Blogi

RSS

Sokeriverolla parempia diabeteskorvauksia

 

Diabeetikkojen lääkekorvauksia heikennettiin vuoden alusta. Samaan aikaan poistettiin makeisvero. Seuraukset näkyvät jo nyt. Makeisten myynnin on raportoitu olevan alkuvuodesta lähtien yli kymmenen prosentin kasvussa, ja diabeteslääkärit kertovat ongelmista potilaiden hoitotasapainossa.

Diabeteslääkkeistä muut kuin insuliinivalmisteet siirrettiin alempaan 65 %:n erityiskorvausluokkaan. Tämä koskettaa kipeästi maamme 300 000 tyypin 2 diabeetikkoa. Muutos on osa hallitusohjelman 150 miljoonan euron lääkekorvaussäästöistä.

Lääkekorvauksista on leikattu jo moneen otteeseen kuluvalla hallituskaudella. Diabetesta sairastavat joutuvat myös maksamaan 50 euron alkuomavastuun.

Yli 100 000 diabetesta sairastavaa on 70 vuotta täyttäneitä pienituloisia eläkeläisiä, joiden toimeentuloon lisääntyvät lääkekulut tekevät suuren loven. Merkittävin riski seuraa, mikäli potilas ei osta lääkkeitään ja hoitotasapaino heikkenee tuottaen ennen pitkää lisäsairauksia.  Samalla yhteiskunnalle koituvat kustannukset kasvavat paljon tavoiteltua säästöä suuremmiksi. 

Puutteellisesti hoidettuna diabeetikoita uhkaavat monet vakavat liitännäissairaudet, kuten munuaissairaudet dialyyseineen, infarktit, hermovauriot, amputaatiot ja sokeutumiset. Suurin osa diabateksen hoitokustannuksista aiheutuu juuri lisäsairauksien hoidosta.

Vuoden 2007 selvityksen mukaan diabeteksen hoito ilman lisäsairauksia maksaa noin 1 300 euroa/henkilö/vuosi. Diabeteksen hoito, kun siihen liittyy lisäsairauksia maksaa noin 5700 euroa/henkilö/vuosi.

Diabeteksen hoidosta aiheutuvien suorien kustannusten lisäksi voidaan arvioida diabeteksesta johtuvia tuottavuuskustannuksia, joihin kuuluvat sairauspoissaolojen, ennenaikaisen eläköitymisen ja kuoleman aiheuttamat kustannukset. Vuonna 2014 nämä kokonaiskustannukset olivat yhteensä noin 4,3 miljardia euroa.

Suuren diabetesriskin henkilöille annettu asianmukainen hoito on kustannustehokasta, eli hoidosta saatujen hyötyjen arvioidaan voittavan hoidosta aiheutuvat kustannukset.

Leikkaustoimille on vaihtoehtoja.  Tämän vuoden alusta poistettu makeisvero olisi korvattavissa terveysperusteisella sokeriverolla. Sokeri vaikuttaa lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja lihavoitumiskehitykseen sekä on haitallista suun- ja hampaiden terveydelle. Kielteisten terveysvaikutusten lisäksi nykyisestä makeisverosta luopumisella menetetään 100 miljoonaa euroa verotuloja. Terveysperusteisen sokeriveron avulla veropohjaa voitaisiin laajentaa saavuttaen jopa 300 miljoonan euron vuotuinen verotuotto.

Terveysperusteinen sokerivero on käytössä mm. Unkarissa ja terveysperusteisia veroja on käytössä myös Tanskassa ja Norjassa.

Arvioiden mukaan noin 150 000 suomalaista sairastaa tietämättään diabetesta ja sairastuneiden määrän on arvioitu seuraavien 10–15 vuoden aikana jopa kaksinkertaistuvan. Diabetes on kasvava kansantauti, joka tuottaa inhimillisiä kärsimyksiä ja yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Sen ehkäisy ja hyvä hoito on otettava vakavasti.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa

Ihmisen surmaaminen ei ole arvokasta

 

 

Kuolevia potilaita hoitavat lääkärit eivät kannata eutanasiaa. Lääkäriliiton tuoreen tutkimuksen mukaan heistä vain 17% kannatti eutanasiaa, kun koko väestön keskuudessa kannatus on yli 70 % tasolla. Mitä kauempana ihminen on kuolevien potilaiden hoidosta, sitä enemmän hän kannattaa eutanasiaa. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että saattohoitoa on viime vuosina kehitetty voimakkaasti, ja se on yleistä käsitystä paremmalla tasolla.

 

Kuolevalle on mahdollista tarjota hyvä elämä loppuun saakka, jos käytetään saattohoidon keinoja, tehokasta kivunhoitoa ja tarvittaessa sedaatiota eli nukuttamista, jos muilla keinoin ei saada kärsimyksiä hoidettua. Hyödyttömistä hoidoista luopuminen tai hoidoista kieltäytyminen ei ole eutanasiaa. Elämää ylläpitävä ja parantava hoito voidaan keskeyttää, kun perustaudin hallitsemiseen ei enää ole keinoja.

 

Vuosittain 15 000 suomalaista tarvitsee elämänsä loppuvaiheessa osaavaa palliatiivista (oireita lievittävää) ja saattohoitoa. Syöpäpotilaiden lisäksi saattohoidon tarve kasvaa esimerkiksi muistisairauksissa. Yli 90-vuotiaiden määrä on kuusinkertaistunut Suomessa 30 vuoden aikana.

 

Saattohoidon saatavuudessa on kuitenkin edelleen puutteita. Hoitoon siirtyminen saattaa viivästyä, saattohoitopaikkoja ei ole riittävästi ja terveydenhoitohenkilöstön koulutuksessa on edelleen puutteita. Kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä 70 % kannattaakin erityisen saattohoitolain säätämistä.  

 

Eutanasian laillistamista edistetään luomalla kiertoilmaisuja. Tappamisen todellisuuden häivyttämiseksi käytetään kauniita termejä kuten kuolinapu tai arvokas kuolema. Mitä on hyvä kuolema? Kun puhutaan hyvästä kuolemasta, tarkoitetaan elämää. Elämä ennen kuolemaa viimeisiä sekunteja myöten voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on raja, jota emme pysty arvottamaan.

 

Eutanasian puolustajat puhuvat usein oikeudesta kuolla arvokkaasti. Tämä toive on oikeutettu ja otettava vakavasti. Arvokkaalla kuolemalla tulisi kuitenkin tarkoittaa hyvää oireita lievittävää hoitoa ja saattohoitoa. Ihmisen surmaaminen ei ole arvokasta toimintaa.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

lääket. lis

 

 

EUTANASIALAIN SIJAAN TARVITAAN SAATTOHOITOLAKI

 

Keskustelu eutanasiasta on kohonnut suomalaisessa yhteiskunnassa nyt aivan uudelle aallonharjalle. Esiin nousevat suuret ja ajattomat kysymykset kuolemasta, elämän arvosta, ihmisoikeuksista ja kärsimyksestä.

Suomessa eutanasia on kielletty rikoslaissa. Itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos, mutta lääkärin kohdalla se on terveydenhuollon etiikan vastaista. Eutanasia on tietyin ehdoin sallittu Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa. Avustaminen on sitä, että hoitaja tai lääkäri tuo potilaan viereen tai ulottuville kuolettavan lääkkeen. Potilaan on itse pystyttävä ottamaan lääke. Eutanasiassa taas lääkäri surmaa potilaansa yleensä käsivarteen annetulla myrkkyruiskeella.

Kansalaismielipide on vahvasti eutanasian kannalla. Viimeisten 10 vuoden ajan eutanasian kannatus on ollut 75 prosentin luokkaa. On selvää, että näin vahva kannatus ulottaa vaikutuksensa myös poliittisiin päättäjiin. Eduskunta onkin saamassa käsiteltäväksi kansalaisaloitteen eutanasiasta. Eutanasialakia ”hyvän kuoleman puolesta” perustellaan parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudestaan johdetulla oikeudella kuolla. Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua.

Saattohoidon menetelmät ovat kehittyneempiä kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen. Potilaan autonomia ei koskaan tarkoita sitä, että hän voisi määrätä, miten lääkärin tulee häntä hoitaa. Potilaalla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta, mutta ei oikeutta määrätä, mitä hoitoa hän saa.

Kansalaisaloite menee osittain pidemmälle kuin Hollannin laki esittäessään lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista. Hollannissa tästä on vasta käyty keskustelua, mutta lääkärien enemmistö tätä näyttää vastustavan.

Lääkärikin on ihminen: hänelle sysätty kuoleman herruus merkitsee raskasta tappamisen valtaa. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti lääkärin ammatti-identiteettiin ja hänen omaan henkilökohtaiseen persoonaansa. Kuolemasta ei tule luonnollisempaa tai helpommin käsiteltävää, jos se verhotaan lääketieteelliseksi toimenpiteeksi ja sanan ”eutanasia” taakse.

Eutanasia on erotettava sellaisesta oireiden hoidosta, jonka sivuvaikutuksena elämä saattaa lyhentyä. Lääkäri joutuu useissa tilanteissa punnitsemaan lääkkeiden tai muiden hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Lääkehoidon tarkoituksena ei ole koskaan tappaa potilasta, vaikka sen käyttöön saattaisi liittyä jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia. Saattohoidossa käytettyihin vahvoihin kipulääkkeisiin, kuten morfiiniin liittyy väärinkäsityksiä. Oikein käytettynä palliatiivisessa hoidossa ne pikemmin saattavat pidentää elinpäiviä, sillä krooninen kipu uuvuttaa potilaan. Eutanasialääkärit eivät käytä surmaamiseen morfiinia, vaan lihaksia halvaannuttavaa ja sydämen pysäyttäviä aineita. Näitä aineita ei käytetä saattohoidossa.

Vuosittain jopa 13 000 suomalaista tarvitsee elämänsä loppuvaiheessa osaavaa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa, kun saattohoitoon varatuilla paikoilla on pystytty hoitamaan vain n 3000 potilasta.

Saattohoidon puutteita ei korjata eutanasialailla, vaan turvaamalla riittävä määrä osaavaa ja koulutettua hoitohenkilöstöä. Ohjeista ja suosituksista huolimatta saattohoitoa ei ole systemaattisesti kehitetty osana julkista terveydenhuoltoa. Saattohoitolain avulla voitaisiin asettaa minimivaatimukset sairauden ladusta tai asuinpaikasta riippumatta. Eutanasia ei kuulu hyvän saattohoidon keinovalikoimaan. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhenemisaikoja pidennettävä tai poistettava

Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa vaaditaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisaikojen korjausta. Viime päivien aikana olemme seuranneet mediasta erittäin järkyttävän insestitapauksen oikeuskäsittelyä. Tapauksen julkinen oikeuskäsittely kertoo uhrin poikkeuksellisesta rohkeudesta sekä vahvasta toiveesta saada vuosikausien kaltoinkohtelulle oikeuden tuomio. Kyseisen tapauksen rikos ei ollut vielä ehtinyt vanhentua ja uhrin oikeusturva toteutui, mutta liian lyhyistä vanhenemisajoista johtuen vastaavanlaisissa tilanteissa riski rikoksen vanhenemisesta on aivan liian suuri. Syytettä ei vanhentuneesta rikoksesta voida nostaa edes siinä tapauksessa, että tekijä tunnustaa.  

Rikoslain 8 luvun vanhentumissäädöksiä uudistettiin vuonna 2005 siten, että lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten ja kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen raiskauksen, törkeän raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Tällä hetkellä törkeiden seksuaalirikosten syyteoikeudet vanhenevat 20 vuodessa, kuitenkin siis aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Vuonna 2011 pidennetyn vanhenemisajan piiriin tulivat myös lapsiin kohdistuvat ihmiskauppa- ja paritusrikokset sekä prostituutioon houkutteleminen. 

Edellä mainitusta uudistuksesta huolimatta vanhenemisajat aiheuttavat lyhkäisyydessään edelleen ongelmia oikeusturvan toteutumisen kannalta, mikä korostuu erityisesti pienimpiin lapsiin kohdistuneiden törkeiden seksuaalirikosten kohdalla. Henkinen irtaantuminen ja itsenäistyminen omista vanhemmista tapahtuu kehityspsykologian mukaan yleensä vasta kolmenkymppisenä eikä esimerkiksi omien vanhempien toimintaa välttämättä pysty arvioimaan kriittisesti aiemmin. Lapsuuden kokemukset voivat nousta mieleen ja psykologinen prosessi koetusta hyväksikäytöstä saattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi vasta omien lasten syntymän myötä. Tämän ohella vanhentumisajan pidentämisen puolesta puhuu myös muun muassa se, että rikoksia estävä vaikutus olisi vahvempi, mikäli tekijä tietäisi, että riski joutua oikeuden eteen on suuri ja voi toteutua vielä lapsen kasvettua aikuiseksi.  

Oulun käräjäoikeuden käsittelemä tapaus lisäsi myös huolta siitä, voiko vastaavanlainen lapsen hädän huomioimatta jättäminen tapahtua tälläkin hetkellä ja onko viranomaistyössä riittävät valmiudet näiden tapausten huomioimiseen.

 

Lääkekannabiksen lupien myöntäminen on asiantuntija- ja viranomaistoimintaa

Kd:n nuorisojärjestön piiristä on heitetty ehdotus lääkekannabiksen lupakäytännön laajentamisesta. Lääkekannabiksen luvissa tai suosituksissa on ennen muuta kyse lääkehuollosta, ei huumepolitiikasta. Huumaavia lääkkeitä tarvitaan, mutta niidenkin lupiin ja käyttöön pätevät samat tieteelliset kriteerit kuin muuhun lääkehoitoon. Lääkkeiden lupien myöntäminen on viranomaistoimintaa, siitä vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja lääkesuosituksia annetaan taas tutkimusnäyttöön ja asiantuntijoiden arvioihin perustuen kansallisissa Käypä hoito- suosituksissa. Lääkkeiden lupiin tai hoitosuosituksiin ei poliittisilla nuorisojärjestöillä tai puolueilla ole kompetenssia eikä niihin kannata poliittisesti sekaantua.

THL:n asiantuntija-arvion mukaan toistaiseksi ei ole löytynyt yhtään lääketieteellistä käyttötarkoitusta, johon ei olisi lääkekannabista käyttökelpoisempia lääkkeitä. Yksittäisissä tapauksissa lääkekannabis on kuitenkin katsottu hyödylliseksi, ja niihin Fimea on erityislupia myöntänytkin. Päätöstä lupakäytännön mahdollisesta laajentamisesta ei pidä tehdä poliittisissa kokouksissa, vaan asiantuntijoiden arvioihin ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvina viranomaispäätöksinä. Kuka sitten hyötyy lääkekannabiksesta? HUS:n kipuklinikan ylilääkäri, professori Eija Kalso nostaa Lääkärilehden verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa ”Kuka hyötyy lääkekannabiksesta?” yhden ryhmän esiin: ”Lääkekannabiksesta hyötyvät epäsuorasti ne, joille se tuo taloudellista hyötyä, medianäkyvyyttä tai liberaalin ajattelijan sädekehän.” Valitettavasti lääkekannabiskeskustelua on useissa maissa käytetty huumepolitiikan keppihevosena, keinona avata portti kannabiksen käytön ja myynnin yleiselle vapautukselle. En usko, että tämä olisi Kd-nuorten tavoitteena.

Linkki professori Eija Kalson artikkeliin. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kuka-hyotyy-laakekannabiksesta/?public=c9b05a76b685877392e8dc3d0656999c

Kokoomusnuorille kirja ja uskonnonvapauslain kertausta

Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää.

Puolue ei ole millään tavoin minun ja puolisoni, teologian tohtori ja kirkolliskokouksen pappisedustaja Niilo Räsäsen kirjan takana eikä sen julkaisemisesta edes tietoinen. Kirja on hengellinen ja kirkkopoliittinen, ei puoluepoliittinen kannanotto. Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa. Kirjassa esitetään Raamatusta nousevat perusteet sille, miten kristittyjen ja kirkkojen tulisi avioliittoon ja samaa sukupuolta olevien suhteisiin suhtautua. Raamatun mukaan avioliitto on yksiselitteisesti miehen ja naisen välinen liitto. Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet, mukaan lukien homoseksuaalisuuden harjoittaminen, ovat Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaisia ja siten syntiä. Kirjassa myös puolustamme kaikkien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kristillisen ihmiskuvan pohjalta.

Ydinsanoma kuitenkin löytyy viimeisestä luvusta, jossa todetaan: ”Maailmasta ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä ja ehjää. Pyhän Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla armoa tarvitsevina. Jokainen meistä on myös seksuaalisuuden alueella langennut ja syntinen. Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille. Jeesuksen Golgatan työn tähden ja siihen turvautuen ihminen saa syntinsä anteeksi. Jumalan armo on täydellinen Jeesuksen ristin tähden. Hän vakuuttaa: ”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.” ( Jes. 43:25)”

Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä.

 

Vaalitarkkailijaksi Lontooseen

 

Brittien kansanäänestyksen tilanne on poikkeuksellisen jännittävä tasaisen kilpailun vuoksi. Olen tänään lähdössä vaalitarkkailijaksi seuraamaan kansanäänestyksen järjestämistä ja eri leirien kampanjointia. Tarkkailijat ovat 10 kokeneen kansanedustajan ryhmä eri EU-maista. Tehtävä on tärkeä, sillä luottamus vaalien rehellisyyteen, turvallisuuteen ja laillisuuteen on tärkeää.

Pääministeri Cameronin tehtävä EU-jäsenyyden hyötyjen kehumisessa on haastava, sillä hän on aiemmin vuosikausia linjannut EU-skeptistä politiikkaa. Cameronin johtama puolue kuuluu Euroopan parlamentissa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (engl. European Conservatives and Reformists, ECR). Se perustettiin Cameronin johdolla vuoden 2009 europarlamenttivaalien jälkeen kun brittikonservatiivit erosivat EPP-puolueesta. Olin tuolloin puolueeni puheenjohtaja ja olimme juuri voittaneet EU-vaalit saaden yhden mepin. Puheenjohtaja Cameron soitti minulle houkutellen puoluettamme liittymään uuteen EU-kriittiseen ryhmään.

Brexit-leiri on saanut käyttövoimansa maahanmuuttokriittisyydestä. Tämä on merkillistä, sillä EU-eron myötä tapahtuva vapaan liikkuvuuden rajoittaminen koskisi vain EU-kansalaisia. Suurin osa Britannian maahanmuuttajia on tullut kolmansista maista. EU-kansalaiset, kuten suomalaiset tai puolalaiset tulevat Britanniaan yleensä töihin tai opiskelemaan – he ovat tarpeellista työvoimaa esimerkiksi palvelualoilla ja teollisuudessa. Maahanmuuttokriittiset perustelut ovat epäjohdonmukaisia, sillä Britanniassa asuvien muiden EU-maiden kansalaisten työllisyysaste on korkeampi kuin kantabrittien ja he ovat myös ikärakenteeltaan nuorempia.

Vaalien merkitys on suuri, paitsi Iso-Britannialle, myös EU:lle ja Suomelle. Mahdollisesta erosta seuraisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mutta se muuttaisi myös turvallispolitiikan tasapainoa. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Jos Brexit toteutuu, selontekomme on vanhentunut, ennen kuin sitä on ehditty eduskunnan valiokunnissa käsitellä. Mikäli Britannia eroaa EU:sta, EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee merkittävästi. Britannia on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevaltio. Uskon, että Suomessa ja Ruotsissa Brexit-leirin voitto saisi aikaan kiihtyvän keskustelun tarpeesta liittyä Natoon.

Britannian erolla EU:sta olisi suuri merkitys myös sisäisen turvallisuuden yhteistyölle. Britannian siviilitiedustelun kyky on aivan omaa luokkaansa, millä on merkityksensä poliisiyhteistyössä, varsinkin terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Kun olin sisäministeri, pystyin säännöllisesti tapaamaan Britannian sisäministeriä neuvoston kokouksissa ja keskustelemaan sisäisen turvallisuuden kysymyksistä. Rakenteellisen yhteistyön katkettua EU-maat joutuisivat luomaan uuden tavan tehdä yhteistyötä brittien kanssa sisäisen turvallisuuden sektorilla.

Vaalitulos voi ratketa kumman tahansa leirin eduksi, mutta tällä hetkellä varovainen veikkaukseni on, että brittien enemmistö kallistuu EU:n jäsenyyden kannalle. Luottamukseni perustuu siihen, että edeltävissä vaaleissa, mm vuoden takaisissa parlamenttivaaleissa ja Skotlantia koskevassa kansanäänestyksessä brittiäänestäjät valitsivat pysyvyyden, vaikka gallupit osoittivat toista.

Päivi Räsänen

 

 

 

Laadukas perhepolitiikka on viisasta talouspolitiikkaa

 

 

Lapset ovat arvokkain kansallinen pääomamme. Heidän kasvunsa ja kehityksestä tukeminen on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Perhepolitiikka nähdään kuitenkin usein talouspolitiikan näkökulmasta pelkkänä menoeränä. Kun Sipilän hallitukseen nimettiin perheministeri, toiveet hyvästä lapsi- ja perhepolitiikasta nousivat korkealle. Samoin hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja voimavaroja sekä kehittää koulua ja varhaiskasvatusta.

Sipilän hallitus on joutunut viemään eteenpäin merkittäviä rakenneuudistuksia ja talouden tasapainottamista vaikeiden talousnäkymiemme vuoksi. On kuitenkin ikävää, että huomattavalta osin leikkaukset ja maksujen korotukset kertyvät juuri lapsille ja lapsiperheille, tulevaisuuden tekijöille.

Kannustankin hallitusta kääntämään kurssia, toteuttamaan hallitusohjelman kirjausta ja panostamaan perheiden hyvinvointiin, koska se on järkevää myös talouspolitiikan näkökulmasta katsottuna. Tulevaisuuden talouskehitykseen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla, millä tasolla syntyvyys on Suomessa. Mikäli syntyvyys säilyy alhaisella tasolla tai edelleen laskee, väestörakenteen vinouma ja sen myötä kestävyysvaje pahenevat entisestään. Kestävyysvaje on syntynyt siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo vuosikym­meniä olleet liian pieniä. Pitkällä tähtäimellä syntyvyyden kasvu on ainoa keino hoitaa kestävyysvaje kuntoon.

Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2010, että hedelmällisyysluvun 0,5 kasvu vähentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli kahdella miljardilla eurolla. Suunta on kuitenkin toinen. Syntyvyys on laskenut viidessä vuodessa dramaattisesti. Olemme syntyvyydessä nälkävuosien tasolla: Väestöliiton perhebarometrin mukaan toteutunut lapsiluku on nyt 1,65 naista kohden.

Jos suomalaiset perheet saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme jo hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa 2,1 lapsilukua. Edellinen lama ei heikentänyt syntyvyyttä, sillä kotihoidon tukea ja lapsilisiä oli juuri edellisinä vuosina korotettu. Syntyvyys kasvoi näinä vuosina, kunnes perhe-etuuksia alettiin leikata ja suunta kääntyi.

Lapsiperheiden tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa myös lyhyellä tähtäimellä, sillä perheellisten työllisyysaste (75 %) on huomattavasti perheettömiä (71%) korkeampi. Vastuu lapsista näyttää siis toimivan kannusteena työelämässä. Mitä enemmän maassamme on lapsiperheitä, sitä enemmän meillä on aikuisia, jotka toimivat tavoitteellisesti työelämässä.

Työllisyysasteen nostamisen verukkeella on perusteetonta lakkauttaa tai heikentää kotihoidon tukea tai muuten puuttua perheiden arkeen. Aika, jolloin lapset ovat pieniä, on lyhyt. Tämän tietää jokainen isovanhempi tässä maassa. Pienimpien lasten oikeutta äidin tai isän syliin ei pidä heikentää. Lapsiperheiden vanhemmat kurovat työelämässä kyllä kiinni seuraavina vuosina sen, mitä pikkulapsivaiheessa joutui tahtia hidastamaan – molemmat lastensa vuoksi.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Kaupunki Sanomissa

Jo joutui armas aika!

 

Suvivirrestä on muodostunut kansallinen symboli kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle kasvatustyössä.

Joissakin kouluissa on tehty päätöksiä karsia kristillisiä juhlaperinteitä, mutta on selkeästi todettava, että mikään laki ei sitä edellytä. Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain perusteluissa todettiin, että uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Uskonnonvapauslakia on usein tulkittu väärin painottaen negatiivista uskonnonvapautta. Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi suvivirsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Toki kristitty voi sydämessään osoittaa virren sanoin kiitoksensa Jumalalle.

Kristillisen kulttuuriperinnön sisällyttäminen koulun päättäjäisjuhlaan ei siis edellytä ennakkoilmoitusta tai lupien kyselemistä huoltajilta. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa uskonnollinen lukutaito tulee yhä tärkeämmäksi. Uskontojen kohtaamisen näkökulmasta suomalainen uskonnon opetus on pedagogisen kotiseutuperiaatteen mukainen malli. Mitä syvemmin nuoremme ymmärtävät oman kristillisen kulttuuriperintömme merkityksen, sitä parempi kyky heillä on ymmärtää muiden uskontojen vaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen elämään.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi mahdollisuutta elämän suurten kysymysten pohtimiseen. Kristillisten arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Kristillinen kulttuuriperintö sekä oman uskonnon kouluopetus ovat suomalainen vahvuus, jota on tarpeetonta piilotella tai hävetä.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Julkaistu Itä-Hämeessä.

 

Kehitysapu tarvitsee puolustajia

 

”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?” Lapsuuteni pysäyttävimmät mediamuistot sijoittuvat 1969 alkaneen Biafran sodan kärsimyksiin. Tämän sitaatin kirjasin ruutuvihkoon, johon liimasin lehdistä kuvia nälkiintyneistä lapsista.

Vaikka historiasta löytyy esimerkkejä kehitysyhteistyövarojen kulkeutumisesta vääriin käsiin, auttaminen on kuitenkin ollut kokonaisuutena tuloksellista. Kehittyvissä maissa ihmisten keskimääräinen elinajan odote on pidentynyt, lukutaito lisääntynyt ja lapsikuolleisuus vähentynyt.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden lisääntyminen edistää myös omaa hyvinvointiamme. Rikkaidenkin maiden uhaksi nousevaa terrorismia, huumekauppaa ja muuta rajat ylittävää rikollisuutta sekä pakolaisuutta on mahdollista kehitysavun keinoin ehkäistä.

Olemme itsekin olleet kehitysavun saajina. Sotien jälkeen Unicef toimitti Suomelle elintarvikkeita ja muita lahjoituksia sekä tuki tutkimusta, terveydenhuollon koulutusta ja vammaisten lasten huoltoa. Vielä 1950-60 luvuilla Unicefin varoilla perustettiin Suomeen keskosasemia sekä hankittiin tutkimusvälineitä neuvoloille ja lastensairaaloille.

Kehitysapua ja oman maan köyhien auttamista ei pidä asettaa vastakkain. Jos poliittisessa tahtotilassa yhteisvastuun näköala syrjäyttää itsekkyyden, molemmat tulevat autetuiksi. Kärsimys on yhtä tuskallista, onpa sen kokijana suomalainen tai afrikkalainen lapsi. Myös elämä on hänelle yhtä arvokas. Rikkailla on sekä etuoikeus että moraalinen velvoite auttaa köyhistä köyhimpiä. Kehitysyhteistyö on olennainen sivistysvaltion tunnusmerkki.

 

Julkaistu KD-verkkolehdessä.