Ajankohtaista

RSS

Menetystä ja menestystä

 

Vaalipäivän jälkeisenä päivänä tunnelmat ovat kahtalaiset. Pettymys on suuri, sillä menetimme paikkamme europarlamentissa, ja äänikuningattareksi noussut Sari Essayah putosi huikeasta äänimäärästään huolimatta. Median kahden viimeisen viikon toistuva rummutus paikkamme mahdottomuudesta osoittautui sekä vääräksi että vei luottamuksen vaalipäivän äänestäjiltä. Ennakkoäänten perusteella olimme hyvin lähellä onnistua, mutta vaalipäivänä menestykseemme ei enää luotettu riittävästi.

Vaalipäivän ilonaiheeksi muodostui kova kannatuksemme, joka nousi 5,2 prosenttiin. Tämä lukema on paras aikoihin, nousua edellisistä eurovaaleista on 1,1 prosenttia. Viime eduskuntavaaleihin verrattuna kannatuksemme nousi 1,2 prosenttia, ja kuntavaaleista nousua on 1,5 prosenttia. Kenttäväen kasvava tuki  on erityisen rohkaisevaa aikana, jolloin puolueemme on kantanut raskasta vastuuta niin kotimaan politiikassa kuin EU-politiikassa. Tämä vaalivoitto antaa lujaa luottamusta tuleviin eduskuntavaaleihin. Kannatusprosenttimme olisi riittänyt eduskuntavaaleissa paikkaan kuudessa eri vaalipiirissä. Lisäksi kahdessa vaalipiirissä päästiin noin prosentin päähän. Tästä vaalivoitosta on hyvä aloittaa kampanjatyö vuoden päästä siintäviin eduskuntavaaleihin!

Kiitos teille kaikille, jotka annoitte panoksenne vaalityöhömme. Erityinen kiitos kuuluu mahtaville ja osaaville ehdokkaillemme, joista voimme syystä olla ylpeitä. Lämmin kiitos myös kaikille vaalityössä ahertaneille innostavasta ja tuloksellisesta vaalityöstä. On hienoa saada tehdä työtä kanssanne! Lopuksi kiitos äänestäjillemme, jotka annoitte tärkeimmän panoksenne. Tästä on hyvä jatkaa!

Päivi Räsänen

Sisäministeri

Kiitos!

Lämmin kiitos kaikille puolueemme tukijoille, mahtaville, osaaville ehdokkaille ja ahkeralle kampanjaväelle sekä äänestäjille! Toki äänikuningattaremme Sarin  paikan menetys harmittaa, mutta samalla iloitsen puolueemme kannatuksen noususta. 5,2 % on paras kannatuslukema vaaleissa aikoihin! Edellisissä vaaleissa kannatus oli 4,2%. Tästä vaalivoitosta on hyvä aloittaa kampanjatyö vuoden päästä siintäviin eduskuntavaaleihin!

Tiedote: Päivi Räsänen kampanjoi Tampereella, Lahdessa, Espoossa ja Helsingissä

TIEDOTE

VAPAA JULKAISTAVAKSI

 

Kampanjoin Tampereella, Lahdessa, Espoossa ja Helsingissä

Olen median ja kansalaisten tavattavissa EU-vaalitapahtumissa 23.5.-24.5. seuraavasti:

 

pe 23.5.

klo 17.45 -18.15 Tampere, Keskustorin vaalimökki

la 24.5.

klo 11.30 -12.00 Lahti, Pääkirjaston aukio

klo 14.30-15.00 Espoo, Tapiola, Kulttuurikeskuksen edustalla, Kaupunkikalliontie 10

klo 15.30-16.00 Helsinki, Kamppi, Eurooppalaisen Suomen vaalirekka

klo 16.15-16.45 Helsinki, Rautatientori, Maailma kylässä – festivaali

 

Lisätietoja:

Asmo Maanselkä 0445112236

Mikko Rekimies   0445525030

Kiintiöpakolaisten vastaanottoon merkittävä lisärahoitus EU:lta

 

Kiintiöpakolaiset asettuvat Suomeen saavuttuaan suoraan kuntien asukkaaksi, jolloin he ovat välittömästi oikeutettuja kunnallisiin peruspalveluihin ja erityisiin kotoutumista tukeviin palveluihin. Uudelleensijoittaminen on myös suojelua tarvitsevien ihmisten kannalta turvallisempi tapa saapua Euroopan unionin alueelle kuin esimerkiksi ylittämällä huonokuntoisella veneellä Välimeri tai turvautumalla ihmissalakuljettajien apuun maareiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden kansainväliset verkostot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hätää ja toiveita paremmasta elämästä.

EU:n tavoitteena on tukea tätä pakolaisten uudelleensijoittamista jäsenmaissa. Perustettavaan uuteen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon tulee sisältymään erillinen rahoitusosuus, josta jäsenvaltiot voivat hakea kiintiöpakolaisten vastaanottoon tukea.

Rahastosta maksettava kertakorvaus on yhdestä uudelleensijoitetusta pakolaisesta jäsenvaltiolle 6000 euroa, ja tietyin edellytyksin tukea voi saada jopa 10.000 euroa sijoitettavaa pakolaista kohti. Arvion mukaan vähintään puolet Suomen vuosittain vastaanottamista kiintiöpakolaisista voisi kuulua korotetun korvauksen piiriin. Suomi voi saada nykyisellä kiintiöpakolaisten määrällä tukea ainakin 6 miljoonaa euroa vuosittain.

Näin merkittävä lisärahoitus on positiivinen signaali sen puolesta, että jäsenmaat lisäisivät osuuksiaan kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on konkreettinen keino osoittaa tukea kriisimaiden naapurissa sijaitsevia, suurten paineiden alla toimivia valtioita kohtaan ja tukea hädänalaisten ihmisten turvallisempaa pääsyä EU-alueelle.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko

 

Afrikan väkirikkaimmassa valtiossa Nigeriassa siepattiin huhtikuussa lähes 300 koulutyttöä, joista yli 220 on edelleen sieppaajien hallussa. Sieppauksen jälkeen Boko Haram -järjestö ilmoittautui sieppauksen tekijäksi. Järjestö on tunnettu länsimaisen koulutuksen ja kulttuurin vastaisuudestaan ja järjestön nimi Boko Haram tarkoittaa ”länsimainen koulutus on kiellettyä”. Boko Haramin iskujen pääkohteena ovat olleet usein koulut ja järjestön johtaja Abubakar Shekau on vaatinut länsimaisen koulutuksen tuhoamista. Järjestö saa käyttövoimaa myös Nigerian nykyhallinnon heikkoudesta sekä maassa rehottavasta korruptiosta ja sen toiminnan tavoitteena on syrjäyttää maan hallinto.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko ja vakava lapsen oikeuksien loukkaus. Lapsiin ja kouluihin kohdistetut väkivaltaiset hyökkäykset ovat vastoin kansainvälistä oikeutta eivätkä ole hyväksyttäviä missään tilanteissa. Lapsen oikeus koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan se on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, ja myös Nigeria on vahvistanut sen. Lasten oikeuksien toteutuminen on välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. Juuri tyttöjen koulutus köyhissä maissa on todettu useissa tutkimuksissa tehokkaimmaksi keinoksi edistää yhteiskunnallista kehitystä ja vähentää köyhyyttä. Tilanne Nigeriassa on tästä syystä kestämätön.

Koulutus valmistaa lasta vastuulliseen elämään yhteiskunnassa ja edistää lapsen persoonallisuuden sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien kehittymistä. Lasten pitää saada kasvaa ja käydä koulua ilman pelkoa väkivallasta ja riistosta. Nigerian hallintoa tulee tukea, jotta se pystyy varmistamaan nigerialaislasten turvallisen koulunkäynnin. Alueen sosiotaloudellisiin olosuhteisiin pitää myös löytää ratkaisuja, jotteivät terroristijärjestöt pysty hyödyntämään köyhyydestä ja työttömyydestä kumpuavia ongelmia rekrytoinnissaan.

 

Kirkolliskokouspuhe 6.5.2014

Kirkolliskokous 6.5.2014, Turku

Sisäministeri Päivi Räsänen

(Julkaisuvapaa 6.5. klo 14.30)

 

Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, hyvät kuulijat.

Ärade ärkebiskop, bästa medlemmar i kyrkorådet, bästa åhörare.

Suomessa kirkon rooli yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistäjänä on merkittävä. Sen tärkein tehtävä on yhteiskunnan hengellisestä hyvinvoinnista vastaaminen, mutta evankelis-luterilaiset seurakunnat harjoittavat laajasti myös sosiaalista palvelutoimintaa kuten diakoniaa, lapsi- ja nuorisotyötä, perheneuvontaa ja sairaalasielunhoitoa. Kirkolle on lisäksi määritelty lakisääteisiä tehtäviä, joita ovat hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito.

Tällä kevätistuntokaudella kirkolliskokouksella on lausuttavanaan lakiluonnos, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki yhteiskunnallisen tehtävien korvaamisesta kirkolle. Lakihankkeen taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu.

Tällä hetkellä kirkko saa valtiolta korvausta näiden tehtävien hoitamiseen yhteisöverotuoton-osuuden kautta. Useimmat suomalaisista tietävät, että kirkolle tulevan yhteisövero-osuuden katsotaan olevan korvausta nimenomaan kirkon lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Voimassa oleva lainsäädäntö on kuitenkin ongelmallinen juuri tältä kannalta, sillä yhteisöveroa koskevissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu, mihin tehtäviin seurakuntien tulee yhteisöverotuotosta saamaansa osuutta käyttää. Koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan vakaumuksesta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Tässä kirkolliskokouksessa käsiteltävänä olevalla lailla valtion kirkolle myöntämän korvauksen käyttäminen sidottaisiin nimenomaan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Uusi lainsäädäntö olisi näin läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi.

Ärade representanter vid kyrkomötet,

Genom den lag som behandlas vid detta kyrkomöte skulle användningen av den ersättning som beviljas till kyrkan bindas uttryckligen till skötseln av lagstadgade samhälleliga uppgifter. Samfundsskatteavkastningens andel skulle ersättas med en lagstadgad statsandel. Den nya lagstiftningen skulle således bli transparent och även mera hållbar till sina grunder.

Lakiesitys pohjautuu viime syksynä jätettyyn työryhmän muistioon, jossa esitettiin kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida lakisääteisten tehtävien kustannuksia kirkolle. Käsittelin näitä vaihtoehtoja viime syksynä kirkolliskokoukselle pitämässäni puheessa. Työryhmämuistion pohjalta on valmisteltu nyt kirkolliskokouksen päätettävänä oleva esitys, jossa yhteisöverotuoton osuus siis korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella.

Parempaa lainsäädännöllistä ratkaisua kirkon hoitamien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi on etsitty myös aiemmin. Jo vuonna 2002 valtionvarainministeriön vetämä työryhmä esitti valtionavustusta sopivana ratkaisuna yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi, mutta tätä ehdotusta ei kuitenkaan lähdetty viemään eteenpäin. Ehkä nyt viimein on tämän muutoksen aika. Siitä päätätte te, arvoisat kirkolliskokousedustajat.

Merkittävää on, että laissa säädettäisiin avustuksen lähtötasosta. Lähtötason määrä olisi 114 miljoonaa euroa ja myönnettävä avustuksen määrä sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Tämän lisäksi kirkolta perittävistä verotuskustannuksista vähennettäisiin 6 miljoonaa euroa, eli kokonaiskompensaatio olisi 120 miljoonaa. Avustuksen euromääräinen taso on yhdessä kirkkohallituksen kanssa neuvoteltu. Mihin summa perustuu? Kirkkoministerinä olisi hienoa sanoa, että tämä summa kattaa kirkon lakisääteisistä yhteiskunnallisista tehtävistä koituvat kulut, mutta valitettavasti se ei riitä siihen. Silloin summan tulisi olla noin 140 miljoonaa. Viime vuonna kirkon saama tuotto yhteisöverosta oli 103 miljoonaa ja tänä vuonna arviolta 108 miljoonaa euroa. Tuo 120 miljoonaa olisi tähän kuitenkin huomattava parannus aikana, jolloin valtioneuvosto on pakotettu tekemään miljardiluokan säästöjä.

Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin lisäksi yhteensä n. 1 miljoonan euron avustukset tapauskohtaisesti erillisestä hakemuksesta. Myös ortodoksikirkko saa yhteisövero-osuutta, joskin hyvin pientä (noin 100 000 euroa). Huomattavasti merkittävämpi on sen saama noin 2, 1 miljoonan euron valtionavustus. Yhteisövero-osuus on tarkoitus poistaa myös ortodoksikirkolta.

Avustuksen määrästä säätäminen suoraan laissa on erittäin poikkeuksellista. Tällä hetkellä ei ole voimassa toista valtionavustuslakia, jossa myönnettävän avustuksen määrä olisi ilmaistu suoraan laissa. Huomattava muutos nykytilaan olisi myös se, että laissa mainittaisiin nimenomaisesti valtion velvollisuus korvata kirkolle lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitaminen.  Lakiesitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä, jolle kuuluu kirkollisten asioiden budjettirahoitus. Kirkollisista asioista vastaavana ministerinä esittelin ehdotuksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka hyväksyi sen yksimielisesti. Ottaen huomioon valtion talouden vaikea tilanne, pidän valtioneuvoston kantaa merkittävänä saavutuksena kirkon kannalta.

Yhteisöverotuotosta saatavan rahoituksen keskeisin ongelma on seurakuntien kannalta ollut sen huono ennustettavuus. Yhteisöverotuoton osuuteen vaikuttavat yhteisöverokannan muutokset, jotka voivat vaikuttaa seurakunnille tulevan osuuden määrään suuresti. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokantaa laskettiin 24 prosentista 20 prosenttiin. Myös seurakuntien jako-osuus olisi samalla laskenut, ellei hallitus olisi linjannut, että seurakuntien jako-osuutta korotetaan väliaikaisesti. Vuoden 2016 alusta jako-osuus laskee, kun korotus lakkaa. On täysin avoinna, mille tasolle seurakunnille tuleva osuus vuodesta 2016 eteenpäin määräytyisi. Verokantamuutosten lisäksi seurakunnille tulevaan yhteisöverotuottoon vaikuttavat yritysten tuloskehitys ja yritysten vuosittain Suomeen maksamat verot. Nekin vaihtelevat suhdanteiden mukana.

Yksi tutkittu ja täällä kirkolliskokouksen keskusteluissakin esillä ollut vaihtoehto on kulujen kattaminen Ruotsin mallin tapaan hautausmaksulla, joka perittäisiin Yle-veron tapaan henkilön ansiotuloverotuksesta. Pidän ehdotettua valtionavustusta tätä vaihtoehtoa vakaampana ja myös kansalaisille helpommin perusteltavana. Veroehdotuksessa näkyvä hautausmaksu saattaisi muodostua kestäväksi puheenaiheeksi näin kevätaikaan. Se olisi kirkolta hyvin näkyvä vuosittainen viesti jokaiselle kansalaiselle: hautausmaksu, ”Memento mori!” Kirkko on toki läsnä kuoleman hetkellä, mutta silloinkin kirkko on elämän puolella, iankaikkista elämää, ylösnousemuksen toivoa ja syntien sovitusta julistamassa. Hautausmaksuna perittävä korvaus myös unohtaisi sen tosiasian, että kirkolla on myös ne muut lakisääteiset tehtävät, joista sen tulee saada korvaus.

Kokonaisuutena tämä lakiesitys on tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilan korjaamiseksi sekä kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Rohkaisen kirkolliskokousta tarttumaan tähän tilaisuuteen. Se on vakaampi ja ennustettavampi rahoitusmuoto kuin nykyinen yhteisöveropohjainen rahoitus.

Bästa kyrkomötesrepresentanter,

Jag uppmuntrar kyrkomötet att gripa detta tillfälle. Det är en finansieringsform som är stabilare och mera förutsägbar än den nuvarande finansieringen som baserar sig på samfundsskatten.

On totta, että valtionavustus kirkolle olisi vaarassa, mikäli vaaleissa valittu eduskunta olisi hyvin kirkkovastainen eikä näkisi enää tarpeellisena korvata kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä koituvia kuluja. Mutta siinä tapauksessa rahoitus olisi yhtälailla vaarassa myös nykymallilla tai esimerkiksi mahdollisella muulla tuloperusteisella mallilla. Kun tällä vaalikaudella valtiontalouden tasapainottamiseksi on jouduttu tekemään kaiken kaikkiaan 7 miljardin euron sopeutukset, ne ovat koskeneet niin menoja kuin tuloja. Yhteisöverotuoton jakamisesta päätetään samalla tavalla eduskunnan talousarviokäsittelyssä kuin päätettäisiin kirkon valtionavustuksesta. Kuitenkin sillä erotuksella, että kynnys laissa säädetyn avustustason purkamiseen on merkittävästi korkeammalla. Yhteisöveron jako-osuus puolestaan pienenee vuonna 2016 ilman erillistä päätöstä. Suosittelen siis tätä ratkaisua, sillä pidän sitä kirkon kannalta vakaampana ja varmempana.

Te hyvät kirkolliskokousedustajat annatte tästä esityksestä lausunnon, jonka jälkeen tarkoitukseni on viedä esitys vielä eduskuntaan, jossa se käsiteltäisiin ensi syksynä. Laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta sitä alettaisiin toteuttaa vasta vuoden 2016 alusta. Lakimuutoksesta seuraa tarve muuttaa myös Kirkkolakia, jotta kirkon sisäinen rahanjako saadaan säädetyksi, eli kirkolliskokous palaisi vielä asiaan näillä näkymin vuoden päästä keväällä. Tämä muutos ehdittäisiin käsitellä ensi vuoden aikana, eli kokonaisuudessaan uudistusta alettaisiin toteuttaa vuoden 2016 alusta alkaen.

Hyvät kuulijat,

Kirkon ja valtion hyvästä yhteistyöstä kertoo se, että kirkon toimintaa oleellisesti koskettavissa lakiuudistuksissa ja yhteiskunnallisissa päätöksissä kuullaan kirkon näkemyksiä. Tällainen on myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kansalaisaloitteen esitys avioliittolainsäädännön muuttamiseksi. Eduskunnan lakivaliokunta onkin kuullut useita kirkollisia tahoja. Kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat hoitavat merkittävän osan avioliittoon vihkimisistä. Kysymys avioliiton olemuksesta nostaa esiin syviä maailmankatsomuksellisia ja ihmiskuvaan liittyviä jakolinjoja. Käyty arvokeskustelu osoittaa, että kyse ei ole marginaaliasiasta. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ihmiskunnan historian merkittävin ja vanhin ihmisten välinen sopimus, vanhempi kuin mitkään muut oikeudelliset tai valtiolliset sopimukset.

Toivon, että eduskunta huomioi vakavasti sille lausutun evankelisluterilaisen kirkon kannan, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että kirkko kannattaa avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Pohjana ovat kirkkokäsikirjan sekä aiemmat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotot. Mahdollinen lainmuutos ei vaikuttaisi vuosituhantiseen Raamatun opetukseen, joka on ilmaistu luomiskertomuksessa avioliiton asetussanoissa, Jeesuksen omassa opetuksessa avioliitosta ja
apostoli Paavalin ajattomuuteen ulottuvassa avioliiton vertauskuvassa Kristuksen ja seurakunnan suhteesta. Sen sijaan se aiheuttaisi ristiriitatilanteita vakaumuksen ja käytänteiden välillä ja koskettaisi oikeutta ilmaista vakaumus ja toimia uskonsa mukaan.

Haluan osaltani rohkaista teitä, hyvät kirkolliskokousedustajat! Nyt on oikea hetki tuoda kirkon ääni keskusteluun. Ylimmän kirkollisen elimen päätöksentekijöinä teillä on avainasema linjata osaltanne tätä yhteiskunnallista arvokeskustelua.

Bästa publik,

Med dessa tankar framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och framförallt Guds välsignelse i ert krävande uppdrag.

Hyvät kuulijat,

näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan kaikille teille voimaa, viisautta ja ennen kaikkea Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.

Kauppasopimus USA:n kanssa luo uusia työpaikkoja

 

Suomi on vientimaa. Työpaikkamme ja sen myötä hyvinvointimme ovat suoraan riippuvaisia siitä, että yritystemme tuotteet ja palvelut menevät kaupaksi Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen bruttokansantuotteesta vienti vastaa noin 40 prosentin osuutta.

Taloudellinen nousumme sotien jälkeen oli seurausta kasvaneesta viennistä. Tuliko Suomesta vientimaa sattumalta? Ei suinkaan. Kyse on määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä politiikasta. Suomi liittyi kauppa- ja tulliliitto GATT:n jäseneksi vuonna 1950. Tätä seurasi monta muuta merkittävää sopimusta, esimerkkeinä EFTA:n jäsenyys ja EEC vapaakauppasopimus. EU:n ja USA:n välillä paraikaa käytävä neuvottelu transatlanttisesta kauppasopimuksesta on Suomen kannalta osa tätä kaupan vapauttamisen jatkumoa.

USA on Suomelle EU:n ulkopuolisista markkinoista merkittävin vientimaa heti Venäjän jälkeen. USA:n merkittävyyttä lisää se, että kauppataseemme ylijäämä on USA:n kanssa suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa: 2012 oli vientimme USA:aan 3,5 miljardia ja tuonti 1,9 miljardia euroa. Tekeillä oleva kauppasopimus kasvattaisi edelleen kauppaa Suomen ja USA:n välillä.

EU:n komission arvion mukaan sopimuksen vaikutus EU:n bruttokansantuotteeseen merkitsisi arviolta 0,48 prosentin kasvua, eli noin 86 miljardia euroa vuoteen 2027 asti. Viennin EU-maista Yhdysvaltoihin arvioidaan lisääntyvän 28 prosenttia. Suomen taloudelle sopimuksen on ennakoitu tarkoittavan jopa kolmen prosentin piristysruisketta bruttokansantuotteeseen.

ETLA:n selvityksen mukaan suurimpia hyötyjiä kauppasopimuksesta olisivat pienet ja keskisuuret yritykset, jotka saisivat reilun mahdollisuuden kilpailla USA:n valtavilla markkinoilla. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sopimuksen syntymistä.

Nuorten terveiset: Juominen on meille liian kallista!

 

Sain Stadin ammattiopiston nuorilta terveisiä tehokkaan alkoholipolitiikan puolesta. Nuoret olivat kirjoittaneet Kännikapina-kortteihin vinkkejä siitä, miten yhteisiä verorahoja voisi paremmin käyttää alkoholihaittojen korjaamisen sijaan. Yhteisenä sanomana korteissa oli, että juominen on Suomelle liian kallista, mutta jokaisessa kortissa oli myös yksittäisen nuoren napakka vinkki asian korjaamiseksi. Nuorten mielestä alkoholihaittojen korjaamisesta säästyvät rahat voitaisiin käyttää esimerkiksi lastensuojeluun, nuorisotyöhön, vanhusten hyvinvointiin ja bensan hinnan alentamiseen. Useissa korteissa toistui toive siitä, että säästetyt verorahat käytettäisiin opintotukeen, kouluihin ja kesätyöpaikkoihin.

Nuorten toiveet ovat perusteltuja ja aiheellisia. Humalan ja päihteiden ihannoimisesta on päästävä eroon. Kansakuntana maksamme kallista laskua alkoholiongelmien vuoksi. Yli 3000 ennenaikaista kuolemaa aiheutuu vuosittain alkoholin vuoksi. Viikonloppuisin sairaaloiden ensiavussa joka toinen potilaskäynti johtuu alkoholista. Alkoholista on muodostunut ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelmamme. Se aiheuttaa vähintään viiden miljardin euron vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle. Lastensuojelu kuormittuu perheiden päihdeongelmien vuoksi. Arviolta 100 000 suomalaislasta elää perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmista ovat alkoholiongelmaisia. Useita satoja lapsia vammautuu pysyvästi jo äidin kohdussa raskauden aikaisen alkoholin käytön vuoksi.

Selväpäisten esikuvien luomisessa ja vahvistamisessa vastuu on aikuisilla. Näyttämällä tervettä esikuvaa voimme lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Päivi Räsänen

 

Yhteistyöllä vahvistetaan harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta

 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on päätetty, että harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta tulee parantaa tehostamalla viranomaisyhteistyötä ja ottamalla käyttöön pilottiprojektien parhaat käytännöt koko maassa. Vuosina 2009–2011 toteutettiin Lapin ja Pohjois-Karjalan alueella hanke, jossa kehitettiin poliisin, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen operatiivista yhteistyötä.

Hankkeessa kehitettiin muun muassa viranomaisten yhteispartiointia. Hankkeen aikana turvallisuuspalvelujen saatavuus lisääntyi ja viranomaisten näkyvyys harvaan asutuilla alueilla parani. Pohjois-Karjalan raja-alueilla pelastustoimen tehtävissä ensimmäisenä partiona paikalla oli rajavartioston partio 70–80 prosentissa tapauksissa vuonna 2013. Näissä tapauksissa on arvioitu, että partio oli paikalla keskimäärin 10–20 minuuttia nopeammin kuin jos olisi odotettu pelastustoimen yksikköä. Tämä aika voi olla erittäin merkittävä avun tarvitsijan näkökulmasta. Lapissa yhteistyön tulokset olivat samansuuntaisia. Yhteistyön johdosta viranomaisten osaaminen ja ammattitaito ovat laajentuneet.

On tärkeää, että hankkeen aikana syntyneet hyvät käytännöt otetaan käyttöön kattavasti. Jatkossa onkin syytä selvittää, tulisiko turvallisuusviranomaisilla olla yhteinen, selkeä ja konkreettinen suunnitelma siitä, miten palvelut harvaan asutuilla alueilla järjestetään. Eri viranomaisten toimintaa ja vaikutuksia palveluihin ja niiden saatavuuteen tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ei vain yhden viranomaisen näkökulmasta kerrallaan. Näin myös yhteistyön mahdollisuuksia voitaisiin paremmin hyödyntää.

Huhtikuussa julkistettu Turvallisuutta harvassa –raportti tuo selvästi esille, että harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden ja turvallisuuden ylläpitäminen vaativat kaikkien viranomaisten toimintaa. Ihmisten turvattomuuden tunteen taustalla voikin olla enemmän pelkoa palvelujen siirtymisestä yhä kauemmaksi ja vaikeammin saavutettavaksi kuin pelkoa rikoksista tai onnettomuuksista.

Raportin mukana poliisin toimintavalmiusaika kiireisesti hoidettavissa A-luokan tehtävissä on Lapissa hieman parantunut viime vuosien aikana. Lapissa hälytyksistä kaksi kolmasosaa sijoittuu taajaan asutulle alueelle. Poliisin rakenneuudistuksen – PORA III – seurauksena poliisin resursseja voidaan ohjata keskitetysti koko maakunnassa ja tämä lisää mahdollisuuksia vastata poliisipalvelujen kysyntään entistä paremmin. Aiemmin Lapin poliisiresurssit jakaantuivat kahden poliisilaitoksen ja Helsingistä johdetun Liikkuvan poliisin alaisuuteen.

Lapissa pelastustoimen keskimääräinen toimintavalmiusaika oli vuonna 2013 hieman alle 13 minuuttia. Se on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana varsin samalla tasolla. Pelastustoimea tullaan kehittämään nykyisen aluejaon pohjalta niin, että asetettu säästötavoite 7,5 miljoonaa euroa, saavutetaan. Säästötoimet suunnitellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä. Säästöt toteutetaan niin, että paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä miehistön määrää vähennetä. Lausuntojen perusteella kunnat ovat hyvin sitoutuneita pelastustoimen rakenneuudistuksen toteuttamiseen. Pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilannekeskusta, joista viisi tulee toimimaan yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Sisäministeriö uudistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkistaen muun muassa miehistövahvuuksia, joilla hälytyksiin lähdetään. Pelastustoimen tehtävistä suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, joita ovat esimerkiksi automaattisten paloilmoitusten tarkistaminen. Näiden tehtävien osuus oli vuonna 2011 yli 30 prosenttia kaikista tehtävistä. Seuraavaksi suurin tehtäväryhmä oli ensivastetehtävät, joita oli vajaa neljännes kaikista tehtävistä. Tulipaloihin liittyviä tehtäviä oli alle 14 prosenttia.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan rajavartiolain muutosesitys, jossa esitetään, että rajavartiomies voisi yhteispartiossa poliisimiehen kanssa suorittaa välttämättömiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tehtäviä samoin valtuuksin kuin poliisimies. Lainmuutos poistaisi nykyisen toimivaltaongelman tilanteessa, jossa yhteispartio on ensimmäisenä partiona paikalla tilanteessa, jossa joudutaan ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Nykyisen lain mukaan rajavartiomies voi toimia tällaisessa tilanteessa vain poliisia avustavan henkilön toimivaltuuksin. Uusien toimivaltuuksien käyttö edellyttää, että yhteispartiointi on ennalta suunniteltua, tarkoituksenmukaista ja tehtävän hoitaminen tapahtuu poliisin johdolla.

Valmistelussa on myös valtiosopimus, joka mahdollistaisi poliisin yhteispartioinnin Tornionjoen laaksossa ja sen lähialueilla.

Edellinen harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta käsittelevä raportti julkaistiin vuonna 2009. Siinä esitettiin useita suosituksia harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi, ja moni näistä on edennyt hyvin. Nyt julkaistu raportti sisältää kahdeksan suositusta. Yksi suositus koskee sopimuspalokuntien henkilöstöresurssien turvaamista, joka on olennaista myös Lapin turvallisuuden kannalta. Vuonna 2012 noin neljäsosa pelastustoimen hälytystehtävistä tapahtui harvaan asutuilla alueilla, joissa sopimuspalokuntien merkitys hälytystehtävien hoitamisessa on suuri. Lapin alueella on 21 kuntaa, ja näistä 18 sopimuspalokunta on ensilähdössä.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää on myös kylissä tehtävä turvallisuustyö. Sillä voidaan lisätä turvallisuuden tunnetta, sosiaalista turvallisuutta ja myös antaa konkreettista apua silloin, kun jotain tapahtuu. Maakunnallinen kyläyhdistys Lappilaiset kylät ry on toiminut kylillä asuvien turvallisuuden lisäämiseksi. Se on muun muassa edistänyt kylien turvallisuussuunnitelmien liittämistä osaksi kyläsuunnitelmaa. Yksi raportin suosituksista onkin, että turvallisuustyötä tulisi tehdä kaikissa kylissä.

 

Ministeri Räsänen Rajavartiolaitoksen 95-vuotisjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvät naiset ja herrat,

Rajavartiolaitos – turvana kaikissa oloissa!

Tämä Rajavartiolaitoksen strategiaan kirjoitettu Rajavartiolaitoksen tunnuslause on vasta kymmenen vuoden takaa, mutta se on luonnehtinut hyvin osuvasti Rajavartiolaitoksen toimintaa sen ensimmäisistä vuosista lähtien; siksi monipuolisia Rajavartiolaitoksen turvallisuustehtävät ovat aikojen saatossa olleet.

Perjantaina 21.3.1919 eli tasan 95 vuotta sitten majuri Fredrik Järnström esitteli valtioneuvostossa päätöksen, jota oli valmisteltu pitkään maaherrojen ja sotaministeriön kesken. Tuolla päätöksellä vahvistettiin itärajan rajavartiostojen organisaatiot ja henkilöstövahvuudet sekä toimintamäärärahat. Se oli samalla Rajavartiolaitoksen ensimmäisen päällikön eli silloisen rajavartiostojen tarkastajan ensimmäinen virkatoimi ja nykyisen Rajavartiolaitoksen alkusysäys.

Mainitulla päätöksellä vastuu itärajan vartioimisesta siirtyi sotaministeriöltä sisäasiainministeriölle. Ratkaisu oli paitsi tarkoituksenmukainen myös moderni. Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti rajaturvallisuustehtävät kuuluvat nimenomaan sisä- tai oikeusministeriöiden toimialaan. Ajat eivät kuitenkaan sallineet sinisilmäisyyttä. Sisäasiainministeriön alaisuudessakin itärajan vartiointi piti hoitaa riittävän tehokkaasti. Venäjän sisäinen tilanne oli tuohon aikaan epävakaa, mikä heijastui toistuvina väkivaltaisinakin lieveilmiöinä valtakunnan rajalla. Ratkaisuna oli sotilaallisesti järjestetty organisaatio.

Rajavartiolaitos perustettiin 1919 ajan kuvan mukaan väliaikaiseksi organisaatioksi. Vakinaistamisen aika tuli vuonna 1932, jolloin säädettiin ensimmäinen laki Rajavartiolaitoksesta. Oli käynyt selväksi, että Suomen itärajan vartioimiseksi tarvitaan tehtävään omistautuva organisaatio. Rajavartiolaitoksen vakinaistamista jouduttivat itärajan takaa suunnattu laaja vakoilutoiminta ja maan yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseen tähdännyt salainen toiminta. Päätökseen vaikuttivat myös yhä tärkeämmäksi käyneet maanpuolustukselliset näkökohdat.

Osallistuminen maamme puolustamiseen onkin ollut alusta pitäen Rajavartiolaitoksen tehtävä ja samalla osa sen identiteettiä. Rajajoukkojen sotilaallinen suorituskyky oli kipeästi tarpeen, kun Suomi joutui sotaan Neuvostoliiton kanssa. Vastuuta oli riittämiin, sillä talvisodan alkaessa Laatokan Karjala ja alueet siitä pohjoiseen olivat paljolti rajajoukkojen vastuulla. Tappiot olivat ankaria, mutta joukot ja miehet täyttivät tehtävänsä kunnialla. Sotiemme aikana rajajoukoissa palveli kaikkiaan 40 000 miestä.

Hyvät kuulijat,

Kun 1930 sisäasiainministeriön johtoon perustettu Merivartiolaitos liitettiin sotien jälkeen Rajavartiolaitokseen, nykymuotoinen Rajavartiolaitos oli saanut muotonsa. Merivartiolaitos perustettiin torjumaan merellä rehottavaa viinan salakuljetusta, mutta siitä kehittyi sotien aikana rajavartiostojen kaltainen organisaatio, joka sopi tehtäviensä puolesta hyvin Rajavartiolaitokseen.

Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat itärajalla päällisin puolin vakaata aikaa. Rajalla jähmetyttiin muun Euroopan tavoin kylmän sodan asemiin. Rajarikkomuksia tapahtui harvakseltaan, koska Neuvostoliitto sulki rajansa liki hermeettisesti ja rajoitti luvallistakin rajaliikennettä. Mutta oli ilmassa jännitystäkin. Siitä piti huolen pelkästään tieto siitä, että rajan takana oli laajentumishaluinen supervalta. Aikaa myöten itärajalle laskeutui salamyhkäisyyden verho. Rajavartiolaitostakaan ei aivan suotta kutsuttu tuohon aikaan ”salavartiolaitokseksi”.

Tultaessa 1980 -luvun lopulle alkoi tapahtua. Itä-Eurooppa alkoi demokratisoitua, Saksat yhdistyivät ja Neuvostoliitto hajosi. Patoutuneet voimat alkoivat purkautua. Ihmisten liikkuminen ja matkustaminen Euroopassa ja globaalistikin vapautui, mikä synnytti uusia ilmiöitä valtakunnan rajoille. Yleisesti toivottua ihmisten vapaata liikkumismahdollisuutta seurasi ei niin toivottu kasvava rajarikollisuus.

Myös Rajavartiolaitoksessa käynnistyi iso muutos. Rajavartiolaitos otti vastuun rajaliikenteen tarkastuksista. Se muutti Rajavartiolaitoksen tehtäväkenttää ja toiminnan luonnetta ratkaisevasti ja myös peruuttamattomasti. Muutoksen suuruutta lisäsi se, että ulkorajavalvonta lakkasi olemasta kansallinen kysymys. Rajavartiolaitoksen piti kansainvälistyä, koska rajavalvonta-asioiden valmistelu oli siirtymässä Euroopan unioniin, johon Suomi oli päättänyt liittyä.

Hyvä juhlaväki,

Rajavartiolaitoksesta on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt monialainen virasto, jonka toiminnan päämääränä on aina ollut yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Tänä päivänä Rajavartiolaitoksen toiminnan tärkein päämäärä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sen ytimessä ovat ulkorajan uskottava valvonta ja se, että raja voidaan ylittää vain virallisten rajanylityspaikkojen kautta säädetyssä järjestyksessä. Tehtävä on varsin haastava. Valvonnan on oltava kattavaa ja luotettavaa, mutta samalla sen on tuettava valtioiden ja ihmisten välistä kanssakäymistä sekä taloudellista toimeliaisuutta. Ihmisten globaalin matkustamisen lisääntyminen korostaa rajaturvallisuuden merkitystä sisäisen turvallisuutemme ylläpitämisessä. Tässä suhteessa meillä ei ole vieläkään varaa sinisilmäisyyteen.

Viime vuosina voimakkaasti kasvanut rajaliikenne ja samoihin aikoihin päätetyt valtion talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat saattaneet Rajavartiolaitoksen talouden haastavaan tilanteeseen. Rajavartiolaitos on joutunut toimeenpanemaan ankaran sopeuttamisohjelman. Kokonaisuutta on kuitenkin helpottanut se, että rajaliikenteen kasvun turvallisen hallinnan välttämättömimpiin hankkeisiin on voitu osoittaa lisärahoitusta.

Haluan muistuttaa siitä, että kaikkien arvioiden mukaan mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen vastavuoroinen viisumivapaus nostaisi rajaliikenteen kasvuarvioita entisestään. Muutos olisi vaikuttava. Oleellista on se, että niin Rajavartiolaitos kuin muutkin viranomaiset, joiden tehtäväkenttään viisumivapaus vaikuttaisi, voivat valmistautua siihen ennakolta.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että EU:n ja Venäjän viisumivapausprosessi on jäädytetty. Toivomme, että tilanne rauhoittuisi ja että kriisiin löytyisi ratkaisu diplomaattikeinoin. Suomen kannalta on myös toivottavaa, että EU:n ja Venäjän suhteet normalisoituisivat niin pian kuin mahdollista. Paitsi viisumivapausneuvottelujen kannalta, myös Suomen talouden ja itä-kaupan kannalta pitkittynyt kriisi, jossa pakotteita asetettaisiin puolin ja toisin, olisi äärimmäisen haitallinen.

Jos ihmisten globaali liikkuvuus on haaste ulkorajoilla, niin jatkuvasti vilkastuva meriliikenne on sitä merellisen turvallisuuden ja ympäristön näkökulmasta erityisesti Itämerellä. Rajavartiolaitos on merellä kriittinen toimija meripelastuksen johtovastuunsa ja merellisen suorituskykynsä vuoksi. Suorituskyky on myös kehittymässä kasvavien haasteiden mukaisesti. Rajavartiolaitokselle on Rauman telakalta valmistumassa uuden sukupolven ulkovartiolaiva Turva. Laiva on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja usean ministeriön kanssa. Turva tuo Itämerelle kansallisesti ja kansainvälisestikin täysin uutta suorituskykyä monialaisten onnettomuuksien hallintaan.

Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävän painotukset ovat vaihdelleet vuosikymmenten kuluessa, mutta sen kova ydin on säilynyt. Aivan viime vuosina rajajoukkojen tehtäviä, organisaatioita ja varustusta on uudistettu yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Kehitystyön johtotähtenä on ollut Rajavartiolaitoksen vahvuuksien hyödyntäminen Suomen puolustamiseksi mahdollisissa kriiseissä. Rajavartiolaitoksen perustamilla rajajoukoilla on tänäkin päivänä selkeä, tärkeä ja tarkoituksenmukainen rooli puolustusjärjestelmässämme.

Tehtäviensä vuoksi Rajavartiolaitos toimii äärimmilleen hajautettuna ja alueellistettuna. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta on järkevää, että Rajavartiolaitoksen toiminta lisää monipuolisesti ihmisten jokapäiväistä turvallisuutta siellä missä se on läsnä eli rajaseudulla ja saaristossa. Näillä alueilla aitoon vaikuttavuuteen tarvitaan harvenevien viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, mihin Rajavartiolaitos on osoittanut arvojensa mukaisesti erinomaista valmiutta.

Haastavassa toimintaympäristössään Rajavartiolaitoksesta on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa kansainvälisestikin tunnustettu rajaturvallisuusosaaja. Hyvä maine on tuonut mukanaan vaikutusvaltaa. Voimme perustellusti arvioida, että Rajavartiolaitoksella ja Suomella on kokoaan suurempi painoarvo kansainvälisessä rajaturvallisuusyhteistyössä. Keskeinen foorumi on ollut Euroopan unioni rakenteineen, joita täydentävät useat alan monenkeskiset ja kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt. Ammattitaidon ja luotettavuuden mukanaan tuomaa vaikutusvaltaansa Rajavartiolaitos on käyttänyt menestyksellisesti Suomen kansallisen rajaturvallisuusaseman parantamiseksi.

Rajavartiolaitoksen monialaisuus edellyttää hyvän yhteistyökyvyn lisäksi sitä, että tehtävien rajapinnat on järjestetty tarkasti ja tehokkaasti. Tästä ovat erinomaisia esimerkkejä poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen perinteinen yhteistyö sisäisen turvallisuuden alalla sekä merellisten toimijoiden ns. meto -yhteistyö. Yhteistyöperinne voi olla suomalaisen viranomaiskentän erikoisuus, mutta se on myös sen vahvuus. Selvien kustannussäästöjen lisäksi tarkoituksenmukainen yhteistyö tukee kunkin toimijan ydintehtävien täyttämistä.

Kuten edellä totesin, Rajavartiolaitoksessa on menossa merkittävä talouden sopeuttamisohjelma. Toiminta on sopeutettava näköpiirissä oleviin resursseihin. Tämä edellyttää sitä, että Rajavartiolaitoksen voimavarat on suunnattava aikaisempaakin selvemmin sinne, missä niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suurin.

Tämä välttämätön muutos vaikuttaa myös monen arkeen Rajavartiolaitoksessa. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että Rajavartiolaitoksen sopeuttamistoimenpiteet voidaan toimeenpanna ilman henkilöstön irtisanomisia ja muutenkin haitat henkilöstölle on onnistuttu minimoimaan.

Hyvä paikalla oleva Rajavartiolaitoksen väki,

Rajavartiolaitoksen arvot ovat ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Kokemukseni mukaan nämä heijastuvat mainiosti teidän jokapäiväisestä tekemisestänne. Olen suurella mielihyvällä seurannut teitä ja muita rajamiehiä ja -naisia tehtävissänne. Olen kohdannut innostusta, tervettä ammattiylpeyttä ja rehtiä yhdessä tekemisen meininkiä. Teidän ansiostanne tämän päivän Rajavartiolaitos on tavattoman tehokas ja osaava organisaatio.

Haluan lämpimästi kiittää teitä ja koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöä mainiosta työstänne Suomen rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Toivotan teille kaikille jatkuvaa menestystä ja voimia tärkeään työhönne.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille mieleen painuvaa juhlahetkeä kanssamme.

Puhe 21.3.2014