Ikäihmisille oikeus kivuttomaan ja puhtaaseen suuhun

 

Suun terveydenhuolto kohtaa vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon ja suuhygienian ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Puutteellinen hoito johtaa hampaiden menetykseen, heikentyneeseen suu- ja yleisterveyteen, ravitsemusongelmiin ja kipuihin. Yhä useammilla ikääntyneillä on omat hampaat, usein yhdessä irtoproteesien kanssa. Haasteen muodostavat sairaat vanhukset, joilla on lisääntyvä suun ja hampaiden hoidon tarve, mutta jotka eivät enää osaa pyytää hoitoa. Pohjoismaissa monet viettävät elämänsä viimeiset hetket hoitokodeissa, ja laadukas palliatiivinen hammashoito merkitsee mahdollisuutta arvokkaaseen elämän päättymiseen.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla. Kokonaan autettavat sänkypotilaat tarvitsevat erityisesti apua suunhoidossa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Suunhoidon tarkoitus on estää limakalvojen kuivuminen, poistaa peitteet, lievittää janoa, estää infektiot ja ehkäistä huulien ja suupielien kuivuminen ja halkeaminen. Saattohoidossa suun kosteuttaminen on tärkeää. Tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu. Sairaudet kuten keuhkokuume tai sepsis voivat aiheutua ikäihmisten suuontelon tulehduksista. Ennaltaehkäisevällä suuterveydenhoidolla voidaan välttää sairaalaan joutuminen, hammashoitopalveluiden tarpeen kasvu ja muu hoidon tarpeen lisääntyminen yksilön terveysrasitusten kasvaessa.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Yleisimpiä syitä hoitolaitosten asukkaiden suunterveyden laiminlyöntiin ovat ajan, tiedon ja taidon puute, tarkoituksenmukaisten välineiden puuttuminen ja riittämättömät rutiinit. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Esimerkiksi proteettista hoitoa annetaan julkisessa suun terveydenhuollossa vain hyvin vähän. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. Ongelmia aiheuttaa myös epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Vanhus ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa.