Ajankohtaista

RSS

Työnteon edellytykset on turvattava

Kirjoitettu kirjoittajana

Ahkeruus ja työnteko ovat Suomen menestymisen keskeiset tekijät. Työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Suomen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen pitää tapahtua tavalla, joka palkitsee yrittämisestä, työnteosta ja aktiivisesta työnhakemista. Työssä tapahtunut murros vaatii joustavamman sosiaaliturvajärjestelmän, josta on poistettu kannustinloukkuja luovat porrastukset ja jonka piirissä myös yrittäjät ovat yhdenvertaisesti. Nykyinen malli johtaa usein käytännössä siihen, että lyhytkestoisen työn vastaanotto on vaikeaa.

Työttömyys on Suomea vakavasti vaivaava ongelma, mutta meillä on myös useita aloja, joita vaivaa työvoimapula. EK:n hiljattain julkaisemasta suhdannebarometrista käy ilmi, että pk-yritysten suhdanneodotukset ovat pysyneet vakaan myönteisinä ja odotukset vuoden 2018 alkupuoliskolle ovat valtaosin hyvät. Rekrytointivaikeudet ovat kuitenkin yleisiä. Erityisesti rakentamisessa työvoiman saatavuus on alan suurin kasvun este. Yli puolet yrityksistä kokee osaavan työvoiman saatavuuden rajoittavan kasvua jossain määrin. Keskusteluissa työvoiman saatavuudesta puhutaan myös vaikeuksista ymmärtää monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää.

Iso-Britannian aiempi tukijärjestelmä vastasi Suomen monimutkaista nykyjärjestelmää. Vuonna 2013 maassa lanseerattiin Universal Credit, jonka idea on yhdistää kuusi tarveharkintaista työttömyysturvaetuutta ja veronvähennysoikeutta yhteen. Tutkimusten mukaan brittituen piirissä olevat työllistyvät aiempaa nopeammin. 90 prosenttia kaikista asiakkaista kertoi, että heidän työllistymissopimuksensa antaa heille paremmat lähtökohdat löytää työtä.

Järjestelmää, jossa palkkatyötä enemmän tekevä ei hyödy siitä euroakaan, ei pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kipeästi sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenrakentamista. Kannustava perusturva ehkäisisi myös syrjäytymistä. Uudistus on mahdollinen ja ajankohtainen, kun ensi vuonna aletaan rakentaa kansallista tulorekisteriä, johon voidaan yhdistää tiedot sosiaalietuuksista, ansioista ja verotuksesta. Vain työllä ja yrittäjyydellä saamme aikaan talouskasvua ja varoja hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.

Päivi Räsänen
kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Aamupostissa 8.3.2018

Kansallinen turvallisuus ei ole poliittisen pelin paikka

Kirjoitettu kirjoittajana

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)
Tiedote 20.2.2018
KD:n ryhmäpuheenvuoro
lähetekeskustelussa ns. tiedustelulakipaketista

 

KD eduskuntaryhmä kannattaa hallituksen esittämää perustuslain muuttamista kiireellisesti, jotta tiedustelulait saadaan voimaan nopealla aikataululla. Kristillisdemokraattien ryhmäpuheen tänään eduskunnassa pitänyt entinen sisäministeri Räsänen muistutti, että tiedustelulakeja on valmisteltu jo pitkään.
– Valmistelu käynnistettiin sisäministeriön ja puolustusministeriön yhteisestä esityksestä jo viime vaalikaudella ja silloin asetettiin myös tiedonhankintalakityöryhmä, joka sai valmiiksi esitykset tiedustelulainsäädännön suuntaviivoiksi.

Räsänen halusi hälventää tiedustelulakeihin liittyviä pelkoja. Hänen mukaansa puheet massavalvonnasta tai urkintalaista ovat vääriä ja harhaanjohtavia käsitteitä kuvaamaan tietoliikennetiedustelua.
– Tietoliikennetiedustelu on monen kynnyksen takana. Sitä voidaan käyttää vain kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavan uhkan perusteella. Se ei siis kohdistuisi mihin tahansa rikollisuuteen vaan erittäin vakaviin uhkiin.

Esitetyn kaltaiset valtuudet ovat käytössä muissa Pohjoismaissa samoin kuin lähes kaikissa Europan maissa. Ruotsissa viranomaiset ovat kertoneet pystyneensä tietoliikennetiedustelun avulla estämään terrori-iskuja.
– Naapurimaittemme viranomaisilla on mahdollisuus tiedustella Suomen rajat ylittävää tietoliikennettä ja olemme tätä kautta saaneet apua myös omien uhkiemme selvittämiseen. Miksi emme luottaisi näitä valtuuksia oman maamme turvallisuusviranomaisille?

Räsänen muistutti, että vakava terrori-isku tai kansallista turvallisuutta uhkaava kyberhyökkäys on milloin tahansa mahdollinen. KD eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa tästä syystä vastuullisuutta kaikilta eduskuntaryhmiltä tiedustelulakipaketin käsittelyn suhteen.
– Tarvitsemme siis toimivan lainsäädännön pikaisesti. Toivon, että mikään eduskuntaryhmä ei ota kannettavakseen vastuuta lainsäädännön viivyttelystä. Vakavan kansallisen uhkan realisoituessa saattaisimme joutua vastaamaan kysymykseen, miksi näitä turvallisuusvaltuuksia ei ole eduskunnassa saatu aikaan.

 

Saako kristillisyys näkyä koulujen ja päiväkotien arjessa?

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Kristillisen perinteen ja seurakunnan näkyminen koulussa ja päiväkodeissa on noussut jälleen vuodenvaihteessa keskusteluun. Lahdessa aiheesta on keskusteltu Salpausselän koulun aamunavauksista tehdyn valituksen vuoksi. Saako siis kristillisyys näkyä koulujen arjessa?

Tuhat vuotta suomalaista kristillistä kulttuuria on muovannut monet perinteemme sellaisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Jos suomalaisista juhlaperinteistä poistetaan kristillinen ydin, ne jäävät tyhjiksi ja vaille selitystä. Samalla katkeaa sukupolvien ketju. Kulttuuriperinnön välittäminen on koulun keskeinen tehtävä. Kaikilla lapsilla perheen maailmankatsomuksesta riippumatta on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalapsilla kyse on oikeudesta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kristillisiä perinteitä on alettu karsia yksittäisten valitusten vuoksi, vaikka lainsäädäntömme ei sitä edellytä. Koulujen käytäntöjä päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta ei ollut tarkoitus muuttaa vuonna 2000 säädetyn perustuslain eikä 2003 uskonnonvapauslain myötä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eivät uskonnon harjoittamista. Virsi ei tee juhlasta tai oppitunnista uskonnonharjoitusta eikä edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

Suomessa on sekä myönteinen että kielteinen uskonnonvapaus, jotka molemmat koskevat myös lapsia. Perustuslakimme lähtee laajasta uskonnonvapauskäsityksestä: jokaisella on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa.

Yhteisten juhlien lisäksi koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksessa on oltava tilaa myös hartaushetkille. Perheen toiveet katsomuskasvatuksen suhteen selvitetään lukuvuoden tai päivähoidon alkaessa. Kirkkoon kuuluvien lasten kohdalla seurakuntien työntekijöiden läsnäolo koulun tai päivähoidon arjessa on luontevaa ja toteuttaa myönteisen uskonnonvapauden perusoikeutta. Yhteistyön estäminen kaventaa uskonnonvapautta.

Hämmennystä on myös herättänyt Opetushallituksen uuden varhaiskasvatussuunnitelman maininta, että varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Ohjetta on joillakin paikkakunnilla tulkittu kapeasti niin, että yhteistyö seurakuntien kanssa on lopetettu. Samassa ohjeessa kuitenkin vahvasti painotetaan kulttuuri- ja katsomuskasvatusta sekä omien juurien tuntemista. Opetushallitus ja kirkkohallitus ovatkin yhdessä laatimassa selkeyttäviä ohjeita, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin jatkossa.

Lapsenoikeuksien sopimuksessa turvataan perheiden oikeus saada lapsilleen omaa arvopohjaansa vastaava kasvatus. Yhteiskunta ei voi asettaa varhaiskasvatukselle tai perusopetukselle uskontoneutraaleja tavoitteita ilman vanhempien toivetta. Ateismi tai uskonnottomuus on yksi katsomus muiden joukossa eikä sen edistäminen perheen arvojen vastaisesti ole laajaa uskonnonvapautta toteuttavassa yhteiskunnassa mahdollista.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja

 

Julkaistu Etelä-Sanomissa

LASTENSUOJELUUN TARVITAAN LISÄÄ TEKIJÖITÄ

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Lastensuojelun riittämättömyydestä on varoitettu pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2014 julkaisemassa Lastensuojelun laatusuosituksessa todetaan, että työntekijäresurssit suhteessa asiakasmääriin ovat riittämättömät. Yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla asiakkaana 40-50, joissakin kunnissa jopa 80 lasta. THL on suosittanut enintään 30 asiakasta sosiaalityöntekijää kohden. Ruotsissa yhdellä sosiaalityöntekijällä saa olla enintään 35 asiakasta.

Lastensuojelun tilanteen parantamiseksi tarvitaan riittäviä voimavaroja, työntekijätarpeen huomioimista koulutuksen suunnittelussa sekä säädöksiä asiakasmäärien enimmäistasoista. Lastensuojelun riittävässä mitoituksessa on kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja lapsiperheiden oikeudesta suojaan ja tukeen.

Haavoittavassa tilanteessa elävien lasten tarpeisiin ei pystytä enää reagoimaan riittävän ajoissa. Myös sosiaalityöntekijöiden suuri vaihtuvuus on ongelma, eikä palkkataso vastaa työn vaativuutta. Ylikuormitettu työ ei houkuttele päteviä työntekijöitä, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Samalla myös huostaanottojen määrä on 2000-luvulla lähes kaksinkertaistunut. Vuoden 2015 aikana oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 17 664 lasta ja nuorta – useampi kuin yksi sadasta. Tapausten taustalta löytyy huoltajien päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja perheväkivaltaa, vanhempien uupumusta sekä heikkoa taloudellista tilannetta.

Viime hallituskaudella parannettiin viranomaisten välistä tiedonkulkua ja purettiin siihen liittyviä lainsäädännön esteitä sisäministeriön johtaman perhesurmien välttämistä tavoittelevan hankkeen myötä. Vastaavasti sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen kautta saatiin parannusta ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin. Tehdyistä muutoksista huolimatta kehitettävää löytyy.

Kestävin tapa keventää lastensuojelun paineita on puuttua niihin syihin, jotka tuottavat lapsille pahoinvointia. Jos palvelujen tarve vähenee, myös kustannukset saadaan hallintaan ja työvoima riittää tuottamaan laadukasta lastensuojelua.

Siksi tulisi panostaa ennaltaehkäiseviin, perheitä varhaisessa vaiheessa tukeviin palveluihin, lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja työttömyyden torjuntaan. Hyvä perhepolitiikka on kustannuksia säästävä investointi tulevaisuuteen!

Joka neljännen huostaan otetun lapsen tilanteen taustalla on vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö. Suomessa on noin 70 000 lasta, joiden vanhemmista ainakin toisella on päihteistä johtuvia ongelmia.

Hallituksen esittämä ja eduskunnan enemmistön pikkujoulutunnelmissa tukema päätös alkoholin saatavuuden lisäämisestä on tältä kannalta surullinen. THL:n asiantuntijoiden arvion mukaan päätös lisää alkoholin kulutusta kuudella prosentilla ja samassa suhteessa alkoholin aiheuttamia haittoja. Tämä voisi merkitä sitä, että yli 4000 lasta altistuisi lisää vanhempien päihdesairaudelle ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä nousisi lähes 300:lla. Hallituksen tulee kantaa vastuu vahingollisen päätöksensä seurauksista ja huolehtia riittävät voimavarat päihde- ja lastensuojelupalveluihin! Lapsivaikutusten arviointi tulee jatkossa sisällyttää kaikkeen päätöksentekoon.

Kirjoittaja on kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen.

Kirjoitus julkaistu Itä-Hämeen lehdessä.

Uskomushoitoja koskeva laki parantamaan potilasturvallisuutta

Kirjoitettu kirjoittajana

Oheinen kirjoitus on julkaistu 15.1.2018 HS:n mielipidesivulla.

 

Uskomushoitoja koskeva laki parantamaan potilasturvallisuutta

Uskomushoidot ja rokotusvastaisuus ovat tavallisia kehitysmaissa ja kouluttamattoman väestön keskuudessa. Mutta mikä saa koulutuksen ja terveydenhuollon mallimaan kansalaiset turvautumaan uskomushoitoihin?
Vaihtoehtoisia hoitoja on tarjolla kirjava joukko. Uskomushoitomuotoja yhdistää se, että niiden hyödyistä ja haitoista ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä. Osa kokee niistä hyötyvänsä. Ihminen on kokonaisuus. Jo huomioiduksi tulemisen kokemus lisää hyvinvointia. Ongelma syntyy, kun hoito aiheuttaa vakavia terveyshaittoja, tai kun hyödytön hoito viivästyttää vaikuttavan hoidon saamista. Suomessakin on ollut tilanteita, joissa uskomushoidosta on koitunut vakavaa terveysvaaraa. Kuluttajansuojan kannalta on kestämätöntä, mikäli lupaukset kalliin hoidon vaikuttavuudesta osoittautuvat katteettomiksi.

Etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on levinnyt villitys markkinoida hopeavettä terveystuotteena, ehkäisemään bakteerien ja virusten leviämistä. Sitä mainostetaan käytettäväksi myös lapsille ja raskauden aikana. Äiti kertoi Ylen Spotlight-ohjelmassa laittavansa hopeavettä lapsensa tuttipulloon. Poliisi on käynnistänyt esitutkinnan, onko äiti syyllistynyt lapsensa pahoinpitelyyn. Hopeavedelle ei ole osoitettu minkäänlaisia terveyshyötyjä. Jo muutaman ruokalusikallisen annos voi johtaa myrkytykseen. Se kertyy elimistöön, esimerkiksi aivoihin ja suoraan istukan läpi sikiöön.

Uskomushoitoihin kytkeytyy myös ideologinen rokotusten vastustaminen. Rokotukset ovat lääketieteen historian kustannustehokkaimpia ja merkittävimpiä terveysinvestointeja. Niiden avulla on voitettu tappavia tauteja ja ne estävät vuosittain 2-3 miljoonan lapsen kuoleman. Rokotteen ottaminen suojaa rokotettua, mutta se on myös vastuullista lähimmäisyyttä niitä kohtaan, joiden puolustuskyky on heikko. Vanhuksille, syöpäpotilaille tai pikkulapsille influenssa voi olla hengenvaarallinen, ja rokotteella voi estää itseään tartuttamasta heitä. Mitä laajemmin väestöä rokotetaan, sitä heikompi on epidemia ja sitä paremmin heikon puolustuskyvyn henkilöt selviytyvät. Laumasuoja pelätyn tuhkarokon leviämistä vastaan syntyy, kun 96–99 prosenttia väestöstä on rokotettu. Rokote annetaan vasta yli vuoden iässä, jota ennen lapsi on laumasuojan varassa. Terveydenhoitohenkilöstön oma rokottautuminen tulisi olla itsestäänselvyys.

Tarvitsemme uskomushoitoja koskevan lainsäädännön. Sairaita tulee suojata niiden haitoilta esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisesti, jossa syöpäsairaita, raskaana olevia tai alle 8-vuotiaita lapsia ei voi hoitaa kuin henkilö, jolla on lain mukainen terveydenhoidon koulutus. Kun kyseessä on hengenvaarallinen sairaus, tulee lainsäädännön sallia vain vaikuttaviksi ja riittävän turvallisiksi osoitetut hoitomuodot. Terveydenhuollon tarjoamien hoitojen ja uskomushoitojen tulee erottua toisistaan selkeästi markkinoinnissa, terveysneuvonnassa ja hoitoon hakeutuessa.

Päivi Räsänen
kansanedustaja, lääket. lis

Edustaja Hakkaraiseen liittyvien tapahtumien taustat

Kirjoitettu kirjoittajana

Edustaja Hakkaraiseen liittyvien tapahtumien taustat

kirjoitus on julkaistu 4.1 Hämeen Sanomien mielipidesivulla

Edustaja Teuvo Hakkaraisen sopimattomat teot nousivat julkisuuteen ennen joulua tilanteessa, joka ajoittui alkoholilakiuudistuksen eduskuntakeskusteluun ja samana iltana järjestettyihin joidenkin puolueiden pikkujouluihin. Olen saanut uutisoinnista runsaasti kaksijakoista palautetta. Monet ovat paheksuneet sitä, että en vuosi sitten tehnyt rikosilmoitusta edustajatoverista, kun hän juovuspäissä tarttui hiuksiini: ”Mieti, millaisen kuvan annat naisille: että on ok repiä työpaikalla hiuksista, jos myöhemmin pyytää anteeksi.” Toisaalta on ihmetelty, miksi anteeksiannettu ja sovittu tapahtuma nousi esiin vuoden kuluttua (mm mielipidekirjoitus 27.12. Hämeen sanomat). Molemmat kysymykset ovat aiheellisia ja niihin on syytä vastata.

Olen tutustunut edustaja Hakkaraisen kanssa, sillä työhuoneemme sijaitsivat vierekkäin samalla käytävällä. Hän on monella tavoin arvostettava, mukava ja sympaattinen ihminen. Olen myös osaltani yrittänyt tukea häntä lääkärinä ja ystävänä, henkisesti ja hengellisesti eroon alkoholista. Koska vuoden takainen tapahtuma ylitti selkeästi sopivuuden rajan, otin asiasta yhteyden luottamuksella puhemies Lohelaan ja silloiseen perussuomalaisten ryhmän johtoon ja kerroin sen myös Hakkaraiselle. Toivoin hänelle apua. Lohelalta en pyytänyt mitään, mutta hänen oli hyvä olla asiasta tietoinen. Mielestäni puhemies Lohelan toiminta asiassa on ollut erittäin perusteltua ja johdonmukaista. Teko ei mielestäni ollut kuitenkaan niin vakava, että siitä olisi ollut aiheellista ilmoittaa poliisille.

Keskustelimme Teuvo Hakkaraisen kanssa tapahtumasta jälkikäteen, sopien, anteeksipyytäen ja anteeksiantaen. En ole itse nostanut asiaa julkisuuteen missään vaiheessa. Tilanne tapahtui kuitenkin julkisella paikalla eduskunnan lisärakennuksen pihalla ja sillä oli mahdollisesti useita silminnäkijöitä. Ennen tätä joulua saman päivän aikana muutama toimittaja otti minuun yhteyden juttuaikeestaan. Eduskunnan käytävillä kiersi vääristynyt huhu, että Hakkarainen olisi ahdistellut minua vuosi sitten seksuaalisesti tarttuen kiinni rinnoista. Lupasin, että kommentoin asiaa vasta kun olen keskustellut Hakkaraisen kanssa. Sain hänet kiinni puhelimitse ja sovimme yhdessä, että kerron toimittajalle ”asian niin kuin se tapahtui”.

Eduskunta on laaja työyhteisö, johon mahtuu myös päihdesairauksia. Kosteat pikkujoulut sopivat todella huonosti eduskunnan pitkiin istuntoiltoihin. Ne aiheuttavat myös turhia kiusauksia niille, joille alkoholi ei lainkaan sovi. Toivon, että tapahtumaketju saisi aikaa pysyvän muutoksen. Alkoholin käyttö ja eduskuntatyö on pidettävä toisistaan selkeästi erossa.

Samalla toivon kaikkea hyvää edustajatoverilleni Teuvo Hakkaraiselle. Tiedän, että tämä aika on hänelle raskas.

 

 

Äitiyspakkaus on edelleen toimiva nimi

Kirjoitettu kirjoittajana

Kansaneläkelaitos pyytää kansalaisilta ehdotuksia äitiyspakkauksen uudeksi nimeksi. Viimeinen päivä ehdotuksille on 31.12., jonka jälkeen Kela luovuttaa nimiehdotukset perusteluineen perheministeri Saarikolle. Saarikko on kertonut haluavansa pakkaukselle uuden nimen. Nykynimeä on moitittu syrjiväksi ja sukupuolittuneeksi.
Saarikko uskoo, että nimen vaihtaminen ilahduttaisi montaa isää. Helsingin Sanomien gallupin tulos ei tue oletusta. Miesvastaajista yli 90% ei pitänyt äitiyspakkauksen nimeä syrjivänä. Kaikista vastaajista 64 % oli sitä mieltä, ettei uudelle nimelle ole tarvetta.

Äitiyspakkauksen nimen muuttaminen ei kuitenkaan ole hallitukselta tai Kelalta ilmoitusasia. Nimi on kirjattu äitiysavustusta koskevaan lakiin ja vaatii siten lain muutoksen.
Äitiyspakkaus on ollut hieno suomalainen innovaatio. Niitä alettiin jakaa jo vuonna 1937, ensin vähävaraisille synnyttäjille ja vuodesta -49 lähtien kaikille. Äitiysavustuksen ansiosta osaltaan on pystytty saavuttamaan korkeat tulokset äitien ja lasten hyvinvoinnissa. Äiti- ja lapsikuolleisuudella mitaten olemme maailman huipputasoa.

Äitiyspakkauksen nerokas idea on ollut kannustaa odottavia äitejä hakeutumaan neuvolapalveluihin ennen viidettä raskauskuukautta, mikä on avustuksen saamisen edellytys. Näin on saavutettu korkea neuvolakäyntien kattavuus. Suomalaiset äidit ovat terveysneuvonnan ja –palveluiden piirissä. Tämä tavoite on edelleen ajankohtainen. On tärkeää, että eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevat äidit, päihdeongelmaiset ja esimerkiksi kaikki maahanmuuttajaäidit saadaan hakeutumaan neuvolapalveluihin.

Äitiyspakkauksen nimellä askaroinnin sijaan hallituksen kannattaisi keskittyä myönteiseen perhepolitiikkaan. Puheet kotihoidontuen tai lapsilisien leikkauksista on lopetettava. Vuosittain syntyvien lasten määrä on vähentynyt jo nälkävuosien tasolle. Osaltaan syntyvien lasten määrän vähentymistä selittää se, että ensimmäinen lapsi saadaan yhä myöhemmin. Opiskelun sekä työn ja perheen yhdistämistä tulee helpottaa. Äitiyspakkauksen nykyinen nimi on siis erinomainen, sillä äitiysavustuksen ensisijainen kohderyhmä ovat juuri odottavat äidit.

Päivi Räsänen
kansanedustaja

Tiedote: Epäselvä esitys alkoholin etämyynnistä runnottiin läpi yön pimeinä tunteina

Kirjoitettu kirjoittajana

TIEDOTE 15.12.2017
Vapaa julkaistavaksi heti

Päivi Räsänen (kd):
”Epäselvä esitys alkoholin etämyynnistä runnottiin läpi yön pimeinä tunteina”

Hallituksen toimet alkoholin etämyyntiä koskevasta kirjauksesta saavat kansanedustaja Päivi Räsäseltä ankaraa kritiikkiä.
– Epäselvä esitys alkoholin etämyynnistä runnottiin läpi ilman lausuntokierrosta ja ilman asiallista valiokuntakäsittelyä. Hallituspuolueet sysäävät eduskunnan lainsäädäntövastuuta oikeusistuimelle, kun eivät itse suostu linjaamaan asiaa selkeästi. Mikäli alkoholin etämyynti todetaan oikeusistuimissa lailliseksi, tämä alkoholipolitiikan muutos on dramaattisempi kuin mikään muu nyt tehdyistä muutoksista alkoholilakiin. Käytännössä se on tuhoisa sekä kansanterveyslähtöiselle alkoholipolitiikalle että kotimaisille tuottajille, Räsänen sanoo.
– Jos etämyynti toteutuu, rahat alkoholimyynnistä menevät jatkossa yhä enemmän ulkomaille. Etämyyntiä harjoittavista yhtiöistä 95 % ei hoida verovelvoitteitaan Suomeen, eli etämyynnin myötä hallitus mahdollistaa myös laajan veronkierron, Räsänen muistuttaa.
Eduskunta käsitteli alkoholilain sisältöä torstaina kyselytunnista alkaneessa istunnossa. Keskustelu jatkui perjantain puolelle kolmeen saakka. Kansanedustajat saivat alkoholilain parisataasivuisen mietinnön käsiinsä vasta, kun istunto oli jo käynnissä. Lain käsittely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on myös herättänyt paljon kritiikkiä. Etämyyntiä koskevat epäselvyydet nousivat esille vasta viikko sitten valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Opposition vaatimuksista huolimatta valiokunta ei kuullut aiheesta lainkaan asiantuntijoita eikä siitä saatu edes kirjallisia lausuntoja, koska hallituspuolueiden edustajat eivät sitä hyväksyneet.
– Etämyynnin mahdollinen vapautus ei ollut lausunnoilla olevassa lakiluonnoksessa eikä asiaa käsitelty lähetekeskustelussa. Vaikka kyseessä on merkittävä alkoholipoliittinen linjamuutos, vaikuttaa siltä, että koko asia on yritetty piilottaa laajan lakipaketin sisälle. Hallituksen esityksestä oli vain hävinnyt etämyyntiä koskeva pykälä, joka oli vielä paikoillaan lausunnoille lähteneessä lakiluonnoksessa, Räsänen ihmettelee.
– Ei ole mitään sellaista syytä, että lakiesitys piti viedä läpi yön pimeinä tunteina, vai oliko? Räsänen kysyy.

Lisätietoja: Päivi Räsänen p. 050 511 3065

 

Ikäihmisille oikeus kivuttomaan ja puhtaaseen suuhun

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suun terveydenhuolto kohtaa vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon ja suuhygienian ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Puutteellinen hoito johtaa hampaiden menetykseen, heikentyneeseen suu- ja yleisterveyteen, ravitsemusongelmiin ja kipuihin. Yhä useammilla ikääntyneillä on omat hampaat, usein yhdessä irtoproteesien kanssa. Haasteen muodostavat sairaat vanhukset, joilla on lisääntyvä suun ja hampaiden hoidon tarve, mutta jotka eivät enää osaa pyytää hoitoa. Pohjoismaissa monet viettävät elämänsä viimeiset hetket hoitokodeissa, ja laadukas palliatiivinen hammashoito merkitsee mahdollisuutta arvokkaaseen elämän päättymiseen.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla. Kokonaan autettavat sänkypotilaat tarvitsevat erityisesti apua suunhoidossa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Suunhoidon tarkoitus on estää limakalvojen kuivuminen, poistaa peitteet, lievittää janoa, estää infektiot ja ehkäistä huulien ja suupielien kuivuminen ja halkeaminen. Saattohoidossa suun kosteuttaminen on tärkeää. Tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu. Sairaudet kuten keuhkokuume tai sepsis voivat aiheutua ikäihmisten suuontelon tulehduksista. Ennaltaehkäisevällä suuterveydenhoidolla voidaan välttää sairaalaan joutuminen, hammashoitopalveluiden tarpeen kasvu ja muu hoidon tarpeen lisääntyminen yksilön terveysrasitusten kasvaessa.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Yleisimpiä syitä hoitolaitosten asukkaiden suunterveyden laiminlyöntiin ovat ajan, tiedon ja taidon puute, tarkoituksenmukaisten välineiden puuttuminen ja riittämättömät rutiinit. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Esimerkiksi proteettista hoitoa annetaan julkisessa suun terveydenhuollossa vain hyvin vähän. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. Ongelmia aiheuttaa myös epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Vanhus ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa.

Tiedote: Influenssarokotteet säädettävä reseptivapaaksi

Kirjoitettu kirjoittajana

 

TIEDOTE
16.11. 2017
Vapaa julkaistavaksi
Kansanedustaja Päivi Räsänen

Influenssarokotteet säädettävä reseptivapaaksi

Kansanedustaja Päivi Räsänen on tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän esittää influenssarokotteen säätämistä reseptivapaaksi.

Paras suoja influenssaa vastaan on rokote, sillä se torjuu terveillä työikäisillä 5-8 influenssaa kymmenestä, lapsilla 5-9 influenssaa kymmenestä ja ikääntyneillä joka toisen influenssan. Influenssa on influenssavirusten aiheuttama tavallista flunssaa voimakkaampi hengitystiesairaus, jonka oireita ovat esimerkiksi nopeasti nouseva kuume, lihaskivut, päänsärky, väsymys ja kuiva yskä. Kausi-influenssaa esiintyy Suomessa keskitalvella, usein joulu-huhtikuun välisenä aikana. Suurin osa rokotteen ottaneista välttyy influenssalta. Jos rokotettu saa influenssan, on tauti yleensä lievempi ja toipuminen nopeampaa.

– Influenssarokotus kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan riskiryhmien osalta, jotka saavat influenssarokotteen ilmaiseksi terveyskeskuksesta. Riskiryhmiin kuulumattomat voivat ostaa rokotteen apteekista, mutta sen ostamiseen tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti.

Jos influenssarokotteet olisivat reseptivapaita, säästettäisiin lääkärien työaikaa, jota nyt kuluu rutiinitehtäviin. Farmaseutti voisi epäselvissä tapauksissa neuvoa asiakkaan lääkärin vastaanotolle, Räsänen esittää.