Blogi

RSS

Vaalitarkkailijaksi Lontooseen

 

Brittien kansanäänestyksen tilanne on poikkeuksellisen jännittävä tasaisen kilpailun vuoksi. Olen tänään lähdössä vaalitarkkailijaksi seuraamaan kansanäänestyksen järjestämistä ja eri leirien kampanjointia. Tarkkailijat ovat 10 kokeneen kansanedustajan ryhmä eri EU-maista. Tehtävä on tärkeä, sillä luottamus vaalien rehellisyyteen, turvallisuuteen ja laillisuuteen on tärkeää.

Pääministeri Cameronin tehtävä EU-jäsenyyden hyötyjen kehumisessa on haastava, sillä hän on aiemmin vuosikausia linjannut EU-skeptistä politiikkaa. Cameronin johtama puolue kuuluu Euroopan parlamentissa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (engl. European Conservatives and Reformists, ECR). Se perustettiin Cameronin johdolla vuoden 2009 europarlamenttivaalien jälkeen kun brittikonservatiivit erosivat EPP-puolueesta. Olin tuolloin puolueeni puheenjohtaja ja olimme juuri voittaneet EU-vaalit saaden yhden mepin. Puheenjohtaja Cameron soitti minulle houkutellen puoluettamme liittymään uuteen EU-kriittiseen ryhmään.

Brexit-leiri on saanut käyttövoimansa maahanmuuttokriittisyydestä. Tämä on merkillistä, sillä EU-eron myötä tapahtuva vapaan liikkuvuuden rajoittaminen koskisi vain EU-kansalaisia. Suurin osa Britannian maahanmuuttajia on tullut kolmansista maista. EU-kansalaiset, kuten suomalaiset tai puolalaiset tulevat Britanniaan yleensä töihin tai opiskelemaan – he ovat tarpeellista työvoimaa esimerkiksi palvelualoilla ja teollisuudessa. Maahanmuuttokriittiset perustelut ovat epäjohdonmukaisia, sillä Britanniassa asuvien muiden EU-maiden kansalaisten työllisyysaste on korkeampi kuin kantabrittien ja he ovat myös ikärakenteeltaan nuorempia.

Vaalien merkitys on suuri, paitsi Iso-Britannialle, myös EU:lle ja Suomelle. Mahdollisesta erosta seuraisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mutta se muuttaisi myös turvallispolitiikan tasapainoa. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Jos Brexit toteutuu, selontekomme on vanhentunut, ennen kuin sitä on ehditty eduskunnan valiokunnissa käsitellä. Mikäli Britannia eroaa EU:sta, EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee merkittävästi. Britannia on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevaltio. Uskon, että Suomessa ja Ruotsissa Brexit-leirin voitto saisi aikaan kiihtyvän keskustelun tarpeesta liittyä Natoon.

Britannian erolla EU:sta olisi suuri merkitys myös sisäisen turvallisuuden yhteistyölle. Britannian siviilitiedustelun kyky on aivan omaa luokkaansa, millä on merkityksensä poliisiyhteistyössä, varsinkin terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Kun olin sisäministeri, pystyin säännöllisesti tapaamaan Britannian sisäministeriä neuvoston kokouksissa ja keskustelemaan sisäisen turvallisuuden kysymyksistä. Rakenteellisen yhteistyön katkettua EU-maat joutuisivat luomaan uuden tavan tehdä yhteistyötä brittien kanssa sisäisen turvallisuuden sektorilla.

Vaalitulos voi ratketa kumman tahansa leirin eduksi, mutta tällä hetkellä varovainen veikkaukseni on, että brittien enemmistö kallistuu EU:n jäsenyyden kannalle. Luottamukseni perustuu siihen, että edeltävissä vaaleissa, mm vuoden takaisissa parlamenttivaaleissa ja Skotlantia koskevassa kansanäänestyksessä brittiäänestäjät valitsivat pysyvyyden, vaikka gallupit osoittivat toista.

Päivi Räsänen

 

 

 

Laadukas perhepolitiikka on viisasta talouspolitiikkaa

 

 

Lapset ovat arvokkain kansallinen pääomamme. Heidän kasvunsa ja kehityksestä tukeminen on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Perhepolitiikka nähdään kuitenkin usein talouspolitiikan näkökulmasta pelkkänä menoeränä. Kun Sipilän hallitukseen nimettiin perheministeri, toiveet hyvästä lapsi- ja perhepolitiikasta nousivat korkealle. Samoin hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja voimavaroja sekä kehittää koulua ja varhaiskasvatusta.

Sipilän hallitus on joutunut viemään eteenpäin merkittäviä rakenneuudistuksia ja talouden tasapainottamista vaikeiden talousnäkymiemme vuoksi. On kuitenkin ikävää, että huomattavalta osin leikkaukset ja maksujen korotukset kertyvät juuri lapsille ja lapsiperheille, tulevaisuuden tekijöille.

Kannustankin hallitusta kääntämään kurssia, toteuttamaan hallitusohjelman kirjausta ja panostamaan perheiden hyvinvointiin, koska se on järkevää myös talouspolitiikan näkökulmasta katsottuna. Tulevaisuuden talouskehitykseen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla, millä tasolla syntyvyys on Suomessa. Mikäli syntyvyys säilyy alhaisella tasolla tai edelleen laskee, väestörakenteen vinouma ja sen myötä kestävyysvaje pahenevat entisestään. Kestävyysvaje on syntynyt siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo vuosikym­meniä olleet liian pieniä. Pitkällä tähtäimellä syntyvyyden kasvu on ainoa keino hoitaa kestävyysvaje kuntoon.

Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2010, että hedelmällisyysluvun 0,5 kasvu vähentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli kahdella miljardilla eurolla. Suunta on kuitenkin toinen. Syntyvyys on laskenut viidessä vuodessa dramaattisesti. Olemme syntyvyydessä nälkävuosien tasolla: Väestöliiton perhebarometrin mukaan toteutunut lapsiluku on nyt 1,65 naista kohden.

Jos suomalaiset perheet saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme jo hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa 2,1 lapsilukua. Edellinen lama ei heikentänyt syntyvyyttä, sillä kotihoidon tukea ja lapsilisiä oli juuri edellisinä vuosina korotettu. Syntyvyys kasvoi näinä vuosina, kunnes perhe-etuuksia alettiin leikata ja suunta kääntyi.

Lapsiperheiden tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa myös lyhyellä tähtäimellä, sillä perheellisten työllisyysaste (75 %) on huomattavasti perheettömiä (71%) korkeampi. Vastuu lapsista näyttää siis toimivan kannusteena työelämässä. Mitä enemmän maassamme on lapsiperheitä, sitä enemmän meillä on aikuisia, jotka toimivat tavoitteellisesti työelämässä.

Työllisyysasteen nostamisen verukkeella on perusteetonta lakkauttaa tai heikentää kotihoidon tukea tai muuten puuttua perheiden arkeen. Aika, jolloin lapset ovat pieniä, on lyhyt. Tämän tietää jokainen isovanhempi tässä maassa. Pienimpien lasten oikeutta äidin tai isän syliin ei pidä heikentää. Lapsiperheiden vanhemmat kurovat työelämässä kyllä kiinni seuraavina vuosina sen, mitä pikkulapsivaiheessa joutui tahtia hidastamaan – molemmat lastensa vuoksi.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Kaupunki Sanomissa

Jo joutui armas aika!

 

Suvivirrestä on muodostunut kansallinen symboli kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle kasvatustyössä.

Joissakin kouluissa on tehty päätöksiä karsia kristillisiä juhlaperinteitä, mutta on selkeästi todettava, että mikään laki ei sitä edellytä. Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain perusteluissa todettiin, että uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Uskonnonvapauslakia on usein tulkittu väärin painottaen negatiivista uskonnonvapautta. Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi suvivirsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Toki kristitty voi sydämessään osoittaa virren sanoin kiitoksensa Jumalalle.

Kristillisen kulttuuriperinnön sisällyttäminen koulun päättäjäisjuhlaan ei siis edellytä ennakkoilmoitusta tai lupien kyselemistä huoltajilta. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa uskonnollinen lukutaito tulee yhä tärkeämmäksi. Uskontojen kohtaamisen näkökulmasta suomalainen uskonnon opetus on pedagogisen kotiseutuperiaatteen mukainen malli. Mitä syvemmin nuoremme ymmärtävät oman kristillisen kulttuuriperintömme merkityksen, sitä parempi kyky heillä on ymmärtää muiden uskontojen vaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen elämään.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi mahdollisuutta elämän suurten kysymysten pohtimiseen. Kristillisten arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Kristillinen kulttuuriperintö sekä oman uskonnon kouluopetus ovat suomalainen vahvuus, jota on tarpeetonta piilotella tai hävetä.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Julkaistu Itä-Hämeessä.

 

Kehitysapu tarvitsee puolustajia

 

”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?” Lapsuuteni pysäyttävimmät mediamuistot sijoittuvat 1969 alkaneen Biafran sodan kärsimyksiin. Tämän sitaatin kirjasin ruutuvihkoon, johon liimasin lehdistä kuvia nälkiintyneistä lapsista.

Vaikka historiasta löytyy esimerkkejä kehitysyhteistyövarojen kulkeutumisesta vääriin käsiin, auttaminen on kuitenkin ollut kokonaisuutena tuloksellista. Kehittyvissä maissa ihmisten keskimääräinen elinajan odote on pidentynyt, lukutaito lisääntynyt ja lapsikuolleisuus vähentynyt.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden lisääntyminen edistää myös omaa hyvinvointiamme. Rikkaidenkin maiden uhaksi nousevaa terrorismia, huumekauppaa ja muuta rajat ylittävää rikollisuutta sekä pakolaisuutta on mahdollista kehitysavun keinoin ehkäistä.

Olemme itsekin olleet kehitysavun saajina. Sotien jälkeen Unicef toimitti Suomelle elintarvikkeita ja muita lahjoituksia sekä tuki tutkimusta, terveydenhuollon koulutusta ja vammaisten lasten huoltoa. Vielä 1950-60 luvuilla Unicefin varoilla perustettiin Suomeen keskosasemia sekä hankittiin tutkimusvälineitä neuvoloille ja lastensairaaloille.

Kehitysapua ja oman maan köyhien auttamista ei pidä asettaa vastakkain. Jos poliittisessa tahtotilassa yhteisvastuun näköala syrjäyttää itsekkyyden, molemmat tulevat autetuiksi. Kärsimys on yhtä tuskallista, onpa sen kokijana suomalainen tai afrikkalainen lapsi. Myös elämä on hänelle yhtä arvokas. Rikkailla on sekä etuoikeus että moraalinen velvoite auttaa köyhistä köyhimpiä. Kehitysyhteistyö on olennainen sivistysvaltion tunnusmerkki.

 

Julkaistu KD-verkkolehdessä.

 

 

Lahjaksi äideille

 

Pieni tyttäreni tuli äitienpäivän alla kotiin päiväkerhosta suuri salaisuus repussaan. Hän oli jännittynyt, mitä äiti pitää hänen kortistaan. Kerhonohjaaja oli kieltänyt paljastamasta kortin aihetta ennen h-hetkeä, mutta tyttö pyysi minua arvailemaan, mitä korttiin oli piirretty. Sain kuitenkin varoituksen: ”Mutta älä vain kysy, että onko se talo, koska sitten mä en voi kertoa.” Salaisuus säilyi äitienpäivään saakka. Hän oli askarrellut kodin, lapselle tärkeimmän paikan.

Päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa askarrellaan jälleen äideille yllätyksiä kahden viikon kuluttua juhlittavia äitienpäiviä varten. Äitienpäivä on lasten ja perheiden juhlaa. Se kertoo, että suomalaisten arvoissa perhe on korkealla. EVA:n arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 83 % suomalaisista piti erittäin tärkeänä onnellisuuden rakennuspuuna perhe-elämää. Vain 4 % suomalaisista antoi saman painoarvon taloudellista hyvinvointia kuvaaville tavoitteille, joista politiikassa yleensä puhutaan. Tukemalla perheitä ja lapsia rakennamme samalla vahvaa ja menestyvää tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Uutiset perherintamalta ovat hälyttäviä: syntyvien lasten määrä vähenee vuosi vuodelta ja olemme syntyvyydessä jo nälkävuosien tasolla. Suomalainen nainen saa keskimäärin 1,65 lasta, kun viisi vuotta sitten luku oli lähes 1,9. Suomalaiset kuitenkin haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat. Myös perheiden toivoma lapsiluku on jatkuvasti pienentynyt, mikä heijastaa heikentynyttä tulevaisuudenuskoa, kun taloudellinen epävarmuus on kasvanut. Jos he saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme jo hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa 2,1 lukua.

Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen maamme ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen. Menot kasvavat nopeammin kuin niitä kattavat tulot. Kuntaliiton arvion mukaan vuonna 2030 eläkeikä olisi yli 70 vuotta, jos huoltosuhde haluttaisiin pitää nykyisellään. Tarvitsemme lisää lapsia tähän yhteiskuntaan.

Osaltaan syntyvien lasten määrän vähentymistä selittää se, että ensimmäinen lapsi saadaan yhä myöhemmin, keskimäärin 28,5-vuotiaana. Koulutetut pääkaupunkiseudulla asuvat naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 34-vuotiaana, kymmenen vuotta hedelmällisimmän iän jälkeen. Opiskelun ja perheen yhdistäminen on tehty Suomessa vaikeaksi. Olen esittänyt tähän helpotuksia, muun muassa opintorahaan huoltajalisäystä. Myös työelämän lapsimyönteisyyttä on lisättävä keventämällä äitiyden tuomaa taloudellista rasitetta työnantajille.

Yhteisön tuen on todettu vaikuttavan myönteisesti perheen lapsitoiveisiin. Mikäli vanhemmat tietävät saavansa tarvittaessa apua lastenhoitoon, he ovat valmiimpia ottamaan vastaan useamman lapsen. Äitienpäivänä juhlimme myös niitä lukuisia isoäitejä, jotka jakavat hoivavastuuta.

Lapsiperheiden etuudet ja palvelut vahvistavat perheiden luottamusta selviytymiseensä myös silloin kuin perhekoko on suurempi. Kuluneen vuoden aikana maassamme on otettu monta harppausta lapsikielteiseen suuntaan. Hallitus lakkautti lapsilisien indeksikorotukset, kasvattaa päiväkotien ja koululuokkien ryhmäkokoja, korottaa 20 % päivähoitomaksuja, tuplaa iltapäiväkerhojen maksut, nostaa 30 % sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ja leikkaa asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Hallitus leikkasi myös vanhempainpäivärahaa sekä vanhempainvapaalla kertyvää loma-oikeutta.  Näiden päätösten myötä lapsiperheiden maksuja ollaan korottamassa ja tukia heikentämässä yli 200 miljoonan euron edestä.

Kannustava perhepolitiikka on yksi tärkeimmistä keinoista kilpailukykyisen Suomen rakentamisessa. Paras lahja Suomen äideille on perhepolitiikka, jolla luodaan luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

Mistä hyvinvointi rakentuu?

 

Hyvinvoinnilla ja taloudella on kiinteä keskinäinen yhteys ja riippuvuussuhde. Hyvinvoinnin vahvistaminen on mahdollistanut Suomen kehittymisen toisen maailmansodan jälkeen yhdeksi maailman parhaiten voivista ja vauraimmista kansakunnista.

Hyvinvointipalvelut eivät ole vain taloudellinen taakka tai este talouskasvulle, vaan investointi kansakunnan menestykseen. Toisaalta taloudellinen toimeliaisuus luo edellytyksiä hyvinvointia luovien järjestelmien ylläpidolle.

Hyvinvoinnin kokeminen on viime vuosikymmeninä Suomessa lisääntynyt, mutta koetun hyvinvoinnin erot ovat suuret eri koulutus- ja sosiaalisten ryhmien välillä. Huolestuttavasti enemmistö mielenterveysongelmaisista lapsista ei ole lainkaan hoidon piirissä. Elämän alkuvuosina tehdyt investoinnit yksilön hyvinvointiin tuottavat koko kansankunnalle hyvinvointia, mutta tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Politiikkaa tehdään käytännössä neljän vuoden pätkissä, mikä vaikeuttaa pitkäjänteisen perhepolitiikan toteuttamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdistetaan suomalaisessa järjestelmässä yksilöille. Samalla helposti unohdetaan yksilön elämään vahvasti vaikuttava perhe- ja lähiympäristö. Meiltä puuttuu monille maille tyypillinen perhelääkäripalvelu. Esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa koko perheeseen. Jos Jussi juo, häntä hoitavan lääkärin tai hänet kohtaavan sosiaalityöntekijän tulisi selvittää, onko hänellä huolehdittavanaan lapsia. Miten he voivat? Mikä on Jussin puolison tilanne? Käyttääkö Jussi kenties iäkkäitä vanhempiaan taloudellisesti hyväksi?

Hyvinvointipanostusten laiminlyönti tuottaa suuren laskun yhteiskunnalle. Ennenaikaisen eläköitymisen kustannukset ovat vuositasolla 21 miljardia euroa. Luku on järisyttävän suuri, jos sitä vertaa vaikkapa Suomen työterveyshuollon kokonaiskustannuksiin n 800 miljoonaan euroon.

Päätöksenteossa niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa tulisi vahvemmin ja kattavammin tehdä terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi. Lyhytnäköisiä säästöjä tuottavat päätökset saattavat aiheuttaa suuren laskun pitkällä aikavälillä.

 

 

Alkoholi aiheuttaa miljardien laskun yhteiskunnalle

 

”Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku vain voisi mennä minun lapsuuteeni hakemaan pois sen pienen tytön sieltä sängyn alta itkemästä ja viedä hänet turvalliseen paikkaan, rakastavien ihmisten luo.” Alkoholistiäidin tyttären kirjeestä otettu lainaus kertoo siitä, miten kipeimmän viinalaskun maksavat lapset. Sadantuhannen suomalaislapsen elämää varjostaa toisen tai molempien vanhempien alkoholiongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain useille sadoille lapsille pysyviä vaurioita jo ennen syntymää äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena.

Alkoholin käytöstä aiheutuu vuosittain n. 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset ja kokonaiskustannukset nousevat jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Alkoholi on taustalla jopa 80 prosentissa kaikista henkirikoksistamme. Joka toinen sairaaloiden viikonloppupäivystyksen tapaturmapotilas on humalassa. Tehohoidon paikoista joka neljännen vie alkoholin aiheuttama sairaus.

Alkoholihaittojen poisto merkitsisi tuhansien turvallisuuden, terveyden ja oikeudenhoidon ammattilaisten vapauttamista muihin tehtäviin.

Alkoholin suurkuluttajat aiheuttavat näkyvän osan ongelmista. Kuitenkin suuri osa haitoista liittyy kohtuukäyttäjien liialliseen juomiseen. Alkoholihaittojen vähentämiseksi tulee laskea kokonaiskulutusta eikä kohdistaa toimenpiteitä pelkästään tunnistettuihin riskikuluttajiin. Historiamme osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin v. -69 ei vähentänyt väkevien juomista, vaan lisäsi kokonaiskulutusta ja haittoja. V.- 2004 alkoholiveronalennusten jälkeen alkoholikuolleisuutemme kaksinkertaistui noin tuhannesta lähes kahteen tuhanteen.

Tehokkaimmat keinot kulutuksen vähentämiseksi ovat hinnan, saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen. Valitettavasti perinteisen valistuksen merkitys on vähäinen.

Viime vuosien veronkorotukset ja mainonnan rajoitukset ovat tuottaneet tulosta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten päihteiden käyttö on ilahduttavasti vähentynyt.

Yhdeksäsluokkalaisista neljännes on raittiita ja yhä harvempi juo itsensä humalaan. 10 vuoden sisällä raittiiden osuus on lisääntynyt kymmenesosasta neljännekseen.

Kansanterveyslähtöinen alkoholipolitiikka on kuitenkin tällä hetkellä vastatuulessa. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut – alkoholipolitiikkaan vaaditaan yhä kovaäänisemmin muutoksia, joiden tiedetään lisäävän kulutusta. Säätelyn purkamisen varjolla ajetaan alkoholibisneksen tavoitteita. Alkoholilakia uudistettaessa tulee muistaa, että alkoholi on edelleen merkittävin kansanterveysongelmamme. Päätöksiä tehtäessä tulee asettaa etusijalle yhteiskunnan heikoimmat. Lapsen suojeleminen on tärkeämpää kuin rajaton oikeus halpaan humalaan.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Vapaus uskoa kuuluu kaikille

 

Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli 32 478 turvapaikanhakijaa. Määrä on lähes kymmenkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Suuri osa tulee islamilaisista maista.

 

Tänne tulijoille on tärkeää kertoa suomalaisista perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista. Turvapaikanhakijat tulevat tyypillisesti maista, joissa uskonnon- ja sananvapautta, yhdistvmisvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan. Useat heistä pakenevat kotiseudultaan juuri näiden oikeuksien puutteen vuoksi. Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Useilla valtioilla on vaikeuksia tämän perustavan ihmisoikeuden turvaamisessa.

 

Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa.

 

Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai ”uskoon tuleminen” on kaikille sallittua. Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa. Muihin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten uskonnonvapauden kunnioittaminen ei merkitse sitä, että omasta uskonnollisesta vakaumuksesta pitäisi tinkiä.

 

Vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Tässä informaatiossa tulisi nykyistä vahvemmin nostaa esiin myös uskonnonvapauden periaate. Vastaanottokeskuksissa on esiintynyt jännitteitä sunni- ja shiiamuslimien välillä. Hakijoiden keskuudessa on ilmennyt myös kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Jotkut ovat kääntyneet kristityksi ja kertoneet sen jälkeen joutuneensa vainotuiksi maanmiestensä taholta.

 

Olen saanut viestejä, joissa on ihmetelty vastaanottokeskuksissa työskentelevien suomalaisten torjuvaa suhtautumista kristillisen sanoman esillä pitämiseen maahanmuuttajien keskuudessa.

 

Vastaanottokeskukseen kutsuttiin paikallinen seurakunta pitämään joulutilaisuus, mutta pastorille annettiin ohjeeksi poistaa ohjelmistosta laulut, joissa puhutaan Jeesuksen syntymästä. Sensuuri on turhaa, sillä myös muslimit kunnioittavat Jeesusta profeettana, joka syntyi neitseestä. Toisessa tapauksessa kerrottiin, että vastaanottokeskuksessa olisi estetty halukkaiden turvapaikanhakijoiden osallistuminen seurakunnan tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen.

 

Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta. Uskonnonvapaus ei ole ainoastaan eikä edes ensisijaisesti oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Siksi maahantulijoita on turha yrittää eristää uskonnottomalle vyöhykkeelle. Myös seurakunnilla ja kristityillä on täysi oikeus pitää esillä kristinuskon sanomaa maahanmuuttajien keskuudessa. Kirkkojen näkökulmasta se lähetyskenttä, johon aiemmin lähdettiin kauas, on nyt tullut lähelle. Reilun puolen vuoden sisällä vastaanottotoimintaan on kytkeytynyt noin 10 000 vapaaehtoistyöntekijää. Myös suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden on tärkeää sisäistää uskonnonvapauden periaatteet. Kulttuurien ymmärtämistä ja uskonnollista lukutaitoa tulee vahvistaa vastaanottokeskuksissa työskentelevien osalta.

 

On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan. Kirkoilla ja niiden jäsenillä on suuri haaste toimia vainottujen puolesta sekä toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen. Se merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa

 

TAVOITTEEKSI HALLITTU PAKOLAISPOLITIIKKA

 

Suomen viranomaiset ja järjestökenttä ovat osoittaneet ammattitaitonsa ja yhteistyökykynsä viime kesänä alkaneen turvapaikanhakijoiden vyöryn hoitamisessa. Maahanmuuttoviranomaiset, poliisi ja rajavartiolaitos ovat kyenneet hoitamaan kymmenkertaistuneen joukon rekisteröinnit, haastattelut ja hätämajoituksen. Järjestötyöhön on rekrytoitu lyhyessä ajassa 10 000 vapaaehtoista rakentamaan vastaanottotoimintaa.

Sisäministeriössä oli jo aiemmin tehty varautumissuunnitelmia pakolaistulvan varalle. Edellisellä hallituskaudella turvapaikkaprosessia tehostettiin lupakäsittelyä nopeuttamalla saavuttaen 20 prosentin säästöt.

Sisäministerinä toimiessani poliittisesti vaikein ja hallituksen sisällä eniten vastustusta herättänyt lakihanke koski maasta poistettavien vapaaehtoista paluuta. Ilman sitä nyt oltaisiin suurissa vaikeuksissa. Laista korjattiin epäkohta, joka aiemmin velvoitti antamaan oleskeluluvan ja vastaanottopalvelut henkilöille, jotka olivat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen mutta eivät vapaaehtoisesti suostuneet palaamaan sellaisiin kotimaihin, jotka puolestaan eivät ota vastaan pakkopalautuksia. Tämä koski erityisesti Somalian, Irakin ja Afganistanin kansalaisia.

Suomeen tuli viime vuonna 32 500 turvapaikanhakijaa, suurelta osin juuri näistä maista. Heistä jopa 20 000 saanee kielteisen päätöksen tai poistuu itse. Ilman viime kaudella tehtyä lainmuutosta nämä henkilöt olisivat käytännössä voineet itse valita jäävänsä maahan, vaikka perusteita oleskelulle ei olisi.

Lainmuutosta jarruttivat erityisesti Rkp, vihreät ja vasemmistoliitto. Vasta hallituspohjan supistuttua koko vaalikauden valmisteltu hanke oli poliittisesti mahdollista viedä läpi.

Tällä kaudella pahimmat virheet maahanmuuttopolitiikassa on tehty EU-politiikassa. Kaikki panokset olisi pitänyt laittaa pakolaistulvan ehkäisyyn: EU:n ulkorajavalvonnan tehostamiseen, pakolaisleirien tilanteen helpottamiseen, tuen suuntaamiseen kriisimaiden lähialueille ja kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseen. Kesän 2015 päätös 160 000 turvapaikanhakijan sisäisistä siirroista EU:n jäsenmaiden kesken antoi ihmissalakuljettajille ja heidän kohteilleen viestin, jonka myötä ihmisiä lähti pyrkimään laittomia reittejä pitkin Eurooppaan. Ennätysmäärä ihmisiä myös hukkui Välimereen. Valitettavasti kesän kynnyksellä valittu uusi hallitus oli EU:n päätöksenteossa hampaaton.

Euroopan Unionin alueelle virtasi viime vuonna hallitsemattomasti miljoona turvapaikanhakijaa, kun taas EU-maat ovat ottaneet hyvin vähän kiintiöpakolaisia, yhteensä vain muutama tuhat vuosittain.

Kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistaminen on inhimillisintä ja hallituinta pakolaispolitiikkaa. Kiintiöpakolaiset valitaan suoraan pakolaisleireiltä, jossa heidän taustansa ja avuntarpeensa on selvitetty ennen siirtoa kuntiin. Suomen tulee nyt jämäkästi vaatia EU:n sisäisiä siirtoja koskevan päätöksen kumoamista ja sen sijaan vuosittaisen pakolaiskiintiön nostamista yhteismäärältään esimerkiksi 100 000 henkilöön.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa.

Nyt olisi oikea hetki kutsua komissaari Avramopoulos kylään

 

Suomen eduskunta ja hallitus on ilmaissut selkeän kielteisen kannan EU:n asedirektiiviin, jonka seurauksena kertatulta ampuvien, mutta sarjatulta muistuttavien siviilikäyttöön valmistettujen ampuma-aseiden hankinta ja hallussapito kiellettäisiin yksityishenkilöiltä. EU:ssa ei selvästikään tunneta eikä ymmärretä Suomen reserviläisarmeijan luonnetta.

Muutoksella olisi erittäin kielteinen vaikutus Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, reserviläisten harjoitusmahdollisuuksiin, metsästykseen ja asekeräilyyn. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus ja iso reserviläisarmeija on harvinainen ratkaisu jäsenmaiden parissa. Reserviläiset tarvitsevat säännöllistä harjoittelua ja oman aseen hankinta on tästä syystä perusteltua. EU:n uusi asedirektiivi ei sovellu Suomeen samalla tavalla kuin muihin maihin.

Laittomien aseiden kaupan, järjestäytyneeseen rikollisuuden ja terrorismin vastaiseen taisteluun tarvitaan laaja yhteistyötä ja järeitä toimia. Näihin tarkoituksiin kohdistetut toimet ovat hyviä ja sitä varten tarvitaan asedirektiivin uudistamista. Sen sijaan kaavaillut ampuma-aseiden hankkimista ja hallussapitoa rajoittavat määräykset vaikeuttavat kohtuuttomasti vapaaehtoisen maanpuolustuksen, metsästyksen ja urheiluammunnan harjoittamista.

Nyt olisi oikea hetki Suomen hallitukselle kutsua sisäasioista vastaava komissaari Dimitris Avramopoulos Suomeen tutustumaan suomalaiseen reserviläis- ja maanpuolustustoiminnan erityispiirteisiin sekä suomalaisten reserviläisten ja metsästäjien aseiden käyttöön ja säilyttämiseen. Oikean tiedon välittäminen komissiolle auttaisi Suomen kannan huomioimista asedirektiivin uudistuksen yhteydessä.