Blogi

RSS

Perhepoliittista osaamista on vahvistettava

 

Perheiden hyvinvointi on Kristillisdemokraattien tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Toissa viikolla käydyt kehysneuvottelut paljastivat sen ikävän seikan, että perhepoliittinen osaaminen on maassamme heikkoa eikä sitä pidetä kovin keskeisenä muissa puolueissa.

Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla.

Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministerityöryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta. Tähän perheet kaipaavat tukea.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.4.2014.

Säästöjä rakenteita muuttamalla

 

Maaliskuun viimeiset viikot jäävät historiaan hallituksen tekemien poikkeuksellisen suurten ratkaisujen viikkona. Ratkaisujen ansiosta valtion velkaantuminen pystytään taittamaan lähivuosina. Tämä on erittäin tärkeä käänne hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden kannalta. Palvelut pystytään turvaamaan vain jos julkisen talouden perusta on kunnossa.

Ylivoimaisesti suurin osa julkisen palvelutuotannon resursseista kohdentuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi saavutetun sote-ratkaisun merkitystä ei voi väheksyä. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka puolesta olen puhunut: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Nimelliset muutokset eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen. Uudistuksen tulee ennen muuta turvata lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla on mahdollista saada  apua nopeammin. Riittävän suuret hallinnolliset alueet mahdollistavat toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ratkaisu antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen. Uudistuksen merkittävin hyöty on se, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

Kehysriihessä tehtiin myös omaa ministeriötäni koskeva rakenneratkaisu. Jo syksyllä hallitus sopi rakennepaketin yhteydessä, että sisäministeriön alaiselle pelastustoimelle asetetaan 7,5 miljoonan euron rakenteellinen säästötavoite. Tavoitteena on vapauttaa tuo rahamäärä kunnille käytettäväksi peruspalvelujen turvaamiseen osana kuntien velvoitteiden vähentämistä. Säästötavoite tuli saavuttaa palvelutasoa heikentämättä. Vuoden 2013 lopulla sisäministeriö lähetti lausunnoille ehdotuksen säästöjen hakemiseksi pelastustoimen aluejakoa muuttamalla.  Lausuntokierros päättyi maaliskuussa ja lausuntoja saatiin yli 300. Lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella sisäministeriö päätyi tarkentamaan esitystään niin, että rakenteelliset muutokset toteutetaan aluejaon muuttamisen sijaan pelastuslaitosten sisäisiä rakenteita muuttamalla. Hallituksen samanaikaisesti tekemä päätös viidestä sote-alueesta vaikutti ratkaisevasti tarkennettuun esitykseen pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallitus päätti, että pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilanne- keskusta suunnitellun 22 sijaan. Tähän liittyen käynnistin virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöhemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä.

Merkittävä osa pelastustoimen säästöistä tullaan saavuttamaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistämällä kaikissa valtakunnan pelastuslaitoksissa. Tämä mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Se, että pelastustoiminnan taso ei laske, on koko uudistuksen kantava periaate. Kaikki säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä ja uudistuksen ohjauksesta, seurannasta ja aluekohtaisten tavoitteiden toteutumisen valvonnasta vastaa Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä. Pelastuslaitokset tulevat raportoimaan säännöllisesti toiminnan kehittymisestä. Sisäministeriön lisäksi myös aluehallintovirastot tulevat valvovamaan, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene.  Ambulanssin ja paloauton on saavuttava yhtä nopeasti hädässä olevan luo kuin tähänkin asti.

Päivi Räsänen

sisäministeri (kd)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

KANNANOTTO: Räsänen: Taistelu perheiden puolesta jatkuu – lapsilisäleikkaukselle on vaihtoehto

 

KANNANOTTO

julkaisuvapaa 28.3.2014

Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd):

Taistelu perheiden puolesta jatkuu – lapsilisäleikkaukselle on vaihtoehto

Perhepuolue kristillisdemokraattien hallitustaipaleen vaikeimmat päätökset ovat olleet lapsilisiin kohdistuva leikkaus sekä linjaus perheiden päätösvallan kaventamisesta kotihoidon tuen jakamisessa isän ja äidin kesken. Jälkimmäistä emme ole puolueena ideologisesti hyväksyneet ja edellisen hyväksyimme pitkän taistelun jälkeen juuri ja juuri siedettävänä kompromissina osana valtavaa talouden sopeutuspakettia.  Ilman kristillisdemokraattien panosta lopputulos olisi ollut perheiden kannalta huomattavasti huonompi.

Kaikki neuvotteluissa mukana olleet tietävät sen, että KD on taistellut kärjessä lapsiperheiden asialla niin kotihoidon tuen kuin lapsilisien puolesta. Olen iloinen, että nyt kehyspäätöksen jälkeen useampikin nykyinen ja entinen hallituspuolue on herännyt siihen, että leikkausten kohdistuminen lapsiperheisiin ei ollutkaan viisasta. Lapsilisäleikkausta ei pidä kuitenkaan ryhtyä korjaamaan väärään suuntaan.

Vasemmalta laidalta on esitetty vaatimuksia lapsilisien verottamisesta ja monilapsisten perheiden tukien heikentämisestä. Nämä muutokset kohdistuisivat kaikkein kipeimmin monilapsisiin perheisiin sekä yksihuoltajatalouksiin. Molemmat perhetyypit ovat vahvasti edustettuina lapsiköyhyyttä mittaavissa tilastoissa jo nykyisen tukijärjestelmän aikana.

Viime kädessä suomalaisen yhteiskunnan kasvu on ennen kaikkea sen kasvun varassa, joka tapahtuu suomalaisissa kodeissa. Maahamme syntynyt kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat olleet liian pieniä. Hyvä perhepolitiikka on myös hyvää talouspolitiikkaa.

Kotihoidon tuen jakaminen isän ja äidin kesken lisää julkisen talouden kustannuksia arviolta 80 miljoonaa euroa muun muassa kasvaneina päivähoito-, investointi- ja työttömyysturvakuluina. Jos hallitus avaa tältä osin kehysratkaisun, esitän harkittavaksi, että sekä lapsilisiin kohdistuva leikkaus että kotihoidon tuen heikennys peruttaisiin. Jäljelle jää noin 30 miljoonan euron säästötarve. Jos edelleen koettaisiin, että lapsilisiä pitää leikata, niin tämä olisi oikeudenmukaisempi summa, sillä silloin lapsilisiin kohdistuisi suunnilleen vastaavantasoinen leikkaus kuin muihinkin etuuksiin.

 

Pakolaisten uudelleensijoittamista suoraan pakolaisleireiltä EU-maihin tulisi lisätä

 

Pakolaisten uudelleensijoittamista kolmansissa maissa olevilta pakolaisleireiltä suoraan EU-maiden kuntien asukkaiksi tulisi lisätä niiden toimien rinnalla, jotka parantavat pakolaisten selviytymistä kolmansissa maissa. Tämä ns. kiintiöpakolaisjärjestelmä on konkreettinen keino osoittaa solidaarisuutta ja tukea kriisimaiden naapurissa sijaitsevia, suurten paineiden alla toimivia valtioita kohtaan.

Uudelleensijoittaminen on myös suojelua tarvitsevien ihmisten kannalta turvallisempi tapa saapua Euroopan unionin alueelle kuin esimerkiksi ylittämällä huonokuntoisella veneellä Välimeri tai turvautumalla ihmissalakuljettajien apuun maareiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden kansainväliset verkostot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hätää ja toiveita paremmasta elämästä.

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on ollut pitkään merkittävä osa Suomen pakolaispolitiikkaa ja osa Suomen humanitaarista politiikkaa ja YK-yhteistyötä. Suomi on ottanut kiintiöpakolaisia vastaan vuodesta 1979 lähtien. Asukaslukuun suhteutettuna olemme kiintiöpakolaisten vastaanotossa eurooppalaista kärkeä.

Pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa. Kotimaastaan tai pysyvästä asuinmaastaan toiseen maahan, johon he eivät kuitenkaan voi pysyvästi asettua asumaan, lähteneitä pakolaisia voidaan ottaa uudelleen sijoitettavaksi kolmanteen maahan niin sanotussa pakolaiskiintiössä. Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on maailmassa vain 25 ja niistä EU-maita on 12. Vuonna 2012 kaksitoista EU:n jäsenvaltiota otti vastaan vajaa 5 000 uudelleensijoitettavaa henkilöä.

Suomen hallitus päätti viime vuonna nostaa vuosittaisen 750 kiintiöpakolaisen määrän 1 050:een tänä vuonna. Tavoitteena on ottaa syyrialaisia pakolaisia 500. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR on vedonnut valtioihin, että vuoden 2014 kiintiötä kohdennettaisiin Syyrian pakolaistilanteen helpottamiseen. YK:n pakolaisjärjestö pelkää pakolaisten määrän kasvavan tämän vuoden aikana neljään miljoonaan. Pakolaisista yli puolet on lapsia.

Suomi voisi harkita kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista tulevina vuosina, jos kunnat ovat valmiita sijoittamaan heitä nykyistä enemmän. Syyrian pakolaisten kohdalla tilanne näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä. Kuntapaikkoja on jo 1 200 Syyrian pakolaiselle. Ongelmia on edelleen tämän ja viime vuoden kiintiössä otettavien kongolaisten sijoittamisessa kuntiin.

Suomi ottaa pakolaiskiintiössä vastaan ensisijassa sellaisia pakolaisia, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ja tarvitsevat kipeimmin apua. Suomen viranomaiset valitsevat syyrialaiset pakolaiset UNHCR:n esittämistä henkilöistä Jordaniassa ja Libanonissa sijaitsevilta pakolaisleireiltä. Kevään aikana suomalaisviranomaiset tekevät kaksi valintamatkaa. Osallistun itse valintamatkalle maaliskuun lopulla.

Pakolaiskiintiössä Suomeen valittu henkilö saa pakolaisaseman ja jatkuvan oleskeluluvan. Kiintiöpakolaiset asettuvat Suomeen saavuttuaan kunnan asukkaaksi, jolloin he ovat välittömästi oikeutettuja kunnallisiin peruspalveluihin ja erityisiin kotoutumista tukeviin palveluihin.

Maaliskuun matkallani minulla on tilaisuus tutustua paikan päällä kiintiöpakolaisten valintaan ja samalla tehdä omakohtaisia havaintoja järjestelmän toimivuudesta.

 

Päivi Räsänen

Paras sote-malli valittiin

 

Hallituksen uudesta sote-ratkaisusta viikonloppuna pidetty tiedotustilaisuus oli hienoin poliittinen tiedotustilaisuus, missä olen koskaan ollut. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka KD on tuonut toistuvasti neuvottelupöytiin: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Tämän mallin taakse saatiin lopulta myös oppositiopuolueet.

Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Pitkään vaarana oli, että sote-uudistuksessa päästään vain nimellisiin muutoksiin, jotka eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen.

Pidän erityisen tärkeänä, että uudistuksessa turvataan lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla ihmiset kokevat saavansa apua nopeammin.

Viiden sote-alueen malli mahdollistaa toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Malli antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen.

Integroidun sote-mallin merkittävin hyöty on mielestäni siinä, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

Apulaisoikeuskanslerin hämmentävä päätös

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen teki tänään päätöksen, jonka mukaan virsiä tai rukouksia sisältävät aamunavaukset ja päättäjäistilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraaliuden kannalta. Opetushallitus on ryhtynyt toimiin uusien ohjeistuksien antamiseksi kouluille.

Apulaisoikeuskanslerin päätös on hämmentävä. Perustuslakivaliokunta, joka toimii maassamme myös perustuslakituomioistuimena, on lausunut uskonnonharjoittamisesta kouluissa, että ”opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.” Ketään ei saa velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoitukseen, mutta ”tämän säännöksen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.”

Pitää muistaa, että uskonnonvapaudella ja sen myönteisellä tulkinnalla on Suomessa pitkät ja vahvat juuret. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden tunnustaa uskoaan ja harjoittaa sitä, asemasta tai ammatista riippumatta. Usko saa näkyä ja kuulua.

Uskonnonvapaus kyllä merkitsee myös oikeutta olla uskomatta. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita, että muiden positiivista uskonnonvapautta rajoitettaisiin. Vapaus uskoa sekä ilmaista ja harjoittaa uskoaan on perustava ihmisoikeus, se turvataan myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa.

Opetushallitus ja koulut on nyt asetettu todella hankalaan tilanteeseen, kun toimivia käytäntöjä ja suomalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvia perinteitä joudutaan arvioimaan uudelleen hyvin ristiriitaisten tulkintojen pohjalta.

Lasta suojeltava äärimmäiseltä väkivallalta

 

Vuosina 2011 ja 2012 Suomessa tapahtui poikkeuksellisen monta perhesurmaa, jotka järkyttivät koko maata. Lainsäädännössä lapsen asema on periaatteessa vahva. Myös Suomen vahvistama lapsen oikeuksien sopimus asettaa lapsen edun aina etusijalle. Perhesurmat nostivat esille kysymyksen siitä, toteutuvatko lainsäädännön takaamat lapsen oikeudet käytännössä.

Perhesurmien taustoista laaditut selvitykset osoittavat, että viranomaisten välinen yhteistyö ei ole riittävää surmien ennalta ehkäisemiseksi. Myös tammikuun lopussa julkaistun sisäministeriön asettaman työryhmän loppuraportista selviää, että lainsäädäntö ei tue moniammatillista viranomaisyhteistyötä. Yhtenä toimenpiteenä työryhmä esitti, että viranomaisilla tulisi olla oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille tietoja, jos viranomaisella on vakava huoli väkivallan uhasta. Tällä hetkellä tietoa voidaan antaa vain poliisin sitä kysyessä. Osa työryhmän esittämistä toimenpiteistä on tarkoitus saada valmiiksi jo tällä hallituskaudella. Hyvä esimerkki moniviranomaisyhteistyöstä on Ankkuri-toimintamalli, jolla autetaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria sekä puututaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan.

1990-luvun alussa lastensuojelun asiakkaina oli Suomessa vain noin 10.000 lasta ja 80 000 perhettä sai kunnallista kotipalvelua. Nyt luvut ovat toisinpäin: lastensuojelun asiakkaita on noin 80.000 lasta ja vain 9 000 perhettä saa jonkinlaista kotiapua. Valitettavasti usein säästöpaineiden edessä ennalta ehkäisevistä palveluista karsitaan sillä seurauksella, että jälkilasku on moninkertainen. Imatralla lastensuojelun kulut romahtivat, kun kunta päätti investoida perhetyöhön. Panostamalla ennaltaehkäisyyn voidaan vähentää raskaampia ja kalliimpia toimenpiteitä kuten poliisin hälytystehtäviä, oikeusprosesseja ja laitoshoitoa.

Päivi Räsänen

kolumni julkaistu Kd-lehdessä 13.3.2014

Tehokkaampia toimia muuntohuumeiden kitkemiseksi

 

Huumeidenkäyttö aiheuttaa miljoonille ihmisille EU:ssa huomattavia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Vähintään 85 miljoonaa eurooppalaista aikuista on käyttänyt laitonta huumausainetta jossakin vaiheessa elämäänsä. Unionin alueella kuolee joka vuosi noin 6 500 henkilöä huumeiden yliannostukseen ja 1 700 henkilöä huumeidenkäytön seurauksena saatuun HIV-/AIDS-tartuntaan. Erityisenä huolena ovat viime vuosina olleet muuntohuumeet, joita tavataan Euroopassa enenevässä määrin.

EU:n huumemarkkinoilla liikkuu vähintään 300 erilaista muuntohuumetta ja uusia ilmaantuu jatkuvasti. Vuonna 2012 EU:n varhaisvaroitusjärjestelmän kautta ilmoitettiin 73 uudesta psykoaktiivisesta aineesta. EU:n komissio esitti viime syksynä järjestelmää muuntohuumeiden kieltämisen nopeuttamiseksi. Tällöin yksittäisiä aineita koskevat päätökset tulisivat suoraan sovellettaviksi kaikissa jäsenmaissa.  Lähtökohtaisesti Suomi kannattaa komission esitystä. Suomessa selvitetään myös mahdollisuutta siirtyä muuntohuumeiden ainekohtaisesta kieltämisestä aineryhmittäiseen luokitteluun. Aineryhmittäinen luokittelu on tehokkaampaa. Esimerkiksi Tanska ja Norja kieltävät aineita ryhmittäin.

Suomessa muuntohuumeita on voitu kansallisesti säätää huumausaineiksi eduskunnan vuonna 2011 hyväksymän huumausainelain muutoksen jälkeen. Muutoksen myötä poliisilla on ollut paremmat mahdollisuudet saada aineita pois katukaupasta ja tulli on pystynyt pysäyttämään internetin kautta tilattuja aineita. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) julkaiseman Euroopan huumeraportti 2013 mukaan Suomi on Euroopan maista kolmantena huumekuolemien määrässä. Huumausaineiden torjunta ja huumeriippuvuuden vähentäminen ovat vakava haaste, jossa tarvitaan kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 27.2.2014.

Saattohoitoa ei tule korvata eutanasialla

 

”Tarkoittaako saattohoito sitä, että potilas siirretään osaston varastohuoneeseen, eikä anneta hänelle ruokaa eikä juomaa?” Sain yhteydenoton naiselta, jolle olisi ilmoitettu puolisolle aloitettavasta saattohoidosta. Samana päivänä potilas oli siirretty ylipaikalle varastohuoneeseen.

Länsimaissa suurin osa sairauksiin kuolevista viettää elämänsä viimeiset päivät sairaalassa. Sairaaloiden valmiudet vastata kuolevan ja hänen läheistensä tarpeisiin vaihtelevat. Puutteellisesti järjestetty saattohoidon koulutus ja hoidon organisointi lisäävät kansalaisten epätasa-arvoa. Laadukas saattohoito tulee turvata lainsäädännön keinoin kaikille sitä tarvitseville niin sairaala-, laitos- kuin kotihoidossa.

Suomessa arviolta 12 000 potilasta tarvitsisi vuosittain erityisosaavaa saattohoitoa. Saattohoidon tavoitteena on, että parantumattomasti sairaan ihmisen kuolema olisi arvokas, kivuton ja turvallinen. Kuolema on aina myös yhteisöllinen asia ja siksi ihmisarvoinen saattohoito on tärkeää paitsi potilaan myös hänen läheistensä kannalta.

Saattohoitopalveluiden riittävyyden ja laadun parantaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Suomessa toimii tällä hetkellä viisi saattohoitokotia, joissa hoidetaan vuosittain noin 3 000 saattohoitoa tarvitsevaa.  Tasokkaassa saattohoidossa hallitaan kipua, poistetaan pahoinvointia ja lievitetään tarvittaessa mielialahäiriöitä. Saattohoidossa on mahdollista käyttää myös sedatointia, eli vaikeasti oireilevan, kuolemaa lähestyvän potilaan uneen vaivuttamista, mikäli muut keinot eivät auta. Eutanasia ei kuulu, eikä sen tule kuulua, hyvän saattohoidon keinovalikoimaan.

Keneltäkään ei saa riistää elämää tahallisesti, sanotaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Belgian parlamentti päätti kuitenkin jatkaa eutanasian edistämistä ja laajensi eutanasian aikuisista sairaisiin lapsiin. Eutanasiakuolemat ovat olleet Belgiassa jatkuvassa kasvussa. Vuonna 2003 Belgiassa suoritettiin 235 eutanasiaa, mutta viime vuonna luku oli jo 1780. Hollannissa 2,8 % kuolemista tapahtuu eutanasian kautta. Näistä 79 % koskee syöpäpotilaita. Eutanasian osuus syöpäkuolemista on 7,6 %. Luvuista voi tehdä sen johtopäätöksen, että eutanasialla korvataan saattohoitoa sekä Belgiassa että Hollannissa.

Maailman lääkäriliiton mukaan eutanasia on ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä siitä, vaikka se olisi laillistettu. Hippokrateen valassa vakuutetaan: ”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen.”

Suomessa Hollantia vastaava eutanasiakuolleisuus tarkoittaisi vuosittain 1500 eutanasiaa, joista noin tuhat tehtäisiin syöpäpotilaille. Luku on korkea. Käytäntö muuttaisi sairaaloiden toimintakulttuuria ja lääkärin työnkuvaa. Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa.

Jos eutanasia laillistettaisiin, paine hyvän saattohoidon järjestämiseen vähenisi. Emme tarvitse eutanasiaa saattohoidon korvikkeeksi.

Päivi Räsänen

Sisäministeri (kd)

Kolumni julkaistu Ilkassa.

Äidit tarvitsevat vahvempaa tukea päihteettömyyteen

 

Hallitusohjelmassa sovittiin päihdeäitien hoidon varmistamisesta lainsäädännöllä. Olen huolestunut tiedoista, joiden mukaan päihdeäitien tahdosta riippumattoman hoidon kehittämisestä tällä vaalikaudella oltaisiin luopumassa. Jokainen päihdepäivä altistaa kohdussa elävän lapsen vaurioille. Siksi toivon hankkeen etenevän.

Suomessa arvioidaan syntyvän vuodessa noin 100 päihteiden vakavasti vaurioittamaa FAS- ja noin 150 lievemmin vammautunutta FAE-lasta. Joidenkin arvioiden mukaan alkoholi vaurioittaa jopa tuhatta sikiötä vuosittain pysyvästi. Yhä useammin sairaaloissa hoidetaan myös huumeäitien ja sekakäyttäjien lapsia.

Äitien vieroitushoitoon sijoittaminen ja lasten vammautumisen ehkäiseminen on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kannattavaa. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvan päihdekuntoutuksen tulee olla ensi sijalla. Äärimmäisissä tapauksissa tulee kuitenkin olla mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon syntymättömän lapsen suojelemiseksi. Muutama kuukausi pakkoraittiutta on pieni hinta toisen ihmisen läpi elämän kestävien vammojen ehkäisystä.

Tanskan ja Norjan kokemukset vahvemmista keinoista päihdeäitien auttamiseksi ovat tuoneet hyviä tuloksia. Raskausaikana nainen on erityisen motivoitunut pääsemään irti päihteistä. Jokainen äiti, myös päihderiippuvainen, pohjimmiltaan haluaa lapsensa parasta. Kyseessä on ennen kaikkea myös naisen oma etu: hän pääsee pitkäjänteiseen hoitoon, ja lapsi syntyy terveempänä. Molempien edellytykset selvitä tulevista vuosista paranevat.

Tahdosta riippumaton hoito tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä harkitsemaan omaa vanhemmuuttaan. Tämä voi olla käännekohta naisen elämässä. Yhteiskunta on välinpitämätön, jos se ei tue äitiä silloin, kun hänen omat voimansa eivät riitä.