Ihmettelen edellisen blogini uutisotsikkoja. En ole järkyttynyt enkä hyökännyt ketään vastaan. Esitin vain kysymyksiä.

Olen hämmästynyt. Onko kirkollisen lehden linjana todella hyökätä demokraattisen yhteiskunnan perusvapauksia, poliittisen toiminnan vapautta ja sananvapautta vastaan? Vai miten on ymmärrettävä, että pääkirjoitustasolla toivotaan demokraattisesti valitun puolueen toiminnan lakkaamista ja sen puheenjohtajan suun tukkimista? Kristillisdemokraattinen puolue on laillisesti perustettu, sen kansanedustajilla ja puheenjohtajilla on perustuslakiin perustuva puheoikeus ja sananvapaus. Tältä pohjalta työmme jatkuu ja tiivistyy ihmisarvon, perheiden ja suomalaisen työn puolesta.

p.s. Kiitän saamastani tuesta. Nuorten perustamassa Facebook-tukiryhmässä on tänään jo lähes 10 000 jäsentä.

Tässä keskustelun tiimellyksessä totean vain, että uskonnollinen lukutaito taitaa olla ohutta tänä päivänä. Kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkokäsikirja edustaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallista näkemystä ja sieltä löytyy lause, jonka varmasti myös kaikki piispamme allekirjoittavat: ”Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.” (24. sunnuntai helluntaista). Juuri näin!

Viime lauantaina kansanlähetyspäivillä pitämästäni seminaaripuheesta on poimittu yksittäisiä sitaatteja, joista on herätetty keskustelua. Kristityn on noudatettava lakia ja kunnioitettava esivaltaa, tämä on myös selkeä Raamatun ohje. Mutta joskus voidaan olla tilanteessa, jossa esivalta määrää esimerkiksi tappamaan viattomia lähimmäisiä. Näissä tilanteissa kristityillä on ohje: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Otin puheessani esimerkin tästä, kun Raamatussa kuvataan tilanne, jossa Egyptin faarao Mooseksen syntymän aikaan synnytti vainon juutalaista vähemmistöä kohtaan ja määräsi kätilöt surmaamaan vastasyntyneet poikalapset. Kaksi kätilöä Sifra ja Pua harjoittivat kansalaistottelemattomuutta ja antoivat poikienkin salaa jäädä eloon. Natsi-Saksan aikana oli myös näitä tilanteita. Huomautan että käsittelen puheessani kirkkohistoriaa pitkässä perspektiivissä, lähtien alkuseurakunnan ajoista aina tähän päivään.
Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan. Suomalainen samoin kuin muu länsimainen lainsäädäntö on rakentunut pitkälti kristillisen arvomaailman pohjalle, jossa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan. Tämänkin toin esiin puheessani: ” Lastensuojelu, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus samoin kuin muu lainsäädäntömme ja sivistyksemme perusta on nojannut vahvasti kristinuskon mukanaan tuomaan ihmiskuvaan.” Abortinkin suorittamisen (ja siten pienen kehittyvän ihmisen elämän lopettamisen) voi väistää eroamalla virastaan, vaikka mielestäni meille tulisi saada laki, joka mahdollistaa omantunnon suojan terveydenhuoltohenkilöstölle olla suorittamatta raskauden keskeytystä.
Tässä sitaatti puheestani: ”Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.”  On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.
Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.
Martti Luther selitti huonepostillassa Jeesuksen opetusta siitä, että keisarille tulee antaa se mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on: ”Keisari ja maallinen esivalta on tosin meidän hallitsijamme, mutta se ei ole ainoa herramme; meillä on toinenkin Herra, joka on suurempi, nimittäin Herra Jumalamme taivaissa. Jos siis jompikumpi näistä herroista on vihoitettava, jos on oltava tottelematon joko Jumalalle taikka keisarille, niin on parempi, että keisari vihastuu tottelemattomuuteemme, kuin että Jumala meihin vihastuu. Keisarilla en tässä tarkoita erikoista henkilöä, vaan yleensä kaikkea esivaltaa.” Näin siis Luther.”
Aiemmin puheessani otin esimerkin tällaisesta tilanteesta: ”Sifra ja Pua, kaksi rohkeaa israelilaista naista harjoittivat kätilön tointa Mooseksen syntymän aikoihin Egyptissä. Egyptin kuningas yritti valjastaa heidät toteuttamaan suunnitelmaansa surmauttaa kaikki israelilaiset poikalapset. Kätilöt kuitenkin pelkäsivät Jumalaa ja jättivät pojatkin eloon.”
Tässä vielä puheestani sitaatti koskien aborttia: ”Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.
Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.”
Olen vannonut ministerivalani sormet Raamatulla: ”Minä lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”  Mielestäni tässä tilanteessa hyvin näkyy, että esivaltaa ja sen säätämiä lakeja on kunnioitettava, mutta esivallankin yläpuolella on kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala.

Keskikesän hieno valon juhla, juhannus valitettavasti merkitsee synkkää hetkeä monessa perheessä. Tänäkin juhannuksena liikenteessä menehtyi seitsemän ihmistä, joista viisi oli nuoria miehiä. Tieliikenneturvallisuus on viime vuosina parantunut, mutta edelleen viime vuonna poliisin tietoon tuli 145 000 liikennerikosta, joista rattijuopumusten määrä oli noin 19 000. Rattijuopumuksessa on kyse vakavasta asiasta: viimeisen viiden vuoden aikana rattijuopumustapauksissa on kuollut keskimäärin 79 ja loukkaantunut 900 henkilöä vuosittain. Poliisin käyttämä työmäärä rattijuopumusvalvontaan on lisääntynyt. Viime vuonna tapahtui ilahduttava käänne parempaan, silti jokainen 43 uhrista oli liikaa.
Liikenteessä kuolleista rattijuopoista noin kolmannes on alle 25-vuotiaita – suurin osa nuoria miehiä. Kova vauhti, tieltä suistuminen, turvavöiden käyttämättömyys ja alkoholin käyttö ovat surullisen usein nuorten kuolonkolareiden taustalla. Kysymys ei ole tiedon puutteesta vaan ajattelemattomuudesta ja vaaraa väheksyvistä asenteista, jotka tiivistyvät ryhmässä. Tavoitteena on, että kunnat yhdessä poliisitoimen kanssa toteuttavat jatkossa yhä laajemmin Tie selväksi –toimintamallia, jossa nuori ohjataan päihdekeskusteluun nopeasti kiinnijäämisen jälkeen. Ruotsissa vastaava toimintamalli on vähentänyt nuorten rattijuoppojen määrää.
Turvallisuuskyselyjen mukaan pelko joutua rattijuopon yliajamaksi on yksi ihmisten yleisimmistä peloista. Tekoja ja hyviä esikuvia raittiiden, turvallisten ja vastuullisten elämän valintojen puolesta tarvitaan, jotta pääsemme tavoitteeseen saada Suomesta Euroopan turvallisin maa. Päihteettömyys liikenteessä on lähimmäisenrakkautta ja ainutkertaisen ihmisarvon kunnioitusta.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 27.6.2013.

Maahanmuutto mielletään usein pakolaisuudeksi. Tosiasiassa ylivoimainen enemmistö maahanmuuttajista tulee Suomeen työn, opiskelun, yrittämisen tai perhesyiden vuoksi. Vuonna 2011 ulkomaalaisille myönnettiin oleskelulupia ja EU-kansalaisten rekisteröintejä yli 33 000 henkilölle. Heistä oleskeluluvan kansainvälistä suojelua varten sai vain kuusi prosenttia, yhteensä 2013 henkilöä.

Viime viikolla hallitus julkisti sisäministeriön johdolla valmistellun Maahanmuutto 2020 –strategian, jossa maahanmuuttoa tarkastellaan talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Suomi tarvitsee maahanmuuttajien työpanosta, uusia innovaatioita ja kansainvälisiä verkostoja. Väestörakenteesta johtuen Suomella on edessä syvä huoltosuhdekuilu. Haasteellisin tilanne tulee olemaan sosiaali- ja terveysalalla, jossa työvoiman vajauksen arvioidaan olevan vuoteen 2025 mennessä vähintään 20 000 henkilöä. Erityisesti uusia yrittäjiä tarvitaan luomaan työtä ja hyvinvointia.

Jatkossakaan kaikki maahanmuutto ei kuitenkaan tule perustumaan työhön tai opiskeluun. Suomi täyttää velvoitteensa osana kansainvälistä yhteisöä ja antaa suojelua sitä tarvitseville nyt ja tulevaisuudessa. Kaikkia maahanmuuttajia tulee kohdella ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti. Mahdollisuuksien rinnalla lisääntyvään maahanmuuttoon liittyy myös haasteita, joilta ei voi eikä pidä sulkea silmiä kuten laittomaan maahanmuuttoon, ihmiskauppaan ja syrjäytymiseen liittyvät ilmiöt. Näihin ongelmiin puututaan maahanmuuttostrategiassa ja sen toimeenpanossa. On myös tärkeää, että maahanmuuton hallittavuudesta huolehditaan. Hallittu maahanmuuttopolitiikka huomioi yhteiskunnan kestokyvyn ja turvallisuuden sekä varmistaa maahanmuuttopolitiikan hyväksyttävyyden.

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 20.6.2013.

Puolueemme asetti hallitusneuvotteluiden kärkitavoitteeksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyn ja matalan kynnyksen palvelujen lisäämisen. Tavoite etenee nyt merkittävän askeleen.
Eduskunta sai tällä viikolla käsiteltäväkseen hallituksen esityksen oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Esityksen tavoitteena on siirtää oppilashuollon painopistettä ongelmakeskeisestä toiminnasta ennaltaehkäisevään suuntaan. Toisen asteen opiskelijoille esitetään vastaavia kuraattori- ja psykologipalveluja kuin perusasteen oppilaille.
Oppilas- ja opiskeluhuoltoon lisättäisiin ajatus palvelutakuusta. Opiskelijalle olisi turvattava mahdollisuus keskustella opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa seitsemän työpäivän kuluessa. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus olisi järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä, mikä on toteutuessaan merkittävä uudistus. Nuoren ihmisen elämäntahti on nopeaa, ja tilanteet voivat myös kriisiytyä nopeasti. On tärkeää, että apu on nopeasti ja helposti saatavilla.
Hallitus suuntaa oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämiseen vuositasolla 13,1 miljoonan euron suuruisen lisärahoituksen ensi vuodesta eteenpäin. Tiukasta taloustilanteesta ja tähän mennessä sovituista 5,5 miljardin sopeutustoimista huolimatta hallitus on kyennyt panostamaan maamme tulevaisuuteen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia vahvistavilla toimilla. Nuorisotakuu vaatii toimiakseen rinnalleen toimivaa opiskelijahuoltoa, jonka kautta on mahdollista tavoittaa ikäluokka varsin laajasti. Syrjäytymisongelmassa ei ole kyse vain nuorista yksilöinä, vaan koko maan tulevaisuudesta. Joskus nuoren tilanne korjaantuu jo sillä, että löytyy yksi aikuinen, jolla on aikaa kuunnella ja jutella.

 

Kolumni on julkaistu kd-lehdessä 13.6.2013.

Amnesty Internationalin Suomen osasto on tuoreessa kampanjassaan ilmaissut huolensa turvapaikkaa hakevien lasten sijoituksesta.
Hallitusohjelman mukaan alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden säilöön ottaminen kielletään. Tätä kirjausta koskevaa lakiesitystä valmistellaan parhaillaan sisäministeriössä ja se on aikataulutettu annettavaksi eduskunnalle viimeistään keväällä 2014, jotta eduskunta ehtii käsitellä sen kuluvalla hallituskaudella. Tilanne ei tällä hetkellä kuitenkaan ole niin synkkä kuin Amnestyn kampanjasta voisi päätellä. Alaikäisiä yksintulevia turvapaikanhakijoita hyvin harvoin sijoitetaan säilöön ja niissäkin tilanteissa on yleensä kyse epäselvyydestä turvapaikanhakijan iän suhteen. Poliisihallituksen selvityksessä yksilöitiin kaksi tällaista tapausta vuonna 2012. Käytännössä lähes kaikki säilöön otetut alaikäiset ovat jo saaneet hakemukseensa kielteisen päätöksen (he eivät siis ole enää turvapaikanhakijoita) ja heidän säilöönottonsa on arvioitu olevan tarpeen maasta poistamisen turvaamiseksi.
Hallitusohjelmakirjauksen toteuttavan lainvalmistelun yhteydessä tarkastellaan myös muita kysymyksiä, jotka liittyvät yleisesti säilöönoton kehittämistarpeisiin. Viimeiset 4-5 vuotta ovat säilöönottoyksikkömme valitettavasti olleet kapasiteetin ylärajoilla. Sisäasiainministeriö on pyrkinyt korjaamaan tilannetta esittämällä toistuvasti rahoituksen myöntämistä säilöönottokapasiteetin lisäämiseksi. Riittävä lisäkapasiteetti antaisi paremmat mahdollisuudet kehittää myös haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille ja lapsiperheille erikseen tarkoitettuja tiloja.

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 6.6.2013.

Tiedote 31.5. 2013
Vapaa julkaistavaksi

 

Sisäasiainministeri Päivi Räsäsen kannanotto:
Oppilaat eri katsomustaustoista voivat osallistua Suvivirren laulamiseen

 

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen on huolissaan virheellisistä käsityksistä, joiden vuoksi monet koulut ovat luopuneet pitkästä perinteestä laulaa Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa. On esitetty myös käsityksiä, että ei-luterilaiset oppilaat pitäisi poistaa juhlasta Suvivirren ajaksi. Ministeri Räsänen korostaa kannanotossaan, että käsitys on virheellinen:
– Oppilaiden uskonnollisten taustojen erilaisuus ei ole peruste Suvivirren poistamiselle koulun kevätjuhlista. Ei-luterilaisia oppilaita ei todellakaan tarvitse eikä heitä pidä siirtää pois kevätjuhlasta Suvivirren ajaksi. Viime vuoden kesäkuussa annettuun perusopetusasetukseen on kirjattu, että kristillisten perinteiden tuntemista ja ymmärtämistä edistetään opetuksessa. Tämä asetus koskee kaikkia oppilaita riippumatta uskontokunnasta.
– Koulut voivat ymmärtää tämän asetuksen hallituksen antamana vahvana lausuntona Suvivirren säilyttämisen puolesta, vaikka päättävätkin itsenäisesti juhliensa sisällöstä. Linjauksen tavoitteena oli välttää tarpeetonta väittelyä Suvivirren tai seimikuvaelman mukana olosta koulujen juhlissa. Ikävää kuulla, että vääriä käsityksiä edelleen on.
– Myös perusopetuslain sekä uskonnonvapauslain perusteluissa korostetaan kristillis-humanistisen perinteemme tuntemisen tärkeyttä. Uskonnonvapauslain perusteluissa todetaan, että lain tarkoituksena ei ole muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta. Oppilaalla on oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan kristilliset juhlatraditiot, kuten Suvivirsi, joulukuvaelma tai ”Enkeli taivaan” ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Näiden sisällyttäminen koulun juhlaan ei edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.
Lisätietoja: Erityisavustaja Andrei Nahkala, p. 071 878 8212, [email protected]