Ajankohtaista

RSS

Kuolinpiikki ei kuulu ihmisen hoitoon

Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen esittää eutanasian laillistamista virallisessa valtiopäivätoimessaan. Miksi kärsivän potilaan aktiivinen surmaaminen myrkkyruiskein pitäisi laillistaa nyt, kun sitä ei hyväksytty aikana, jolloin moni kuoleva joutui viimeisinä elinhetkinään kiduttaviin kärsimyksiin?

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan aiemmin historiassamme. Terveydenhuollosta löytyvät keinot hallita kipua, poistaa pahoinvointia ja lievittää mielialahäiriöitä. Pahinkin kipu kyetään poistamaan. Äärimmäisenä keinona saattohoidossa voidaan käyttää sedatointia, jolla tarkoitetaan vaikeasti oireilevan, kuolemaa lähestyvän potilaan uneen vaivuttamista tilanteessa, jossa muilla keinoin ei saada kärsimyksiin lievitystä.

Hollannissa tuli vuonna 2002 voimaan laki, joka mahdollistaa laillisen eutanasian jopa 12-vuotiaalle lapselle. Käytäntö on vaikuttanut lääkäreiden etiikkaan niin, että laillisten eutanasioiden ohella arviolta tuhat ihmistä vuodessa tapetaan ilman potilaan pyyntöä.

Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilaan kuolemantoive sisältääkin useimmiten kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä tuella, välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla. Eutanasialailla viestittäisiin asennetta vammaisten ja sairaiden ihmisten elämän arvottomuudesta.

Eutanasian kansansuosion yhtenä tekijänä on yhteiskunnalle saatava kustannussäästö. Kun 50 % terveydenhuollon kustannuksista menee väestön viimeisten kolmen elinkuukauden hoitoon, eutanasiasta saattaa pahimmillaan tulla houkutteleva vaihtoehto niukkenevien terveydenhuollon resurssien aikana.

Tätä perustelua kansallissosialistitkin aikoinaan käyttivät. Ennen toista maailmansotaa Saksaan perustettiin eutanasiainstituutteja, joihin kuljetettiin lyhyessä ajassa 275 000 ihmistä; kehitysvammaisia, mielisairaita, vanhuksia ja kroonisesti sairaita. Eutanasiaa puolustettiin yhteiskunnalle koituvan taloudellisen hyödyn lisäksi myös kärsimysten lopettamisella, armeliaisuudella ja omaisten rasituksen helpottamisella.

Mikäli ihmisellä ajatellaan olevan oikeus päättää kuolemastaan toisen ihmisen teon kautta, tämä väistämättä merkitsee jollekin velvollisuutta suorittaa surmaaminen. Lääkäriliiton julkaisemassa ”Lääkärin etiikka” ohjeistossa otetaan yksiselitteisen kielteinen kanta eutanasiaan. Maailman lääkäriliiton kannan mukaan eutanasia on ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä siitä, vaikka se olisi maan lakien mukaan sallittua. Hippokrateen valassa vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen.”

Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa. Jos elämän tuhoamisen periaate hyväksyttäisiin hoitovalikoimaan, lääkäri voisi alkaa asenteellisesti suosia valintoja, jotka eivät edistäkään potilaan elämää. Pohjimmiltaan on kysymys ihmiselämän ainutlaatuisen arvon kunnioituksesta.

Valtaosan itsemurhista tekevät nuoret, fyysisesti terveet ihmiset. Kun itsemurhia pyritään ehkäisemään yleisesti, miksi emme tukisi myös vammaisten, parantumattomasti sairaiden tai vanhusten elämänhalua loppuun asti? Jokaiselle ihmiselle elämä on hänen ainoansa – ainutlaatuinen loppuun asti. Kuolinpiikit eivät kuulu ihmisten hoitoon – ne jääkööt eläinlääkäreiden käyttöön tarpeen vaatiessa.

Hyvä saattohoito on oikea vastaus vaatimuksiin eutanasian laillistamiseksi. Saattohoidon osaaminen tulee saada osaksi niin lääkäreiden kuin muun terveydenhoitohenkilöstön peruskoulutusta. Hyvällä kuolemalla on suuri yhteisöllinen merkitys. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.

 

Päivi Räsänen

sisäasiainministeri (kd)

Kolumni on julkaistu Kaupunkisanomissa 9.3.2012

Tulevaisuus rakennetaan perheissä

Perhe on ihmisen tärkein läheisverkosto, ja sen tehtävä on tuottaa hyvinvointia, turvallisuutta, hoivaa ja rakkautta kaikille jäsenilleen eri elämänvaiheissa. Kristillisdemokraateille perhepolitiikka ei ole vain yksi kevyt politiikan reuna-alue, vaan syvästi ideologinen sydämen asia. Hyvä perhepolitiikka tulee nähdä keinoksi kilpailukykyisen Suomen rakentamisessa. Suomen tulevaisuus rakennetaan perheissä.

Perhe- ja väestöpolitiikan kannalta on ongelmallista, että politiikkaa usein tehdään lyhytjänteisesti neljän vuoden, vaalikauden mittaisissa pätkissä. Ensi vuonna syntyvät lapset antavat työpanoksensa yhteiskunnalle vasta reilun 20 vuoden kuluttua. Poukkoileva väestöpolitiikka on osittain syynä valtiontalouden kestävyyttä uhkaavaan ongelmaan, huoltosuhteen heikkenemiseen.

Suomalaiset haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa tulevat saamaan. Suomalainen nainen haluaa keskimäärin 2,4 lasta, mutta saa 1,8. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut vähitellen ja on nyt 28 vuotta. Yliopisto-opiskelijoilla eli noin kolmasosalla ikäluokasta se on siirtymässä reilusti yli 30 vuoteen, mikä lisää lapsenhankintaan liittyviä terveydellisiä ongelmia, lapsettomuutta ja samalla johtaa kalliiden hedelmättömyyshoitojen lisääntyvään tarpeeseen. Syyksi lasten hankinnan viivästymiselle ilmoitettiin yhteiskunnan heikko tuki lapsiperheille ja toisaalta työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet.

Kotihoidontuen leikkausta lyhentämällä sen kestoa on perusteltu keinona sekä valtiontalouden tasapainotukseksi että rakenteelliseksi uudistukseksi naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Molemmat perustelut ovat huonoja ja vääriä.

Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan huoltosuhteen vääristymän aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Tarvitsemme lisää työntekijöitä. On kuitenkin väärin repiä pienten lasten vanhemmat työelämään siinä vaiheessa, jossa lapsen etu on saada hoivaa omalta vanhemmaltaan. Väestön ikääntyminen johtuu juuri siitä, että syntyvyys on vähentynyt. Kotihoidontuen leikkaus olisi perhepoliittisesti väärä viesti lapsiperheille.

Tärkein perustelu alle kolmevuotiaiden lasten oikeudelle täysipäiväiseen kotihoidontukeen on lapsen etu. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen vanhempaansa. Alle kolmevuotiaat ovat myös suurimmassa riskissä infektiokierteisiin lapsiryhmissä. Kotihoidossa pikkulasten korvatulehdusriskit ovat huomattavasti pienemmät kuin päiväkotiryhmissä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Perheet voivat valita kunnallisen kokopäivähoidon, osittaisen hoitovapaan tai kotihoidon. Kotihoidontuki mahdollistaa myös molempien vanhempien osapäivätyön, jolloin hoitovastuu jaetaan. Osapäivätyön kehittämisen jarruna ei ole kotihoidontuki vaan joustamaton työelämä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä.

Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Kun perhe voi huonosti, lisääntyvät myös sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät menot. Siksi tarvitaan erityistä panostusta ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen palveluihin sekä lastensuojelua edistävään lainsäädäntöön. Toki tarvitsemme raskasta psykiatriaa ja lastensuojelua, mutta jos peruspalvelujen muodostama pohja vuotaa, suuret paineet kasaantuvat kalliisiin korjaaviin hoitoihin. Jos kouluterveydenhuolto, ennaltaehkäisevät kotipalvelut ja neuvolat toimivat ja kouluryhmät ovat riittävän pienet, tarve kalliimmilla erityispalveluille vähenee.

Perheiden tukemisessa on myös kysymys koko yhteiskunnan arvoista. Niitä ei voi säätä lailla tai rakentaa rahalla. Perhearvojen vahvistamiseen tarvitaan koko kansalaisyhteiskuntaa.

 

Päivi Räsänen

sisäasiainministeri (kd)

kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 9.3.2012

Usko turvapaikkamenettelyssä

Kristityt ovat maailman vainotuin uskontokunta. Noin 200 miljoonaa kristittyä kärsii jonkin asteisesta vainosta.

Ulkomaalaislakimme mukaan hakijalle annetaan turvapaikka, jos hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi uskontonsa johdosta ja pelkää turvautua maansa suojeluun. Jokainen tapaus arvioidaan, tutkitaan ja ratkaistaan yksilöllisesti hakijan kotimaan olosuhteet huomioon ottaen.

YK:n käsikirjan mukaan pelkkä tiettyyn ryhmään kuuluminen ei yleensä riitä perusteeksi pakolaisasemalle. Turvapaikkapuhuttelussa yritetään arvioida uskon tai kääntymisen aitoutta, jotta voidaan varmistua siitä, että hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Samalla selvitetään, onko seikka tullut hakijan kotivaltion viranomaisten tietoon, voiko se tulla viranomaisten tietoon ja mitkä ovat seuraukset, jos asia tulee kotivaltion viranomaisten tietoon. On kuitenkin selvää, että uskonnollisen vakaumuksen arviointi ulkopuolelta on vaikeaa.

Ministerillä ei ole toimivaltaa puuttua Maahanmuuttoviraston tekemiin päätöksiin. Maahanmuuttovirasto on itsenäinen toimija, jolle päätäntävalta on annettu, ja jonka ratkaisuja ei arvioida ministeriössä vaan tuomioistuimissa. Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä myös yleensä valitetaan, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat pysyneet tuomioistuinkäsittelyissä ennallaan.

Ministerinä olen pyrkinyt avaamaan keskusteluyhteyksiä eri toimijoiden välillä ja korostanut useissa sisäisissä keskusteluissa asian tärkeyttä sekä uskonnollisen vainon todellisuutta ja laajuutta eri puolilla maailmaa. Saan kerta toisensa jälkeen kuulla luotettavilta tahoilta kertomuksia, jotka koettelevat omaa oikeustajuani. Siitä syystä haluan, että asiaan kiinnitetään jatkossakin erityistä huomiota ministeriössämme.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 1.3.2012

Tyrmäys kotihoidontuen leikkaukselle

Kotihoidontuen leikkausta lyhentämällä sen kestoa on perusteltu keinona sekä valtiontalouden tasapainotukseksi että rakenteelliseksi uudistukseksi naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Molemmat perustelut ovat huonoja ja vääriä.

Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan huoltosuhteen vääristymän aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Tarvitsemme lisää työntekijöitä. On kuitenkin väärin repiä pienten lasten vanhemmat työelämään siinä vaiheessa, jossa lapsen etu on saada hoivaa omalta vanhemmaltaan. Väestön ikääntyminen johtuu juuri siitä, että syntyvyys on vähentynyt. Kotihoidontuen leikkaus olisi perhepoliittisesti väärä viesti lapsiperheille.

Tärkein perustelu alle kolmevuotiaiden lasten oikeudelle täysipäiväiseen kotihoidontukeen on lapsen etu. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen vanhempaansa. Alle kolmevuotiaat ovat myös suurimmassa riskissä infektiokierteisiin lapsiryhmissä. Kotihoidossa pikkulasten korvatulehdusriskit ovat huomattavasti pienemmät kuin päiväkotiryhmissä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Perheet voivat valita kunnallisen kokopäivähoidon, osittaisen hoitovapaan tai kotihoidon. Kotihoidontuki mahdollistaa myös molempien vanhempien osapäivätyön, jolloin hoitovastuu jaetaan. Osapäivätyön kehittämisen jarruna ei ole kotihoidontuki vaan joustamaton työelämä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä.

Keikkamuusikoilta ja ravintolatyöntekijöiltä kannustavaa palautetta

Palaan vielä lyhyesti anniskeluaikakeskusteluun. Vastareaktio kertoo suomalaisten tunnepitoisesta suhteesta alkoholiin. Maltillinen keskustelu näyttää olevan vaikeaa. Ehdotus anniskeluaikojen aikaistamisesta ei ole uusi eikä edes minun ideani, vaan toin poliisikunnan toiveen yhtenä keinona keventää viranomaisten työtaakkaa. Kenenkään vapaa-ajan viettoa en halua holhota, anniskeluaikojen aikaistaminen ei tarvitse edes tarkoittaa aukioloaikojen lyhentämistä. Anniskeluaikoja ei päätetä sisäministeriössä vaan sosiaali- ja terveysministeriössä.

Aukioloaikoihin liittyvä adressi kertoo vain yhden näkemyksen ravintola-alalta. Olen saanut myös keikkamuusikoilta ja ravintolatyöntekijöiltä runsaasti kannustavaa palautetta ravintoloiden valomerkkien aikaistamisesta.

Keikkamuusikko kertoo soittavansa ravintolassa aamuyön tunneille ja päättää viestinsä: ”On epäinhimillistä soittaa 3.30:een asti. Ikäviä nämä työajat ovat etenkin perheellisille ja ikääntyneemmille ravintolamuusikoille ja viihdetaitelijoille.”

Lähes koko elämänsä ravintolamuusikkona toiminut henkilö kertoo nähneensä ravintolakulttuurin muuttumisen. Aiemmin asiakkaat tulivat ravintolaan kello 19–20 selvin päin syömään ja tanssimaan, jolloin heitä palveltiin eteisessä, keittiössä, salissa ja orkesterikorokkeella. Kello 21 suosituimpiin paikkoihin oli jo pitkät jonot, kun taas nykyisin aamuneljältä sulkeutuvat ravintolat avaavat ovensa vasta kello 21. Asiakkaat tulevat ravintolaan juovuspäissä keskiyöllä, jolloin ravintolasta on muodostunut jatkopaikka. Viihdetaitelijat ja artistit ovat jo vuosia toivoneet mahdollisuutta esiintyä aikaisemmin.

Useissa ravintola-alan työntekijöiltä saamissani viesteissä kannatetaan aukioloajan lyhentämistä, koska silloin asiakkaat tulisivat ravintolaan aiemmin ja käyttäisivät enemmän rahaa ruokiin ja juomiin. Näille viesteille on yhteistä se, että niissä pidetään ongelmallisena epäinhimillisen pitkiä työpäiviä ja sitä, että asiakkaat tulevat ravintolaan vasta puolen yön jälkeen valmiiksi humaltuneina, jolloin he eivät pysty tilaamaan enää mitään. Jos asiakkaat tulisivat ravintolaan aiemmin, he olisivat paremmassa kunnossa ja ostokykyisempiä. Alkoholilain 24 §:n mukaan selvästi päihtyneelle henkilölle ei saa anniskella.

Ravintola-alalla on tietenkin kova kilpailu. Mutta jos ravintoloita kohdellaan aukioloaikojen lyhentämisessä tasavertaisesti, ei kilpailutilanne vääristy. Pitkällä tähtäimellä aukioloaikojen lyhentäminen voisi tuoda etuja koko elinkeinolle ja rajoittaisi epätervettä kilpailua sekä järjestyshäiriöitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juomatapatutkimuksesta ilmenee, että suomalaisten alkoholinkäyttö on viime vuosikymmeninä myöhentynyt, ja erityisesti myöhään aamuyöstä jatkuva humalajuominen on yleistynyt voimakkaasti 2000 -luvun taitteeseen saakka. Tutkimuksen mukaan aamuyön tunneilla päättyvä juominen on tyypillisesti humalahakuista juomista. Tutkimuksesta nousee esille kaksi tärkeää havaintoa: Päihtyneiden pelkääminen on pelkästään 2000 -luvulla lisääntynyt jopa 50 %, ja nuorista naisista yli 70 % kertoo pelänneensä julkisella paikalla tai kadulla. Tutkimuksen mukaan 18 % nuorista miehistä on joutunut päihtyneen henkilön lyömäksi. Humalajuomisen voidaan siis sanoa tuottavan väkivaltaa. Alkoholi on edelleen suurin kansanterveysongelmamme.

Uskottava, itsenäinen puolustus turvataan

Puolustusvoimien uudistus merkitsee ikäviä seurauksia monelle varuskuntapaikkakunnalle sekä tuhansille työntekijöille joko työpaikan vaihtoa tai irtisanomisuhkaa. Uudistus on kuitenkin tässä tilanteessa välttämätön. Puolustusvoimien uudistustarve on tunnistettu jo vuosia sitten. Ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa sen, että tuhannet punkat ovat jäämässä tyhjiksi. Vuonna 2018 palvelukseen astuu liki 20% vähemmän varusmiehiä kuin vuonna 2010.

Toisaalta yleinen taloustilanne pakottaa etsimään säästökohteita kaikilta hallinnonaloilta. Kun taloutta joudutaan tasapainottamaan, puolustusmenot ovat samalla viivalla vaikkapa lääkekorvausten tai koulutusmenojen kanssa.

Varuskunnan lakkauttaminen paikkakunnalla ei tarkoita maanpuolustuksellista aukkoa alueelle. Alueita ei puolusteta kasarmeista käsin, vaan varuskunnat toimivat ennen muuta koulutusyksikköinä.

Leikkauskohteiden valinnassa ei käytetty puolue- tai aluepoliittista harkintaa. Hallituksen piirissä oli jo etukäteen sovittu siitä linjauksesta, että puolustusvoimat laativat uudistus- ja säästösuunnitelmansa puhtaasti puolustuksellisin perustein. Aluepoliittiseen huutokauppaan ei ryhdytty.

Erityisen tärkeää on nyt, että valtio osoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöstöä kohtaan. Erityistoimia tarvitaan niillä paikkakunnilla, joihin kohdistuvat raskaimmat henkilöstövaikutukset.

Puolustuksemme peruslinjaukset säilyvät ennallaan. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Lisäksi on tarvittaessa kyettävä puolustusvoimien kahteen muuhun perustehtävään eli viranomaisavun antamiseen ja kansainväliseen kriisinhallintaan.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 23.2.2012.

Valomerkin aikaistaminen keventäisi poliisin työtaakkaa

Alkoholilain kokonaisuudistus toteutetaan tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti. Hallituksen alkoholipolitiikan pääperiaatteet ovat hallitusohjelman mukaan alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja terveellisten elämäntapojen edistäminen.  Alkoholijuomien anniskeluajat nousevat uudistuksen keskiöön kuitenkin myös monesta muusta syystä.

Aamuyön anniskelu on sosiaali- ja terveyspoliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti ongelmallinen käytäntö. Aamuyön tunteina yli puolet ravintoloiden asiakkaista on yli promillen humalassa. Norjalaisen tutkimuksen mukaan yhden tunninkin anniskeluajan lisääminen lisää keskustan viikonlopun pahoinpitelyjä 16 % – ja vastaavasti yhden tunnin vähentäminen vähentää pahoinpitelyjä 16 %. Jos norjalainen tutkimustulos pätisi myös Suomessa, pahoinpitelyt vähenisivät kaupungeissa viikonloppuisin 20–25 %.

Koska poliisi joutuu merkittävien säästö- ja tehostamistoimien kohteeksi, kansan raitistuminen helpottaisi ratkaisevasti poliisia selviämään tulevista säästöistä. Valtaosa rähinöistä, pahoinpitelyistä ja henkirikoksista tapahtuu juovuspäissä ja poliisin arvokasta työaikaa kuluu niin rattijuopumuksen valvontaan kuin päihtyneiden talteenottoon ja kuljetukseen.

Poliisi saa hälytystehtäviä huolestuttavan paljon yöaikaan. Ravintoloiden jatkoajat aiheuttavat haittavaikutuksia yleiselle järjestykselle, kansanterveydelle ja poliisin tehtävien suorittamiselle. Kun poliisi vapautettaisiin huolehtimasta aamuyön tunteina ravintoloista lähtevistä asiakkaista, sen resurssit vapautuisivat normaaliin rikostutkintaan.

Ravitsemisala on vastustanut anniskeluajan lyhennyksiä, mutta ala ei kuitenkaan ole yksimielinen. Rajoituspyyntöjä tulee myös muilta tahoilta. Ravintolat haluavat, että anniskeluaikoja lyhennetään kaikilta tasapuolisesti, jolloin ihmiset tulisivat ravintoloihin aiemmin. Moni ravintola-alan yrittäjä sanoo, että vasta puolilta öin ravintolaan tulevat asiakkaat ovat jo valmiiksi päihtyneitä. Tällaiselle asiakkaalle ei alkoholilain 24 §:n mukaan saa anniskella. Tästä syystä terveen ravintola-alan yritystoiminnan kannalta olisi tarpeen lyhentää anniskeluaikoja.

Uudella anniskeluaikasääntelyllä voitaisiin tukea ravintola-alaa ja jopa siirtää alkoholijuomien nauttimista kaduilta ja puistoista valvotumpaan ympäristöön, joka lisäksi työllistäisi. Poliisit ovat toivoneet valomerkin aikaistamista jo pitkään, jolloin heidän työtaakkansa aamuyön tunteina kevenisi.

Ministeri Räsänen Hämeenlinnan Paasikivi -seuran kuukausikokouksessa

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

 

Hämeenlinnan Paasikivi -seuran kuukausikokous

 

Hyvät kuulijat

 

Hyvä ystäväni työskentelee kehitysyhteistyölääkärinä Afganistanissa, ja hän kertoi, että siellä poliisin näkyminen julkisella paikalla herättää enemmän pelkoa ja levottomuutta kuin turvallisuutta, toisin kuin Suomessa. Kävin työmatkalla Kosovossa, jossa ongelmana on viranomaisten korruptio. On vaikea saada investointeja maahan, jos luottamus puuttuu. Tyttäreni oli viime syksyn vapaaehtoistyössä Ghanassa vammaisten lasten koulussa. Häneltä varastettiin käteiskassa majapaikassa, mutta paikalliset neuvoivat, että poliisiin ei kannata ottaa yhteyttä. Se vain tuottaisi ongelmia. Valitettavasti monessa maassa poliisi on syvästi korruptoitunut, palvelujen vastineeksi tarvitaan rahaa ja rangaistuksia voidaan välttää maksamalla.

 

Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu ja työmoraaliltaan vahva poliisikunta. Poliisiin luotetaan ja poliisin läsnäoloa toivotaan. Suomalaispoliisit ovat johtaneet ja toteuttaneet tai olleet kutsuttuina kouluttajina esimerkiksi Itä-Afrikassa, Namibiassa, Afganistanissa ja Palestiinalaisalueella. Viron itsenäistymisen jälkeen Suomen poliisi panosti voimakkaasti Viron poliisin kehittämiseen. Suomen poliisi on osallistunut poliisien kouluttamiseen viimeisen viiden vuoden aikana Lähi-Idässä ja parhaillaan EU:n Twinning-hankkeessa Jordaniassa. Arabikevään kokeneista Tunisiasta ja Egyptistä on lähestytty Suomea tunnustellen mahdollisuuksiamme auttaa poliisikoulutuksen kehittämisessä.

 

Turvallisuus voisi nousta suomalaiseksi vientituotteeksi. Vaihtosuhteemme on huolestuttavasti heikentynyt 2000-luvun alusta lähtien. Tuonti- ja vientihintojen kehitys on ollut maallemme epäedullinen ja vaihtosuhde on heikentynyt vuoden 2000 jälkeen noin 10 prosenttia. Tavaroiden tuontihinnat ovat nousseet vuodesta 2000, mutta vientihinnat ovat jääneet suurin piirtein vuoden 2000 tasolle. Olemme yhä enemmän bulkkitavaran tuottajia eikä palvelujen ja hyödykkeiden jalostusta ole pystytty nostamaan riittävästi. Turvallisuusala voisi olla yksi nouseva suomalainen vientisektori. Suomalaiseen turvallisuuteen luotetaan. Julkiset turvallisuusviranomaisemme, esimerkiksi poliisi tai rajavalvonta ovat hyvässä kansainvälisessä maineessa ja toisaalta yksityiseltä turvallisuusalalta löytyy yritteliäisyyttä tuotteistaa palveluja ja turvallisuushyödykkeitä. Julkisen ja yksityisen turvallisuusalan yhteistyöllä voisi löytää uusia kehityskohteita niin maamme oman turvallisuuden parantamiseksi kuin sen hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi, että maamme on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Samalla yhteistyöllä voisimme viedä turvallisuutta hyödykkeinä ja palveluina myös muihin maihin.

 

Poliisin tehtävänä on ja tulee olemaan turvata oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä estää ennalta rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan. Lähivuosina poliisin on kuitenkin varauduttava koko sisäasiainhallinnon tavoin suunnittelemaan toimintansa aleneviin kehyksiin. Olemme eläneet yli varojemme ja talouden tasapainottaminen sekä siihen liittyvät menosäästöt ovat välttämättömiä myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Uutiskuvat Kreikasta ovat meille varoittava muistutus siitä, miten hallitsematon velkaantuminen voi syöstä maan myös syviin turvallisuusongelmiin. Vaikka poliiseja seisoo kaduilla puolen metrin välein, kerrostaloja poltetaan ja kauppoja ryöstellään.

 

Poliisin määrärahatilanne tämän vuoden osalta ei ole niin synkkä kuin hallituksen aloittaessa toimintansa näytti. Hallitusohjelmaan sisältyvää 10 miljoonan euron leikkausta poliisin määrärahoihin ei toteuteta vielä, vaan täysimääräisesti vasta vuonna 2015. Harmaan talouden torjuntaan lisättiin poliisin määrärahoihin 5,6 miljoonaa euroa ja eduskunta teki päätöksen 2,6 miljoonan euron lisäyksestä tämän vuoden talousarvioon. Tällä pystytään työllistämään 50 poliisia ja osa tästä rahasta on korvamerkitty varsin ajankohtaiseen terrorismin torjuntaan.

Lisäksi poliisin määrärahoihin on tälle vuodelle viiden miljoonan euron erillisrahoitus työttömien poliisien palkkaamiseen, mikä mahdollistaa 100 nuoren poliisin työllistymisen.

 

Tulevien vuosien vahva painopiste on poliisin toiminnan kehittämisessä, jotta voidaan parantaa esimerkiksi poliisiyksiköiden ja niiden henkilöstön osaamista ja kykyä reagoida muutoksiin. Suuntaa tulee antamaan sisäasiainministeriön työryhmän tämän kuun lopussa valmistuvat linjausesitykset. Niiden pohjalta hallitus hyväksyy poliisin resursseista pidemmän aikavälin suunnitelman ja niiden pohjalta linjataan myös poliisien tehtävien toteutumista ja kustannustehokkuutta tukeva palveluverkkorakenne. Kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta tärkeintä ovat ammattitaitoiset poliisimiehet ja -naiset, ei niinkään poliisilaitosten seinät. Tavoitteena on edelleen keventää hallintoa, etsiä säästöjä tilakustannuksista sekä kehittää sähköistä asiointia. Painopistettä tulee siirtää operatiivisen poliisin kenttätoimintaan ja rikostutkintaan. Poliisihallitus on osaltaan aloittanut myös oman poliisitoiminnan kehittämishankkeen, jossa käydään läpi poliisitoiminnan koko kirjo rikostorjunnasta hankintoihin ja lupahallinnosta hälytystehtäviin. Poliisihallitus tulee päivittämään myös henkilöstöstrategiansa, jolla luodaan edellytykset henkilöstön kestävälle työhyvinvoinnille.

 

Hyvät kuulijat

 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksella on kolme painopistealuetta, jotka ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Arjen turvallisuuden parantaminen on yksi hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista. Syrjäytyminen on tärkein sisäisen turvallisuutemme haaste.

 

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen selvityksen mukaan Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) varoittaa Suomea nopeasti uhkaavasta työvoimapulasta. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.

 

Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

 

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väkivalta kasaantuu Suomessa voimakkaasti. Uhrien profiili on samankaltainen kuin väkivallan tekijöiden. Tutkimusten mukaan 1 prosenttiin väestöstä kohdistuu 67 % kaikista väkivallan teoista.

 

Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan rikokseen toistuvasta syyllistyneistä lapsista 70 % oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ennen ensimmäistä rikollista tekoa, joka oli tullut viranomaisten tietoon. Ongelmiin joutuneilla lapsilla on yleensä taustalla useita ongelmia, kuten rikkinäinen perhe, päihdeongelmia ja koulupudokkuutta.

 

Runsas ja humalahakuinen alkoholinkäyttö on suurin yksittäinen tekijä turvallisuusongelmien taustalla. Vuonna 2010 liikennetapaturmissa kuolleista neljännes oli alkoholin vaikutuksen alainen. Hukkuneista yli puolet ja tulipaloissa menehtyneistä lähes puolet oli humalassa. Henkirikoksissa noin 80 prosentissa tapauksista joko uhri tai tekijä oli humalassa tekohetkellä. Ongelma ei ole vain alkoholin suurkuluttajat, joita myös rappioalkoholisteiksi kutsutaan. Ongelmana on se, että kaikki, niin nuoret ja vanhat kuin myös miehet ja naiset, juovat entistä enemmän ja että alkoholista on tullut kiinteä osa vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista elämää. Alkoholia saa R-kioskista, sitä juodaan urheilutapahtumissa ja lähes kaikissa tilaisuuksissa, joihin ihmiset kokoontuvat. Ravintolaan mennessä juodaan kunnon pohjat kotona ja juomista jatketaan ravintoloissa, jotka lähes kaikki ovat auki aamuneljään. Ravintoloiden sulkeutumisen jälkeen syntyy humalaisten, väsyneiden ja nälkäisten juhlijoiden välillä helposti suukopua, joka voi johtaa vakavaan väkivaltaan. Olen saanut monia vetoomuksia kentällä työskenteleviltä poliiseilta sen puolesta, että ravintoloiden aukioloaikoja lyhennettäisiin.

 

Usein käytetään sanaa massarikollisuus silloin, kun tarkoitetaan päivittäin tapahtuvia rikoksia jotka eivät saa suurta huomiota mediassa. Jos näihin massarikoksiin ei puututa, voi se antaa rikoksen tekijöille viestin siitä, että rikosten tekemistä voidaan jatkaa eikä siitä seuraa mitään.

 

Erityisesti nuorten tekemiin rikoksiin tulee puuttua välittömästi. Monen nuoren tulevan elämän kannalta on ollut ratkaiseva merkitys sillä, onko hänen rötöstelyynsä puututtu nopeasti vain onko hän saanut jatkaa pikkurikosten tekemistä aina siihen asti, että niistä tulee niin vakavia että niiden seuraukset ovat myös vakavia. Kun nuori oppii rikolliseen elämäntapaan, johon usein liittyy myös runsasta päihteiden käyttöä ja väkivaltaa, on elämänmuutoksen tekeminen hyvin vaikeaa ja usein jopa mahdotonta. Viranomaisten nopea puuttuminen nuorten rötöstelyyn tukee myös vanhempien kasvatustyötä. Perheen sisäinen tilanne saattaa joskus olla solmussa ja silloin ulkopuolelta tuleva puuttuminen antaa lisää voimia myös vanhemmille selvitä vaikeasta tilanteesta.

 

Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Juuri tähän pyritään hallitusohjelmaan kirjatulla nuorten yhteiskuntatakuulla.

 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

 

Hyvät kuulijat

 

Hallituksen päätöksen mukaisesti kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelu on käynnissä. Ohjelmassa määritellään, miten Suomessa tullaan parantamaan kansalaisten turvallisuutta tulevien vuosien aikana. Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmisteluun osallistuvat kaikki ministeriöt ja keskeiset asiantuntijat, ja sen valmistelussa on mukana myös järjestöt ja elinkeinoelämä. Ohjelma valmistuu toukokuussa tänä vuonna, ja siinä päätetyt asiat tullaan toimeenpanemaan niin alueellisesti kuin myös paikallisesti.

 

Hallitus on linjannut, että arjen turvallisuuden parantaminen tulee olla sisäisen turvallisuuden ohjelman keskeistä sisältöä. Tämän mukaisesti ohjelmassa päätetään muun muassa käytännön toimista nuorten turvallisuuden parantamiseksi, alkoholista ja muista päihdehaitoista johtuviin turvallisuusuhkiin puuttumiseksi ja lähiympäristön turvallisuuden lisäämiseksi. Arjen turvallisuuden parantaminen edellyttää eri viranomaisten yhteistyötä ja kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä.

 

Varsin harvoin tullaan ajatelleeksi, että poliisin toimivaltuudet ovat hyvin rajalliset. Poliisi pystyy toimimaan vasta siinä vaiheessa, kun kysymys on rikosepäilystä tai yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantamisesta. Esimerkiksi nuoren kohdalla tämä voi tarkoittaa sitä, että nuori on voinut tehdä vaikkapa kymmenen rikosta jotka eivät ole tulleet poliisin tietoon ennen kuin hän ensimmäisen kerran joutuu tekemisiin poliisin kanssa. Sosiaaliviranomaiset voivat puuttua tilanteeseen jo paljon aiemmin. Yhteiskunnan resurssien käytön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että viranomaiset toimivat nykyistä enemmän yhdessä. Yhteistyön seurauksena viranomaisilla on käytössään paljon enemmän keinoja puuttua sellaiseen kehitykseen, joka saattaa jatkuessaan johtaa vakaviin seurauksiin niin yksilölle itselleen kuin myös yhteiskunnalle.

 

Hyvät kuulijat

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia vahvuuksia, jotka edistävät turvallisuutta. Näitä ovat muun muassa luottamus toisiin ihmisiin, instituutioihin ja viranomaisiin, tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja lainkuuliaisuuden perinne. On tärkeää pitää huolta näistä vahvuuksista myös jatkossa.

Taloudellinen tilanne on haasteellinen, mutta siitä on mahdollista selvitä. Monesti on sanottu, että suomalainen on parhaimmillaan silloin, kun edessä on haasteita ja vaikeita asioita. Uskon, että perinteisellä suomalaisella sisulla, hyvällä yhteistyöllä ja uudistumiskyvyllä selviämme myös tulevista haasteista.

”Leikkauksia, leikkauksia, leikkauksia!”

Opposition kansanedustaja aloitti tällä huudahduksella puheensa viime viikon Suomen eduskunnan valtiopäivien avauskeskustelussa. Näitä huutoja on uutiskuvissa nähty myös Kreikan kaduilla, jossa mielenosoittajat mellakoivat ja polttavat kerrostaloja vastalauseena yrityksille tasapainottaa valtiontalous.

Kreikan tilanne on vakava ja kansalla on suuttumukseen myös aihetta. Perimmäinen ongelma on ollut omien poliittisten päättäjien kyvyttömyys kantaa vastuuta maansa taloudesta. Puolueet ovat kilvan esittäneet etuuksien korotuksia saadakseen kansalaisten tuen vaaleissa.

Kreikka on elänyt yli varojensa niin pahasti, että se ei enää kykene itsenäiseen päätöksentekoon maansa taloudesta. Linjauksia maan talouden sopeutuksesta tehdään nyt kokouspöydissä muualla kuin Ateenassa. On ymmärrettävää, että tämäkin herättää ärtymystä. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo uutinen, jonka mukaan Kreikan poliisien suurin ammattiliitto uhkaili antaa pidätysmääräyksen Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston virkailijoille, koska EU ja IMF vaativat Kreikalta säästötoimia rahoituksen vastineeksi. Poliisijärjestö syytti virkailijoita ”kiristyksestä”.

Kreikan tilanne on nähtävä varoittavana esimerkkinä myös meille suomalaisille. Mekin olemme eläneet yli varojemme ja edelleen velkaannumme joka vuosi seitsemän miljardia euroa lisää. Väestön ikääntyminen kiihdyttää velkaantumista ja aiheuttaa talouteemme rakenteellisen kestävyysvajeen. Erityisen huolestuttavaa on, että vaihtosuhteemme on heikentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Hyödykkeiden ja palveluiden viennin arvo suhteessa tuontiin on romahtanut.

Nyt tarvitaan kykyä vastuunkantoon kaikissa poliittisissa puolueissa. Kipeät talouden tasapainotukset ja rakenteelliset uudistukset on uskallettava tehdä. Hyvä uutinen on se, että taloutemme ei ole niin kuralla, ettemmekö itse pystyisi sitä pelastamaan.

Päivi Räsänen

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 16.2.2012

Kristillistä nuorisotyötä kohdeltava yhdenvertaisesti

Kulttuuriministeri Arhinmäki teki päätöksen, jolla jätettiin eräät nuorisotyötä tekevät kristilliset järjestöt ilman valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea. Kulttuuriministeriöstä on julkisuuteen kerrottu, että ministerin kielteinen päätös perustuu mm. siihen, että näiden järjestöjen osallistuminen vuonna 2011 ”Älä alistu”- kampanjaan osoittaisi niiden toiminnan olevan nuorisolain vastaista.

Pidän perustelua huolestuttavana. Siinä puututaan uskonnon- ja sananvapauden ydinalueelle. Päätös osoittaa myös puutteellista perehtymistä järjestöjen toimintaan. Ensinnäkin kielteisen päätöksen saanut Suomen ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys (SLEF) ei ollut lainkaan mukana kampanjassa. Toiseksi mainittu kampanja kertoi ainoastaan yhden todellisen henkilön oman elämäntarinan eikä siinä otettu syrjivää kantaa, vihapuheesta puhumattakaan, mitään vähemmistöä kohtaan. Päätöksen perusteluissa todetaan, että ”harkinnassa on otettu huomioon nuorisolain arvomaailman toteutuminen.” Sanaa ”arvomaailma” ei esiinny nuorisolaissa lainkaan. Vaikka ministeri saa käyttää harkintavaltaansa avustusten jaossa, niin harkintavalta on lakiin sidottua. Nuorisolaissa todetaan, että ”lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. ” Uskon, että hylkäävän päätöksen saaneet järjestöt voivat allekirjoittaa nämä periaatteet täysin.

Nuorisolain perusteluissa todetaan, että tavoitteena on edistää nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään. Perustelujen mukaan aktiivinen kansalaisuus on yhteisön jäsenyyttä ja se voi olla elämäntapavalintoja sekä erilaista yhteiskunnallista aktivismia. Nuorisotyö sisältää nuoren itsenäistymisen tukemisen, jonka todetaan liittyvän mm. identiteetin kehittymiseen ja omien mielipiteiden syntymiseen. Nuorisolain ”arvomaailma” siis tunnistaa moniarvoisen, kansalaistoimintaan pohjautuvan toiminnan.

Päätöksessä todettiin myös, että ”hakemuksen hylkäys perustuu hakijoiden keskinäiseen vertailuun”. Jos kielteinen päätös tehtiin näiden kristillisten järjestöjen avioliittoinstituutioon liittyvien näkemysten vuoksi, niin millä vertailuperusteella avustus kuitenkin myönnettiin Suomen Islamilaiselle Neuvostolle (SINE) ry?

Olen omassa ministeriössäni pitänyt huolta tasapuolisesti erilaisista aatteellisista lähtökohdista toimivien järjestöjen rahankeräysluvista. Samaa tasapuolisuutta toivon myös muiden ministeriöiden päätöksissä.

Hallitusohjelmassa painotetaan suvaitsevaisuuden edistämisen yhteydessä sitä, että ”samalla huolehditaan sanan- ja uskonnon-vapauden toteutumisesta perusoikeuksina.” Valtiontalouden mittakaavassa nuorisotyötä tekevien järjestöjen tuet ovat marginaalisia, mutta periaatteellisella tasolla olen huolestunut kulttuuriministerin tekemien kielteisten päätösten perusteluista. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tulee kohdella tasapuolisesti myös kristilliseen arvomaailmaan perustuvaa kansalaistoimintaa.

P.S Lämpimät onnittelut isäksi tulleelle Paavolle tyttövauvan johdosta!