Tänään istunnossa on käyty keskustelua ulkoministeri Soinin aborttikannasta. Äänestän ilman muuta luottamusta Soinille tässä asiassa. Ministerillä on vapaus ilmaista oma vakaumuksensa, aivan kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Lisäksi Suomen ulkopoliittista linjaa tulkitaan mielestäni väärin, jos sen katsotaan edellyttävän vapaan aborttioikeuden edistämistä kaikkialla. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa puhutaan tyttöjen ja naisten oikeuksien parantamisesta sekä lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien edistämisestä. Aborttia ei mainita sanallakaan. Aborttia ei mainita myöskään siinä budjettikirjan ulkoministeriön osiossa, jonka yhteydessä epäluottamusta Soinille esitetään. Aborttikeskustelussa oleellinen kysymys on se, mistä ihmisyksilön elämä alkaa, ja siihen ei ulkopolitiikka anna vastausta. Tyttöjen ja naisten oikeudet eivät ole ristiriidassa elämän suojelemisen kanssa. Pienten tyttöjen ja poikien oikeuksia tulee puolustaa alusta lähtien. Tämä arvoton ajojahti vahvistaa Soinin asemaa. Toivon, että hän jatkossakin ottaa kantaa elämän puolesta.

Pridetapahtumasta on kehittynyt merkillinen moraalinen linjanjakaja. Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. Jos joku asettuu poikkiteloin, Setan joukot painostavat nopeasti polvilleen, perumaan puheet ja pyytelemään anteeksi.

Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha. Todellisuudessa sateenkaaripolitiikka pyrkii askel askeleelta vaientamaan biologiseen todellisuuteen perustuvan näkemyksen naisena ja miehenä elämisestä. Se tavoittelee tilannetta, jossa sukupuoliperusteiseen avioliittoon pohjaavat näkemykset leimataan poliittisesti epäkorrekteiksi ja syrjiviksi. Tästä leimasta on kieltäydyttävä!

On erityisen surullista ja samalla säälittävää, että myös eräät kirkolliset tahot tavoittelevat hyväksyntää marssimalla sellaisten arvojen puolesta, jotka ovat luterilaisen kirkkomme virallisen opetuksen, kristillisen ihmiskuvan ja Raamatun seksuaalietiikan vastaisia. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvaksi luotuna. Kaikilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet. Avioliitto rajautuu kuitenkin juuri miehen ja naisen väliseksi – siitä todistaa sekä ihmisen biologia että Raamatun selkeät opetukset.

Kirkollisessa keskustelussa välillä avioliittokäsityksen muuttamiseksi vedotaan Lutheriin, joka näki avioliiton maallisena säätynä. Siksi on hyvä antaa Lutherin puhua Pridepäivän aattona (kirjassaan Avioelämästä):

“Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”

Helsingin Sanomat uutisoi 25.6.2018 kansanedustajien poissaoloista eduskunnan valiokunnista. Oma sijoitukseni tässä oli hyvä, mutta tosiasiallisesti se olisi vielä parempi. Jutussa oli kohdallani tieto, että olisin ollut ”muun syyn” vuoksi pois valiokunnasta jonkun kerran. Tämä jäi vaivaamaan ja selvitin asian valiokunnan tilastoista. Olen ollut koko eduskuntaurani ajan hyvin tarkka siitä, että en ole pois valiokunnan kokouksista muutoin kuin eduskuntatyöstä johtuvien työtehtävien vuoksi. En ole siis ollut kokouksista pois ”muun syyn” perusteella. Olen ollut kerran sairausloman vuoksi pois ja muut poissaolot ovat eduskuntatyöhön liittyviä tehtäviä. Epäselvyys oli poissaolossa 22.3, johon sijoittui myös eduskuntatyötä – olin työmatkalla puhemiehen valtuuskunnassa Japanissa. Oma sijoitukseni olisi siis tällä korjauksella ymmärtääkseni aivan kärkijoukoissa.

Pori Jazz 66 ry teki kuuden tunnin somekohun jälkeen hätäkokouksessaan päätöksen irtisanoa toimitusjohtaja Aki Ruotsala. Julkisuudessa perusteluna on käytetty hänen mielipiteitään ja lausuntojaan, jotka nousevat uskonnollisesta vakaumuksesta. Yhdistyksen ja osakeyhtiön toimitusjohtajan asemat poikkeavat toisistaan: yhdistyksen toimitusjohtajalla on työsuhdeturva eikä häntä voi irtisanoa syrjivillä perusteilla. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään. Oleellinen kysymys on, oliko Ruotsala yhdistyksen vai osakeyhtiön palkkaama? Ainakin päätöksen teki rekisteröidyn yhdistyksen hallitus. Ennätettiinkö Ruotsalaa edes asianmukaisesta kuulla päätöstä tehtäessä?

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, mikä sisältää myös oikeuden ilmaista vakaumus. Tähän viittasi myös Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään v. 2013, kun puheestani Kankaanpään Kansanlähetyspäivillä tehtiin lähes 50 kantelua. Syytökset koskettelivat samoja teemoja, joista niin Ruotsala kuin ulkoministeri Soini ovat joutuneet nyt vastaamaan. Oikeus ilmaista uskonnollinen vakaumuksensa koskee kaikkia Suomessa asuvia, siis myös toimitusjohtajaa tai ministeriä. Tämä oikeus ei näytä olevan itsestäänselvyys, minkä vuoksi haluan sitä voimakkaasti puolustaa.

Syrjiminen tai kiusaaminen myös ihmisen seksuaalisen identiteetin tai minkä tahansa ominaisuuden perusteella on väärin. Suomalaisesta yhteiskunnasta, erityisesti nimettöminä somekirjoitteluina valitettavasti löytyy monenlaista alatyylistä vihapuhetta ja ilkeilyä niin vähemmistöjä kuin vakaumuksia kohtaan. Kirjoitukset ovat syntyneet monesti juovuspäissä tai mielenterveysongelmien ryydittämänä.

Mutta väitän, että uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuva syrjintä ja loukkaaminen on tänä päivänä paljon avoimempaa ja ns eliitin, sivistyneistön piirissä ja mediassa hyväksytympää kuin seksuaalisten vähemmistöjen kohdalla. Tästä esimerkiksi käy toimittaja Enbusken Soinin vakaumusta pilkkaava Iltalehdessä julkaistu kolumni 1.6. Viime päivinä olen saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa suomalaiset ovat ilmaisseet syvän huolensa uskonvakaumuksen kohtelusta. Otan siksi poikkeuksellisesti esiin tuoreen itseeni kohdistuvan esimerkin. Turkulainen professori, kansainvälistä tunnustusta Thinkers 50 –listalla saanut ”ajattelija” kirjoittaa 6.6 julkisessa Facebookpäivityksessään: ”Olisiko mitenkään mahdollista, nyt kun Suomessakin kerran tehdään jotain, toteuttaa pari pakkopalautusta? Vaikkapa lähettämällä Räsänen hevon helvettiin?” ja ”Päivi Räsänen on helvetin huono ihminen jonka voisi vaikkapa lähettää kuuhun.” Sitä ennen hän oli toivonut uskonnollisten ihmisen ”järkeviksi” eheyttämistä verovaroin.

Omasta puolestani professori saa vapaasti lausua mielipiteitään minusta tai vakaumuksestani. Haluan vain kiinnittää huomion siihen, että vastaavalla tavalla ja vastaavalla tasolla henkilöön kohdistuen ei julkisessa keskustelussa kristittyjen taholta loukata tai syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä – onneksi.