Ajankohtaista

RSS

Kiintiöpakolaisten vastaanottoon merkittävä lisärahoitus EU:lta

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Kiintiöpakolaiset asettuvat Suomeen saavuttuaan suoraan kuntien asukkaaksi, jolloin he ovat välittömästi oikeutettuja kunnallisiin peruspalveluihin ja erityisiin kotoutumista tukeviin palveluihin. Uudelleensijoittaminen on myös suojelua tarvitsevien ihmisten kannalta turvallisempi tapa saapua Euroopan unionin alueelle kuin esimerkiksi ylittämällä huonokuntoisella veneellä Välimeri tai turvautumalla ihmissalakuljettajien apuun maareiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden kansainväliset verkostot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hätää ja toiveita paremmasta elämästä.

EU:n tavoitteena on tukea tätä pakolaisten uudelleensijoittamista jäsenmaissa. Perustettavaan uuteen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon tulee sisältymään erillinen rahoitusosuus, josta jäsenvaltiot voivat hakea kiintiöpakolaisten vastaanottoon tukea.

Rahastosta maksettava kertakorvaus on yhdestä uudelleensijoitetusta pakolaisesta jäsenvaltiolle 6000 euroa, ja tietyin edellytyksin tukea voi saada jopa 10.000 euroa sijoitettavaa pakolaista kohti. Arvion mukaan vähintään puolet Suomen vuosittain vastaanottamista kiintiöpakolaisista voisi kuulua korotetun korvauksen piiriin. Suomi voi saada nykyisellä kiintiöpakolaisten määrällä tukea ainakin 6 miljoonaa euroa vuosittain.

Näin merkittävä lisärahoitus on positiivinen signaali sen puolesta, että jäsenmaat lisäisivät osuuksiaan kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on konkreettinen keino osoittaa tukea kriisimaiden naapurissa sijaitsevia, suurten paineiden alla toimivia valtioita kohtaan ja tukea hädänalaisten ihmisten turvallisempaa pääsyä EU-alueelle.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Afrikan väkirikkaimmassa valtiossa Nigeriassa siepattiin huhtikuussa lähes 300 koulutyttöä, joista yli 220 on edelleen sieppaajien hallussa. Sieppauksen jälkeen Boko Haram -järjestö ilmoittautui sieppauksen tekijäksi. Järjestö on tunnettu länsimaisen koulutuksen ja kulttuurin vastaisuudestaan ja järjestön nimi Boko Haram tarkoittaa ”länsimainen koulutus on kiellettyä”. Boko Haramin iskujen pääkohteena ovat olleet usein koulut ja järjestön johtaja Abubakar Shekau on vaatinut länsimaisen koulutuksen tuhoamista. Järjestö saa käyttövoimaa myös Nigerian nykyhallinnon heikkoudesta sekä maassa rehottavasta korruptiosta ja sen toiminnan tavoitteena on syrjäyttää maan hallinto.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko ja vakava lapsen oikeuksien loukkaus. Lapsiin ja kouluihin kohdistetut väkivaltaiset hyökkäykset ovat vastoin kansainvälistä oikeutta eivätkä ole hyväksyttäviä missään tilanteissa. Lapsen oikeus koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan se on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, ja myös Nigeria on vahvistanut sen. Lasten oikeuksien toteutuminen on välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. Juuri tyttöjen koulutus köyhissä maissa on todettu useissa tutkimuksissa tehokkaimmaksi keinoksi edistää yhteiskunnallista kehitystä ja vähentää köyhyyttä. Tilanne Nigeriassa on tästä syystä kestämätön.

Koulutus valmistaa lasta vastuulliseen elämään yhteiskunnassa ja edistää lapsen persoonallisuuden sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien kehittymistä. Lasten pitää saada kasvaa ja käydä koulua ilman pelkoa väkivallasta ja riistosta. Nigerian hallintoa tulee tukea, jotta se pystyy varmistamaan nigerialaislasten turvallisen koulunkäynnin. Alueen sosiotaloudellisiin olosuhteisiin pitää myös löytää ratkaisuja, jotteivät terroristijärjestöt pysty hyödyntämään köyhyydestä ja työttömyydestä kumpuavia ongelmia rekrytoinnissaan.

 

Kirkolliskokouspuhe 6.5.2014

Kirjoitettu kirjoittajana

Kirkolliskokous 6.5.2014, Turku

Sisäministeri Päivi Räsänen

(Julkaisuvapaa 6.5. klo 14.30)

 

Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, hyvät kuulijat.

Ärade ärkebiskop, bästa medlemmar i kyrkorådet, bästa åhörare.

Suomessa kirkon rooli yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistäjänä on merkittävä. Sen tärkein tehtävä on yhteiskunnan hengellisestä hyvinvoinnista vastaaminen, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat harjoittavat laajasti myös sosiaalista palvelutoimintaa kuten diakoniaa, lapsi- ja nuorisotyötä, perheneuvontaa ja sairaalasielunhoitoa. Kirkolle on lisäksi määritelty lakisääteisiä tehtäviä, joita ovat hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito.

Tällä kevätistuntokaudella kirkolliskokouksella on lausuttavanaan lakiluonnos, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki yhteiskunnallisen tehtävien korvaamisesta kirkolle. Lakihankkeen taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu.

Tällä hetkellä kirkko saa valtiolta korvausta näiden tehtävien hoitamiseen yhteisöverotuoton-osuuden kautta. Useimmat suomalaisista tietävät, että kirkolle tulevan yhteisövero-osuuden katsotaan olevan korvausta nimenomaan kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Voimassa oleva lainsäädäntö on kuitenkin ongelmallinen juuri tältä kannalta, sillä yhteisöveroa koskevissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu, mihin tehtäviin seurakuntien tulee yhteisöverotuotosta saamaansa osuutta käyttää. Koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan vakaumuksesta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Tässä kirkolliskokouksessa käsiteltävänä olevalla lailla valtion kirkolle myöntämän korvauksen käyttäminen sidottaisiin nimenomaan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Uusi lainsäädäntö olisi näin läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi.

Ärade representanter vid kyrkomötet,

Genom den lag som behandlas vid detta kyrkomöte skulle användningen av den ersättning som beviljas till kyrkan bindas uttryckligen till skötseln av lagstadgade samhälleliga uppgifter. Samfundsskatteavkastningens andel skulle ersättas med en lagstadgad statsandel. Den nya lagstiftningen skulle således bli transparent och även mera hållbar till sina grunder.

Lakiesitys pohjautuu viime syksynä jätettyyn työryhmän muistioon, jossa esitettiin kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida lakisääteisten tehtävien kustannuksia kirkolle. Käsittelin näitä vaihtoehtoja viime syksynä kirkolliskokoukselle pitämässäni puheessa. Työryhmämuistion pohjalta on valmisteltu nyt kirkolliskokouksen päätettävänä oleva esitys, jossa yhteisöverotuoton osuus siis korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella.

Parempaa lainsäädännöllistä ratkaisua kirkon hoitamien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi on etsitty myös aiemmin. Jo vuonna 2002 valtionvarainministeriön vetämä työryhmä esitti valtionavustusta sopivana ratkaisuna yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi, mutta tätä ehdotusta ei kuitenkaan lähdetty viemään eteenpäin. Ehkä nyt viimein on tämän muutoksen aika. Siitä päätätte te, arvoisat kirkolliskokousedustajat.

Merkittävää on, että laissa säädettäisiin avustuksen lähtötasosta. Lähtötason määrä olisi 114 miljoonaa euroa ja myönnettävä avustuksen määrä sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Tämän lisäksi kirkolta perittävistä verotuskustannuksista vähennettäisiin 6 miljoonaa euroa, eli kokonaiskompensaatio olisi 120 miljoonaa. Avustuksen euromääräinen taso on yhdessä kirkkohallituksen kanssa neuvoteltu. Mihin summa perustuu? Kirkkoministerinä olisi hienoa sanoa, että tämä summa kattaa kirkon lakisääteisistä yhteiskunnallisista tehtävistä koituvat kulut, mutta valitettavasti se ei riitä siihen. Silloin summan tulisi olla noin 140 miljoonaa. Viime vuonna kirkon saama tuotto yhteisöverosta oli 103 miljoonaa ja tänä vuonna arviolta 108 miljoonaa euroa. Tuo 120 miljoonaa olisi tähän kuitenkin huomattava parannus aikana, jolloin valtioneuvosto on pakotettu tekemään miljardiluokan säästöjä.

Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin lisäksi yhteensä n. 1 miljoonan euron avustukset tapauskohtaisesti erillisestä hakemuksesta. Myös ortodoksikirkko saa yhteisövero-osuutta, joskin hyvin pientä (noin 100 000 euroa). Huomattavasti merkittävämpi on sen saama noin 2, 1 miljoonan euron valtionavustus. Yhteisövero-osuus on tarkoitus poistaa myös ortodoksikirkolta.

Avustuksen määrästä säätäminen suoraan laissa on erittäin poikkeuksellista. Tällä hetkellä ei ole voimassa toista valtionavustuslakia, jossa myönnettävän avustuksen määrä olisi ilmaistu suoraan laissa. Huomattava muutos nykytilaan olisi myös se, että laissa mainittaisiin nimenomaisesti valtion velvollisuus korvata kirkolle lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitaminen.  Lakiesitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä, jolle kuuluu kirkollisten asioiden budjettirahoitus. Kirkollisista asioista vastaavana ministerinä esittelin ehdotuksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka hyväksyi sen yksimielisesti. Ottaen huomioon valtion talouden vaikea tilanne, pidän valtioneuvoston kantaa merkittävänä saavutuksena kirkon kannalta.

Yhteisöverotuotosta saatavan rahoituksen keskeisin ongelma on seurakuntien kannalta ollut sen huono ennustettavuus. Yhteisöverotuoton osuuteen vaikuttavat yhteisöverokannan muutokset, jotka voivat vaikuttaa seurakunnille tulevan osuuden määrään suuresti. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokantaa laskettiin 24 prosentista 20 prosenttiin. Myös seurakuntien jako-osuus olisi samalla laskenut, ellei hallitus olisi linjannut, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan väliaikaisesti. Vuoden 2016 alusta jako-osuus laskee, kun korotus lakkaa. On täysin avoinna, mille tasolle seurakunnille tuleva osuus vuodesta 2016 eteenpäin määräytyisi. Verokantamuutosten lisäksi seurakunnille tulevaan yhteisöverotuottoon vaikuttavat yritysten tuloskehitys ja yritysten vuosittain Suomeen maksamat verot. Nekin vaihtelevat suhdanteiden mukana.

Yksi tutkittu ja täällä kirkolliskokouksen keskusteluissakin esillä ollut vaihtoehto on kulujen kattaminen Ruotsin mallin tapaan hautausmaksulla, joka perittäisiin Yle-veron tapaan henkilön ansiotuloverotuksesta. Pidän ehdotettua valtionavustusta tätä vaihtoehtoa vakaampana ja myös kansalaisille helpommin perusteltavana. Veroehdotuksessa näkyvä hautausmaksu saattaisi muodostua kestäväksi puheenaiheeksi näin kevätaikaan. Se olisi kirkolta hyvin näkyvä vuosittainen viesti jokaiselle kansalaiselle: hautausmaksu, ”Memento mori!” Kirkko on toki läsnä kuoleman hetkellä, mutta silloinkin kirkko on elämän puolella, iankaikkista elämää, ylösnousemuksen toivoa ja syntien sovitusta julistamassa. Hautausmaksuna perittävä korvaus myös unohtaisi sen tosiasian, että kirkolla on myös ne muut lakisääteiset tehtävät, joista sen tulee saada korvaus.

Kokonaisuutena tämä lakiesitys on tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilan korjaamiseksi sekä kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Rohkaisen kirkolliskokousta tarttumaan tähän tilaisuuteen. Se on vakaampi ja ennustettavampi rahoitusmuoto kuin nykyinen yhteisöveropohjainen rahoitus.

Bästa kyrkomötesrepresentanter,

Jag uppmuntrar kyrkomötet att gripa detta tillfälle. Det är en finansieringsform som är stabilare och mera förutsägbar än den nuvarande finansieringen som baserar sig på samfundsskatten.

On totta, että valtionavustus kirkolle olisi vaarassa, mikäli vaaleissa valittu eduskunta olisi hyvin kirkkovastainen eikä näkisi enää tarpeellisena korvata kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä koituvia kuluja. Mutta siinä tapauksessa rahoitus olisi yhtälailla vaarassa myös nykymallilla tai esimerkiksi mahdollisella muulla tuloperusteisella mallilla. Kun tällä vaalikaudella valtiontalouden tasapainottamiseksi on jouduttu tekemään kaiken kaikkiaan 7 miljardin euron sopeutukset, ne ovat koskeneet niin menoja kuin tuloja. Yhteisöverotuoton jakamisesta päätetään samalla tavalla eduskunnan talousarviokäsittelyssä kuin päätettäisiin kirkon valtionavustuksesta. Kuitenkin sillä erotuksella, että kynnys laissa säädetyn avustustason purkamiseen on merkittävästi korkeammalla. Yhteisöveron jako-osuus puolestaan pienenee vuonna 2016 ilman erillistä päätöstä. Suosittelen siis tätä ratkaisua, sillä pidän sitä kirkon kannalta vakaampana ja varmempana.

Te hyvät kirkolliskokousedustajat annatte tästä esityksestä lausunnon, jonka jälkeen tarkoitukseni on viedä esitys vielä eduskuntaan, jossa se käsiteltäisiin ensi syksynä. Laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta sitä alettaisiin toteuttaa vasta vuoden 2016 alusta. Lakimuutoksesta seuraa tarve muuttaa myös Kirkkolakia, jotta kirkon sisäinen rahanjako saadaan säädetyksi, eli kirkolliskokous palaisi vielä asiaan näillä näkymin vuoden päästä keväällä. Tämä muutos ehdittäisiin käsitellä ensi vuoden aikana, eli kokonaisuudessaan uudistusta alettaisiin toteuttaa vuoden 2016 alusta alkaen.

Hyvät kuulijat,

Kirkon ja valtion hyvästä yhteistyöstä kertoo se, että kirkon toimintaa oleellisesti koskettavissa lakiuudistuksissa ja yhteiskunnallisissa päätöksissä kuullaan kirkon näkemyksiä. Tällainen on myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kansalaisaloitteen esitys avioliittolainsäädännön muuttamiseksi. Eduskunnan lakivaliokunta onkin kuullut useita kirkollisia tahoja. Kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat merkittävän osan avioliittoon vihkimisistä. Kysymys avioliiton olemuksesta nostaa esiin syviä maailmankatsomuksellisia ja ihmiskuvaan liittyviä jakolinjoja. Käyty arvokeskustelu osoittaa, että kyse ei ole marginaaliasiasta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ihmiskunnan historian merkittävin ja vanhin ihmisten välinen sopimus, vanhempi kuin mitkään muut oikeudelliset tai valtiolliset sopimukset.

Toivon, että eduskunta huomioi vakavasti sille lausutun evankelisluterilaisen kirkon kannan, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että kirkko kannattaa avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Pohjana ovat kirkkokäsikirjan sekä aiemmat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotot. Mahdollinen lainmuutos ei vaikuttaisi vuosituhantiseen Raamatun opetukseen, joka on ilmaistu luomiskertomuksessa avioliiton asetussanoissa, Jeesuksen omassa opetuksessa avioliitosta ja
apostoli Paavalin ajattomuuteen ulottuvassa avioliiton vertauskuvassa Kristuksen ja seurakunnan suhteesta. Sen sijaan se aiheuttaisi ristiriitatilanteita vakaumuksen ja käytänteiden välillä ja koskettaisi oikeutta ilmaista vakaumus ja toimia uskonsa mukaan.

Haluan osaltani rohkaista teitä, hyvät kirkolliskokousedustajat! Nyt on oikea hetki tuoda kirkon ääni keskusteluun. Ylimmän kirkollisen elimen päätöksentekijöinä teillä on avainasema linjata osaltanne tätä yhteiskunnallista arvokeskustelua.

Bästa publik,

Med dessa tankar framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och framförallt Guds välsignelse i ert krävande uppdrag.

Hyvät kuulijat,

näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan kaikille teille voimaa, viisautta ja ennen kaikkea Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.

Kauppasopimus USA:n kanssa luo uusia työpaikkoja

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomi on vientimaa. Työpaikkamme ja sen myötä hyvinvointimme ovat suoraan riippuvaisia siitä, että yritystemme tuotteet ja palvelut menevät kaupaksi Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen bruttokansantuotteesta vienti vastaa noin 40 prosentin osuutta.

Taloudellinen nousumme sotien jälkeen oli seurausta kasvaneesta viennistä. Tuliko Suomesta vientimaa sattumalta? Ei suinkaan. Kyse on määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä politiikasta. Suomi liittyi kauppa- ja tulliliitto GATT:n jäseneksi vuonna 1950. Tätä seurasi monta muuta merkittävää sopimusta, esimerkkeinä EFTA:n jäsenyys ja EEC vapaakauppasopimus. EU:n ja USA:n välillä paraikaa käytävä neuvottelu transatlanttisesta kauppasopimuksesta on Suomen kannalta osa tätä kaupan vapauttamisen jatkumoa.

USA on Suomelle EU:n ulkopuolisista markkinoista merkittävin vientimaa heti Venäjän jälkeen. USA:n merkittävyyttä lisää se, että kauppataseemme ylijäämä on USA:n kanssa suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa: 2012 oli vientimme USA:aan 3,5 miljardia ja tuonti 1,9 miljardia euroa. Tekeillä oleva kauppasopimus kasvattaisi edelleen kauppaa Suomen ja USA:n välillä.

EU:n komission arvion mukaan sopimuksen vaikutus EU:n bruttokansantuotteeseen merkitsisi arviolta 0,48 prosentin kasvua, eli noin 86 miljardia euroa vuoteen 2027 asti. Viennin EU-maista Yhdysvaltoihin arvioidaan lisääntyvän 28 prosenttia. Suomen taloudelle sopimuksen on ennakoitu tarkoittavan jopa kolmen prosentin piristysruisketta bruttokansantuotteeseen.

ETLA:n selvityksen mukaan suurimpia hyötyjiä kauppasopimuksesta olisivat pienet ja keskisuuret yritykset, jotka saisivat reilun mahdollisuuden kilpailla USA:n valtavilla markkinoilla. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sopimuksen syntymistä.

Nuorten terveiset: Juominen on meille liian kallista!

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Sain Stadin ammattiopiston nuorilta terveisiä tehokkaan alkoholipolitiikan puolesta. Nuoret olivat kirjoittaneet Kännikapina-kortteihin vinkkejä siitä, miten yhteisiä verorahoja voisi paremmin käyttää alkoholihaittojen korjaamisen sijaan. Yhteisenä sanomana korteissa oli, että juominen on Suomelle liian kallista, mutta jokaisessa kortissa oli myös yksittäisen nuoren napakka vinkki asian korjaamiseksi. Nuorten mielestä alkoholihaittojen korjaamisesta säästyvät rahat voitaisiin käyttää esimerkiksi lastensuojeluun, nuorisotyöhön, vanhusten hyvinvointiin ja bensan hinnan alentamiseen. Useissa korteissa toistui toive siitä, että säästetyt verorahat käytettäisiin opintotukeen, kouluihin ja kesätyöpaikkoihin.

Nuorten toiveet ovat perusteltuja ja aiheellisia. Humalan ja päihteiden ihannoimisesta on päästävä eroon. Kansakuntana maksamme kallista laskua alkoholiongelmien vuoksi. Yli 3000 ennenaikaista kuolemaa aiheutuu vuosittain alkoholin vuoksi. Viikonloppuisin sairaaloiden ensiavussa joka toinen potilaskäynti johtuu alkoholista. Alkoholista on muodostunut ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelmamme. Se aiheuttaa vähintään viiden miljardin euron vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle. Lastensuojelu kuormittuu perheiden päihdeongelmien vuoksi. Arviolta 100 000 suomalaislasta elää perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmista ovat alkoholiongelmaisia. Useita satoja lapsia vammautuu pysyvästi jo äidin kohdussa raskauden aikaisen alkoholin käytön vuoksi.

Selväpäisten esikuvien luomisessa ja vahvistamisessa vastuu on aikuisilla. Näyttämällä tervettä esikuvaa voimme lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Päivi Räsänen

 

Yhteistyöllä vahvistetaan harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on päätetty, että harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta tulee parantaa tehostamalla viranomaisyhteistyötä ja ottamalla käyttöön pilottiprojektien parhaat käytännöt koko maassa. Vuosina 2009–2011 toteutettiin Lapin ja Pohjois-Karjalan alueella hanke, jossa kehitettiin poliisin, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen operatiivista yhteistyötä.

Hankkeessa kehitettiin muun muassa viranomaisten yhteispartiointia. Hankkeen aikana turvallisuuspalvelujen saatavuus lisääntyi ja viranomaisten näkyvyys harvaan asutuilla alueilla parani. Pohjois-Karjalan raja-alueilla pelastustoimen tehtävissä ensimmäisenä partiona paikalla oli rajavartioston partio 70–80 prosentissa tapauksissa vuonna 2013. Näissä tapauksissa on arvioitu, että partio oli paikalla keskimäärin 10–20 minuuttia nopeammin kuin jos olisi odotettu pelastustoimen yksikköä. Tämä aika voi olla erittäin merkittävä avun tarvitsijan näkökulmasta. Lapissa yhteistyön tulokset olivat samansuuntaisia. Yhteistyön johdosta viranomaisten osaaminen ja ammattitaito ovat laajentuneet.

On tärkeää, että hankkeen aikana syntyneet hyvät käytännöt otetaan käyttöön kattavasti. Jatkossa onkin syytä selvittää, tulisiko turvallisuusviranomaisilla olla yhteinen, selkeä ja konkreettinen suunnitelma siitä, miten palvelut harvaan asutuilla alueilla järjestetään. Eri viranomaisten toimintaa ja vaikutuksia palveluihin ja niiden saatavuuteen tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ei vain yhden viranomaisen näkökulmasta kerrallaan. Näin myös yhteistyön mahdollisuuksia voitaisiin paremmin hyödyntää.

Huhtikuussa julkistettu Turvallisuutta harvassa –raportti tuo selvästi esille, että harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden ja turvallisuuden ylläpitäminen vaativat kaikkien viranomaisten toimintaa. Ihmisten turvattomuuden tunteen taustalla voikin olla enemmän pelkoa palvelujen siirtymisestä yhä kauemmaksi ja vaikeammin saavutettavaksi kuin pelkoa rikoksista tai onnettomuuksista.

Raportin mukana poliisin toimintavalmiusaika kiireisesti hoidettavissa A-luokan tehtävissä on Lapissa hieman parantunut viime vuosien aikana. Lapissa hälytyksistä kaksi kolmasosaa sijoittuu taajaan asutulle alueelle. Poliisin rakenneuudistuksen – PORA III – seurauksena poliisin resursseja voidaan ohjata keskitetysti koko maakunnassa ja tämä lisää mahdollisuuksia vastata poliisipalvelujen kysyntään entistä paremmin. Aiemmin Lapin poliisiresurssit jakaantuivat kahden poliisilaitoksen ja Helsingistä johdetun Liikkuvan poliisin alaisuuteen.

Lapissa pelastustoimen keskimääräinen toimintavalmiusaika oli vuonna 2013 hieman alle 13 minuuttia. Se on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana varsin samalla tasolla. Pelastustoimea tullaan kehittämään nykyisen aluejaon pohjalta niin, että asetettu säästötavoite 7,5 miljoonaa euroa, saavutetaan. Säästötoimet suunnitellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä. Säästöt toteutetaan niin, että paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä miehistön määrää vähennetä. Lausuntojen perusteella kunnat ovat hyvin sitoutuneita pelastustoimen rakenneuudistuksen toteuttamiseen. Pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilannekeskusta, joista viisi tulee toimimaan yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Sisäministeriö uudistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkistaen muun muassa miehistövahvuuksia, joilla hälytyksiin lähdetään. Pelastustoimen tehtävistä suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, joita ovat esimerkiksi automaattisten paloilmoitusten tarkistaminen. Näiden tehtävien osuus oli vuonna 2011 yli 30 prosenttia kaikista tehtävistä. Seuraavaksi suurin tehtäväryhmä oli ensivastetehtävät, joita oli vajaa neljännes kaikista tehtävistä. Tulipaloihin liittyviä tehtäviä oli alle 14 prosenttia.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan rajavartiolain muutosesitys, jossa esitetään, että rajavartiomies voisi yhteispartiossa poliisimiehen kanssa suorittaa välttämättömiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tehtäviä samoin valtuuksin kuin poliisimies. Lainmuutos poistaisi nykyisen toimivaltaongelman tilanteessa, jossa yhteispartio on ensimmäisenä partiona paikalla tilanteessa, jossa joudutaan ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Nykyisen lain mukaan rajavartiomies voi toimia tällaisessa tilanteessa vain poliisia avustavan henkilön toimivaltuuksin. Uusien toimivaltuuksien käyttö edellyttää, että yhteispartiointi on ennalta suunniteltua, tarkoituksenmukaista ja tehtävän hoitaminen tapahtuu poliisin johdolla.

Valmistelussa on myös valtiosopimus, joka mahdollistaisi poliisin yhteispartioinnin Tornionjoen laaksossa ja sen lähialueilla.

Edellinen harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta käsittelevä raportti julkaistiin vuonna 2009. Siinä esitettiin useita suosituksia harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi, ja moni näistä on edennyt hyvin. Nyt julkaistu raportti sisältää kahdeksan suositusta. Yksi suositus koskee sopimuspalokuntien henkilöstöresurssien turvaamista, joka on olennaista myös Lapin turvallisuuden kannalta. Vuonna 2012 noin neljäsosa pelastustoimen hälytystehtävistä tapahtui harvaan asutuilla alueilla, joissa sopimuspalokuntien merkitys hälytystehtävien hoitamisessa on suuri. Lapin alueella on 21 kuntaa, ja näistä 18 sopimuspalokunta on ensilähdössä.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää on myös kylissä tehtävä turvallisuustyö. Sillä voidaan lisätä turvallisuuden tunnetta, sosiaalista turvallisuutta ja myös antaa konkreettista apua silloin, kun jotain tapahtuu. Maakunnallinen kyläyhdistys Lappilaiset kylät ry on toiminut kylillä asuvien turvallisuuden lisäämiseksi. Se on muun muassa edistänyt kylien turvallisuussuunnitelmien liittämistä osaksi kyläsuunnitelmaa. Yksi raportin suosituksista onkin, että turvallisuustyötä tulisi tehdä kaikissa kylissä.

 

Ministeri Räsänen Rajavartiolaitoksen 95-vuotisjuhlassa

Kirjoitettu kirjoittajana

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvät naiset ja herrat,

Rajavartiolaitos – turvana kaikissa oloissa!

Tämä Rajavartiolaitoksen strategiaan kirjoitettu Rajavartiolaitoksen tunnuslause on vasta kymmenen vuoden takaa, mutta se on luonnehtinut hyvin osuvasti Rajavartiolaitoksen toimintaa sen ensimmäisistä vuosista lähtien; siksi monipuolisia Rajavartiolaitoksen turvallisuustehtävät ovat aikojen saatossa olleet.

Perjantaina 21.3.1919 eli tasan 95 vuotta sitten majuri Fredrik Järnström esitteli valtioneuvostossa päätöksen, jota oli valmisteltu pitkään maaherrojen ja sotaministeriön kesken. Tuolla päätöksellä vahvistettiin itärajan rajavartiostojen organisaatiot ja henkilöstövahvuudet sekä toimintamäärärahat. Se oli samalla Rajavartiolaitoksen ensimmäisen päällikön eli silloisen rajavartiostojen tarkastajan ensimmäinen virkatoimi ja nykyisen Rajavartiolaitoksen alkusysäys.

Mainitulla päätöksellä vastuu itärajan vartioimisesta siirtyi sotaministeriöltä sisäasiainministeriölle. Ratkaisu oli paitsi tarkoituksenmukainen myös moderni. Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti rajaturvallisuustehtävät kuuluvat nimenomaan sisä- tai oikeusministeriöiden toimialaan. Ajat eivät kuitenkaan sallineet sinisilmäisyyttä. Sisäasiainministeriön alaisuudessakin itärajan vartiointi piti hoitaa riittävän tehokkaasti. Venäjän sisäinen tilanne oli tuohon aikaan epävakaa, mikä heijastui toistuvina väkivaltaisinakin lieveilmiöinä valtakunnan rajalla. Ratkaisuna oli sotilaallisesti järjestetty organisaatio.

Rajavartiolaitos perustettiin 1919 ajan kuvan mukaan väliaikaiseksi organisaatioksi. Vakinaistamisen aika tuli vuonna 1932, jolloin säädettiin ensimmäinen laki Rajavartiolaitoksesta. Oli käynyt selväksi, että Suomen itärajan vartioimiseksi tarvitaan tehtävään omistautuva organisaatio. Rajavartiolaitoksen vakinaistamista jouduttivat itärajan takaa suunnattu laaja vakoilutoiminta ja maan yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseen tähdännyt salainen toiminta. Päätökseen vaikuttivat myös yhä tärkeämmäksi käyneet maanpuolustukselliset näkökohdat.

Osallistuminen maamme puolustamiseen onkin ollut alusta pitäen Rajavartiolaitoksen tehtävä ja samalla osa sen identiteettiä. Rajajoukkojen sotilaallinen suorituskyky oli kipeästi tarpeen, kun Suomi joutui sotaan Neuvostoliiton kanssa. Vastuuta oli riittämiin, sillä talvisodan alkaessa Laatokan Karjala ja alueet siitä pohjoiseen olivat paljolti rajajoukkojen vastuulla. Tappiot olivat ankaria, mutta joukot ja miehet täyttivät tehtävänsä kunnialla. Sotiemme aikana rajajoukoissa palveli kaikkiaan 40 000 miestä.

Hyvät kuulijat,

Kun 1930 sisäasiainministeriön johtoon perustettu Merivartiolaitos liitettiin sotien jälkeen Rajavartiolaitokseen, nykymuotoinen Rajavartiolaitos oli saanut muotonsa. Merivartiolaitos perustettiin torjumaan merellä rehottavaa viinan salakuljetusta, mutta siitä kehittyi sotien aikana rajavartiostojen kaltainen organisaatio, joka sopi tehtäviensä puolesta hyvin Rajavartiolaitokseen.

Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat itärajalla päällisin puolin vakaata aikaa. Rajalla jähmetyttiin muun Euroopan tavoin kylmän sodan asemiin. Rajarikkomuksia tapahtui harvakseltaan, koska Neuvostoliitto sulki rajansa liki hermeettisesti ja rajoitti luvallistakin rajaliikennettä. Mutta oli ilmassa jännitystäkin. Siitä piti huolen pelkästään tieto siitä, että rajan takana oli laajentumishaluinen supervalta. Aikaa myöten itärajalle laskeutui salamyhkäisyyden verho. Rajavartiolaitostakaan ei aivan suotta kutsuttu tuohon aikaan ”salavartiolaitokseksi”.

Tultaessa 1980 -luvun lopulle alkoi tapahtua. Itä-Eurooppa alkoi demokratisoitua, Saksat yhdistyivät ja Neuvostoliitto hajosi. Patoutuneet voimat alkoivat purkautua. Ihmisten liikkuminen ja matkustaminen Euroopassa ja globaalistikin vapautui, mikä synnytti uusia ilmiöitä valtakunnan rajoille. Yleisesti toivottua ihmisten vapaata liikkumismahdollisuutta seurasi ei niin toivottu kasvava rajarikollisuus.

Myös Rajavartiolaitoksessa käynnistyi iso muutos. Rajavartiolaitos otti vastuun rajaliikenteen tarkastuksista. Se muutti Rajavartiolaitoksen tehtäväkenttää ja toiminnan luonnetta ratkaisevasti ja myös peruuttamattomasti. Muutoksen suuruutta lisäsi se, että ulkorajavalvonta lakkasi olemasta kansallinen kysymys. Rajavartiolaitoksen piti kansainvälistyä, koska rajavalvonta-asioiden valmistelu oli siirtymässä Euroopan unioniin, johon Suomi oli päättänyt liittyä.

Hyvä juhlaväki,

Rajavartiolaitoksesta on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt monialainen virasto, jonka toiminnan päämääränä on aina ollut yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Tänä päivänä Rajavartiolaitoksen toiminnan tärkein päämäärä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sen ytimessä ovat ulkorajan uskottava valvonta ja se, että raja voidaan ylittää vain virallisten rajanylityspaikkojen kautta säädetyssä järjestyksessä. Tehtävä on varsin haastava. Valvonnan on oltava kattavaa ja luotettavaa, mutta samalla sen on tuettava valtioiden ja ihmisten välistä kanssakäymistä sekä taloudellista toimeliaisuutta. Ihmisten globaalin matkustamisen lisääntyminen korostaa rajaturvallisuuden merkitystä sisäisen turvallisuutemme ylläpitämisessä. Tässä suhteessa meillä ei ole vieläkään varaa sinisilmäisyyteen.

Viime vuosina voimakkaasti kasvanut rajaliikenne ja samoihin aikoihin päätetyt valtion talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat saattaneet Rajavartiolaitoksen talouden haastavaan tilanteeseen. Rajavartiolaitos on joutunut toimeenpanemaan ankaran sopeuttamisohjelman. Kokonaisuutta on kuitenkin helpottanut se, että rajaliikenteen kasvun turvallisen hallinnan välttämättömimpiin hankkeisiin on voitu osoittaa lisärahoitusta.

Haluan muistuttaa siitä, että kaikkien arvioiden mukaan mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen vastavuoroinen viisumivapaus nostaisi rajaliikenteen kasvuarvioita entisestään. Muutos olisi vaikuttava. Oleellista on se, että niin Rajavartiolaitos kuin muutkin viranomaiset, joiden tehtäväkenttään viisumivapaus vaikuttaisi, voivat valmistautua siihen ennakolta.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että EU:n ja Venäjän viisumivapausprosessi on jäädytetty. Toivomme, että tilanne rauhoittuisi ja että kriisiin löytyisi ratkaisu diplomaattikeinoin. Suomen kannalta on myös toivottavaa, että EU:n ja Venäjän suhteet normalisoituisivat niin pian kuin mahdollista. Paitsi viisumivapausneuvottelujen kannalta, myös Suomen talouden ja itä-kaupan kannalta pitkittynyt kriisi, jossa pakotteita asetettaisiin puolin ja toisin, olisi äärimmäisen haitallinen.

Jos ihmisten globaali liikkuvuus on haaste ulkorajoilla, niin jatkuvasti vilkastuva meriliikenne on sitä merellisen turvallisuuden ja ympäristön näkökulmasta erityisesti Itämerellä. Rajavartiolaitos on merellä kriittinen toimija meripelastuksen johtovastuunsa ja merellisen suorituskykynsä vuoksi. Suorituskyky on myös kehittymässä kasvavien haasteiden mukaisesti. Rajavartiolaitokselle on Rauman telakalta valmistumassa uuden sukupolven ulkovartiolaiva Turva. Laiva on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja usean ministeriön kanssa. Turva tuo Itämerelle kansallisesti ja kansainvälisestikin täysin uutta suorituskykyä monialaisten onnettomuuksien hallintaan.

Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävän painotukset ovat vaihdelleet vuosikymmenten kuluessa, mutta sen kova ydin on säilynyt. Aivan viime vuosina rajajoukkojen tehtäviä, organisaatioita ja varustusta on uudistettu yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Kehitystyön johtotähtenä on ollut Rajavartiolaitoksen vahvuuksien hyödyntäminen Suomen puolustamiseksi mahdollisissa kriiseissä. Rajavartiolaitoksen perustamilla rajajoukoilla on tänäkin päivänä selkeä, tärkeä ja tarkoituksenmukainen rooli puolustusjärjestelmässämme.

Tehtäviensä vuoksi Rajavartiolaitos toimii äärimmilleen hajautettuna ja alueellistettuna. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta on järkevää, että Rajavartiolaitoksen toiminta lisää monipuolisesti ihmisten jokapäiväistä turvallisuutta siellä missä se on läsnä eli rajaseudulla ja saaristossa. Näillä alueilla aitoon vaikuttavuuteen tarvitaan harvenevien viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, mihin Rajavartiolaitos on osoittanut arvojensa mukaisesti erinomaista valmiutta.

Haastavassa toimintaympäristössään Rajavartiolaitoksesta on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa kansainvälisestikin tunnustettu rajaturvallisuusosaaja. Hyvä maine on tuonut mukanaan vaikutusvaltaa. Voimme perustellusti arvioida, että Rajavartiolaitoksella ja Suomella on kokoaan suurempi painoarvo kansainvälisessä rajaturvallisuusyhteistyössä. Keskeinen foorumi on ollut Euroopan unioni rakenteineen, joita täydentävät useat alan monenkeskiset ja kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt. Ammattitaidon ja luotettavuuden mukanaan tuomaa vaikutusvaltaansa Rajavartiolaitos on käyttänyt menestyksellisesti Suomen kansallisen rajaturvallisuusaseman parantamiseksi.

Rajavartiolaitoksen monialaisuus edellyttää hyvän yhteistyökyvyn lisäksi sitä, että tehtävien rajapinnat on järjestetty tarkasti ja tehokkaasti. Tästä ovat erinomaisia esimerkkejä poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen perinteinen yhteistyö sisäisen turvallisuuden alalla sekä merellisten toimijoiden ns. meto -yhteistyö. Yhteistyöperinne voi olla suomalaisen viranomaiskentän erikoisuus, mutta se on myös sen vahvuus. Selvien kustannussäästöjen lisäksi tarkoituksenmukainen yhteistyö tukee kunkin toimijan ydintehtävien täyttämistä.

Kuten edellä totesin, Rajavartiolaitoksessa on menossa merkittävä talouden sopeuttamisohjelma. Toiminta on sopeutettava näköpiirissä oleviin resursseihin. Tämä edellyttää sitä, että Rajavartiolaitoksen voimavarat on suunnattava aikaisempaakin selvemmin sinne, missä niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suurin.

Tämä välttämätön muutos vaikuttaa myös monen arkeen Rajavartiolaitoksessa. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että Rajavartiolaitoksen sopeuttamistoimenpiteet voidaan toimeenpanna ilman henkilöstön irtisanomisia ja muutenkin haitat henkilöstölle on onnistuttu minimoimaan.

Hyvä paikalla oleva Rajavartiolaitoksen väki,

Rajavartiolaitoksen arvot ovat ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Kokemukseni mukaan nämä heijastuvat mainiosti teidän jokapäiväisestä tekemisestänne. Olen suurella mielihyvällä seurannut teitä ja muita rajamiehiä ja -naisia tehtävissänne. Olen kohdannut innostusta, tervettä ammattiylpeyttä ja rehtiä yhdessä tekemisen meininkiä. Teidän ansiostanne tämän päivän Rajavartiolaitos on tavattoman tehokas ja osaava organisaatio.

Haluan lämpimästi kiittää teitä ja koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöä mainiosta työstänne Suomen rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Toivotan teille kaikille jatkuvaa menestystä ja voimia tärkeään työhönne.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille mieleen painuvaa juhlahetkeä kanssamme.

Puhe 21.3.2014

Ministeri Räsänen Suuronnettomuuspäivillä Hyvinkäällä

Kirjoitettu kirjoittajana

Arvoisat seminaariin osallistujat,

Minulla on ilo tuoda Sisäministeriön tervehdys näille kolmansille suuronnettomuuspäiville. Samassa yhteydessä minulla on tilaisuus kiittää Laurea-ammattikorkeakoulua yhteistyökumppaneineen tilaisuuden järjestämisestä.

Seminaarin tämän vuoden teemaksi on valittu toiminta raideliikenneonnettomuuksissa. Keskitymme asiantuntija-alustajien johdolla eri viranomaisten toimintaan. Lopuksi seminaari päättyy onnettomuusharjoitukseen. On tärkeää, että viranomaiset ja vapaaehtoistoimijat vahventavat omaa osaamistaan osallistumalla seminaariin, jotta tosi tilanteen tullessa vastaan pystytään yhdessä toimimaan onnettomuustilanteissa. Tämä seminaari on hyvä esimerkki keinosta, jolla yhteistyötä vahvistetaan lisäämällä tietoa eri viranomaisten toiminnasta sekä verkostoidutaan eri toimijoiden kesken.

Hyvät kuulijat,

Suuronnettomuuksiin varautumisessa tarvitaan yhteistyötä valmiussuunnittelussa niin alueellisesti, kuin kansallisesti. Nostan esimerkiksi tällaisesta yhteistyöstä BSMIR-hankkeen (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey), jossa käsitellään merellisten monialaisten suuronnettomuuksien varautumista Itämerellä.

Hanke toteutetaan yhteistyössä sisäministeriön pelastusosaston ja Rajavartiolaitoksen esikunnan kesken. Tavoitteena on kartoittaa Itämeren alueen maiden merellisiin monialaisiin onnettomuuksiin liittyviä kansallisia varautumissuunnitelmia. Tarkoituksena on myös selvittää eri maiden viranomaisten toimintamalleja liittyen laivojen tulipaloihin, kemikaalionnettomuuksiin sekä merellä tapahtuviin suuronnettomuuksiin. Samalla tarkastellaan maiden valmiuksia massaevakuointeihin sekä ilma-alusten käyttöön ja johtamiseen liittyviä perusteita merellisissä suuronnettomuuksissa.

Hankkeesta laaditaan loppuraportti, jossa kuvataan eri maiden varautumisen tilaa ja toimintaa sekä pyritään luomaan esityksiä yhteisistä Itämeren kattavista toimintamalleista. Näin on tarkoitus jakaa eri maiden hyviä käytäntöjä ja luoda materiaalia merellisiin suuronnettomuuksiin varautumiseen. Raportin valmistuu toukokuussa 2014 ja on luettavissa Rajavartiolaitoksen www-sivuilta.

Erilaisissa vakavissa vaara- ja onnettomuustilanteissa tulee yleisjohtajuuden ja toimivaltasuhteiden olla selvät ja toimivat. Tulee myös huomioida, että johtosuhteita ei tule muuttaa normaalista häiriötilanteissa niiden vakavuuden tai laajuuden perusteella, vaan asianomainen toimivaltainen viranomainen johtaa ja vastaa häiriötilanteen hoitamisesta sen laajuudesta riippumatta. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, tilannekuvan ylläpito sekä viestintä.

Suuronnettomuudet ovat onneksi hyvin harvinaisia. Harvinaisuus johtaa kuitenkin siihen, että meille ei ole rutiinia tämän tyyppisistä tehtävistä ole syntynyt. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota varautumisen suunnitteluun. Suunnittelun tulee pohjautua päivittäisiin, käytössä oleviin resursseihin. Suunnittelussa tulee myös huomioida tilanteiden hoitamiseen osallistuvat eri viranomaiset ja heidän toimintansa edellytykset. On tärkeää, että kaikilla toimijoilla on selkeät, ennalta määritellyt roolit, jotka ovat selkeästi koulutetut ja ohjeistetut.

Sujuva toiminta eri viranomaisten kesken onnettomuustilanteessa ei ole itsestäänselvyys. Jotta tilanteet pystytään hoitamaan tehokkaasti, tulee toimintaa suunnitella etukäteen yhdessä.

Vanha kansanviisaus sanoo, että vahinko ei tule kello kaulassa. Käytännössä tämä tarkoittaa meille sitä, että emme pysty tarkkaan arvioimaan millainen onnettomuus meitä seuraavaksi kohtaa ja millaisilla toimenpiteillä joudumme onnettomuutta ja sen jälkitilannetta hallitsemaan. Tapahtuneista onnettomuuksista kuitenkin opimme, mitkä tekijät vaikuttavat tilanteen hallintaan saamiseen.

Yksi keskeinen harjoittelun muoto suuronnettomuuksiin varautumisessa on pienempien onnettomuuksien kautta tapahtuva jatkuva oppiminen. Jo pienen liikenneonnettomuuden hoitaminen on usean viranomaisen yhteistoimintaa vaativa tehtävä. Jokainen, pienikin onnettomuus on siis samalla myös oppimistilanne, josta saamme arvokasta osaamista ja kokemusta.

Seminaarin yhteydessä lauantaina järjestetään VR:n konepajalla suuronnettomuusharjoitus, jossa pääsemme seuraamaan läheltä junaonnettomuuden pelastustoimia ja viestintää. Tilanne on hyvin valittu suuronnettomuusharjoitukseksi, sillä erityisesti matkustajajunien onnettomuuksilla on suuri riski erittäin suuriin henkilövahinkoihin.

Suomen historian pahin junaonnettomuus tapahtui Turengissa 12.3.1940. Turmassa kuoli 39 henkilöä ja loukkaantui noin 60. Onnettomuus syntyi, kun tavarajuna törmäsi sotilaita kuljettaneeseen junaan.

Lähivuosien vakavin raideliikenneonnettomuus Suomessa tapahtui 6.3.1998 Jyväskylässä. Onnettomuudessa kuoli junan toinen kuljettaja ja 9 matkustajaa. 94 matkustajaa loukkaantui. Junassa oli noin 300 matkustajaa. Onnettomuuden perussyy oli sama kuin Santiago de Compostelan junaonnettomuudessa. Junalla oli liian suuri tilannenopeus, jonka seurauksena juna kaatui ajaessaan vaihteeseen. Jyväskylän junaonnettomuus tapahtui lähellä sairaalaa ja paloasemaa. Tästä syystä pelastustoiminta käynnistyi nopeasti ja kaikki lähes sata loukkaantunutta olivat sairaalassa 37 minuutin kuluessa onnettomuudesta. Onnettomuustutkintalautakunta antoi lukuisia suosituksia, jotka liittyivät raiteiden opastimiin ja suunnitteluun, junien rakenteisiin, nopeusrajoituksiin sekä junankuljettajien koulutukseen. Tutkijalautakunnan suositusten pohjalta myös parannettiin mm. pelastustoiminnan suunnittelua.

Suuret potilasmäärät ja junien suuri massa tekevät pelastustoiminnan onnettomuuspaikalla erittäin vaikeaksi. Lisäksi junaonnettomuudet tapahtuvat usein hankalien liikenneyhteyksien päässä, kaukana paloasemista ja ambulansseista. Koska onnettomuuden hallintaan tarvitaan erittäin paljon resursseja, ovat viestiliikenteen järjestäminen ja tilannekuvan muodostaminen alkuvaiheessa erittäin haasteellisia.

Hyvät seminaariin osallistujat,

Suuronnettomuuden hallinta edellyttää monien viranomaistahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden yhteistyötä. Jotta yhteistyö toimisi tehokkaasti, on tärkeää että tilanteen hallintaa harjoitellaan myös ennen onnettomuutta. Harjoituksissa ei ole oleellista, millaisen onnettomuuden hallintaa harjoitellaan, vaan tärkeintä on yhdessä harjoittelu ja toimintaa heikentävien puutteiden löytäminen ja niiden korjaaminen yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari antaa teille uutta tietoa ja pääsette keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia kollegoidenne kanssa.

Toivotan teille kaikille antoisaa seminaaria!

Poliittinen katsaus puoluehallituksessa

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Arvoisa puoluehallitus,

Me kristillisdemokraatit haluamme olla mukana vaikuttamassa mieluummin kuin seuraamassa sivusta isänmaan tulevaisuuden kannalta tehtäviä aivan keskeisiä päätöksiä Meille kristillisdemokraateille on tärkeää turvata tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointi.  Ilman meitä moni tämän hallituksen tekemistä ratkaisuista olisi aivan erilainen. Jos olisimme yksin hallituksessa, olisi moni päätös myös siinä tapauksessa erilainen – moni päätös olisi tehty paremmin. Me emme kuitenkaan pakene vastuuta vaikeissa olosuhteissa vaan haluamme kantaa kortemme kekoon suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Teemme päätöksiä isänmaan parhaaksi. Haluamme vaikuttaa suomalaisten hyväksi kristillisdemokraattisen politiikan pohjalta jäljellä olevan hallituskauden ja tavoittelemme paikkaa myös tulevasta hallituksesta. Suomi tarvitsee kristillisdemokraatteja.

 

Maaliskuun viimeiset viikot jäävät historiaan hallituksen tekemien poikkeuksellisen suurten ratkaisujen viikkona. Ratkaisujen ansiosta valtion velkaantuminen pystytään taittamaan lähivuosina. Tämä on erittäin tärkeä käänne hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden kannalta. Palvelut pystytään turvaamaan vain jos julkisen talouden perusta on kunnossa.Toissa viikolla tehty päätös valtiontalouden 2,3 miljardin euron sopeutuksesta oli yksi tämän hallituskauden vaikeimmista, jollei jopa kaikkein vaikein.  Taustalla sopeutustarpeelle on Suomen talouden erittäin heikko tilanne. Suomen talous on nyt huonommassa tilassa kuin kaikkein pessimistisimmissäkään ennusteissa muutaman vuoden takaa uskallettiin ennustaa. Teollisuustuotantomme on romahtanut ja vientimme on sakannut kehittyneiden teollisuusmaiden historiassa poikkeuksellisen rajusti. Suomen talouskasvu on jo 15 % jäljessä sitä tasoa, jota ennakoitiin ennen vuotta 2008. Samaan aikaan ovat julkiset menot jatkaneet kasvuaan.

Kehysriihessä päätetyt sopeutustoimet ovat kooltaan tavattoman suuria ja siitä johtuen myös päätökset, joita kehysriihessä tehtiin, olivat erittäin vaikeita. Taustalla on vielä se, että sopeutustoimet tehtiin jo aikaisemmin sovittujen viiden miljardin euron toimenpiteiden päälle.  Veronkorotuksia ja menosäästöjä tehtiin erittäin laajasti ja siksi tehdyt sopeutusratkaisut koskettavat kaikkia suomalaisia. Nämä päätökset olivat kuitenkin välttämättömiä. Talous on saatava kestävälle pohjalle ja velkaantuminen on pysäytettävä, jotta Suomi pystyy myös tulevaisuudessa huolehtimaan lapsista, sairaista ja vanhuksista

Sovitut sopeutustoimet kohdentuvat erittäin laajasti. Päätökset pyrittiin kohdentamaan siten, että päätökset eivät muuta tulonjakovaikutuksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että veronkorotukset kohdennettiin kaikkein hyvätuloisimmille samalla kun pienituloisimpien verotusta kevennettiin. Menosäästöjen puolella haettiin säästöjä indeksijäädytysten lisäksi esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan muutoksilla ja julkiselle hallinnolle asetetulla tuottavuustavoitteella joka tarkoittaa määrärahojen pienenemistä. Samoin leikattiin esimerkiksi yritystuista, kehitysyhteistyöstä, eduskunnan toimintamenoista ja puoluetuesta. Myös tupakkaveroa ja valmisteveroja korotettiin.

Meille kristillisdemokraateille vaikeimpia päätöksiä olivat lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset. Emme olisi halunneet koskea lapsilisiin. Monipuoluehallituksessa mikään puolue ei kuitenkaan päätä yksin toimenpiteistä. Mikään puolue ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi, mutta on täysin selvää että kehysriihessä saavutettu ratkaisu olisi erinäköinen ilman kristillisdemokraattien vaikutusta. Lapsilisään esitettiin huomattavasti suurempia leikkauksia eri malleilla kuin se malli johon lopulta päädyttiin. Nyt tehdyn päätöksen mukainen leikkauksen kokoluokka on noin 8 %. Ensimmäisen lapsen osalta tämä tarkoittaa käytännössä reilua 8 euroa kuukaudessa. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että samalla kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet saavat kompensaation korotetun työtulovähennyksen ja perusvähennyksen muodossa. Tärkeää sovitussa mallissa on se, ettei se puutu lapsilisien rakenteeseen.  Myös jatkossa lapsilisä kasvaa lapsimäärän kasvaessa. Samoin tulee huomioida, ettei lapsilisien yksinhuoltajakorotusta leikata. Nämä seikat ovat oleellisia sillä lapsiköyhyys keskittyy yksinhuoltajaperheisiin ja monilapsisiin perheisiin.

Lapsilisä-asia on puhututtanut julkisuudessa kehysten jälkeenkin. Väärien todistusten on annettu lentää. Kaikki neuvotteluissa mukana olleet kuitenkin tietävät sen, että KD on taistellut kärjessä lapsiperheiden asialla niin kotihoidon tuen kuin lapsilisien puolesta. Kuten todettua, jos asia olisi ollut meistä kiinni, ei lapsilisiin olisi koskettu eikä kotihoidon tuen mallia esitetty muutettavaksi.

 

Hyvät kuulijat,

Olemme perhepuolue ja perheiden hyvinvointi on meille tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Usein olemme jääneet kuitenkin tässä yksin. Olen huolissani siitä, että perheiden hyvinvointi ei näytä olevan keskeinen tavoite millekään muulle puolueelle ja siksi perheiden asioihin liittyvä poliittinen osaaminen on maassamme heikkoa. Tämä seikka tuli ilmi viime viikolla käydyissä kehysneuvotteluissa. Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla. Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministeriryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta.

Hyvät ystävät, lapsiperheiden tukeminen on tehokkainta syrjäytymisen vastaista työtä. Lapsena koettu turvallisuus ja hyvinvointi antavat ihmiselle hyvät eväät pitkälle elämään. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä.

 

Kehyspäätöksen lisäksi hallitus teki maaliskuun lopulla myös historiallisen sote-ratkaisun. Ylivoimaisesti suurin osa julkisen palvelutuotannon resursseista kohdentuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi saavutetun sote-ratkaisun merkitystä ei voi väheksyä. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka puolesta olen puhunut: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Nimelliset muutokset eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen. Uudistuksen tulee ennen muuta turvata lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla on mahdollista saada apua nopeammin. Riittävän suuret hallinnolliset alueet mahdollistavat toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ratkaisu antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen. Uudistuksen merkittävin hyöty on se, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

 

Kehysriihessä tehtiin myös omaa ministeriötäni koskeva rakenneratkaisu. Jo syksyllä hallitus sopi rakennepaketin yhteydessä, että sisäministeriön alaiselle pelastustoimelle asetetaan 7,5 miljoonan euron rakenteellinen säästötavoite. Tavoitteena on vapauttaa tuo rahamäärä kunnille käytettäväksi peruspalvelujen turvaamiseen osana kuntien velvoitteiden vähentämistä. Säästötavoite tuli saavuttaa palvelutasoa heikentämättä. Vuoden 2013 lopulla sisäministeriö lähetti lausunnoille ehdotuksen säästöjen hakemiseksi pelastustoimen aluejakoa muuttamalla.  Lausuntokierros päättyi maaliskuussa ja lausuntoja saatiin yli 300. Lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella sisäministeriö päätyi tarkentamaan esitystään niin, että rakenteelliset muutokset toteutetaan aluejaon muuttamisen sijaan pelastuslaitosten sisäisiä rakenteita muuttamalla. Hallituksen samanaikaisesti tekemä päätös viidestä sote-alueesta vaikutti ratkaisevasti tarkennettuun esitykseen pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallitus päätti, että pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilanne- keskusta suunnitellun 22 sijaan. Tähän liittyen käynnistin virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöhemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä.

 

Merkittävä osa pelastustoimen säästöistä tullaan saavuttamaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistämällä kaikissa valtakunnan pelastuslaitoksissa. Tämä mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Se, että pelastustoiminnan taso ei laske, on koko uudistuksen kantava periaate. Kaikki säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä ja uudistuksen ohjauksesta, seurannasta ja aluekohtaisten tavoitteiden toteutumisen valvonnasta vastaa Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä. Pelastuslaitokset tulevat raportoimaan säännöllisesti toiminnan kehittymisestä. Sisäministeriön lisäksi myös aluehallintovirastot tulevat valvovamaan, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene.  Ambulanssin ja paloauton on saavuttava yhtä nopeasti hädässä olevan luo kuin tähänkin asti.

 

 

Hyvät kuulijat,

Eurovaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Eurovaaleissa lähdemme tavoittelemaan yhden europarlamentaarikon paikkaa. Tavoite on toteutettavissa kovalla työllä. Me lähdemme vaaleihin tuomaan vaihtoehtoa äärivaihtoehtojen välissä. Liittovaltion ja EU:sta eroamisen välissä on keskitie – kristillisdemokraattinen vaihtoehto, joka perustuu EU:n kehittämiselle siten, että päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kansalaista. Politiikan viitekehyksen tulee olla ensin yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla. Keskustelussa EU:n toimielinten suhteesta edustamme näkökulmaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on turvattava.

 

Tänään nimeämme monta uutta ehdokasta. Listamme on erinomainen ja parlamenttipaikka mahdollinen.  Haluan kannustaa kaikkia teitä, hyvät ystävät, aktiiviseen vaalityöhön. Yhdessä töitä tekemällä pääsemme tavoitteeseemme.

 

Tiedote: Räsänen:Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille

Kirjoitettu kirjoittajana

Tiedote 11.4.2014

Sisäministeri, puoluejohtaja Päivi Räsänen (kd):

”Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille”

 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen asettuu ehdolle Europarlamenttiin. Puolue on jo nimennyt 18 ehdokasta ja täyttää nyt kaksi viimeistä paikkaa. Toinen ehdolle asettuja on Räsäsen valtiosihteeri Andrei Nahkala. Ministeri kertoo päätyneensä ratkaisuun perusteellisen pohdinnan jälkeen.

– Päätös ei ollut helppo. Olen erittäin motivoitunut hoitamaan ministeritehtäviäni, mutta samaan aikaan puoluejohtajana näen, miten tärkeää on vaikuttaa suomalaisena kristillisdemokraattina Euroopassa.

Haluan ehdokkuudellani viestittää, että kristillisdemokraattisia arvoja kannattavan suomalaisen kannattaa äänestää myös näissä vaaleissa kristillisdemokraattista puoluetta.

Räsänen korostaa, että KD lähtee näihin vaaleihin täydellä rintamalla:

– Meillä on puolueemme historian vahvin ehdokaslista: istuva, laajaa arvostusta nauttiva meppi, ministeri, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kolme kansanedustajaa, kaksi puolueen varapuheenjohtajaa ja muita erinomaisia nimiä, hän sanoo.

– Tavoitteenamme on kannatuksella mitattuna selkeä vaalivoitto edellisiin EU-vaaleihin nähden ja paikka parlamentissa.

Ministeri Räsänen osallistuu työssään säännöllisesti Suomen edustajana EU:n oikeus- sisäasiainneuvoston kokouksiin. Lisäksi hän on jäsen hallituksen viikoittain kokoontuvassa EU-ministerivaliokunnassa, joka luotsaa maamme EU-politiikkaa.

– EU:n on säilyttävä itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyöelimenä, liittovaltiokehitystä vastustamme. En kannata EU:n budjetin kasvattamista enkä EU:n omaa verotusoikeutta. Samoin jäsenmaiden budjettien tasapainottaminen pitää olla kansallisvaltioiden omissa käsissä, hän linjaa.

– On turha työntää Brysseliin asioita, jotka voidaan aivan hyvin päättää Suomessa. Jäsenvaltioiden vaikutusvalta on turvattava EU:ssa.

EU:n keskeisimmiksi tehtäviksi Räsänen mainitsee turvallisuuden, vapauden ja vakauden luominen sekä Euroopan markkina-aseman vahvistaminen Euroopan maiden yhteistyön kautta.

Räsänen muistuttaa, että kristillisdemokraatit muodostavat suuren puolueen EU:ssa ja että maassamme juuri KD edustaa aatteellisesti tätä poliittista liikettä.

– Ihmisarvon, perheen, elämän kunnioituksen, lähimmäisen rakkauden, työn ja yrittämisen arvot ovat niitä kristillisdemokraattisia arvoja, joiden puolesta puolueemme tahtoo ja minä tahdon olla tekemässä työtä niin EU:ssa kuin Suomessa, hän toteaa.

Lisätietoja:

Valtiosihteeri Andrei Nahkala p. 040 593 2127