Olemme tottuneet jonottamiseen terveydenhuollossa samaan tapaan kuin aikoinaan ruokakaupoissa Neuvostoliitossa. Jonot eivät ole kuitenkaan luonnonlaki silloin kun tuotantoa on riittävästi ja sitä tehdään potilaan tai asiakkaan ehdoilla. Osana sotepalvelujen uudistusta lisätään potilaan valinnanvapautta. Valinnanvapauslainsäädännön myötä käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin (järjestökentän) tuottajan 1.1.2019 lähtien. Toivon, että valinnanvapaus ulottuu myös itsehallintoalueiden välille, niin että potilas voi joustavasti valita asiointi- tai työssäkäyntialueensa hoitoyksikön. Valinnanvapauden laajentamisen tarkoituksena on turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsy. Valinnanvapaus ja terve kilpailu voi parhaimmillaan johtaa siihen, että jatkossa terveyspalveluihin ei jonoteta. Jonot eivät tuo kenellekään säästöä, vaan ne lisäävät kustannuksia, kun tutkimuksiin tai leikkaukseen pääsyä odotellessa kertyy kustannuksia sairauspäivärahoista ja lääkehoidoista.

Itsehallintoalueille etsitään nimeä. Mielestäni lääni olisi lyhyt, perinteikäs, kunniakas ja kansalaisille ymmärrettävä nimi alueille. Sotea ohjaavat päättäjät olisivat lääninvaltuutettuja. Läänit ovat 1600-luvulta lähtien olleet hallintoalueita aina vuoteen 2010 saakka, jolloin kaikki läänit lakkautettiin. Sen jälkeen keskiportaan aluehallintoa ovat hoitaneet mm. avit (aluehallintovirastot) ja elyt (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset), toivottavasti eivät tulevaisuudessa ihat (itsehallintoalueet).