Kuluneella viikolla surullinen uutinen kertoi kymmenvuotiaan lapsen saaneen surmansa, kun rattijuoppo törmäsi pysäköityyn autoon. Liian moni edelleen, kaikesta valistuksesta huolimatta, lähtee päihtyneenä rattiin. Samalla hän ottaa riskin, että tulee surmanneeksi jonkun sivullisen. Rattijuoppouteen tulee tarttua entistä tiukemmin muun muassa rangaistusasteikkoa kiristämällä.

Syksyllä käyttöön otetut tarkkuusalkometrit helpottavat rattijuopumuksen oikeuskelpoista toteamista tien päällä. Tarkkuusalkometrien käyttöönotto mahdollistaa promillerajan alentamisen ilman että oikeuslaitos ruuhkautuu.

Ehdotan, että ajoneuvon kuljettaminen tehtäisiin rangaistavaksi jo 0,2 promillen päihtymystilassa, mutta kevyemmällä rangaistuskäytännöllä, esimerkiksi määräämällä rikesakko.  Tämä vahvistaisi viestiä, että pienenkään alkoholimäärän nauttimisen jälkeen ei tule mennä rattiin.

Alle 0,5 promillen päihtymys ratissa ei vielä tarkoittaisi varsinaista rattijuoppoutta. Rikesakosta ei jäisi merkintää rikosrekisteriin, vaan se toimisi ikään kuin varoituksena ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

Myös yli 0,5 promillen rattijuopumusten sakkorangaistukset voitaisiin tarkkuusalkometrien avulla määrätä välittömästi tien päällä. Tällä hetkellä poliisi voi määrätä sakkorangaistuksen ylinopeudesta, mutta rattijuopumuksesta sakon määrää tuomioistuin. On järkevää vähentää oikeusistuimen kuluja oikeudellisesti selvissä tilanteissa, jollaisia tavalliset rattijuopumukset ovat. Se ei vähennä teon tuomittavuutta.

Ehdotin viime kesänä suoran sakotusoikeuden myöntämistä poliisille tavallisissa rattijuopumustapauksissa. Ilokseni korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on ilmaissut olevansa samalla kannalla: ”Kun poliisin saa rattijuopon kiinni, poliisilla ei ole mahdollisuutta määrätä siitä sakkorangaistusta, vaan asia menee aina syyttäjän kautta tuomioistuimeen. Tämä ei ole mitään muuta kuin supistuvien resurssien väärinkäyttöä.”

Ehdotan siis, että päihtyneenä ajoneuvon kuljettamisen rangaistavuuden alaa laajennettaisiin ja rangaistusasteikkoa tiukennettaisiin, mutta rangaistusmenettelyä kevennettäisiin.

Alkometriin puhaltamisesta ei kannata kieltäytyä

Mediassa kerrottiin hiljattain poliisin ratsiassa pysäytetyistä kuljettajista, jotka kieltäytyvät puhaltamasta alkometriin vedoten itsekriminointisuojaan. Sisäministeriössä ei ole tietoa, että tällainen kieltäytyminen olisi viime aikoina erityisesti yleistynyt tai poliisin arkityötä häiritsevä ongelma.

Puhaltamasta kieltäytyminen ei kannata. Näissä tapauksissa poliisi toimii pakkokeinolain 9 luvun 2 §:n mukaan, eli poliisimies voi määrätä kuljettajan kokeeseen, joka tehdään tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuljettaja viedään verikokeeseen. Puhaltaminen alkometriin on kaikkien kannalta yksikertaisin ja nopein tapa hoitaa asia.

Poliisille ilmoitetaan vuosittain 45 000 epäiltyä rattijuopumusta. Noin neljännes kiinnijäämisistä johtuu ilmiannosta. Törkeiden rattijuopumusten kohdalla osuus on vielä suurempi. Luvut kertovat, että rattijuoppouden torjunnalle on maassamme kansalaisten vahva tuki. Poliisin toivotaan puhalluttavan ja ottavat rattijuopot pois liikenteestä turvallisuutta vaarantamasta. Tämän tuen varassa poliisin on hyvä tehdä työtään.

 

Matkablogi Team Finland vienninedistämismatka New York – Washington 9.-13.11.2014

 

Yhdistyneet Kansakunnat ostaa palveluita ja tuotteita vuosittain noin 16 miljardilla eurolla. Näistä ostoista suomalaisyritysten osuus on tällä hetkellä häviävän pieni, vain 0,2 prosenttia. Vertailukohdaksi voi ottaa toisen Pohjoismaan Tanskan, jonka osuus Y K:n ostoista on kymmenkertainen.

Suomalaisyritysten pääsy YK:n hankintalistoille on yksi meneillään olevan vienninedistämismatkan tavoitteista. Vierailemme lisäksi Maailmanpankissa ja Latinalaisen Amerikan Kehityspankissa. Mukana on myös kehitysministeri Sirpa Paatero. Ministereiden mukanaolo avaa ovia tapaamisiin, joita olisi vaikea toteuttaa pelkällä yritysedustuksella. Molemmilla ministereillä on myös erillisiä omaan hallinnonalaansa liittyviä tavoitteita matkalle.

Matka on osa Team Finland -hanketta, jonka keskeisenä tavoitteena on tehostaa valtion toimintaa suomalaisyritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä. Team Finland -ajattelussa viennin edistäminen on yhteinen tehtävä. Suomen vahvuuksista viestitään yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken.

Suomalainen teknologiaosaaminen on maailmanhuippua. Suomi tunnetaan turvallisena, korkealuokkaisen viranomaistoiminnan ja tasokkaan koulutuksen maana. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kehittämisen kautta Suomen sisäisen turvallisuuden tuotteet ja palvelut paranevat. Kansainvälistyminen hyödyttää siis jokaista suomalaista, koska se mahdollistaa korkean laadun palveluissa ja tuotteissa pitkällä tähtäimellä.

Julkisen sektorin vientiä on menestyksekkäästi toteutettu suomalaisen koulutuksen saralla. Myös sisäisen turvallisuuden alalla voisi hyödyntää vastaava mahdollisuutta nykyistä enemmän. Rajavalvonnan osaaminen on kärkituotteitamme. Myös poliisitoimintamme ja -koulutuksemme on kansainvälisesti tarkasteltuna korkealaatuista.

Sisäministeriö tulee ottamaan aiempaa vahvemman roolin kriisiliiketoiminnan viejänä. Kriisiliiketoiminta keskittyy tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen erityisesti konfliktien ennaltaehkäisy- ja jälleenrakennusvaiheessa.

Haasteenamme globaaleilla markkinoilla on toimijoiden pieni koko. Sitäkin merkittävämpää on tehdä asioita yhdessä. Myös muut maat ovat tehostaneet toimintaansa taloudellisissa ulkosuhteissa. Maailmantalouden muutoksessa kilpailu on kiristynyt ja siihen on reagoitava. Yhteistoiminnalla pystytään vastaamaan nopeammin globaaleista muutoksista avautuviin mahdollisuuksiin.

Viennin kasvattaminen on keskeisin keino maamme talousvaikeuksien voittamiseksi. Yritysdelegaatiolta saadun palautteen mukaan matka on palvellut hyvin sille asetettuja tavoitteita. Toivottavasti matkalla hankitut tiedot ja kontaktit konkretisoituvat viennin kasvuna. Suomalaisyrityksillä on hyödyntämätöntä kasvupotentiaalia erityisesti ajatellen kehittyviä markkinoita. Pieni kansakunta tarvitsee yhteistyötä menestyäkseen.

Tapasin kehitysministeri Sirpa Paateron ja yritysdelegaation johtajien Finpron Jukka Salon ja Elisan Risto Ojanperän kanssa YK:n hankinnoista vastaavan alipääsihteeri Yukio Takasun.

 

Kristillisdemokraatit ovat alusta asti vastustaneet kotihoidon tuen kiintiöittämistä isän ja äidin kesken. Mielestämme lastenhoitoon liittyvät päätökset kuuluu tehdä keittiön pöydän äärellä, ei Arkadianmäellä. Korostamme perheiden valinnanvapautta lastenhoidon järjestämisessä.

Valtiovallan puuttuminen perheiden lastenhoitoratkaisuihin on elämälle vieras ajatus. Se on ylisääntelyä pahimmillaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema esitys rajoittaisi myös isovanhempien oikeutta hoitaa lastenlapsiaan. ”Mummikielto” tarkoittaisi perheelle kotihoidon tuen menetystä, mikäli lasta hoitaa muu kuin tukea saava vanhempi. Miten lain toteutumista valvottaisiin tai milloin lapsen kanssa vietetyn ajan katsottaisiin olevan liiallista, siitä ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Nykyään kotihoidon tukea voi saada, jos lapsi ei ole kodin ulkopuolisessa hoidossa, riippumatta siitä, kuka lasta hoitaa. Tämä on tuonut perheille joustavuutta järjestellä hoitokuviot. Usein lapsiperheet saavat apua lasten isovanhemmilta tai muilta tuttaviltaan. Tämä on normaalia elämää.

Kotihoidon tuen kiintiöittämisellä isän ja äidin käytettävissä oleviin jaksoihin on kaksi poliittista tavoitetta. Oikeisto tavoittelee kodeista työmarkkinoille vapautuvien äitien myötä kasvavaa työn tarjontaa. Osa talousoppineista uskoo, että kasvava työn tarjonta itsessään lisää työpaikkoja, eli työttömyys hoitaisi ikään kuin itse itsensä. Tällainen on toiveajattelua.

Vihervasemmiston tavoitteena puolestaan on yrittää kasvattaa isien hoivavastuuta lapsista ja vähentää työelämän katkoksia naisten kohdalla, eli lisätä sukupuolten tasa-arvoa. Tosiasiassa edes lakia valmistelevassa ministeriössä ei uskota, että miehet ryhtyisivät oleellisesti enemmän käyttämään kotihoidon tukea. Myös heidän laskelmansa perustuvat siihen, että kotihoidon tuen käyttö vähenee ja päiväkotihoito lisääntyy. Ja pitää muistaa, että kiintiöittäminen koskisi myös niitä perheitä, joissa isä tällä hetkellä käyttää koko kotihoidon tuen jakson.

Kuntaliitto on arvioinut, että 70% nyt kotihoidon tuella olevista kaksivuotiaista menisi muutoksen jälkeen päivähoitoon. Nettokustannukset tästä muutoksesta olisivat 150-160 miljoonaa euroa lisääntyneinä päivähoidon kustannuksina. Uusien päiväkotien rakentamispainetta ei ole vielä huomioitu luvussa. Eli samaan aikaan aiheutetaan kuluja, ja lapsiperheille hankaluuksia.

Lain on määrä tulla voimaan 1.8.2015. Jos esitys aiotaan antaa, sen pitäisi olla eduskunnassa viimeistään 4.12. Esitys on saanut lasten ja perheiden asiaa ajavilta järjestöiltä poikkeuksella tyrmäävän vastaanoton. Puolustan hallituksen sisällä edelleen perheiden valinnanvapautta ja järjenkäyttöä ja esitän lakihankkeen unohtamista.

Päivi Räsänen

Sisäministeri, puolueen puheenjohtaja (kd)

 

 

 

Jokaisen valtion ydintehtävä on huolehtia maan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Silloinkaan kun taloustilanne ja turvallisuustilanne kiristyvät samanaikaisesti, turvallisuudesta ei tule tinkiä. Ei ole syytäkään, sillä maa, jossa on vakaa turvallisuustilanne, houkuttelee yrittämään ja investoimaan.

 

Sisäisen turvallisuuden resurssit eivät voi jojoilla politiikan suhdanteissa sen mukaan, mihin milloinkin kohdistuu mielenkiintoa julkisuudessa. Turvallisuustilanne ei seuraa vaalikausia. Siksi olen ehdottanut sisäisen turvallisuuden parlamentaarisen ryhmän perustamista. Tavoitteena on muodostaa eduskuntapuolueiden yhteinen näkemys sisäisen turvallisuuden voimavaroista pitkälle tulevaisuuteen. Taloustilanteemme edellyttää kaikkien eduskuntapuolueiden sitoutumista turvallisuuden takaajiksi. Jaettu huoli talouden vaikutuksista kykyymme ylläpitää turvallisuutta tuli selkeästi näkyviin viimeksi poliisia koskeneessa välikysymyskeskustelussa.

 

Olemme yhdessä oikeusministeri Henrikssonin kanssa pyytäneet puolueita nimeämään jäsenensä parlamentaariseen työryhmään, jonka ensisijaisena tehtävänä on tuottaa eduskunnalle tietoa Suomen sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon strategisista resurssitarpeista seuraavalla kehyskaudella. Työryhmä tulee pohtimaan, kuinka voimme turvata vakaat resurssit kaikille sisäistä turvallisuutta ylläpitävien viranomaisten toiminnalle.

 

Jotta voimavaroja ei hukata päällekkäiseen työhön tai toimialojen tiukkoihin rajauksiin, työryhmä tulee käymään läpi myös mahdollisuuksia eri viranomaisten välisen yhteistyön ja prosessien parantamiseen. Samalla huolehditaan oikeusturvan toteutumisesta.

 

 

 

 Suomen sisäisen turvallisuuden keskeisten viranomaisten, poliisin, pelastusviranomaisten sekä rajaturvallisuus- ja maahanmuuttoviranomaisten toimintaympäristö on muuttunut nopeasti viimeisten vuosien aikana. Vaikka jokaisella EU-maalla on edelleen omat kansalliset sisäisen turvallisuuden haasteensa, on entistä vaikeampaa vetää selkeää rajaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä.

 

Syyrian sota ja sodan laajeneminen Lähi-idässä on konfliktin ja humanitaarisen hädän lisäksi heijastunut ulkomaalaisten taistelijoiden osallistumisessa sotaan sekä liikkumiseen kotimaidensa ja sotatoimialueiden välillä. Kaukaisempien sotien vaikutus on lisännyt terrorismin ja radikalisoitumisen uhkaa ja keskustelu siitä on jo osa kotimaan ja jäsenmaiden keskustelua.

 

Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita käsitellään valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (UTVA), joka yleensä kokoontuu tasavallan presidentin johdolla. UTVA:ssa sihteerinä eli asialistan valmistelijana toimii ulkoasiainministeriö. UTVA käsittelee valmistelevasti tärkeät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muita Suomen suhteita ulkovaltoihin koskevat asiat, näihin liittyvät sisäisen turvallisuuden sekä kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat.

 

Olen puolueeni puheenjohtajan ominaisuudessa ollut koko hallituskauden ajan UTVA:n jäsen. Sisäministeri ei kuitenkaan valtioneuvoston ohjesäännön mukaan ole ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan varsinainen jäsen. Ministerivaliokunnassa on tänä aikana käsitelty monia sisäistä turvallisuutta keskeisesti koskettavia asioita. Tästä syystä minusta seuraavan hallituksen ministerivaliokuntia perustettaessa pitäisi lähteä siitä, että sisäministeri on automaattisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan varsinainen jäsen. Oma arvioni on, että tämän valiokunnan merkitys tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan.

 

Sisäistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa poliittisen vastuun kantaa sisäministeri

 

Ulkoasiainministeriön johdolla on puolentoista vuoden ajan kokoontunut työryhmä, joka on käsitellyt kriisinhallintaan ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Työryhmän tavoitteena on ollut kartoittaa mahdolliset lainsäädännölliset esteet tehokkaalle kansainväliselle yhteistyölle ja tehdä ehdotuksia niiden poistamiseksi.

 

Kaikki turhat esteet kansainvälisen yhteistyön tekemiselle sekä kansainvälisen avun antamiselle ja pyytämiselle tulee poistaa. Sisäministeriö on jo omalta osaltaan kehittänyt lainsäädäntöään niin, että voimme antaa ja myös vastaanottaa kansainvälistä apua tehokkaasti ja nopeasti esimerkiksi luonnon tai ihmisen aiheuttamissa suuronnettomuuksissa EU:n pelastuspalvelumekanismia hyödyntäen.

 

Voimme myös lähettää Euroopan ulkorajoille rajavartijaryhmiä auttamaan mm. laittoman maahanmuuton torjunnassa. EU:n Prȕm-säännöstön mukaisesti poliisi voi tehdä laajaa operatiivista yhteistyötä yli valtakunnan rajojen naapurimaamme kanssa. Pelastuspalvelumekanismia voidaan hyödyntää maailmanlaajuisesti. Pelastuspalvelun toteuttamat humanitaariset tukioperaatiot kriisialueilla ovat lisääntyneet, viimeisimpinä esimerkkeinä operaatiot Länsi-Afrikan ebola-alueen auttamiseksi.

 

On myös olennaista muistaa, ettei kansainvälisessä yhteistyössä ole kysymys ainoastaan mitä kansainvälistä apua Suomi voi antaa, vaan myös siitä mitä apua ja tukea kriisitilanteissa me pyytäessämme saamme.

 

Yhteisvastuulauseketta soveltavat pääasiassa siviiliviranomaiset

 

Joulukuussa 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella EU-sopimukseen sisällytettiin kaksi lauseketta: yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke. Lausekkeet lujittavat jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittavat jäsenmaita. Yhteisvastuulausekkeen soveltamisala on rajattu ei-valtiollisiin uhkiin: terrori-isku ja luonnon tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus. Keskinäisen avunannon lauseke käsittää avunannon aseellisen hyökkäyksen tilanteessa.

 

Sisäministeriön arvion mukaan ne tilanteet, joissa yhteisvastuulauseke tulisi sovellettavaksi, ovat pääsääntöisesti sisäisen turvallisuuden viranomaisten eli siviiliviranomaisten johtovastuulla olevia tilanteita. Jos esimerkiksi Suomessa tapahtuisi vakava, laaja-alainen terrori-isku, toimivaltainen viranomainen olisi sisäministeriön alainen turvallisuusviranomainen.

 

Erityisesti vakavissa sisäistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa viranomaisten vastuiden pitää olla selkeitä, jotta toiminta käynnistyy välittömästi ja kansalaisten turvallisuutta ei missään tilanteissa vaaranneta epäselvien johtosuhteiden vuoksi. Tämä on erittäin tärkeää tiedostaa poliittisella tasolla. Minun on vaikea kuvitella, että vakavia sisäistä turvallisuutta uhkaavia tilanteita voitaisiin poliittisella tasolla käsitellä ilman sisäministeriä.

 

Näkemykseni on, että yhteisvastuulausekkeen velvoitteet voidaan Suomessa hoitaa jo nykyisen lainsäädännön ja toimivaltuuksien puitteissa. Toimialakohtaiseen lainsäädäntöön tarvittavat täsmennykset voidaan tehdä hyvinkin pikaisesti ministeriön omana lainsäädännön kehittämistyönä.

 

 

 

Eilinen Rautavaaran traaginen liikenneturma vei äidin ja tämän kolmen lapsen hengen. Tutkinnan edetessä turmasta on avautunut järkyttäviä tietoja. Poliisi epäilee tahallisuutta, jolloin kyseessä olisi muidenkin matkustajien turvallisuuden vaarantanut perhesurma. Tämä muistuttaa meitä ennen kaikkea perheiden tukemisen välttämättömyydestä, mutta myös liikenneturvallisuuden parantamisen merkityksestä.

Liikenneturvallisuus on monen asian summa. Pystyäksemme vähentämään kuolonuhreja tulee kaikista niihin johtaneista syistä pystyä puhumaan avoimesti.

Vuonna 2013 liikenneonnettomuuksissa loukkaantui 6670 henkeä mikä oli yli 400 vähemmän kuin 2012. Samaan aikaan liikenteessä menehtyi 258 henkeä, mikä oli 4 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2000 liikenteessä menehtyi lähes 450 henkeä, joten pitkällä aikavälillä liikennekuolemien määrä on laskenut vuosivaihtelusta huolimatta. Siitä huolimatta emme tule saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Jokainen ihmishengen menetys liikenteessä on liikaa.

Liikenneturvallisuuden parantamiseen tarvitaan monia erilaisia toimia, jotka edellyttävät yhteiskunnan resursseja myös talouden taantuman aikana. Teiden kunnosta tulee huolehtia. Poliisin liikenteenvalvonnan taso tulee säilyttää vähintään nykyisellään. Tärkeässä asemassa ovat myös sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tilastojen mukaan vuonna 2012 noin 34 % liikennekuolemista johtui joko sairauskohtauksesta tai itsemurhasta. Näihin tapauksiin ei voida puuttua pelkästään poliisin liikennevalvontaa tehostamalla vaan tarvitaan laaja-alaista viranomaisyhteistyötä, jotta ongelmiin pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa.

Rautavaaran eilistä liikenneturmaa tutkitaan henkirikoksena. Tragedian syyt avautuvat vähitellen tutkinnan edetessä. Jokainen perhesurma on liikaa. Tavoitteena tulee olla niiden estäminen ennalta tarjoamalla perheille riittävästi tukea jo ennen asioiden kriisiytymistä.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti huhtikuussa toimista, joilla pyritään ehkäisemään perhe- ja lapsisurmia. Vireillä on useita lainsäädännön muutoshankkeita, joilla parannetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Sosiaalihuoltolakiin on tulossa viranomaisille ja heihin rinnastettaville palvelutuottajille mahdollisuus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille perustellusta epäilystä tai vakavasta huolenaiheesta koskien asiakasta tai läheisensä turvallisuutta. Lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen havainneelle säädetään velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille. Perheen sisäisiin vakaviin ongelmiin puuttuminen on vaikeaa, mutta yhteiskunnan velvollisuus on tehdä voitavansa, jotta erityisesti lapsia voitaisiin suojella väkivallalta.

  

 

 

Turun sanomien tämän päivän haastattelussa oli yhdistetty hallitusyhteistyötä koskeva kysymys virheellisesti kansalaisaloitteen käsittelyyn eduskunnassa. RKP:n  puheenjohtaja  Haglund reagoi tähän juttuun oudoksumalla sitä, että maan hallituksen toimintakyky asetetaan kyseenalaiseksi vain sen takia, että periaatteesta vastustetaan kansalaisten tekemää aloitetta.

Kataisen hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin, että hallitus ei tuo esitystä, jolla avioliittolain perusteet muutettaisiin. Tästä edelleen pidämme kiinni ja luonnollisesti luotamme, että myös muut hallituskumppanit pysyvät sopimuksessamme. Emme ole siis hallituksessa, joka tekisi lakiesityksen samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Tämä periaate koskee koko hallituksen toimintakautta, tulipa kansalaisaloitteiden tai eduskunnan kautta millaisia tahansa vaatimuksia.

Haastattelussa ei sen sijaan ollut mitään puhetta kansalaisaloitteen käsittelystä eduskunnassa enkä sitä tässä edes spekuloinut. Eduskuntaryhmämme toki tekee työtä, jotta avioliittolaki säilyisi nykyisellään. Avioliittolain tulevaisuus on nyt eduskunnan, ei hallituksen käsissä. Eduskunnan ratkaisujen jälkeen arvioimme tilanteen uudestaan.

 Pidän tärkeänä sitä, että hallitus pysyy toimintakykyisenä viemään läpi kiireelliset rakenneuudistukset, joiden kärjessä ovat eläkeuudistuksen valmistelu ja soteuudistus. Hallituksen on keskityttävä Suomen talouden kannalta oleellisiin kysymyksiin. Toivon, että puheenjohtaja Haglund myös keskittäisi poliittisen tarmonsa näiden hankkeiden edistämiseen.

Päivi Räsänen

 

 

 

Sisäministeriössä ja maahanmuuttohallinnossa olemme tämän hallituskauden aikana valmistelleet ja valtaosin jo toteuttaneetkin sarjan uudistuksia, joilla ulkomaalaisten säilössä pitoon liittyvät ongelmat ratkotaan. Tavoitteena on ollut, että ulkomaalaisia ei enää kapasiteettipulan vuoksi otettaisi säilöön poliisin tiloihin. Tästä Suomi on saanut kritiikkiä eri tahoilta. Lisäksi olemme kehittäneet säilöolosuhteita niin, että ne vastaavat lasten ja perheiden erityistarpeita.

Vierailin Joutsenon uudessa säilöönottoyksikössä äskettäin ja voin ilokseni todeta, että olemme edistyneet hienosti tavoitteessamme. Uusi vasta avattu yksikkö on suunniteltu erityisesti perheiden, alaikäisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien tarpeita silmälläpitäen ja se melkein kaksinkertaistaa säilökapasiteetin. Tämän uuden yksikön ansiosta säännöllistä tarvetta sijoittaa säilöön otettuja ulkomaalaisia poliisin tiloihin ei enää ole. Jos henkilö joudutaan poistamaan maasta, sen tulee tapahtua mahdollisimman inhimillisellä tavalla.

Alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoiden säilöönotto kielletään

Uusien ja modernien säilötilojen rinnalle on tulossa modernia lainsäädäntöä. Hallitus antoi hiljattain eduskunnalle esityksen ulkomaalaisten säilöönotosta. Esityksellä parannetaan haavoittuvassa asemassa olevien säilöön otettujen asemaa ja oikeusturvaa ja kehitetään säilöönottoyksikön toimintaa. Esitys kieltää hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoiden säilöönoton. Kaikkien alaikäisten säilöönotto poliisin tiloissa kielletään kokonaan.

Esitys menee lisäksi hallitusohjelmaa pidemmälle kieltäessään alle 15-vuotiaiden ilman huoltajaa olevien säilöönoton myös maasta poistamisen yhteydessä. 15 vuotta täyttäneiden säilöönotolle se asettaa näissä tilanteissa tiukat aikarajat (72 tuntia). Säilöönotto on näissäkin tapauksissa mahdollinen vain, mikäli maasta poistamista ei voida millään muilla keinoilla turvata.

Säilöönoton edellytyksiä on tarkoitus täsmentää yleisestikin ja saada ne vastaamaan EU:n vastaanottodirektiivin vaatimuksia. Esityksessä myös korostetaan vaihtoehtoisten turvaamistoimien ensisijaisuutta ja laajennetaan ilmoittautumisvelvoitteen käyttöä ensisijaisena vaihtoehtona säilöönotolle.

Säilöönoton vaihtoehtoja selvitetään

Säilöönoton muita vaihtoehtoja koskeva selvitystyö on käynnissä ja valmistuu vuoden loppuun mennessä. Selvityksen tavoitteena on laajaan kansainväliseen analyysiin perustuen tuoda esiin vaihtoehdot, joita Suomessa ei vielä käytetä, ja arvioida niiden soveltuvuus järjestelmäämme. Luulen, että tulevaisuudessakin meillä on tarvetta säilöönottoyksikölle, mutta pidän tärkeänä, että vaihtoehdot selvitetään perinpohjaisesti.

Näillä muutoksilla lainsäädäntömme on eurooppalaisittain tarkasteltuna tiukimmasta päästä, esimerkiksi Ruotsin vastaavaa lainsäädäntöä tiukempi. Uusien säilötilojen ja nyt esitettävän lainsäädäntöpaketin hyväksymisen jälkeen Suomi onkin maa, jonka järjestelmä kestää kriittisemmänkin tarkastelun.

 

Sisäministeri Päivi Räsänen

 

 

 

 

 

 

Ebola-viruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen on WHO:n viimeisimmän raportin (15.10.) mukaan sairastunut jo noin 9000 ihmistä, joista noin 4500 on kuollut. Tautiin ei ole vielä rokotetta tai testattuja lääkkeitä. Viruksen nykyisen kannan saajien kuolleisuus on jopa 70%.

Yksittäisten ebola-potilaiden saapuminen Suomeen on epätodennäköistä mutta mahdollista. Tähän mahdollisuuteen on hyvin varauduttu ja suunnitelmat ebola-epäillyn eristämiseen ja hoitoon saattamiseen ovat valmiina. Osa länsimaista on aloittanut maahan saapuvien matkustajien ebola-seulonnat lentokentillä. Suomessa ei olla ryhtymässä tähän kalliiseen ja tehottomaan menetelmään, koska ebolan leviäminen Suomeen voidaan estää nyt tehokkaimmin panostamalla taudin torjuntaan Länsi-Afrikan epidemia-alueella. Suomen kehitysmäärärahoja onkin kohdistettu ebolan torjuntaan jo lähes 10 miljoonan euron edestä ja lisäksi valmistellaan merkittävän materiaalipaketin lähettämistä.

Ebola-viruksen torjunta on valaiseva esimerkki kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta. On myös suomalaisten etu, että epidemioihin pystytään puuttumaan jo niiden syntysijoilla riittävällä terveydenhuollolla. Epidemia ei olisi muodostunut näin uhkaavaksi, jos Länsi-Afrikan maiden terveydenhuolto ja koulutus olisivat olleet paremmassa kunnossa. Tästä on otettava opiksi ja huolehdittava kehitysyhteistyön riittävästä rahoituksesta vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.

Suomen etua ja kehitysmaiden etua ei todellisuudessa voi asettaa vastakkain siten kuten poliittisessa keskustelussa joskus populistisesti tehdään. Oikeanlainen panostus koulutukseen ja terveydenhoitoon köyhissä maissa lisää myös oman maamme turvallisuutta.

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 23.10.2014.

 

 

Olin nuorena tyttönä kesätöissä turvesuolla. Pojat ajoivat traktoria, me tytöt keräsimme kantoja ja viskelimme niitä traktorin kyytiin. Työ oli hikistä aurinkoisina kesäpäivinä aukealla suoalueella. Kannot oli kuitenkin raivattava pois, sillä ne tarttuivat ikävästi turvekoneisiin ja hidastivat turpeenkeruutyötä.

Esteitä on raivattu viime aikoina myös kotimaisessa energiapolitiikassa. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi viime viikolla, että turpeen ja metsähakkeen osalta tehdään ratkaisuja, jotka varmistavat niiden kilpailukyvyn suhteessa kivihiileen. Parhaillaan selvitetään, millä tavalla turpeen verotusta voidaan keventää ja metsähakkeen tukea nostaa.

Turve on kiistelty energialähde. Sen käytön vähentämistä on perusteltu erityisesti sen tuomilla ympäristöhaitoilla. Valtioneuvosto linjasi vuonna 2013 tekemässään energia- ja ilmastostrategiassa, että turpeen energiakäyttöä vähennetään siten, ettei turve korvaudu kivihiilellä. Turpeen verotuksen kiristäminen, kivihiilen maailmanmarkkinahinnan jyrkkä lasku ja päästöoikeuksien alhainen hinta ovat kuitenkin johtaneet kivihiilen käytön lisääntymiseen, aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Myös metsähakkeen kilpailukyky on kärsinyt, sillä turpeen veroa korotettaessa metsähakkeen tukitasoa on täytynyt vastaavasti alentaa.

On hyvä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kotimaisten energialähteiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Turve ja metsähake ovat kivihiiltä ympäristöystävällisempiä energialähteitä. Niiden käytön lisääminen vahvistaa huoltovarmuutta, tuottaa työpaikkoja Suomeen ja parantaa vaihtotasetta. Tilastokeskuksen mukaan Suomeen tuotiin tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana erilaisia energiatuotteita yhteensä 6,3 miljardin euron edestä. Kotimaisten energialähteiden käytön lisääminen energiantuotannossa kasvattaisi Suomeen jäävän rahan osuutta.

Ydinvoimahankkeiden tilanne ja maailmanpoliittiset tapahtumat ovat käynnistäneet laajan keskustelun Suomen energiapolitiikan perustasta ja suunnasta. Energiaa tarvitaan Suomessa kylmien ja pimeiden talvien, pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi paljon. Tiukka taloustilanne ajaa etsimään kustannustehokkaampia energiantuotannontapoja. EU:ssa on vuoteen 2020 asetettu tavoitteiksi päästöjen vähentäminen, uusiutuvan energian lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen.

Kristillisdemokraattien mielestä Suomen oman energiantuotannon tulee olla monipuolista, hajautettua, kilpailukykyistä ja mahdollisimman omavaraista. Ydinenergiahankkeet ovat lähivuosikymmeninä välttämätön osa tätä kokonaisuutta. Samalla tulee kehittää muun käyttämättömän energiapotentiaalin hyödyntämistä. Esimerkiksi meren aalloissa olevaa voimaa on hyödynnetty toistaiseksi vain vähän. Suomalaiset aaltovoimalainnovaatiot vaikuttavat kuitenkin lupaavilta. Vastaavien kotimaisten energiainnovaatioiden tukeminen on tärkeää, sillä niistä voi löytyä uusia avaimia talouden kasvulle.

Kasvun varaa on myös biokaasun hyödyntämisessä. Kotimaisella biokaasulla olisi mahdollista kattaa noin 20% liikenteemme energiantarpeesta. Biokaasu on kotimaista, uusiutuvaa ja ympäristöystävällistä energiaa, jonka käyttö parantaa maaseudun elinvoimaisuutta ja lisää työllisyyttä. Sitä voi tuottaa kaikesta eloperäisestä materiaalista, ja sen tuotannon sivutuotteet voidaan hyödyntää peltojen lannoituksessa.

Suuriin tuotantolaitoksiin keskittyvästä ajattelusta tulee siirtyä kohti hajautettua energiatuotantoa. Maatilojen, omakotitalojen ja muiden kiinteistöjen hajautettua energiantuotantoa tulee edistää purkamalla esteitä esimerkiksi jakeluverkkoihin pääsyn osalta ja etsimällä ratkaisuja pientuotannon käynnistämisen alkuvaiheen mittavien investointien toteuttamiseen.

Energian pientuotanto ei yksinään ole ratkaisu tulevaisuuden suureen energiantarpeeseen, eikä mikään yksittäinen uusiutuvan energian muoto pysty täyttämään energiantarvettamme. Niiden osuutta ei kuitenkaan pidä vähätellä. Energian hinnan noustessa on yhä tärkeämpää hyödyntää olemassa olevaa kotimaista energiapotentiaalia. Hajautettu energiantuotanto myös vähentää järjestelmän haavoittuvuutta.

Päivi Räsänen

sisäministeri (KD)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.