Blogi

RSS

Ebola tulee pysäyttää epidemia-alueelle

 

Ebola-viruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen on WHO:n viimeisimmän raportin (15.10.) mukaan sairastunut jo noin 9000 ihmistä, joista noin 4500 on kuollut. Tautiin ei ole vielä rokotetta tai testattuja lääkkeitä. Viruksen nykyisen kannan saajien kuolleisuus on jopa 70%.

Yksittäisten ebola-potilaiden saapuminen Suomeen on epätodennäköistä mutta mahdollista. Tähän mahdollisuuteen on hyvin varauduttu ja suunnitelmat ebola-epäillyn eristämiseen ja hoitoon saattamiseen ovat valmiina. Osa länsimaista on aloittanut maahan saapuvien matkustajien ebola-seulonnat lentokentillä. Suomessa ei olla ryhtymässä tähän kalliiseen ja tehottomaan menetelmään, koska ebolan leviäminen Suomeen voidaan estää nyt tehokkaimmin panostamalla taudin torjuntaan Länsi-Afrikan epidemia-alueella. Suomen kehitysmäärärahoja onkin kohdistettu ebolan torjuntaan jo lähes 10 miljoonan euron edestä ja lisäksi valmistellaan merkittävän materiaalipaketin lähettämistä.

Ebola-viruksen torjunta on valaiseva esimerkki kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta. On myös suomalaisten etu, että epidemioihin pystytään puuttumaan jo niiden syntysijoilla riittävällä terveydenhuollolla. Epidemia ei olisi muodostunut näin uhkaavaksi, jos Länsi-Afrikan maiden terveydenhuolto ja koulutus olisivat olleet paremmassa kunnossa. Tästä on otettava opiksi ja huolehdittava kehitysyhteistyön riittävästä rahoituksesta vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.

Suomen etua ja kehitysmaiden etua ei todellisuudessa voi asettaa vastakkain siten kuten poliittisessa keskustelussa joskus populistisesti tehdään. Oikeanlainen panostus koulutukseen ja terveydenhoitoon köyhissä maissa lisää myös oman maamme turvallisuutta.

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 23.10.2014.

 

Kannot raivattava turpeen tieltä

 

Olin nuorena tyttönä kesätöissä turvesuolla. Pojat ajoivat traktoria, me tytöt keräsimme kantoja ja viskelimme niitä traktorin kyytiin. Työ oli hikistä aurinkoisina kesäpäivinä aukealla suoalueella. Kannot oli kuitenkin raivattava pois, sillä ne tarttuivat ikävästi turvekoneisiin ja hidastivat turpeenkeruutyötä.

Esteitä on raivattu viime aikoina myös kotimaisessa energiapolitiikassa. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi viime viikolla, että turpeen ja metsähakkeen osalta tehdään ratkaisuja, jotka varmistavat niiden kilpailukyvyn suhteessa kivihiileen. Parhaillaan selvitetään, millä tavalla turpeen verotusta voidaan keventää ja metsähakkeen tukea nostaa.

Turve on kiistelty energialähde. Sen käytön vähentämistä on perusteltu erityisesti sen tuomilla ympäristöhaitoilla. Valtioneuvosto linjasi vuonna 2013 tekemässään energia- ja ilmastostrategiassa, että turpeen energiakäyttöä vähennetään siten, ettei turve korvaudu kivihiilellä. Turpeen verotuksen kiristäminen, kivihiilen maailmanmarkkinahinnan jyrkkä lasku ja päästöoikeuksien alhainen hinta ovat kuitenkin johtaneet kivihiilen käytön lisääntymiseen, aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Myös metsähakkeen kilpailukyky on kärsinyt, sillä turpeen veroa korotettaessa metsähakkeen tukitasoa on täytynyt vastaavasti alentaa.

On hyvä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kotimaisten energialähteiden kilpailukyvyn parantamiseksi. Turve ja metsähake ovat kivihiiltä ympäristöystävällisempiä energialähteitä. Niiden käytön lisääminen vahvistaa huoltovarmuutta, tuottaa työpaikkoja Suomeen ja parantaa vaihtotasetta. Tilastokeskuksen mukaan Suomeen tuotiin tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana erilaisia energiatuotteita yhteensä 6,3 miljardin euron edestä. Kotimaisten energialähteiden käytön lisääminen energiantuotannossa kasvattaisi Suomeen jäävän rahan osuutta.

Ydinvoimahankkeiden tilanne ja maailmanpoliittiset tapahtumat ovat käynnistäneet laajan keskustelun Suomen energiapolitiikan perustasta ja suunnasta. Energiaa tarvitaan Suomessa kylmien ja pimeiden talvien, pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi paljon. Tiukka taloustilanne ajaa etsimään kustannustehokkaampia energiantuotannontapoja. EU:ssa on vuoteen 2020 asetettu tavoitteiksi päästöjen vähentäminen, uusiutuvan energian lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen.

Kristillisdemokraattien mielestä Suomen oman energiantuotannon tulee olla monipuolista, hajautettua, kilpailukykyistä ja mahdollisimman omavaraista. Ydinenergiahankkeet ovat lähivuosikymmeninä välttämätön osa tätä kokonaisuutta. Samalla tulee kehittää muun käyttämättömän energiapotentiaalin hyödyntämistä. Esimerkiksi meren aalloissa olevaa voimaa on hyödynnetty toistaiseksi vain vähän. Suomalaiset aaltovoimalainnovaatiot vaikuttavat kuitenkin lupaavilta. Vastaavien kotimaisten energiainnovaatioiden tukeminen on tärkeää, sillä niistä voi löytyä uusia avaimia talouden kasvulle.

Kasvun varaa on myös biokaasun hyödyntämisessä. Kotimaisella biokaasulla olisi mahdollista kattaa noin 20% liikenteemme energiantarpeesta. Biokaasu on kotimaista, uusiutuvaa ja ympäristöystävällistä energiaa, jonka käyttö parantaa maaseudun elinvoimaisuutta ja lisää työllisyyttä. Sitä voi tuottaa kaikesta eloperäisestä materiaalista, ja sen tuotannon sivutuotteet voidaan hyödyntää peltojen lannoituksessa.

Suuriin tuotantolaitoksiin keskittyvästä ajattelusta tulee siirtyä kohti hajautettua energiatuotantoa. Maatilojen, omakotitalojen ja muiden kiinteistöjen hajautettua energiantuotantoa tulee edistää purkamalla esteitä esimerkiksi jakeluverkkoihin pääsyn osalta ja etsimällä ratkaisuja pientuotannon käynnistämisen alkuvaiheen mittavien investointien toteuttamiseen.

Energian pientuotanto ei yksinään ole ratkaisu tulevaisuuden suureen energiantarpeeseen, eikä mikään yksittäinen uusiutuvan energian muoto pysty täyttämään energiantarvettamme. Niiden osuutta ei kuitenkaan pidä vähätellä. Energian hinnan noustessa on yhä tärkeämpää hyödyntää olemassa olevaa kotimaista energiapotentiaalia. Hajautettu energiantuotanto myös vähentää järjestelmän haavoittuvuutta.

Päivi Räsänen

sisäministeri (KD)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

Terrorismia torjutaan usealla rintamalla

 

Keskustelu Syyriaan ja Irakiin lähtevistä taistelijoista on käynyt syksyn aikana vilkkaana. Suomesta on poliisin tietojen mukaan lähtenyt tähän mennessä yli 40 henkilöä Syyrian ja Irakin taistelualueille. Kaikkiaan Euroopasta on arvioitu lähteneen taistelualueille joitakin tuhansia henkilöitä, lähinnä nuoria miehiä, eri syistä. Koska lähtemisen motiivit vaihtelevat, työtä tarvitaan monella rintamalla.

Terrorismin torjunnan näkökulmasta asiassa on kaksi puolta. Taistelijaksi lähtemiseen johtava radikalisoituminen on pyrittävä estämään, ja taistelualueelta Suomeen palaavien tilanne on selvitettävä. Radikalisoitumisen estämiseksi on käytettävä tasapainoisesti sekä lainsäädännöllisiä keinoja että rikosoikeudellisia prosesseja. Suojelupoliisilla on asiassa tärkeä rooli.

Terroristijärjestöt käyttävät sosiaalista mediaa hyväkseen

Sosiaalinen media ja internet ovat keskeisiä kanavia terroristijärjestöjen propagandan levittämisessä ja rekrytointitoimissa. Pidän tilannetta huolestuttavana, koska viranomaisten mahdollisuudet puuttua asiaan ovat rajalliset.

EU-tasolla asiaan pyritään puuttumaan yhteistyöllä. Hollannin aloitteesta joukko EU-maita, Suomi mukaan lukien, pyrkivät nyt entistä paremmin löytämään yhteisiä keinoja torjua netin laitonta käyttöä terroristisessa tarkoituksessa. Keskeisiä keinoja ovat tiedon jakaminen hyvistä käytännöistä, sekä mahdollisista yhteisistä lainsäädännöllisistä toimista sopiminen.

Laittoman taistelijan taistelualueella tekemä rikos on rikos myös Suomessa

Niiden taistelualueelta palaavien kohdalla, joita on syytä epäillä rikoksesta taistelualueella, on käynnistettävä esitutkinta. Kansainvälisissä sopimuksissa on määritelty laittomat taistelijat, joita ovat muun muassa palkkasotilaat ja selkeään sotilasjoukkoon kuulumattomat terroristit. Tällaisten henkilöiden taistelualueella tekemät väkivallanteot ovat Suomen lain mukaan rikoksia riippumatta siitä, missä rikokset on tehty. Esitutkinnassa noudatetaan oikeusvaltion periaatteita.

Terrorismia koskevat säännökset perustuvat kansainvälisiin velvoitteisiin. Suomen lain mukaan on rikos valmistella terrorismirikosta, johtaa terroristiryhmää, edistää terroristiryhmän toimintaa, kouluttaa ja värvätä terrorismirikokseen, sekä rahoittaa terroristijärjestöä. Eduskunta käsittelee parhaillaan esitystä, jossa kriminalisoitaisiin terrorismiin kouluttautuminen.

YK antoi muutama viikko sitten päätöslauselman terrorismin torjumisesta. Päätöslauselma edellyttää, että jäsenmaat kieltävät myös matkustamisen terroritekojen tekemiseksi, valmistelemiseksi tai terroristikoulutuksen antamiseksi tai saamiseksi. Tältä osin myös Suomessa saattaa olla tarve laajentaa kriminalisoinnin alaa terrorismiin liittyvässä lainsäädännössä entisestään. Oikeusministeriö ja sisäministeriö selvittävät parhaillaan YK:n päätöslauselman vaikutuksia Suomen lainsäädäntöön.

Matkustajarekisterien tiedot myös poliisin käyttöön

Eduskunnan käsittelyssä on lakiesitys, jolla poliisille annettaisiin oikeus hyödyntää matkustajarekisterien tietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Tämä olisi merkittävä muutos, joka parantaisi poliisin mahdollisuuksia tunnistaa taistelualueelle lähteviä ja sieltä palaavia.

Vastaavan järjestelmän käyttöönotto on saatava vihdoin etenemään myös EU-tasolla. Kyse on niin sanotusta PNR-direktiivistä, jonka tarkoituksena on lentoyhtiöiden keräämien matkustajarekisteritietojen saattamisesta lainvalvontaviranomaisten käyttöön terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Oikeusvaltion periaatteet pätevät terrorismin torjunnassa

Terrorismin vastaista työtä tehdään usealla rintamalla muun muassa ministereiden, virkamiesten ja lainvalvontaviranomaisten toimesta. Työ on jatkuvaa, eikä ongelmaan ole näkyvissä helppoa ratkaisua. Kansainvälisen yhteistyön merkitys korostuu, sillä terroristijärjestöt eivät toiminnassaan ja rekrytoinnissaan katso valtioiden rajoja.

Terrorismin tavoitteena on kontrolloida yhteiskuntaa pelon avulla. Meidän tavoitteenamme on taata ihmisten turvallisuus ja yhteiskuntarauha torjumalla terrorismia tehokkaasti oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Humanitaarisen maahanmuuton voimavarat suunnattava oikein

 

Pakolaisavun hiljattaisessa kannanotossa pelätään ilman laillista lupaa maassamme oleskelevien ulkomaalaisten lisääntyvän voimakkaasti, kun vapaaehtoisen paluun hankkeeseen liittyvät lakimuutokset tulevat voimaan. Vapaaehtoisen paluun kannusteet tukevat paluuta, ja siksi on epätodennäköistä että lakien voimaantulo merkittävästi lisää laitonta oleskelua. Valtioneuvosto ryhtyy kuitenkin tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin tilanteen korjaamiseksi, mikäli laittomasti maassa oleskelevien määrä esityksen toteutumisen myötä merkittävästi kasvaa.

Humanitaarisen maahanmuuton voimavarat tulee osoittaa heille, jotka ovat avun ja turvan tarpeessa, esimerkiksi vahvistamalla kiintiöpakolaisjärjestelmää, sen sijaan että asutamme vastaanottokeskuksiin henkilöitä, jotka voivat turvallisesti palata kotimaahansa.

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, että voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa. Tilapäisestä oleskeluluvasta seuraa parin vuoden päästä käytännössä jatkuva oleskelulupa, joka johtaa pysyvään oleskeluun. Maasta poistamispäätöksen saanut henkilö, jolla ei ole lakiin tai kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvaa perustetta jäädä Suomeen, voi käytännössä itse tehdä päätöksen maahan jäämisestään, mikäli hän tulee tietystä maasta ja vastustaa paluutaan kotimaahansa, esimerkiksi kieltäytymällä ottamasta vastaan matkustusasiakirjoja tai pyytämästä niitä oman maansa edustustosta. Tämän seurauksena hän on myös oikeutettu vastaanottokeskuspalveluihin. Kyse on siis henkilöstä, jonka kohdalla on todettu, että turvapaikan tarvetta ei ole, hänen paluunsa kotimaahan olisi turvallista ja paluu olisi järjestettävissä.

On merkkejä siitä, että ulkomaalaislain porsaanreiästä on muodostumassa ei-toivottu vetotekijä maahamme. Päätöksen jälkeen myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut. Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa on tällainen järjestelmä. Vapaan liikkuvuuden Schengen alueella Suomella on myös erityinen vastuu siitä, että pystymme poistamaan maastamme esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneen, yleistä järjestystä vaarantavan henkilön.

Pääsääntöisesti henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen eivätkä lähde omaehtoisesti maasta, poistetaan maasta. Ongelmana on 4-5 maata, jotka eivät suostu ottamaan vastaan henkilöitä, jotka eivät itse tee yhteistyötä palaamisekseen. Ongelmallisten maiden kanssa on pyritty neuvottelemaan yhteistyöstä palautusten toteuttamiseksi.

Tilanne on ongelmallinen myös kansainvälistä suojelua hakevien, eri maista tulevien henkilöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun jostain maasta tuleva samassa asemassa oleva saa jäädä ja toisesta ei. Viranomaisen suorittama perusteellinen turvapaikkatutkinta on turhaa, mikäli henkilö voi lopulta itse päättää, jääkö hän maahan ja vastaanottopalvelujen piiriin.

Vapaaehtoisen paluun lakihankkeeseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus palata kotimaahansa. Myös oikeus vastaanottokeskuspalveluihin lakkaisi. Tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin kuitenkin edelleen, mikäli paluu ei olisi itsestä riippumattomista syistä mahdollista. Henkilöltä edellytettäisiin myötävaikuttamista palauttamiseensa.

 

Päivi Räsänen

 

 

 

 

Humalajuominen tulee kalliiksi

 

Alkoholin kulutus tulee suomalaisille kalliiksi. Tämä ei johdu alkoholiveron korottamisesta ja sen myötä korottuneesta pullon hinnasta. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi alkoholin ongelmakäyttö aiheuttaa suomalaisille vuosittain 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset, jotka koituvat myös niiden maksettaviksi, jotka eivät itse käytä alkoholia. Kustannuksista yli kolmannes aiheutuu järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Jos alkoholihaittoja ei olisi, tuhansien poliisien, tuomarien ja terveydenhuollon ammattilaisten työpanos voitaisiin suunnata muualle. Alkoholin aiheuttamat kokonaiskustannukset nousevat viiteen tai jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa kun huomioidaan alkoholisairauksien ja -tapaturmien vuoksi aiheutuvat terveydenhoitokulut, tuotannonmenetys ja menetetyt työvuodet. Liiallinen alkoholinkäyttö on suomalaisten työikäisten tavallisin kuolinsyy ja merkittävin tekijä työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla. Alkoholin kulutusta vähentämällä voitaisiin siis sekä parantaa suomalaisten elämänlaatua että saavuttaa merkittäviä säästöjä ilman palveluiden heikentämistä.

Alkoholinkulutusta voidaan vähentää lainsäädännön keinoin korottamalla hintaa verotuksen kautta, rajoittamalla saatavuutta, säätelemällä aukioloaikoja sekä rajoittamalla mainontaa. Kaikkia näitä keinoja tarvitaan alkoholihaittojen hillitsemiseen ja julkisia palveluita vaivaavien resurssiongelmien ratkaisuun. Niitä kuitenkin usein kritisoidaan siksi, että niiden myötä suomalaiset vain siirtyvät hakemaan juomansa Virosta. Juominen siis jatkuu samaan malliin, mutta verohyöty jää saamatta.

Tämä huoli on toisaalta perusteltu. Keinot hillitä Viroon suuntautuvaa viinarallia ovat rajalliset, koska valmisteverotuslain mukaan matkustaja saa tuoda toisesta EU-maasta verovapaasti alkoholia omaan käyttöönsä ja itse kuljettaen rajoittamattomasti. Tullilla on kuitenkin muita tehokkaaksi osoittautuneita keinoja vähentää alkoholin matkustajatuontia.

Matkustajien ulkomailta tuoman alkoholin määrä on laskenut ensimmäistä kertaa vuosiin Tullin otettua heinäkuun alussa käyttöön matkustajatuonnin oman käytön ohjerajat. Ohjetasot ovat olleet voimassa EU:ssa jo vuodesta 1993. Ohjetasot eivät ole varsinaisia rajoituksia, mutta ohjerajat ylittävän määrän käytöstä matkustajan tulee tehdä selvitys. Jo tämä selvitysvelvollisuus on Tullin mukaan vähentänyt alkoholin tuontia.

Lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana Tulli valvoo matkustajatuontia tehostetusti yhdistettynä Omaan käyttöön! –verkkokampanjaan, jonka avulla matkustajille selkeytetään, missä laillisen alkoholin matkustajatuonnin rajat kulkevat. Kampanja toteutetaan valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön vetämänä yhteistyössä Tullin, Poliisin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja oikeusministeriön kanssa.

Alkoholilainsäädäntö ja matkustajatuonnin valvominen ovat nopeita keinoja vaikuttaa alkoholin käyttöön. Asenteiden muuttaminen on niitäkin tärkeämpää, mutta se tapahtuu hitaasti ja on vaikeinta ja hitainta siellä, missä alkoholista aiheutuu eniten ongelmia.

Päivi Räsänen

sisäministeri (kd)

Kolumni julkaistu Ilkassa.

Lapset ja nuoret ovat kansakuntamme tärkein pääoma

 

Lapsiasiavaltuutettu on arvioinut julkaisussaan Eriarvoistuva lapsuus (2014:3) Suomen nuorison hyvinvointia laajan tilastoaineiston avulla. Hyvinvointi on määritelty perustuen YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Kansainvälisesti vertaillen Suomen lasten hyvinvoinnin vahvuuksiksi nousevat materiaalinen elintaso, pienten lasten terveys sekä oppimistulokset.

Tilastojen valossa enemmistö lapsista ja nuorista voi hyvin. Yhdeksän lasta kymmenestä on tyytyväinen elämäänsä ja yhä useampi yläkoululainen kertoo pitävänsä koulusta. V. 2012 pienituloisiin perheisiin kuuluvien lasten

määrä laski ensimmäisen kerran alle 10 % sitten vuoden 2000. Positiivista on myös se, että nuorten humalajuominen on viime vuosina vähentynyt. Julkaisun mukaan hyvinvointi Suomessa kuitenkin eriarvoistuu. Enemmistö nuorista voi hyvin, mutta pienellä osalla ongelmat helposti kärjistyvät. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Suomessa alle 18-vuotiaiden poikien itsemurhaluvut ovat OECD-maiden korkeimpia. Hätkähdyttävää on, että yläkouluikäisistä ja vanhemmista tytöistä jopa 20–30 % kertoo joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Julkaisussa todetaan, että perheille suunnatuissa palveluissa ei ole kyetty vastaamaan ajoissa perheiden pahoinvointiin. Hallituksen rakenneuudistuksen keskeinen tavoite onkin juuri peruspalvelujen vahvistaminen ja painopisteen siirtäminen ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Eri päätösten lapsivaikutukset tulisi osata arvioida ennakkoon nykyistä paremmin. Ensisijaisesti lasten hyvinvointia eivät ratkaise kuitenkaan palvelut, vaan pysyvät ihmissuhteet. Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat kansakuntamme tärkein pääoma.

Päivi Räsänen

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 25.9.2014

 

Välikysymys moittii rakenneuudistuksia

 

Hallitus on ensimmäistä kertaa virkamiesmuistiin saanut vastattavakseen välikysymyksen sisäisestä turvallisuudesta. Perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström vaati budjettiriihen jälkeen hallitukselta rakenneuudistuksia ja vain viikko myöhemmin samainen eduskuntaryhmä moittii välikysymyksessään juuri kaikkein onnistuneimpia rakenneuudistuksia. Pitää muistaa, millaisista synnytyskivuista rakenneuudistukset ovat muilla hallinnonaloilla kärsineet.

Välikysymyksen ajankohtaa on syytä ihmetellä. Huolimatta siitä, että tällä kaudella hallitus on jo päättänyt seitsemän miljardin euron sopeutustoimista valtiontalouteen, poliisien määrä on pidetty vakaalla 7500 poliisin tasolla ja poliisin määrärahoihin tulee ensi vuodelle jopa hienoinen korotus.

Poliisin toiminnalliset tunnusluvut osoittavat, että rakenneuudistus etenee asetettujen tavoitteiden suuntaisesti, korkea operatiivisen poliisitoiminnan taso turvaten. Toimipisteverkko on säilytetty kattavana ja hälytyspartioita on sijoitettu myös harvaan asutetuille alueille.

Välikysymyksen maalaamat uhkakuvat poliisikadosta eivät saa tukea tilastoista. Poliisin vasteajat ovat jopa lyhentyneet pienemmillä paikkakunnilla. Liikennevalvonta on tehostunut.

Välikysymyksessä moitittu suomalainen hätäkeskustoiminta on palkittu viime ja tänä vuonna Euroopan parhaana järjestelmänä. Hätäkeskusuudistuksen myötä hätäilmoitusten vastausajat ovat lyhentyneet niin, että 95 % hätäpuheluista vastataan alle 10 sekunnissa.  Ennen uudistusta vastaava luku oli 77 %

Kaikki indikaattorit kertovat sisäisen turvallisuuden säilyneen vakaalla, hyvällä tasolla. Vastuullista politiikkaa on se, ettei kansalaisten turvallisuudentunnetta horjuteta totuudenvastaisilla väittämillä.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä  11.9.2014.

 

Omantunnonvapaus on ihmisoikeus

 

Ruotsalainen kätilö Ellinor Grimmark menetti kolme kertaa työpaikkansa julkisessa terveydenhoidossa, koska hän ei suostunut aborttien tekemiseen omantunnon syistä. Huhtikuussa ruotsalainen syrjintäviranomainen totesi, ettei lakia ole rikottu.  Seuraavaksi omantunnonvapauden rikkomusta puidaan tuomioistuimessa.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot vaativat samaa. Grimmarkia puolustava asianajaja on todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta, joihin jäsenmaiden viranomaisten päätösten tulee perustua. Lopulta asia ratkaistaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma, sillä siinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.

23.5.2014 on lähtenyt liikkeelle tärkeä kansalaisaloite omantunnon vapauden saamiseksi terveydenhuollon henkilökunnalle, jotta he voisivat olla osallistumatta raskaudenkeskeytyksiin. Aloitteeseen tarvitaan 50 000 nimeä 23.10. mennessä, jotta se menee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa www.kansalaisaloite.fi.

Kolumni KD-lehdessä 28.8.2014.

Kansanmurha Irakissa on pysäytettävä

Ääri-islamilainen Isis-järjestö harjoittaa silmitöntä väkivaltaa siviilejä kohtaan valloittamillaan alueilla Irakissa. Paikalliset kristityt yhteisöt ja uskonnollinen jesidi-vähemmistö ovat joutuneet erityisen ankaran vainon kohteeksi. Heitä painostetaan kääntymään islaminuskoon, mikäli tahtovat välttyä vainolta. Jo sadattuhannet ovat paenneet teloituksia ja raiskauksia. Osa ei edes pääse pakoon.

UNHCR:ltä ei ole vielä tullut pyyntöä alueen pakolaisten uudelleen sijoittamiseen.  Pakolaistilanne on kuitenkin pahenemassa. Noin 300 000 ihmistä on paennut Mosulista ja muualta Keski-Irakista Kurdistanian alueelle viime viikolla. Alueella on ennestään noin 220 000 pakolaista Syyriasta. Kurdiviranomaiset ovat pyytäneet kansainvälistä apua pakolaisten auttamiseen.

Kriisin uusin käänne koskettaa jopa 1,5 miljoonaa henkeä. Eri lähteiden mukaan Sinjarin vuoristossa on edelleen saarrettuna ihmisiä, joille tällä hetkellä yritetään toimittaa ilmateitse vettä ja ruokaa.

Yhdysvaltojen antama sotilaallinen apu Irakille ja kurdiarmeijalle ovat tärkeässä asemassa Isis-järjestön hyökkäyksen pysäyttämiseksi. On riskinä, että alueelle perusteilla oleva kalifaatti kehittyy kansainvälisen terrorismin keskittymäksi. Tämä on estettävä.

YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut Isisin hyökkäykset ja pyytänyt kansainvälistä yhteisöä auttamaan Irakin hallitusta suojelemaan maataan ja kansalaisiaan hyökkäykseltä. Suomen on oltava aloitteellinen niin EU:ssa kuin muissa kansainvälisissä yhteisöissä väkivallan tuomitsemiseksi ja pakolaisten auttamiseksi.

Irakin järkyttävät tapahtumat ovat muistutus siitä, että uskonnon- ja mielipiteenvapautta on yhä puolustettava tärkeinä ihmisoikeuksina.

Päivi Räsänen

Sisäministeri (kd)

Suomi tarvitsee selviämisasemaverkoston

 

Suomessa on 1970-luvulta lähtien ollut voimassa laki, joka velvoittaa toimittamaan päihtyneet, jotka eivät ole väkivaltaisia eivätkä aiheuta vaaraa muiden turvallisuudelle kunnan ylläpitämälle selviämisasemalle tai muuhun huoltopaikkaan. Lain tavoite ei ole 40 vuodessa toteutunut. Suurin osa päihtymyksen vuoksi kiinniotetuista päätyy yhä poliisin säilöön.

Poliisi ottaa vuosittain päihtymyksen vuoksi säilöön noin 70 000 henkilöä. Osa vakavasti alkoholisoituneista on säilössä jopa satoja kertoja vuodessa. Poliisi kuljettaa päihtyneitä myös kotiin. Usein kyse on henkilöstä, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Jos kiinniotettu on alle 18-vuotias, hänet on viipymättä luovutettava huoltajalle tai lastensuojeluviranomaiselle.

Vuosittain noin kymmenen päihtymyksen vuoksi säilöön otettua henkilöä kuolee poliisin suojissa. Pääsyitä ovat alkoholimyrkytys, sairauskohtaukset ja aivovammat. Vaikka poliisia on koulutettu muun muassa seuraamaan putkaan otettujen tajunnan tilaa, arviointivirheitä tapahtuu. Alkoholin ja lääkkeiden yleistynyt sekakäyttö vaikeuttaa tilanteen arviointia. Putka ei ole oikea paikka päihdeongelmaiselle.

Vastuu päihdehuollon järjestämisestä on kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisilla. Kuntien ylläpitämiä selviämisasemia on tällä hetkellä alle 20. Se on aivan liian vähän. Suomi tarvitsisi koko maan kattavan selviämisasemaverkoston. Jotta tähän päästäisiin, sosiaali- ja terveysviranomaisten roolia päihtyneiden säilöönotossa tulee vahvistaa.

Selviämisasemapalveluja lisäämällä olisi mahdollista puuttua päihdeongelmiin huomattavasti nykyistä aiemmin. Jos päihtymyksen vuoksi suojiin otetut ohjattaisiin nykyistä aktiivisemmin avun piiriin, vähennettäisiin päihteiden väärinkäytöstä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia merkittävästi. On tarkoituksenmukaisempaa ohjata päihdeongelmaisia matalan kynnyksen katkaisuhoitopalveluihin kuin odottaa niin kauan, että ainoa ratkaisu on erikoissairaanhoidossa tapahtuva hoito.

Selviämisasemista on saatu hyviä kokemuksia. Ammattitaitoinen henkilöstö osaa ohjata asiakkaat päihde- ja muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin paremmin kuin poliisi. Säilöön otetut ovat tyypillisesti keski-ikäisiä, päihdeongelmaisia ja asunnottomia miehiä, jotka ovat jollain tavoin syrjäytyneitä yhteiskunnasta. Jopa 65 % heistä kärsii jostakin kroonisesta sairaudesta.

Sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisen työryhmän jo vuoden 2011 maaliskuussa julkilausuttu kanta oli, että poliisin roolia päihtyneiden kohtaamisessa, kuljettamisessa ja turvallisen selviämisympäristön mahdollistajana tulee vähentää ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden roolia vahvistaa.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti viime lokakuussa käynnistää selvitystyön selviämisasemapalvelujen laajentamiseksi. Selvitystyöstä vastaa sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Odotan tältä selvitystyöltä hyvää alkusysäystä selviämisasemaverkoston laajentamiseksi koko maahan.

Päivi Räsänen

Sisäministeri (kd)

Kolumni julkaistu Itä-Hämeessä.