Blogi

RSS

Nuorten viihtymiseen ei tarvita päihteitä

 

25 000 nuorta vietti viime viikonlopun (14-16.11.2014) yhdessä Turun HK-areenalla ja messukeskuksessa. Tästä huolimatta viikonloppu ei näy tilastoissa poikkeuksellisena poliisitehtävien tai ilkivallan lisääntymisenä tai piikkinä päihtyneiden talteenotoissa tuolla alueella. Kyseessä oli Euroopan suurin kristillinen nuorisotapahtuma Maata Näkyvissä, joka järjestettiin 30. kerran. Tapahtuma on osoitus siitä, ettei nuorten viihtyminen edellytä alkoholinkäyttöä tai muita päihteitä. Laadukkaasti toteutettu ja monipuolinen ohjelma takaa sen, että nuoret haluavat tulla tapahtumaan vuosi toisensa jälkeen pohjoisinta Suomea myöden.

30 vuotta sitten 17-vuotias turkulainen Timo Vainio tuupertui lukionsa lattialle ja menehtyi sydänkohtaukseen. Timon ystävät halusivat järjestää hänelle toisenlaisen muistojuhlan, jossa näkyisi kristillinen toivo jälleennäkemisestä. Muistojuhla keräsi koolle noin sata nuorta. Seuraavana vuonna tilaisuus päätettiin järjestää uudelleen, ja muutamassa vuodessa siitä kasvoi suurtapahtuma.

Maata Näkyvissä -tapahtuma on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka pienen nuorisojoukon aktiivisuudesta voi kasvaa jotain suurta. Nuoret halusivat tehdä tapahtuman nuorille ja onnistuivat siinä. Nuorten aktiivisuutta tulisi rohkaista eri tavoin, jotta se suuntautuu rakentavaan toimintaan. Siksi nuorten kanssa työtä tekevät ja nuoria vastuuseen rohkaisevat järjestöt niin kirkon piirissä kuin muuallakin yhteiskunnassa ansaitsevat erityistä kiitosta ja myös konkreettista tukea työllensä.

Tänä vuonna tapahtuman mahdollisti noin 1300 vapaaehtoisen talkootyö. Moni heistä on itse aikanaan tullut tapahtumaan seurakuntansa järjestämällä bussikyydillä ja halunnut myöhemmin rakentamassa tapahtumaa omalla panoksellaan seuraavaa sukupolvea varten. Tällaisia hyvyyden kierteitä tarvittaisiin yhä enemmän.

 

Kolumni on julkaistu Kd-lehdessä  20.11.2014.

 

Kirkon rahoitus vakaammalle pohjalle

 

Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusta koskeva hallituksen esitys on tänään eduskunnan lähetekeskustelussa. Esitys valmisteltiin johdollani opetus- ja kulttuuriministeriössä  ja se pohjautuu valtiovarainministeriön johtaman työryhmän muistioon. Lakihankkeen taustalla on kristillisdemokraattien aloitteesta pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi tulee löytää ratkaisu. Hallitus esittää, että kirkon vuoden 2016 alusta lukien seurakuntien yhteisöveron tuotosta saama osuus loppuu ja lakisääteinen rahoitus maksetaan valtion budjetista.

Valtion kirkolle myöntämän korvauksen käyttäminen sidottaisiin nimenomaan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Voimassa olevassa lainsäädännössä yhteisöveroa koskevissa pykälissä ei ole erikseen mainittu, mihin tehtäviin seurakuntien tulee verotuotosta saamaansa osuutta käyttää. Koska yhteisöveroa maksavat kaikki yritykset riippumatta omistajan vakaumuksesta, tämänhetkinen lainsäädännöllinen tilanne on altis kritiikille. Kun yhteisöverotuoton osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella, lainsäädäntö olisi läpinäkyvä ja perusteiltaan kestävämpi. Kokonaisuutena tämä lakiesitys on tarpeellinen nykyisen sekavan lainsäädännöllisen tilan korjaamiseksi sekä kirkolle tulevan korvauksen määrän vakauttamiseksi.

Valtion rahoituksen perusteena olevia lakisääteisiä yhteiskunnallisia tehtäviä ovat hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito.

Rahoituksen määrä olisi 114 miljoonaa euroa vuonna 2016. Rahoituksen määrää korotettaisiin vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaista yleisen hintatason muutosta vastaavasti. Tämän lisäksi kirkolta perittävistä verotuskustannuksista vähennettäisiin 6 miljoonaa euroa. Valtion rahoitus myönnettäisiin vuosittain kirkon keskusrahastolle.

Kirkollisista asioista vastaavana ministerinä iloitsen siitä, että rahoituksen määrä on kirjattu lakiin ja että siihen sisältyy myös indeksikorotukset. Tämä luo kirkolle vakaan ja ennustettavan rahoituspohjan lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien kulujen korvaamiseksi.

Muiden uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustusmäärärahaa on tarkoitus korottaa miljoonalla eurolla. Tästä 87 000 kohdistettaisiin ortodoksiselle kirkolle kompensaationa yhteisövero-osuuden menettämisestä.

 

Poliisit liikkeellä oikeaan aikaan ja oikealla asialla

 

Poliisijärjestöjen liitto järjesti tänään mielenilmauksen, jossa marssi satoja poliisimiehiä ja –naisia, hätäkeskusten työntekijöitä ja muita sisäisen turvallisuuden edustajia. Mielenilmaus tuli oikeaan aikaan ja oikeasta asiasta. Heidän viestinsä oli suora: ”Meitä on liian vähän!”. Tänään heitä oli kuitenkin koolla paljon, mikä kertoi siitä, että poliisit kantavat vakavaa huolta suomalaisten turvallisuudesta.

Poliisien määrä suhteutettuna väestömäärään on Suomessa ollut vuosikausia alhainen, silti hyvin koulutettu, ammattitaitoinen poliisikuntamme on suoriutunut tehtävistään kansainvälisesti vertaillen hyvin tuloksin ja nauttii laajaa arvostusta. Tätä osittain selittää se, että viranomaisten yhteistoiminta on korkeatasoista ja poliisi on onnistunut säilyttämään kansalaisten luottamuksen. Rikosten määrä on vähentynyt ja Suomi on edelleen turvallinen maa.

Huoli poliisimäärästä ja poliisien jaksamisesta on yhteinen. Tämä on ollut oman ministerikauteni suurin huoli. Kaikki ne, jotka ovat seuranneet hallituksen neuvotteluja tietävät, miten kovaa taistelua poliisin määrärahoista on käyty. Julkisen talouden velkaantuminen ja kestävyysvaje ovat ajaneet hallituksen mittaviin talouden sopeutustoimiin, joka on koskettanut kaikkia hallinnonaloja ja kaikkia ministeriöitä.

Valtion talouden vaikeassa tilanteessa on poliisin henkilöstön toimintamäärärahat kuitenkin onnistuttu pitämään, tekemään jopa joitakin lisäyksiä, esimerkiksi tämän viikon neuvottelussa lisättiin 3 miljoonaa euroa operatiivisen toiminnan turvaamiseen.

Ilman vuonna 2012 tehtyä kehyspäätöstä poliisin henkilötyövuosimäärä olisi alentunut useilla sadoilla edelliseltä kaudelta periytyneiden alenevien kehyksien vuoksi, silloin päätettiin 30 miljoonan euron tasokorotuksesta sekä rakenneuudistuksessa, jossa resursseja siirretään hallinnosta kenttätyöhön. Ensi vuonna poliisien määrä kasvaa yli 7500, mutta sitä seuraavat vuodet näyttävät talouden tiukoissa kehyksissä jälleen erittäin vaikeilta.

Sen vuoksi asetin yhdessä oikeusministerin kanssa parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on löytää yhteinen poliittinen sitoumus tulevalle hallituskaudelle sisäisen turvallisuuden tason säilyttämisestä. Toivon, että työryhmän työtä voidaan käyttää pohjana päätöksenteolle poliisin ja muiden sisäisen turvallisuuden viranomaisten resursseista seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jokaisen valtion ydintehtävä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Taloudellisesti vaikeanakin aikana sisäisestä turvallisuudesta on huolehdittava, sillä se on kaiken muun yhteiskunnallisen kehityksen perusta.

Kansalaiset luottavat poliisiin. Meidän päättäjien tehtävänä on huolehtia, että heitä olisi riittävän paljon myös tulevina vuosina.

 

 

Terrorismin torjunta on kansainvälinen haaste

Sisäministeri Päivi Räsäsen matkablogi

Team Finland vienninedistämismatka New York – Washington 9.-13.11.2014

Terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden uhka on kohonnut koko Euroopan unionin alueella. Uhka on moninainen, sirpaleinen ja vaikeasti ennakoitava. Suomi painottaa terrorismin torjunnassa monenkeskistä yhteistyötä. Yhä nopeammin muuttuvassa toimintaympäristössä kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä.

Tapasin eilen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden ministeriössä (Department of Homeland Security, DHS) varaministeri Alan Bersinin. Huolemme on yhteinen. Yksilön radikalisoituminen voi tapahtua yllättäen, internetin välityksellä ilman muuta kontaktia ääriliikkeisiin. Yksittäisten toimijoiden, eli niin sanottujen ”yksinäisten susien” muodostama uhka on kasvanut. Konfliktialueilla yksilöiden radikalisoituminen etenee taistelukoulutuksen tai -kokemuksen myötä.

EU:n matkustajatietorekisterijärjestelmän (PNR) aikaansaaminen on yksi keino vahvistaa EU:n sisäistä turvallisuutta ja samalla toimia terrorismia vastaan. Esitys Suomen kansalliseksi PNR-järjestelmäksi on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Kansallisen esityksen tavoitteena on saada poliisille yhtäläiset oikeudet tietojen saantiin muiden viranomaisten, kuten rajavartiolaitoksen ja tullin kanssa. Kansallinen järjestelmämme kattaa lentoliikenteen lisäksi myös muut matkustusmuodot.

Varaministeri oli kiinnostunut myös laadukkaasta rajavalvonnastamme, ja esitin kutsun tulla tutustumaan ensiluokkaiseen ja tehokkaaseen kansalliseen toimintaamme. Varaministeri piti myös kiinnostavana tutustua tarkemmin kansallisiin hyväksi todettuihin käytäntöihimme väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemisessä.

Tapaamisen päätteeksi oli ilo todeta, että Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälinen yhteistyö on toimivaa ja sitä on tärkeää ylläpitää.

Terrorismin torjunta oli teemana myös maanantain tapaamisissa YK:ssa New Yorkissa. Tapasimme Sisäministeriön delegaationa terrorismin torjunnasta vastaavan johtajan Jean-Paul Laborden. Hän oli kiinnostunut kuulemaan maamme ohjelmasta ekstremismin torjumiseksi. Keskustelussa korostuivat ennaltaehkäisevät menetelmät.

Johtaja Laborde totesi, että olemme jo myöhässä silloin, kun taistelijaksi matkustava henkilö otetaan rajalla kiinni. Hänen lähtönsä taistelualueelle on luonnollisesti tärkeää estää, mutta radikalisoituminen on jo tapahtunut. Vaikka terrorismi on raskaimman luokan rikollisuutta, sen torjumiseksi kovempien keinojen rinnalle tarvitaan myös pehmeämpiä keinoja. Pehmeämpien keinojen avulla on mahdollista reagoida varhaisemmassa vaiheessa.

Keskustelimme lisäksi Suomalaisten turvallisuusviranomaisten sijoittumisesta YK-tehtäviin tapaamisissa rauhanturvaoperaatioista vastaavan alipääsihteeri Hervé Ladsous’n sekä poliisineuvonantaja Stefan Fellerin kanssa.

USAn matka järjestettiin Team Finland -konseptilla, jossa sisäministerin ja kehitysministerin delegaatioiden lisäksi oli mukana suomalainen yritysdelegaatio. New Yorkissa tapasimme YK:n edustajia. Washington DC:ssä suomalaisdelegaatio tapasi Maailmanpankin ja Latinalaisen Amerikan Kehityspankin edustajia. Tavoitteena on lisätä suomalaisyritysten ostoja kehitysyhteistyöprojekteissa.

Terrorismin torjunta oli Sisäministeriön delegaation erillisagenda matkalle. Tässä työssä kansainvälisen yhteistoiminnan merkitys korostuu, koska ongelma, jota torjutaan, on yhteinen. Matkalla luotujen ja vahvistettujen kontaktien kautta keskustelut näistä teemoista jatkuvat.

USA2014_varaministeri

Rattijuoppouteen on tartuttava tiukemmin – Matalammat promillet sakotettavaksi

 

Kuluneella viikolla surullinen uutinen kertoi kymmenvuotiaan lapsen saaneen surmansa, kun rattijuoppo törmäsi pysäköityyn autoon. Liian moni edelleen, kaikesta valistuksesta huolimatta, lähtee päihtyneenä rattiin. Samalla hän ottaa riskin, että tulee surmanneeksi jonkun sivullisen. Rattijuoppouteen tulee tarttua entistä tiukemmin muun muassa rangaistusasteikkoa kiristämällä.

Syksyllä käyttöön otetut tarkkuusalkometrit helpottavat rattijuopumuksen oikeuskelpoista toteamista tien päällä. Tarkkuusalkometrien käyttöönotto mahdollistaa promillerajan alentamisen ilman että oikeuslaitos ruuhkautuu.

Ehdotan, että ajoneuvon kuljettaminen tehtäisiin rangaistavaksi jo 0,2 promillen päihtymystilassa, mutta kevyemmällä rangaistuskäytännöllä, esimerkiksi määräämällä rikesakko.  Tämä vahvistaisi viestiä, että pienenkään alkoholimäärän nauttimisen jälkeen ei tule mennä rattiin.

Alle 0,5 promillen päihtymys ratissa ei vielä tarkoittaisi varsinaista rattijuoppoutta. Rikesakosta ei jäisi merkintää rikosrekisteriin, vaan se toimisi ikään kuin varoituksena ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

Myös yli 0,5 promillen rattijuopumusten sakkorangaistukset voitaisiin tarkkuusalkometrien avulla määrätä välittömästi tien päällä. Tällä hetkellä poliisi voi määrätä sakkorangaistuksen ylinopeudesta, mutta rattijuopumuksesta sakon määrää tuomioistuin. On järkevää vähentää oikeusistuimen kuluja oikeudellisesti selvissä tilanteissa, jollaisia tavalliset rattijuopumukset ovat. Se ei vähennä teon tuomittavuutta.

Ehdotin viime kesänä suoran sakotusoikeuden myöntämistä poliisille tavallisissa rattijuopumustapauksissa. Ilokseni korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on ilmaissut olevansa samalla kannalla: ”Kun poliisin saa rattijuopon kiinni, poliisilla ei ole mahdollisuutta määrätä siitä sakkorangaistusta, vaan asia menee aina syyttäjän kautta tuomioistuimeen. Tämä ei ole mitään muuta kuin supistuvien resurssien väärinkäyttöä.”

Ehdotan siis, että päihtyneenä ajoneuvon kuljettamisen rangaistavuuden alaa laajennettaisiin ja rangaistusasteikkoa tiukennettaisiin, mutta rangaistusmenettelyä kevennettäisiin.

Alkometriin puhaltamisesta ei kannata kieltäytyä

Mediassa kerrottiin hiljattain poliisin ratsiassa pysäytetyistä kuljettajista, jotka kieltäytyvät puhaltamasta alkometriin vedoten itsekriminointisuojaan. Sisäministeriössä ei ole tietoa, että tällainen kieltäytyminen olisi viime aikoina erityisesti yleistynyt tai poliisin arkityötä häiritsevä ongelma.

Puhaltamasta kieltäytyminen ei kannata. Näissä tapauksissa poliisi toimii pakkokeinolain 9 luvun 2 §:n mukaan, eli poliisimies voi määrätä kuljettajan kokeeseen, joka tehdään tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuljettaja viedään verikokeeseen. Puhaltaminen alkometriin on kaikkien kannalta yksikertaisin ja nopein tapa hoitaa asia.

Poliisille ilmoitetaan vuosittain 45 000 epäiltyä rattijuopumusta. Noin neljännes kiinnijäämisistä johtuu ilmiannosta. Törkeiden rattijuopumusten kohdalla osuus on vielä suurempi. Luvut kertovat, että rattijuoppouden torjunnalle on maassamme kansalaisten vahva tuki. Poliisin toivotaan puhalluttavan ja ottavat rattijuopot pois liikenteestä turvallisuutta vaarantamasta. Tämän tuen varassa poliisin on hyvä tehdä työtään.

 

Vientiä on edistettävä yhteisrintamassa

Matkablogi Team Finland vienninedistämismatka New York – Washington 9.-13.11.2014

 

Yhdistyneet Kansakunnat ostaa palveluita ja tuotteita vuosittain noin 16 miljardilla eurolla. Näistä ostoista suomalaisyritysten osuus on tällä hetkellä häviävän pieni, vain 0,2 prosenttia. Vertailukohdaksi voi ottaa toisen Pohjoismaan Tanskan, jonka osuus Y K:n ostoista on kymmenkertainen.

Suomalaisyritysten pääsy YK:n hankintalistoille on yksi meneillään olevan vienninedistämismatkan tavoitteista. Vierailemme lisäksi Maailmanpankissa ja Latinalaisen Amerikan Kehityspankissa. Mukana on myös kehitysministeri Sirpa Paatero. Ministereiden mukanaolo avaa ovia tapaamisiin, joita olisi vaikea toteuttaa pelkällä yritysedustuksella. Molemmilla ministereillä on myös erillisiä omaan hallinnonalaansa liittyviä tavoitteita matkalle.

Matka on osa Team Finland -hanketta, jonka keskeisenä tavoitteena on tehostaa valtion toimintaa suomalaisyritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä. Team Finland -ajattelussa viennin edistäminen on yhteinen tehtävä. Suomen vahvuuksista viestitään yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken.

Suomalainen teknologiaosaaminen on maailmanhuippua. Suomi tunnetaan turvallisena, korkealuokkaisen viranomaistoiminnan ja tasokkaan koulutuksen maana. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kehittämisen kautta Suomen sisäisen turvallisuuden tuotteet ja palvelut paranevat. Kansainvälistyminen hyödyttää siis jokaista suomalaista, koska se mahdollistaa korkean laadun palveluissa ja tuotteissa pitkällä tähtäimellä.

Julkisen sektorin vientiä on menestyksekkäästi toteutettu suomalaisen koulutuksen saralla. Myös sisäisen turvallisuuden alalla voisi hyödyntää vastaava mahdollisuutta nykyistä enemmän. Rajavalvonnan osaaminen on kärkituotteitamme. Myös poliisitoimintamme ja -koulutuksemme on kansainvälisesti tarkasteltuna korkealaatuista.

Sisäministeriö tulee ottamaan aiempaa vahvemman roolin kriisiliiketoiminnan viejänä. Kriisiliiketoiminta keskittyy tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen erityisesti konfliktien ennaltaehkäisy- ja jälleenrakennusvaiheessa.

Haasteenamme globaaleilla markkinoilla on toimijoiden pieni koko. Sitäkin merkittävämpää on tehdä asioita yhdessä. Myös muut maat ovat tehostaneet toimintaansa taloudellisissa ulkosuhteissa. Maailmantalouden muutoksessa kilpailu on kiristynyt ja siihen on reagoitava. Yhteistoiminnalla pystytään vastaamaan nopeammin globaaleista muutoksista avautuviin mahdollisuuksiin.

Viennin kasvattaminen on keskeisin keino maamme talousvaikeuksien voittamiseksi. Yritysdelegaatiolta saadun palautteen mukaan matka on palvellut hyvin sille asetettuja tavoitteita. Toivottavasti matkalla hankitut tiedot ja kontaktit konkretisoituvat viennin kasvuna. Suomalaisyrityksillä on hyödyntämätöntä kasvupotentiaalia erityisesti ajatellen kehittyviä markkinoita. Pieni kansakunta tarvitsee yhteistyötä menestyäkseen.

USA2014Tapasin kehitysministeri Sirpa Paateron ja yritysdelegaation johtajien Finpron Jukka Salon ja Elisan Risto Ojanperän kanssa YK:n hankinnoista vastaavan alipääsihteeri Yukio Takasun.

Kotihoidon tuen muutos veisi mummiavun lapsiperheiltä

 

Kristillisdemokraatit ovat alusta asti vastustaneet kotihoidon tuen kiintiöittämistä isän ja äidin kesken. Mielestämme lastenhoitoon liittyvät päätökset kuuluu tehdä keittiön pöydän äärellä, ei Arkadianmäellä. Korostamme perheiden valinnanvapautta lastenhoidon järjestämisessä.

Valtiovallan puuttuminen perheiden lastenhoitoratkaisuihin on elämälle vieras ajatus. Se on ylisääntelyä pahimmillaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema esitys rajoittaisi myös isovanhempien oikeutta hoitaa lastenlapsiaan. ”Mummikielto” tarkoittaisi perheelle kotihoidon tuen menetystä, mikäli lasta hoitaa muu kuin tukea saava vanhempi. Miten lain toteutumista valvottaisiin tai milloin lapsen kanssa vietetyn ajan katsottaisiin olevan liiallista, siitä ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Nykyään kotihoidon tukea voi saada, jos lapsi ei ole kodin ulkopuolisessa hoidossa, riippumatta siitä, kuka lasta hoitaa. Tämä on tuonut perheille joustavuutta järjestellä hoitokuviot. Usein lapsiperheet saavat apua lasten isovanhemmilta tai muilta tuttaviltaan. Tämä on normaalia elämää.

Kotihoidon tuen kiintiöittämisellä isän ja äidin käytettävissä oleviin jaksoihin on kaksi poliittista tavoitetta. Oikeisto tavoittelee kodeista työmarkkinoille vapautuvien äitien myötä kasvavaa työn tarjontaa. Osa talousoppineista uskoo, että kasvava työn tarjonta itsessään lisää työpaikkoja, eli työttömyys hoitaisi ikään kuin itse itsensä. Tällainen on toiveajattelua.

Vihervasemmiston tavoitteena puolestaan on yrittää kasvattaa isien hoivavastuuta lapsista ja vähentää työelämän katkoksia naisten kohdalla, eli lisätä sukupuolten tasa-arvoa. Tosiasiassa edes lakia valmistelevassa ministeriössä ei uskota, että miehet ryhtyisivät oleellisesti enemmän käyttämään kotihoidon tukea. Myös heidän laskelmansa perustuvat siihen, että kotihoidon tuen käyttö vähenee ja päiväkotihoito lisääntyy. Ja pitää muistaa, että kiintiöittäminen koskisi myös niitä perheitä, joissa isä tällä hetkellä käyttää koko kotihoidon tuen jakson.

Kuntaliitto on arvioinut, että 70% nyt kotihoidon tuella olevista kaksivuotiaista menisi muutoksen jälkeen päivähoitoon. Nettokustannukset tästä muutoksesta olisivat 150-160 miljoonaa euroa lisääntyneinä päivähoidon kustannuksina. Uusien päiväkotien rakentamispainetta ei ole vielä huomioitu luvussa. Eli samaan aikaan aiheutetaan kuluja, ja lapsiperheille hankaluuksia.

Lain on määrä tulla voimaan 1.8.2015. Jos esitys aiotaan antaa, sen pitäisi olla eduskunnassa viimeistään 4.12. Esitys on saanut lasten ja perheiden asiaa ajavilta järjestöiltä poikkeuksella tyrmäävän vastaanoton. Puolustan hallituksen sisällä edelleen perheiden valinnanvapautta ja järjenkäyttöä ja esitän lakihankkeen unohtamista.

Päivi Räsänen

Sisäministeri, puolueen puheenjohtaja (kd)

 

 

Eduskuntapuolueet yhdessä turvallisuutta takaamaan

 

Jokaisen valtion ydintehtävä on huolehtia maan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Silloinkaan kun taloustilanne ja turvallisuustilanne kiristyvät samanaikaisesti, turvallisuudesta ei tule tinkiä. Ei ole syytäkään, sillä maa, jossa on vakaa turvallisuustilanne, houkuttelee yrittämään ja investoimaan.

 

Sisäisen turvallisuuden resurssit eivät voi jojoilla politiikan suhdanteissa sen mukaan, mihin milloinkin kohdistuu mielenkiintoa julkisuudessa. Turvallisuustilanne ei seuraa vaalikausia. Siksi olen ehdottanut sisäisen turvallisuuden parlamentaarisen ryhmän perustamista. Tavoitteena on muodostaa eduskuntapuolueiden yhteinen näkemys sisäisen turvallisuuden voimavaroista pitkälle tulevaisuuteen. Taloustilanteemme edellyttää kaikkien eduskuntapuolueiden sitoutumista turvallisuuden takaajiksi. Jaettu huoli talouden vaikutuksista kykyymme ylläpitää turvallisuutta tuli selkeästi näkyviin viimeksi poliisia koskeneessa välikysymyskeskustelussa.

 

Olemme yhdessä oikeusministeri Henrikssonin kanssa pyytäneet puolueita nimeämään jäsenensä parlamentaariseen työryhmään, jonka ensisijaisena tehtävänä on tuottaa eduskunnalle tietoa Suomen sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon strategisista resurssitarpeista seuraavalla kehyskaudella. Työryhmä tulee pohtimaan, kuinka voimme turvata vakaat resurssit kaikille sisäistä turvallisuutta ylläpitävien viranomaisten toiminnalle.

 

Jotta voimavaroja ei hukata päällekkäiseen työhön tai toimialojen tiukkoihin rajauksiin, työryhmä tulee käymään läpi myös mahdollisuuksia eri viranomaisten välisen yhteistyön ja prosessien parantamiseen. Samalla huolehditaan oikeusturvan toteutumisesta.

 

 

Sisäministerin tulisi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan varsinainen jäsen

 

 Suomen sisäisen turvallisuuden keskeisten viranomaisten, poliisin, pelastusviranomaisten sekä rajaturvallisuus- ja maahanmuuttoviranomaisten toimintaympäristö on muuttunut nopeasti viimeisten vuosien aikana. Vaikka jokaisella EU-maalla on edelleen omat kansalliset sisäisen turvallisuuden haasteensa, on entistä vaikeampaa vetää selkeää rajaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä.

 

Syyrian sota ja sodan laajeneminen Lähi-idässä on konfliktin ja humanitaarisen hädän lisäksi heijastunut ulkomaalaisten taistelijoiden osallistumisessa sotaan sekä liikkumiseen kotimaidensa ja sotatoimialueiden välillä. Kaukaisempien sotien vaikutus on lisännyt terrorismin ja radikalisoitumisen uhkaa ja keskustelu siitä on jo osa kotimaan ja jäsenmaiden keskustelua.

 

Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita käsitellään valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (UTVA), joka yleensä kokoontuu tasavallan presidentin johdolla. UTVA:ssa sihteerinä eli asialistan valmistelijana toimii ulkoasiainministeriö. UTVA käsittelee valmistelevasti tärkeät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muita Suomen suhteita ulkovaltoihin koskevat asiat, näihin liittyvät sisäisen turvallisuuden sekä kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat.

 

Olen puolueeni puheenjohtajan ominaisuudessa ollut koko hallituskauden ajan UTVA:n jäsen. Sisäministeri ei kuitenkaan valtioneuvoston ohjesäännön mukaan ole ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan varsinainen jäsen. Ministerivaliokunnassa on tänä aikana käsitelty monia sisäistä turvallisuutta keskeisesti koskettavia asioita. Tästä syystä minusta seuraavan hallituksen ministerivaliokuntia perustettaessa pitäisi lähteä siitä, että sisäministeri on automaattisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan varsinainen jäsen. Oma arvioni on, että tämän valiokunnan merkitys tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan.

 

Sisäistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa poliittisen vastuun kantaa sisäministeri

 

Ulkoasiainministeriön johdolla on puolentoista vuoden ajan kokoontunut työryhmä, joka on käsitellyt kriisinhallintaan ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Työryhmän tavoitteena on ollut kartoittaa mahdolliset lainsäädännölliset esteet tehokkaalle kansainväliselle yhteistyölle ja tehdä ehdotuksia niiden poistamiseksi.

 

Kaikki turhat esteet kansainvälisen yhteistyön tekemiselle sekä kansainvälisen avun antamiselle ja pyytämiselle tulee poistaa. Sisäministeriö on jo omalta osaltaan kehittänyt lainsäädäntöään niin, että voimme antaa ja myös vastaanottaa kansainvälistä apua tehokkaasti ja nopeasti esimerkiksi luonnon tai ihmisen aiheuttamissa suuronnettomuuksissa EU:n pelastuspalvelumekanismia hyödyntäen.

 

Voimme myös lähettää Euroopan ulkorajoille rajavartijaryhmiä auttamaan mm. laittoman maahanmuuton torjunnassa. EU:n Prȕm-säännöstön mukaisesti poliisi voi tehdä laajaa operatiivista yhteistyötä yli valtakunnan rajojen naapurimaamme kanssa. Pelastuspalvelumekanismia voidaan hyödyntää maailmanlaajuisesti. Pelastuspalvelun toteuttamat humanitaariset tukioperaatiot kriisialueilla ovat lisääntyneet, viimeisimpinä esimerkkeinä operaatiot Länsi-Afrikan ebola-alueen auttamiseksi.

 

On myös olennaista muistaa, ettei kansainvälisessä yhteistyössä ole kysymys ainoastaan mitä kansainvälistä apua Suomi voi antaa, vaan myös siitä mitä apua ja tukea kriisitilanteissa me pyytäessämme saamme.

 

Yhteisvastuulauseketta soveltavat pääasiassa siviiliviranomaiset

 

Joulukuussa 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella EU-sopimukseen sisällytettiin kaksi lauseketta: yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke. Lausekkeet lujittavat jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittavat jäsenmaita. Yhteisvastuulausekkeen soveltamisala on rajattu ei-valtiollisiin uhkiin: terrori-isku ja luonnon tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus. Keskinäisen avunannon lauseke käsittää avunannon aseellisen hyökkäyksen tilanteessa.

 

Sisäministeriön arvion mukaan ne tilanteet, joissa yhteisvastuulauseke tulisi sovellettavaksi, ovat pääsääntöisesti sisäisen turvallisuuden viranomaisten eli siviiliviranomaisten johtovastuulla olevia tilanteita. Jos esimerkiksi Suomessa tapahtuisi vakava, laaja-alainen terrori-isku, toimivaltainen viranomainen olisi sisäministeriön alainen turvallisuusviranomainen.

 

Erityisesti vakavissa sisäistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa viranomaisten vastuiden pitää olla selkeitä, jotta toiminta käynnistyy välittömästi ja kansalaisten turvallisuutta ei missään tilanteissa vaaranneta epäselvien johtosuhteiden vuoksi. Tämä on erittäin tärkeää tiedostaa poliittisella tasolla. Minun on vaikea kuvitella, että vakavia sisäistä turvallisuutta uhkaavia tilanteita voitaisiin poliittisella tasolla käsitellä ilman sisäministeriä.

 

Näkemykseni on, että yhteisvastuulausekkeen velvoitteet voidaan Suomessa hoitaa jo nykyisen lainsäädännön ja toimivaltuuksien puitteissa. Toimialakohtaiseen lainsäädäntöön tarvittavat täsmennykset voidaan tehdä hyvinkin pikaisesti ministeriön omana lainsäädännön kehittämistyönä.

 

 

Liikennekuolema on aina tragedia

 

Eilinen Rautavaaran traaginen liikenneturma vei äidin ja tämän kolmen lapsen hengen. Tutkinnan edetessä turmasta on avautunut järkyttäviä tietoja. Poliisi epäilee tahallisuutta, jolloin kyseessä olisi muidenkin matkustajien turvallisuuden vaarantanut perhesurma. Tämä muistuttaa meitä ennen kaikkea perheiden tukemisen välttämättömyydestä, mutta myös liikenneturvallisuuden parantamisen merkityksestä.

Liikenneturvallisuus on monen asian summa. Pystyäksemme vähentämään kuolonuhreja tulee kaikista niihin johtaneista syistä pystyä puhumaan avoimesti.

Vuonna 2013 liikenneonnettomuuksissa loukkaantui 6670 henkeä mikä oli yli 400 vähemmän kuin 2012. Samaan aikaan liikenteessä menehtyi 258 henkeä, mikä oli 4 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2000 liikenteessä menehtyi lähes 450 henkeä, joten pitkällä aikavälillä liikennekuolemien määrä on laskenut vuosivaihtelusta huolimatta. Siitä huolimatta emme tule saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Jokainen ihmishengen menetys liikenteessä on liikaa.

Liikenneturvallisuuden parantamiseen tarvitaan monia erilaisia toimia, jotka edellyttävät yhteiskunnan resursseja myös talouden taantuman aikana. Teiden kunnosta tulee huolehtia. Poliisin liikenteenvalvonnan taso tulee säilyttää vähintään nykyisellään. Tärkeässä asemassa ovat myös sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tilastojen mukaan vuonna 2012 noin 34 % liikennekuolemista johtui joko sairauskohtauksesta tai itsemurhasta. Näihin tapauksiin ei voida puuttua pelkästään poliisin liikennevalvontaa tehostamalla vaan tarvitaan laaja-alaista viranomaisyhteistyötä, jotta ongelmiin pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa.

Rautavaaran eilistä liikenneturmaa tutkitaan henkirikoksena. Tragedian syyt avautuvat vähitellen tutkinnan edetessä. Jokainen perhesurma on liikaa. Tavoitteena tulee olla niiden estäminen ennalta tarjoamalla perheille riittävästi tukea jo ennen asioiden kriisiytymistä.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti huhtikuussa toimista, joilla pyritään ehkäisemään perhe- ja lapsisurmia. Vireillä on useita lainsäädännön muutoshankkeita, joilla parannetaan viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Sosiaalihuoltolakiin on tulossa viranomaisille ja heihin rinnastettaville palvelutuottajille mahdollisuus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille perustellusta epäilystä tai vakavasta huolenaiheesta koskien asiakasta tai läheisensä turvallisuutta. Lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen havainneelle säädetään velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille. Perheen sisäisiin vakaviin ongelmiin puuttuminen on vaikeaa, mutta yhteiskunnan velvollisuus on tehdä voitavansa, jotta erityisesti lapsia voitaisiin suojella väkivallalta.