Eduskuntaryhmän puheenjohtajan puhe KD eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 24.8.2021
Päivi Räsänen
Hyvinvointivelka
Hyvät ystävät,
On hienoa kokoontua pitkästä aikaa fyysisesti, edes osittain. Pitkän koronakauden ajalta alkaa paljastua lasku, joka tulee maksettavaksi jälkeenpäin. Tapahtuma- ja kulttuurialan, ravintola- ja matkailualan yrittäjät ovat edelleen ahdingossa. Koronavelkaa joudutaan maksamaan euroissa, mutta myös kansalaisten hyvinvoinnissa.
Hoitohenkilökuntaa on siirretty perustehtävistään tehohoidon kapasiteettia varmistamaan, koronatestaajiksi, tartunnanjäljittäjiksi ja myöhemmin myös rokottajiksi. Siinä sivussa moni kansalainen on jäänyt vaille hoitoa, koska vastaanottoaikoja on peruttu niin terveydenhuollon kuin kansalaisten omasta aloitteesta. Tämä hoitovelka alkaa nyt realisoitua ja uhkaa kriisiyttää perusterveydenhuollon.
Erityisen suuri hoitovelka on suun terveydenhuollossa, kuten tänään tekemässämme kannanotossa toteamme. Esimerkiksi Kuopiossa hammashoidon hoitovelan purkamisen arvioidaan kestävän 1–3 vuotta. Helsingissä jäi viime vuonna toteutumatta 130 000 käyntiä hammashoidossa, jopa neljännes kaikista vuoden käynneistä. Asiakas voi joutua odottamaan takaisinsoittoa ajan varaamiseksi jopa kuukauden. Tällä hetkellä puhelua odottaa 10 000 helsinkiläistä.
Suomalaisten suita ei voi jättää hoitamatta sen takia, että hoitohenkilöstö on siirretty testaamaan ja jäljittämään koronatartuntoja. Resurssien kohdennus on pikaisesti arvioitava uudelleen koko kansanterveyden kannalta. Hallituksen tulisikin pikaisesti esittää suunnitelma hoitovelan purkamisesta. Koronatilannetta on rokotekattavuuden lisääntyessä myös siirryttävä seuraamaan tartuntalukujen sijaan sairaala- ja tehohoitokuormituksen mittareilla.
Epidemiatoimien lisäksi hoitojonojen kasvun taustalla on hoitajapula. Terveydenhuoltohenkilökunta kipuilee kasvavan työtaakan ja hoitovelan keskellä, ja moni suunnittelee alanvaihtoa. Hoitohenkilökunnan työoloihin, työssä jaksamiseen ja riittäviin resursseihin on panostettava, jotta hoitajakato ei tulevaisuudessa lamaannuta koko terveydenhuoltoa.
Hallitus laskee paljon sote-uudistuksen varaan. Sote-uudistuksessa huomio kohdistuu kuitenkin hallintoon palvelujen sijaan ja mahdolliset myönteiset vaikutukset palvelujen tasolla seuraavat vasta pitkällä viiveellä. Ajankohtaista perusterveydenhuollon kriisiä ja hoitajapulaa ei ratkaista aluevaltuustoissa, vaan se vaatii hallitukselta konkreettisia toimia.
Joka tapauksessa – riippumatta hallintorakenteesta – on tehtävä työtä, jotta kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Hoitovelan lisäksi korona-aikana on syntynyt myös muuta hyvinvointivelkaa. Koronarajoituksia on myös osin epätarkoituksenmukaisesti kohdistettu liikuntapalveluihin. Liikunnan väheneminen, myös etätyön seurauksena on jo lisännyt riskiä suomalaisten, etenkin nuorten kunnon rapistumiseen. Yksinasuvien ikäihmisten yli vuoden kestänyt eristäytyminen vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen toimintakykyyn. Nuoren ihmisen elämässä yli vuoden kestänyt poikkeuksellinen aika on pitkä ja jättää oman jälkensä. THL:n mukaan hoitojonot psykiatriassa ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa ovat kasvaneet. Koulujen etäopetus, niin urheasti kuin suomalaiset opettajat siitä selvisivätkin, jätti jälkeensä paitsi oppimisvelkaa, myös huolen lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Hyvinvointivelan korko on kallista, ja siksi palveluihin on satsattava nyt.
Poliisin tilanne
Eduskuntaryhmämme on erityisen huolissaan poliisin resurssitilanteesta. Hallituksen kehyspäätös ei mahdollista poliisin toimintakyvyn ylläpitämistä nykyisellä tasolla. Poliisin ensi vuoden budjetti uhkaa jäädä 35–40 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, jos syyskuun budjettiriihessä ei korjata tilannetta. Henkilötyövuosiksi muutettuna vaadittu leikkaus tarkoittaisi ainakin 450 henkilötyövuoden vähentämistä.
Poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet, ja alaikäisten väkivaltarikollisuuden osalta viime vuosi oli synkin kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden alkupuoliskolla nähtiin kasvua seksuaalirikosten, kiristysrikosten ja liikennerikosten määrässä. Tutkinta-ajat vastaavasti pidentyivät, yhtenä syynä lisääntynyt kyberrikollisuus. Jos poliisien määrää vähennetään, liikenteen valvonta heikkenee, kansalaisten avunsaanti viivästyy, ja rikosten tutkinta-ajat pitenevät. Samaan aikaan on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muuttuviin oloihin, ja esimerkiksi mahdolliseen pakolaisvirtaan. Poliiseja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.
Viesti hallitukselle on ollut pitkin vuotta yksiselitteinen: Sisäisen turvallisuuden selonteossa todettiin keväällä, että poliiseja tarvitaan lisää – määrä tulisi nostaa jopa 8200 poliisiin vuoteen 2030 mennessä. Hallintovaliokunta lausui alkukesästä julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä, että osa lakisääteisistä velvoitteista jää poliisilta hoitamatta, koska ”viranomaisille ei kyetä antamaan tehtävien asianmukaisen hoitamisen edellyttämää rahoitusta” (HaVL 23/2021vp). Sisäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2021–2025 todetaan, että seuraavien vuosien resurssitilanne ”vaarantaa lähes kaikkien sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tehtävien laadukkaan suorittamisen”.
Tämä ei tullut hallitukselle yllätyksenä, sillä se suunnitteli jo hallitusohjelmassaan lisäävänsä poliisien määrää ensi vuonna 7500:aan. Vaadimme hallitusta korjaamaan poliisin rahoitusvajeen, ei vain tulevalle vuodelle vaan myös kehyksiin. Poliisin on päästävä kehittämään toimintaansa ilman jatkuvaa uhkaa sopeutuksista. Tästä olemme tehneet ryhmänä myös kannanoton.
Kansainvälinen tilanne
Afganistanin hallinnon romahtaminen ja ajautuminen ääriliike Talebanin syliin on järkyttänyt nopeudellaan. Se on myös vakavan itsetutkinnan paikka kansainvälisessä yhteisössä. Kabulin lentokentän tilanne on edelleen suomalaistenkin näkökulmasta kriittinen, mutta samalla suuri huoli kohdistuu naisten, tyttöjen, uskonnollisten vähemmistöjen kuten kristittyjen tai etnisten vähemmistöjen, esimerkiksi hazaravähemmistön turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.
On varsin mahdollista, että Eurooppa näkee vielä v. 2015 kaltaisen pakolaisaallon. Nyt olisikin korkea aika käynnistää, ei ainoastaan Suomessa, vaan EU-tasolla keskustelu kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseksi, jotta hallitsemattomilta turvapaikanhakijoiden vyöryiltä voitaisiin välttyä. Suomen mahdollinen päätös kiintiön nostamiseksi on vaikutukseltaan kovin vaatimaton sen rinnalla, että painopisteen muutos hallittuun humanitaariseen maahanmuuttoon tapahtuisi EU:n laajuisesti.
Tilanne jättää varjon koko kansainvälisen yhteisön työhön. Kehitysyhteistyötä tulee edelleen kehittää, ja on muistettava, että kaikki kehittyvät maat eivät ole Afganistan. Iloitsemme, että budjettiesityksessä kasvatetaan nimenomaan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyörahoituksen osuutta. Kansalaisjärjestöillä on vahvimmat yhteydet paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan, ja niitä kannattaa hyödyntää.