Ajankohtaista

RSS

Sasin ehdotus sharia-laista on edesvastuuton

Perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja Kimmo Sasi ehdottaa Kotimaan haastattelussa islamilaisen sharia-lain osittaista käyttöönottoa Suomessa muslimien välisten siviiliriitojen sovittelussa. Sasi perustelee sitä islamilaisten maahanmuuttajien sitoutumisen helpottamisella ja yhteiskunnallisen sovinnollisuuden edistämisenä. Sasi ehdottaa sharia-sovittelun kustannuksia katettavaksi oikeusministeriön tuella, mikä osoittaisi yhteiskunnan hyväksynnän toiminnalle. Lisäksi hän väläyttää mahdollisia lainsäädäntömuutoksia, jos tulee ”laajentumistarvetta”.

Vaikka Sasi esittää sharia-lakia käytettäväksi vain siltä osin, kun se ei ole ristiriidassa Suomen lakien kanssa, pidän sitä vaarallisena päänavauksena. Sharia-laki on kokonaisuus, johon kuuluvat kivitykset, ruoskinnat ja varkaiden kädenkatkaisu. Oikeudessa sharian mukaan kahden naisen todistus vastaa yhtä miehen todistusta. Nainen saa perijänä vain puolet miehen osuudesta. Avioeron mies saa ilmoittamalla, nainen tarvitsee eroon miehensä ja imaamin suostumuksen. Lasten huoltajuus tietyn iän jälkeen kuuluu isälle. Sharia-laki kieltää musliminaista avioitumasta ei-muslimin kanssa. Mikä näistä edistäisi ”yhteiskunnallista sovinnollisuutta”? Rinnakkaisen islamilaisen yhteiskuntajärjestyksen syntymistä tulee välttää viimeiseen asti.

Kallista ja tehotonta ympäristönsuojelua

Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä on ollut voimassa vuoden 2004 alusta. Kymmenen vuoden siirtymäajalla voimaan tullut asetus pakottaa rakentamaan maaseudun vakituisiin asuntoihin ja vapaa-ajan asuntoihin kalliit jätevesien puhdistusjärjestelmät. Vaikka asetus on ollut voimassa kohta seitsemän vuotta, vieläkään sen määräyksistä ja soveltamisesta ei ole varmistettua tietoa eikä yksimielisyyttä, ja toimeenpanoon liittyviä ehtoja muokataan edelleen.

Käytännössä jätevesiasetuksen lähtökohta on ongelmallinen siksi, että vaadittujen toimien arvioidaan vaikuttavan vesien tilaan varsin vähän. Asetuksen tavoitteena on haja-asutusalueiden talousjätevesien aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentäminen, kun sen olisi pitänyt lähteä vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisestä. Haja-asutusalueiden jätevesien ravinnepäästöt tulisi nimenomaan sitouttaa maaperään, ja pitää päästöt sitä kautta pois vesistöistä. Vesistöjen kuormituksen vähentäminen olisi riittänyt toteuttamaan valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet järkevämmällä tavalla, ja se olisi ollut selkeästi edullisempi toteuttaa. Jätevesien tiukat käsittelyvaatimukset ovat perusteltuja vesistöjen läheisyydessä ja tärkeimmillä pohjavesialueilla, jossa maaperään sitouttamista ei voida vesistöjä ja pohjavesiä rasittamatta toteuttaa.

Asetus ei ole laajassa ja harvaanasutussa maassa kohtuullinen, koska se pakottaa siirtoviemärin ulkopuolella asuvat ympäristönsuojelun kannalta merkitykseltään vähäisiin, mutta kalliisiin investointeihin. Noin miljoonaa suomalaista asuu viemäriverkostojen ulkopuolella. Heikkotehoisten, kalliiden ja jatkuvaa huoltoa vaativien pienpuhdistamojen myynti erityisesti maaseudun ikääntyville ihmisille on mahdollista epäselvän asetuksen vuoksi. Pienpuhdistamoiden tekniikka ja toimivuus ovat vielä kehitysasteella, ja niiden aiheuttama työmäärä on monelle kohtuuton.

Asetuksen kustannus-hyöty – suhde on jäämässä hyvin pieneksi. Vesien kuormituksen rajoittaminen tulee haja-asutusalueella kalliimmaksi, kuin jätevesien puhdistaminen taajamissa. Asetus aiheuttaa arvion mukaan jopa 2,5 miljardin euron kustannukset maaseudun asukkaille. Koko Itämeren tilan elvyttäminen hyväksi maksaisi Itämeren suojelukomissio Helcomin mukaan saman verran.

Haja-asutusalueita säätelevä jätevesilainsäädäntö koskee niin suurta osaa suomalaisia ja on taloudellisilta vaikutuksiltaan niin mittava, että se tulee säätää lain tasoisesti. Nyt voimassa oleva jätevesiasetus tulee kumota ja luoda uusi lainsäädäntötasoinen säännöstö jätevesien käsittelystä. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Ruotsin toteuttamasta kaksiportaisesta järjestelmästä, jossa tiukempaa suojelua tarvitaan vain vesistöihin rajoittuvilla kiinteistöillä.

Hajoaako euro kahtia?

Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Brittiläinen talousasiantuntija David Marsh ennustaa, että euroa hajoaa kohta kahtia. Hän uskoo, että joidenkin maiden velkakriisin vuoksi yhteinen valuutta ei kestä enää kauan paineita. Rahaliitto voi hajota kahteen erilliseen leiriin, lähinnä Etelä-Euroopan maiden käyttämään halvempaan euroon ja kalliimpaan euroon, jota käyttävät Saksan ja Suomen kaltaiset, alhaisen inflaation maat.

Viikko sitten puoluehallituksemme vaatii Suomen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, voidaanko euroalue hallitusti purkaa kahteen osaan. Nämä voisivat olla pohjoinen euro ja eteläinen euro. Näin voitaisiin estää heikkojen euromaiden koko yhteisvaluutalle aiheuttama epävarmuus. Kun heikot maat saattavat itse taloutensa kuntoon, voidaan harkita paluuta yhtenäiseen alueeseen.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 25.11.2010

Reuman hoidon tilanteesta tehtävä selvitys tällä vaalikaudella

TIEDOTE

julkaisuvapaa 25.11.2010 klo 19

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) puheessa Hausjärven paikallisosaston järjestämässä terveyspoliittisessa tapahtumassa 25.11 klo 19:

Reuman hoidon tilanteesta tehtävä selvitys tällä vaalikaudella

Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty.  On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.

Velkaiset maat toisiaan takaamassa

Irlannin velkakriisi on nostanut jälleen huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaantumisongelma koskee eriasteisesti kaikkia Euroopan valtioita. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä vielä pahemmin velkaantuneille katastrofin estämiseksi. Suomi on jo tänä vuonna lainaamassa Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otamme itse miljarditolkulla lisää velkaa.

Yhteinen valuutta laajalla EU-alueella toteutettuna oli aikanaan ennen muuta poliittinen hanke, ei niinkään taloudellinen. Nyt on jouduttu toteamaan, että yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä ainakaan olisi Suomen etu, joka puolestaan on hoitanut kohtuullisen hyvin asiansa.

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen 1. hallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa juuri näitä kysymyksiä esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla?

Hajoaako euro kahtia?

Brittiläinen talousasiantuntija David Marsh ennustaa, että euroa hajoaa kohta kahtia. Hän uskoo, että joidenkin maiden velkakriisin vuoksi yhteinen valuutta ei kestä enää kauan paineita. Rahaliitto voi hajota kahteen erilliseen leiriin, lähinnä Etelä-Euroopan maiden käyttämään halvempaan euroon ja kalliimpaan euroon, jota käyttävät Saksan ja Suomen kaltaiset, alhaisen inflaation maat.

Viikko sitten puoluehallituksemme vaatii Suomen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, voidaanko euroalue hallitusti purkaa kahteen osaan. Nämä voisivat olla pohjoinen euro (Neuro) ja eteläinen euro (Seuro). Näin voitaisiin estää heikkojen euromaiden koko yhteisvaluutalle aiheuttama epävarmuus. Kun heikot maat saattavat itse taloutensa kuntoon, voidaan harkita paluuta yhtenäiseen alueeseen.

1350 uutta jäsentä!

20.11.2010

Homoillasta syntyneen kohun jälkeen Kristillisdemokraatit ovat saaneet 1350 uutta jäsentä, joista nuorisojärjestön jäseniä on 140. Puolueen vaalikampanjan avajaisia kohtaan on ollut ennätyskiinnostusta. Eduskunnan tilat uhkaavat loppua.

– Kiinnostus on ollut ennennäkemätöntä. Vaaliavajaisten paikan vaihtaminen on käynyt mielessä, kertoo puoluesihteeri Östman.
– Puheenjohtaja Päivi Räsänen linjaa kampanjan avauksessa mistä on vaaleissa kysymys.
– Kampanjamme ei jätä ketään kylmäksi, olemme liikkeellä lämminhenkisillä asioilla, lupaa Östman.

Vaaliavajaispaikalle on tulossa arviolta 250 henkilöä kuudella bussilla ympäri Suomea. Eduskunnan lisärakennuksen suurimpaan auditorioon mahtuu vain 240 henkilöä.

Medialle tervetuloa lauantaina 27.11. klo 13.00 .
Ennakkoilmoittautuminen suotavaa, tiedämme varata ruokaa ja kahvia oikean
määrän.

Lisätietoja:
Peter Östman
Puoluesihteeri

puh: +358 (0) 400 660 325
s-posti: peter.ostman(at)kd.fi

Eläkeyhtiöiden johdon palkkiot

Nostin eilen eduskunnan kyselytunnilla esiin työeläkeyhtiöiden johtajien jättibonukset. Eläkeyhtiöiden tehtävä on hoitaa suomalaisten työntekijöiden eläkevaroja yhteisesti sovitulla tavalla.

Esimerkiksi Suomen suurimpien eläkeyhtiöiden Varman ja Ilmarisen johtajat saivat bonuksia, vaikka yhtiöt eivät saavuttaneet viiden vuoden tuottotavoitettaan 2005-2009. Vuonna 2008 molemmat yhtiöt tekivät kaikkien aikojen huonoimman sijoitustuloksensa. Samana vuonna toimitusjohtajat kuitenkin saivat noin 47 prosentin ja noin 25 prosentin bonukset hyvästä liikkeenjohdosta. Vuosiansiot ovat nousseet lähelle miljoonan euron tasoa.

Bonusten ohella eläkeyhtiöt ovat hankkineet omille toimitusjohtajilleen lisäeläkkeitä. Niiden avulla monet työeläkejohtajat pääsevät normaalia aikaisemmin ja normaalia suuremmalle työeläkkeelle. Usealla eläkejohtajalla eläke alkaa 60-62 vuoden iässä ja se lasketaan uran viimeisten vuosien perusteella. Tavallinen eläkkeensaaja saa työeläkkeen 63-68 vuoden iästä alkaen ja eläke lasketaan koko työuran perusteella. Eläkeyhtiöiden johtajien lisäedut katetaan eläkejärjestelmästä. Maksajana ovat siis kaikki työeläkemaksujen maksajat toisin kuin pörssiyhtiöissä, joissa kustannukset pienentävät osakkeenomistajien voittoja.

Kaikki työeläkelaitokset toimivat lakisääteisesti, joten ylin valta on valtiolla. Eduskunta säätää ja muuttaa työeläkelakeja. Sosiaaliministeriössä koordinoidaan ja valmistellaan lainsäädäntöä. Eläketurvakeskus ja työmarkkinajärjestöt osallistuvat lakien valmisteluun.

Yksityisten alojen työeläkelaitokset ovat sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisen Vakuutusvalvontaviraston valvonnassa. Siksi esitin kysymyksen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle. Mielestäni työeläkeyhtiöiden johtajien palkitsemisjärjestelmään tulee hallituksen taholta puuttua.

Esivallan miekan kantajia tarvitaan

Suomessa on merkittävästi vähemmän poliiseja suhteessa asukaslukuun kuin useimmissa muissa Suomen kaltaisissa Euroopan maissa. Suomen poliisien määrä on viime vuosina vähentynyt toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa se on päinvastoin lisääntynyt. Ruotsissa ja Tanskassa on kaksi poliisia 1000 asukasta kohti. Norjalla on vastaava tavoite vuoteen 2020 mennessä. Jos Suomi ottaisi saman tavoitteen, pitäisi maassamme olla 10 600 poliisia. Nyt heitä on noin 7800, mutta määrärahan mukainen leikkaustarve ensi vuonna on vähän alle 7600:een.

Poliisin tehtävät ovat maassamme viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lisääntyneet 1 500 – 2 000 henkilötyövuoden verran. Hälytystehtävien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut 32 prosenttia ja kotihälytystehtävien määrä kaksinkertaistunut. Palvelutaso on pystytty pitämään lähes ennallaan. Tehtävien määrän kasvusta huolimatta henkilöstön määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt.

Poliisin pitkän aikavälin henkilöstötarpeita selvittäneen työryhmän mukaan poliisihenkilöstön lisäystarve vuoteen 2020 mennessä on 820 henkilötyövuotta. Lisäyksellä pystyttäisiin säilyttämään nykyinen turvallisuustaso vuoteen 2020 saakka ja jopa parantamaan sitä, vaikka poliisin toimintaympäristö muuttuu edelleen yhä haastavammaksi.

Poliisien määrän lisääminen edellyttää lisää rahaa poliisin budjettiin. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2011 talousarvioon 5 miljoonaa euroa poliisitoimen toimintamenoihin. Poliisin nykyiset resurssit eivät riitä kasvaneen työmäärän hoitamiseen. Poliisin toimintaa ollaan myös suuntaamassa yhä enemmän ennaltaehkäisyyn, johon tarvitaan lisäresursseja. Mitä aikaisemmin rikoksia pystytään selvittämään tai jopa ehkäisemään, sitä enemmän valtion varoja myös säästyy.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 18.11.2010

Yksinelävä riskitaloudessa

Suomessa on keskimääräistä enemmän yksineläviä kuin muualla Euroopassa. Yksin asuu jo yli miljoona, ja määrä kohoaa vuosi vuodelta. Kun vuonna 1980 yksinasujia oli 27 prosenttia asuntokunnista, on vastaava luku nykyisin yli 40 prosenttia. Kaupungeissa luku on vielä tätäkin suurempi, Helsingissä sinkkutalouksia on 60 prosenttia.

Yksinasuvan talous on muita alttiimpi kriiseille, sillä taloudellinen joustovara on monessa tapauksessa olematon. Työttömyys, korkojen nousu tai muu taloudellinen kriisi iskee yksineläjään sataprosenttisesti, kun taas puolisoilla vaikutus jakautuu tasaisemmin.

Yksinasuvat maksavat elämisestään arvioiden mukaan puolitoistakertaisesti sen, mitä kahden työssäkäyvän perheet. Yksiön vuokra Helsingissä voi olla 600–700 euroa, mutta kaksioita saa jo alle tonnilla.

Kotivakuutus, tv-lupamaksu, nettiliittymä ja menevät yhden ihmisen tuloista. Kodinkoneisiin menee helposti 2000 euroa, ja huollotkin pitää maksaa yksin. Sähköä voi kulua yhtä paljon kuin pariskunnan kodissa.

Korkeiden yksinelämislukujen taustalla on monia syitä, ja yksineläjiäkin montaa sorttia – nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia, köyhiä ja rikkaita. Suuri joukko yksin asuvista elää kuitenkin pienillä tuloilla. Kaikista toimeentulotukea saavista kotitalouksista 70 prosenttia on yksineläjiä. Työssäkäyvistä yksineläjistä kolmasosa on matalapalkkaisia, ja heissä on muita enemmän vuokralla asuvia ja autottomia.

Yhteiskunta ei ole vielä havahtunut siihen, että Suomen väestörakenne on radikaalisti muuttumassa. Suomella ei ole varaa jättää yksinasuvia huomiotta. Palvelurakenteen pitää muuttua väestön mukana. Miljoona riskialtista kotitaloutta on riski myös kansantaloudelle.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 11.11.2010