TIEDOTE 5.12.2010

 

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen:

Haastan Hämeen vaalipiirin ehdokkaat 30 000 euron kampanjakattoon

Sanoman maakuntalehtien haastattelussa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sitoutuu omassa vaalipiirissään sovittuun 50 000 euron vaalirahakattoon ja haastaa muita puoluejohtajia samaan. Olen itse sitoutunut Hämeen vaalipiirissä ehdotettuun 30 000 euron vaalirahakattoon ja haastan kaikkia Hämeen vaalipiirin ehdokkaita samaan sitoumukseen.

Jos puolueiden ja ehdokkaitten kampanjakustannukset saadaan laskemaan, useammilla on mahdollisuus osallistua vaaleihin. Vaalirahoituksen valvonnan uudistamista valmistellut Tarastin työryhmä ehdotti kampanjakattosummia sekä puolueille että yksittäisille ehdokkaille, mutta hallituspuolueet irrottautuivat tästä. Kampanjakohtainen katto puolueiden ja ehdokkaitten vaalimainonnassa olisi ollut tehokkain tapa rajoittaa rahan valtaa vaalikampanjoissa. Läntisistä demokratioista suurin osa lainsäädännössään rajoittaa vaalityöhön käytettävien varojen määrää. Yli puolet näistä maista myös määrittelevät katot ehdokkaitten tai puolueitten vastaanottamille vaalilahjoituksille. Esimerkiksi Britanniassa on katot niin ehdokkaitten kuin puolueen vaalikampanjoille. Saksassa yksittäiset ehdokkaat eivät saa ottaa lainkaan vastaan lahjoituksia. Ranskassa yksityishenkilöiden antamille lahjoituksille on käytössä katot ja yritysten vaalituki on tyystin kielletty. Kampanjabudjeteillekin on siellä asetettu katot.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi mietinnön, jossa se edellyttää kiistellyn jätevesiasetuksen kumoamista. Valiokunnan mielestä asetus sisältää määräyksiä, jotka olisi nostettava lain tasolle. Valiokunta korostaa, että vaatimusten tulee olla sen tasoisia, että ne voidaan kohtuullisella investoinnilla ja toimivalla tekniikalla täyttää. Tätä edellytimme jo asiasta tekemässämme välikysymyksessä – asetuksen kumoamista ja haja-asutusalueiden vesistöjen suojelua lain tasolla.

Jätevesiasetus on valuvikainen, sillä asukkaille kalliiksi tulevien vaadittujen toimien arvioidaan vaikuttavan vesien tilaan varsin vähän. Asetuksen tavoitteena on haja-asutusalueiden talousjätevesien aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentäminen, kun sen olisi pitänyt lähteä vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisestä.

Asetus ei ole laajassa ja harvaanasutussa maassa kohtuullinen, koska se pakottaa siirtoviemärin ulkopuolella asuvat ympäristönsuojelun kannalta merkitykseltään vähäisiin, mutta kalliisiin investointeihin. Asetus aiheuttaa jopa 2,5 miljardin euron kustannukset maaseudun asukkaille. Noin miljoonaa suomalaista asuu viemäriverkostojen ulkopuolella. Haja-asutusalueita säätelevä jätevesilainsäädäntö koskee niin suurta osaa suomalaisia ja on taloudellisilta vaikutuksiltaan niin mittava, että se tulee säätää lain tasoisesti.

Vuonna 2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen siirtymäaika päättyy 2014. Noin 10 -15 prosenttia asetuksen koskemista kiinteistöistä on hankkinut asetuksen edellyttämän puhdistusjärjestelmän. Kysymys herää: miten kumottavan asetuksen kustannukset korvataan niille, jotka jo ovat ennättäneet hankkia kalliit ja osin heikkotehoiset puhdistuslaitteet.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 2.12.2010

VASTALAUSE

 

Perustelut

Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen – mutta lakiehdotuksessa esitetty keino epäonnistunut ja toimii päämääränsä vastaisesti. Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole resursseja.

Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme ei pysty turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori jää yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää toisenlaisia keinoja kuin mitä esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä, kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulukseen ja sitä kautta työelämään.

Toimeentulotuen etuoikeutetun ansiotulon tarkoituksena on edistää henkilön mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan pienillä omilla ansioilla ja sijoittumista työelämään pysyvämmin. Määräaikaisesti voimassa olleen säännöksen on huomattu johtaneen toimeentulotukiasiakkaiden aikaisempaa oikeudenmukaisempaan kohteluun, työssäkäyvien asiakkaiden toimeentulotuen kohtuullisempaan tasoon ja kannustavuuden lisääntymiseen.

Tuensaajataloudella tarkoitetaan yhden henkilön taloutta tai toimeentulotukilain 3 §:n mukaista perhettä. Etuoikeutetun tulon maksimimäärä on kotitalouskohtainen. Esimerkiksi kahden henkilön taloudessa voi tuloja olla molemmilla, mutta puolisoiden yhteenlaskettu etuoikeutettu tulo voi olla korkeintaan 150 euroa kuukaudessa. Etuoikeutetun tulon enimmäismäärä on siten sama riippumatta siitä, onko samassa taloudessa tulonsaajia yksi vai useampia. Ehdotan, että etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi.

Toimeentulotuen saajista 71 % on yksin asuvia ja yksinhuoltajaperheitä on noin 12 %. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Stakesin selvityksen mukaan etuoikeutetun tulon käyttöönotto on hyödyttänyt erityisesti yksinhuoltajanaisia eli kannustanut heitä hankkimaan ansiotuloja. Näiden taloudellisesti haavoittuvien talouksien tukemiseksi on perusteltua korottaa etuoikeutetun tulon rajaa nykyisestä. Myös työttömiä kahden henkilön talouksia ajatellen nykyinen etuoikeutetun tulon määrä on riittämätön toteuttamaan aiotut vaikutukset. Jotta työelämän ulkopuolella olevat toimeentulotukea saavat henkilöt ottaisivat vastaan tilapäistä tai hyvin pienen tuntimäärän tarjoavaa osa-aikaista työtä, on etuoikeutetun tulon määrää nostettava kannustavammaksi. Jos etuoikeutetun tulon rajaa korotetaan siten, että huomioon ei oteta vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista maksimimäärän ollessa 175 euroa, tarvitaan valtion budjettiin noin 15 miljoonan euron panostus. Esitän, että säännös muutetaan pysyväksi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset)

ja että hyväksytään lausumaehdotus (Vastalauseen lausumaehdotus)

 

Vastalauseen muutosehdotukset

 

1.

Laki

toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

10 §

Alennettu perusosa

Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että:

1) henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota (poist.);

11 §

Huomioon otettavat tulot

— — — — — — — — — — — — — —

 

Tuloina ei 2 momentissa säädetyn lisäksi oteta huomioon vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista, kuitenkin enintään 175:tä euroa kuukaudessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. (poist.)

Vastalauseen lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen, jolla toimeentulotuen etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi.

 

 

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Päivi Räsänen /kd

VASTALAUSE

 

Perustelut

Terveydenhuoltolain keskeisiä tavoitteita ovat potilaiden valinnanvapauden lisääminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta on tärkeää vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja. Lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset perusterveydenhuollon pulmiin jäävät kuitenkin epävarmoiksi. Lakiesityksessä velvoitetaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvia kuntia laatimaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman. Kuntien uusi yhteistyöelin merkitsee hallinnollisen työskentelyn ja mahdollisesti uusien hallintorakenteiden lisääntymistä. Järjestämissuunnitelmaa koskevassa säännöksessä ei kuvata tarkemmin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien sopimisprosessista ja sopimuksen toimeenpanosta. Suunnitelma hyväksytään erikoissairaanhoitoa edustavan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Uuden hallinnollisen järjestelmän vaikutus perusterveydenhuollon resurssien lisäämiseen jää epäselväksi. Perusterveydenhuollon asemaa vahvistaisi parhaiten siihen osoitettujen resurssien lisääminen sekä hoitotakuun vahvistaminen.

Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin.

Työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut tulee ulottaa kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut. Tätä koskevaa pykäläehdotusta on syytä tarkentaa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suuri kansanterveysongelma, jonka torjuminen on terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita. Kansainvälisesti on arvioitu, että ihmisten psyykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys.

Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaanhoidossa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lasten ja nuorten mielenterveystyössä tarvitaan riittävää panostusta sekä ongelmien korjaamiseen että ennaltaehkäisyyn. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialtein ryhmä. Sairaanhoitopiirien ylilääkäreiden suositus, että alle 23-vuotiaiden tulisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa riippumatta asuinpaikastaan, ollaan toteuttamassa hallituksen esittämässä terveydenhuoltolaissa. Vastaava nopea hoitoon pääsy tulee toteuttaa kaikkien ikäryhmien kohdalla.

Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lyhyessä ajassa alle 30-vuotiailla naisilla lähes kaksinkertaistunut ja miehillä kasvanut 40 prosenttia. Kolme neljästä alle 30-vuotiaana eläköityneestä jäi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden takia. Samaan aikaan kun pohditaan työurien pidentämistä, kasvava osa nuorista jää hoidon puuttuessa mielenterveyden häiriön vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on sekä yksilön elämän inhimillinen tragedia että merkittävä kansantaloudellinen uhkatekijä. Työterveyslaitoksen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16–34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio, kun vertailukohtana käytetään 65 ikävuoteen asti kestävää työuraa.

THL:n tutkimuksessa havaittiin, että itsemurhariski oli masennuksen vakavimmassa vaiheessa yli kaksikymmenkertainen verrattuna siihen, että sairaus oli oireeton. Masennuksen tehokas hoito pienentää potilaan itsemurhayritysten ja itsemurhien määrän murto-osaan. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta.

 

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2., 3. ja 4. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 20§ , 51 § ja 52 § muutettuina (Vastalauseen muutosehdotukset).

 

Vastalauseen muutosehdotukset

1.

20 §

Iäkkäiden neuvontapalvelut

Kunnan on järjestettävä alueellaan asuville vanhuuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja.

Neuvontapalveluihin sisältyvät:

1) terveellisten elintapojen edistämiseen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä neuvonta;

2) iäkkään kuntalaisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki;

3) sairaanhoitoa ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus.

Kunnan tulee (muut.) lisäksi järjestää iäkkäille asukkailleen terveyttä edistäviä terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä kunnassa erikseen sovitulla tavalla. Kunnan perusterveydenhuollon on järjestäessään iäkkäiden neuvontapalveluja ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä toimittava yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.

 

51 §

Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy 

1 ja 2 mom kuten StVM

—————————–

 

53 §

Hoitoon pääsy (poist.) mielenterveyspalveluissa

(poist.)Mielenterveyspalveluissa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön taikka perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavaan erikoissairaanhoidon toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kuuden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.

Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä (poist.) hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu, jolleivät lääketieteelliset, hoidolliset tai muut vastaavat seikat muuta edellytä.

 

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010

Päivi Räsänen /kd

Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Brittiläinen talousasiantuntija David Marsh ennustaa, että euroa hajoaa kohta kahtia. Hän uskoo, että joidenkin maiden velkakriisin vuoksi yhteinen valuutta ei kestä enää kauan paineita. Rahaliitto voi hajota kahteen erilliseen leiriin, lähinnä Etelä-Euroopan maiden käyttämään halvempaan euroon ja kalliimpaan euroon, jota käyttävät Saksan ja Suomen kaltaiset, alhaisen inflaation maat.

Viikko sitten puoluehallituksemme vaatii Suomen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, voidaanko euroalue hallitusti purkaa kahteen osaan. Nämä voisivat olla pohjoinen euro ja eteläinen euro. Näin voitaisiin estää heikkojen euromaiden koko yhteisvaluutalle aiheuttama epävarmuus. Kun heikot maat saattavat itse taloutensa kuntoon, voidaan harkita paluuta yhtenäiseen alueeseen.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 25.11.2010

TIEDOTE

julkaisuvapaa 25.11.2010 klo 19

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) puheessa Hausjärven paikallisosaston järjestämässä terveyspoliittisessa tapahtumassa 25.11 klo 19:

Reuman hoidon tilanteesta tehtävä selvitys tällä vaalikaudella

Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty.  On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.