeping up.

When the school shootings of Kauhajoki and Jokela happened in Finland, the search and need for answers was great. Why had this happened? How could it happen? In the following investigations we were good at answering these questions. Mental health issues, school bullying, violent video games and loneliness were all mentioned as reasons for why these young men had done the unthinkable. Only recently after the tragic events of Utöya and Oslo, the public discussion has recognized the ideological parts and extremist online communities related to these acts.

It is hard for the common man to understand the temptation of anti-society groups that hate humanity itself. They seem to work very similarly to other extremist groups, however. Being part of the group brings meaning and purpose to life and in the most tragic cases, also death. Even though the Finnish school shooters’ ideology did not ntend to change society in the same way as traditional terrorists’, they did. Events like these always create fear. Fear gives rise to proposals for extreme measures. After the school shootings, many called for metal detectors at all schools. Ultimately, the measures taken focused on prevention and school communities’ own capabilities to maintain a safe and secure learning environment.

When speaking of violent extremism, we often mention names of people who commit these horrible acts. We separate ourselves from them and see them as ”evil”. Victims of extremism are often mentioned only as numbers. We cannot forget that victims of this form of violence are people’s brothers, sisters, mothers, fathers and friends. When someone is targeted by violence for what they are, not who they are, this creates fear in others and they are also victimized. ”Can I live here freely without being attacked? Who can I talk to? Can my children go to school safely?” The act of violence becomes an attack on the freedom of this society.

Dear guests,

In face of new challenges, old ones are also present. They may take their old form, which we recognize, but they also change and evolve as society changes and evolves. Hatred and extreme ideologies are good at adapting to fit the needs of the silently dissatisfied. Dissatisfaction and uncertain futures makes the most fruitful breeding grounds for violent extremism. The threat of right-wing extremism never died after the Second World War, but it changed and adapted to society. It has recently fueled itself with claims about immigration from outside Europe, social injustice and threats to our culture. Many parts of the old rhetoric also still exist. Anti-Semitism, for example, is not a thing of the past, but is alive and well in Europe. We are also seeing signs of extremist groups changing their rhetoric to seem more sincere. They denounce hatred and violence in public to gain support and then embrace these values behind closed doors.

The conflict in Syria has taught us how complicated violent extremism can be. Extremist groups fighting in unstable regions is not a new thing. These conflicts have also always attracted people from other countries. What is new to us is the number and type of people the conflict appeals to. European and domestic experiences show that there are many people traveling who we never thought would be taking up arms. Very young people as well as women and whole families with no history of extremism are travelling to participate in fighting. We have heard reports of European-born young Muslims having traveled and being forced into staying against their will and forced into committing serious crimes.

Foreign fighters in Syria is not one phenomenon with one single solution. People travel with different backgrounds and different motives. They also stay or return for different reasons. This is very challenging for our society. When are we dealing with dangerous, ideologically-motivated criminals who can try to harm our society after their return? When are we dealing with misguided youth who watched the wrong Youtube video at the wrong time? A broad approach is necessary.

The measures to counter violent extremism have to be adequate. Currently, the Ministry of Interior along with other ministries are looking at what can be changed in our legislation for authorities to have necessary tools. It is highly important that these measures are effective and well-balanced. Still, it is evident, that there are no such acceptable legal measures that could by themselves fully remove these challenges. Prevention is and will always be needed. We have to find a good balance of preventive, administrative and criminal procedures that work well together. People in our society must be able to live their lives without fear of violence but also without fear of the government.

Dear participants,

I have spoken some words that came to mind as answers to the question ”Why prevent?” I look forward to the discussions and presentations on this topic throughout the day. There is perhaps an even more important and more difficult question, though. This is ”How prevent?” Cooperation and a broad understanding are key. The latter is another big reason for why we are here today. We are facing issues that involve all of us – not only authorities or certain communities. By sharing and combining not only our understanding, but also our professional skills and possibilities, we are in a much better position to answer these issues.

I warmly welcome all participants here today. I wish you all a very fruitful seminar and that we all leave with takeaways that strengthen our understanding and capacity in preventing violent extremism.

Thank you.

Kirkolliskokouspuhe 6.5.2014

Kirkolliskokous 6.5.2014, Turku

Sisäministeri Päivi Räsänen

(Julkaisuvapaa 6.5. klo 14.30)

 

Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, hyvät kuulijat.

Ärade ärkebiskop, bästa medlemmar i kyrkorådet, bästa åhörare.

Suomessa kirkon rooli yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistäjänä on merkittävä. Sen tärkein tehtävä on yhteiskunnan hengellisestä hyvinvoinnista vastaaminen, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat harjoittavat laajasti myös sosiaalista palvelutoimintaa kuten diakoniaa, lapsi- ja nuorisotyötä, perheneuvontaa ja sairaalasielunhoitoa. Kirkolle on lisäksi määritelty lakisääteisiä tehtäviä, joita ovat hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito.

Tällä kevätistuntokaudella kirkolliskokouksella on lausuttavanaan lakiluonnos, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki yhteiskunnallisen tehtävien korvaamisesta kirkolle. Lakihankkeen taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu.

Tällä hetkellä kirkko saa valtiolta korvausta näiden tehtävien hoitamiseen yhteisöverotuoton-osuuden kautta. Useimmat suomalaisista tietävät, että kirkolle tulevan yhteisövero-osuuden katsotaan olevan korvausta nimenomaan kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Voimassa oleva lainsäädäntö on kuitenkin ongelmallinen juuri tältä kannalta, sillä yhteisöveroa koskevissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu, mihin tehtäviin seurakuntien tulee yhteisöverotuotosta saamaansa osuutta käyttää. Koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan vakaumuksesta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Tässä kirkolliskokouksessa käsiteltävänä olevalla lailla valtion kirkolle myöntämän korvauksen käyttäminen sidottaisiin nimenomaan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Uusi lainsäädäntö olisi näin läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi.

Ärade representanter vid kyrkomötet,

Genom den lag som behandlas vid detta kyrkomöte skulle användningen av den ersättning som beviljas till kyrkan bindas uttryckligen till skötseln av lagstadgade samhälleliga uppgifter. Samfundsskatteavkastningens andel skulle ersättas med en lagstadgad statsandel. Den nya lagstiftningen skulle således bli transparent och även mera hållbar till sina grunder.

Lakiesitys pohjautuu viime syksynä jätettyyn työryhmän muistioon, jossa esitettiin kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida lakisääteisten tehtävien kustannuksia kirkolle. Käsittelin näitä vaihtoehtoja viime syksynä kirkolliskokoukselle pitämässäni puheessa. Työryhmämuistion pohjalta on valmisteltu nyt kirkolliskokouksen päätettävänä oleva esitys, jossa yhteisöverotuoton osuus siis korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella.

Parempaa lainsäädännöllistä ratkaisua kirkon hoitamien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi on etsitty myös aiemmin. Jo vuonna 2002 valtionvarainministeriön vetämä työryhmä esitti valtionavustusta sopivana ratkaisuna yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi, mutta tätä ehdotusta ei kuitenkaan lähdetty viemään eteenpäin. Ehkä nyt viimein on tämän muutoksen aika. Siitä päätätte te, arvoisat kirkolliskokousedustajat.

Merkittävää on, että laissa säädettäisiin avustuksen lähtötasosta. Lähtötason määrä olisi 114 miljoonaa euroa ja myönnettävä avustuksen määrä sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Tämän lisäksi kirkolta perittävistä verotuskustannuksista vähennettäisiin 6 miljoonaa euroa, eli kokonaiskompensaatio olisi 120 miljoonaa. Avustuksen euromääräinen taso on yhdessä kirkkohallituksen kanssa neuvoteltu. Mihin summa perustuu? Kirkkoministerinä olisi hienoa sanoa, että tämä summa kattaa kirkon lakisääteisistä yhteiskunnallisista tehtävistä koituvat kulut, mutta valitettavasti se ei riitä siihen. Silloin summan tulisi olla noin 140 miljoonaa. Viime vuonna kirkon saama tuotto yhteisöverosta oli 103 miljoonaa ja tänä vuonna arviolta 108 miljoonaa euroa. Tuo 120 miljoonaa olisi tähän kuitenkin huomattava parannus aikana, jolloin valtioneuvosto on pakotettu tekemään miljardiluokan säästöjä.

Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin lisäksi yhteensä n. 1 miljoonan euron avustukset tapauskohtaisesti erillisestä hakemuksesta. Myös ortodoksikirkko saa yhteisövero-osuutta, joskin hyvin pientä (noin 100 000 euroa). Huomattavasti merkittävämpi on sen saama noin 2, 1 miljoonan euron valtionavustus. Yhteisövero-osuus on tarkoitus poistaa myös ortodoksikirkolta.

Avustuksen määrästä säätäminen suoraan laissa on erittäin poikkeuksellista. Tällä hetkellä ei ole voimassa toista valtionavustuslakia, jossa myönnettävän avustuksen määrä olisi ilmaistu suoraan laissa. Huomattava muutos nykytilaan olisi myös se, että laissa mainittaisiin nimenomaisesti valtion velvollisuus korvata kirkolle lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitaminen.  Lakiesitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä, jolle kuuluu kirkollisten asioiden budjettirahoitus. Kirkollisista asioista vastaavana ministerinä esittelin ehdotuksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka hyväksyi sen yksimielisesti. Ottaen huomioon valtion talouden vaikea tilanne, pidän valtioneuvoston kantaa merkittävänä saavutuksena kirkon kannalta.

Yhteisöverotuotosta saatavan rahoituksen keskeisin ongelma on seurakuntien kannalta ollut sen huono ennustettavuus. Yhteisöverotuoton osuuteen vaikuttavat yhteisöverokannan muutokset, jotka voivat vaikuttaa seurakunnille tulevan osuuden määrään suuresti. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokantaa laskettiin 24 prosentista 20 prosenttiin. Myös seurakuntien jako-osuus olisi samalla laskenut, ellei hallitus olisi linjannut, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan väliaikaisesti. Vuoden 2016 alusta jako-osuus laskee, kun korotus lakkaa. On täysin avoinna, mille tasolle seurakunnille tuleva osuus vuodesta 2016 eteenpäin määräytyisi. Verokantamuutosten lisäksi seurakunnille tulevaan yhteisöverotuottoon vaikuttavat yritysten tuloskehitys ja yritysten vuosittain Suomeen maksamat verot. Nekin vaihtelevat suhdanteiden mukana.

Yksi tutkittu ja täällä kirkolliskokouksen keskusteluissakin esillä ollut vaihtoehto on kulujen kattaminen Ruotsin mallin tapaan hautausmaksulla, joka perittäisiin Yle-veron tapaan henkilön ansiotuloverotuksesta. Pidän ehdotettua valtionavustusta tätä vaihtoehtoa vakaampana ja myös kansalaisille helpommin perusteltavana. Veroehdotuksessa näkyvä hautausmaksu saattaisi muodostua kestäväksi puheenaiheeksi näin kevätaikaan. Se olisi kirkolta hyvin näkyvä vuosittainen viesti jokaiselle kansalaiselle: hautausmaksu, ”Memento mori!” Kirkko on toki läsnä kuoleman hetkellä, mutta silloinkin kirkko on elämän puolella, iankaikkista elämää, ylösnousemuksen toivoa ja syntien sovitusta julistamassa. Hautausmaksuna perittävä korvaus myös unohtaisi sen tosiasian, että kirkolla on myös ne muut lakisääteiset tehtävät, joista sen tulee saada korvaus.

Kokonaisuutena tämä lakiesitys on tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilan korjaamiseksi sekä kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Rohkaisen kirkolliskokousta tarttumaan tähän tilaisuuteen. Se on vakaampi ja ennustettavampi rahoitusmuoto kuin nykyinen yhteisöveropohjainen rahoitus.

Bästa kyrkomötesrepresentanter,

Jag uppmuntrar kyrkomötet att gripa detta tillfälle. Det är en finansieringsform som är stabilare och mera förutsägbar än den nuvarande finansieringen som baserar sig på samfundsskatten.

On totta, että valtionavustus kirkolle olisi vaarassa, mikäli vaaleissa valittu eduskunta olisi hyvin kirkkovastainen eikä näkisi enää tarpeellisena korvata kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä koituvia kuluja. Mutta siinä tapauksessa rahoitus olisi yhtälailla vaarassa myös nykymallilla tai esimerkiksi mahdollisella muulla tuloperusteisella mallilla. Kun tällä vaalikaudella valtiontalouden tasapainottamiseksi on jouduttu tekemään kaiken kaikkiaan 7 miljardin euron sopeutukset, ne ovat koskeneet niin menoja kuin tuloja. Yhteisöverotuoton jakamisesta päätetään samalla tavalla eduskunnan talousarviokäsittelyssä kuin päätettäisiin kirkon valtionavustuksesta. Kuitenkin sillä erotuksella, että kynnys laissa säädetyn avustustason purkamiseen on merkittävästi korkeammalla. Yhteisöveron jako-osuus puolestaan pienenee vuonna 2016 ilman erillistä päätöstä. Suosittelen siis tätä ratkaisua, sillä pidän sitä kirkon kannalta vakaampana ja varmempana.

Te hyvät kirkolliskokousedustajat annatte tästä esityksestä lausunnon, jonka jälkeen tarkoitukseni on viedä esitys vielä eduskuntaan, jossa se käsiteltäisiin ensi syksynä. Laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta sitä alettaisiin toteuttaa vasta vuoden 2016 alusta. Lakimuutoksesta seuraa tarve muuttaa myös Kirkkolakia, jotta kirkon sisäinen rahanjako saadaan säädetyksi, eli kirkolliskokous palaisi vielä asiaan näillä näkymin vuoden päästä keväällä. Tämä muutos ehdittäisiin käsitellä ensi vuoden aikana, eli kokonaisuudessaan uudistusta alettaisiin toteuttaa vuoden 2016 alusta alkaen.

Hyvät kuulijat,

Kirkon ja valtion hyvästä yhteistyöstä kertoo se, että kirkon toimintaa oleellisesti koskettavissa lakiuudistuksissa ja yhteiskunnallisissa päätöksissä kuullaan kirkon näkemyksiä. Tällainen on myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kansalaisaloitteen esitys avioliittolainsäädännön muuttamiseksi. Eduskunnan lakivaliokunta onkin kuullut useita kirkollisia tahoja. Kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat merkittävän osan avioliittoon vihkimisistä. Kysymys avioliiton olemuksesta nostaa esiin syviä maailmankatsomuksellisia ja ihmiskuvaan liittyviä jakolinjoja. Käyty arvokeskustelu osoittaa, että kyse ei ole marginaaliasiasta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ihmiskunnan historian merkittävin ja vanhin ihmisten välinen sopimus, vanhempi kuin mitkään muut oikeudelliset tai valtiolliset sopimukset.

Toivon, että eduskunta huomioi vakavasti sille lausutun evankelisluterilaisen kirkon kannan, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että kirkko kannattaa avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Pohjana ovat kirkkokäsikirjan sekä aiemmat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotot. Mahdollinen lainmuutos ei vaikuttaisi vuosituhantiseen Raamatun opetukseen, joka on ilmaistu luomiskertomuksessa avioliiton asetussanoissa, Jeesuksen omassa opetuksessa avioliitosta ja
apostoli Paavalin ajattomuuteen ulottuvassa avioliiton vertauskuvassa Kristuksen ja seurakunnan suhteesta. Sen sijaan se aiheuttaisi ristiriitatilanteita vakaumuksen ja käytänteiden välillä ja koskettaisi oikeutta ilmaista vakaumus ja toimia uskonsa mukaan.

Haluan osaltani rohkaista teitä, hyvät kirkolliskokousedustajat! Nyt on oikea hetki tuoda kirkon ääni keskusteluun. Ylimmän kirkollisen elimen päätöksentekijöinä teillä on avainasema linjata osaltanne tätä yhteiskunnallista arvokeskustelua.

Bästa publik,

Med dessa tankar framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och framförallt Guds välsignelse i ert krävande uppdrag.

Hyvät kuulijat,

näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan kaikille teille voimaa, viisautta ja ennen kaikkea Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.

Ministeri Räsänen Rajavartiolaitoksen 95-vuotisjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvät naiset ja herrat,

Rajavartiolaitos – turvana kaikissa oloissa!

Tämä Rajavartiolaitoksen strategiaan kirjoitettu Rajavartiolaitoksen tunnuslause on vasta kymmenen vuoden takaa, mutta se on luonnehtinut hyvin osuvasti Rajavartiolaitoksen toimintaa sen ensimmäisistä vuosista lähtien; siksi monipuolisia Rajavartiolaitoksen turvallisuustehtävät ovat aikojen saatossa olleet.

Perjantaina 21.3.1919 eli tasan 95 vuotta sitten majuri Fredrik Järnström esitteli valtioneuvostossa päätöksen, jota oli valmisteltu pitkään maaherrojen ja sotaministeriön kesken. Tuolla päätöksellä vahvistettiin itärajan rajavartiostojen organisaatiot ja henkilöstövahvuudet sekä toimintamäärärahat. Se oli samalla Rajavartiolaitoksen ensimmäisen päällikön eli silloisen rajavartiostojen tarkastajan ensimmäinen virkatoimi ja nykyisen Rajavartiolaitoksen alkusysäys.

Mainitulla päätöksellä vastuu itärajan vartioimisesta siirtyi sotaministeriöltä sisäasiainministeriölle. Ratkaisu oli paitsi tarkoituksenmukainen myös moderni. Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti rajaturvallisuustehtävät kuuluvat nimenomaan sisä- tai oikeusministeriöiden toimialaan. Ajat eivät kuitenkaan sallineet sinisilmäisyyttä. Sisäasiainministeriön alaisuudessakin itärajan vartiointi piti hoitaa riittävän tehokkaasti. Venäjän sisäinen tilanne oli tuohon aikaan epävakaa, mikä heijastui toistuvina väkivaltaisinakin lieveilmiöinä valtakunnan rajalla. Ratkaisuna oli sotilaallisesti järjestetty organisaatio.

Rajavartiolaitos perustettiin 1919 ajan kuvan mukaan väliaikaiseksi organisaatioksi. Vakinaistamisen aika tuli vuonna 1932, jolloin säädettiin ensimmäinen laki Rajavartiolaitoksesta. Oli käynyt selväksi, että Suomen itärajan vartioimiseksi tarvitaan tehtävään omistautuva organisaatio. Rajavartiolaitoksen vakinaistamista jouduttivat itärajan takaa suunnattu laaja vakoilutoiminta ja maan yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseen tähdännyt salainen toiminta. Päätökseen vaikuttivat myös yhä tärkeämmäksi käyneet maanpuolustukselliset näkökohdat.

Osallistuminen maamme puolustamiseen onkin ollut alusta pitäen Rajavartiolaitoksen tehtävä ja samalla osa sen identiteettiä. Rajajoukkojen sotilaallinen suorituskyky oli kipeästi tarpeen, kun Suomi joutui sotaan Neuvostoliiton kanssa. Vastuuta oli riittämiin, sillä talvisodan alkaessa Laatokan Karjala ja alueet siitä pohjoiseen olivat paljolti rajajoukkojen vastuulla. Tappiot olivat ankaria, mutta joukot ja miehet täyttivät tehtävänsä kunnialla. Sotiemme aikana rajajoukoissa palveli kaikkiaan 40 000 miestä.

Hyvät kuulijat,

Kun 1930 sisäasiainministeriön johtoon perustettu Merivartiolaitos liitettiin sotien jälkeen Rajavartiolaitokseen, nykymuotoinen Rajavartiolaitos oli saanut muotonsa. Merivartiolaitos perustettiin torjumaan merellä rehottavaa viinan salakuljetusta, mutta siitä kehittyi sotien aikana rajavartiostojen kaltainen organisaatio, joka sopi tehtäviensä puolesta hyvin Rajavartiolaitokseen.

Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat itärajalla päällisin puolin vakaata aikaa. Rajalla jähmetyttiin muun Euroopan tavoin kylmän sodan asemiin. Rajarikkomuksia tapahtui harvakseltaan, koska Neuvostoliitto sulki rajansa liki hermeettisesti ja rajoitti luvallistakin rajaliikennettä. Mutta oli ilmassa jännitystäkin. Siitä piti huolen pelkästään tieto siitä, että rajan takana oli laajentumishaluinen supervalta. Aikaa myöten itärajalle laskeutui salamyhkäisyyden verho. Rajavartiolaitostakaan ei aivan suotta kutsuttu tuohon aikaan ”salavartiolaitokseksi”.

Tultaessa 1980 -luvun lopulle alkoi tapahtua. Itä-Eurooppa alkoi demokratisoitua, Saksat yhdistyivät ja Neuvostoliitto hajosi. Patoutuneet voimat alkoivat purkautua. Ihmisten liikkuminen ja matkustaminen Euroopassa ja globaalistikin vapautui, mikä synnytti uusia ilmiöitä valtakunnan rajoille. Yleisesti toivottua ihmisten vapaata liikkumismahdollisuutta seurasi ei niin toivottu kasvava rajarikollisuus.

Myös Rajavartiolaitoksessa käynnistyi iso muutos. Rajavartiolaitos otti vastuun rajaliikenteen tarkastuksista. Se muutti Rajavartiolaitoksen tehtäväkenttää ja toiminnan luonnetta ratkaisevasti ja myös peruuttamattomasti. Muutoksen suuruutta lisäsi se, että ulkorajavalvonta lakkasi olemasta kansallinen kysymys. Rajavartiolaitoksen piti kansainvälistyä, koska rajavalvonta-asioiden valmistelu oli siirtymässä Euroopan unioniin, johon Suomi oli päättänyt liittyä.

Hyvä juhlaväki,

Rajavartiolaitoksesta on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt monialainen virasto, jonka toiminnan päämääränä on aina ollut yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Tänä päivänä Rajavartiolaitoksen toiminnan tärkein päämäärä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sen ytimessä ovat ulkorajan uskottava valvonta ja se, että raja voidaan ylittää vain virallisten rajanylityspaikkojen kautta säädetyssä järjestyksessä. Tehtävä on varsin haastava. Valvonnan on oltava kattavaa ja luotettavaa, mutta samalla sen on tuettava valtioiden ja ihmisten välistä kanssakäymistä sekä taloudellista toimeliaisuutta. Ihmisten globaalin matkustamisen lisääntyminen korostaa rajaturvallisuuden merkitystä sisäisen turvallisuutemme ylläpitämisessä. Tässä suhteessa meillä ei ole vieläkään varaa sinisilmäisyyteen.

Viime vuosina voimakkaasti kasvanut rajaliikenne ja samoihin aikoihin päätetyt valtion talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat saattaneet Rajavartiolaitoksen talouden haastavaan tilanteeseen. Rajavartiolaitos on joutunut toimeenpanemaan ankaran sopeuttamisohjelman. Kokonaisuutta on kuitenkin helpottanut se, että rajaliikenteen kasvun turvallisen hallinnan välttämättömimpiin hankkeisiin on voitu osoittaa lisärahoitusta.

Haluan muistuttaa siitä, että kaikkien arvioiden mukaan mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen vastavuoroinen viisumivapaus nostaisi rajaliikenteen kasvuarvioita entisestään. Muutos olisi vaikuttava. Oleellista on se, että niin Rajavartiolaitos kuin muutkin viranomaiset, joiden tehtäväkenttään viisumivapaus vaikuttaisi, voivat valmistautua siihen ennakolta.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että EU:n ja Venäjän viisumivapausprosessi on jäädytetty. Toivomme, että tilanne rauhoittuisi ja että kriisiin löytyisi ratkaisu diplomaattikeinoin. Suomen kannalta on myös toivottavaa, että EU:n ja Venäjän suhteet normalisoituisivat niin pian kuin mahdollista. Paitsi viisumivapausneuvottelujen kannalta, myös Suomen talouden ja itä-kaupan kannalta pitkittynyt kriisi, jossa pakotteita asetettaisiin puolin ja toisin, olisi äärimmäisen haitallinen.

Jos ihmisten globaali liikkuvuus on haaste ulkorajoilla, niin jatkuvasti vilkastuva meriliikenne on sitä merellisen turvallisuuden ja ympäristön näkökulmasta erityisesti Itämerellä. Rajavartiolaitos on merellä kriittinen toimija meripelastuksen johtovastuunsa ja merellisen suorituskykynsä vuoksi. Suorituskyky on myös kehittymässä kasvavien haasteiden mukaisesti. Rajavartiolaitokselle on Rauman telakalta valmistumassa uuden sukupolven ulkovartiolaiva Turva. Laiva on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja usean ministeriön kanssa. Turva tuo Itämerelle kansallisesti ja kansainvälisestikin täysin uutta suorituskykyä monialaisten onnettomuuksien hallintaan.

Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävän painotukset ovat vaihdelleet vuosikymmenten kuluessa, mutta sen kova ydin on säilynyt. Aivan viime vuosina rajajoukkojen tehtäviä, organisaatioita ja varustusta on uudistettu yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Kehitystyön johtotähtenä on ollut Rajavartiolaitoksen vahvuuksien hyödyntäminen Suomen puolustamiseksi mahdollisissa kriiseissä. Rajavartiolaitoksen perustamilla rajajoukoilla on tänäkin päivänä selkeä, tärkeä ja tarkoituksenmukainen rooli puolustusjärjestelmässämme.

Tehtäviensä vuoksi Rajavartiolaitos toimii äärimmilleen hajautettuna ja alueellistettuna. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta on järkevää, että Rajavartiolaitoksen toiminta lisää monipuolisesti ihmisten jokapäiväistä turvallisuutta siellä missä se on läsnä eli rajaseudulla ja saaristossa. Näillä alueilla aitoon vaikuttavuuteen tarvitaan harvenevien viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, mihin Rajavartiolaitos on osoittanut arvojensa mukaisesti erinomaista valmiutta.

Haastavassa toimintaympäristössään Rajavartiolaitoksesta on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa kansainvälisestikin tunnustettu rajaturvallisuusosaaja. Hyvä maine on tuonut mukanaan vaikutusvaltaa. Voimme perustellusti arvioida, että Rajavartiolaitoksella ja Suomella on kokoaan suurempi painoarvo kansainvälisessä rajaturvallisuusyhteistyössä. Keskeinen foorumi on ollut Euroopan unioni rakenteineen, joita täydentävät useat alan monenkeskiset ja kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt. Ammattitaidon ja luotettavuuden mukanaan tuomaa vaikutusvaltaansa Rajavartiolaitos on käyttänyt menestyksellisesti Suomen kansallisen rajaturvallisuusaseman parantamiseksi.

Rajavartiolaitoksen monialaisuus edellyttää hyvän yhteistyökyvyn lisäksi sitä, että tehtävien rajapinnat on järjestetty tarkasti ja tehokkaasti. Tästä ovat erinomaisia esimerkkejä poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen perinteinen yhteistyö sisäisen turvallisuuden alalla sekä merellisten toimijoiden ns. meto -yhteistyö. Yhteistyöperinne voi olla suomalaisen viranomaiskentän erikoisuus, mutta se on myös sen vahvuus. Selvien kustannussäästöjen lisäksi tarkoituksenmukainen yhteistyö tukee kunkin toimijan ydintehtävien täyttämistä.

Kuten edellä totesin, Rajavartiolaitoksessa on menossa merkittävä talouden sopeuttamisohjelma. Toiminta on sopeutettava näköpiirissä oleviin resursseihin. Tämä edellyttää sitä, että Rajavartiolaitoksen voimavarat on suunnattava aikaisempaakin selvemmin sinne, missä niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suurin.

Tämä välttämätön muutos vaikuttaa myös monen arkeen Rajavartiolaitoksessa. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että Rajavartiolaitoksen sopeuttamistoimenpiteet voidaan toimeenpanna ilman henkilöstön irtisanomisia ja muutenkin haitat henkilöstölle on onnistuttu minimoimaan.

Hyvä paikalla oleva Rajavartiolaitoksen väki,

Rajavartiolaitoksen arvot ovat ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Kokemukseni mukaan nämä heijastuvat mainiosti teidän jokapäiväisestä tekemisestänne. Olen suurella mielihyvällä seurannut teitä ja muita rajamiehiä ja -naisia tehtävissänne. Olen kohdannut innostusta, tervettä ammattiylpeyttä ja rehtiä yhdessä tekemisen meininkiä. Teidän ansiostanne tämän päivän Rajavartiolaitos on tavattoman tehokas ja osaava organisaatio.

Haluan lämpimästi kiittää teitä ja koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöä mainiosta työstänne Suomen rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Toivotan teille kaikille jatkuvaa menestystä ja voimia tärkeään työhönne.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille mieleen painuvaa juhlahetkeä kanssamme.

Puhe 21.3.2014

Ministeri Räsänen Suuronnettomuuspäivillä Hyvinkäällä

Arvoisat seminaariin osallistujat,

Minulla on ilo tuoda Sisäministeriön tervehdys näille kolmansille suuronnettomuuspäiville. Samassa yhteydessä minulla on tilaisuus kiittää Laurea-ammattikorkeakoulua yhteistyökumppaneineen tilaisuuden järjestämisestä.

Seminaarin tämän vuoden teemaksi on valittu toiminta raideliikenneonnettomuuksissa. Keskitymme asiantuntija-alustajien johdolla eri viranomaisten toimintaan. Lopuksi seminaari päättyy onnettomuusharjoitukseen. On tärkeää, että viranomaiset ja vapaaehtoistoimijat vahventavat omaa osaamistaan osallistumalla seminaariin, jotta tosi tilanteen tullessa vastaan pystytään yhdessä toimimaan onnettomuustilanteissa. Tämä seminaari on hyvä esimerkki keinosta, jolla yhteistyötä vahvistetaan lisäämällä tietoa eri viranomaisten toiminnasta sekä verkostoidutaan eri toimijoiden kesken.

Hyvät kuulijat,

Suuronnettomuuksiin varautumisessa tarvitaan yhteistyötä valmiussuunnittelussa niin alueellisesti, kuin kansallisesti. Nostan esimerkiksi tällaisesta yhteistyöstä BSMIR-hankkeen (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey), jossa käsitellään merellisten monialaisten suuronnettomuuksien varautumista Itämerellä.

Hanke toteutetaan yhteistyössä sisäministeriön pelastusosaston ja Rajavartiolaitoksen esikunnan kesken. Tavoitteena on kartoittaa Itämeren alueen maiden merellisiin monialaisiin onnettomuuksiin liittyviä kansallisia varautumissuunnitelmia. Tarkoituksena on myös selvittää eri maiden viranomaisten toimintamalleja liittyen laivojen tulipaloihin, kemikaalionnettomuuksiin sekä merellä tapahtuviin suuronnettomuuksiin. Samalla tarkastellaan maiden valmiuksia massaevakuointeihin sekä ilma-alusten käyttöön ja johtamiseen liittyviä perusteita merellisissä suuronnettomuuksissa.

Hankkeesta laaditaan loppuraportti, jossa kuvataan eri maiden varautumisen tilaa ja toimintaa sekä pyritään luomaan esityksiä yhteisistä Itämeren kattavista toimintamalleista. Näin on tarkoitus jakaa eri maiden hyviä käytäntöjä ja luoda materiaalia merellisiin suuronnettomuuksiin varautumiseen. Raportin valmistuu toukokuussa 2014 ja on luettavissa Rajavartiolaitoksen www-sivuilta.

Erilaisissa vakavissa vaara- ja onnettomuustilanteissa tulee yleisjohtajuuden ja toimivaltasuhteiden olla selvät ja toimivat. Tulee myös huomioida, että johtosuhteita ei tule muuttaa normaalista häiriötilanteissa niiden vakavuuden tai laajuuden perusteella, vaan asianomainen toimivaltainen viranomainen johtaa ja vastaa häiriötilanteen hoitamisesta sen laajuudesta riippumatta. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, tilannekuvan ylläpito sekä viestintä.

Suuronnettomuudet ovat onneksi hyvin harvinaisia. Harvinaisuus johtaa kuitenkin siihen, että meille ei ole rutiinia tämän tyyppisistä tehtävistä ole syntynyt. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota varautumisen suunnitteluun. Suunnittelun tulee pohjautua päivittäisiin, käytössä oleviin resursseihin. Suunnittelussa tulee myös huomioida tilanteiden hoitamiseen osallistuvat eri viranomaiset ja heidän toimintansa edellytykset. On tärkeää, että kaikilla toimijoilla on selkeät, ennalta määritellyt roolit, jotka ovat selkeästi koulutetut ja ohjeistetut.

Sujuva toiminta eri viranomaisten kesken onnettomuustilanteessa ei ole itsestäänselvyys. Jotta tilanteet pystytään hoitamaan tehokkaasti, tulee toimintaa suunnitella etukäteen yhdessä.

Vanha kansanviisaus sanoo, että vahinko ei tule kello kaulassa. Käytännössä tämä tarkoittaa meille sitä, että emme pysty tarkkaan arvioimaan millainen onnettomuus meitä seuraavaksi kohtaa ja millaisilla toimenpiteillä joudumme onnettomuutta ja sen jälkitilannetta hallitsemaan. Tapahtuneista onnettomuuksista kuitenkin opimme, mitkä tekijät vaikuttavat tilanteen hallintaan saamiseen.

Yksi keskeinen harjoittelun muoto suuronnettomuuksiin varautumisessa on pienempien onnettomuuksien kautta tapahtuva jatkuva oppiminen. Jo pienen liikenneonnettomuuden hoitaminen on usean viranomaisen yhteistoimintaa vaativa tehtävä. Jokainen, pienikin onnettomuus on siis samalla myös oppimistilanne, josta saamme arvokasta osaamista ja kokemusta.

Seminaarin yhteydessä lauantaina järjestetään VR:n konepajalla suuronnettomuusharjoitus, jossa pääsemme seuraamaan läheltä junaonnettomuuden pelastustoimia ja viestintää. Tilanne on hyvin valittu suuronnettomuusharjoitukseksi, sillä erityisesti matkustajajunien onnettomuuksilla on suuri riski erittäin suuriin henkilövahinkoihin.

Suomen historian pahin junaonnettomuus tapahtui Turengissa 12.3.1940. Turmassa kuoli 39 henkilöä ja loukkaantui noin 60. Onnettomuus syntyi, kun tavarajuna törmäsi sotilaita kuljettaneeseen junaan.

Lähivuosien vakavin raideliikenneonnettomuus Suomessa tapahtui 6.3.1998 Jyväskylässä. Onnettomuudessa kuoli junan toinen kuljettaja ja 9 matkustajaa. 94 matkustajaa loukkaantui. Junassa oli noin 300 matkustajaa. Onnettomuuden perussyy oli sama kuin Santiago de Compostelan junaonnettomuudessa. Junalla oli liian suuri tilannenopeus, jonka seurauksena juna kaatui ajaessaan vaihteeseen. Jyväskylän junaonnettomuus tapahtui lähellä sairaalaa ja paloasemaa. Tästä syystä pelastustoiminta käynnistyi nopeasti ja kaikki lähes sata loukkaantunutta olivat sairaalassa 37 minuutin kuluessa onnettomuudesta. Onnettomuustutkintalautakunta antoi lukuisia suosituksia, jotka liittyivät raiteiden opastimiin ja suunnitteluun, junien rakenteisiin, nopeusrajoituksiin sekä junankuljettajien koulutukseen. Tutkijalautakunnan suositusten pohjalta myös parannettiin mm. pelastustoiminnan suunnittelua.

Suuret potilasmäärät ja junien suuri massa tekevät pelastustoiminnan onnettomuuspaikalla erittäin vaikeaksi. Lisäksi junaonnettomuudet tapahtuvat usein hankalien liikenneyhteyksien päässä, kaukana paloasemista ja ambulansseista. Koska onnettomuuden hallintaan tarvitaan erittäin paljon resursseja, ovat viestiliikenteen järjestäminen ja tilannekuvan muodostaminen alkuvaiheessa erittäin haasteellisia.

Hyvät seminaariin osallistujat,

Suuronnettomuuden hallinta edellyttää monien viranomaistahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden yhteistyötä. Jotta yhteistyö toimisi tehokkaasti, on tärkeää että tilanteen hallintaa harjoitellaan myös ennen onnettomuutta. Harjoituksissa ei ole oleellista, millaisen onnettomuuden hallintaa harjoitellaan, vaan tärkeintä on yhdessä harjoittelu ja toimintaa heikentävien puutteiden löytäminen ja niiden korjaaminen yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari antaa teille uutta tietoa ja pääsette keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia kollegoidenne kanssa.

Toivotan teille kaikille antoisaa seminaaria!

Poliittinen katsaus puoluehallituksessa

 

Arvoisa puoluehallitus,

Me kristillisdemokraatit haluamme olla mukana vaikuttamassa mieluummin kuin seuraamassa sivusta isänmaan tulevaisuuden kannalta tehtäviä aivan keskeisiä päätöksiä Meille kristillisdemokraateille on tärkeää turvata tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointi.  Ilman meitä moni tämän hallituksen tekemistä ratkaisuista olisi aivan erilainen. Jos olisimme yksin hallituksessa, olisi moni päätös myös siinä tapauksessa erilainen – moni päätös olisi tehty paremmin. Me emme kuitenkaan pakene vastuuta vaikeissa olosuhteissa vaan haluamme kantaa kortemme kekoon suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Teemme päätöksiä isänmaan parhaaksi. Haluamme vaikuttaa suomalaisten hyväksi kristillisdemokraattisen politiikan pohjalta jäljellä olevan hallituskauden ja tavoittelemme paikkaa myös tulevasta hallituksesta. Suomi tarvitsee kristillisdemokraatteja.

 

Maaliskuun viimeiset viikot jäävät historiaan hallituksen tekemien poikkeuksellisen suurten ratkaisujen viikkona. Ratkaisujen ansiosta valtion velkaantuminen pystytään taittamaan lähivuosina. Tämä on erittäin tärkeä käänne hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden kannalta. Palvelut pystytään turvaamaan vain jos julkisen talouden perusta on kunnossa.Toissa viikolla tehty päätös valtiontalouden 2,3 miljardin euron sopeutuksesta oli yksi tämän hallituskauden vaikeimmista, jollei jopa kaikkein vaikein.  Taustalla sopeutustarpeelle on Suomen talouden erittäin heikko tilanne. Suomen talous on nyt huonommassa tilassa kuin kaikkein pessimistisimmissäkään ennusteissa muutaman vuoden takaa uskallettiin ennustaa. Teollisuustuotantomme on romahtanut ja vientimme on sakannut kehittyneiden teollisuusmaiden historiassa poikkeuksellisen rajusti. Suomen talouskasvu on jo 15 % jäljessä sitä tasoa, jota ennakoitiin ennen vuotta 2008. Samaan aikaan ovat julkiset menot jatkaneet kasvuaan.

Kehysriihessä päätetyt sopeutustoimet ovat kooltaan tavattoman suuria ja siitä johtuen myös päätökset, joita kehysriihessä tehtiin, olivat erittäin vaikeita. Taustalla on vielä se, että sopeutustoimet tehtiin jo aikaisemmin sovittujen viiden miljardin euron toimenpiteiden päälle.  Veronkorotuksia ja menosäästöjä tehtiin erittäin laajasti ja siksi tehdyt sopeutusratkaisut koskettavat kaikkia suomalaisia. Nämä päätökset olivat kuitenkin välttämättömiä. Talous on saatava kestävälle pohjalle ja velkaantuminen on pysäytettävä, jotta Suomi pystyy myös tulevaisuudessa huolehtimaan lapsista, sairaista ja vanhuksista

Sovitut sopeutustoimet kohdentuvat erittäin laajasti. Päätökset pyrittiin kohdentamaan siten, että päätökset eivät muuta tulonjakovaikutuksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että veronkorotukset kohdennettiin kaikkein hyvätuloisimmille samalla kun pienituloisimpien verotusta kevennettiin. Menosäästöjen puolella haettiin säästöjä indeksijäädytysten lisäksi esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan muutoksilla ja julkiselle hallinnolle asetetulla tuottavuustavoitteella joka tarkoittaa määrärahojen pienenemistä. Samoin leikattiin esimerkiksi yritystuista, kehitysyhteistyöstä, eduskunnan toimintamenoista ja puoluetuesta. Myös tupakkaveroa ja valmisteveroja korotettiin.

Meille kristillisdemokraateille vaikeimpia päätöksiä olivat lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset. Emme olisi halunneet koskea lapsilisiin. Monipuoluehallituksessa mikään puolue ei kuitenkaan päätä yksin toimenpiteistä. Mikään puolue ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi, mutta on täysin selvää että kehysriihessä saavutettu ratkaisu olisi erinäköinen ilman kristillisdemokraattien vaikutusta. Lapsilisään esitettiin huomattavasti suurempia leikkauksia eri malleilla kuin se malli johon lopulta päädyttiin. Nyt tehdyn päätöksen mukainen leikkauksen kokoluokka on noin 8 %. Ensimmäisen lapsen osalta tämä tarkoittaa käytännössä reilua 8 euroa kuukaudessa. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että samalla kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet saavat kompensaation korotetun työtulovähennyksen ja perusvähennyksen muodossa. Tärkeää sovitussa mallissa on se, ettei se puutu lapsilisien rakenteeseen.  Myös jatkossa lapsilisä kasvaa lapsimäärän kasvaessa. Samoin tulee huomioida, ettei lapsilisien yksinhuoltajakorotusta leikata. Nämä seikat ovat oleellisia sillä lapsiköyhyys keskittyy yksinhuoltajaperheisiin ja monilapsisiin perheisiin.

Lapsilisä-asia on puhututtanut julkisuudessa kehysten jälkeenkin. Väärien todistusten on annettu lentää. Kaikki neuvotteluissa mukana olleet kuitenkin tietävät sen, että KD on taistellut kärjessä lapsiperheiden asialla niin kotihoidon tuen kuin lapsilisien puolesta. Kuten todettua, jos asia olisi ollut meistä kiinni, ei lapsilisiin olisi koskettu eikä kotihoidon tuen mallia esitetty muutettavaksi.

 

Hyvät kuulijat,

Olemme perhepuolue ja perheiden hyvinvointi on meille tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Usein olemme jääneet kuitenkin tässä yksin. Olen huolissani siitä, että perheiden hyvinvointi ei näytä olevan keskeinen tavoite millekään muulle puolueelle ja siksi perheiden asioihin liittyvä poliittinen osaaminen on maassamme heikkoa. Tämä seikka tuli ilmi viime viikolla käydyissä kehysneuvotteluissa. Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla. Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministeriryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta.

Hyvät ystävät, lapsiperheiden tukeminen on tehokkainta syrjäytymisen vastaista työtä. Lapsena koettu turvallisuus ja hyvinvointi antavat ihmiselle hyvät eväät pitkälle elämään. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä.

 

Kehyspäätöksen lisäksi hallitus teki maaliskuun lopulla myös historiallisen sote-ratkaisun. Ylivoimaisesti suurin osa julkisen palvelutuotannon resursseista kohdentuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi saavutetun sote-ratkaisun merkitystä ei voi väheksyä. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka puolesta olen puhunut: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Nimelliset muutokset eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen. Uudistuksen tulee ennen muuta turvata lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla on mahdollista saada apua nopeammin. Riittävän suuret hallinnolliset alueet mahdollistavat toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ratkaisu antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen. Uudistuksen merkittävin hyöty on se, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

 

Kehysriihessä tehtiin myös omaa ministeriötäni koskeva rakenneratkaisu. Jo syksyllä hallitus sopi rakennepaketin yhteydessä, että sisäministeriön alaiselle pelastustoimelle asetetaan 7,5 miljoonan euron rakenteellinen säästötavoite. Tavoitteena on vapauttaa tuo rahamäärä kunnille käytettäväksi peruspalvelujen turvaamiseen osana kuntien velvoitteiden vähentämistä. Säästötavoite tuli saavuttaa palvelutasoa heikentämättä. Vuoden 2013 lopulla sisäministeriö lähetti lausunnoille ehdotuksen säästöjen hakemiseksi pelastustoimen aluejakoa muuttamalla.  Lausuntokierros päättyi maaliskuussa ja lausuntoja saatiin yli 300. Lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella sisäministeriö päätyi tarkentamaan esitystään niin, että rakenteelliset muutokset toteutetaan aluejaon muuttamisen sijaan pelastuslaitosten sisäisiä rakenteita muuttamalla. Hallituksen samanaikaisesti tekemä päätös viidestä sote-alueesta vaikutti ratkaisevasti tarkennettuun esitykseen pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallitus päätti, että pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilanne- keskusta suunnitellun 22 sijaan. Tähän liittyen käynnistin virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöhemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä.

 

Merkittävä osa pelastustoimen säästöistä tullaan saavuttamaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistämällä kaikissa valtakunnan pelastuslaitoksissa. Tämä mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Se, että pelastustoiminnan taso ei laske, on koko uudistuksen kantava periaate. Kaikki säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä ja uudistuksen ohjauksesta, seurannasta ja aluekohtaisten tavoitteiden toteutumisen valvonnasta vastaa Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä. Pelastuslaitokset tulevat raportoimaan säännöllisesti toiminnan kehittymisestä. Sisäministeriön lisäksi myös aluehallintovirastot tulevat valvovamaan, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene.  Ambulanssin ja paloauton on saavuttava yhtä nopeasti hädässä olevan luo kuin tähänkin asti.

 

 

Hyvät kuulijat,

Eurovaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Eurovaaleissa lähdemme tavoittelemaan yhden europarlamentaarikon paikkaa. Tavoite on toteutettavissa kovalla työllä. Me lähdemme vaaleihin tuomaan vaihtoehtoa äärivaihtoehtojen välissä. Liittovaltion ja EU:sta eroamisen välissä on keskitie – kristillisdemokraattinen vaihtoehto, joka perustuu EU:n kehittämiselle siten, että päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kansalaista. Politiikan viitekehyksen tulee olla ensin yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla. Keskustelussa EU:n toimielinten suhteesta edustamme näkökulmaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on turvattava.

 

Tänään nimeämme monta uutta ehdokasta. Listamme on erinomainen ja parlamenttipaikka mahdollinen.  Haluan kannustaa kaikkia teitä, hyvät ystävät, aktiiviseen vaalityöhön. Yhdessä töitä tekemällä pääsemme tavoitteeseemme.

 

Poliittinen katsaus Puoluevaltuustossa 30.11.2013

Hyvät kuulijat – rakkaat puolueystävät,

Teitä nähdessäni koen suurta kiitollisuutta. On tavattoman rohkaisevaa nähdä, että meitä kristillisdemokraattisia vastuunkantajia on kokoontuneena paljon eri puolilta Suomea. Kiitos, että olet mukana tässä yhteisessä työssä! Pahoittelen, että itselläni on valitettavasti mahdollisuus tänään olla mukana vain osa päivästä.
Vietämme ensi viikolla itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyden sisältöä voi kuvata hyvin kahdella sanalla: vapaus ja oikeudet. Itsenäisyys on myös tekemistä eikä vain yleviä tunteita tai vapauksien ja oikeuksien nauttimista. Viime viikot ja eilinen perjantai ovat hallituksessa olleet erityisesti tätä tekemistä, jotta maamme taloudellinen itsenäisyys ja vapauksien ja oikeuksien sisältö säilyisi vahvana.

Jotta hallituksen eilisten päätösten merkitys olisi ymmärrettävä, on syytä palauttaa mieleen muutamalla luvulla tilanne, jossa olemme. Vientimme on kehittynyt heikosti ja talouskasvu on pitkälti velkaantuneiden kotimarkkinoiden varassa. Teollisuudessa on menetetty kymmenessä vuodessa 120 000 työpaikkaa. Kotitalouksien velkamäärä on kasvanut suhteessa käytettäviin vuosituloihin 120 prosentin lukemaan. Bruttokansantuotteella mitattuna taloutemme on jo 30 miljardia jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa BKT olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Verotulot ovat laskeneet, mutta julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin. Taso on jo nyt se, jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030. Suomen kokonaistuotanto jää tänä vuonna noin 5 % matalammaksi kuin vuonna 2007.
Pitkään jatkunut kasvuvaje on aiheuttanut korkeat työttömyysluvut sekä valtion ja kuntien suuret alijäämät. Kyse ei ole vain talouskasvun heikentämistä näkymistä, sillä julkisen talouden tulot eivät normaalinkaan talous- ja työllisyyskehityksen vallitessa riittäisi rahoittamaan nykyisiä julkisia menojamme ilman hallitsematonta velkaantumista.
Talouskasvu tai hallituksen vaihto ei korjaisi ongelmiamme. Meillä on edessä yhdeksän mrd euron vaje, joille on tehtävä jotakin tai julkinen talous ei selviä velvoitteistaan. Siksi hallitus päätti eilen rakennepoliittisesta ohjelmasta, jotta turvaamme etuudet ja palvelut jatkossakin. Ilman rakennepoliittista kokonaisratkaisua olisi suurempi tarve valtiontalouden ja kuntatalouden alijäämien nopeaan umpeen kuromiseen. Se merkitsisi sitä, että kysyntä ja työllisyys heikentyisivät suurten ja nopeiden sopeutustoimien johdosta. Tehdyillä päätöksillä saamme aikaa budjettivajeen hallittuun poistamiseen. Rakenteisiin puuttumisen vaihtoehtona olisi ollut budjettivajeen välitön kurominen, joka olisi väistämättä johtanut työttömyyden kasvamiseen.

Suomen luottoluokituksen säilyminen osoittaa, että meihin vielä luotetaan ja on äärimmäisen tärkeää, että pystymme tekemään sellaisia päätöksiä, joilla luottamus säilyy. Päätökset ovat olleet raskaita, mutta kokonaisuus on hyvä. Uudistuksen kautta luodaan paremmin toimivia rakenteita. Samalla on pidetty kiinni tulonsiirroista eikä uudistus merkitse palveluiden leikkaamista.
Suurin ponnistus rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa koskevassa päätöksessä on ollut linjaus kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi. Tehdyillä linjauksilla saavutetaan miljardin euron vähennys kuntien toimintamenojen kasvussa vuoden 2017 tasossa.

Kuntien veropohja kasvoi vuoteen 2005 asti, kun työvoiman määrä lisääntyi. Kun työikäisten määrä ja sen myötä verotulojen määrä kääntyivät laskuun, kunnat eivät ole enää pystyneet sopeuttamaan toimintaansa. Nyt tavoitteena on vähentää lisätyövoiman tarvetta kunnissa. Jos jatkaisimme kuten ennen, kuntien pitäisi palkata vuosittain 19 000 uutta työntekijää: 16000 eläköityneiden tilalle ja 3000 uutta työntekijää palveluntarpeen lisääntyessä. Uudistuksen myötä tarvitaan vain tuhannen, ei kolmen tuhannen työntekijän lisäys.

Kuntien tehtäviä koskevista yksittäisistä päätöksistä suurin taloudellinen merkitys on vanhuspalvelulain laitoshoitoa koskevien säädösten toimeenpano-ohjelmalla. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat vähentävät laitoshoitoa ja parantavat avopalveluja. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan laitoshoitona edelleen, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Päätöksen valmistelussa pidin keskeisenä sitä, että laitoshoitoa voidaan vähentää vain lisäämällä samanaikaisesti hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluja, kotipalvelua ja omaishoidon tukea ja perhehoitoa.

Jos vanhustenhoidon palvelurakenteemme olisi vuonna 2017 samanlainen kuin vuonna 2011, palvelujen (bruttokäyttö)kustannukset kasvaisivat 503 miljoonaa euroa. Vähentämällä laitoshoitoa ja parantamalla samalla avopalvelujen kattavuutta, vähennämme kustannusten kasvua 300 M€/v. Vanhustenhoidon rahoitusta ei siis leikata vaan ehkäistään kustannusten kasvua.
Taloudellisesti vaikeina aikoina on erityisen tärkeää kohdistaa valtion ja kunnan resurssit niin, että ne ovat parhaassa mahdollisessa käytössä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet säästävät inhimillisiltä tragedioilta, mutta samalla ennaltaehkäisy on myös edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Kuntien velvoitteiden karsiminen tulee toteuttaa niin, ettei tulilinjalla ole ennaltaehkäisevä toiminta. Hyvät ystävät, kd vaikuttaa. Eilen sovitun mukaisesti, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä jopa vahvistetaan parantamalla perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalityön integraatiota. Näin tuetaan saumattomien palveluketjujen muodostumista esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja vammaispalveluissa sekä lastensuojelussa. Nykyisin mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat toisistaan erillään hajanaisessa palvelujärjestelmässä. Hajanainen palvelujärjestelmä vaikeuttaa palveluja tarvitsevien pääsyä niiden piiriin ja edesauttaa putoamista pois niistä. Palvelujen riittävyyden turvaaminen edellyttää terveyskeskuksissa toteutuvaa etulinjan varhaista mielenterveys- ja päihdetyötä, terveyskeskuslääkärien työn tukemista ja palveluohjaustoimintaa. Avohoidon ja liikkuvien palvelujen uudistaminen ja monipuolistaminen mahdollistaa psykiatristen sairaansijojen määrän vähentämisen arviolta 40 % verran.
Uudistus tuo mukanaan myös monia muita todella maalaisjärkeen käypiä uudistuksia. Esimerkiksi erilaisia terveydenhuollossa laadittavia lääkärintodistuksia ja –lausuntoja arvioidaan nyt olevan yli sata. Niiden vähentäminen säästää julkisen terveydenhuollon kustannuksista vuodessa 8 miljoonaa euroa. Reseptien voimassaoloajan pidentäminen kahteen vuoteen vähentää kustannuksia noin 3 M€.

Meillä sisäministeriössä rajanpinta kuntiin muodostuu pelastuslaitosten kautta. Rakennepoliittisessa ohjelmassa hyväksyttiin ehdotuksemme pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallinnosta ja tukitoiminnoista säästetään 7,5 miljoonaa euroa niin että vasteajat eivät pitene muuttamalla pelastustoimen aluejakoa. Alueita tulee 22 sijaan 11. Pelastuslaitosten palvelutasoon tai palomiesten määrään ei kajota. Paloauto ja ambulanssi saapuvat hädässä olevan luo yhtä nopeasti kuin tähänkin asti. Vasteaikojen pysyminen ennallaan oli ehdoton lähtökohta tälle esitykselleni.

Hyvät kuulijat,

Hallitus teki syyskuussa päätöksen kasvattaa pakolaiskiintiötä väliaikaisesti 300 henkilöllä ensi vuodelle Syyrian pakolaistilanteen vuoksi. Syyrian konflikti on jatkunut jo kaksi ja puoli vuotta. Se on vaatinut noin 100 000 kuolonuhria ja yli 2 000 000 ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa. Sisällissodassa raskaimman taakan kantavat aina siviilit – naiset, lapset ja vanhukset.

Syyrian naapurimaissa yritetään selviytyä kasvavien pakolaismäärien kanssa. Esimerkiksi väestöltään Suomen kokoisessa Jordaniassa on jo yli 800 000 pakolaista.
Suomi haluaa osallistua osana kansainvälistä yhteisöä Syyrian humanitaarisen kriisin helpottamiseen. Teemme sen monin eri tavoin muun muassa kriisiapua lisäämällä. Silti panoksemme on vaatimaton.

Kiintiöpakolaisten ottaminen ei ole avain koko kriisin ratkaisuun, mutta se on ratkaisevan tärkeä mahdollisuus heille, jotka pääsevät aloittamaan uutta elämää pakolaisleirin näköalattomuuden jälkeen. Suomen kannalta juuri tämä parjattu kiintiöpakolaisten ottaminen on hallittu ja turvallinen tapa auttaa. Pystymme etukäteen valitsemaan, ketä otamme vastaan ja varmistamaan, että esimerkiksi sodan osapuolia tai henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin, ei pääse maahamme. Kiintiöpakolaisten kohdalla varmistetaan etukäteen, että heillä on niin sanotut kuntapaikat, eli heidät voidaan sijoittaa tuleviin asuinkuntiinsa. Järjestelmä on hyvin hallittu tapa auttaa näitä ihmisiä ja hallittavuus on mielestäni keskeistä maahanmuuttopolitiikassa. Voimme verrata käytäntöä siihen, keitä maahamme yleensä saapuu turvapaikanhakijoiksi. Joukossa on usein kaikkein hyväosaisimpia ja vahvimpia ja ne, jotka todella ovat avun tarpeessa, ovat jääneet pakolaisleireille. Juuri tästä joukosta valitaan kiintiöpakolaiset.

Pakolaiset edustavat vain murto-osaa maahanmuuttajista. Kokonaisuus on paljon monimuotoisempi. Tuoreen OECD:n tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin he saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Suomeen tuli vuonna 2012 pitkäaikaista oleskelua varten ulkomailta yli 35 000 henkilöä, heistä suojelua hakevia turvapaikanhakijoita oli vain alle 10 prosenttia. Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen työn, opiskelun tai puolison perässä.

Maahanmuuttokeskustelu on kärjistynyt viime vuosina. Esillä ja äänessä tässä keskustelussa ovat useimmiten äärilaidat. Kärjistävistä lausunnoista tulee helposti itseään toteuttavia ennustuksia, sillä ne heikentävät maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä taas puolestaan lisää heidän syrjäytymisriskiään.

Kristillinen ihmiskäsitys korostaa jokaisen ihmisyksilön ainutlaatuisuutta ja arvoa Jumalan kuvana. Kristillinen ihmiskuva on kristillisdemokraattisen politiikan kivijalka. Puolueemme ei ole kummassakaan äärilaidassa tässä kysymyksessä. Olemme aina tunnustaneet ihmiskuvamme mukaisesti myös kaukana olevan lähimmäisemme oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Meidänkin joukossamme on monia, jotka antavat säännöllisesti varoja lähetys- ja kehitysaputyöhön ja olemme puolustaneet kansainvälisen vastuun kantamista kehitysavun kautta. On hyvä muistaa, että meistä jokainen kuuluu rikkaimpaan yhteen prosenttiin maailman väestöstä.

Maahanmuuttopolitiikan tulee kuitenkin olla hallittua. Rajavalvonnan sekä turvapaikka- ja oleskelulupakäytäntöjen avulla huolehdimme yhteiskunnan turvallisuudesta ja siitä, ettei tänne muodostu paperittomien siirtolaisten slummeja. Otamme vastaan turvapaikanhakijat ja lisäksi sen verran pakolaisia, kun aidosti pystymme yhteiskuntaamme integroimaan ja että järjestelmän väärinkäyttöä pyritään estämään.

Hyvät kristillisdemokraatit,

Teidän ansiostanne puolueemme vaikuttaa monella tasolla: eduskunnassa, hallituksessa ja paikallistasolla sekä Brysselissä. Sari Essayah hoitaa ansiokkaasti tehtäväänsä europarlamentaarikkona yhtenä parlamentin ahkerimmista MEPeistä. Huomasitte varmasti uutisen, että Sari on koko yli 700-päisen europarlamentin neljänneksi eniten muutosesityksiä jättänyt parlamentaarikko. Tukenaan hänellä on osaava esikunta. Vaikutamme Brysselissä myös sisäministerin tehtävien kautta, sillä osallistun säännöllisesti oikeus- ja sisäasioiden ministerineuvoston kokouksiin. Seuraava kokous on ensi viikolla. Kotimaassa EU-politiikan keskeinen linjaaja on eduskunnan suuri valiokunta. Meillä on loistava tilanne, sillä Peter Östman on valiokunnan varsinaisena jäsenenä ja Sauli Ahvenjärvi hänen varajäsenenään. Suomen kristillisdemokraattien kädenjälki näkyy EU-politiikassa.

Syksy on ollut Euroopan sisäasioiden näkökulmasta tiivis. Eniten ovat puhututtaneet Eurooppaan kohdistuneet maahantulopaineet ja niihin reagointi. Välimeren tilanteella on vaikutusta myös muihin vapaan liikkuvuuden alueen valtioihin, ja siksi siihen vastaaminen edellyttää eurooppalaista yhteistyötä. Tuoreessa muistissa on Lampedusan traaginen onnettomuus, jossa hukkui satoja Italiaan pyrkineitä siirtolaisia.

Olemme mukana Euroopan rajavalvontaviraston Frontexin ja Euroopan turvapaikkavirasto EASO:n toiminnassa. Suomi osallistuu kokoonsa nähden vahvasti nyt Lampedusan edustalla käynnissä olevaan Frontexin valvontaoperaatioon Välimerellä. Operaation avulla voidaan pelastaa lukuisia ihmishenkiä. Käytännössä kaikki Frontexin valvontaoperaatiot ovat viime vuosina muuttuneet meripelastusoperaatioiksi. Sisäministerinä olen saanut olla vaikuttamassa siihen, että marraskuun alussa lähetimme välimerelle rajavartiolaitoksen Dornier valvontakoneen.

Ensi viikon OSA-neuvostossa käsitellään Välimeren muuttovirtojen tilanteen hallintaa varten perustetun Task forcen toimintaa. Tarvitsemme niin lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemista, turvapaikka- ja palautuspolitiikan kehittämistä kuin ihmissalakuljetuksen ja organisoidun rikollisuuden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa.

On esitetty myös näkemyksiä, että EU:ssa pitäisi vastata maahanmuuttopaineisiin myös turvapaikanhakijoiden sisäisillä siirroilla osana solidaarisuuden osoittamista. Suomen kanta on, että sisäisten siirtojen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Pidän tätä perusteltuna, sillä sisäisistä siirroista voi seurata niin sanottua vetovaikutusta. Tieto tai toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon voisi houkutella tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään.

Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on yksi EU:n kansalaisten tärkeimmistä oikeuksista ja sisämarkkinoiden kulmakivistä. Vapaa liikkuvuus tuo niin hyötyjä kuin mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Ensi viikon OSA-neuvostossa keskustellaan komission loppuraportin pohjalta näistä väärinkäytöksistä, joita olemme, ikävä kyllä, kohdanneet kasvavassa määrin myös Suomessa. Ilmiön laajeneminen tulee estää tehokkailla toimilla, kuten kehittämällä tilastointia ja jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa. Erityisen tärkeä meille on Viron kanssa käynnistynyt hanke. Myös Suomen viranomaisten on välttämätöntä parantaa keskinäistä tiedonkulkuaan. EU/ETA-alueen kansalaisen oleskeluoikeuden edellytyksenä on, että hän kykenee elättämään itsensä. Toistuva turvautuminen toimeentulotukeen voi johtaa rekisteröinnin peruuttamiseen. Sosiaaliviranomaisille tulisi saada oikeus raportoida lupaviranomaisille EU-kansalaisen toistuvasta turvautumisesta toimeentulotukeen, jotta oleskeluluvan voisi näissä tapauksissa perua.

Hyvät ystävät,

Talouden rinnalla politiikan talvea ja kevättä hallitsee tulevat eu-vaalit. Haluan rohkaista ja kannustaa teitä hyvät puolueystävät käymään tarmolla vaalityöhön. Tulevat EU-vaalit ovat meille puolueena näytönpaikka ja vaativat meidän jokaisen täyttä panosta.
Me Kristillisdemokraatit tarjoamme Eurooppa-politiikkaan rakentavaa vaihtoehtoa. Eurooppa-keskustelun toisella laidalla ovat kaikkea EU:n kehittämistä vastustavat ja toisella taas yltiö EU-myönteiset puolueet. Viime vuosien talouskriisin keskellä on ajatus Euroopasta hukkunut. Eurooppa on ja tulee olemaan Suomen tärkein viiteryhmä. Eurooppalaisen yhteistyön projekti sisältää myös onnistumisia. Euroopan yhdentyneet sisämarkkinat ovat tarjonneet suomalaisille yrityksille 500 miljoonan ihmisen kotimarkkinat.

Kristillisdemokraateilla on edelleen tehtävä Euroopassa. Tahdomme olla mukana rakentamassa Eurooppaa, jonka perustana ovat ihmisarvo, vapaus, vakaus ja hyvinvointi. Eurooppalaisen kristillisdemokratian periaatteiden mukaan päätöksiä tulee tehdä lähellä ihmistä alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin. Politiikan viitekehys tulee olla ensin yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Näemme EU:n ennen kaikkea valtioiden välisenä yhteistyöelimenä. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla. Tämän eurooppalaisen kristillisdemokratian periaatteen me jaamme myös Suomessa.

Hyvät kristillisdemokraatit,

Me tarvitsemme yhteisiä tekoja tulevaisuuden Suomen puolesta.
Meillä päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä maamme kannalta tärkeät päätökset. Kristillisdemokraatit ovat perinteisesti olleen niin puolueena kuin yksittäisinä poliittisina toimijoina vastuullisia, yhteisen hyvän rakentajia. Olemme myös rauhan ja sovinnon rakentajia. Pienikin kansakunta voi olla vahva ja saada paljon aikaiseksi, kun puhallamme yhteen hiileen. Sama koskee puoluettamme.

Kirkolliskokouspuhe

Kirkolliskokous 4.-8.11.2013
Sisäasiainministeri
Päivi Räsänen
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, bästa publik!

”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” Näihin sanoihin, kirkkolakiin kiteytyy se, miten valtiovalta määrittelee kirkon tehtävän. Lakia koskevassa mietinnössään hallintovaliokunta vuonna 1993 totesi, että kirkon tehtävänä on ennen kaikkea kansalaisten uskonnollisista tarpeista huolehtiminen. Kirkolla on ajaton, ainutlaatuinen, profeetallinen tehtävä yhteiskunnassamme; pitää esillä Raamattuun perustuvaa sanomaa, jonka tavoitteena on ihmisen pelastuminen iankaikkiseen elämään. Tähän tehtävään keskittyminen ei ole helppoa, se on kautta kirkon historian kohdannut arvostelua ja vastustusta, kuten jo apostoli Paavali muotoili: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” Paine kirkon keskeisen tehtävän hukkumiseen ja hämärtymiseen on edelleen ajankohtainen. Toivotan teille arvoisat kirkolliskokousedustajat, viisautta ja voimia päätöksenteossanne priorisoida tämä kirkon ajaton missio, pitää esillä elämän sanaa.

Kyrkan har en tidslös och unik uppgift i vårt samhälle; att hålla fram ett budskap som kommer från Bibeln, ett budskap vars målsättning är att frälsa människan till ett evigt liv. Evangeliet hämtar också gott till den här tiden i vårt samhälle genom diakoni och genom förverkligandet av kärleken till nästan.

Kirkon sanoman tähtäin ulottuu siis iankaikkisuuteen, mutta evankeliumi tuottaa yhteiskunnassa myös ajallista hyvää. Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan kirkon tehtävä toimia lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi yhteiskunnassa on arvokas myös uskonnollisesti sitoutumattoman valtion kannalta. Diakoniatyön ja muun yhteiskuntaa suoraan hyödyttävän kirkollisen työn vuosittainen panos liikkuu sadoissa miljoonissa euroissa.

Kirkolle on määritelty myös lakisääteisiä tehtäviä, kuten hautaustoimi, väestökirjanpito sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ylläpito. Erityisesti hautaustoimen kustannukset kasvavat tulevien vuosikymmenten aikana väestön ikääntyessä. Seurakuntien talous on siis monien haasteiden edessä, kun samaan aikaan kirkollisveron tuotto sekä yhteisövero ovat kehittyneet heikosti.

Seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen on lähdetty etsimään lainsäädännöllistä ratkaisua. Tämä asetettiin tavoitteeksi jo hallitusohjelmassa. Lokakuussa julkaistussa virkamiesraportissa esitetään kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida seurakunnille lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia.
Ensimmäisessä mallissa kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin tasolle 120 miljoonaa euroa, minkä jälkeen seurakunnat kantaisivat riskin veron vaihteluista itse.

Toinen malli on yleinen hautaustoimimaksu, jonka myötä seurakuntien yhteisövero-osuus poistettaisiin. Hautausmaksu voitaisiin sisällyttää joko kirkollisveroon ja kirkkoon kuulumattomien kohdalla ansiotuloveroon tai erillisenä tulosidonnaisena hautaustoimimaksuna veronkannon yhteydessä.
Kolmannessa mallissa kirkolle maksettaisiin valtion budjetista 114 miljoonaa euroa valtionapua. Seurakunnilta poistettaisiin verotuskustannuksesta noin 6 miljoonaa, koska seurakunnat poistuisivat yhteisöveronsaajien joukosta. Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin miljoona euroa lisäavustusta. Työryhmä esittää parhaimpana vaihtoehtona lakisääteistä valtionavustusta.

Valtioneuvoston on tarkoitus esittää kantansa näihin vaihtoehtoihin jo marraskuussa ja kirkolliskokoukselta odotetaan kantaa viimeistään toukokuussa. Toivon, että keskustelu kirkon sisällä heräisi hyvissä ajoin, jotta tarvittavat lainsäädäntömuutokset voitaisiin saada voimaan tämän hallituskauden aikana, tavoitteeksi on asetettu vuoden 2015 alku.
Kirkollisen hyväntekeväisyystyön kannalta on merkitystä myös sisäministeriössä valmisteilla olevan rahankeräyslain osauudistuksella.

Nykylainsäädännön mukaan rahankeräyslupaa eivät voi saada verotusoikeudelliset yhteisöt kuten evankelis-luterilainen kirkko tai ortodoksinen kirkko tai niiden seurakunnat. Ongelma on tullut vastaan esimerkiksi tilanteessa, jossa suunniteltuun paikallisseurakunnan joululahjakeräykseen vähävaraisille perheille ei ole myönnetty rahankeräyslupaa.
Rahankeräyslakia käsitellessään eduskunta edellytti lausumallaan, että hallitus arvioi erikseen mahdollisuutta erityisestä syystä myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa.

Rahankeräyslain muutosesitys on lähetetty lausuntokierrokselle. Hiippakunnille ehdotetaan annettavaksi rahankeräysoikeus kirkolliseen hyväntekeväisyystyöhön eli diakoniatyöhön, joka rinnastuu yleishyödylliseen kansalaisjärjestötoimintaan. Hallituksen esitys rahankeräyslain muuttamiseksi on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä kuluvalla syysistuntokaudella.

Hyvät kuulijat,

Jeesusta seuraten kirkko on siellä, missä köyhä, sairas tai muuten heikoilla oleva ihminen tarvitsee apua. Kirkolle on luontevaa olla myös siellä, missä eri kulttuurit kohtaavat, koska evankeliumin sanoma on kansojen, kielten ja maiden rajat ylittävä. Lähetystyön tavoitteena ei ole kulttuurivienti, vaan se, että sanoma Jeesuksesta voisi synnyttää taivaaseen ulottuvan uskon kaikissa kansoissa. Johanneksen ilmestyksessä kuvataan monenkirjava joukko veisaamassa uutta virttä kaikilla maailman kielillä. Kirkko ei kohtaa vieraita kulttuureita tai uskontoja ainoastaan lähetystyössä kaukana vaan yhä enemmän lähellä kotiseurakunnissa. Lisääntyvä maahanmuutto tuo kansat ja kulttuurit jokapäiväiseen elämäämme. Samalla osa lähetyskenttää on tullut kotikuntiimme. Tässä voimme olla rohkeita: Suomessa jokaisella, myös maahanmuuttajalla on perusoikeutena uskonnonvapaus kertoa uskostaan, harjoittaa sitä ja myös vaihtaa uskontoa.

Pidän huolestuttavana kärjistyneitä maahanmuuttajavastaisia asenteita, jotka saattavat äärimmillään lisätä maahanmuuttajien kohtaamaa väkivaltaa ja rasismia. Tämä heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mikä puolestaan lisää syrjäytymisriskiä. Kärjistävistä lausunnoista tuleekin helposti itseään toteuttava ennustus. Kristillinen ihmiskäsitys, joka korostaa jokaisen ihmisyksilön ainutlaatuisuutta ja arvoa Jumalan kuvana, on tärkeä pohja rasismin vastaiselle arvokasvatukselle.

Tuoreen OECD:n tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin mitä he saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Taloudellinen näkökulma ei kuitenkaan saa olla ainoa tapa tarkastella maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Jokainen maahanmuuttaja on arvokas ihminen, yksilö, jolla on oma historiansa ja omat kokemuksensa.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat,

Hallitus on syyskuussa tehnyt päätöksen kasvattaa pakolaiskiintiötä väliaikaisesti 300 henkilöllä ensi vuodelle Syyrian pakolaistilanteen vuoksi. Syyrian konflikti on jatkunut jo lähes kaksi ja puoli vuotta. Se on vaatinut noin 100 000 kuolonuhria ja yli 2 000 000 ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa. Sisällissodassa raskaimman taakan kantavat aina siviilit, naiset, lapset ja vanhukset.
Suomi haluaa osallistua osana kansainvälistä yhteisöä Syyrian humanitaarisen kriisin helpottamiseen.

Hyvät kuulijat,

Maahanmuuttajat tulevat usein kulttuureista, joissa yhteisöllisyys on vahvaa ja perheyhteys kattaa myös kaukaiset sukulaiset. On tärkeää pitää huolta siitä, että maahanmuuttajat pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa koulutusta ja työtä mutta myös vaikeammin mitattavaa kokemusta osallisuudesta, mikä syntyy ystävyydestä, hyvästä naapuruudesta ja arkisesta kanssakäymisestä. Hallituksen kesäkuussa julkistetussa, sisäministeriön johdolla valmistellussa Maahanmuutto 2020 -strategiassa uskonnolliset yhteisöt mainitaan tärkeinä maahanmuuttajien osallisuutta lisäävinä yhteisöinä. Seurakunnat ovat merkittäviä verkostoitumisen paikkoja, kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamispaikkoja. Maahanmuuttajat ovat tutkitusti kantasuomalaisia ahkerampia kirkossakävijöitä. Kannustan seurakunnissa etsimään seuraaviin seurakuntavaaleihin myös maahanmuuttajaehdokkaita.

Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä tehdään hienoa työtä kansainvälisessä hengessä erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne suurin osa maahanmuuttajista sijoittuu. Pääkaupunkiseudulla palvelee saksalainen seurakunta ja yhdistysmuodossa toimiva kansainvälinen seurakunta, joka tekee diakoniatyötä ja tarjoaa monikielisen kokoontumispaikan eri kulttuureista saapuville henkilöille. Monessa seurakunnassa on erikseen nimetty maahanmuuttajatyöstä vastaava pastori tai diakoni, joka voi luoda yhteyksiä myös vastaanottokeskuksiin, joissa pakolaiset odottavat tietoa turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Äskettäin hyväksytyn kirkkolain muutoksen myötä mahdollisuus liittyä kirkkoon on ensi vuoden alusta lähtien myös heillä, joilla ei ole Suomessa pysyvää asuinpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä monipuolisesta avusta, jota seurakunnat ja kristilliset järjestöt tarjoavat maahanmuuttoa koskevissa asioissa viranomaisille. Kirkko toimii yhteistyössä Maahanmuuttoviraston kanssa maahanmuuttajien vakaumuksen selvittämistä koskevissa kysymyksissä. Seurakuntien edustajat ovat toimineet välittäjinä sovittelussa viranomaisten ja vieraasta kulttuurista saapuvien henkilöiden välisissä epäselvissä tilanteissa. Seurakunnat sekä kirkon lähetystyöntekijät ovat myös täydentäneet tietoja esimerkiksi vähemmistöuskontojen tilanteesta lähtömaissa, eli kartuttaneet Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätösten perustana toimivaa maatietoutta.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat,

Elämme rakenne- ja hallintouudistusten aikaa. Taloudelliset vaikeudet pakottavat meidät niin valtionhallinnossa, kunnissa kuin yrityksissä – myös kirkossa pohtimaan perimmäistä tavoitettamme. Esimerkiksi poliisihallinnon uudistuksessa lähdimme liikkeelle peruskysymyksestä. Mikä on poliisin ydintehtävä? Mihin voimavarat tulee keskittää?

Hyvät ystävät, mitä varten me kirkkona olemme olemassa? Mitä tarkoitusta varten kirkko on perustettu? Mikä on kirkon olennainen tehtävä nyt? Professori Osmo Tiililä vastasi kysymykseen aikoinaan: ”Kirkko on olemassa sen tähden, että täällä kuollaan.” Elämän vaikeuksien ja inhimillisen hädän edessä kirkolla on ajallista auttamista vieläkin merkittävämpi aarre tarjottavana ihmiselle. Jokainen ihminen ajallaan ylittää elämän ja kuoleman rajan. Pyhäinpäivänä osallistuin tilaisuuteen, jossa luettiin pysäyttävät sanat: ”Me emme tahdo pitää teitä veljet tietämättöminä siitä kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” Tämä on se ainutlaatuinen toivon sanoma, jota ei ole yhdelläkään muulla taholla tässä yhteiskunnassa tai maailmassa kuin Kristuksen kirkolla.

Kahdeksanvuotias tyttäreni teki minulle vakavan kysymyksen seuratessamme tvuutisia Aasian luonnonkatastrofista. ”Mitä sinä äiti pelkäät kaikkein eniten koko maailmassa?” Kun en heti osannut vastata, hän auttoi: ”Pelkäätkö esimerkiksi, että joku kuolee?” Ajattelin hänen tarkoittavan itseään ja vastasin, että ehkä pahin pelkoni olisi, jos joku lapsistani kuolisi.
Kysyin tyttäreltäni, mitä hän eniten pelkää mielessäni veikaten isän tai äidin kuolemaa. Vastaus oli nopea ja valmiiksi mietitty: ”Eniten pelkäisin sitä, jos Jumala kuolisi.” Hämmästyneenä pyysin selvennystä. Hän selitti: ”Sitten en voisi rukoilla, jos minulla olisi joku hätä. Ja jos kuolisin, en pääsisi taivaaseen.” Tästä avautui pitkä keskustelu. Vakuutin, että Jumala on ikuinen ja kuolematon. Keskustelun päätteeksi tyttäreni oli huojentunut: jos kerran Jumala ei voi kuolla, sittenhän meillä ei ole mitään pelättävää.

Lapsen vastaus meni syvemmälle kuin omani. Jos meillä on rakastava Jumala, jos meillä on syntiemme sovitukseksi kuollut ja ylösnoussut, elävä Vapahtaja, voimme turvautua häneen pelkojen, ahdistusten, sairauksien, arjen paineiden ja jopa kuoleman uhatessa. Psalmissa (68:21) sanotaan: ”Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.”

Ärade kyrkomötesdelegater!

Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!
Hyvät kuulijat, näillä ajatuksilla haluan esittää Valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivottaa teille jokaiselle Jumalan siunausta ja viisautta tehtäviinne!

Puoluekokouspuhe Hämeenlinnassa

Hyvät kristillisdemokraatit, ystävät, bästa vänner

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun annoitte minulle luottamuksen puolueen puheenjohtajan ja samalla sisäministerin tehtävään. Kuluneen hallituskauden aikana olemme voineet yhdessä vaikuttaa enemmän kuin kahdessakymmenessä vuodessa oppositiossa. Vuodet oppositiossa eivät olleet turhia. Ne kasvattivat meistä sen, mitä nyt olemme: uskottava hallituspuolue, joka osaa kantaa vastuuta, tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä ja jakaa oikeudenmukaisemmin yhteistä hyvää.

Me emme ole vain kuusi kansanedustajaa, europarlamentaarikko ja ministeri. Me olemme yli kymmenentuhatta jäsentä, satatuhatta äänestäjää. Ja historiallisen paljon, jopa viisi sataa osallistujaa puoluekokouksessa!
Kristdemokraterna i Finland är inte bara sex riksdagsledamöter, en europa parlamentariker och minister. Vi är över tio tusen medlemmar tillsammans och hundra tusen väljare. Och historiskit många här på partikongressen, fem hundra kristdemokrater i salen!

Avajaisjuhlassa kuulimme Topeliuksen ajatuksia Maamme–kirjasta. Kirjailija ajatteli, että jumalallinen kaitselmus on laittanut jokaiseen kansaan erityispiirteensä. Suomalaiset saivat sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja elinvoimaa, jotta pärjäisivät pimeässä Pohjolassa.

Topelius muurasi suomalaisen yhteiskunnan perustaksi ahkeruuden, sitkeyden uhrautuvaisuuden, oppivaisuuden sekä Jumalan pelon ja historiallisena erikoisuutena hän painotti luonnonsuojelun tärkeyttä. ”Yksinäisissä metsissään, kaukana sivistyneen maailman keskuksista se on kohonnut valistukseen – se on siis tiedonhaluinen ja oppivainen kansa.” Hänen tarinansa ovat vaikuttaneet pysyvästi siihen, mitä pidämme suomalaisuutena. Topeliuksen idealismin perusviesti oli, että yksilö ja yhteiskunta eivät ole toisistaan erillisiä. Molemmilla on sekä velvollisuuksia että oikeuksia toistensa suhteen.
Arvomaailmamme muuttuminen yksilölliseksi on samalla merkinnyt yhteisten ihanteiden ohenemista. Itsekkyys ja yhteisvastuun puute ovat yhteiskuntamme vaarallisimpia vihollisia. Erityisesti vaikeina aikoina tarvitaan niitä, jotka pohtivat, mitä minä voisin antaa tälle maalle, sen kansalle, lähimmäisilleni. Te rakkaat ystävät olette niitä, jotka haluatte antaa omaa aikaanne, omia lahjojanne ja osaamistanne yhteiseksi hyväksi.

Hyvät ystävät!

Tällä viikolla Heurekan talousseminaarissa kuvattiin tähän ajankohtaan sopivaa oikeaa asennetta Paavalin sanoin: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa.” Karut tosiasiat on tunnustettava, mutta emme saa vaipua epätoivoon. Loppukesän ikävät yritysuutiset kertovat talouttamme runtelevasta rakennemuutoksesta. Osuutemme maailman vientimarkkinoista on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja olemme menettäneet markkinaosuuksia monia länsimaita enemmän. Viennin kehityksessä olemme viime vuodet olleet samassa sarjassa Kreikan kanssa. Teollisuudessa on menetetty kymmenen vuoden sisällä 120 000 työpaikkaa.

Bruttokansantuotteella mitattuna taloutemme on jo 15 prosenttia (tai 30 mrd) jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa BKT olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Verotulot ovat laskeneet BKT:n mukana, mutta samaan aikaan julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin ja ovat nyt tasolla jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030.

Kotitalouksien velkamäärä on kivunnut suhteessa käytettäviin vuosituloihin jo 120 prosentin lukemaan. Kansantalous ei voi kestävästi kasvaa kotimaisen kulutuksen varassa.

Eilen budjettiriihessä hyväksytty talousarvioesitys on 6,7 miljardia alijäämäinen ja valtionvelka on kasvamassa jo lähes 100 miljardiin euroon. Valtion velka suhteessa BKT:een lähentelee jo EU:n kasvu ja vakaussopimuksen 60 %:n rajaa.
Olemme siis ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme. Hallitus on jo aikaisemmin saanut aikaan yli viiden miljardin euron sopeutuspäätökset, joilla leikataan menoja ja lisätään verotuloja. Kevään kehysriihessä teimme päätöksiä, joilla kilpailukykyämme parannetaan ja vientimahdollisuuksiamme edistetään. Päätimme käynnistää mittavan kasvurahoitusohjelman pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamiseksi ja pk-yritysten kasvun tukemiseksi. Tätä voimakkaasti ajoimme ja olemme profiloituneet yrittäjäpuolueena.

Vuoden alusta tehty ratkaisu arvonlisäveron korotuksesta yhdellä prosenttiyksiköllä oli kokonaisuuden kannalta välttämätöntä, vaikka se syökin ostovoimaa. On kuitenkin selvää, että Keskustan tuolloin esittämä kahden prosenttiyksikön korotus olisi ollut ylimitoitettu ja aiheuttanut liian suuren taakan suomalaisille yrityksille.

Hyvät ystävät,

Eilen hallitus teki kovia päätöksiä lähes 10 mrd:n kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vakava sairaus tarvitsee vahvat lääkkeet, joskus jopa leikkauksia, ettei jouduta saattohoitoon. Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään kipeitä kompromisseja.

Riihen vaikeimmat, mutta samalla myös tärkeimmät ratkaisut, tehtiin niiden toimenpiteiden ympärillä, joilla hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaavaa kestävyysvajetta paikataan. Päätetyissä rakenteellisissa uudistuksissa tärkeimpiä ovat ne, joilla pystytään pitkällä tähtäimellä lisäämään suomalaisen työn määrää – nostamaan eläkkeelle jäämisikää, saamaan nuoret aikaisemmin töihin ja ehkäisemään työstä ja koulutuksesta syrjäytymistä. Kannustinloukkujen purkamiseksi työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä on ollut kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite. Jatkossa lyhytkestoisen työn vastaanottaminen ei myöskään vaaranna asumistukea, jos palkka jää alle 400 euroon kuukaudessa kuuden kuukauden ajan. Erityisen tärkeää on saada pitkäaikainen, mahdollisimman kattava ja maltillinen palkkaratkaisu.
Budjettiriihen tuoreet päätökset elvyttävät taloutta pitäen samalla huolta talouden tasapainosta. Niin sanotussa elvytyspaketissa mm. korjataan homekouluja ja –sairaaloita, lentoliikenteen toimintaedellytyksiä tuetaan 200 miljoonalla eurolla ja kotitalousvähennystä korotetaan.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen vaatii sen arvioimista, mitkä ovat palveluita, jotka yhteiskunnan on hoidettava. Budjettiriihessä päätettiin karsia kuntien velvoitteita. Julkisesta taloudesta merkittävän osan muodostavan kuntasektorin tehokkuuteen pyritään vaikuttamaan myös valtionosuusuudistuksella.

Haluan nostaa malliksi sisäministeriössä käynnissä olevat uudistukset. Niin poliisissa, rajavartiolaitoksessa, hätäkeskuksissa kuin lupahallinnossa tehdään parhaillaan uudistuksia, joissa työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisätään vähentämällä hallintoa ja siirtämällä painopistettä suorittavaan työhön. Me olemme uudistajapuolue!

Hyvät ystävät,

Kiitollisuus edellisten sukupolvien työlle on yhteiskunnan menestystekijä. Tämä näkökulma pitää olla kirkas, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat vanhusten hoivaan ja palveluihin. Siksi kristillisdemokraattien ajama ja tänä vuonna toteutettu vanhuspalvelulaki oli meille tärkeä kynnyskysymys hallitusneuvotteluihin. Omaishoidossa hyödynnetään ihmisen luontaisia, rakkaita lähiverkostoja, mikä jo sinänsä tuo lisäarvoa tuotettuun hoivaan.

Ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten muiden huolenpitoa, voivat pelkällä avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin ominaisuudet, jotka ovat yhteiskunnan menestymisen kannalta kaikkein arvokkaimpia. Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisyyden kunnioituksen ja kymmenen käskyn periaatteille, kestää vaikeinakin aikoina.

Kunta- ja sote-uudistusten tärkeimpänä tavoitteena on terveydenhuollon parantaminen. Kansalaisten on voitava nähdä, että uudistukset johtavat siihen, että lähipalvelut säilyvät, terveyskeskukseen pääsee jonottamatta ja palvelu on kilpailukykyistä yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon kanssa. Terveyskeskuksista on saatava kansallinen ylpeydenaihe samaan tapaan kuin peruskoulustamme.

Hyvät ystävät!

Onko meillä valmiutta tehdä ratkaisuja, jotka kestävät pitkällä aikajänteellä? Vai jäämmekö historiaan sukupolvena, joka jätti lapsilleen ylivelkaantuneen, rakenteiltaan ja arvoiltaan rapautuneen maan?
Yksilöllisyyttä ja osin itsekkyyttäkin korostavassa ajassa meidän tulee vaalia tahtoa ja kykyä ajaa yhteistä hyvää. Odotan, että me Kristillisdemokraatit niin puolueena kuin yksittäisinä poliittisina toimijoina säilytämme vastuullisen tavan toimia päätöksenteossa. Me olemme yhteisen hyvän rakentajia.

Hyvät kuulijat,

Valitettavasti en päässyt osallistumaan puoluekokouksemme avajaistilaisuuteen Tasavallan presidentin johtaman UTVA:n kokouksen vuoksi, joka kokoontui käsittelemään ajankohtaista Syyrian tilannetta. Syyriassa eletään sodan kauhujen keskellä. Huoli Syyriasta on vakava ja kemiallisten aseiden käyttö jyrkästi tuomittavaa. YK:n turvallisuusneuvostolla on nyt ensisijainen vastuu tilanteesta. Sisäministeriössä selvitämme YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa sitä, miten Suomi voisi auttaa syyrialaisia. Suomi on tähän mennessä myöntänyt Syyrian humanitaariseen kriisiin 12,1 miljoonaa euroa. Tuki jakautuu sekä Syyriaan että lähialueiden syyrialaispakolaisille. Varaudumme myös Syyriasta tulevien pakolaisten vastaanottamiseen. Hädässä olevia on autettava!

Hyvät ystävät,

Suomi joutuu kohtaamaan ensimmäisenä maana Euroopassa väestön voimakkaan ikääntymisen. Olemme ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Erityiset vaikeudet merkitsevät kuitenkin aina myös mahdollisuutta löytää erityisiä vahvuuksia. Aikoinaan Suomi hyötyi raskaista sotakorvauksista saaden niistä voimakkaan sytykkeen teollisen yhteiskunnan kehittämiseen. Samalla tavoin ikärakenteen murros voi lopulta auttaa meitä kansainvälisessä kilpailussa, jos osaamme kanavoida sen luovan, hyvinvointia palvelevan tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

On saavutus, että ihmiset elävät tänään pidempään ja terveempinä kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Meillä ei ole liikaa vanhuksia. Jokainen heistä on ilon aihe. On upeaa, että tämän päivän lapsista yhä useampi saa keskustella isoisovanhempansa kanssa ja oppia tuntemaan hänet sekä sen myötä sukunsa historiaa.
Kestävyysvaje on syntynyt pitkälti vähenevän syntyvyyden ja elinajanodotteen kasvun yhtälönä. Siksi tulee erityisesti huolehtia hyvästä perhe- ja väestöpolitiikasta. Me olemme perhepuolue!

Ikääntyvän Suomen tulevaisuuden tärkein voimavara ovat lapset ja nuoret. Isänmaamme menestyksen kivijalka on korkea osaamistaso ja sen perusta luodaan tasapainoisissa kodeissa. Syrjäytymisen ehkäisyssä huomio tulee kiinnittää perheiden kykyyn vastata yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä: lasten ja nuorten kasvattamisesta. Työelämän pelisääntöjen, palvelujen, perhe-etuuksien, verotuksen ja yleisen lainsäädännön tulisi nykyistä vahvemmin tukea lasten tasapainoista kasvua ja kehitystä.

Kotihoidon tuen rinnalle hyväksytty ensi vuoden alusta voimaan tuleva joustava hoitoraha kasvattaa perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista. Pidän epäonnistuneena budjettiriihen päätöstä paaluttaa puolet kotihoidon tuen kestosta äidille ja puolet isälle, koska niin rajataan perheen valinnanvapautta. Voin kertoa, että vastustimme neuvotteluissa kalkkiviivoille asti tätä muutosta, mutta jouduimme toteamaan, että se olisi viety läpi ilman meitäkin. Meille on kuitenkin tärkeää, että kotihoidon tuki säilyy entisellään sekä kestoltaan että tasoltaan.

Hyvät kuulijat,

Olemme vahvasti tulevaisuuteen tähtäävä puolue. Olemme hallituksessa nostaneet yhdeksi kärkitavoitteeksemme nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen puuttumisen. Maallemme on elintärkeää huolehtia, että yhä suurempi osa nuorista saa koulutuspaikan ja työllistyy. Nyt joka päivä kolme tai neljä alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työurien pidentämiseksi on panostettava ennen kaikkea nuorten ikäluokkien työkykyyn ja työllisyysasteen nostamiseen. Vuoden alussa voimaan tullut nuorisotakuu on askel oikeaan suuntaan. Kannustan teitä kuntapäättäjiä panostamaan nuorisotakuun toteutumiseen omassa kunnassanne haastavasta taloustilanteesta huolimatta – tai pikemminkin juuri siitä johtuen. Panostus nuorisoon on kunnallenne paras investointi ja tuottavin sijoitus! Nuorisotyöttömyys on suurta tuhlausta!
Tarvitsemme arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Yhteiskunta ei viime kädessä voi estää ketään syrjäytymästä.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on rakentaa ja tukea lähimmäisyhteiskuntaa. Haastamme suomalaisia uuslähimmäisyyteen – uuteen, välittävään vastuunkantoon lähimmäisestä, yhteisvastuullisuuteen ja yhteisöllisyyteen!
Aineellinen hyvinvointi ei tunnu hyvinvoinnilta, ellei ihmisellä ole mahdollisuutta kokea osallisuutta ja kuulumista johonkin yhteisöön. Kokemus osallisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista syntyy oman paikan ja merkityksellisyyden löytämisestä yhteisössä. Tämän tulee olla syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa lähtökohtana. Kolmannen sektorin, järjestöjen ja seurakuntien merkitys hyvinvoinnin luojana ja uuslähimmäisyyden edistäjänä on keskeinen.
Hyvät ystävät

Meidän on myös avoimesti pohdittava haastetta kannatuskehityksessä. On tunnustettava, että kristillisdemokraattisen arvopuolueen toimintaympäristö on muuttunut entistä haasteellisemmaksi. Muutamassa vuodessa kristillisten arvojen ja seurakuntaelämän kosketus suomalaisten arkeen on dramaattisesti ohentunut. Sama kehitys näkyy myös muissa Pohjoismaissa ja sillä näyttää olevan yhteytensä myös kristillisdemokraattisten puolueiden kannatuslukemiin. Olemme ahtaalla, mutta emme umpikujassa.

Tämä todellisuus on hyvä tiedostaa, mutta se ei saa meitä lannistaa. Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi ja haasteet mahdollisuuksiksi. Kristillisdemokraattista arvopuoluetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin sen historiassa ja meillä on tällä hetkellä vaikutusmahdollisuuksia enemmän kuin koskaan puolueen historiassa.
Poliittisen puolueen tärkein tehtävä on vaikuttaa yhteiskuntaan puolueen arvojen pohjalta. Korkeat kannatuslukemat ovat tärkeä väline vaikuttamisessa, mutta ne eivät ole varsinainen päämäärä.
Muistutan myös, että keskustelu ja kritiikki kuuluvat demokratiaan, koskevat ne sitten hallituksen politiikkaa, muita puolueita tai sitten omaa puoluetta ja sen johtoa. Ne ovat terve merkki politiikassa. Olen kiitollinen kaikesta puheenjohtajan tehtävässäni saamasta rohkaisusta ja tuesta, mutta toivon samalla, että toimintailmapiirimme sallii puheenjohtajan moittimisen ilman, että kukaan tulee sen vuoksi itse moitituksi.
Me emme ole unohtaneet suomalaisuuden perustaa, kristillistä arvoperintöä. Uhkana on ollut uskonnonopetuksen merkittävä murentaminen, mutta estimme sen. Koululaisten repussa yksi merkittävä kirja on edelleen uskonnon kirja. Me olemme arvopuolue, koko Suomen kansaa varten.

Olemme yhteistyöpuolue, puolue, joka seisoo rohkeasti tinkimättä omalla arvopohjallaan, mutta kykenee yhteistyöhön koko poliittisen kentän kanssa, vasemmalta oikealle.
Olemme myös eurooppalainen puolue. Meillä on yhä tiiviimmät yhteydet kristillisdemokraattiseen puolueperheeseen Euroopassa. Kristillisdemokratia ei rajoitu kansallisrajojen sisään, aatteemme on globaali. Teemme yhteistyötä koko Euroopan parhaaksi kristillisten arvojen pohjalta EPP-puolueessa, jonka linjaukset ja arvot työn ja yrittämisen, perheen ja avioliiton sekä elämänsuojelun suhteen ovat hyvin lähellä kansallisen puolueemme ydintavoitteita. Eurooppalaisen kristillisdemokratian lähtökohta politiikalle on kristillinen ihmiskäsitys.

Puolueessamme on keskusteltu ajoittain, olemmeko yleispuolue vai arvopuolue. Mielestäni vastaus on itsestään selvä: meidän on oltava molempia. Ei ole järkeä menettää arvojansa ajassa, jossa politiikka suuntautuu yhä vahvemmin aatteelliseen keskusteluun.

Ajassa, jossa tarvitaan yhteisen hyvän rakentajia, meidän on oltava myös yleispuolue, joka kantaa vastuuta laajasti ja jolla on asiantuntemusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Hallitusvastuun myötä tämä tavoitteemme on tullut todeksi, kun olemme vaikuttamassa koko hallitusohjelman toteuttamiseen. Samoin te kunnallispolitiikassa vastuuta kantavat puolueaktiivimme toimitte taitavasti kaikilla politiikan sektoreilla.
Meidän ei tarvitse kipuilla sitä, olemmeko arvopuolue vai yleispuolue. Kyllä me olemme! Me olemme molempia, ja se on vahvuutemme.

Rakkaat puoluekokoukseen kokoontuneet kristillisdemokraatit,
Tänään hyväksymme linjapaperin, jossa Kristillisdemokraatit todistavat olevansa muutoksen kärkijoukoissa. Olemme pieniä mutta suuria uudistajia – yhdessä.

Bästa vänner,

du vet väl om att du är värdefull. Utan er som är här idag är det kristdemokratiska partiet ingenting. Framför oss har vi en stor uppgift. Vi måste förnya vårt Finland och till det kommer allas insats att behövas.
Jokainen teistä on arvokas. Ja ilman teitä puolue ei ole mitään. Meillä on edessämme suuri tehtävä, sillä meidän tulee uudistaa tämä maa. Jumala meitä tässä tehtävässä auttakoon!

Arvoisat kristillisdemokraatit, toivotan hyvää puoluekokousta meille kaikille!