Puheet

RSS

Ryhmäpuhe: Valtioneuvoston tiedonanto hallitusohjelmasta

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Kansanedustaja, KD-eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä

Ryhmäpuheenvuoro 16.12.2019

Valtioneuvoston tiedonanto: Valtioneuvoston tiedonanto hallitusohjelmasta

 

Arvoisa puhemies,

Hallituskriisissä ja siitä seuranneessa tuolileikissä on koeteltu kansalaisten luottamusta politiikkaan. Moni kysyy, ajavatko poliitikot ja puolueet tämän maan vai vain oman puolueensa etua. Siksi nopea paluu politiikan arkisiin kysymyksiin on paikallaan. Uusvanhan hallitusohjelman pohja rakentuu sen oletuksen varaan, että talouden kasvusuunta jatkuu. Jo keväällä oli tiedossa, että näin tuskin käy. OECD varoitti marraskuun ennusteessaan, että vuonna 2021 Suomen bruttokansantuote laskisi 0,9 prosenttia.

Päivitetty hallitus aloittaa tilanteessa, jossa teollisuudessa käydään työtaisteluja. Lakot ja epävarmuus työmarkkinoilla vaikuttavat suoraan vientituloihin ja verokertymään. Keskeisten vientimaidemme, kuten Saksan talous on hiipumassa ja teollisuutemme tilauskirjat ohenevat. Tuotantolinjoja on ajettu alas lakoista riippumatta. Lisäksi esimerkiksi suomalainen teräs kilpailee edelleen samoilla markkinoilla huomattavasti kilpailukykyisemmän mutta monin verroin saastuttavammin tuotetun kiinalaisen teräksen kanssa. Tästä ilmastokaan ei kiitä.

Samoin kolmen miljardin tulevaisuusinvestointeihin on kirjattu suuri joukko normaaleja juoksevia menoja. Jo ensi vuoden budjetissa niin sanottuja tulevaisuushankkeita rahoitetaan valtion omaisuuden myynnillä. Voimmeko luottaa siihen, että hallitus tekee tässä viisaita ja suomalaisten etua palvelevia päätöksiä? Omistajapolitiikkaan tarvitaan ryhtiä, ei enää sotkuja.

Hallituksen talouslaskelmat on tehty sen varaan, että työllisyysaste saadaan nostettua 75 %:iin. Toimet ovat ristiriidassa tavoitteen kanssa. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen heikentää työllisyyttä ja lisää harmaata taloutta. Polttoaineveron korotukset syövät niin ikään ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta.

Pääministerin aiempi visiointi kuuden tunnin työpäivästä herättää myös huolen, sillä Suomi tarvitsee menestyäkseen työtä ja yrittämistä enemmän, ei vähemmän.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat juuri niitä, joissa syntyy uusia työpaikkoja. Niitä syntyisi vielä enemmän, jos työpaikoilla voitaisiin sopia nykyistä joustavammin paikallisista työehdoista. Työllisyyttä parannettaisiin uudistamalla sosiaaliturvaa ottamalla käyttöön KD:n kannustava perusturvamalli, joka tekee työttömälle työn vastaanottamisen aina kannattavaksi.

Myös SOTE- uudistus olisi tärkeä saada viimein etenemään. Tämän kohdalla on ollut huolestuttava hiljaisuus. Olemme koko syksyn odottaneet Rinteen hallituksen lupaamaa lakiesitystä hoitajamitoituksesta, mutta nyt on käynyt ilmi, että se ei valmistukaan tänä vuonna. Pelkät pykälätkään eivät muutu hoitaviksi käsiksi, tarvittaisiin riittävä rahoitus, josta ei ole mitään tietoa. On kestämätöntä, että talousvaikeuksissa painivat kunnat irtisanovat tai lomauttavat henkilöstöään samaan aikaan, kun hoitajia tarvittaisiin lisää vanhuspalveluihin. Arvoisa hallitus, tämä on hoidettava, muuten luottamus demokratiaan horjuu pahasti, sillä kaikki puolueet ennen vaaleja lupasivat vanhuspalvelut kuntoon.

Hallituspohjan ideologiset linjaukset näkyvät ehdotuksessa translaista, jossa sukupuolen vaihtaminen eriytetään lääketieteellisestä arviosta ja hoidoista henkilön omaan ilmoitukseen ja kokemukseen perustuvaksi. Tämä ei palvele lapsen etua. On uskaliasta ja myös luonnontieteen näkökulmasta ristiriitaista, jos äitiyden ja isyyden käsitteet irrotetaan biologiasta.

Harhaanjohtavaa argumenttia pakkosterilisaatiosta ei pidä niellä, sillä sitä ei nykyisessä prosessissa ole. Lisääntymiskyvyttömyys seuraa siitä, jos lääkehoitojen ja leikkausten avulla kehoa yritetään muuttaa vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi.

Syntyvyyden rajun laskun kääntäminen vaatii pikaisia toimia, ei pelkkiä työryhmiä ja strategioita. Perheitä ei tule holhota valtiovallan määräämillä perhevapaiden kiintiöillä, vaan äideillä ja isillä tulee olla oikeus päättää, miten lastenhoito järjestetään. Pakkokiintiöt johtaisivat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin.

Viestit lasten ja nuorten pahoinvoinnista on otettava vakavasti. Perheet ja lapset tarvitsevat entistä enemmän tukea, sillä lopulta koko yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu perheiden hyvinvoinnin varaan.

Arvoisa puhemies,

Rinteen hallituksen ero ja Marinin hallituksen muodostaminen antoivat hallituspuolueille mahdollisuuden tarkistaa hallitusohjelmaa vastaamaan talouden tilaa ja asiantuntijoiden näkemyksiä tarvittavista työllisyystoimista. Marinin hallitus ei muuta pilkkuakaan, millä valitettavasti on vielä kallis hinta.

 

 

Ryhmäpuhe KD:n vaihtoehtobudjetista

Kirjoitettu kirjoittajana

Päivi Räsänen (kd.)
Ryhmäpuheenvuoro KD:n vaihtoehtobudjetista
Keskustelu oppositioryhmien vaihtoehtobudjeteista 20.11.2019

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti ensi vuodelle koostuu kolmesta paketista, kolmesta merkittävästä kokonaisuudesta, joihin haluamme kiinnittää huomiota ja joihin toivomme lisäpanostuksia. Nämä kolme kokonaisuutta liittyvät perheisiin, terveyteen ja hyvinvointiin sekä koko Suomen elinvoimaisuuteen.

Syntyvyyden rajun laskun kääntäminen vaatii yhteiskunnallisia toimia. Vaikuttavan perhe- ja väestöpolitiikan avulla voidaan poistaa epävarmuustekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti syntyvyyteen. Hallitus esittää 10 euron korotusta perheen neljännelle ja viidennelle lapselle. Tämä on hyvä, mutta ei ratkaise väestöongelmaa. Suuria perheitä Suomessa on niin vähän, että tämä korotus merkitsee vain 0,4 % koko lapsilisämomentista.

 

Erityisesti ensimmäisten lasten määrä on vähentynyt. Esitämme lapsilisän korotuksen ulottamista kaikkia perheitä koskevaksi. Jokainen lapsi on yhtä arvokas ja tervetullut. Uudistamme aiemman ehdotuksemme 1000 euron kertaluonteisesta vauvarahasta sekä tuloverotuksen lapsivähennyksen palauttamisesta.

 

Ennen vaaleja hallituspuolueet Keskustaa lukuun ottamatta lupasivat lähes 100 euron korotusta opintotukeen. Nämä lupaukset ovat kuihtuneet vajaaksi kahdeksi euroksi. Ehdotamme opintorahan korotukseen 40 miljoonan euron vuosittaista panostusta. Lisäksi nostaisimme opiskelijaperheiden huoltajalisää 150 euroon kuukaudessa. Panostaisimme myös peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen, millä pystyttäisiin torjumaan lasten syrjäytymistä ja koulukiusaamista.

 

Hallitus on nostamassa kansaneläkettä ja takuueläkettä. Tämä on oikea suunta, vaikka luvattu satanen onkin kutistunut muutamaan kymppiin. Hallitus kuitenkin unohtaa työeläkettä saavat eläkeläiset. KD keventäisi eläkeläisten verotusta yli 200 miljoonalla eurolla eläketulovähennystä korottamalla. Tämä parantaisi monen pientä työeläkettä saavan taloudellista asemaa.

Vanhustenhoidossa on tällä hetkellä pahoja puutteita niin laitoksissa kuin kotihoidossa, erityisesti hoitohenkilökunnan liian pienestä määrästä johtuen. Ikääntyneiden väestönosuuden kasvaessa vanhustenhoidon tilanne jatkaa heikkenemistään, mikäli tilanteeseen ei puututa välittömästi. On kestämätöntä, että talousvaikeuksissa painivat kunnat irtisanovat tai lomauttavat henkilöstöään samaan aikaan, kun hoitavia käsiä tarvittaisiin lisää vanhuspalveluihin. Hallituksen päätös hoitajamitoituksesta ei riitä parantamaan tilannetta ilman riittävää rahoitusta. KD eduskuntaryhmä esittää 150 miljoonan euron lisäystä vanhustenhoidon tason parantamiseksi. Palauttaisimme myös keliakiakorvauksen ja diabeteslääkkeiden korvattavuuden leikkauksia edeltävälle tasolle. Lääkekorvausjärjestelmää uudistaisimme siten, että alkuvuoden kulurasitus on mahdollista jakaa useammalle kuukaudelle.

 

Hallituksen talouslaskelmat on tehty sen varaan, että työllisyysaste saadaan nostettua 75 %:iin. Hallituksen toimet ovat kuitenkin ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen heikentää kotitalouksien mahdollisuuksia teettää työtä. Se myös lisää harmaata taloutta. Polttoaineveron korotukset syövät niin ikään ihmisten ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta. KD peruisi hallituksen esittämän leikkauksen kotitalousvähennykseen ja polttoaineveron kiristämisen.

 

Asumiskustannusten nousu ja liikkumisen rajoittaminen iskevät erityisen pahasti maaseudun väestöön. Harvaan asutun maaseudun ihmisiä ei tule unohtaa. Keskeiset palvelut tulee taata koko maassa ja ryhmämme esittää mm. pienten kuntien lukioiden tukemista Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmän suosituksen mukaisesti.

 

Vaihtoehtobudjetin osana KD eduskuntaryhmä esittää useita työllisyyttä parantavia keinoja. Suomessa on noin 50 000 järjestäytymätöntä yritystä. Nämä pienet ja keskisuuret yritykset ovat juuri niitä, joissa syntyy uusia työpaikkoja. Niitä syntyisi vielä enemmän, jos näillä työpaikoilla voitaisiin sopia nykyistä joustavammin paikallisista työehdoista. Oppisopimuskoulutusta edistäisimme lisäämällä siihen kohdistuvaa tukea sekä porrastamalla harjoittelupalkkoja. Pidemmällä aikavälillä työllisyyttä parannettaisiin uudistamalla sosiaaliturvaa ottamalla käyttöön KD:n kannustava perusturvamalli.

 

Arvoisa puhemies,

Vahvemman työllisyyskehityksen lisäksi KD esittää tulopuolen vahvistusta mm. terveysperusteisen veron kautta. Vero kohdistuisi tasapuolisesti eri tuoteryhmiin ja perustuisi elintarvikkeisiin lisättyyn sokeriin. Muun muassa Evira ja THL ovat puhuneet terveysperusteisen veron puolesta. Verolla edistettäisiin terveyttä sekä vähennettäisiin terveydenhoidon kustannuksia. Kokonaisuudessaan KD eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetti lisäisi menoja ja keventäisi verotusta reilulla 900 miljoonalla. Tulopuolta vahvistettaisiin noin 1 400 miljoonalla eurolla. Vaihtoehtomme on 500 miljoonaa euroa ylijäämäinen verrattuna hallituksen esittämään talousarvioon.

 

http://www.kd.fi/vaihtoehtobudjetti

https://www.kdpuolue.fi/kd/files/2019/10/KDn-vaihtoehtobudjetti-2020web-1.pdf

https://www.kdpuolue.fi/vaalit/files/2019/11/KD_VB_2020b.pdf

 

Katsaus Puoluekokouksessa 2019

Kirjoitettu kirjoittajana

Katsaus Puoluekokouksessa Oulussa 24.8.2019

julkaisuvapaa klo 14.15

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen

 

Hyvä puoluekokousväki,

Eduskunnan syyskausi starttaa käyntiin muutaman viikon päästä. Hallituksen kuherruskausi on ollut poikkeuksellisen lyhyt – pitkin kesää olemme seuranneet hallituskumppaneiden keskinäistä naljailua ja täysin vastakkaisiin suuntiin ajavia ehdotuksia. Vaikuttavia toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin pian.

Vastikään julkaistu valtiovarainministeriön talousarvioehdotus herättää kysymyksiä hallituksen kyvystä hoitaa maan taloutta vakaalla ja kestävällä tavalla. Odotettavaa on, että hallituspuolueet ja ministeriöt tulevat vaatimaan omia lisäyksiään budjettiin ja lopputulos on maamme historian euromääräisesti suurin valtion budjetti. Sen sijaan tulopuolella ei vastaavaa kehitystä ole tiedossa. Tulot perustuvat toiveisiin dynaamisista vaikutuksista, joita ei puolestaan tule, ellei työllisyys ja tuottavuus kehity voimakkaasti. Kunnianhimoisilta työllisyys- ja taloustavoitteilta puuttuvat tehokkaat keinot. Suomi tarvitsee menestyäkseen myös työtä ja yrittämistä enemmän, ei vähemmän.

Oppositioryhmänä laadimme tasapainotetun vaihtoehtobudjetin, jonka peruspilareita ovat työn ja yrittäjyyden edellytysten turvaaminen, ikäihmisten ja lasten aseman parantaminen sekä vastuullinen talous, millä varmistetaan, että heikommassa asemassa olevista pystytään pitämään huolta myös tulevaisuudessa.

Hyvä puoluekokousväki

Nostan esiin muutamia ajankohtaisia ja tulevan syksyn poliittisia kysymyksiä.

Syntyvyys on sukeltanut Suomessa pohjalukemiin, mikä aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen.

Perhepolitiikalla voidaan vaikuttaa syntyvyyteen, vaikka sitä usein vähätellään. Perheille on annettava mahdollisuus hankkia sellainen määrä lapsia, josta he unelmoivat. Lapsen elämän arvon mittaaminen ilmastopäästöissä kuvaa lapsiin kohdistuvaa kielteistä arvoilmapiiriä maassamme. Suomessa otettiin viime vuonna enemmän uusia koiranpentuja kuin vauvoja. Kukaan ei ole kuitenkaan ehdottanut, että jokainen luopuisi yhdestä lihaa syövästä lemmikistä. Suomi tarvitsee enemmän lapsia, ei vähemmän.

Perheitä ei tule holhota valtiovallan määräämillä perhevapaiden kiintiöillä, vaan äideillä ja isillä tulee olla oikeus päättää, miten lastenhoito järjestetään. Pakkokiintiöt johtaisivat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin.

Suomalaiset ovat tässä asiassa sillä linjalla, jota kristillisdemokraatit ovat johdonmukaisesti edustaneet. Marraskuussa 2018 julkaistussa Väestöliiton perhebarometrissa kävi ilmi, että suomalaiset perheet haluavat itse päättää perhevapaiden käytöstä.

Hallitusohjelmaan sisältyvä monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien lapsilisän nostaminen ovat kannatettavia, mutta nämä lisäykset kohdistuvat pieneen ryhmään. Valtaosa perheistä, 1-3 lapsen perheet näkyvät ohjelmassa huonosti.

Hallituksen ehdottama translainmuutos, jossa sukupuolen vaihtaminen eriytetään lääketieteellisestä arviosta ja hoidoista henkilön omaan ilmoitukseen ja kokemukseen perustuvaksi, ei myöskään tue lapsen etua.

Harhaanjohtavaa argumenttia pakkosterilisaatiosta ei pidä niellä, sillä mitään pakkosterilisaatiota ei nykyisessä prosessissa ole. Lisääntymiskyvyttömyys seuraa siitä, jos lääkehoitojen ja leikkausten avulla kehoa yritetään muuttaa vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Jos sukupuolen vaihtamisessa ei enää edellytetä lääketieteellistä arviota ja hoitoa, silloin juridinen mies voi olla biologisesti täysin nainen ja päinvastoin. Se murentaisi isyyden ja äitiyden käsitteet.  Lapsen synnyttävä äiti voisi olla juridinen mies tai nainen voisi olla lapsen biologinen isä.

Nykyisissä kouluryhmissä on jatkuvasti enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Vieraskielisten, psyykkisesti oirehtivien ja levottomien oppilaiden tarpeet syövät opettajien voimavaroja. Erityistarpeisiin nähden ryhmäkoot ovat liian isoja. Tämän seurauksena ne oppilaat, jotka tarvitsevat tukea, eivät saa tukea, ja muut taas eivät saa tarpeeksi opetusta, kun opettajan aika menee tukea tarvitseville.

Poliittisessa kentässä vallitsee laaja yksimielisyys vanhustenhoidon lakisääteisen hoitajamitoituksen tarpeesta. Samaa tarvitaan opetusalalle. Tätä on vuosikausia vastustettu opetuksen järjestäjien omaan harkintaan vedoten. Ongelmat ovat kuitenkin kasvaneet, joten nyt olisi aika tunnustaa, että laissa tulee selkeästi säätää, kuinka monta oppilasta saa olla yhdellä opettajalla.

Hallituksen aie oppivelvollisuusiän nostamisesta ei ratkaise peruskouluvaiheessa tai jopa sitä ennen alkanutta syrjäytymisen ongelmaa, sen sijaan nämä resurssit tulisi panostaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja erityisopetukseen.

Vanhustenhoidossa on pahoja puutteita niin laitoksissa kuin kotihoidossa. Monen omaishoitajan hoivataakka on sydäntä särkevän raskas. Paljon hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Suomessa on jo yli miljoona 65 vuotta täyttänyttä kansalaista ja Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan v. 2030 heitä on 1,5 miljoonaa.

Pääsyy vanhustenhoidon ongelmiin on se, että hoitohenkilökunnan määrä on riittämätön. Valtionvarainministeriön tulevan vuoden budjettiehdotuksessa vanhuspalveluihin osoitetulla 5 miljoonan euron määrärahalla ei vaalilupauksia lunasteta – summa on kaksi prosenttia siitä tavoitteesta, että hoitajamitoitus nostetaan yhdessä sovittuun 0,7:ään. Puuttumaan jää 98 % rahoituksesta.

Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Korjausten viivyttely merkitsee sitä, että hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat perustuslakiin kirjattuja ihmisoikeuksia, mutta niiden käytännön toteutuminen ei ole itsestään selvää, ellei niitä puolusteta ja käytetä.

Uskonnonvapaus on sekä perusoikeus että ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle riippumatta siitä, onko hän turvapaikanhakija vai syntyjään suomalainen. Jokainen saa päättää uskontonsa ja vakaumuksensa ilman että viranomainen tutkii sen aitouden. Suomessa asuvat ovat tällä hetkellä eriarvoisessa asemassa tämän perusoikeuden suhteen.

Useat turvapaikkaa hakeneet ovat Suomessa kääntyneet kristityiksi, ottaneet kasteen ja kertoneet siitä omaisilleen. Käytettävissä olevan maatiedon pohjalta esimerkiksi islamista kristinuskoon kääntynyttä ei voi palauttaa Afganistaniin. Kuitenkin maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden kielteisten päätösten perusteluissa on saatettu kiistää kristillisen vakaumuksen aitous. Tämä on merkillistä, sillä eivät Taliban tai suvun kunniaa puolustavat vainoajat tutki kristillisen uskon syvyyttä. Kuolemanrangaistukseen riittää se, että on julkisesti luopunut islamista.

Suomalaisen ruuan puolustaminen on nostettava kansalliseksi kärkitavoitteeksi EU-puheenjohtajuuskaudella. Kotimainen ruuantuotanto on edelleen tärkeää paitsi laadun ja turvallisuuden näkökulmasta, myös huoltovarmuuden ylläpitämiseksi.

Maatalous muodostaa kolmanneksen EU:n budjetista. Maataloustukia ollaan uudessa budjettiesityksessä leikkaamassa Suomen osalta jopa 420 miljoonaa euroa seitsemän vuoden kehyskauden aikana, mikä vastaa noin yhden vuoden Suomen koko maataloustuloa. Suomen pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että erityisolomme huomioidaan.

Uusi Veikkaus on ajanut itsensä kriisiin venyttämällä vastuullisuuden rajoja. Suomalaista rahapelijärjestelmää leimaa paradoksi: halu ylläpitää ja kasvattaa rahapelituottoja ja vähentää ja ehkäistä rahapelihaittoja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan Suomessa on yli 120 000 peliongelmaista ihmistä. Liki neljännes pelituotoista tulee ongelmapelaajilta.

Rahapelaaminen on Suomessa hyvin keskittynyttä – noin 5 % pelaajista häviää puolet Veikkauksen tuotosta (n.1,8 miljardia euroa). Peliriippuvuus on yleisintä työttömillä, lomautetuilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla tai pitkäaikaisesti sairailla. Sen sijaan rahapeliautomaattien sijoittelu on eurooppalaisittain poikkeuksellisen hajautettua, n 20 000 pelikonetta mm kaupoissa, kioskeilla, ravintoloissa ja huoltoasemilla.

Peliautomaatteja on Suomessa erityisesti sellaisilla asuinalueilla, joissa koulutus- ja tulotaso ovat matalia ja työttömyysluvut korkeita.

Rahapelaaminen on tulonsiirtoa syrjäytyneiltä hyväosaisille ja aiheuttaa kärsimystä uhkapelikierteessä oleville ja heidän läheisilleen. Vuonna 2022 pelikoneisiin on tulossa tunnistautumispakko, mutta se ei yksin riitä ehkäisemään haittoja. Nyt on oikea hetki keskittää pelikoneet valvottuihin pelisaleihin.

Puolueväen keskuudessa on käyty keskustelua siitä, millaisilla ulostuloilla eduskuntaryhmän tulisi näkyä julkisuudessa. Hyvät puoluekokousedustajat, nyt teillä on otollinen tilaisuus evästää meitä siitä.

On hyvä huomioida se, että tiedottamisemme ei ole yhtä kuin julkisuuskuva. Teemme ryhmänä ja yksittäin päivittäin kannanottoja, tiedotteita ja lehtikirjoituksia politiikan kaikilta sektoreilta, mutta median julkisuuskynnyksen ylittämisestä päättävät toimittajat. Joku ulostulo saattaa nousta suureen keskusteluun yhden instagramviestin tai twiitin pohjalta, joskus suurella vaivalla tehty ja laajasti tiedotettu poliittinen ohjelma ei nouse käytännössä edes puolueen jäsenistön tietoon.

On arvosteltu myös sitä, että ns kolmen A:n moraalikysymykset – avioliitto, abortti ja alkoholi – nousevat tärkeysjärjestyksessä ohi vaikkapa nuuskan vapauttamisen tai kirkon verotusoikeudesta luopumisen. Kolmen A:n allergia ja arkuus on leimannut puolueen sisäistä keskustelua niin kauan kuin olen puoluetoiminnassa ollut mukana, -90 –luvun alusta lähtien. Minulle se oli aluksi hämmentävää, sillä lähdin nuorena lääkärinä tämän puolueen toimintaan juuri kristillisen ihmiskuvan takia, siksi, että elämää puolustetaan rohkeasti alusta loppuun asti.

On epä-älyllistä leimata vaikkapa kysymys abortista tai eutanasiasta puoluetoiminnassa pelkästään moraalikysymyksiksi. Niissä samoin kuin muissakin arastelluissa A-kysymyksissä on kysymys lainsäädännöstä, ja vaikkapa alkoholipolitiikassa myös valtion budjettimenoista sekä verotuksesta. Näitä asioita koskevat päätökset tehdään eduskunnassa.

Jos Suomessa tehdään lähes 10 000 raskaudenkeskeytystä vuosittain, n. koululuokallinen joka päivä, tästä on uskallettava puhua ja siihen on yritettävä vaikuttaa! Ei kai kukaan vakavissaan väitä, että nuuskan myynnin vapauttaminen olisi poliittisesti painavampi kysymys kuin syntymättömän lapsen elämän suojelu?

Hyvät puoluejäsenet,

Eduskuntaryhmämme jatkaa viime kauden kokoonpanolla, entistä kokeneempana ja osaavampana. Eduskunnan kokoonpanon ja arvopohjan muutos tekee haasteestamme entistä merkityksellisemmän ja tarpeellisemman. Puolueellemme eduskunnassa on tilaus ja tärkeä vaikuttamisen aika!

Muutokset valiokuntapaikoissa tuovat uusia painotuksia eduskuntatyöhömme. Vaalituloksen perusteella olisimme saaneet vain muutaman valiokuntapaikan, mutta onnistuimme neuvottelemaan kuuden varsinaisen paikan lisäksi jopa seitsemän varajäsenyyspaikkaa merkittävistä valiokunnista.

Myös kokonaan uusi tiedusteluvaliokunta, jonka jäsen olen, tuo vastuullisia haasteita edustajan työhön. Samoin EU-puheenjohtajuus tarjoaa mahdollisuuden nostaa esille oman linjamme ja vahvan osaamisemme.

Oppositiossa yhdessä perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa tähtäämme rakentavaan yhteistyöhön mutta myös erottautumiseen omalla profiililla ja omilla vaihtoehdoilla.

Kristillisdemokraattisessa ideologiassa jokaisen ihmisen ainutlaatuinen, jakamaton ihmisarvo on kaiken poliittisen toiminnan perusta. Silloin myös kaikkein heikoimmista huolehditaan. Ahkeruus, rehellisyys, kohtuullisuus, työn ja yrittämisen arvostus, perheistä huolehtiminen ja yhteisvastuun periaate ovat niitä kristillisestä maailmankuvasta perittyjä arvoja, joita eduskuntaryhmänä puolustamme kaikessa päätöksenteossa.

MITEN TÄHÄN ON TULTU? SUOMALAISEN ETUANASIAKESKUSTELUN TAUSTOJA JA ARGUMENTTEJA

Kirjoitettu kirjoittajana

 

 

Hyvät kuulijat!

 

Keskustelu eutanasiasta on kohonnut suomalaisessa yhteiskunnassa nyt aivan uudelle aallonharjalle. Esiin nousevat suuret ja ajattomat kysymykset kuolemasta, elämän arvosta, ihmisoikeuksista ja kärsimyksestä. Erityisen henkilökohtaisella, kipeälläkin tasolla kannanotot koskettavat parantumattomasti sairaita ja vammaisia ihmisiä sekä heidän omaisiaan, heitä hoitavia lääkäreitä ja hoitajia.

 

Toimin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä vuosina 2003–2007, jolloin valmistelimme terveydenhuollon tulevaisuutta koskevan laajan selvityksen. Julkaisua varten tilatussa asiantuntijoiden esiselvityksessä ”Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet” arveltiin, että monet muut maat seuraavat Hollannin ja Belgian esimerkkiä ja että Suomi saa oman eutanasialakinsa 10-15 vuoden kuluessa. Arvion perustana oli yhä vahvistuva eutanasiaa suosiva kansalaismielipide.

 

Kuopion yliopistossa vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan 42 % väestöstä hyväksyi eutanasian parantumatonta syöpää sairastavan potilaan pyynnöstä ja, hämmästyttävää kyllä, vieläkin enemmän, 48 % väestöstä oli valmis hyväksymään vaikeasti kehitysvammaisten tai dementiaa sairastavien vanhusten surmaamisen ilman potilaan omaa pyyntöä.

 

10 vuoden ajan eutanasian kannatus on ollut 75 prosentin luokkaa. Tulos huolestuttaa, mutta uskon sen perustuvan osittain tiedon puutteisiin ja pelkoihin, osittain myös elämän arvoon liittyvien käsitysten muutokseen.

 

Lännen median 7.2 julkaistussa haastattelussa Karinakodin vastaava lääkäri Riitta Lahtonen kertoo: ”Meillä oli täällä kerran pariskunta, joka erään kyselyn yhteydessä ilmoitti kannattavansa eutanasiaa. Rouva oli potilaana ja mies istui hänen vierellään joka päivä. Loppuvaiheessa rouvan oireet vaikeutuivat ja hänet sedatoitiin (rauhoitettiin lääkkeillä uneen). Hän kuoli rauhallisesti. Jälkeenpäin mies tuli puhumaan minulle ja kertoi, että tätä juuri he olivat tarkoittaneet eutanasialla. Hän sanoi, ettei olisi halunnut, että vaimolle annetaan lopetuspiikki kuin koiralle.”

 

Mielipidetiedusteluihin osallistuvilla saattaa olla virheellisiä käsityksiä eutanasiasta, kuten Karinakodin pariskunnalla. Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista ja oireenmukaiseen hoitoon siirtymistä, vaan Hollannin lainsäädännön mahdollistamaa toimenpidettä, jossa lääkäri oikeasti surmaa myrkkyruiskeella potilaansa. Mitä kauempana ihminen on kuolevan potilaan hoidosta, sitä enemmän hän tutkitusti kannattaa eutanasiaa. Lääkäriliiton tuoreen tutkimuksen mukaan kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä vain 17% kannatti eutanasiaa.

 

On selvää, että näin vahva kannatus ulottaa vaikutuksensa myös poliittisiin päättäjiin. Eduskunta kävi torstai-iltana pitkän keskustelun kansalaisaloitteesta, jossa ehdotetaan, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.

 

Eutanasiaa perustellaan kahdella argumentilla: parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudellaan päättää kuolemastaan.  Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua.

 

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Vaikeatkin kivut voidaan hoitaa oireettomiksi. Samat opioidit, joita käytetään vaikean kivun hoitoon, lievittävät tehokkaasti myös hengenahdistuksen tunnetta.

Jos muut keinot eivät riitä lievittämään levottomuutta, hengenahdistusta, psyykkistä ahdistusta tai kipua, potilas voidaan nukuttaa palliatiiviseen sedaatioon määräajaksi, ja levättyään hän voi taas herätä. Sedaatio ei ole eutanasiaa, toisin kuin kansalaisaloitteen tekijät väittävät.

 

Käsite ”oikeus kuolla” on harhaanjohtava ja itsessään ristiriitainen. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset tunnustavat ihmisen oikeuden elämään, eivät oikeutta kuolemaan.

Missään maailman maassa potilaalle ei ole turvattu lakisääteistä ”oikeutta kuolla”, ei Hollannissakaan.

 

Itsemääräämisoikeuden ydin on siinä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta ei oikeutta päättää itse, mitä hoitoa hänelle annetaan. Miksi juuri eutanasia olisi poikkeus tästä periaatteesta?

 

Eutanasiaa edistetään luomalla uusia termejä tai käyttämällä todellisuuden häivyttämiseksi kiertoilmaisuja, kuten kuolinapu, avustettu kuolema tai arvokas kuolema. Eduskunnan käsittelyyn tuodussa kansalaisaloitteessa ehdotetaan laillista eutanasiaa ”hyvän kuoleman puolesta”.

 

Mitä on hyvä kuolema? Kun puhutaan hyvästä kuolemasta, tarkoitetaan itse asiassa elämää. Elämä ennen kuolemaa viimeisiä sekunteja myöten voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on raja, jota emme pysty arvottamaan.

 

Eutanasian puolustajat puhuvat usein oikeudesta kuolla arvokkaasti. Tämä toive on oikeutettu ja se on otettava vakavasti. Arvokkaalla kuolemalla tulisi kuitenkin tarkoittaa hyvää palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa ja saattohoitoa. Ihmisen surmaaminen ei ole arvokasta toimintaa.

Osallistuin tammikuussa Lääketiedetapahtumaan, jossa sain rintaani tämän lääkärin tehtävää kuvaavan pinssin: ”Elämän puolustaja”.

 

Lääkärit ovat saaneet tiedollisen ja asenteellisen koulutuksen suojelemaan elämää.

Mikäli ihmisellä ajateltaisiin olevan oikeus päättää omasta kuolemastaan toisen ihmisen tekemänä, tämä väistämättä merkitsisi jollekin lankeavaa velvollisuutta suorittaa surmaaminen. Eutanasia merkitsisi suurta muutosta lääkärin eettisessä asennoitumisessa.

 

Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa. Jos elämän tuhoamisen periaate hyväksyttäisiin parantumattomien sairauksien hoitovalikoimaan, lääkäri voisi alkaa asenteellisesti suosia valintoja, jotka eivät edistäkään potilaan elämää.

 

Kansalaisaloite eutanasian sallimisesta menee osittain pidemmälle kuin Hollannin laki esittäessään lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista.

 

Eutanasia on erotettava sellaisesta oireiden hoidosta, jonka sivuvaikutuksena elämä saattaa lyhentyä. Lääkäri joutuu useissa tilanteissa punnitsemaan lääkkeiden tai muiden hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Lääkehoidon tarkoituksena ei koskaan ole tappaa potilasta, vaikka sen käyttöön saattaisi liittyä jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia. Saattohoidossa käytettyihin vahvoihin huumaaviin kipulääkkeisiin, kuten morfiiniin ja muihin opioideihin, liittyy väärinkäsityksiä. Palliatiivisessa hoidossa annokset saattavat olla suuria. Eri potilailla on myös erilainen kyky sietää opioideja. Oikein käytettynä palliatiivisessa hoidossa ne saattavat pidentää elinpäiviä, sillä krooninen kipu uuvuttaa potilaan. Eutanasialääkärit eivät käytä surmaamiseen morfiinia, vaan lihaksia halvaannuttavia ja sydämen pysäyttäviä aineita. Näitä aineita ei käytetä saattohoidossa.

 

Päätös eutanasiasta jäisi viime kädessä aina lääkärille, joka joutuisi arvioimaan potilaan kokeman kärsimyksen määrää. Psyykkinen ahdistus ja masennus, ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys aiheuttavat usein somaattista sairauttakin sairastavalle enemmän kärsimystä kuin fyysinen kipu. Millainen kärsimys arvioitaisiin riittäväksi, jotta päätös eutanasiasta laukeaisi?

Sairauden viimeisten vaiheiden kärsimys saattaa olla enemmän omaisten kuin kuolevan kärsimystä. Potilaan oma kokemusmaailma tietoisuuden hämärtyessä saattaa olla hyvin toisenlainen kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkemys.

 

Ihmisellä on myös oikeus muuttaa näkemystään. Miten potilaan aiempaan eutanasiatoiveeseen tulee suhtautua, jos hän ei akuutissa tilanteessa enää kykene ilmaisemaan senhetkistä tahtoa? Kun yli 80-vuotiaita hoitotestamentin laatineita suomalaisia haastateltiin, puolet heistä toivoikin elvytystä nykyisessä tilanteessaan. Elämänhalu on sairaudenkin tilassa ja kuoleman lähestyessä usein paljon vahvempi kuin terveenä osaamme ajatella. 

 

Eutanasian kuuluminen hoitovalikoimaan kannustaisi masentuneita ihmisiä tähän ratkaisuun. Samalla sillä viestittäisiin asennetta vammaisten ja sairaiden ihmisten elämän arvottomuudesta. Valtaosan itsemurhista tekevät nuoret, fyysisesti terveet ihmiset. Kun itsemurhia pyritään ehkäisemään yleisesti, miksi emme tukisi myös vammaisten tai vanhusten elämänhalua loppuun asti?

 

Eutanasiaa vaativassa kansalaisaloitteessa edellytetään, että lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta. Aloitteen mukaan kliininen depressio tulee aina hoitaa ennen eutanasiapäätöksen tekemistä. Miten voidaan varmistua, ettei vakavasti sairaan ihmisen kuoleman toive nouse masennuksesta? 

 

Jokaisen ihmisen elämään sen jossakin vaiheessa kuuluvat erilaiset kärsimykset ja rajoitteet. Kukaan ei pysty tekemään kaikkea sitä, mitä jossain vaiheessa elämäänsä haluaisi. Herkästi erehdymme arvioimaan toisen ihmisen elämän mielekkyyttä oman elämäntilanteemme näkökulmasta. Terve ja toimintakykyinen ihminen saattaa pitää halvaantuneen tai sairaalavuoteeseen sidotun ihmisen elämää hyödyttömänä ja arvottomana kärsimyksenä. Jos nuorelta ihmiseltä kysytään, haluaisiko hän tulla elvytetyksi elämään pyörätuolissa, useimmat vastannevat, etteivät halua. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sairastuneet tai vammautuneet löytävät elämänhalun ja mielekkyyden alkuvaiheen järkytyksestä ja masennuksesta toivuttuaan.

 

 

Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilas itse saattaa myös kokea olevansa rasitukseksi tai hyödytön sairautensa vuoksi, joko kuviteltujen tai todellisten asenteiden vuoksi. Potilaan kuolemantoive sisältääkin kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla.

 

Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman valinnan näkökulmasta. Kuolemalla on suuri yhteisöllinen merkitys. Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.

 

Eutanasiakeskustelun ajankohtaistuminen liittyy kahteen yhteiskunnalliseen ilmiöön: toisaalta pelkoon ja epäilyihin terveydenhuoltojärjestelmämme kyvyttömyydestä huolehtia kuolevien potilaiden inhimillisestä, yksilöllisestä ja arvokkaasta hoidosta, ja toisaalta yleiseen ihmiskuvan muutosprosessiin. 

 

Sain puhelinsoiton naiselta, joka kysyi: ”Tarkoittaako saattohoito sitä, että potilas siirretään osaston varastohuoneeseen, eikä anneta hänelle ruokaa eikä juomaa?” Hän kertoi sairaasta puolisostaan, jolle oli sairaalassa ilmoitettu aloitettavan saattohoito ja joka oli samana päivänä siirretty ylipaikalle varastohuoneeseen.

 

Eutanasiaa puoltavat kansalaiset ilmaisevat usein pelon joutua persoonattomaan liukuhihnamaiseen hoitoon, jossa heidän yksilöllisiä tarpeitaan tai toiveitaan ei oteta huomioon. Tämän tulisikin johtaa koko terveydenhuoltojärjestelmämme vakavaan itsetutkiskeluun.

 

Eutanasiakeskustelu tekee palvelun suomalaiselle yhteiskunnalle, jos se johtaa laadukkaan palliatiivisen ja saattohoidon turvaamiseen kaikille tarvitseville. Sen turvaamiseksi tarvitsemme saattohoitolain, jota kannatti 70 % kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä. Ministeri Rehula ei luvannut saattohoitolakia, kun sitä häneltä kyselytunnilla tiedustelin. Siksi olen tehnyt lakialoitteen, jossa potilaalle säädettäisiin oikeus saattohoitoon asuinpaikasta ja sairauden laadusta riippumatta.

 

Puhe Parempaa saattohoitoa eutanasian sijaan -seminaarissa 4.3.2017 Pikkuparlamentissa.

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa: Jokaisen täysi ihmisarvo ei ole KD:lle mielipide, vaan luovuttamaton vakaumus

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa 5.10.2016
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmä ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies,

”Suomen vaikein sana on nyt ”yhdessä””. Eilisen Helsingin Sanomien otsikon jutussa ei käsitelty itsenäisyytemme satavuotisteemaa ”Yhdessä” eikä väkivaltaisia ääriliikkeitä ja vihapuhetta. Otsikko on kuitenkin osuva myös tämän päivän keskusteluun.

Yhdessä toimiminen ei ole aina helppoa, mutta se on ainoa tie yhteiskunnan menestymiseen. Toivon, että tämä keskustelu antaa vahvan viestin siitä, että me yhdessä puolustamme jokaisen Suomessa asuvan oikeutta elämään ja turvallisuuteen.

Vihapuhe synnyttää vihatekoja. Erityisesti meillä päättäjillä on iso vastuu, miten käytämme sanoja. Väestöryhmien hyvien suhteiden rakentamiseen tarvitaan niin päättäjien, viranomaisten kuin koko kansalaisyhteiskunnan yhteistä ponnistelua.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy rasismia. Jokaisen ihmisen täysi ihmisarvo ei ole meille mielipide vaan luovuttamaton vakaumus.

Sosiaalisen median keskusteluissa yhden ääriliikkeen laittomuuksia puolustellaan usein toisen ääriliikkeen laittomilla toimilla. Toistensa vastapooleja eivät kuitenkaan ole oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet, tai kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten radikalisoituneet ryhmittymät. Nämä kaikki ovat radikalisoitumisen eri muotoja ja yhtä haitallisia yleiselle turvallisuudelle. Näiden vastakohta on järjestäytynyt, demokraattinen yhteiskunta. Mielenosoittaminen kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, mellakointi ja väkivalta eivät.

Viimeisimmän ihmisoikeusselonteon mukaan: ” Vihapuhe rajoittaa sanavapautta luomalla yleistä turvattomuuden ilmapiiriä. Vihapuheen kohteena olevien henkilöiden oikeus oman mielipiteen ja identiteetin esiintuomiseen ilman pelkoa saattaa vaarantua.” Avoimen rasistinen puhe luo pelon ilmapiiriä, joka heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kärjistävistä lausunnoista tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Rasismin aikaansaamasta kielteisestä kehästä seuraa syrjäytymistä ja houkutusta radikalisoitumiseen ja rikolliseen elämäntapaan.

Ääriliikkeisiin ajautumisen taustalla, riippumatta aatteesta, on usein syrjäytymistä ja näköalattomuutta. Kielteisen kehän kääntäminen myönteiseksi vaatii yhteisöllisten työtapojen tuomista kouluihin, tehokasta kotouttamista sekä toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutus- ja työllisyysasteen nostaminen ovat myös yhteiskuntarauhaa lisääviä toimia. Turvallisuusuhkien torjumiseksi tarvitaan myös resursseja ja toimivaltuuksia turvallisuusviranomaisille.

Arvoisa puhemies,

Eduskuntaryhmämme on vakavasti huolestunut poliisin resurssien riittävyydestä ja samalla sisäisen turvallisuuden heikkenemisestä. Jo ensi vuonna poliisien määrä uhkaa vähetä yli 200:lla ja 7000 poliisin raja alittua. Jätimme perjantaina talousarvioaloitteen 22 miljoonan euron lisäyksestä poliisin määrärahoihin. Toivomme hallituspuolueilta ymmärrystä ja kannatusta aloitteellemme. Pelkät eduskunnassa lausutut korulauseet eivät valitettavasti riitä ääriliikkeiden torjumiseen. Siihen ei myöskään riitä muutaman poliisin siirtäminen kentältä netin ääreen. Keskeistä on, että poliisilla on maanlaajuisesti riittävät henkilöstövoimavarat, jotta se voi hoitaa hyvin tehtävänsä ja puuttua ilmenneisiin uhkatekijöihin ajoissa.

Arvoisa puhemies,

Jakautunut kansakunta on heikko kansakunta. Tarvitsemme puheenvuoroja ja äänenpainoja, joissa erilaisia mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, erilaisia ihmisiä arvostetaan ja joissa pidetään huolta, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. Olemme liian pieni kansa siihen, että joku suljetaan joukosta pois. Vikojen ja erimielisyyden etsimisen ja korostamisen sijaan huomiota pitää kiinnittää asioihin, jotka meitä yhdistävät. Toivon, että viime aikaisista synkistä tapahtumista alkaisi myönteinen kehitys, jonka myötä jokaiselle yksilölle kuuluva ihmisarvo palautetaan yhteiskuntamme perusperiaatteeksi ja sitä toteutetaan myös käytännön elämässä.

Ryhmäpuhe: Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta

Kirjoitettu kirjoittajana

24.5.2016

Arvoisa puhemies!

 

Suomi on edelleen turvallinen maa. Osaavien ja maailman parhaiten koulutettujen sisäisen turvallisuuden viranomaistemme toimintakyky on tähän asti kyetty säilyttämään. Rakenteellisilla uudistuksilla on kevennetty hallintoa ja siirretty voimavaroja poliisin ja rajavartijoiden kenttätyöhön. Nyt on muutos näköpiirissä.

 

Sisäisen turvallisuuden selonteko on karua luettavaa – rehellisestä kuvauksesta on syytä antaa sisäministeriölle tunnustus. Poliisin, rajavartiolaitoksen, pelastustoimen ja hätäkeskusten toimintakyvyn rapautumista luetellaan sivutolkulla resurssien vähentämisen seurauksena. Hallitus kertoo, että häiriöiden ja rikosten määrä lisääntyy, poliisin ja hätäkeskusten toimintavalmiusajat pidentyvät, osa tehtävistä jää kokonaan hoitamatta, yhä useammat rikokset jäävät selvittämättä, harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ylläpito vaikeutuu, riski oman käden oikeuden käyttöön kasvaa ja väestön turvallisuuden tunne ja jopa yhteiskuntarauha heikkenevät merkittävästi.

 

Selonteossa varoitetaan poliisien määrän laskusta 7000 tasolle. Totuus on kuitenkin vielä pahempi. Eduskunta on juuri käsitellyt hallituksen linjauksen julkisen talouden suunnitelmaksi, jonka mukaan poliisimäärärahat alenevat kehyskaudella niin, että vuonna 2019 poliisimäärä alenisi n 6700:aan, mikä tarkoittaisi 500 poliisia vähemmän kuin tällä hetkellä. Hallitus on siis kehyspäätöksessä linjannut vielä huomattavasti suuremman leikkauksen poliisin rahoitukseen kuin selonteossa nyt poliittisesti linjataan. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallituksen antaa eduskunnalle selvityksen poliisin rahoituksen keskenään ristiriitaisista esityksistä sekä tarvittavat määrärahalisäykset kehyksiin. Pidemmällä aikavälillä emme saa tyytyä 7000 poliisin tasoon – tavoite tulee asettaa vähintään nykytasolle.

 

Poliisitoimintaan kohdennetut säästöt ovat kestämättömiä, kun samaan aikaan toimintaympäristö muuttuu yhä haastavammaksi. Laiton maahantulo ja turvapaikanhakijoiden määrän kymmenkertaistuminen ovat merkinneet satojen miljoonien eurojen lisäpanostuksia vastaanottotoimintaan, oleskelulupahakemusten käsittelyyn ja kotouttamiseen. Tämä on ollut väistämätöntä, mutta eikö samalla tulisi huolehtia myös koko väestön turvallisuudesta?

 

Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajista muodostettu parlamentaarinen ryhmä esitti yksimielisesti reilu vuosi sitten ennen eduskuntavaaleja, että sisäisen turvallisuuden taso säilytettäisiin tällä vaalikaudella 95 miljoonan euron määrärahalisäyksin. Kehyksissä on vain noin puolet tästä tarpeesta. Hallitus ei kehyspäätöksissään lisännyt poliisin määrärahoja, vaan ainoastaan vähensi hallitusohjelman kehyksiin sisältyneitä säästöpäätöksiä.

 

Terrorismin, Venäjän kehityksen ja kyberuhkien ohella ei pidä unohtaa arjen suurinta uhkaa sisäiselle turvallisuudelle: työttömyyden, päihteiden ongelmakäytön, mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden aiheuttamaa syrjäytymistä. Sisäisen turvallisuuden haasteet on muistettava myös ajankohtaisessa alkoholilain uudistuksessa. Alkoholin saatavuuden laajentaminen lisää kulutusta, poliisin työkuormaa, turvattomuutta ja yhteiskunnan kustannuksia. Yhteiskunnan resursseja voidaan säästää ja inhimillistä kärsimystä vähentää puolestaan silloin, kun perheiden ja lähiyhteisöjen hyvinvointia ja jaksamista tuetaan ja kun kansalaisia yhdistävät elämää kantavat arvot.

 

Arvoisa puhemies,

 

Mitä kansalaiset odottavat turvallisuusviranomaisilta? Sitä, että hätäkeskukseen soittavalle vastataan kohtuullisessa ajassa. Sitä, että poliisi, ambulanssi tai paloauto saapuu nopeasti paikalle. Tai että poliisi ylipäänsä ottaa tapahtuneen rikoksen tutkittavaksi. Selonteossa ehdotetaan poliisin tehtävien poliittista priorisointia, että eduskunta päättäisi, mitkä lakisääteiset tehtävät poliisi voi jättää hoitamatta, mikäli resurssit eivät riitä. Toinen vaihtoehto on, että ensilinjassa oleva viranomainen, usein hätäkeskuspäivystäjä tai poliisi joutuu priorisoimaan, kenelle antaa apua. Molemmat vaihtoehdot on vältettävä!

 

Poliisin, hätäkeskusten ja rajavartiolaitoksen toimintakyvyn säilyttämisessä nykyisellään ei ole kysymys miljardien tai satojen miljoonien eurojen vuosikorotuksista. Muutaman kymmenen miljoonan euron lisäpanostuksella kyetään varmistamaan sisäinen turvallisuus niin, ettei virkamiesten tarvitse kirjoittaa turvallispolitiikan kauhuskenaarioita. Turvallisuudesta huolehtiminen on valtion ydintehtävä eikä siitä tule tinkiä suhdanteiden mukaan.

 

Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)

Ryhmäpuheenvuoro

Julkaisuvapaa 9.3.2016 klo 14:00

 

Arvoisa puhemies,

Pariisin terrori-iskut viime syksynä muistuttivat meitä järkyttävällä tavalla siitä mihin terroristijärjestö ISIL pyrkii ja kykenee. Pelon ja kuoleman levittäminen kaikkialle on Islamilaiseksi valtioksi itseään nimittävän terrorijärjestön päämäärä. Vaikka Euroopassa tapahtuvat iskut ja niiden uhka herätti Suomessa suurta huomioita, on muistettava missä ISIL levittää eniten hävitystä. Suuret alueet Syyriassa ja Irakissa ovat edelleen sen hallussa, kansainvälisestä operaatiosta huolimatta. Samaan aikaan järjestö on lisännyt vaikutusvaltaansa Libyassa ja sillä on tukijoita ympäri Lähi-itää, Pohjois-Afrikkaa ja Eurooppaa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista ISIL:in vastaiseen operaatioon. On hyvä, että olemme yhteisessä rintamassa taistelussa terrorismia vastaan. Viime syksynä nähty etenkin irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän suuri kasvu kertoo siitä, että kaukaiseltakin vaikuttavat sodat ja levottomuudet vaikuttavat myös Suomeen. Emme voi työntää päätämme pensaaseen ja olettaa, että maailman tapahtumat eivät kosketa meitä. Suomen tulee olla valmis omalla panoksellaan vaikuttamaan turvallisemman ja vakaamman tulevaisuuden aikaansaamiseksi.

Valtioneuvoston selonteossa tuodaan esille Ranskan avunpyyntö Pariisin terrori-iskujen johdosta. Lissabonin sopimuksen avunantolauseke on maallemme tärkeä. Suomen tulee antaa muille jäsenvaltiolle apua pyydettäessä, koska myös me saatamme olla joskus avun tarpeessa. Euroopan maiden vakava suhtautuminen avuantovelvoitteeseen parantaa myös omaa turvallisuuttamme. Suomen osallistumisen jatkaminen ja operaatiovahvuuden lisääminen Irakissa on hyvä tapa vastata Ranskan avunpyyntöön. Lissabonin sopimuksen sisältöön ei tule kuitenkaan suhtautua epärealistisesti. Avunantolauseke ei tarkoita sitä, että meillä olisi turvatakuut kaikkia ulkoisia uhkia vastaan. Omasta uskottavasta puolustuskyvystä huolehtiminen ja sotilaallisen yhteistyön lisääminen kumppanimaidemme kanssa on yhtä tärkeää kuin ennenkin.

 

Arvoisa puhemies,

Päätökseen sisältyy riskejä, joista on syytä avoimesti keskustella. Suomalaiset sotilaat toimivat muutaman kymmenen kilometrin päässä rintamalinjasta ja itsemurhaiskut ovat mahdollisia koulutustukikohtien ulkopuolella. ISIL on uhannut kaikkia sitä vastaan taistelevia maita terrori-iskuilla. Suomesta on lähtenyt henkilöitä taistelemaan terrorijärjestön riveissä. Taistelijoita on palannut ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa on yksittäisiä henkilöitä, joita epäillään taisteluihin osallistumisesta ja sotarikoksista Irakissa. Uhkailut eivät saa vaikuttaa päätöksentekoomme. Uhkakuvat tulee kuitenkin huomioida ja varautua niihin vahvistamalla sisäisen turvallisuuden valmiuksia.

Turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön osallistuminen ja operaation vahvistaminen Irakissa tuo lisäkustannuksia vaikka suuri osa voidaan kattaa olemassa olevien määrärahojen puitteissa. Operaatioon osallistuminen kuitenkin lisää osaamistamme ja auttaa kehittämään omaa puolustuskykyämme. Kustannukset ovat pienet suhteutettuna siitä saatavaan hyötyyn.

Sotilaallisten toimien lisäksi alueella tarvitaan kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua. ISIL:ltä vallatuilla alueilla on haasteena jälleenrakentaminen ja uudelleenasuttaminen. Eduskuntaryhmämme kannustaa selvittämään mahdollisuudet EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioon Irakin alueella. Näissä keskusteluissa on syytä pitää esillä myös tarvetta turvapaikanhakijoiden takaisinottosopimuksista niin kahdenvälisesti kuin EU-tasolla.

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa terrorismin vastaiselle yhteistoiminnalle ja Suomen osallistumisen jatkamiselle ja vahvistamiselle Irakissa.

KD:n ryhmäpuheenvuoro kilpailukykytiedonannosta

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
kansanedustaja Päivi Räsänen

Valtioneuvoston tiedonanto kilpailukykyä parantavista toimista 30.9.2015

 

MUUTOSVARAUKSIN

Arvoisa puhemies,

 Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannusti hallitusta yhteiskuntasopimukseen, johon kaikki työmarkkinaosapuolet olisivat sitoutuneet. Oli pettymys, ettei se toteutunut. Annan pääministeri Sipilälle ja hallitukselle tunnustuksen siitä, että vastarinnasta huolimatta tavoitteesta kilpailukyvyn parantamiseksi ei ole luovuttu ja toisaalta ovea neuvottelupöytään ei ole suljettu.

 

Annan tunnustuksen myös etujärjestöille siitä, että ne toivat konkreettisia kilpailukykyä parantavia esityksiä, vaikka yhteistä esitystä ei vieläkään syntynyt. Erityisen kannatettavaa on se, että pitkälle ulotettava palkkaratkaisu on nyt nostettu pöytään, sillä palkankorotuksilla pystyttäisiin helposti leikkaamaan se hyöty, mikä nyt esitettävillä uudistuksilla saataisiin aikaan. Toivomme, että neuvottelut tositarkoituksella jatkuvat ja vielä syksyn aikana löydetään sellainen ratkaisu, jonka työmarkkinaosapuolet ja suomalaiset voivat laajasti hyväksyä. Yhdessä sovitut toimenpiteet Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi, alakohtaiset erot huomioiden, antaisi suomalaisille uutta uskoa maamme tulevaisuuteen.

 

Ilman omaa itsenäistä rahapolitiikkaa lamakausina ei enää voida parantaa kilpailukykyä heikentämällä oman valuutan arvoa. Tämä on johtanut siihen, että meillä on oikeastaan enää yksi nopeasti vaikuttava väline kilpailukyvyn parantamiseksi, sisäinen devalvaatio. Työvoimakustannusten alentaminen suhteessa kilpailijamaihin leikkaamalla palkkoja on huomattavasti vaikeampaa ja ikävämpää kuin rahan arvoa alentamalla. Tämän saimme kaikki huomata edellisviikon perjantaina kun Suomi pysähtyi työntekijäjärjestöjen mielenilmaisun ajaksi.

 

Ennen lamakausia pitäisi harjoittaa tiukkaa talouspolitiikkaa ja pyrkiä maltilliseen palkkakehitykseen, jotta kustannukset eivät karkaisi. Tähän ei Suomessa ole kyetty. Päinvastoin, juuri kun kansainvälinen finanssikriisi iski Suomeen viime vuosikymmenen lopulla, nähtiin ennätyssuuria palkankorotuskierroksia kaikilla aloilla. Pitkän nousukauden päätteeksi poliittiset päättäjät lisäsivät vaalilupauksiensa kanssa paineita suurille palkankorotuksille. Toivottavasti olemme ottaneet opiksi tehdyistä virheistä.

 

Kokonaistuotantomme on laskenut yli viidellä prosentilla vuoden 2008 tasosta. Finanssikriisin myötä Suomen vienti romahti ja samalla yritysten kannattavuus on heikentynyt. Tämä on johtanut työttömyyden rajuun kasvuun viime vuosina. Kansainvälinen kysyntä on edelleen heikkoa ja finanssikriisin lisäksi erityisesti Venäjän kaupan tyrehtyminen vaikeuttavat taloutemme nousua. Tällä hetkellä vientituloja puuttuu jopa 30 miljardia euroa vuodessa, jotta julkisen sektorin menot kyettäisiin rahoittamaan ilman lisävelkaantumista. 

 

Pidämme hallituksen tavoitetta parantaa Suomen kilpailukykyä yhteensä 15 prosentilla oikeana. Ilman järeitä toimenpiteitä emme saa aikaan talouskasvua emmekä luotua paljon kaivattuja uusia työpaikkoja. Kilpailukyvyn parantaminen ja työn lisääminen ovat välttämättömiä mikäli haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

 

Hallituksen esittämät kustannuskilpailukykyä vahvistavat toimet parantavat yritysten toimintaedellytyksiä. Esitys yksityisen sektorin sosiaaliturvamaksun alentamisesta on tarpeellinen uudistus. Palkan sivukulujen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämä toimenpide saa täyden tukemme. Kysymykseksi jää kuitenkin, miten tämä mittava uudistus rahoitetaan, siihen ei saatu vastausta tiedonannosta.

 

Pidämme myös tarpeellisena esitystä vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta 2500 euron kertakorvauksen avulla. Tämä edistää nuorten naisten työllisyyttä ja helpottaa erityisesti naisvaltaisilla aloilla toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. Hallitus ansaitsee kiitoksen myös siitä, että se on muuttanut esitystä järkevämmäksi niin, että tuki maksetaan kaikille työnantajille, jotka maksavat palkkaa äitiyspäivärahakauden aikana. Aikaisempi ehdotus, jossa tuki olisi maksettu vasta työhön paluun jälkeen, olisi kohdellut työnantajia eriarvoisesti. Vanhempainvapaiden ja hoitovapaiden kesto vaihtelee suuresti ja aina äiti ei palaa saman työnantajan palvelukseen.

 

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus kuunteli herkällä korvalla kansalaisia luopumalla epäoikeudenmukaisesti kohdistuvasta sunnuntailisien leikkaamisesta. Tämä uudistus olisi iskenyt erityisesti naisvaltaisille matalapalkka-aloille. Viikonloppulisät ja erityisesti sunnuntailisät muodostavat monella palkansaajalla merkittävän osan kokonaispalkasta. Lomarahan alentaminen 30 prosentilla kohtelee palkansaajia tasapuolisemmin ja on näin ollen helpompi hyväksyä. Ilman lomaraha-oikeutta olevia järjestäytymättömien pienyrittäjien työntekijöitä on Suomen yrittäjien arvion mukaan 157 500. Lomarahan maksaminen aiheuttaisi yrityksille yhteensä 235 miljoonan euron lisäkulun. Miten hallitus aikoo huomioida näitä yrityksiä uhkaavan kilpailukyvyn heikkenemisen?

 

Hallituksen esittämät toimet hintakilpailukyvyn parantamiseksi eivät vielä riitä, kuten hallitus itsekin toteaa. Tarvitsemme lisäksi maltillisia palkkaratkaisuja ja muita kilpailukykyä parantavia toimia pitkälle tulevaisuuteen. Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää, että hallitus yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa pyrkii neuvottelemalla löytämään sellaisen kokonaisratkaisun, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Vetoamme myös työmarkkinajärjestöihin. Työntekijäpuolelta vaaditaan nyt joustoa ja ikävien päätösten hyväksymistä. Työnantajaosapuolelta vaaditaan samoin yhteiskuntavastuuta ja todellista halua luoda ja säilyttää työpaikkoja Suomessa. Luodaan yhdessä maallemme tulevaisuuden usko ja eväät paremmalle tulevaisuudelle.

Yhteys: Päivi Räsänen p. 050 511 3065

 

 

Katsaus puoluevaltuustolle 9.5.2015

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

rakkaat ystävät,

 

Kiitän lämpimästi teitä jokaista ja teidän kauttanne puolueväkeämme ponnistuksistanne vaalityössä. Emme saavuttaneet asettamaamme tavoitetta, mutta tiedän, että piireissä ja osastoissa työtä tehtiin kovasti ja saimme eduskuntaryhmäämme tehokkaan ja innostuneen viisikon, joka tarvitsee teidän tukeanne tulevassa työssään.

On tärkeää muistaa ja tunnustaa, että olipa ehdokas kuinka tunnettu, kokenut ja taitava tekijä politiikassa, toisia edustamaan pääsee vain puolueväen yhteisillä ponnisteluilla.

Vaikeina aikoina joudutaan tekemään valintoja. Juuri silloin korostuu, mitkä ovat ne arvot, joiden pohjalle kukin tahtoo yhteiskuntaa rakentaa. Kristillisdemokraatit rakentavat rohkeasti Suomea, joka on ”sosiaalisesti oikeudenmukainen, turvallinen, perheystävällinen, yritteliäs, innovatiivinen, kilpailukykyinen ja taloudellisesti menestyvä, yhteisöllinen, kestäville kristillisille arvoille rakentuva lähimmäisyhteiskunta”.

Tältä pohjalta olisimme mielellämme olleet mukana hallituksessa vastuuta kantamassa. Mutta kansan vaaleissa ilmaisema tahto oli toinen ja vaalitappion myötä näyttää selvältä, että jäämme ilman hallituspaikkaa tällä vaalikaudella. Hallitustunnustelija Juha Sipilän kutsu hallitusneuvotteluihin ei ainakaan ensivaiheessa nyt kohdistunut meihin, vaikka poliittisten tavoitteiden puolesta olisimme hyvin tähän kokoonpanoon sopineet.

Omalta osaltamme voimme todeta, että kulunut vaikea kausi hallituksessa testasi puolueemme hallituskunnon ja se voitiin todeta riittäväksi. Saavutimme monissa neuvotteluissa hyviä tuloksia ja pääsimme vaikuttamaan kaikkeen päätöksentekoon ensin yhtenä kuudesta ja lopulta yhtenä neljästä hallituspuolueesta. Veimme kunnialla loppuun ne vastuut, jotka meille uskottiin hallituspuolueena, kiitos eduskuntaryhmälle, kiitos puoluevaltuustolle ja puolueväelle vahvasta tuesta vaikean hallitustaipaleen aikana! Luotan siihen, että tämä kantaa hedelmää tuleville vuosille – olemme luotettava yhteistyökumppani. Olemme vastuuta kantava ja yhteistyökykyinen puolue.

Oppositioasema vaikeana aikana ei ole meille mikään tavoite, mutta vaikuttaminen jatkuu oppositiossa. Hallituskokemus antaa uutta puhtia ja terävyyttä oppositiopolitiikkaamme. Suren sitä, että menetimme eduskuntaryhmästämme neljä erinomaisen tarmokasta, osaavaa ja vastuullista edustajaa. Samalla kuitenkin saimme kolme uutta upeaa edustajaa. Uudistunut eduskuntaryhmä tuo uutta virtaa ja näkökulmaa toimintaamme.

On syytä muistaa, että oppositioasemasta on myös hyötyä. Oppositiossa meidän on mahdollisuus lisätä kannatusta ja siltä pohjalta työskennellä vaalivoiton varmistamiseksi neljän vuoden päästä. Nyt on kasvun aika, ideologian, oman aatteen ja poliittisten tavoitteiden kirkastamisen aika. Meillä on takanamme neljä vuotta vastuun aikaa, nyt eteemme aukeaa neljä vuotta kasvun aikaa.

Oppositiossa KD on aina toiminut rakentavasti ja vastuullisesti. Olemme esittäneet aitoja, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Tästä syystä meillä on myös lukuisia kokemuksia siitä, että olemme saaneet edistettyä ajamiamme asioita myös oppositiosta käsin. Neljän hallitusvuoden aikana puolueemme toimijoille on kertynyt valtavasti yleispoliittista osaamista, joka on edelleen hyödynnettävissämme. Tuemme hallitusta silloin, kun siihen on aihetta ja mielestämme väärien valintojen edessä tulemme tarjoamaan omat vaihtoehtoiset ratkaisumme.

Hyvät ystävät,

Maallamme on ankarat näkymät edessään. Valtionvarainministeriön arvion mukaan julkisen talouden sopeutustarve on useita miljardeja. Uudella hallituksella on siis mittava urakka edessään. Kaavailtu hallituspohja, jossa on Keskustan lisäksi mukana Perussuomalaiset ja Kokoomus, antaa mahdollisuuksia talouden tasapainottamiseen ja yrittäjyyden edistämiseen. Uudelta hallitukselta tulee odottaa kaikilla hallinnonaloilla nopeasti käyntiin saatettavia rakenneuudistuksia, joilla karsitaan toimintojen päällekkäisyyksiä ja hallintoa sekä järkeistetään toimintoja.  Tarvittavat toimet ovat välttämättömiä mutta sitäkin vaikeampia. Toivon sydämestäni menestystä tälle työlle. Toivon, että hallitustunnustelija Sipilä saa kolmipyöräisensä pian vauhtiin. Apupyörät olisivat tuoneet kulkuun vakautta. Nyt jokainen kaavailtu hallituspuolue on vaa’ankieliasemassa ja nähtäväksi jää, pysyvätkö kaikki pyörät mukana kuoppaisella tiellä.

Vaikuttavat rakenteelliset uudistukset tulee saada käyntiin hallituskauden alkupuolella. Rakenneuudistuksista tärkein on sote-uudistus, joka oikein toteutettuna hillitsee kustannusten nousutahtia merkittävästi. Mikäli uudistusta työstetään parlamentaarisessa ryhmässä, myös KD on siinä mukana. Olemme avoimia pohtimaan erilaisia malleja. Keskeistä on, että mallin tulee aidosti vähentää hallinnollisia kuluja ja yksinkertaistaa hallinnollisia rakenteita. Palvelut tulee myös järjestää nykyisiä kuntia suuremmissa yksiköissä (esim. kuntayhtymissä), joissa integroidaan perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimen palvelut. Uudistus tulee ulottaa toiminnan sisältöihin niin, että ennaltaehkäiseviin, oikea-aikaisiin ja kevyisiin palveluihin sekä lähipalveluihin panostetaan, päällekkäisyydet poistetaan ja hoitoketjut korjataan sujuviksi.

Hyvät kuulijat,

Hallitustunnustelija Juha Sipilän pyrkimys saada aikaiseksi yhteiskuntasopimus oli hyödyllinen harjoitus, joka osoitti, että maan talouden tasapainottamiseen tarvitaan kaikkia toimijoita. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. On valitettavaa, että työmarkkinajärjestöt eivät päässeet yhteisymmärrykseen keinoista, joilla olisi merkittävästi voitu parantaa Suomen kilpailukykyä ja vähentää sopeutustarvetta. Nyt olisi tarvittu yhteen hiileen puhaltamista kaikilta osapuolilta.

Päättäjiltä vaaditaan rohkeutta ja päätöksentekokykyä. Talouden tasapainottamiseen tarvitaan sekä kasvua että menojen hillitsemistä. Työllisyysasteen nostaminen vaatii yrittäjyyden edellytysten parantamista, byrokratian ja työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen purkamista, lisää joustoa työmarkkinoille, maltillisen palkkaratkaisun sekä oikein kohdennettuja julkisia investointeja. Kestävällä pohjalla oleva talous mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen tulevaisuudessa.

Kasvuun tarvitaan myös laadukasta ja tavoitteellista väestö- ja perhepolitiikkaa. Syntyvien ikäluokkien pienuus pitkällä aikavälillä on osaltaan johtanut kestävyysvajeeseen. Tulevan hallituksen tulee poistaa niitä perhepoliittisia esteitä, joiden takia vanhempien toiveet lapsiluvusta eivät toteudu käytännössä. Perhepoliittisten keinojen tulee olla etusijalla väestörakenteen korjaamisessa.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka hyvinvointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Maksamme laiminlyödyn perhepolitiikan seurauksia korkeina sosiaali- ja terveysmenoina. Perheiden hyvinvoinnin parantaminen on keskeisimpiä poliittisia tavoitteitamme.

Kaavaillun hallituspohjan on arvioitu edustavan perinteisiä kodin, uskonnon ja isänmaan arvoja. Niille annamme täyden tukemme. Toivon, että hallitus myös käytännössä osoittaisi arvonsa esimerkiksi perhepolitiikassa ja arvioisi uudelleen viime eduskunnassa kansalaisaloitteen pohjalta päätetyn avioliittolain muutoksen.

Lapsen oikeutta isään ja äitiin ei tule kyseenalaistaa eikä avioliiton asemaa heikentää. Lapsivaikutusten arviointi tulisi toteuttaa kaikessa lapsiin vaikuttavassa päätöksenteossa. Erityisen vahingollista on, että arviota ei tehty avioliittolain muutoksessa. Toivottavasti tuleva hallitus ottaa arvioinnin käyttöön.

Hyvät kuulijat,

Vaalikauden haasteena on turvata kansalaisten osallisuus, turvallisuus ja hyvinvointi yhä niukkenevilla resursseilla. Kristillisdemokraatit korostavat, että erityisesti on pidettävä huolta heikoimmassa asemassa olevista ja puolustuskyvyttömistä. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä tulee vähentää. Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi erityishuomio on kiinnitettävä lapsiköyhyyden vähentämiseen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nuorten kasvava syrjäytyminen asumisesta, koulutuksesta ja työelämästä tulee pysäyttää.

Hallitusneuvottelut aloittavat puolueet ovat rintarinnan puhuneet kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamisesta. Tämä tehtävä on kuluneella hallituskaudella osoittautunut hyvin vaikeaksi. Kun Kuntaliitolta on pyydetty listausta, mistä velvoitteista kunnat olisivat halukkaita luopumaan, ei ole saatu vastauksena yhtään ehdotusta. Tämä on ymmärrettävää. Merkittävä osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vaikeavammaisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan tai kyyteihin. Toivon, että strategisessa hallitusohjelmassa annetaan selkeä vastaus siihen, aikooko Sipilän hallitus puuttua nimenomaan näihin velvoitteisiin? Tarkoittaako kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku joidenkin ihmisten jättämistä heitteille?

Myös Kristillisdemokraatit ovat valmiita käymään velvoitteita ja normeja kriittisesti läpi sekä pohtimaan uusia ratkaisuja niiden purkamiseksi. Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus ja yhtäläinen, korvaamaton arvo merkitsee meille kuitenkin luovuttamatonta vakaumusta, että avuntarvitsijaa ei voi jättää ilman apua.

Arvoisat kristillisdemokraatit,

Seuraava suuri haasteemme ovat vuoden 2017 huhtikuussa järjestettävät kuntavaalit. Niissä menestymisen ratkaisee ehdokasasettelu. Nyt on aika aloittaa ehdokkaiden rekrytointi. On ollut ilo kuulla, että monessa kunnassa ollaan jo keväällä tai loppukesästä kokoontumassa kuntavaalien ehdokashankintaa pohtimaan. Kannustan ja rohkaisen jokaista paikallisosastoa tähän, sillä ajoissa aloitettu rekrytointi helpottaa kampanjatyötä merkittävästi.

Kirkolliskokouspuhe

Kirjoitettu kirjoittajana

Sisäministeri Päivi Räsänen

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous

ti 5.5.2015

Turun kristillinen opisto

 

Herra arkkipiispa, bästa medlemmar i kyrkomötet, åhörare

 

Mieleeni jäi ensimmäisestä kirkolliskokouskäynnistäni syksyllä 2011, kun te Herra arkkipiispa totesitte, että Kirkolliskokouksien historiassa edustajat vaihtuvat, piispat vaihtuvat ja myös ministeri vaihtuu, mutta on yksi joka pysyy, kirkkoministerin tarjoamat kakkukahvit. Tällä kertaa edessänne on toimitusministeri, hallituskauden poliittisen vastuun aika on ohi ja samalla viimeinen vastuutehtäväni tämän valtioneuvoston asettamana kirkolliskokousedustajana. Kiitän lämpimästi teitä, rakkaan kirkkomme vastuukantajia ja johtajia hyvästä yhteistyöstä valtiovallan ja kirkon välillä kuluneiden neljän vuoden aikana.

Den här gången står jag framför er som representant för expeditionsregeringen. Det politiska ansvaret för den här mandatperioden är över och samtidigt är det här sista uppgiften för mig som statsrådets officiella ledamot i kyrkomötet. Jag tackar varmast Herr ärkebiskop och alla er andra ansvarsbärare och ledare i vår kära kyrka för ett bra samarbete mellan statsmakten och kyrkan under de gångna fyra åren.

Erityisen tyytyväinen olen yhteistyöhön, jolla saimme eteenpäin lainsäädännön muutoksen yhteisövero-osuuden korvaamiseksi valtionavustuksella. Pidän merkittävänä sitä, että euromääräinen summa on hyvin poikkeuksellisella tavalla kirjattu lakipykälään ja sidottu kuluttajahintaindeksiin. Se omalta osaltaan on turvaamassa jatkossa kirkolle aiempaa vakaamman ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmän korvauksen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta.

Näinä päivinä käydään puhemies Juha Sipilän johdolla tunnusteluita tulevasta hallituspohjasta ja -ohjelmasta. Onpa poliittinen kokoonpano millainen tahansa, uudella hallituksella on samat ankarat näkymät edessään. Kaikkien kansalaisten osallisuus, turvallisuus, hyvinvointi ja erityisesti heikoista huolehtiminen pitää turvata niukkenevilla resursseilla. Näissä talkoissa julkinen valta – valtio ja kunnat eivät selviä yksin, mukaan tarvitaan koko kansalaisyhteiskuntaa, jokaista meistä lähimmäisenä toinen toisellemme.

Olen jälkikäteen hämmästellyt 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisön tarjoamaa harrastusten rikkautta. Talvella lapsille järjestettiin hiihtokilpailuja ja luistelukoulua ja kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Lapset kokoontuivat pyhäkouluun, poika- ja tyttökerhoihin. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, Martta-tyttöihin ja runonlausuntaan. Nuorisoseuran näytelmäharrastus veti niin lapsia kuin aikuisia. Harrastukset olivat käytännössä maksuttomia, koska kylän äidit ja isät järjestivät kaiken vapaaehtoisesti. Yhteisöllisyys oli arkipäivän ylellisyyttä ja itsestäänselvyys.

Yhteisöllisyys ei synny poliitikkojen päätöksillä tai viranomaisten toimenpiteillä, vaikka ne voivatkin edistää tai haitata sitä. Voisiko kirkko auttaa löytämään uudelleen sitä lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka ennen oli suomalaisille niin tavallista, vai pitäisikö kirkon löytää se ensin itse? Olisiko tässä myös kirkon mahdollisuus löytää uudelleen yhteys niihin ihmisiin, jotka ovat vieraantuneet kirkosta?

Lähimmäisyys ja yhteisöllisyys menevät paljon pidemmälle kuin suvaitsevaisuus, joka väärin ymmärrettynä saattaa kääntyä välinpitämättömyydeksi. Lähimmäisyys on suvaitsevaisuutta parempi sillanrakentaja ihmisten välille.

Kaupungistuminen ja kansainvälisyys eivät ole poistaneet paikallisuuden kokemisen merkitystä, päinvastoin. Niin lapselle kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten ja turvallisten ihmisten yhteisöön. Vaikka maaseudun kyläyhteisöjen yhteisöllisyys ei ole sellaisenaan siirrettävissä kaupunkien lähiöihin, jotain samankaltaista voidaan rakentaa urbaanissa ympäristössä.

Järjestöjen, harrastusseurojen ja seurakuntien vapaaehtoistyön kautta nuoret voivat kasvaa kantamaan vastuuta myös myöhemmin elämässään.  Yhteisöt ovat olennainen osa sitä yhteiskunnan turvaverkkoa, jota kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi. Ongelmia voidaan ehkäistä usein jo ennen niiden syntymistä.

Tässä maailmassa, kaukana ja lähellä on paljon näkemäämme enemmän hätää, kärsimystä ja yksinäisyyttä. Tarve lähimmäisenrakkaudelle huutaa taivaaseen asti.

Viime syksynä sain tilaisuuden osallistua Pelastusarmeijan 125 v juhlaan, jonka teemaksi oli asetettu ”Tahdon taistella”. Minua puhutteli se, miten perustaja William Booth muotoili näkynsä toiminnan alkuvuosina 1865 – yhden ihmisen näyn, josta on kasvanut miljoonia ihmisiä auttava yhteisö 124 maahan.

Haluan nostaa nämä sanat meille rohkaisuksi.

”Niin kauan kuin naiset itkevät kuten

nyt, tahdon taistella: niin kauan,

kun lapset näkevät nälkää kuten nyt,

tahdon taistella: niin kauan kuin miehet

menevät vankilaan uudelleen ja

uudelleen kuten nyt, tahdon taistella:

niin kauan kuin on jäljellä yksikin

juomari, niin kauan kuin kaduilla

on yksikin eksynyt tyttö, tahdon

taistella: niin kauan kuin yksikin

sielu on pimeydessä, vailla Jumalan

valkeutta, tahdon taistella: Tahdon taistella loppuun asti.”

Kirkolla on yhteiskunnassamme avainasema lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden uudelleen löytämiseksi. Efesolaiskirjeen visio toimivasta seurakunnasta, Kristuksen ruumiista muotoilee yhteisöllisyyden ja keskinäisen rakkauden idean seuraavasti: ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:15-16)

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Käsittelette tällä viikolla Kirkon tulevaisuuselontekoa, jonka teemana on erityisesti monikulttuurisuuden kohtaaminen. Monen kulttuurisen ilmiön juuret ovat uskonnossa. Uskonnot synnyttävät kulttuuria. Toisaalta eri uskontoihin kuuluvat voivat jakaa saman kulttuurin, vaikka se olisi yhden uskontoperinteen muokkaama. Selonteossa nostetaan esiin se, että maamme eri osat muuttuvat eri tavoin ja sen myötä kulttuurinen moninaisuus lisääntyy maamme sisällä.

Kansakunnan yhtenäisyyttä rakentaneella kansankirkollamme on pitkät perinteet monikulttuurisuuden kohtaamisessa omassa piirissään. Myös herätysliikkeet ja kirkolliset järjestöt luovat kirkon sisälle monipuolista hengellistä kulttuuria ja ovat kukin omalla tavallaan rikastuttamassa kirkon elämää kuitenkin kirkon yhteiseen uskoon ja tunnustukseen sitoutuen. Yhteiselämä ei ole aina kitkatonta, mutta erilaisuuden kohtaaminen on tarjonnut kirkolle mahdollisuuden kasvuun.

Kansankirkon vahva asema toimii parhaimmillaan myönteisen uskonnonvapauden turvaajana. Kirkon pirstoutuminen ja siitä seuraava aseman heikkeneminen johtaisivat voimistuviin vaatimuksiin yhteiskunnan uskonnollisesta neutraliteetista. Sen myötä vaikeutuisi myös muiden uskonnollisten yhdyskuntien ja yhteisöjen asema.

Uudistetussa, vuoden alussa voimaantulleessa yhdenvertaisuuslainsäädännössä  korjattiin vakaumuksen suojaa koskeva epäkohta. Huomattava osa maamme uskonnollisesta toiminnasta on järjestäytynyt yhdistysmuotoisesti. Aiemmin yhdenvertaisuuslaissa on mainittu uskonnonharjoitusta tapahtuvan vain Suomen evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä muiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksissa. Myös uskonnonvapauslakimme puhuu käytännössä vain rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista, vaikka uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa tai näistä pidättäytyä.

Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan sisällytetään nyt myös yhdistyspohjalta sekä kirkon sisällä toimivat uskonnolliset yhdistykset. Uskonnonharjoittamiseksi katsotaan myös uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten uskonnonharjoitukseen kiinteästi liittyvä opetus- ja julistustoiminta, esim. rippikoulutyö. Myös avioliittoon vihkiminen kuuluu vakaumuksen suojan piiriin.

Kirkon sisällä vaikuttavat herätysliikkeet ja yhteisöt edustavat suomalaista kristillistä kansalaisyhteiskuntaa. Lakimuutos parantaa myös näiden järjestöjen uskonnonvapautta sekä kirkon sisällä että yhteiskunnassa.

Hyvät kuulijat,

Tässä kirkolliskokouksessa käsitellään edustaja-aloitetta, jossa ehdotetaan arviointiprosessin käynnistämistä avioliittolain muuttamisen vaikutuksista kirkkoon ja kirkon vihkimiskäytäntöihin.

Avioliittoinstituutio on hengellisen ja maallisen vallan leikkauspisteessä. Toisaalta naisen ja miehen välisellä avioliitolla on syvä teologinen merkitys muun muassa Pyhän Kolminaisuuden sekä Kristuksen ja seurakunnan suhteen symbolina. Toisaalta se on maallisena instituutiona asetettu suojaamaan yhteiskunnan heikoimmille jäsenille – lapsille – mahdollisimman turvallinen ja vakaa kasvuympäristö.

Pohjoismaissa yhteiskunnan avioliittolainsäädäntö ja kirkon avioliittokäsitys ovat kulkeneet käsi kädessä vuosisatoja. Siksi ei ole ihme, että on hyvin vaikeaa jättää hyvästit tälle yhteydelle, jos avioliitolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi etenee loppuun asti. Kirkko kuitenkin säilyttää vapautensa varjella aarteitaan vaikka yhteiskunta niistä luopuisikin.

Avioliittolain muutos on konkreettinen esimerkki siitä, että emme enää elä kristillisessä yhtenäiskulttuurissa. Samalla on hyvä muistaa, että tämän kaltainen pitkä yhteiselo on kirkon historiassa ja tämän hetken maailmassa poikkeus. Suurin osa maailman kristityistä elää yhteiskunnissa, joissa valtiovallan suhde kristillisyyteen ja kirkkoon on jännitteinen.

Avioliittolain muutoksen vaikutusta kirkkoon ei ole syytä vähätellä. Se tulee haastamaan kirkon eri tavalla kuin mikään aiempi yhteiskunnallinen muutos. Siitä selvitäkseen kirkon tulee vahvistaa identiteettiään itsenäisenä kristillisenä yhteisönä, kuten kirkkolaissa on linjattu: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Tältä pohjalta kirkko palvelee myös yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.  Kirkon sisällä tarvitaan rohkeutta säilyttää linjansa avioliitosta yhden naisen ja yhden miehen liittona, kun paine näistä luopumiseen kasvaa. Eduskunta tai lainsäädäntö ei suoranaisesti tätä painetta aiheuta, mutta eduskunnan päätöstä tullaan käyttämään kirkkoa ja sen yhtenäisyyttä vastaan.

Kristus rohkaisi Tyatiran seurakuntaa: ”Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen.” (Ilm. 2:25) Tätä samaa rohkeutta ja lujuutta toivotan sekä piispoille että kirkolliskokoukselle ja muille kirkon vastuunkantajille.

Kristus uppmuntrade församlingen i Thyatira: ”Men håll fast vid det ni har, tills jag kommer.” (Upp 2:25) Samma mod och hållfasthet önskar jag till biskoparna, kyrkomötet och alla andra kyrkans ansvarsbärare.

Bästa publik,

Med dessa ord framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och välsignelse i ert uppdrag.

Hyvät kuulijat,

näillä sanoilla tuon kirkolliskokoukselle valtioneuvoston tervehdyksen ja toivotan Teille viisautta, voimia ja siunausta tehtävässänne.