Suomi oli 1990-luvun alkuun saakka maa, josta muutettiin ulkomaille työn perässä. Maahanmuuttajia alkoi tulla Suomeen suuremmassa määrin 1990-luvulla. Suurin osa tuli työn, opiskelun tai puolison perässä. Suojelua hakevia turvapaikanhakijoita on Suomeen muuttaneista ollut vain alle 10 prosenttia.  Nyt tilanne on muuttunut.

Turvapaikanhakijoiden määrä on räjähdysmäisesti kasvanut. Viime vuonna Suomeen saapui 3651 turvapaikanhakijaa, tänä vuonna ennakoidaan jopa 50 000 uutta hakijaa. Eduskunta joutuu käsittelemään satojen miljoonien eurojen lisäyksiä maahanmuuttokuluihin samalla, kun koulutuksesta, terveydenhuollosta ja vanhuspalveluista leikataan.

Maahanmuuttokeskustelussa tarvitaan nyt kovaa faktaa ennakkoluuloisten nuivien huhupuheiden ja sinisilmäisen ”rajat auki” unelmahötön sijaan. Maahanmuuttopolitiikassa on löydettävissä kolmas tie. Suomalaisen kulttuuriperinnön ja terveen isänmaallisen kansallistunnon voi yhdistää muista kulttuureista tulevien ihmisarvon tunnustamiseen ja tasavertaiseen kohteluun. Samalla hallittu maahanmuuttopolitiikka huomioi yhteiskunnan kestokyvyn ja turvallisuuden. Rajavalvonnan sekä turvapaikka- ja oleskelulupakäytäntöjen avulla tulee huolehtia siitä, ettei tänne muodostu paperittomien siirtolaisten slummeja.

Turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista EU-maasta toiseen tulee luopua, sillä se kasvattaa entisestään laittoman ihmissalakuljetuksen vetovoimaa ja ihmisuhrien määrää. Päätös sisäisistä siirroista on jo kiihdyttänyt salakuljettajien markkinoita. EU:n turvapaikkajärjestelmän keskeinen periaate on ollut, että jokainen maa vastaa omien rajojensa valvonnasta ja omalle alueelleen tulevista turvapaikanhakijoista ja sen tutkimisesta, täyttävätkö he pakolaisaseman.

Sen sijaan tulisi panostaa kiintiöpakolaisiin, jotka otetaan suoraan pakolaisleireiltä ja sijoitetaan kuntiin. Viime kaudella hallitus teki esityksestäni päätöksen, jolla pakolaiskiintiötä kasvatettiin 300 henkilöllä Syyrian sodan vuoksi. Vähemmän turvapaikkamatkailua, enemmän kiintiöpakolaisia

Turvapaikanhakijoista valtaosa, lähes 80 % on nuoria terveitä miehiä, joista suuri osa palautetaan takaisia kotimaihinsa. Maailman pakolaisleireillä asuu kymmeniä miljoonia naisia, lapsia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia, joilla ei ole varaa maksaa tuhansia euroja rikollisjärjestöille. Myös taloudellisesti haastavana aikana Suomella on oltava sydäntä auttaa hädässä olevia lähimmäisiä.

Hallituksen kaavailemat resurssit poliisille ja muille turvallisuusviranomaisille eivät tule riittämään tässä tilanteessa. Turvapaikanhakijoiden joukosta on kyettävä seulomaan turvallisuusuhat yhteiskunnalle. Samalla on tiukasti huolehdittava, että turvapaikkaa hakevia kohdellaan ihmisarvoisesti eikä rasismille anneta kasvualustaa.

Pakolaisuuden ehkäisyssä tarvitaan ennen muuta kriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä. Siksi on surullista, että hallitus on päättänyt leikata molemmista, kehitysyhteistyöstä erityisen kovalla kädellä.

Päivi Räsänen

kansanedustaja (kd)

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa.