Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan yli 48 000 18–29-vuotiasta nuorta on pudonnut yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle.

Samaan aikaan kun pohditaan tarvetta nostaa eläkeikää, jopa 4000 alle 35-vuotiasta jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Yleisin syy löytyy mielenterveyden ongelmista.

Nuoren tilanteeseen tulee puuttua ripeästi, sillä jo muutaman kuukauden kestävä työttömyys uhkaa syrjäyttää nuoren pitkäksi aikaa. Suosituspohjainen nuorisotakuu ei valitettavasti ole käytännössä toiminut riittävän tehokkaasti. Takuu edellyttää periaatteessa, että työvoimaviranomaiset etsivät nuorelle nopeasti työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan, jos hän itse ei ole sellaista onnistunut saamaan. Kuormittuneet työ- ja elinkeinokeskukset eivät kuitenkaan ole käytännössä pystyneet nuorten yksilölliseen auttamiseen.

Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Syrjäytymisongelmassa ei ole kyse vain nuorista yksilöinä vaan koko maan tulevaisuudesta. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle joka vuosi yli kuuden miljardin euron kustannukset.

Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Huostaan otetut lapset ovat yliedustettuina pudokkaitten joukossa. Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 31.3.2011

Eurooppa velkaantuu, Suomi velkaantuu ja kotitaloudet velkaantuvat. Talous ei ole terveellä pohjalla.

Euromaat ovat sopimassa ylivelkaisimpia maita avustavan vakausrahaston kasvattamista väliaikaisena 440 mrd:iin euroon ja pysyvänä 500 mrd:iin euroon. Suomen osuus nykyisestä, reaaliselta arvoltaan n. 250 mrd euron rahastosta on 8 mrd, mutta se uhkaa kaksinkertaistua. Suomi on sitoutunut erilaisiin tukipaketteihin ylivelkaantuneille EU-maille huomattavasti suuremmalla osuudella kuin mikä vastaisi oman maamme luottolaitosten saatavia näistä maista. Sitoumustemme yhteissumma on 10,5 miljardin euron luokkaa, suurempi kuin kestävyysvaje, jota ryhdytään ensi vaalikausilla paikkaamaan menokurilla ja veronkorotuksilla. Kreikan lainoja maksamme tällä hetkellä velkarahalla. Valtio velkaantuu 8-10 miljardin euron vuosivauhtia.

Kotitalouksien luottokanta on noussut 104 miljardiin euroon eli 6 prosenttia suuremmaksi kuin vuotta aiemmin. Kotitalouksien velkaantumisaste on tällä tietoa 120 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, kun se 90-luvun ”hulluina vuosina” oli 85 prosentin tasolla. Kotitaloudet ottivat viime vuoden viimeisellä neljänneksellä uusia pikaluottoja 65 miljoonaa euroa. Pikavipin ottajat maksoivat lainoista erilaisia neljänneksen lainasummasta. Tämän vaalikauden lakimuutokset eivät ole vähentäneet pikaluotoista aiheutuvia ongelmia.

Ylivelkaantuneet EU-maat on laitettava velkajärjestelyyn yhdessä velkojiensa kanssa, jolloin muiden maiden osuudeksi jää omien luottolaitostensa tukeminen tarvittaessa. Valtion velkaantuminen tulee pysäyttää tulevalla vaalikaudella. Kännykkävipit tulee kieltää kokonaan.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 24.3.2011

TIEDOTE
25.03.2011
Julkaisuvapaa klo 9.15
Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Pieksämäellä 25.3.2011 klo 9.15:

HALLITUSPUOLUEET ANTAVAT VANHUSTEN ODOTTAA

Vuoden 2007 vaaleissa kärkiteema oli vanhustenhoidon tason parantaminen ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Hallituspuolueet eivät valitettavasti ole neljässä vuodessa kyenneet lunastamaan lupauksiaan. Samat lupaukset onkin kierrätetty vuoden 2011 vaaliohjelmiin.

Vanhustenhuollon ongelmat ovat edelleen ratkaisematta. Valviran ja aluehallintovirastojen tekemän yli 1000 vanhustenhuollon yksikköön kohdistuvan tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Heikoimmin pärjäsivät julkisen sektorin yksiköt.

Hallituksen tulee vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Omaishoidon tuki tulee myös saattaa lakisääteiseksi oikeudeksi kuntarajoista riippumatta.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus unohdetaan sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.
Lisätietoa:
Päivi Räsänen
050-5113065

TIEDOTE

julkaisuvapaa klo 13

24.3.2011

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Kuopiossa 24.3.2011 klo 13:

 

Terveysremontti seuraavan hallituksen kärkitavoitteeksi

Vaalien jälkeisen hallituksen tärkeimpiä tavoitteita tulee olla nykyisen työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut kaikille. Kansanterveyden edistämiseksi tulee korottaa terveyshaittaveroja kuten sokeriherkkujen, tupakan- ja alkoholin verotusta.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupisteitä ovat suuret terveyserot väestöryhmien kesken, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja korkeat omakustannusosuudet lääke- ja palvelukustannuksista. Hallituksen runnomat terveydenhuollon maksukorotukset lisäsivät entisestään epäoikeudenmukaisuutta. Ehdotan terveydenhuollon yhtenäistä maksukattoa, mikä auttaisi etenkin paljon sairastavia.

Terveyskeskusten aikuisneuvolat voisivat tarjota ennaltaehkäiseviä palveluita niille ryhmille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Terveys- ja sosiaalitoimesta saadaan tulevaisuudessa kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät erityisen huolestuttavasti nuorten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Tuoreessa Tampereen yliopiston, THL:n sekä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksessa todettiin, että sokeriherkkujen verotuksen koventaminen edistäisi kansanterveyttä ja pienentäisi väestön terveyseroja kohentamalla erityisesti pienituloisten terveyttä. Haluamme joko korotusta makeisveroon tai laajempaa sokeriherkkujen verotusta. Vaikka virvoitusjuomavero ja makeisvero kaksinkertaistettaisiin, pieneen limsapulloon ja Sisu-askiin tulisi esimerkiksi vain noin 3,5 sentin hinnankorotus. Samalla terveydenhuollon tason parantamiseen saataisiin kuitenkin yli sata miljoonaa euroa verotuloja.

 

Lisätietoa:

Päivi Räsänen

050 5113065

TIEDOTE

Julkaisuvapaa

18.3.2011 klo 19

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd) Hattulassa 18.3.2011 klo 19:

Nuorille tulevaisuustakuu

Jokaiselle alle 25-vuotiaalle tulee turvata oikeus työ- opiskelu- tai harjoittelupaikkaan. Syrjäytymisongelmassa ei ole kyse vain nuorista yksilöinä vaan koko maan tulevaisuudesta. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle joka vuosi yli kuuden miljardin euron kustannukset.

Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Suurin syrjäytymisriski on niillä työttömillä nuorilla, joilla ei ole ammatillista tutkintoa eikä työelämän edellyttämää osaamista tai kokemusta. Jo muutaman kuukauden työttömyys uhkaa syrjäyttää nuoren pitkäaikaisesti.

Vaikka tavoittava työ on kallista, se on edullisempaa kuin työttömyyden, köyhyyden, päihderiippuvuuden ja ulkopuolisuuden kierteen aiheuttama pysyvä tukien varassa eläminen. Valtiontalouden tarkastusviraston laskelman mukaan henkilö, joka on menettänyt mahdollisuutensa työllistyä alle 25-vuotiaana, maksaa yhteiskunnalle vuosittain 27500 euroa. Kun hän täyttää 60 vuotta, lasku on jo 1,1 miljoonaa euroa.

Syrjäytymisen juuret ulottuvat lapsuuteen. Pitkäaikaiset ristiriidat ja vaikeudet perheessä aiheuttavat riskin lapsen ja nuoren elämänhallinnalle. Tehokkainta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on perheiden tukeminen jo siinä vaiheessa, kun lapsen tunne elämänhallinnasta kehittyy.

Lisätietoja:

Päivi Räsänen 050 511 3065

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen laskelman mukaan valtiovarainministeriön ns. Hetemäen työryhmän esitykset laskisivat kuntien verotuloja noin kaksi miljardia euroa. Ilman vahvaa valtion kompensaatiota näin mittavia uudistuksia ei ole mahdollista toteuttaa romuttamatta kuntien taloutta aikana, jolloin kuntasektorin lainakanta kasvaa vuosittain yli miljardilla. Jos tulonmenetys korvattaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta, kuntien itsenäinen päätäntävalta taloudestaan heikkenisi.

Kahden miljardin verotulojen menetyksiä ei ole mahdollista paikata kiristämällä kiinteistöverotusta kuten työryhmä on esittänyt. Kiinteistöveron korotus yhdessä muiden asumiskulujen kasvun kanssa lisää jo nykyisellään lapsiperheiden köyhyyttä ja pakottaa perheitä ja myös yksineläviä muuttamaan edullisempiin asuntoihin. Tästä seuraa myös asuinalueiden ja –muotojen kasvavaa luokkajakoa.

Jo kiinteistöverolakia säädettäessä vuonna 1992 varoitettiin verovelvollisten sosiaaliseen asemaan liittyvistä ongelmista, jos kunnat nostavat veroprosentteja korkeiksi. Tällaiset poikkeukselliset ongelmat ehdotettiin korjattavaksi asumistuella tai muilla yhteiskuntapolitiikan keinoilla. Nyt ongelmat kielletään, vaikka kohonnut kiinteistövero pakottaa jo erityisesti pääkaupunkiseudulla vanhuksia luopumaan isoilla tonteilla sijaitsevista rintamamiestaloistaan. Tällainen muuttopakko on vastenmielinen tapa tehostaa maankäyttöä.

Kuntien velkaantumisen pysäyttämiseksi kunnilta on siirrettävä vastuita, kuten toimeentulotuen perusosa ja omaishoitajien palkkiot, Kelalle. Kuntien veropohjaa on vahvistettava siirtämällä jäteveron tuotto ja puolet alkoholi- ja tupakkaveron tuotosta kunnille ja ohjaamalla viidennes pääomatulojen verosta kunnille.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 17.3.2011