Rikosseuraamuslaitos jätti osana valtion tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelmaa oikeusministeriölle ehdotuksen, että sen ylläpitämistä vankilapapeista luovuttaisiin ja vankilasielunhoito siirrettäisiin seurakuntien vastuulle. Ehdotus olisi vankilasielunhoidon kannalta tuhoisa.
Jokaisella on Suomessa perustuslaillinen oikeus uskonnon harjoittamiseen. Koska vanki ei voi osallistua vapaan yhteiskunnan seurakuntaelämään, valtionhallinto huolehtii oikeuden toteutumisesta järjestämällä vankilasielunhoitoa. Moni vanki on sielunhoidon kautta löytänyt elämälleen uuden suunnan ja päässyt eroon yhteiskunnalle kustannuksia tuottavasta rikoskierteestä.
Rikosseuraamusvirasto perustelee ehdotustaan säästöpaineiden ohella sillä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei ole tasapuolista kaikkia kirkkoja ja uskontoja kohtaan, että sen palkkalistoilla on luterilaisia pappeja. Kuitenkin evankelisluterilaisen kirkon ohella myös vapaat kristilliset seurakunnat ja jopa islamilaisen yhteisön edustajat ovat ilmaisseet vankan tukensa nykyiselle järjestelmälle. Eri seurakuntien piirissä toimiva vankilalähetys ja -ystävätoiminta on usein aktiivisten vapaaehtoisten varassa ja yhteistyö vankilapappien kanssa on ollut ratkaisevaa työn onnistumisen kannalta.
Käytännössä ehdotuksen toteutuminen johtaisi vankilasielunhoidon romahtamiseen, jota pyrittäisiin korvaamaan kenties yksittäisillä seurakuntien työntekijöiden vierailuilla vankiloissa. Taloudellisten säästöpaineidenkaan keskellä emme voi laiminlyödä ihmisten perusoikeuksien toteutumista vankeuden aikana ja romuttaa toimivaa järjestelmää vankilasielunhoidossa.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 20.12.2012