Kirkolliskokous 4.-8.11.2013
Sisäasiainministeri
Päivi Räsänen
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet, bästa publik!

”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” Näihin sanoihin, kirkkolakiin kiteytyy se, miten valtiovalta määrittelee kirkon tehtävän. Lakia koskevassa mietinnössään hallintovaliokunta vuonna 1993 totesi, että kirkon tehtävänä on ennen kaikkea kansalaisten uskonnollisista tarpeista huolehtiminen. Kirkolla on ajaton, ainutlaatuinen, profeetallinen tehtävä yhteiskunnassamme; pitää esillä Raamattuun perustuvaa sanomaa, jonka tavoitteena on ihmisen pelastuminen iankaikkiseen elämään. Tähän tehtävään keskittyminen ei ole helppoa, se on kautta kirkon historian kohdannut arvostelua ja vastustusta, kuten jo apostoli Paavali muotoili: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” Paine kirkon keskeisen tehtävän hukkumiseen ja hämärtymiseen on edelleen ajankohtainen. Toivotan teille arvoisat kirkolliskokousedustajat, viisautta ja voimia päätöksenteossanne priorisoida tämä kirkon ajaton missio, pitää esillä elämän sanaa.

Kyrkan har en tidslös och unik uppgift i vårt samhälle; att hålla fram ett budskap som kommer från Bibeln, ett budskap vars målsättning är att frälsa människan till ett evigt liv. Evangeliet hämtar också gott till den här tiden i vårt samhälle genom diakoni och genom förverkligandet av kärleken till nästan.

Kirkon sanoman tähtäin ulottuu siis iankaikkisuuteen, mutta evankeliumi tuottaa yhteiskunnassa myös ajallista hyvää. Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan kirkon tehtävä toimia lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi yhteiskunnassa on arvokas myös uskonnollisesti sitoutumattoman valtion kannalta. Diakoniatyön ja muun yhteiskuntaa suoraan hyödyttävän kirkollisen työn vuosittainen panos liikkuu sadoissa miljoonissa euroissa.

Kirkolle on määritelty myös lakisääteisiä tehtäviä, kuten hautaustoimi, väestökirjanpito sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ylläpito. Erityisesti hautaustoimen kustannukset kasvavat tulevien vuosikymmenten aikana väestön ikääntyessä. Seurakuntien talous on siis monien haasteiden edessä, kun samaan aikaan kirkollisveron tuotto sekä yhteisövero ovat kehittyneet heikosti.

Seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen on lähdetty etsimään lainsäädännöllistä ratkaisua. Tämä asetettiin tavoitteeksi jo hallitusohjelmassa. Lokakuussa julkaistussa virkamiesraportissa esitetään kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida seurakunnille lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia.
Ensimmäisessä mallissa kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin tasolle 120 miljoonaa euroa, minkä jälkeen seurakunnat kantaisivat riskin veron vaihteluista itse.

Toinen malli on yleinen hautaustoimimaksu, jonka myötä seurakuntien yhteisövero-osuus poistettaisiin. Hautausmaksu voitaisiin sisällyttää joko kirkollisveroon ja kirkkoon kuulumattomien kohdalla ansiotuloveroon tai erillisenä tulosidonnaisena hautaustoimimaksuna veronkannon yhteydessä.
Kolmannessa mallissa kirkolle maksettaisiin valtion budjetista 114 miljoonaa euroa valtionapua. Seurakunnilta poistettaisiin verotuskustannuksesta noin 6 miljoonaa, koska seurakunnat poistuisivat yhteisöveronsaajien joukosta. Muille uskonnollisille yhdyskunnille jaettaisiin miljoona euroa lisäavustusta. Työryhmä esittää parhaimpana vaihtoehtona lakisääteistä valtionavustusta.

Valtioneuvoston on tarkoitus esittää kantansa näihin vaihtoehtoihin jo marraskuussa ja kirkolliskokoukselta odotetaan kantaa viimeistään toukokuussa. Toivon, että keskustelu kirkon sisällä heräisi hyvissä ajoin, jotta tarvittavat lainsäädäntömuutokset voitaisiin saada voimaan tämän hallituskauden aikana, tavoitteeksi on asetettu vuoden 2015 alku.
Kirkollisen hyväntekeväisyystyön kannalta on merkitystä myös sisäministeriössä valmisteilla olevan rahankeräyslain osauudistuksella.

Nykylainsäädännön mukaan rahankeräyslupaa eivät voi saada verotusoikeudelliset yhteisöt kuten evankelis-luterilainen kirkko tai ortodoksinen kirkko tai niiden seurakunnat. Ongelma on tullut vastaan esimerkiksi tilanteessa, jossa suunniteltuun paikallisseurakunnan joululahjakeräykseen vähävaraisille perheille ei ole myönnetty rahankeräyslupaa.
Rahankeräyslakia käsitellessään eduskunta edellytti lausumallaan, että hallitus arvioi erikseen mahdollisuutta erityisestä syystä myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa.

Rahankeräyslain muutosesitys on lähetetty lausuntokierrokselle. Hiippakunnille ehdotetaan annettavaksi rahankeräysoikeus kirkolliseen hyväntekeväisyystyöhön eli diakoniatyöhön, joka rinnastuu yleishyödylliseen kansalaisjärjestötoimintaan. Hallituksen esitys rahankeräyslain muuttamiseksi on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä kuluvalla syysistuntokaudella.

Hyvät kuulijat,

Jeesusta seuraten kirkko on siellä, missä köyhä, sairas tai muuten heikoilla oleva ihminen tarvitsee apua. Kirkolle on luontevaa olla myös siellä, missä eri kulttuurit kohtaavat, koska evankeliumin sanoma on kansojen, kielten ja maiden rajat ylittävä. Lähetystyön tavoitteena ei ole kulttuurivienti, vaan se, että sanoma Jeesuksesta voisi synnyttää taivaaseen ulottuvan uskon kaikissa kansoissa. Johanneksen ilmestyksessä kuvataan monenkirjava joukko veisaamassa uutta virttä kaikilla maailman kielillä. Kirkko ei kohtaa vieraita kulttuureita tai uskontoja ainoastaan lähetystyössä kaukana vaan yhä enemmän lähellä kotiseurakunnissa. Lisääntyvä maahanmuutto tuo kansat ja kulttuurit jokapäiväiseen elämäämme. Samalla osa lähetyskenttää on tullut kotikuntiimme. Tässä voimme olla rohkeita: Suomessa jokaisella, myös maahanmuuttajalla on perusoikeutena uskonnonvapaus kertoa uskostaan, harjoittaa sitä ja myös vaihtaa uskontoa.

Pidän huolestuttavana kärjistyneitä maahanmuuttajavastaisia asenteita, jotka saattavat äärimmillään lisätä maahanmuuttajien kohtaamaa väkivaltaa ja rasismia. Tämä heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mikä puolestaan lisää syrjäytymisriskiä. Kärjistävistä lausunnoista tuleekin helposti itseään toteuttava ennustus. Kristillinen ihmiskäsitys, joka korostaa jokaisen ihmisyksilön ainutlaatuisuutta ja arvoa Jumalan kuvana, on tärkeä pohja rasismin vastaiselle arvokasvatukselle.

Tuoreen OECD:n tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin mitä he saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Taloudellinen näkökulma ei kuitenkaan saa olla ainoa tapa tarkastella maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Jokainen maahanmuuttaja on arvokas ihminen, yksilö, jolla on oma historiansa ja omat kokemuksensa.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat,

Hallitus on syyskuussa tehnyt päätöksen kasvattaa pakolaiskiintiötä väliaikaisesti 300 henkilöllä ensi vuodelle Syyrian pakolaistilanteen vuoksi. Syyrian konflikti on jatkunut jo lähes kaksi ja puoli vuotta. Se on vaatinut noin 100 000 kuolonuhria ja yli 2 000 000 ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa. Sisällissodassa raskaimman taakan kantavat aina siviilit, naiset, lapset ja vanhukset.
Suomi haluaa osallistua osana kansainvälistä yhteisöä Syyrian humanitaarisen kriisin helpottamiseen.

Hyvät kuulijat,

Maahanmuuttajat tulevat usein kulttuureista, joissa yhteisöllisyys on vahvaa ja perheyhteys kattaa myös kaukaiset sukulaiset. On tärkeää pitää huolta siitä, että maahanmuuttajat pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa koulutusta ja työtä mutta myös vaikeammin mitattavaa kokemusta osallisuudesta, mikä syntyy ystävyydestä, hyvästä naapuruudesta ja arkisesta kanssakäymisestä. Hallituksen kesäkuussa julkistetussa, sisäministeriön johdolla valmistellussa Maahanmuutto 2020 -strategiassa uskonnolliset yhteisöt mainitaan tärkeinä maahanmuuttajien osallisuutta lisäävinä yhteisöinä. Seurakunnat ovat merkittäviä verkostoitumisen paikkoja, kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamispaikkoja. Maahanmuuttajat ovat tutkitusti kantasuomalaisia ahkerampia kirkossakävijöitä. Kannustan seurakunnissa etsimään seuraaviin seurakuntavaaleihin myös maahanmuuttajaehdokkaita.

Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä tehdään hienoa työtä kansainvälisessä hengessä erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne suurin osa maahanmuuttajista sijoittuu. Pääkaupunkiseudulla palvelee saksalainen seurakunta ja yhdistysmuodossa toimiva kansainvälinen seurakunta, joka tekee diakoniatyötä ja tarjoaa monikielisen kokoontumispaikan eri kulttuureista saapuville henkilöille. Monessa seurakunnassa on erikseen nimetty maahanmuuttajatyöstä vastaava pastori tai diakoni, joka voi luoda yhteyksiä myös vastaanottokeskuksiin, joissa pakolaiset odottavat tietoa turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Äskettäin hyväksytyn kirkkolain muutoksen myötä mahdollisuus liittyä kirkkoon on ensi vuoden alusta lähtien myös heillä, joilla ei ole Suomessa pysyvää asuinpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä monipuolisesta avusta, jota seurakunnat ja kristilliset järjestöt tarjoavat maahanmuuttoa koskevissa asioissa viranomaisille. Kirkko toimii yhteistyössä Maahanmuuttoviraston kanssa maahanmuuttajien vakaumuksen selvittämistä koskevissa kysymyksissä. Seurakuntien edustajat ovat toimineet välittäjinä sovittelussa viranomaisten ja vieraasta kulttuurista saapuvien henkilöiden välisissä epäselvissä tilanteissa. Seurakunnat sekä kirkon lähetystyöntekijät ovat myös täydentäneet tietoja esimerkiksi vähemmistöuskontojen tilanteesta lähtömaissa, eli kartuttaneet Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätösten perustana toimivaa maatietoutta.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat,

Elämme rakenne- ja hallintouudistusten aikaa. Taloudelliset vaikeudet pakottavat meidät niin valtionhallinnossa, kunnissa kuin yrityksissä – myös kirkossa pohtimaan perimmäistä tavoitettamme. Esimerkiksi poliisihallinnon uudistuksessa lähdimme liikkeelle peruskysymyksestä. Mikä on poliisin ydintehtävä? Mihin voimavarat tulee keskittää?

Hyvät ystävät, mitä varten me kirkkona olemme olemassa? Mitä tarkoitusta varten kirkko on perustettu? Mikä on kirkon olennainen tehtävä nyt? Professori Osmo Tiililä vastasi kysymykseen aikoinaan: ”Kirkko on olemassa sen tähden, että täällä kuollaan.” Elämän vaikeuksien ja inhimillisen hädän edessä kirkolla on ajallista auttamista vieläkin merkittävämpi aarre tarjottavana ihmiselle. Jokainen ihminen ajallaan ylittää elämän ja kuoleman rajan. Pyhäinpäivänä osallistuin tilaisuuteen, jossa luettiin pysäyttävät sanat: ”Me emme tahdo pitää teitä veljet tietämättöminä siitä kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” Tämä on se ainutlaatuinen toivon sanoma, jota ei ole yhdelläkään muulla taholla tässä yhteiskunnassa tai maailmassa kuin Kristuksen kirkolla.

Kahdeksanvuotias tyttäreni teki minulle vakavan kysymyksen seuratessamme tvuutisia Aasian luonnonkatastrofista. ”Mitä sinä äiti pelkäät kaikkein eniten koko maailmassa?” Kun en heti osannut vastata, hän auttoi: ”Pelkäätkö esimerkiksi, että joku kuolee?” Ajattelin hänen tarkoittavan itseään ja vastasin, että ehkä pahin pelkoni olisi, jos joku lapsistani kuolisi.
Kysyin tyttäreltäni, mitä hän eniten pelkää mielessäni veikaten isän tai äidin kuolemaa. Vastaus oli nopea ja valmiiksi mietitty: ”Eniten pelkäisin sitä, jos Jumala kuolisi.” Hämmästyneenä pyysin selvennystä. Hän selitti: ”Sitten en voisi rukoilla, jos minulla olisi joku hätä. Ja jos kuolisin, en pääsisi taivaaseen.” Tästä avautui pitkä keskustelu. Vakuutin, että Jumala on ikuinen ja kuolematon. Keskustelun päätteeksi tyttäreni oli huojentunut: jos kerran Jumala ei voi kuolla, sittenhän meillä ei ole mitään pelättävää.

Lapsen vastaus meni syvemmälle kuin omani. Jos meillä on rakastava Jumala, jos meillä on syntiemme sovitukseksi kuollut ja ylösnoussut, elävä Vapahtaja, voimme turvautua häneen pelkojen, ahdistusten, sairauksien, arjen paineiden ja jopa kuoleman uhatessa. Psalmissa (68:21) sanotaan: ”Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.”

Ärade kyrkomötesdelegater!

Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!
Hyvät kuulijat, näillä ajatuksilla haluan esittää Valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivottaa teille jokaiselle Jumalan siunausta ja viisautta tehtäviinne!