Pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon.

Jokaisen kansakunnan tehtävä on huolehtia omien asukkaittensa hyvinvoinnista ja siitä käsin auttaa maailman hätääkärsiviä. Tulevaisuudelle on ratkaisevaa, miten saamme velkaantumiskierteen taittumaan. Ei ole isänmaallista syödä lasten pöydästä, elää yli varojen ja jättää velat tulevien sukupolvien maksettaviksi.

Irlannin tilanne on nostanut huolen kriisin leviämisestä rahaliitolla yhteen sidottujen maiden keskuudessa. Velkaiset maat takaavat toinen toisiaan ja antavat pikavippiä toisilleen katastrofin estämiseksi. Suomi lainasi vuonna 2010 Kreikalle 550 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan otimme itse lähes 12 miljardia lisää velkaa.

 

Ristiriitainen yhteisvastuu

Eduskuntaryhmämme äänesti Lipposen ykköshallituksen rahaliittoesitystä vastaan. Nostimme keskustelussa nyt nähtyjä ongelmia esiin. Jos valtioilla ei ole yhteistä finanssipolitiikkaa, miten ne voivat toimia samalla valuutalla? Yhteisen valuutan toimiminen edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa, joka taas veisi lisää valtaa keskitetyille järjestelmille.

Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen.

Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi.

Väestön ikärakenteen muutos tekee talouden tasapainottamisen haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Tarvitaan menokuria, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn ja yrittäjyyden vahvistamista. Mitä paremmin yritykset voivat, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään.

 

Nollatoleranssi rötöstelylle

On sietämätöntä, että harmaa talous nielee satoihin miljooniin euroihin kasvaneen osan verotuloista. Lisäksi harmaa talous rapauttaa yleistä lainkuuliaisuutta ja luo kasvupohjaa muullekin rikollisuudelle. Hallitusohjelmaan pitää ottaa kunnianhimoinen tavoite: nollatoleranssi harmaalle taloudelle ja talousrikollisuudelle.

Omantunnon ääntä on kuunneltava erityisen herkästi silloin, kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä työelämästä.

 

Sairasta säästöä terveydestä

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Lähes 4 000 alle 35-vuotiasta nuorta jäi toissa vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle, ja kolmessa vuodessa nuorten työkyvyttömyys oli lisääntynyt yli 30 prosentilla. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi vuodessa 6,6 miljardia euroa. On sairasta säästää terveydestä.

Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti korjausta ei ole tullut.

Valviran tuoreen tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti. Näin luonnehti valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori vanhusten kotipalvelujen tilaa.

 

Suositukset eivät riitä

Hallituksen pitää vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi lakia, jolla turvataan vanhukselle hänen tarvitsemansa palvelut. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin demarijohtoisen sateenkaarihallituksen voimin.

Hanketta puolustettiin erityisesti kokoomuksen taholta sillä, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

 

Päivi Räsänen

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Riihimäki

 

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomien Vierailija-palstalla 30.12.2010

”Porsaita äidin oomme kaikki!” Muslimitaustaiset maahanmuuttajalapset yhdessä muiden kanssa lauloivat piirissä koulun joulujuhlassa, joka yritettiin järjestää uskontoneutraalisti. Opettajalta taisi jäädä huomaamatta, että saastaisena pidetty sika on pahempi loukkaus muslimille kuin Jeesus-lapsen syntymä. Koraani toistaa Raamatun opetuksen Jeesuksen syntymisestä neitsyt Mariasta enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaan.

Muslimeja käytetään usein keppihevosena, kun fundamentalistiset ateistit vaativat kaiken kristillisen perinnön poistamista koulun juhlista. Jos kristityt suhtautuisivat yhtä tosikkomaisesti jouluperinteisiin, vaatisimme pakanallista alkuperää olevien tonttuleikkien, pukkisatujen ja joulukuusen poistamista yhteisestä juhlasta. Mutta miksi emme kaikki yhdessä voisi suhtautua kansallisiin jouluperinteisiin hyväntahtoisesti? Enkeli taivaan- virttä veisatessaan ateisti voisi muistella kaunista joulun tarinaa, muslimi profeetta Jeesuksen syntymää ja kristitty ylistää Jumalaa, joka tuli ihmiseksi pelastamaan meidät synneistämme.

Koulukentässä on esiintynyt käsityksiä, että vuonna 2003 voimaan tullut uskonnonvapauslaki rajoittaisi koulujen mahdollisuutta järjestää kristillisen kulttuuriperinnön mukaisia joulu- tai kevätjuhlia kaikille oppilaille. Lain tarkoituksena ei kuitenkaan ollut perustelujensa mukaan muuttaa koulujen käytäntöjä.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin kristillisten juhlatraditioiden, esimerkiksi virren, olevan osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Jeesuksen syntymästä kertova joulukuvaelma, jouluevankeliumin lukeminen tai ”Enkeli taivaan”- virsi ovat osa suomalaista jouluperinnettä, eikä niiden sisällyttäminen koulun joulujuhlaan edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 23.12.2010

Tällä viikolla eduskunta hyväksyy valtion ensi vuoden budjetin, joka kasvattaa valtionvelkaa kahdeksalla miljardilla eurolla. Suomen valtiolla on nyt enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja ilman merkittäviä toimenpiteitä velan arvioidaan nousevan vuonna 2015 peräti 115 miljardia euroon. Ylen uutiset kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta keinoja saada julkinen talous tasapainoon. Suuret puolueet eivät ratkaisuja antaneet.

Vaihtoehtobudjetissamme ehdotimme luopumista ensi vuodelle tarkoitetuista 400 miljoonan euron tuloverokevennyksistä. Niiden suurin hyöty kohdistuu hyvätuloisille veronmaksajille. Äänestyksessä emme saaneet tukea yhdeltäkään hallituspuolueelta emmekä vasemmistolta.

Väestön ikärakenteen muutos tekee talouden tasapainottamisen haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Tarvitaan menokuria, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn ja yrittäjyyden vahvistamista. Mitä enemmän yritysten ja sitä kautta koko talouden kasvupotentiaalista saadaan lähitulevaisuudessa irti, sitä vähemmän joudutaan miettimään, mitä veroja korotetaan tai mitä julkisia menoja vähennetään. Yritysten verotuksellisen toimintaympäristön on pysyttävä kilpailukykyisenä.

Työurien vahvistamisen pahin ongelma on työkyvyttömyyseläkeläisten suuri määrä. Vain puolet suomalaisista jää normaalille vanhuuseläkkeelle, työkyvyttömyyseläkkeelle lähtee 30 prosenttia.

Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään syrjäytymistä työelämästä.

 

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 16.12.2010

Osa reumapotilaista kokee jääneensä heitteille Reumasäätiön sairaalan mentyä konkurssiin keväällä. Ongelmat koskevat erityisesti vaativaa leikkaushoitoa tarvitsevia potilaita sekä lapsireumapotilaita.

Keväällä hallitukselle jätettiin kristillisdemokraattien johdolla välikysymys reumahoidon tilanteesta. Peruspalveluministeri Paula Risikko vakuutti tuolloin, että reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu, ja että potilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa. Nyt monet potilaat kokevat, että tuo lupaus on petetty. On selvää, että vaativan reumanhoidon taso laskee, mikäli hoito hajautetaan liian moneen useaan yksikköön. Jokaisessa sairaalassa ortopedit eivät voi erikoistua kaikkiin vaativiin leikkauksiin. Reumapotilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Reumapotilaiden hoito vaatii erityistä ammattitaitoa ja kokemusta, sillä kyse on potilaan elämään ja tulevaisuuden toimintakykyyn vaikuttavista toimenpiteistä. Esimerkiksi vaativa reuman leikkaushoito määrittää usein, pystyykö potilas säilyttämään toimintakykynsä siten, että hän kykenee yhä itsenäiseen elämään. Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa väestössä riittävää osaamisen keskittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Kun potilailta tulee viestejä siitä, että hoidon keskittäminen ei toimi ja laatu kärsii, tilanteeseen tulee puuttua tällä vaalikaudella eikä jäädä odottelemaan kesään. Hallituksen oma toimikausi päättyy huhtikuussa. Ministerille ja hallitukselle kuuluvaa vastuuta reuman hoidon järjestämisestä ei tule vierittää seuraavalle hallitukselle.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 9.12.2010