Puoluekokous 2021

Hyvät puoluekokousedustajat!

Tyttäreni ehdotti 3-vuotiaalle pojalleen käyntiä Stockmannin hulluilla päivillä. Poika mietti hetken ja vastasi: ”Niin, kumpi mummola se olikaan?” Minullakin on ollut sellainen tunne, että olen elänyt hulluja päiviä sitten edellisen puoluekokouksemme. Koronapandemia kaikkine lieveilmiöineen on johtanut Suomen poikkeusoloihin. Tänään emme näe, rakkaat puoluekokousedustajat, kasvokkain, vaan aiemmin monelle täysin tuntemattoman käsitteen – Zoomin välityksellä. Myös eduskunta toimii edelleen osittain etätyössä, maskitettuna ja turvaväleillä.

Kaksi vuotta sitten alkoi myös prosessi, jonka seurauksena olen istunut tuntikausia kuulusteltavana Pasilan poliisiasemalla ja nyt valmistaudun vastaamaan Helsingin käräjäoikeudessa kolmeen syytteeseen kiihottamisrikoksista, jotka kaikki kytkeytyvät Raamatun opetuksiin.

Hullut päivät jatkuvat, mutta kukaan meistä ei ole valinnut tätä aikaa, jota nyt elämme. Kuningatar Esteriä rohkaistiin avaamaan suunsa ja toimimaan kansansa parhaaksi kysymyksellä: ”Kuka tietää, etkö juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” Tämän saman kysymyksen ja haasteen voit esittää itsellesi, onpa asemasi vaikuttajana mikä tahansa.

Jokaiselle Suomessa asuvalle terveys ja turvallisuus ovat elämän tärkeimpiä arvoja. Eduskuntaryhmämme nostaa nämä kärkiteemoiksi syksyn eduskuntakeskusteluissa ja vaihtoehtobudjetissamme, samoin kuin puheenjohtajan esittämät ehdotuksemme talouden, työllisyyden ja yrittäjyyden kohentamiseksi.

Korona-aikana kasvanut hoitovelka uhkaa kriisiyttää perusterveydenhuollon. Hoitohenkilökuntaa on suurin joukoin siirretty koronatöihin. Siinä sivussa moni kansalainen on jäänyt vaille hoitoa, koska vastaanottoaikoja on peruttu niin terveydenhuollon kuin kansalaisten omasta aloitteesta.

Erityisen suuri hoitovelka on suun terveydenhuollossa. Helsingissä jäi viime vuonna toteutumatta neljännes kaikista vuoden käynneistä. Asiakas voi joutua odottamaan pelkästään takaisinsoittoa ajan varaamiseksi jopa kuukauden.

Resurssien kohdennus on arvioitava uudelleen kansanterveyden kokonaisedun mukaiseksi. Hallituksen on pikaisesti esitettävä toimet hoitovelan purkamiseksi. Koronatilannetta on rokotekattavuuden lisääntyessä siirryttävä seuraamaan tartuntalukujen sijaan sairaala- ja tehohoitokuormituksen mittareilla ja henkilöstöä palautettava testaus- ja jäljitystehtävistä perustöihinsä.

Epidemiatoimien lisäksi hoitojonojen kasvun taustalla on hoitajapula. Terveydenhuoltohenkilökunta kipuilee kasvavan työtaakan alla, ja moni suunnittelee alanvaihtoa. Hoitohenkilökunnan työssä jaksamiseen ja riittäviin resursseihin on panostettava, jotta hoitajakato ei lamaannuta koko terveydenhuoltoa.

Hallitus näyttää unohtaneen yhdessä sovitun, lakiin kirjatun tavoitteen, jonka mukaan vanhusten ympärivuorokautinen hoitajamitoitus on nostettava 0,7 huhtikuussa 2023. Tämä tarkoittaa yli 4400 hoitajan lisätarvetta valtakunnallisesti.

Hoitajien jättimäistä koulutustarvetta kiihdyttää myös lähivuosien eläköityminen. Seuraavien kymmenen vuoden aikana vanhuuseläkkeelle hoitoalalta on jäämässä 29 000 ja työkyvyttömyyseläkkeille 14 000 henkilöä. On myös vaara, että hoitajia siirretään kotipalveluista laitoksiin, jolloin kotiin vietävät palvelut heikkenevät entisestään ja omaishoitajien ahdinko kasvaa. Tässä tilanteessa ei ole varaa luopua yhdestäkään hoitajasta.

Liikuntapalvelujen rajoittaminen on rapauttanut suomalaisten kuntoa. Yksinasuvien ikäihmisten yli vuoden kestänyt eristäytyminen vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen toimintakykyyn. Hoitojonot mielenterveyspalveluissa ovat kasvaneet. Koulujen etäopetus, niin urheasti kuin suomalaiset opettajat siitä selvisivätkin, jätti jälkeensä paitsi oppimisvelkaa, myös huolen lasten ja perheiden hyvinvoinnista.

Hallitus laskee paljon sote-uudistuksen varaan. Siinä huomio kohdistuu kuitenkin hallintoon palvelujen sijaan ja mahdolliset myönteiset palveluvaikutukset seuraavat vasta vuosikausien viiveellä. Ajankohtaista perusterveydenhuollon kriisiä ja hoitajapulaa ei ratkaista aluevaltuustoissa, vaan se vaatii hallitukselta nyt konkreettisia toimia.

Eduskuntaryhmämme on erityisen huolissaan poliisin resurssitilanteesta. Poliisin ensi vuoden budjetti jää lähes 40 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, jos budjettiriihessä ei korjata tilannetta. Leikkaus tarkoittaa ainakin 450 henkilötyövuoden vähentämistä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että näin vaikeaa tilannetta ei ole ollut aikaisemmin hänen yli 39 vuoden poliisiuransa aikana. Sisäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa todetaan, että seuraavien vuosien resurssitilanne ”vaarantaa lähes kaikkien sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tehtävien laadukkaan suorittamisen”.

Poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet, ja alaikäisten väkivaltarikollisuuden osalta viime vuosi oli synkin kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden alkupuoliskolla nähtiin kasvua seksuaalirikosten, kiristysrikosten ja liikennerikosten määrässä. Tutkinta-ajat pidentyivät, yhtenä syynä lisääntynyt kyberrikollisuus. Jos poliisien määrää vähennetään, kansalaisten avunsaanti viivästyy, rikosten tutkinta-ajat pitenevät ja liikenteen valvonta heikkenee. Samaan aikaan on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muuttuviin oloihin, esimerkiksi mahdolliseen pakolaisvirtaan. Poliiseja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Sisäisen turvallisuuden selonteossa poliisien määrä esitetään nostettavaksi 8200 poliisiin vuoteen 2030 mennessä. Vaadimme hallitusta korjaamaan poliisin rahoitusvajeen, ei vain tulevalle vuodelle vaan myös kehyksiin. Pelkästään poliisikoulutuksen opiskelijamäärien suunnitteluun tarvitaan tietoa resursseista vuosiksi eteenpäin. Poliisin on päästävä kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti ilman jatkuvaa uhkaa sopeutuksista.

Afganistanin hallinnon romahtaminen ja ajautuminen ääriliike Talebanin syliin on järkyttänyt nopeudellaan. Se on myös vakavan itsetutkinnan paikka kansainvälisessä yhteisössä. Suuri huoli kohdistuu naisten, tyttöjen, uskonnollisten vähemmistöjen kuten kristittyjen tai etnisten vähemmistöjen, esimerkiksi hazaravähemmistön turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.

On varsin mahdollista, että Eurooppa näkee vielä v. 2015 kaltaisen pakolaisaallon. Nyt olisikin korkea aika käynnistää, ei ainoastaan Suomessa, vaan EU-tasolla keskustelu kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseksi ja hallitsemattoman pakolaisvyöryn ehkäisyksi. Suomen mahdollinen päätös kiintiön nostamiseksi on vaikutukseltaan vaatimaton sen rinnalla, että painopisteen muutos hallittuun humanitaariseen maahanmuuttoon tapahtuisi EU:n laajuisesti.

Tarjoamme maahanmuuttopolitiikkaan kolmannen tien äärilaitojen sijaan: Suomalaisen kulttuuriperinnön ja isänmaallisen kansallistunnon voi yhdistää muista kulttuureista tänne tulevien ihmisarvoiseen ja tasavertaiseen kohteluun. Samalla hallittu maahanmuuttopolitiikka huomioi yhteiskunnan kestokyvyn ja turvallisuuden.

Laittomaan ja ihmisuhreja aiheuttavaan salakuljetukseen perustuvaa pakolaisvyöryä tulee pyrkiä ehkäisemään, mutta sen sijaan panostaa kiintiöpakolaisiin, jotka otetaan suoraan pakolaisleireiltä ja sijoitetaan kuntiin.

Maailman pakolaisleireillä asuu kymmeniä miljoonia naisia, lapsia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia, joilla ei edes ole varaa maksaa matkastaan tuhansia euroja rikollisjärjestöille. Samalla on tiukasti huolehdittava siitä, että tänne tulevia kohdellaan ihmisarvoisesti eikä rasismille anneta kasvualustaa.

Ajaton ohje sopii myös tämän päivän Suomeen: ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi.” (3. Moos. 19:33-34)

Kaikkialla ja kaikissa historian vaiheissa ihmisen keskeinen tarve on tulla rakastetuksi. Tehtävämme on rakentaa puitteita, joissa kansalaisyhteiskunta, lähiyhteisöt ja perheet saavat tilaa ja aikaa rakastaa ja hoivata. Siksi kristillisdemokraatit ovat koko historiansa ajan kamppailleet perheiden ja kotien hyvinvoinnin sekä omaishoivan puolesta. Aloitteestamme hyväksyttiin aikoinaan kotihoidontuki, jota yritetään vuosi vuoden jälkeen monelta taholta romuttaa.

Väestömme ikääntyy voimakkaasti ja syntyvyys on hienoisesta noususta huolimatta edelleen varsin alhaista. Tässä tilanteessa tarvitsemme myönteistä asenneilmapiiriä lapsiperheitä kohtaan.

Kotihoidontuen poistaminen lisäisi kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi ja kuormittaisi jo entuudestaan ylisuuria varhaiskasvatuksen ryhmiä. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on pienimpien lasten päivähoito.

Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen, äidin ja isän syliä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille joustavan valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä kodeissa.

Hallitus on joulukuussa tuomassa itsemääräämisoikeuteen perustuvan esityksen translaiksi.  Hanketta vauhdittavassa kansalaisaloitteessa juridisen sukupuolensa voisi muuttaa omalla ilmoituksella, ilman lääketieteellistä selvitystä. Myös lapsille on vaadittu oikeutta muuttaa sukupuolensa.

Tutkimusten mukaan murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Hormonihoidot, rintojen poisto ja sukuelinten leikkaukset aiheuttavat palautumattomia vaurioita, joita monet katuvat vuosien jälkeen.

Suomen lainsäädäntö ei tunne kolmatta sukupuolta. Biologisestikin sukupuolia on vain kaksi. Intersukupuolisuus on sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain. Transnuoret sen sijaan ovat pääsääntöisesti syntyneet normaalisti tyttöinä ja poikina. Keskustelussa on sekoitettu sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Myytti ”väärään sukupuoleen syntymisestä” on vaurioittanut yhä useamman nuoren elämän pysyvästi. Geneettinen sukupuoli on kirjoitettu jokaiseen soluun, kromosomistoon, eikä sitä voi muuttaa.

Sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset tarvitsevat tukea, mutta se ei saa tapahtua lasten kasvurauhan kustannuksella.

Äänestin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana presidentinvaaleissa nykyisen puolueeni ehdokasta, Raino Westerholmia, sillä hän rohkeni puhua itäisen naapurimaamme ihmisoikeuksien puutteesta, samalla suomettumisen aikana oman maamme sanan- ja uskonnonvapaudesta. Puolueemme tarjosi vaihtoehdon, joka ei näyttäytynyt tympeänä poliittisena pelinä ja laskelmointina, vaan aitona aatteen palona. Myöhemmin nuorena lääkärinä asetuin puolueen ehdokkaaksi sen vuoksi, että tämä oli ainoa puolue, joka selkeästi puolusti ihmisarvoa ja oikeutta elämään äidin kohdusta luonnolliseen kuolemaan asti. Tämä kestävä arvopohja innoittaa edelleen työhön juuri tässä yhteisössä.

Kristillisdemokraattisessa ideologiassa jokaisen ihmisen ainutlaatuinen ihmisarvo on kaiken poliittisen toiminnan perusta. Silloin myös kaikkein heikoimmista huolehditaan. Ahkeruus, rehellisyys, kohtuullisuus, työn ja yrittämisen arvostus, perheistä huolehtiminen ja yhteisvastuun periaate sekä sanan- ja uskonnonvapaus ovat niitä kristillisestä maailmankuvasta perittyjä arvoja, joita eduskuntaryhmänä puolustamme kaikessa päätöksenteossa.