Blogi

RSS

Lahjaksi äideille

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Pieni tyttäreni tuli äitienpäivän alla kotiin päiväkerhosta suuri salaisuus repussaan. Hän oli jännittynyt, mitä äiti pitää hänen kortistaan. Kerhonohjaaja oli kieltänyt paljastamasta kortin aihetta ennen h-hetkeä, mutta tyttö pyysi minua arvailemaan, mitä korttiin oli piirretty. Sain kuitenkin varoituksen: ”Mutta älä vain kysy, että onko se talo, koska sitten mä en voi kertoa.” Salaisuus säilyi äitienpäivään saakka. Hän oli askarrellut kodin, lapselle tärkeimmän paikan.

Päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa askarrellaan jälleen äideille yllätyksiä kahden viikon kuluttua juhlittavia äitienpäiviä varten. Äitienpäivä on lasten ja perheiden juhlaa. Se kertoo, että suomalaisten arvoissa perhe on korkealla. EVA:n arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 83 % suomalaisista piti erittäin tärkeänä onnellisuuden rakennuspuuna perhe-elämää. Vain 4 % suomalaisista antoi saman painoarvon taloudellista hyvinvointia kuvaaville tavoitteille, joista politiikassa yleensä puhutaan. Tukemalla perheitä ja lapsia rakennamme samalla vahvaa ja menestyvää tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Uutiset perherintamalta ovat hälyttäviä: syntyvien lasten määrä vähenee vuosi vuodelta ja olemme syntyvyydessä jo nälkävuosien tasolla. Suomalainen nainen saa keskimäärin 1,65 lasta, kun viisi vuotta sitten luku oli lähes 1,9. Suomalaiset kuitenkin haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat. Myös perheiden toivoma lapsiluku on jatkuvasti pienentynyt, mikä heijastaa heikentynyttä tulevaisuudenuskoa, kun taloudellinen epävarmuus on kasvanut. Jos he saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme jo hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa 2,1 lukua.

Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen maamme ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen. Menot kasvavat nopeammin kuin niitä kattavat tulot. Kuntaliiton arvion mukaan vuonna 2030 eläkeikä olisi yli 70 vuotta, jos huoltosuhde haluttaisiin pitää nykyisellään. Tarvitsemme lisää lapsia tähän yhteiskuntaan.

Osaltaan syntyvien lasten määrän vähentymistä selittää se, että ensimmäinen lapsi saadaan yhä myöhemmin, keskimäärin 28,5-vuotiaana. Koulutetut pääkaupunkiseudulla asuvat naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 34-vuotiaana, kymmenen vuotta hedelmällisimmän iän jälkeen. Opiskelun ja perheen yhdistäminen on tehty Suomessa vaikeaksi. Olen esittänyt tähän helpotuksia, muun muassa opintorahaan huoltajalisäystä. Myös työelämän lapsimyönteisyyttä on lisättävä keventämällä äitiyden tuomaa taloudellista rasitetta työnantajille.

Yhteisön tuen on todettu vaikuttavan myönteisesti perheen lapsitoiveisiin. Mikäli vanhemmat tietävät saavansa tarvittaessa apua lastenhoitoon, he ovat valmiimpia ottamaan vastaan useamman lapsen. Äitienpäivänä juhlimme myös niitä lukuisia isoäitejä, jotka jakavat hoivavastuuta.

Lapsiperheiden etuudet ja palvelut vahvistavat perheiden luottamusta selviytymiseensä myös silloin kuin perhekoko on suurempi. Kuluneen vuoden aikana maassamme on otettu monta harppausta lapsikielteiseen suuntaan. Hallitus lakkautti lapsilisien indeksikorotukset, kasvattaa päiväkotien ja koululuokkien ryhmäkokoja, korottaa 20 % päivähoitomaksuja, tuplaa iltapäiväkerhojen maksut, nostaa 30 % sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ja leikkaa asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Hallitus leikkasi myös vanhempainpäivärahaa sekä vanhempainvapaalla kertyvää loma-oikeutta.  Näiden päätösten myötä lapsiperheiden maksuja ollaan korottamassa ja tukia heikentämässä yli 200 miljoonan euron edestä.

Kannustava perhepolitiikka on yksi tärkeimmistä keinoista kilpailukykyisen Suomen rakentamisessa. Paras lahja Suomen äideille on perhepolitiikka, jolla luodaan luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

Mistä hyvinvointi rakentuu?

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Hyvinvoinnilla ja taloudella on kiinteä keskinäinen yhteys ja riippuvuussuhde. Hyvinvoinnin vahvistaminen on mahdollistanut Suomen kehittymisen toisen maailmansodan jälkeen yhdeksi maailman parhaiten voivista ja vauraimmista kansakunnista.

Hyvinvointipalvelut eivät ole vain taloudellinen taakka tai este talouskasvulle, vaan investointi kansakunnan menestykseen. Toisaalta taloudellinen toimeliaisuus luo edellytyksiä hyvinvointia luovien järjestelmien ylläpidolle.

Hyvinvoinnin kokeminen on viime vuosikymmeninä Suomessa lisääntynyt, mutta koetun hyvinvoinnin erot ovat suuret eri koulutus- ja sosiaalisten ryhmien välillä. Huolestuttavasti enemmistö mielenterveysongelmaisista lapsista ei ole lainkaan hoidon piirissä. Elämän alkuvuosina tehdyt investoinnit yksilön hyvinvointiin tuottavat koko kansankunnalle hyvinvointia, mutta tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Politiikkaa tehdään käytännössä neljän vuoden pätkissä, mikä vaikeuttaa pitkäjänteisen perhepolitiikan toteuttamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdistetaan suomalaisessa järjestelmässä yksilöille. Samalla helposti unohdetaan yksilön elämään vahvasti vaikuttava perhe- ja lähiympäristö. Meiltä puuttuu monille maille tyypillinen perhelääkäripalvelu. Esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa koko perheeseen. Jos Jussi juo, häntä hoitavan lääkärin tai hänet kohtaavan sosiaalityöntekijän tulisi selvittää, onko hänellä huolehdittavanaan lapsia. Miten he voivat? Mikä on Jussin puolison tilanne? Käyttääkö Jussi kenties iäkkäitä vanhempiaan taloudellisesti hyväksi?

Hyvinvointipanostusten laiminlyönti tuottaa suuren laskun yhteiskunnalle. Ennenaikaisen eläköitymisen kustannukset ovat vuositasolla 21 miljardia euroa. Luku on järisyttävän suuri, jos sitä vertaa vaikkapa Suomen työterveyshuollon kokonaiskustannuksiin n 800 miljoonaan euroon.

Päätöksenteossa niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa tulisi vahvemmin ja kattavammin tehdä terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi. Lyhytnäköisiä säästöjä tuottavat päätökset saattavat aiheuttaa suuren laskun pitkällä aikavälillä.

 

 

Alkoholi aiheuttaa miljardien laskun yhteiskunnalle

Kirjoitettu kirjoittajana

 

”Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku vain voisi mennä minun lapsuuteeni hakemaan pois sen pienen tytön sieltä sängyn alta itkemästä ja viedä hänet turvalliseen paikkaan, rakastavien ihmisten luo.” Alkoholistiäidin tyttären kirjeestä otettu lainaus kertoo siitä, miten kipeimmän viinalaskun maksavat lapset. Sadantuhannen suomalaislapsen elämää varjostaa toisen tai molempien vanhempien alkoholiongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain useille sadoille lapsille pysyviä vaurioita jo ennen syntymää äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena.

Alkoholin käytöstä aiheutuu vuosittain n. 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset ja kokonaiskustannukset nousevat jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Alkoholi on taustalla jopa 80 prosentissa kaikista henkirikoksistamme. Joka toinen sairaaloiden viikonloppupäivystyksen tapaturmapotilas on humalassa. Tehohoidon paikoista joka neljännen vie alkoholin aiheuttama sairaus.

Alkoholihaittojen poisto merkitsisi tuhansien turvallisuuden, terveyden ja oikeudenhoidon ammattilaisten vapauttamista muihin tehtäviin.

Alkoholin suurkuluttajat aiheuttavat näkyvän osan ongelmista. Kuitenkin suuri osa haitoista liittyy kohtuukäyttäjien liialliseen juomiseen. Alkoholihaittojen vähentämiseksi tulee laskea kokonaiskulutusta eikä kohdistaa toimenpiteitä pelkästään tunnistettuihin riskikuluttajiin. Historiamme osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin v. -69 ei vähentänyt väkevien juomista, vaan lisäsi kokonaiskulutusta ja haittoja. V.- 2004 alkoholiveronalennusten jälkeen alkoholikuolleisuutemme kaksinkertaistui noin tuhannesta lähes kahteen tuhanteen.

Tehokkaimmat keinot kulutuksen vähentämiseksi ovat hinnan, saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen. Valitettavasti perinteisen valistuksen merkitys on vähäinen.

Viime vuosien veronkorotukset ja mainonnan rajoitukset ovat tuottaneet tulosta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten päihteiden käyttö on ilahduttavasti vähentynyt.

Yhdeksäsluokkalaisista neljännes on raittiita ja yhä harvempi juo itsensä humalaan. 10 vuoden sisällä raittiiden osuus on lisääntynyt kymmenesosasta neljännekseen.

Kansanterveyslähtöinen alkoholipolitiikka on kuitenkin tällä hetkellä vastatuulessa. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut – alkoholipolitiikkaan vaaditaan yhä kovaäänisemmin muutoksia, joiden tiedetään lisäävän kulutusta. Säätelyn purkamisen varjolla ajetaan alkoholibisneksen tavoitteita. Alkoholilakia uudistettaessa tulee muistaa, että alkoholi on edelleen merkittävin kansanterveysongelmamme. Päätöksiä tehtäessä tulee asettaa etusijalle yhteiskunnan heikoimmat. Lapsen suojeleminen on tärkeämpää kuin rajaton oikeus halpaan humalaan.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Vapaus uskoa kuuluu kaikille

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli 32 478 turvapaikanhakijaa. Määrä on lähes kymmenkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Suuri osa tulee islamilaisista maista.

 

Tänne tulijoille on tärkeää kertoa suomalaisista perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista. Turvapaikanhakijat tulevat tyypillisesti maista, joissa uskonnon- ja sananvapautta, yhdistvmisvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan. Useat heistä pakenevat kotiseudultaan juuri näiden oikeuksien puutteen vuoksi. Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Useilla valtioilla on vaikeuksia tämän perustavan ihmisoikeuden turvaamisessa.

 

Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa.

 

Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai ”uskoon tuleminen” on kaikille sallittua. Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa. Muihin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten uskonnonvapauden kunnioittaminen ei merkitse sitä, että omasta uskonnollisesta vakaumuksesta pitäisi tinkiä.

 

Vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Tässä informaatiossa tulisi nykyistä vahvemmin nostaa esiin myös uskonnonvapauden periaate. Vastaanottokeskuksissa on esiintynyt jännitteitä sunni- ja shiiamuslimien välillä. Hakijoiden keskuudessa on ilmennyt myös kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Jotkut ovat kääntyneet kristityksi ja kertoneet sen jälkeen joutuneensa vainotuiksi maanmiestensä taholta.

 

Olen saanut viestejä, joissa on ihmetelty vastaanottokeskuksissa työskentelevien suomalaisten torjuvaa suhtautumista kristillisen sanoman esillä pitämiseen maahanmuuttajien keskuudessa.

 

Vastaanottokeskukseen kutsuttiin paikallinen seurakunta pitämään joulutilaisuus, mutta pastorille annettiin ohjeeksi poistaa ohjelmistosta laulut, joissa puhutaan Jeesuksen syntymästä. Sensuuri on turhaa, sillä myös muslimit kunnioittavat Jeesusta profeettana, joka syntyi neitseestä. Toisessa tapauksessa kerrottiin, että vastaanottokeskuksessa olisi estetty halukkaiden turvapaikanhakijoiden osallistuminen seurakunnan tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen.

 

Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta. Uskonnonvapaus ei ole ainoastaan eikä edes ensisijaisesti oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Siksi maahantulijoita on turha yrittää eristää uskonnottomalle vyöhykkeelle. Myös seurakunnilla ja kristityillä on täysi oikeus pitää esillä kristinuskon sanomaa maahanmuuttajien keskuudessa. Kirkkojen näkökulmasta se lähetyskenttä, johon aiemmin lähdettiin kauas, on nyt tullut lähelle. Reilun puolen vuoden sisällä vastaanottotoimintaan on kytkeytynyt noin 10 000 vapaaehtoistyöntekijää. Myös suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden on tärkeää sisäistää uskonnonvapauden periaatteet. Kulttuurien ymmärtämistä ja uskonnollista lukutaitoa tulee vahvistaa vastaanottokeskuksissa työskentelevien osalta.

 

On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan. Kirkoilla ja niiden jäsenillä on suuri haaste toimia vainottujen puolesta sekä toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen. Se merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa

 

TAVOITTEEKSI HALLITTU PAKOLAISPOLITIIKKA

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomen viranomaiset ja järjestökenttä ovat osoittaneet ammattitaitonsa ja yhteistyökykynsä viime kesänä alkaneen turvapaikanhakijoiden vyöryn hoitamisessa. Maahanmuuttoviranomaiset, poliisi ja rajavartiolaitos ovat kyenneet hoitamaan kymmenkertaistuneen joukon rekisteröinnit, haastattelut ja hätämajoituksen. Järjestötyöhön on rekrytoitu lyhyessä ajassa 10 000 vapaaehtoista rakentamaan vastaanottotoimintaa.

Sisäministeriössä oli jo aiemmin tehty varautumissuunnitelmia pakolaistulvan varalle. Edellisellä hallituskaudella turvapaikkaprosessia tehostettiin lupakäsittelyä nopeuttamalla saavuttaen 20 prosentin säästöt.

Sisäministerinä toimiessani poliittisesti vaikein ja hallituksen sisällä eniten vastustusta herättänyt lakihanke koski maasta poistettavien vapaaehtoista paluuta. Ilman sitä nyt oltaisiin suurissa vaikeuksissa. Laista korjattiin epäkohta, joka aiemmin velvoitti antamaan oleskeluluvan ja vastaanottopalvelut henkilöille, jotka olivat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen mutta eivät vapaaehtoisesti suostuneet palaamaan sellaisiin kotimaihin, jotka puolestaan eivät ota vastaan pakkopalautuksia. Tämä koski erityisesti Somalian, Irakin ja Afganistanin kansalaisia.

Suomeen tuli viime vuonna 32 500 turvapaikanhakijaa, suurelta osin juuri näistä maista. Heistä jopa 20 000 saanee kielteisen päätöksen tai poistuu itse. Ilman viime kaudella tehtyä lainmuutosta nämä henkilöt olisivat käytännössä voineet itse valita jäävänsä maahan, vaikka perusteita oleskelulle ei olisi.

Lainmuutosta jarruttivat erityisesti Rkp, vihreät ja vasemmistoliitto. Vasta hallituspohjan supistuttua koko vaalikauden valmisteltu hanke oli poliittisesti mahdollista viedä läpi.

Tällä kaudella pahimmat virheet maahanmuuttopolitiikassa on tehty EU-politiikassa. Kaikki panokset olisi pitänyt laittaa pakolaistulvan ehkäisyyn: EU:n ulkorajavalvonnan tehostamiseen, pakolaisleirien tilanteen helpottamiseen, tuen suuntaamiseen kriisimaiden lähialueille ja kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseen. Kesän 2015 päätös 160 000 turvapaikanhakijan sisäisistä siirroista EU:n jäsenmaiden kesken antoi ihmissalakuljettajille ja heidän kohteilleen viestin, jonka myötä ihmisiä lähti pyrkimään laittomia reittejä pitkin Eurooppaan. Ennätysmäärä ihmisiä myös hukkui Välimereen. Valitettavasti kesän kynnyksellä valittu uusi hallitus oli EU:n päätöksenteossa hampaaton.

Euroopan Unionin alueelle virtasi viime vuonna hallitsemattomasti miljoona turvapaikanhakijaa, kun taas EU-maat ovat ottaneet hyvin vähän kiintiöpakolaisia, yhteensä vain muutama tuhat vuosittain.

Kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistaminen on inhimillisintä ja hallituinta pakolaispolitiikkaa. Kiintiöpakolaiset valitaan suoraan pakolaisleireiltä, jossa heidän taustansa ja avuntarpeensa on selvitetty ennen siirtoa kuntiin. Suomen tulee nyt jämäkästi vaatia EU:n sisäisiä siirtoja koskevan päätöksen kumoamista ja sen sijaan vuosittaisen pakolaiskiintiön nostamista yhteismäärältään esimerkiksi 100 000 henkilöön.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa.

Nyt olisi oikea hetki kutsua komissaari Avramopoulos kylään

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomen eduskunta ja hallitus on ilmaissut selkeän kielteisen kannan EU:n asedirektiiviin, jonka seurauksena kertatulta ampuvien, mutta sarjatulta muistuttavien siviilikäyttöön valmistettujen ampuma-aseiden hankinta ja hallussapito kiellettäisiin yksityishenkilöiltä. EU:ssa ei selvästikään tunneta eikä ymmärretä Suomen reserviläisarmeijan luonnetta.

Muutoksella olisi erittäin kielteinen vaikutus Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, reserviläisten harjoitusmahdollisuuksiin, metsästykseen ja asekeräilyyn. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus ja iso reserviläisarmeija on harvinainen ratkaisu jäsenmaiden parissa. Reserviläiset tarvitsevat säännöllistä harjoittelua ja oman aseen hankinta on tästä syystä perusteltua. EU:n uusi asedirektiivi ei sovellu Suomeen samalla tavalla kuin muihin maihin.

Laittomien aseiden kaupan, järjestäytyneeseen rikollisuuden ja terrorismin vastaiseen taisteluun tarvitaan laaja yhteistyötä ja järeitä toimia. Näihin tarkoituksiin kohdistetut toimet ovat hyviä ja sitä varten tarvitaan asedirektiivin uudistamista. Sen sijaan kaavaillut ampuma-aseiden hankkimista ja hallussapitoa rajoittavat määräykset vaikeuttavat kohtuuttomasti vapaaehtoisen maanpuolustuksen, metsästyksen ja urheiluammunnan harjoittamista.

Nyt olisi oikea hetki Suomen hallitukselle kutsua sisäasioista vastaava komissaari Dimitris Avramopoulos Suomeen tutustumaan suomalaiseen reserviläis- ja maanpuolustustoiminnan erityispiirteisiin sekä suomalaisten reserviläisten ja metsästäjien aseiden käyttöön ja säilyttämiseen. Oikean tiedon välittäminen komissiolle auttaisi Suomen kannan huomioimista asedirektiivin uudistuksen yhteydessä.

 

 

Listavaalit olisivat taka-askel demokratialle

Kirjoitettu kirjoittajana

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen on ehdottanut, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastuullisille itsehallinto-alueille valittavat päättäjät valittaisiin ns maakuntavaaleissa listavaalilla. Puolueet listaisivat ehdokkaat haluamaansa järjestykseen. Äänestäjät voisivat valita vain puoluelistojen välillä. Tosiasiallinen valinta henkilöiden kesken tehtäisiin jo ennakolta puolueen päättävissä elimissä. Listavaalit veisivät valtaa kansalaisilta pieniin puolue-eliitin piireihin. Tosiasiassa merkittävimmät päätökset tehtäisiin silloin puoluetoimistoissa, ei äänestyskopeissa.

Äänestäjien kannalta olisi myös sekavaa, jos valtiollisissa vaaleissa olisi käytössä erilaisia vaalitapoja. Eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa on käytössä vaalijärjestelmä, jossa äänestäjä osallistuu äänellään sekä henkilön että listan valintaan.

 

Suomeen määräaikaiset sisärajatarkastukset

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen olisi viisasta tehdä päätös määräaikaisten sisärajatarkastusten palauttamisesta, vaikka EU-maiden kesken ei yhteistä päätöstä siitä syntyisikään. Tätä puoltaa ennen muuta Ruotsin kohonnut terrorismin uhka-arvio. Ruotsissa arvioidaan olevan terroritekoihin kykeneviä ja halukkaita rikollisryhmiä. Mahdolliset rikolliset saattavat olla myös Ruotsin omia kansalaisia, jotka vapaan liikkuvuuden turvin voisivat matkustaa myös Suomeen. Viranomaisemme ovat ansiokkaasti tehostaneet turvapaikanhakijoiden ulkomaalaisvalvontaa Pohjois-Suomen raja-alueilla, mutta sen avulla ei pystytä valvomaan kaikkea sisärajojen yli tapahtuvaa matkustamista.  

Sisärajatarkastukset mahdollistaisivat rekisteritarkastukset, joissa voi löytyä viitteitä henkilön kytköksistä terrorismiin tai muuhun vakavaan rikollisuuteen. Rajavartiolaitoksen, poliisin ja maahanmuuttoviraston rekistereistä löytyvät sekä kotimaiset että kansainväliset etsintäkuulutukset, matkustuskiellot, rikosilmoitustiedot, väärät henkilötiedot, maahantulokiellot, karkotukset ja käännytykset. 

Sisärajatarkastusten määräaikainen asettaminen edellyttää myös riittävien resursseja viranomaisille. On selvää, että rajavartiolaitos ei selviytyisi tehtävistä nykyisten määrärahojen puitteissa. Turvallisuudesta huolehtiminen maksaa, mutta on muistettava, että valtion ydintehtävä on taata kansalaistensa turvallisuus.  

Schengen-sopimus mahdollistaa kansallisen päätöksen määräaikaisten sisärajatarkastusten asettamisesta.

 

ISIS ISKI EUROOPPAAN

Kirjoitettu kirjoittajana

Viranomaisille tarvitaan riittävät valtuudet, keinot ja resurssit ennaltaehkäistä terrori-iskuja

  • tietoliikennetiedustelusta ja jälkikäteen ilmoitettavasta kotietsinnästä tarvitaan lait

Pariisin terrori-isku on järkyttävä ja täysin tuomittava. Se kääntää myös uuden aikakauden terroristijärjestö Isisin toiminnassa – nyt laajamittainen isku kohdistettiin ensimmäisen kerran Eurooppaan. Isku tulee entisestään kiihdyttämään keskustelua ja toimia sisäisen turvallisuuden parantamiseksi Euroopan tasolla. Schengenalueen ulkorajojen valvonta tulee saada pitäväksi ja sisärajoillakin tilapäisiä tarkastuksia tulee rohjeta käyttää harkinnan ja tarpeen mukaan.

Vaikka Suomeen kohdistuvan terrori-iskun riski on edelleen matala, se on kuitenkin mahdollinen ja valitettavasti viime aikoina kasvanut. Tästä kertoo suojelupoliisin tuore päivitys uhka-arvioon. Suomessa asuu satoja henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin. Viranomaisilla tulee olla riittävät valtuudet, keinot ja resurssit ennaltaehkäistä mahdollisia terrorismirikoksia. Puutteita korjaavaa lainsäädäntöä on tarpeen kiirehtiä.

Valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämisen kannalta on tärkeää, että valtiojohto ja turvallisuusviranomaiset saavat oikeaa tietoa uhkista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu, että tietoliikennetiedustelun avulla on pystytty estämään terroritekoja.

Suomessa ei tällä hetkellä ole lainkaan sellaista tiedustelulainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kansallisen turvallisuuden takaamiseksi tapahtuvan tiedonhankinnan esimerkiksi terrorismista. Tämä on poikkeuksellista niin pohjoismaiden kuin EU-maidenkin keskuudessa.

Tämän vuoden alussa, aivan ministerikauteni loppuvaiheessa sisäministeriössä tehtiin perusteellinen selvitys ns jälkikäteen ilmoitettavasta kotietsinnästä. Selvityksen mukaan tiedonhankintakeinoihin pitää lisätä jälkikäteen ilmoitettava kotietsintä, jotta rikossuunnitelmat pystytään havaitsemaan riittävän ajoissa. Samankaltainen lainsäädäntö on jo käytössä muissa Pohjoismaissa sekä suuressa osassa muita EU-maita.

Oikeudesta tehdä kotietsintöjä ilman ennakkoilmoitusta olisi hyötyä erityisesti terrorismirikosten estämisessä. Jälkikäteen ilmoitettavan etsinnän salliminen mahdollistaisi esimerkiksi tietokoneella olevan materiaalin tutkimisen, joka voi olla tekojen estämisen kannalta aivan ratkaisevaa.

 

Sananvapaus perustuu totuuteen

Kirjoitettu kirjoittajana

Miten pitäisi reagoida valesivuston julkaisemaan huuhaauutiseen, jossa väitetään henkilön sanoneen jotakin, mitä hän ei ole koskaan sanonut? Julkisen sanan neuvoston uusi, ensi vuoden alusta toimikautensa aloittava puheenjohtaja Elina Grundström tarttui hiljattain ongelmaan. Hän totesi, että tahallaan valheellista tietoa välittävät sivustot uhkaavat sananvapautta. Netissä esiintyy uutispalveluina enenevästi valesivustoja, jotka julkaisevat tarkistamattomia ja virheellisiä tietoja. Useat valejutut ovat koskeneet maahanmuuttoa, etnisiä tai uskonnollisia vähemmistöjä, terveyttä tai julkisuuden henkilöiden tekemisiä. Tyylilajina saattaa olla myös satiiri, mutta kun jutut irrotetaan sivustosta ja niitä jaetaan eteenpäin, valitettavan monet lukijat erehtyvät pitämään lukemaansa totena. Surukseni olen tehnyt havainnon, että medialukutaito ei ole some-Suomessa korkealla tasolla. Kaikenlaista huuhaata levitetään eteenpäin ja uskotaan.  

Elina Grundström muistuttaa, että valesivustot eivät ole journalismia: ”Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta kenelläkään ei ole oikeutta omiin faktoihinsa. Journalismin ydin on se, että faktat ovat oikein.” 

Pitäisikö levitetty virheellinen tieto oikaista? Onko kyse peräti rikoksesta, silloin kun henkilön kunniaa loukataan laittamalla hänen sanomakseen valheellisia väitteitä? Pitäisikö siis tehdä tutkintapyyntö poliisille? 

Olen saanut lukuisia yhteydenottoja Tietoinfo-sivuston valeuutisesta, jossa väitetään, että olisin paikallisradion haastattelussa ottanut kantaa nuorten seksuaalisuuteen ja yksityiselämään liittyviin ikärajoihin. Juttu on alusta loppuun keksittyä pötyä. Valejuttu on suunnattu sisällöltään murrosikäisille ja valitettavasti näyttää siltä, että monet heistä luulevat sitä todeksi. Ihmettelen myös sitä, että täysi–ikäisetkin jakavat huuhaa-uutista eteenpäin. Mitä pitäisi siis tehdä?