Jokaisen lapsen elämää on suojeltava

Joensuulaisen neljävuotiaan lapsen väkivaltainen kuolema on järkyttänyt laajasti ja herättänyt kysymyksen lastensuojelun tilasta maassamme. Hiljattain uutisoitiin myös isänsä vakavasti pahoinpitelemästä kolmeviikkoisesta vauvasta. Lasten väkivaltainen kohtelu on Suomessa huolestuttavan tavallinen ilmiö. Jopa satoja lapsiin kohdistuvia vammoja hoidetaan vuosittain sairaaloissa.

Lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta jokainen tapaus on liikaa. Suomessa on vuodesta 2003 tapahtunut vähintään yksi lapsen henkirikos joka vuosi. Yhteensä lapsia on surmattu yli 80. Kun lapsi surmataan, tekijänä on useimmiten lapsen oma äiti. Toiseksi yleisin tekijä on lapsen oma isä. Joensuulaisen lapsen surma on johtanut tuomioihin, mutta sen tulisi myös johtaa päättäjät toimimaan niin, että jatkossa pystyisimme paremmin suojelemaan arvokkainta pääomaamme, jokaista lasta.

Vilja Eerikan kohtalo järkytti suomalaisia noin 12 vuotta sitten. Jo silloin keskustelun keskiöön nousi lastensuojelun tilanne. Toimin tuolloin sisäministerinä ja johdollani käynnistettiin laaja selvitys perhesurmista. Oikeusministeriössä asetettiin ryhmä tutkimaan syitä, jotka johtivat kahdeksanvuotiaan tytön kuolemaan.

Tavoitteena oli koota tietoa siitä, olisiko viranomaisilla ja muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikoksiksi.  Selvityksen mukaan osa surmista olisi voinut ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa. Kävi myös ilmi, että terveydenhuollon käytännön työssä kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus oli korkea. Vaikka viranomaisilla olisi paljon tietoa pahoinpitelyistä, poliisille ei usein tule tietoa asiasta. Poliisilla on kuitenkin vahvimmat keinot puuttua perheissä tapahtuviin rikoksiin. Selvitysten pohjalta viranomaisten välistä tiedonkulkua helpotettiin.

Kun olemme jälleen järkyttävien tapahtumien äärellä, olisi aihetta asettaa uusi laajapohjainen työryhmä selvittämään lasten surmien ja pahoinpitelyiden syitä ja antamaan ehdotuksia toimenpiteiksi. Itä-Suomen aluehallintovirasto omassa selvityksessään kiinnitti huomion lastensuojelun voimavarojen lisäksi riittävän koulutuksen järjestämiseen lastensuojelun henkilöstölle, jotta lapsiin kohdistuva väkivalta ja muu kaltoinkohtelu osattaisiin tunnistaa.

Lapsen edun ensisijaisuus on keskeinen periaate kaikessa lainsäädännössä ja sitä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen etu ei käytännössä aina toteudu viranomaistoiminnassa. Erityisesti puutteita on tilanteissa, joissa aikuinen hakeutuu mielenterveyspalveluiden piiriin. Useimmiten perhesurmien ja lasten kaltoinkohtelun taustalla ovat vanhempien päihde- mielenterveysongelmat. Asiantuntijat ovat vuosien ajan korostaneet sitä, että tarpeeksi varhainen hoitoon pääseminen estäisi ennalta valtaosan pienten lasten surmista. Panostamalla ennaltaehkäiseviin toimintamalleihin voidaan vähentää myös tarvetta kalliimmille ja raskaammille toimenpiteille kuten poliisin hälytystehtäville, oikeusprosesseille ja laitoshoidolle.

Päivi Räsänen

Kansanedustaja (kd), lääkäri

Kolumni julkaistu ESS:ssa.