”Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.” Olin avaamassa taidenäyttelyn, jolla juhlistettiin neljännesvuosisadan täyttänyttä Kaarisiltaa, taidekeskusta ja erityisammattioppilaitosta, joka on saanut nimensä Aale Tynnin tunnetusta runosta. Esillä oli kehitysvammaisten henkilöiden taidetta – kuvataidetta, muotoilua ja musiikkia. Taide ja innostuneet taiteilijat puhuttelivat. He tekivät kaarisiltaa yli kyvyttömyyden nähdä jokaisessa ihmisessä täysi ihmisarvo. Ihmisarvo ei saa riippua siitä, kuinka paljon tarvitsemme läheistemme tai yhteiskunnan tukea ja hoivaa.

Maailman 700 miljoonaa vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Kristillisdemokraatit kiirehtivät sopimuksen ratifioimista myös Suomessa.

Askel oikeaan suuntaan otettiin viime viikolla valtioneuvoston tehdessä periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin, oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Periaatepäätös ohjaa kuntia lakkauttamaan asteittain vammaisten ihmisten laitosasuminen sekä kehittämään asumisen tukemiseksi tarvittavia palveluja ja asuinympäristöjä. Päämääränä on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa.

Puoluehallituksemme hyväksymä tuore vammaispoliittinen ohjelma rakentaa omalta osaltaan siltaa vammaisten henkilöiden täysille oikeuksille ja osallisuudelle yhteiskuntaamme.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 22.11.2012