Blogi

RSS

Perheiden verotukseen viimein lapsivähennys

 

Pääministeri Alexander Stubbin hallitus toteuttaa lapsiperheiden taloudellista tilannetta korjaavan verovähennyksen, jota Kristillisdemokraatit ovat toistuvasti vuosien, jopa vuosikymmenten ajan esittäneet. Vähennyksen määräksi on sovittu 70 miljoonaa euroa. Tarkemmasta toteutustavasta päätetään syksyn budjettineuvottelujen yhteydessä.

Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei ole käytössä mitään puoliso- tai lapsikohtaista verovähennystä. Muutos lisää lapsiperheiden käytettävissä olevaa rahaa. Kyse on taloutta elvyttävästä toimesta, sillä tänäänkin perheissä on tarve ostaa ruokaa, vaatteita ja kenkiä kasvaville lapsille.

Lapsiperheiden kannalta myönteisten päätösten tekemistä jatkossa helpottaa ohjelmatekstiin saatu kirjaus: ”Hallitus kiinnittää huomiota ja arvioi lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa perheiden, erityisesti lapsiperheiden, asemaa.”

Lapsiperheiden aseman vahvistaminen oli Kristillisdemokraattien ykköstavoite viime viikolla käydyille hallitusneuvotteluille. Panostukset lapsiperheiden hyväksi ovat kaikkein tehokkainta kasvupolitiikkaa.

Puoluehallitus teki äänestämällä enemmistöpäätöksen ylimääräisen puoluekokouksen järjestämisestä sääntömuutosta varten. En kannata sääntömuutosta, sillä mielestäni on viisaampaa ajoittaa puheenjohtajavalinnat ajankohtaan, jolloin voidaan arvioida eduskuntavaalien tulokset. Näin toimivat myös muut puolueet.

Olen kiitollinen siitä puolueväen tuesta ja luottamuksesta, jonka varassa on ollut mahdollista tehdä vaikuttavaa hallitustyötä. Tämä tuen varassa ja puoluekokouksen antaman valtuutuksen pohjalta on hyvä jatkaa työtä uudessa hallituksessa ja puolueen johdossa kohti eduskuntavaaleja.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 26.6.2014.

Ulkomaalaislain epäkohta on suomalainen erikoisuus

 

Kansainvälistä suojelua hakeneelle, kielteisen päätöksen saaneelle on voitu vuodesta 2010 saakka tarjota vapaaehtoisen paluun tukea Maahanmuuttoviraston ja Euroopan paluurahaston rahoittamilla hankkeilla. Nyt järjestelmä on tarkoitus vakiinnuttaa. Sisäministeriön valmistelemassa lakihankkeessa kansainvälistä suojelua hakeneelle voitaisiin paluuta varten maksaa avustus, matkakulut ja kohtuulliset muuttokulut.

Lakihankkeen läpiviemiseen velvoittaa myös hallitusohjelmakirjaus: ”Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä johtuvat käännytykset pannaan toimeen nykyistä nopeammin.”

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, että voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan henkilöille, joita ei ole onnistuttu poistamaan maasta, on annettava tilapäinen oleskelulupa. Tilapäisestä oleskeluluvasta seuraa parin vuoden päästä käytännössä jatkuva oleskelulupa, joka johtaa pysyvään oleskeluun. Maasta poistamispäätöksen saanut henkilö, jolla ei ole lakiin tai kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvaa perustetta jäädä Suomeen, voi käytännössä itse tehdä päätöksen maahan jäämisestään, mikäli hän tulee tietystä maasta ja vastustaa paluutaan kotimaahansa, esimerkiksi kieltäytymällä ottamasta vastaan matkustusasiakirjoja tai pyytämästä niitä oman maansa edustustosta.  Tämän seurauksena hän on myös oikeutettu vastaanottokeskuspalveluihin. Kyse on siis henkilöstä, jonka kohdalla on todettu, että turvapaikan tarvetta ei ole, hänen paluunsa kotimaahan olisi turvallista ja paluu olisi järjestettävissä.

On merkkejä siitä, että ulkomaalaislain porsaanreiästä on muodostumassa ei-toivottu vetotekijä maahamme. Päätöksen jälkeen myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien määrä on kymmenkertaistunut. Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa on tällainen järjestelmä. Vapaan liikkuvuuden Schengen alueella Suomella on myös erityinen vastuu siitä, että pystymme poistamaan maastamme esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneen, yleistä järjestystä vaarantavan henkilön.

Pääsääntöisesti henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen eivätkä lähde omaehtoisesti maasta, poistetaan maasta. Ongelmana on 4-5 maata, jotka eivät suostu ottamaan vastaan henkilöitä, jotka eivät itse tee yhteistyötä palaamisekseen. Ongelmallisten maiden kanssa on pyritty neuvottelemaan yhteistyöstä palautusten toteuttamiseksi.

Tilanne on ongelmallinen myös kansainvälistä suojelua hakevien, eri maista tulevien henkilöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun jostain maasta tuleva samassa asemassa oleva saa jäädä ja toisesta ei. Viranomaisen suorittama perusteellinen turvapaikkatutkinta on turhaa, mikäli henkilö voi lopulta itse päättää, jääkö hän maahan ja vastaanottopalvelujen piiriin.

Vapaaehtoisen paluun lakihankkeeseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi, jos henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus palata kotimaahansa. Myös oikeus vastaanottokeskuspalveluihin lakkaisi. Tilapäinen oleskelulupa myönnettäisiin kuitenkin edelleen, mikäli paluu ei olisi itsestä riippumattomista syistä mahdollista. Henkilöltä edellytettäisiin myötävaikuttamista palauttamiseensa.

Lakihanke on herättänyt myös vastustusta, koska on epäilty, että vastaanottokeskuspalvelujen ulkopuolelle jättäminen ja maassaolo ilman virallista statusta loukkaisivat näiden ihmisten perusoikeuksia. On myös pelätty, että laittomasti maassa oleskelevien määrä merkittävästi kasvaisi.

Asiantuntijoiden mukaan tämä pelko on perusteeton, koska samanlainen järjestelmä muiden Euroopan maiden kanssa pikemminkin vähentäisi houkutusta laittomaan oleskeluun maassamme. Perustuslakimme mukaan maassa laittomastikin oleskelevilla on oikeus kiireelliseen terveydenhuoltoon, perusopetukseen ja hätätoimeentulotukeen. Perusoikeudet kuuluvat kaikille. Oikeus vastaanottokeskusten palveluihin ei ole perusoikeus, vaan vastaanottopalvelut on tarkoitettu rajatusti kansainvälistä suojelua hakeville.

Vapaaehtoisen paluun hankkeen ja ulkomaalaislain porsaanreiän korjaamisen viivästyminen aiheuttaisi useiden miljoonien eurojen vuosittaiset lisäkustannukset siitä aiheutuvien vastaanottomenojen vuoksi.  Esitän, että lakihanke sisällytetään hallituksen toimintasuunnitelmaan ensi viikon minihallitusneuvotteluissa.

Päivi Räsänen

sisäministeri

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa 13.6.2014.

Omantunnonvapaus on ihmisoikeus

 

Ruotsalainen kätilö Ellinor Grimmark menetti kolme kertaa työpaikkansa julkisessa terveydenhoidossa, koska Grimmark ei suostunut aborttien tekemiseen omantunnon syistä. Huhtikuussa ruotsalainen syrjintäviranomainen totesi, ettei lakia ole rikottu.  Seuraavaksi omantunnonvapauden rikkomusta puidaan tuomioistuimessa.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Grimmarkia puolustava asianajaja on todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta, joihin jäsenmaiden viranomaisten päätösten tulee perustua. On mielenkiintoista nähdä, taipuuko ruotsalainen oikeuslaitos noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta, joka tunnustaa omantunnonvapauden ihmisoikeutena. Lopulta asia ratkaistaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että se vaikeuttaisi aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.

Olen saanut lukuisia viestejä terveydenhuollon ammattilaisilta, joiden omantunnonvapautta abortin suorittaminen loukkaa. Viimeisin saamani viesti koski terveydenhuollon opiskelijaa, joka oli laitettu odottamaan abortoidun sikiön kuolemaa ja suorittamaan jatkotoimenpiteet kuolemankamppailun loputtua. Harjoittelutehtävä oli nuorelle opiskelijalle traumaattinen. Suomessa vuosittain muutamissa kymmenissä tapauksissa abortoitu sikiö elää jonkun aikaa toimenpiteen jälkeen. Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

Aborttia puolustetaan sillä, että sikiö ei ole ihmispersoona, vaikka onkin hedelmöityksestä lähtien biologinen ihmisyksilö. Ihmispersoonalle asetetut kriteerit, kuten tietoisuus itsestä, tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky, ovat ihmisyyden ehdoiksi mielivaltaisia. Kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivätkä syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma, sillä siinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

Myös Suomen tulee noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta ja säätää terveydenhoidon henkilöstölle oikeus kieltäytyä omantunnonvapauden perusteella aborttien suorittamisesta. Lisäksi tarvitsemme nykyistä parempaa tukea vaikeissa elämäntilanteissa lastaan odottaville äideille. Vaihtoehdoksi elämän lopettamiselle tulee nostaa myös mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi kotiin, jossa lasta hartaasti toivotaan ja odotetaan.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja (kd)

 

Kolumni julkaistu Ilkassa 17.6.2014.

Järkeä vammaispalvelujen hankintoihin

 

Jokainen meistä haluaa itse päättää asuinpaikkansa. Tätä mahdollisuutta ei vamman kanssa elävällä aina ole. Vammaisten asumispalvelujen kilpailutusten vuoksi vamman kanssa elävä voi joutua muuttamaan vastentahtoisesti jopa muutaman vuoden välein. Myös ympärillä olevat ihmiset saattavat tässä yhteydessä vaihtua kokonaan.  Syynä ovat liian pitkälle viedyt kilpailutukset, joissa on keskitytty elämänlaadun turvaamisen sijaan hintaan. Suomen on ryhdyttävä pikaisesti käyttämään enemmän kansallista harkintaa ja hyödynnettävä EU-lainsäädännön tarjoamia joustoja vammaispalvelujen hankinnassa.

Vamman kanssa elävien arkiset, säännölliset palvelut tulee irrottaa kilpailutuksen piiristä, kun Suomen hankintalakia nyt uudistetaan. Tämä EU:n perussopimuksen antama mahdollisuus on hyödynnettävä. Monissa EU-maissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kilpailutusta käytetään huomattavasti vähemmän ja kilpailutukseen velvoittavien hankintojen euromääräiset alarajat ovat korkeammalla. Kilpailutus on monin paikoin tarpeellista, mutta hyvin pitkälle vietynä se tuo ongelmia.

YK:n vammaisten oikeuksien sopimus edellyttää vammaisen asiakkaan yksilöllisyyden huomioimista ja valinnanvapauden lisäämistä. Kilpailutuksissa on varottava sitä, että kunta ja yritykset kommunikoivat vain keskenään kuulematta asiakkaan tarpeita. Kilpailutuksessa ei voi ohittaa vammaisen ihmisen perusoikeuksia.

Myös tulevassa sote-ratkaisussa voidaan parantaa vamman kanssa elävien oikeuksia tarpeenmukaisiin palveluihin. Sote-ratkaisun myötä palveluja runsaammin tarvitsevien kohdalla tulee erityisesti panostaa palvelukokonaisuuden suunnitteluun ja hoitoketjujen toimivuuteen. Juuri tähän sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio antaa vahvat edellytykset.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen ratifioiminen näyttää vihdoinkin toteutuvan tällä hallituskaudella, kun tarvittavat muutokset yhdenvertaisuuslakiin sekä itsemääräämisoikeuslainsäädäntöön etenevät. Tämän asetimme tavoitteeksemme puolueemme eduskuntavaaliohjelmassa ja iloitsemme tavoitteemme toteutumisesta.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää aiempaa laajemmin ”kohtuullisten mukautusten tekemistä” vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseksi, mikä tulee helpottamaan esimerkiksi osatyökykyisten työntekoa sekä muutoinkin erilaisten rajoitusten kanssa elävien arkea.

Samassa lakipaketissa vähemmistövaltuutetun toimivaltaa laajennetaan vammaisten oikeuksien toteutumisen valvontaan. Uudistus on tarpeellinen, sillä aiemmin ei ole yhtä selkeästi ollut vastuuviranomaista, joka valvoo vammaisten oikeuksia ja edistää niitä. Samalla vähemmistövaltuutetun nimi vaihtuu yhdenvertaisuusvaltuutetuksi ja tehtävä siirtyy Sisäministeriöstä Oikeusministeriön alaisuuteen. Lainsäädäntöhankkeiden tärkeänä tavoitteena on helpottaa vamman kanssa elävien ihmisten arkea ja suojella heidän oikeuksiaan nykyistä paremmin.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Itä-Hämeessä.

Kiintiöpakolaisten vastaanottoon merkittävä lisärahoitus EU:lta

 

Kiintiöpakolaiset asettuvat Suomeen saavuttuaan suoraan kuntien asukkaaksi, jolloin he ovat välittömästi oikeutettuja kunnallisiin peruspalveluihin ja erityisiin kotoutumista tukeviin palveluihin. Uudelleensijoittaminen on myös suojelua tarvitsevien ihmisten kannalta turvallisempi tapa saapua Euroopan unionin alueelle kuin esimerkiksi ylittämällä huonokuntoisella veneellä Välimeri tai turvautumalla ihmissalakuljettajien apuun maareiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden kansainväliset verkostot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hätää ja toiveita paremmasta elämästä.

EU:n tavoitteena on tukea tätä pakolaisten uudelleensijoittamista jäsenmaissa. Perustettavaan uuteen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon tulee sisältymään erillinen rahoitusosuus, josta jäsenvaltiot voivat hakea kiintiöpakolaisten vastaanottoon tukea.

Rahastosta maksettava kertakorvaus on yhdestä uudelleensijoitetusta pakolaisesta jäsenvaltiolle 6000 euroa, ja tietyin edellytyksin tukea voi saada jopa 10.000 euroa sijoitettavaa pakolaista kohti. Arvion mukaan vähintään puolet Suomen vuosittain vastaanottamista kiintiöpakolaisista voisi kuulua korotetun korvauksen piiriin. Suomi voi saada nykyisellä kiintiöpakolaisten määrällä tukea ainakin 6 miljoonaa euroa vuosittain.

Näin merkittävä lisärahoitus on positiivinen signaali sen puolesta, että jäsenmaat lisäisivät osuuksiaan kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on konkreettinen keino osoittaa tukea kriisimaiden naapurissa sijaitsevia, suurten paineiden alla toimivia valtioita kohtaan ja tukea hädänalaisten ihmisten turvallisempaa pääsyä EU-alueelle.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko

 

Afrikan väkirikkaimmassa valtiossa Nigeriassa siepattiin huhtikuussa lähes 300 koulutyttöä, joista yli 220 on edelleen sieppaajien hallussa. Sieppauksen jälkeen Boko Haram -järjestö ilmoittautui sieppauksen tekijäksi. Järjestö on tunnettu länsimaisen koulutuksen ja kulttuurin vastaisuudestaan ja järjestön nimi Boko Haram tarkoittaa ”länsimainen koulutus on kiellettyä”. Boko Haramin iskujen pääkohteena ovat olleet usein koulut ja järjestön johtaja Abubakar Shekau on vaatinut länsimaisen koulutuksen tuhoamista. Järjestö saa käyttövoimaa myös Nigerian nykyhallinnon heikkoudesta sekä maassa rehottavasta korruptiosta ja sen toiminnan tavoitteena on syrjäyttää maan hallinto.

Nigerialaiskoululaisten kaappaus on pöyristyttävä teko ja vakava lapsen oikeuksien loukkaus. Lapsiin ja kouluihin kohdistetut väkivaltaiset hyökkäykset ovat vastoin kansainvälistä oikeutta eivätkä ole hyväksyttäviä missään tilanteissa. Lapsen oikeus koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan se on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, ja myös Nigeria on vahvistanut sen. Lasten oikeuksien toteutuminen on välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. Juuri tyttöjen koulutus köyhissä maissa on todettu useissa tutkimuksissa tehokkaimmaksi keinoksi edistää yhteiskunnallista kehitystä ja vähentää köyhyyttä. Tilanne Nigeriassa on tästä syystä kestämätön.

Koulutus valmistaa lasta vastuulliseen elämään yhteiskunnassa ja edistää lapsen persoonallisuuden sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien kehittymistä. Lasten pitää saada kasvaa ja käydä koulua ilman pelkoa väkivallasta ja riistosta. Nigerian hallintoa tulee tukea, jotta se pystyy varmistamaan nigerialaislasten turvallisen koulunkäynnin. Alueen sosiotaloudellisiin olosuhteisiin pitää myös löytää ratkaisuja, jotteivät terroristijärjestöt pysty hyödyntämään köyhyydestä ja työttömyydestä kumpuavia ongelmia rekrytoinnissaan.

 

Kauppasopimus USA:n kanssa luo uusia työpaikkoja

 

Suomi on vientimaa. Työpaikkamme ja sen myötä hyvinvointimme ovat suoraan riippuvaisia siitä, että yritystemme tuotteet ja palvelut menevät kaupaksi Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen bruttokansantuotteesta vienti vastaa noin 40 prosentin osuutta.

Taloudellinen nousumme sotien jälkeen oli seurausta kasvaneesta viennistä. Tuliko Suomesta vientimaa sattumalta? Ei suinkaan. Kyse on määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä politiikasta. Suomi liittyi kauppa- ja tulliliitto GATT:n jäseneksi vuonna 1950. Tätä seurasi monta muuta merkittävää sopimusta, esimerkkeinä EFTA:n jäsenyys ja EEC vapaakauppasopimus. EU:n ja USA:n välillä paraikaa käytävä neuvottelu transatlanttisesta kauppasopimuksesta on Suomen kannalta osa tätä kaupan vapauttamisen jatkumoa.

USA on Suomelle EU:n ulkopuolisista markkinoista merkittävin vientimaa heti Venäjän jälkeen. USA:n merkittävyyttä lisää se, että kauppataseemme ylijäämä on USA:n kanssa suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa: 2012 oli vientimme USA:aan 3,5 miljardia ja tuonti 1,9 miljardia euroa. Tekeillä oleva kauppasopimus kasvattaisi edelleen kauppaa Suomen ja USA:n välillä.

EU:n komission arvion mukaan sopimuksen vaikutus EU:n bruttokansantuotteeseen merkitsisi arviolta 0,48 prosentin kasvua, eli noin 86 miljardia euroa vuoteen 2027 asti. Viennin EU-maista Yhdysvaltoihin arvioidaan lisääntyvän 28 prosenttia. Suomen taloudelle sopimuksen on ennakoitu tarkoittavan jopa kolmen prosentin piristysruisketta bruttokansantuotteeseen.

ETLA:n selvityksen mukaan suurimpia hyötyjiä kauppasopimuksesta olisivat pienet ja keskisuuret yritykset, jotka saisivat reilun mahdollisuuden kilpailla USA:n valtavilla markkinoilla. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sopimuksen syntymistä.

Nuorten terveiset: Juominen on meille liian kallista!

 

Sain Stadin ammattiopiston nuorilta terveisiä tehokkaan alkoholipolitiikan puolesta. Nuoret olivat kirjoittaneet Kännikapina-kortteihin vinkkejä siitä, miten yhteisiä verorahoja voisi paremmin käyttää alkoholihaittojen korjaamisen sijaan. Yhteisenä sanomana korteissa oli, että juominen on Suomelle liian kallista, mutta jokaisessa kortissa oli myös yksittäisen nuoren napakka vinkki asian korjaamiseksi. Nuorten mielestä alkoholihaittojen korjaamisesta säästyvät rahat voitaisiin käyttää esimerkiksi lastensuojeluun, nuorisotyöhön, vanhusten hyvinvointiin ja bensan hinnan alentamiseen. Useissa korteissa toistui toive siitä, että säästetyt verorahat käytettäisiin opintotukeen, kouluihin ja kesätyöpaikkoihin.

Nuorten toiveet ovat perusteltuja ja aiheellisia. Humalan ja päihteiden ihannoimisesta on päästävä eroon. Kansakuntana maksamme kallista laskua alkoholiongelmien vuoksi. Yli 3000 ennenaikaista kuolemaa aiheutuu vuosittain alkoholin vuoksi. Viikonloppuisin sairaaloiden ensiavussa joka toinen potilaskäynti johtuu alkoholista. Alkoholista on muodostunut ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelmamme. Se aiheuttaa vähintään viiden miljardin euron vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle. Lastensuojelu kuormittuu perheiden päihdeongelmien vuoksi. Arviolta 100 000 suomalaislasta elää perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmista ovat alkoholiongelmaisia. Useita satoja lapsia vammautuu pysyvästi jo äidin kohdussa raskauden aikaisen alkoholin käytön vuoksi.

Selväpäisten esikuvien luomisessa ja vahvistamisessa vastuu on aikuisilla. Näyttämällä tervettä esikuvaa voimme lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Päivi Räsänen

 

Yhteistyöllä vahvistetaan harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta

 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on päätetty, että harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta tulee parantaa tehostamalla viranomaisyhteistyötä ja ottamalla käyttöön pilottiprojektien parhaat käytännöt koko maassa. Vuosina 2009–2011 toteutettiin Lapin ja Pohjois-Karjalan alueella hanke, jossa kehitettiin poliisin, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen operatiivista yhteistyötä.

Hankkeessa kehitettiin muun muassa viranomaisten yhteispartiointia. Hankkeen aikana turvallisuuspalvelujen saatavuus lisääntyi ja viranomaisten näkyvyys harvaan asutuilla alueilla parani. Pohjois-Karjalan raja-alueilla pelastustoimen tehtävissä ensimmäisenä partiona paikalla oli rajavartioston partio 70–80 prosentissa tapauksissa vuonna 2013. Näissä tapauksissa on arvioitu, että partio oli paikalla keskimäärin 10–20 minuuttia nopeammin kuin jos olisi odotettu pelastustoimen yksikköä. Tämä aika voi olla erittäin merkittävä avun tarvitsijan näkökulmasta. Lapissa yhteistyön tulokset olivat samansuuntaisia. Yhteistyön johdosta viranomaisten osaaminen ja ammattitaito ovat laajentuneet.

On tärkeää, että hankkeen aikana syntyneet hyvät käytännöt otetaan käyttöön kattavasti. Jatkossa onkin syytä selvittää, tulisiko turvallisuusviranomaisilla olla yhteinen, selkeä ja konkreettinen suunnitelma siitä, miten palvelut harvaan asutuilla alueilla järjestetään. Eri viranomaisten toimintaa ja vaikutuksia palveluihin ja niiden saatavuuteen tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, ei vain yhden viranomaisen näkökulmasta kerrallaan. Näin myös yhteistyön mahdollisuuksia voitaisiin paremmin hyödyntää.

Huhtikuussa julkistettu Turvallisuutta harvassa –raportti tuo selvästi esille, että harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden ja turvallisuuden ylläpitäminen vaativat kaikkien viranomaisten toimintaa. Ihmisten turvattomuuden tunteen taustalla voikin olla enemmän pelkoa palvelujen siirtymisestä yhä kauemmaksi ja vaikeammin saavutettavaksi kuin pelkoa rikoksista tai onnettomuuksista.

Raportin mukana poliisin toimintavalmiusaika kiireisesti hoidettavissa A-luokan tehtävissä on Lapissa hieman parantunut viime vuosien aikana. Lapissa hälytyksistä kaksi kolmasosaa sijoittuu taajaan asutulle alueelle. Poliisin rakenneuudistuksen – PORA III – seurauksena poliisin resursseja voidaan ohjata keskitetysti koko maakunnassa ja tämä lisää mahdollisuuksia vastata poliisipalvelujen kysyntään entistä paremmin. Aiemmin Lapin poliisiresurssit jakaantuivat kahden poliisilaitoksen ja Helsingistä johdetun Liikkuvan poliisin alaisuuteen.

Lapissa pelastustoimen keskimääräinen toimintavalmiusaika oli vuonna 2013 hieman alle 13 minuuttia. Se on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana varsin samalla tasolla. Pelastustoimea tullaan kehittämään nykyisen aluejaon pohjalta niin, että asetettu säästötavoite 7,5 miljoonaa euroa, saavutetaan. Säästötoimet suunnitellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä. Säästöt toteutetaan niin, että paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä miehistön määrää vähennetä. Lausuntojen perusteella kunnat ovat hyvin sitoutuneita pelastustoimen rakenneuudistuksen toteuttamiseen. Pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilannekeskusta, joista viisi tulee toimimaan yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Sisäministeriö uudistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkistaen muun muassa miehistövahvuuksia, joilla hälytyksiin lähdetään. Pelastustoimen tehtävistä suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, joita ovat esimerkiksi automaattisten paloilmoitusten tarkistaminen. Näiden tehtävien osuus oli vuonna 2011 yli 30 prosenttia kaikista tehtävistä. Seuraavaksi suurin tehtäväryhmä oli ensivastetehtävät, joita oli vajaa neljännes kaikista tehtävistä. Tulipaloihin liittyviä tehtäviä oli alle 14 prosenttia.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan rajavartiolain muutosesitys, jossa esitetään, että rajavartiomies voisi yhteispartiossa poliisimiehen kanssa suorittaa välttämättömiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tehtäviä samoin valtuuksin kuin poliisimies. Lainmuutos poistaisi nykyisen toimivaltaongelman tilanteessa, jossa yhteispartio on ensimmäisenä partiona paikalla tilanteessa, jossa joudutaan ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Nykyisen lain mukaan rajavartiomies voi toimia tällaisessa tilanteessa vain poliisia avustavan henkilön toimivaltuuksin. Uusien toimivaltuuksien käyttö edellyttää, että yhteispartiointi on ennalta suunniteltua, tarkoituksenmukaista ja tehtävän hoitaminen tapahtuu poliisin johdolla.

Valmistelussa on myös valtiosopimus, joka mahdollistaisi poliisin yhteispartioinnin Tornionjoen laaksossa ja sen lähialueilla.

Edellinen harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta käsittelevä raportti julkaistiin vuonna 2009. Siinä esitettiin useita suosituksia harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi, ja moni näistä on edennyt hyvin. Nyt julkaistu raportti sisältää kahdeksan suositusta. Yksi suositus koskee sopimuspalokuntien henkilöstöresurssien turvaamista, joka on olennaista myös Lapin turvallisuuden kannalta. Vuonna 2012 noin neljäsosa pelastustoimen hälytystehtävistä tapahtui harvaan asutuilla alueilla, joissa sopimuspalokuntien merkitys hälytystehtävien hoitamisessa on suuri. Lapin alueella on 21 kuntaa, ja näistä 18 sopimuspalokunta on ensilähdössä.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää on myös kylissä tehtävä turvallisuustyö. Sillä voidaan lisätä turvallisuuden tunnetta, sosiaalista turvallisuutta ja myös antaa konkreettista apua silloin, kun jotain tapahtuu. Maakunnallinen kyläyhdistys Lappilaiset kylät ry on toiminut kylillä asuvien turvallisuuden lisäämiseksi. Se on muun muassa edistänyt kylien turvallisuussuunnitelmien liittämistä osaksi kyläsuunnitelmaa. Yksi raportin suosituksista onkin, että turvallisuustyötä tulisi tehdä kaikissa kylissä.

 

Perhepoliittista osaamista on vahvistettava

 

Perheiden hyvinvointi on Kristillisdemokraattien tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Toissa viikolla käydyt kehysneuvottelut paljastivat sen ikävän seikan, että perhepoliittinen osaaminen on maassamme heikkoa eikä sitä pidetä kovin keskeisenä muissa puolueissa.

Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla.

Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministerityöryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta. Tähän perheet kaipaavat tukea.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.4.2014.