Kirkolliskokous 6.5.2014, Turku
Sisäministeri Päivi Räsänen
(Julkaisuvapaa 6.5. klo 14.30)
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, hyvät kuulijat.
Ärade ärkebiskop, bästa medlemmar i kyrkorådet, bästa åhörare.
Suomessa kirkon rooli yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistäjänä on merkittävä. Sen tärkein tehtävä on yhteiskunnan hengellisestä hyvinvoinnista vastaaminen, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat harjoittavat laajasti myös sosiaalista palvelutoimintaa kuten diakoniaa, lapsi- ja nuorisotyötä, perheneuvontaa ja sairaalasielunhoitoa. Kirkolle on lisäksi määritelty lakisääteisiä tehtäviä, joita ovat hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito.
Tällä kevätistuntokaudella kirkolliskokouksella on lausuttavanaan lakiluonnos, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki yhteiskunnallisen tehtävien korvaamisesta kirkolle. Lakihankkeen taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu.
Tällä hetkellä kirkko saa valtiolta korvausta näiden tehtävien hoitamiseen yhteisöverotuoton-osuuden kautta. Useimmat suomalaisista tietävät, että kirkolle tulevan yhteisövero-osuuden katsotaan olevan korvausta nimenomaan kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Voimassa oleva lainsäädäntö on kuitenkin ongelmallinen juuri tältä kannalta, sillä yhteisöveroa koskevissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu, mihin tehtäviin seurakuntien tulee yhteisöverotuotosta saamaansa osuutta käyttää. Koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan vakaumuksesta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille.
Hyvät kirkolliskokousedustajat,
Tässä kirkolliskokouksessa käsiteltävänä olevalla lailla valtion kirkolle myöntämän korvauksen käyttäminen sidottaisiin nimenomaan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Uusi lainsäädäntö olisi näin läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi.
Ärade representanter vid kyrkomötet,
Genom den lag som behandlas vid detta kyrkomöte skulle användningen av den ersättning som beviljas till kyrkan bindas uttryckligen till skötseln av lagstadgade samhälleliga uppgifter. Samfundsskatteavkastningens andel skulle ersättas med en lagstadgad statsandel. Den nya lagstiftningen skulle således bli transparent och även mera hållbar till sina grunder.
Lakiesitys pohjautuu viime syksynä jätettyyn työryhmän muistioon, jossa esitettiin kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida lakisääteisten tehtävien kustannuksia kirkolle. Käsittelin näitä vaihtoehtoja viime syksynä kirkolliskokoukselle pitämässäni puheessa. Työryhmämuistion pohjalta on valmisteltu nyt kirkolliskokouksen päätettävänä oleva esitys, jossa yhteisöverotuoton osuus siis korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella.
Parempaa lainsäädännöllistä ratkaisua kirkon hoitamien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi on etsitty myös aiemmin. Jo vuonna 2002 valtionvarainministeriön vetämä työryhmä esitti valtionavustusta sopivana ratkaisuna yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi, mutta tätä ehdotusta ei kuitenkaan lähdetty viemään eteenpäin. Ehkä nyt viimein on tämän muutoksen aika. Siitä päätätte te, arvoisat kirkolliskokousedustajat.
Merkittävää on, että laissa säädettäisiin avustuksen lähtötasosta. Lähtötason määrä olisi 114 miljoonaa euroa ja myönnettävä avustuksen määrä sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Tämän lisäksi kirkolta perittävistä verotuskustannuksista vähennettäisiin 6 miljoonaa euroa, eli kokonaiskompensaatio olisi 120 miljoonaa. Avustuksen euromääräinen taso on yhdessä kirkkohallituksen kanssa neuvoteltu. Mihin summa perustuu? Kirkkoministerinä olisi hienoa sanoa, että tämä summa kattaa kirkon lakisääteisistä yhteiskunnallisista tehtävistä koituvat kulut, mutta valitettavasti se ei riitä siihen. Silloin summan tulisi olla noin 140 miljoonaa. Viime vuonna kirkon saama tuotto yhteisöverosta oli 103 miljoonaa ja tänä vuonna arviolta 108 miljoonaa euroa. Tuo 120 miljoonaa olisi tähän kuitenkin huomattava parannus aikana, jolloin valtioneuvosto on pakotettu tekemään miljardiluokan säästöjä.
Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin lisäksi yhteensä n. 1 miljoonan euron avustukset tapauskohtaisesti erillisestä hakemuksesta. Myös ortodoksikirkko saa yhteisövero-osuutta, joskin hyvin pientä (noin 100 000 euroa). Huomattavasti merkittävämpi on sen saama noin 2, 1 miljoonan euron valtionavustus. Yhteisövero-osuus on tarkoitus poistaa myös ortodoksikirkolta.
Avustuksen määrästä säätäminen suoraan laissa on erittäin poikkeuksellista. Tällä hetkellä ei ole voimassa toista valtionavustuslakia, jossa myönnettävän avustuksen määrä olisi ilmaistu suoraan laissa. Huomattava muutos nykytilaan olisi myös se, että laissa mainittaisiin nimenomaisesti valtion velvollisuus korvata kirkolle lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitaminen. Lakiesitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä, jolle kuuluu kirkollisten asioiden budjettirahoitus. Kirkollisista asioista vastaavana ministerinä esittelin ehdotuksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka hyväksyi sen yksimielisesti. Ottaen huomioon valtion talouden vaikea tilanne, pidän valtioneuvoston kantaa merkittävänä saavutuksena kirkon kannalta.
Yhteisöverotuotosta saatavan rahoituksen keskeisin ongelma on seurakuntien kannalta ollut sen huono ennustettavuus. Yhteisöverotuoton osuuteen vaikuttavat yhteisöverokannan muutokset, jotka voivat vaikuttaa seurakunnille tulevan osuuden määrään suuresti. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokantaa laskettiin 24 prosentista 20 prosenttiin. Myös seurakuntien jako-osuus olisi samalla laskenut, ellei hallitus olisi linjannut, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan väliaikaisesti. Vuoden 2016 alusta jako-osuus laskee, kun korotus lakkaa. On täysin avoinna, mille tasolle seurakunnille tuleva osuus vuodesta 2016 eteenpäin määräytyisi. Verokantamuutosten lisäksi seurakunnille tulevaan yhteisöverotuottoon vaikuttavat yritysten tuloskehitys ja yritysten vuosittain Suomeen maksamat verot. Nekin vaihtelevat suhdanteiden mukana.
Yksi tutkittu ja täällä kirkolliskokouksen keskusteluissakin esillä ollut vaihtoehto on kulujen kattaminen Ruotsin mallin tapaan hautausmaksulla, joka perittäisiin Yle-veron tapaan henkilön ansiotuloverotuksesta. Pidän ehdotettua valtionavustusta tätä vaihtoehtoa vakaampana ja myös kansalaisille helpommin perusteltavana. Veroehdotuksessa näkyvä hautausmaksu saattaisi muodostua kestäväksi puheenaiheeksi näin kevätaikaan. Se olisi kirkolta hyvin näkyvä vuosittainen viesti jokaiselle kansalaiselle: hautausmaksu, ”Memento mori!” Kirkko on toki läsnä kuoleman hetkellä, mutta silloinkin kirkko on elämän puolella, iankaikkista elämää, ylösnousemuksen toivoa ja syntien sovitusta julistamassa. Hautausmaksuna perittävä korvaus myös unohtaisi sen tosiasian, että kirkolla on myös ne muut lakisääteiset tehtävät, joista sen tulee saada korvaus.
Kokonaisuutena tämä lakiesitys on tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilan korjaamiseksi sekä kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi.
Hyvät kirkolliskokousedustajat,
Rohkaisen kirkolliskokousta tarttumaan tähän tilaisuuteen. Se on vakaampi ja ennustettavampi rahoitusmuoto kuin nykyinen yhteisöveropohjainen rahoitus.
Bästa kyrkomötesrepresentanter,
Jag uppmuntrar kyrkomötet att gripa detta tillfälle. Det är en finansieringsform som är stabilare och mera förutsägbar än den nuvarande finansieringen som baserar sig på samfundsskatten.
On totta, että valtionavustus kirkolle olisi vaarassa, mikäli vaaleissa valittu eduskunta olisi hyvin kirkkovastainen eikä näkisi enää tarpeellisena korvata kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä koituvia kuluja. Mutta siinä tapauksessa rahoitus olisi yhtälailla vaarassa myös nykymallilla tai esimerkiksi mahdollisella muulla tuloperusteisella mallilla. Kun tällä vaalikaudella valtiontalouden tasapainottamiseksi on jouduttu tekemään kaiken kaikkiaan 7 miljardin euron sopeutukset, ne ovat koskeneet niin menoja kuin tuloja. Yhteisöverotuoton jakamisesta päätetään samalla tavalla eduskunnan talousarviokäsittelyssä kuin päätettäisiin kirkon valtionavustuksesta. Kuitenkin sillä erotuksella, että kynnys laissa säädetyn avustustason purkamiseen on merkittävästi korkeammalla. Yhteisöveron jako-osuus puolestaan pienenee vuonna 2016 ilman erillistä päätöstä. Suosittelen siis tätä ratkaisua, sillä pidän sitä kirkon kannalta vakaampana ja varmempana.
Te hyvät kirkolliskokousedustajat annatte tästä esityksestä lausunnon, jonka jälkeen tarkoitukseni on viedä esitys vielä eduskuntaan, jossa se käsiteltäisiin ensi syksynä. Laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta sitä alettaisiin toteuttaa vasta vuoden 2016 alusta. Lakimuutoksesta seuraa tarve muuttaa myös Kirkkolakia, jotta kirkon sisäinen rahanjako saadaan säädetyksi, eli kirkolliskokous palaisi vielä asiaan näillä näkymin vuoden päästä keväällä. Tämä muutos ehdittäisiin käsitellä ensi vuoden aikana, eli kokonaisuudessaan uudistusta alettaisiin toteuttaa vuoden 2016 alusta alkaen.
Hyvät kuulijat,
Kirkon ja valtion hyvästä yhteistyöstä kertoo se, että kirkon toimintaa oleellisesti koskettavissa lakiuudistuksissa ja yhteiskunnallisissa päätöksissä kuullaan kirkon näkemyksiä. Tällainen on myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kansalaisaloitteen esitys avioliittolainsäädännön muuttamiseksi. Eduskunnan lakivaliokunta onkin kuullut useita kirkollisia tahoja. Kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat merkittävän osan avioliittoon vihkimisistä. Kysymys avioliiton olemuksesta nostaa esiin syviä maailmankatsomuksellisia ja ihmiskuvaan liittyviä jakolinjoja. Käyty arvokeskustelu osoittaa, että kyse ei ole marginaaliasiasta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ihmiskunnan historian merkittävin ja vanhin ihmisten välinen sopimus, vanhempi kuin mitkään muut oikeudelliset tai valtiolliset sopimukset.
Toivon, että eduskunta huomioi vakavasti sille lausutun evankelisluterilaisen kirkon kannan, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että kirkko kannattaa avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Pohjana ovat kirkkokäsikirjan sekä aiemmat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotot. Mahdollinen lainmuutos ei vaikuttaisi vuosituhantiseen Raamatun opetukseen, joka on ilmaistu luomiskertomuksessa avioliiton asetussanoissa, Jeesuksen omassa opetuksessa avioliitosta ja
apostoli Paavalin ajattomuuteen ulottuvassa avioliiton vertauskuvassa Kristuksen ja seurakunnan suhteesta. Sen sijaan se aiheuttaisi ristiriitatilanteita vakaumuksen ja käytänteiden välillä ja koskettaisi oikeutta ilmaista vakaumus ja toimia uskonsa mukaan.
Haluan osaltani rohkaista teitä, hyvät kirkolliskokousedustajat! Nyt on oikea hetki tuoda kirkon ääni keskusteluun. Ylimmän kirkollisen elimen päätöksentekijöinä teillä on avainasema linjata osaltanne tätä yhteiskunnallista arvokeskustelua.
Bästa publik,
Med dessa tankar framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och framförallt Guds välsignelse i ert krävande uppdrag.
Hyvät kuulijat,
näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan kaikille teille voimaa, viisautta ja ennen kaikkea Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.