Suomessa on tarkkaan arvioitu Norjan 22.7.2011 tapahtumat ja pyritty tunnistamaan suomalaisen toimintajärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet vastaavanlaisessa tilanteessa. Meillä on paljon vahvuuksia, joista keskeisimpiä ovat kunnallisten ja valtiollisten viranomaisten yhteistoimintaa tukevat viesti- ja tietojärjestelmät sekä viranomaisten hyvä toimintakyky. Suomalaiset viranomaiset ovat tottuneet toimimaan yhdessä ja käyttämään yhteisiä järjestelmiä. Lainsäädäntö tukee hyvin yhteistoimintaa.
Myös Suomen hätäkeskusjärjestelmä on vahvuus. Norjassa eri viranomaisilla on omat hätäkeskuksensa, mistä syystä tieto ei välittynyt viranomaisten välillä. Suomen vahvuus on, että poliisi, pelastustoimi ja Rajavartiolaitos toimivat alueellisesti laajemmissa ja vahvemmissa organisaatioyksiköissä kuin Norjassa vastaavat organisaatiot.
Norjan joukkosurman kaltaisissa tapauksissa erityisen haasteen Suomessakin muodostaa aiotun teon paljastaminen, ennalta estäminen ja siihen puuttuminen ajoissa. Tämä edellyttää., että viranomaiset tunnistavat nykyistä paremmin heikkoja signaaleja esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ja pystyvät yhdistämään saamiaan tietoja keskenään.

Lainsäädäntöä tulisikin kehittää niin, että mahdollistetaan salassapitosäännösten estämättä eri viranomaisten, esimerkiksi poliisin sekä sosiaali- ja terveysviranomaisten, yhteistyö sellaisissa tilanteissa, joissa mahdollisesta väkivaltateon tekijästä on olemassa vain heikkoja signaaleja.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta tehtäessä tulisi ottaa huomioon eri viranomaisten aluerajat, jotta ne eivät ole esteenä väkivallan ennalta estämisessä ja paljastamisessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Päivi Räsänen

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 17.1.2013.